Hei olkiukot, hyppikää!

Viime aikoina olen saanut kunnian olla epäsuoran tulen
kohteena – tykistötermejä käyttääkseni. Olen nimittäin ollut mukana
suunnittelemassa kansalaisaloitetta, joka ehdottaa asevelvollisuuden
lakkauttamista.

Enimmäkseen keskustelua on toki käyty asialinjalla, kiitos siitä.
Ilmapiiri on muuttunut. Kiperän ja veret kiehauttavan aiheen käsitteleminen on
nyt selvästi helpompaa kuin vielä kymmenen vuotta sitten. On hienoa, että myös
Puolustusvoimien suunnasta kirpoaa kommentteja.

Jotkin ylilyönnit tosin hämmentävät. Aliupseeriliiton
puheenjohtajan hyökkäys vetää hiljaiseksi: pasifistiset kansalaisaloitteet
pitäisi kuulemma kieltää yhteiskunnallisesti vaarallisina.

Kuinkahan vaarallisia mahtavat olla esimerkiksi seuraavat
näkemykset: Puolustusmäärärahoja on lisättävä, jos haluamme, että puolustus on
uskottava. Suomen pitäisi liittoutua sotilaallisesti ja siirtyä nykyistä
pienempään mutta tehokkaampaan armeijaan. Jalkaväkimiinoista luopuminen oli
virhe.

Nämä sattuvat olemaan omia kannanottojani. Samalla tuen aloitetta
asevelvollisuuden lakkauttamiseksi, koska sodankuva on muuttunut eivätkä
amatöörien massa-armeijat pärjää ammattiarmeijoille. Jos aiempaa pienempi osa
ikäluokasta astuisi riviin, säästyvät varat voisi käyttää ajanmukaisen
puolustusmateriaalin hankintaan ja kertausharjoituksiin.

Yliluutnantti Tommi Kangasmaan äskettäinen bloggaus ”20 reikää
Arno Kotron asevelvollisuusteeseihin” edustaa asiallista ja argumentoivaa
linjaa, mutta siitäkin jäi hämmentynyt olo. Kangasmaa luettelee 20 väitettä,
joiden ilmeisesti katsoo edustavan minun kantojani.

Tunnistin niistä
edes jollain lailla omikseni 12.

Kangasmaa kirjoittaa minun esimerkiksi väittävän, että yleisellä
asevelvollisuudella ei ole laajaa kansalaisten tukea ja että
hyvinvointisukupolvi ei ole velkaa sotiemme veteraaneille.

Luodit ropisevat puskaan. En tietenkään ole kiistänyt sitä
tosiasiaa, että nykymallilla on kansalaisten tuki. Sen sijaan olen arvellut,
että vallitseva asenneilmasto johtuu perinteestä ja siitä, että aiheesta ei ole
voinut käydä avointa ja rakentavaa keskustelua.

Tämän ja muun voi lukea kansalaisaloitteen tueksi
kirjoittamastani listasta: http://www.arnokotro.fi/tekstit/ohion2013.html

Kangasmaa
kirjoittaa: ”Ensimmäinen Kotron harha on se, että asevelvolliset olisivat
pakkotyössä. Työtä kyseinen toiminta ei ole nähnytkään.” Muuten hyvä, mutta en
ole missään väittänyt, että asevelvolliset olisivat pakkotyössä.

Kangasmaan logiikkakin on erikoista. Hän muun muassa toteaa, että
asevelvollisuusasiassa ei ole kyse tasa-arvosta vaan maanpuolustuksesta. Ajatus
ei toimi, kysymys on sekä tasa-arvosta että maanpuolustuksesta. Muutenhan
voisimme vastaavasti komentaa nuoret naiset sukupuolen perusteella palkattomaan
siivouspalveluun ja selittää, että kyse ei ole yhdenvertaisuudesta vaan
siivoamisesta.

Mitä sotaveteraaneihin
tulee, nöyränä arvostan ja ihailen heidän uhrauksiaan; ilman heitä olisimme
joutuneet Stalinin hirmuhallinnon alle. Olen kirjoittanut siitä, miten
rintamamiesten 1970-lukulainen väheksyntä on yksi historiamme häpeätahroista.
(ks. http://www.arnokotro.fi/tekstit/kanava2009-7.html)

Mutta emme ole
sotasukupolvelle velkaa asevelvollisuutta. Olemme velkaa heille – ja tuleville
sukupolville –  sen, että rakennamme
uskottavan puolustuksen, joka vastaa moderneihin turvallisuusuhkiin.

Luetteloa näkemysten kiepauttamisesta karikatyyreiksi voisi
jatkaa. On hyvä, että turvallisuuspolitiikasta keskustellaan, mutta debattia
pitää käydä reiluin pelisäännöin. Yksi tärkeimmistä on se, että muiden
osapuolten kannanottoja ei väännetä irvikuviksi. Olkiukkoargumentit eivät vie
kenenkään asiaa eteenpäin.

Kangasmaan osumatarkkuus jättää toivomisen varaa. Sopii toivoa,
että Suomen armeijassa pystytään keskimäärin parempaan. Muuten tulee kriisin
koittaessa hätä.

ArnoKotro
Helsinki

Lukion opettaja, kolumnisti.

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj.

Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu