ArnoKotro

Elämänkatsomustietoa ja uskontoa ei pidä yhdistää

Koulukeskustelussa vaaditaan yhä kovemmin äänenpainoin, että uskontojen opetus ja uskonnottomille tarkoitettu elämänkatsomustieto pitäisi sulauttaa yhdeksi, kaikille yhteiseksi aineeksi.

Pikaisella miettimisellä yksi yhteinen katsomusaine vaikuttaa järkevältä ratkaisulta. Se näyttäisi korjaavan monta ongelmaa. Nykyään opiskelijoita kuuluu niin moneen uskontokuntaan ainakin pääkaupunkiseudulla, että oman opetuksen järjestäminen on hankalaa. Päteviä opettajia on vaikea saada kaikkiin uskontoihin, eikä dialogisuutta ja suvaitsevuutta edistä se, että opiskelijat lokeroidaan eri kuppikuntiin.

Yhteinen katsomusaine johtaisi kuitenkin vielä isompiin ongelmiin. Jo yhteistä oppiainetta ajavien lähtökohta on usein omituinen. Yleinen ajatushan on, että uusi aine olisi yleissivistävää uskontojen
esittelyä.

Yksi olennainen näkökohta tuntuu jatkuvasti unohtuvan: katsomukselliset kysymykset eivät enimmäkseen ole uskonnollisia.

Mietitäänpä hetki, millaiset teemat ovat nuoria lähellä. Heille on tärkeää pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: mistä identiteetti syntyy, mitkä asenteet, aatteet ja arvot ovat vallalla, millaisia nuorisokulttuureita on ja miten sosiaalinen media muokkaa maailmankuvaamme. Samoin halutaan pohtia, mitä on seksuaalinen tasa-arvoisuus, miten ihmisoikeudet toteutuvat, mitkä ovat eläinten oikeudet, mitä on kestävä ja ekologinen kehitys, millaista on eettinen kuluttaminen, onko
kansalaistottelemattomuus oikein, mikä on vaikkapa musiikin ja elokuvien rooli maailmankatsomuksen muodostumisessa, kuinka luotettavaa on netistä löytyvä tieto ja miten yleensäkään voi erottaa perustellut väitteet perustelemattomista.

Tällaisilla pohdinnoilla on hyvin vähän tekemistä uskontojen kanssa. Ylipäätään suomalaisesta arvo- ja moraalikeskustelusta vain murto-osa kytkeytyy uskontoon. Mutta jostain syystä silloin, kun astutaan koulun ovesta sisään, arvo- ja katsomuskysymykset halutaan liittää uskontoihin.

Tämä on menneen maailman ajattelua, ja uskontotieto ainoana katsomusaineena olisi selvää takapakkia.

Jos siirtyisimme yhteen katsomusaineeseen, jo kirkon vallan ja opettajien virkarakenteen vuoksi siitä ei tulisi elämänkatsomustietoa – jossa käsitellään edellä mainittuja kysymyksiä – vaan uskontoja esittelevä aine, jossa uskonnoton maailmankatsomus pahimmillaan opetettaisiin samanlaisena kuriositeettina kuin kristilliset herätysliikkeet.

Yleinen harhakäsitys on, että elämänkatsomustieto olisi ateismin tuputusta. Sitä se ei ole, vaan arvokysymysten pohtimista avarasti ja eri oppiaineita yhdistellen: miten omaan maailmankatsomukseeni on vaikuttanut vaikkapa se, mitä on opittu fysiikasta, biologiasta ja historiasta?

Otetaan esimerkki. Lukion elämänkatsomustiedon kolmoskurssilla pohditaan muun muassa sitä, ovatko utopiat hyödyllisiä vai vaarallisia, kun pyritään kohti parempaa yhteiskuntaa. Tällöin mietimme, mitä voidaan oppia historiasta, filosofiasta, biologiasta tai esimerkiksi psykologiasta. Tiedämmekö historiasta onnistuneita utopiakokeiluja? Saako hyviä päämääriä tavoitella laittomin keinoin? Miten demokratia voidaan turvata? Entä onko psykologisesti mahdoton ajatus, että ihminen ajattelee yhtä paljon yhteistä kuin omaa etua? Mikä ylipäätään on ihminen?

Kun tutustuu peruskoulun ja lukion arvopohjaan ja yleisiin kasvatustavoitteisiin, voi nähdä, että kaikista aineista juuri elämänkatsomustiedon sisällöt tukevat niitä parhaiten. Opetushallituksen  laatimien opetussuunnitelmien mukaan perusopetuksen arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä
monikulttuurisuuden hyväksyminen.

Lukio-opetuksen lähtökohtana on elämän ja ihmisoikeuksien kunnioitus ja pyrkimys totuuteen, inhimillisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Lukion pitää kannustaa tunnistamaan julkilausuttujen arvojen ja todellisuuden välisiä ristiriitoja: on opittava pohtimaan kriittisesti suomalaisen yhteiskunnan ja kansainvälisen kehityksen epäkohtia ja mahdollisuuksia.

Kaikkea tätä tehdään juuri elämänkatsomustiedossa.

Elämänkatsomustieto on ilmiöpohjainen, oppiainerajat ylittävä ja eri aineita integroiva katsomusaine, jonka uhraaminen uskontotiedon alttarille olisi tavaton tappio. Koska yhteinen katsomusaine – sen nimestä riippumatta – käytännössä kaventaisi katsomuskysymykset uskonnollisiksi, on kummallista, että juuri uskonnottomat innokkaimmin kannattavat yhteistä ainetta.

On toisaalta selvää, että maailmanmenoa ymmärtääkseen kaikilla pitää olla perustiedot suurista uskonnoista. Tämä kuuluu jo yleissivistykseen.

Ehdotankin, että lukiossa kaikki opiskelisivat sekä elämänkatsomustietoa että uskontotietoa yhden kurssin. Tämän jälkeen voisi vapaasti valita jompaakumpaa. Peruskoulussa voisi osan uskonnon sisällöistä siirtää historian piiriin.

Vuodesta 2016 alkaen peruskoulussa uskontoa opetetaan yhteensä 10 vuosiviikkotuntia. Määrä on suuri, kun sitä vertaa esimerkiksi historian 8 tuntiin. Kymmenen uskonnontunnin sijaan opetuksen voisi järjestää esimerkiksi niin, että kaikki opiskelisivat viisi vuosiviikkotuntia yhteistä uskontotietoa ja toiset viisi elämänkatsomustietoa – tai sitten filosofiaa, joka painottuisi eettisiin ja elämänfilosofisiin kysymyksiin ja väittely- ja argumentaatiotaitojen kehittämiseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän bisi59 kuva
Dennis Holm

Terve,

Loistava kirjoitus!

-Rauhaa

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Maallikkona ihmettelen, että eikö kouluopetuksessa 1980 - luvulla elämänkatsomustieto-oppiaineessa, uskonnot olleet esillä ainostaan esittelyn kaltaisena katsauksena. Uskonto oppiaineena oli erikseen.

Esimerkiksi omassa blogissani samasta aiheesta, tarkoitin mainitsemani kaltaista ET-tietoa.

Mainitsemasi monikulttuurisuus voidaan ymmärtää myös kulttuurirelativismina. Eikö mieluummin tulisi pyrkiä moniarvoiseen kulttuuriin, joka merkitsee todellista uskonnonvapautta/ vapautta uskonnosta. (edit) Seppo Oikkonen on kirjoittanut paljon aiheesta.

http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161315-olem...

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Koulukeskustelussa vaaditaan yhä kovemmin äänenpainoin, että uskontojen opetus ja uskonnottomille tarkoitettu elämänkatsomustieto pitäisi sulauttaa yhdeksi, kaikille yhteiseksi aineeksi."

Pontimena otsikko, ja lainattu osa.

Tottakai ne pitää, jos ei sulattaa, niin opettaa kattavasti. Pitää huomioida, että koululaiset/opiskelijat tekevät itsenäisiä päätöksiä asian suhteen. Ihminen, (koululainen) tekee valintansa jopa vasta 90 vuotiaana.
Siksi varhaiskasvatus-aika on tärkeää.

Sulauttaminen on mahdoton ajatus. Ei tietenkään voi sulattaa, ja järkevä oppilas jossain elämänsä vaiheessa kyllä erottaa asiat toisistaan.

Jaha, jaha, lukisiko blogin loppuun asti, kun tuli kommentoitua jo alun perusteella?

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Nykyään opiskelijoita kuuluu niin moneen uskontokuntaan ainakin pääkaupunkiseudulla,"

Aha, stadin kundia ahdistaa ja maakuntien kulttuuri on hakusessa.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Mietitäänpä hetki, millaiset teemat ovat nuoria lähellä. Heille on tärkeää pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: mistä identiteetti syntyy, mitkä asenteet, aatteet ja arvot ovat vallalla, millaisia nuorisokulttuureita on ja miten sosiaalinen media muokkaa maailmankuvaamme. Samoin halutaan pohtia, mitä on seksuaalinen tasa-arvoisuus, miten ihmisoikeudet toteutuvat, mitkä ovat eläinten oikeudet, mitä on kestävä ja ekologinen kehitys, millaista on eettinen kuluttaminen, onko
kansalaistottelemattomuus oikein, mikä on vaikkapa musiikin ja elokuvien rooli maailmankatsomuksen muodostumisessa, kuinka luotettavaa on netistä löytyvä tieto ja miten yleensäkään voi erottaa perustellut väitteet perustelemattomista."

No, mietitty on. Kattava kappale. Yksi unohtui: Poliittinen identiteetti joka on tärkeysjärjestyksessä oleellinen. Siitä muodostuu kansakunna tulevaisuus.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #5

"Tämä on menneen maailman ajattelua, ja uskontotieto ainoana katsomusaineena olisi selvää takapakkia."

Pakittaminen: Pakittaminen on eräs ihmisen elonkerjuulla, ja taipaleella kivijalka. Sillä tavalla kehittyy identiteetti elämän loppuvuosille jolla viettää hyvä ja seesteinen elämä.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #7

"Yleinen harhakäsitys on, että elämänkatsomustieto olisi ateismin tuputusta. Sitä se ei ole, vaan arvokysymysten pohtimista avarasti ja eri oppiaineita yhdistellen: miten omaan maailmankatsomukseeni on vaikuttanut vaikkapa se, mitä on opittu fysiikasta, biologiasta ja historiasta?"/em>

Ns. Sanottu "vapaa-ajatteluvuus" on idiotismia 90% tasolla.
Vapaata ajattelua toteuttavat kaikki ihmiset, jok'ikinen.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #8

"– tai sitten filosofiaa, joka painottuisi eettisiin ja elämänfilosofisiin
kysymyksiin ja väittely- ja argumentaatiotaitojen kehittämiseen."

Nyt mä väsähdin, ja totean lopuksi, pääasia, että opiskelevat, monipuolisesti.
Uskonnollisen identiteetin muodostuminen ei ole oikeastaan minkäänlaisesta opetuksesta kiinni. Opettaminenhan on tuputtamista, eikö niin?

mikael torppa

Arno Kotro kirjoittaa - "Yksi olennainen näkökohta tuntuu jatkuvasti unohtuvan: katsomukselliset kysymykset eivät enimmäkseen ole uskonnollisia."

Olen täysin eri mieltä tästä sillä maailmankatsomukselliset kysymykset ovat aina uskomuksiin perustuvia. Identiteetin ja asenteiden ja arvojen pohjalla on syvimmillään se miten ihminen ymmärtää elämänluonteen. Se minkä päälle ihmisen identiteetti, asenteet ja arvot kasvavat. Tämän kaiken pohja on jokaisella ihmisellä siinä miten ihminen selittää ja tulkitsee elämänluonteen sen mistä, miten ja miksi elämä on olemassa. Jokaisen ihmisen maailmankatsomuksella on pohja ja tämä pohja on jokaisella uskomuksiin perustuva.

Filosofi Charles Taylorin mukaan tosiasioita ei ole mahdollista käsitteellistää neutraalisti ottamatta kantaa Jumalaan. Jokainen tutkija olipa hän ateisti tai agnostikko ottaa tiedettä tehdessään kantaa Jumalaan koska kysymys Jumalasta määrittää perustavalla tasolla kaikkien tosiasioiden käsitteellistämistä. Taylorin puolustaman dialogisen pluralismin mukaan tutkijan uskonnollisilla (teistisillä, ateistisilla, agnostisilla) vakaumuksilla on vaikutusta siihen miten hän tieteessä tulkitsee tosiasia-aineistoa.

Keskustelua maailmankatsomuksesta ei voi käsitteellistää neutraalisti ottamatta kantaa Jumalaan. Sillä maailmankatsomuksien pohja on jokaisella menneisyyttä käsittelevissä uskomuksissa ja syvimmiltään on kyse siitä uskooko ihminen Jumalaan vaiko ei.

Keskustelussa maailmankatsomuksista on syvimmillään kyse siitä onko Jumala Luoja ja elämänantaja ja omistaako Jumala ihmiset vai onko ihminen vain sattumalta kehittynyt ja näin oikeutettu keksimään omat sääntönsä. Keskustelu maailmankatsomuksista on itseasiassa väittelyä siitä mikä maailmankatsomus on oikea.

Jotkut ihmiset vaativat että keskustelussa elämänkatsomuksesta ei saa käyttää Raamattua. He sanovat ettei "uskoa" saa sotkea tosiasioiden sekaan. He sanovat että tosiasiat ovat neutraaleja. Kuitenkaan ei ole olemassakaan neutraaleja "faktoja" vaan faktatkin ovat tulkintoja. Kaikki ihmiset tulkitsevat tosiasioita - "faktoja". Se miten ihmiset tulkitsevat tosiasia-aineistoa riippuu siitä minkälainen ennakko-oletus eli minkälainen maailmankatsomus ihmisellä on.

Ihmiset käyttävät maailmankatsomuksestaan nousevia ennakko-oletuksia tosiasioiden tulkitsemiseen. Tosiasiat nähdään siis maailmankatsomuksien valossa koska maailmankatsomus laittaa ihmisten silmille ne "uskomuslasit" joidenka läpi ihmiset katsovat tosiasioita. Kun siis ihmiset väittelevät tosiasioiden syistä ja perusteista he todellisuudessa väittelevät mikä maailmankatsomus on oikeassa.

VAATIMUS KESKUSTELUSSA EI SAA KÄYTTÄÄ RAAMATTUA ON ITSEASIASSA KESKUSTELUN SÄÄNTÖJEN SANELEMISTA - SE ON VAATIMUS KORTTIPAKAN PEUKALOINTIIN

Ne jotka sanovat että jätä Raamattu elämänkatsomus keskustelun ulkopuolelle todellisuudessa ehdottavat että korttipakka pitäisi peukaloida heidän mielensä (maailmankatsomuksensa) mukaan. He todellisuudessa sanovat silloin että tätä asiaa tulee tarkastella vain meidän (ei ole Jumalaa) maailmankatsomuksesta käsin. He sanovat tällöin että asiaa ei saa tarkastella kristillisestä vaan jumalattomasta maailmankatsomuksesta käsin. He todellisuudessa sanovat tällöin että asiaa tulisi tarkastella vain meidän "uskosta" käsin eli ei ole Luojaa koska kaikki on vain sattumalta kehittynyt.

Tämä on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää silllä ihmiset eivät ole neutraaleja eikä ole neutraaleja faktoja vaan kaikkeen liittyy taustaoletukset elämänluonteesta.

Jos Raamattu Jumalan sana jätetään keskustelun ulkopuolelle keskustelussa maailmankatsomuksesta ja elämänluonteesta niin kristityt menettävät koko maailmankatsomuksensa pohjan ja ennakko-oletuksensa jonka kautta he tulkitsevat tosiasioita. Tällöin väittely on jo hävitty kristillisestä näkökulmasta koska keskustelun lähtöoletukseksi hyväksyttiin jumalattoman maailmankatsomuksen pohja "ei ole Jumalaa koska kaikki on vain sattumalta kehittynyt".

Kristittyjen tulee ymmärtää tämä asia koska jumalattomat yrittävät saada keskustelun elämänkatsomuksesta pohjalle jossa kristityt eivät saisi käyttää heidän ennakko-oletustaan ja maailmankatsomuksensa pohjaa Raamattua. Jumalattomat yrittävät luoda tilannetta jossa maailmankatsomuksellisia asioita tulisi tarkastella vain heidän uskomuksistaan käsin.

Ihmisten tulisi siis ymmärtää elämänkatsomus keskustelun todellinen luonne. Kyseessä ei ole neutraali uskomuksista vapaa maallinen asia vaan kyseessä on uskomuksiin perustuvien maailmankatsomuksien välinen taistelu siitä mikä on oikein ja mikä väärin.

Tässä linkki kirjoitukseeni - "Kaappaus tieteessä" joka käsittelee aihetta tieteen näkökulmasta - http://sauluslahetys.com/uutiset.html?42

Käyttäjän bisi59 kuva
Dennis Holm

Terve,

"Keskustelussa maailmankatsomuksista on syvimmillään kyse siitä onko Jumala Luoja ja elämänantaja ja omistaako Jumala ihmiset vai onko ihminen vain sattumalta kehittynyt ja näin oikeutettu keksimään omat sääntönsä."

Vastauksen kysymykseen "miten ihminen on kehittynyt", se saadaan yhä paremmin selville tieteellisellä menetelmällä. Sen selvittämiseksi ei tarvita aikuisten mielikuvitushamoja.

Minua kiehtoo hyvin paljon ajatus tähtipölystä, joka ottaa meidän (ihmisen) kaltaisen muodon ja ryhtyy tutkimaan itseään.

"Sattuma" sopii hyvin myös tieteelliseen käsitteistöön. Mutta ehkä elämä itsessään on mateian ominaisuus, ja näinollen elämän synty on vääjäämätöntä.

"Filosofi Charles Taylorin mukaan tosiasioita ei ole mahdollista käsitteellistää neutraalisti ottamatta kantaa Jumalaan."

Minun mielestä on mahdollista. Mielestäni Charles Taylor on tässä asiassa väärässä, tai olet tulkinnut hänen tekstiä tarkoitushakuisesti oman näkemyksesi tueksi.

-Peace

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Varmasti on niin, että me näemme ns. faktat "uskomuslasien" läpi, mutta nuo lasit ovat enimmäkseen muista kuin uskonnollisista uskomuksista tehty.

Itse toivon, että koulun katsomuskesuteluissa ovat uskonnolliset näkökulmat ja lähtökohdat edustettuina, mutta ei niin haliitsevasti kuin nykyään.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

"Mietitäänpä hetki, millaiset teemat ovat nuoria lähellä. Heille on tärkeää pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: mistä identiteetti syntyy, mitkä asenteet, aatteet ja arvot ovat vallalla, millaisia nuorisokulttuureita on ja miten sosiaalinen media muokkaa maailmankuvaamme. Samoin halutaan pohtia, mitä on seksuaalinen tasa-arvoisuus, miten ihmisoikeudet toteutuvat, mitkä ovat eläinten oikeudet, mitä on kestävä ja ekologinen kehitys, millaista on eettinen kuluttaminen, onko kansalaistottelemattomuus oikein, mikä on vaikkapa musiikin ja elokuvien rooli maailmankatsomuksen muodostumisessa, kuinka luotettavaa on netistä löytyvä tieto ja miten yleensäkään voi erottaa perustellut väitteet perustelemattomista.

Tällaisilla pohdinnoilla on hyvin vähän tekemistä uskontojen kanssa."

Jos uskonnolla ei todellakaan ole kykyä antaa valmiuksia noiden kysymysten pohdiskeluun, tällaisella uskonnolla ei ole muutakaan käyttöä. Mutta en todellakaan usko, että asia on noin. Pätee joihinkin primitiivisiin uskomuksiin, mutta ei varmastikaan kaikkiin. Riippuu opetuksen ja tiedonläheiden tasosta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Erinomainen kirjoitus. Ällistyin tätä:

"Vuodesta 2016 alkaen peruskoulussa uskontoa opetetaan yhteensä 10 vuosiviikkotuntia. Määrä on suuri, kun sitä vertaa esimerkiksi historian 8 tuntiin."

Iranissako elämme? Blogaajan tyyneys ja maltillisuus ansaitsee kannustuksemme.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kyllä Kotron Arnon kirjoitus hyvä on, vaikka meillä vasemmistolaisilla kristityillä onkin oikeus arvostella joitain kohtia.

Humaani tarkoitus tottakai.

Kotron akan pojalla ja minulla on eräs yhteinen piirre, nimittäin erikoinen, persoonallinen nimi. Onkohan se ihan ristimänimi?... Olen aina pohtinut.

Jani Salonen

Yksi kysymys Arnolle:

Miten niille oppilaille joille opetetaan elämänkatsomustietoa saataisiin opetettua esimerkiksi kuka oli Mooses tai profeetta Muhamed?

Tunnen pari melkein nelikymppistä äitiä jotka eivät osanneet ala-asteikäisille lapsilleen kertoa keitä edellä mainitut henkilöt/hahmot ovat/olivat ja mihin he ovat tehneet!!

Mielestäni uskonnon opetus pitäisi olla asioiden ja aiheiden opetusta yleisesti, ei aatteiden.

Jos vanhemmat ajattelevat lapsistaan niin että saavat itse päättää vanhempana mitä aatetta kannattavat, kaiketi heille tarvitsisi myös kertoa millaisia vaihto-ehtoja maailmassaa on?
Jokainen uskokoon mihin tahtoo.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jos nyt jaksaisit lukea alustuksen loppuun asti, niin tietäisit, miten blogaaja ehdottaa asian järjestettäväksi.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Esimerkiksi Muhammadin ja Jeesuksen toiminta ja opetukset ovat tosiaan yleissivistykseen kuuluvaa peruskauraa. Omasta uskonnollisesta taustasta riippumatta kaikkien on syytä tuntea pääpiirteissään suurten uskontojen opit, merkkihenkilöt ja esimerkiksi tapakulttuuri. Muuten emme ymmärrä maailmaa ympärillämme.

Toinen kysymys on, miten ne pitäisi opettaa. Yksi vaihtoehto on tuoda niitä nykyistä enemmän esiin historian yhteydessä. Tämän lisäksi toki tarvitaan katsomusopetusta.

Ihannemaailmassa varmaankin järkevä ratkaisu olisi se, että kaikille opetettaisiin elämänkatsomustietoa, jossa tutustutaan myös suuriin uskontoihin. Reaalimaailmassa tällaisen oppiaineen saaminen kouluihin yhteiseksi aineeksi on kuitenkin utopiaa: käytännössä yhdestä yhteisestä aineesta tulisi aika lailla nykyisenlaista uskonnonpetusta - nykyisten uskonnonopettajien vetämänä. Uskonnottomat katsomussisällöt joutuisivat lapsipuolen asemaan, ja esimerkiksi etiikka ankkuroitaisiin uskontoon.

Elämänkatsomustiedon ja uskonnon yhdistäminen olisikin kuin Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyminen: toinen syö toisen.

Siksi reaalimaailmassa järkevintä on pitää et ja uskonto erillään, mutta olisi tärkeää, että et avattaisiin kaikille. Nythän homma menee jostain syystä niin, että kirkkoon kuulumaton saa valita joko et:n tai uskonnon, mutta kirkkoon kuuluva ei saa opiskella et:tä.

Parasta olisi, jos kaikki opiskelisivat jonkin verran kumpaakin.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kai tässä oli vastaus minunkin komentteihini. Näin ymmärrän, no....

Jani Salonen

J-P, kiitos ojennuksesta. :)

Totta on, että uskonnon opetuksesta voisi aika paljon siirtää historian opetuksen piiriin.
Tosiaan paras olisi jos kaikki opiskelisivat kumpaakin vaihtoehtoa, ei tulisi enempää "tyhmiä" vanhempia.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Arno Kotro lopetti viisaan aloituksensa: " ... väittely- ja argumentaatiotaitojen kehittämiseen."

Hieman pilke silmäkulmassa väittäisin että se on taito jonka suomalaiset naiset usein hallitsevat paremmin kun miehet; ja Ruotsissa hallitaan paremmin kun Suomessa.
Mutta onhan se itse asiassa tärkeä oppi peräisin vanhasta Roomasta ja Kreikasta.

Nämä seuraavat taas on koko elämän aikana vähitellen kehittyviä asioita, mikäli ne ensin tuodaan peruskoulussa esille kiinnostavalla tavalla:

"Otetaan esimerkki. Lukion elämänkatsomustiedon kolmoskurssilla pohditaan muun muassa sitä, ovatko utopiat hyödyllisiä vai vaarallisia, kun pyritään kohti parempaa yhteiskuntaa. Tällöin mietimme, mitä voidaan oppia historiasta, filosofiasta, biologiasta tai esimerkiksi psykologiasta. Tiedämmekö historiasta onnistuneita utopiakokeiluja? Saako hyviä päämääriä tavoitella laittomin keinoin? Miten demokratia voidaan turvata? Entä onko psykologisesti mahdoton ajatus, että ihminen ajattelee yhtä paljon yhteistä kuin omaa etua? Mikä ylipäätään on ihminen?"

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset