ArnoKotro

Hassu lääkärikäynti

Lapsi sairastui alkuviikosta. Nyt kun vaara on ohi, voi pohtia vähän sivuseikkojakin.

Kuume laski pian, mutta kuusivuotiaan vointi ei ottanut kohentuakseen. Lapsi ei syönyt eikä juonut. Nestevajaus huolestutti.

Torstai-ilta oli jo pitkällä, kun minulta loppui kärsivällisyys. Ei muuta kuin perhe autoon ja sitten suuren yksityisen lääkärikeskuksen päivystykseen.

Lääkäri otti vastaan melkein heti, ja mikä tärkeintä, osasi tietysti hommansa. Ihailen lääkärien ja sairaanhoitajien ammattitaitoa.

Mutta jotain hassua tilanteessa oli. Lääkäri puhui vain vaimolle. Ainuttakaan lasta koskevaa kysymystä tai hoitosuositusta hän ei osoittanut minulle. Olisin minäkin jotain tiennyt, koska olin jäänyt sairaan lapsen kanssa kotiin.

Esitin lääkärille pari kysymystä. Hän vastasi asiantuntevasti – vaimolle.

Yritin ajatella, että eipä tuossa mitään, sellaista sattuu. Pitkä päivä takana ja niin edelleen. Ja on tilanteessa jotain tärkeämpääkin kuin huomion symmetrinen jakaminen: lapsi pitää tutkia ja saada terveeksi.

Lääkäri kirjoitti lähetteen Lastensairaalaan ja antoi sen vaimolle.

Menimme Lastensairaalan vastaanottoon. Palvelu oli ystävällistä, ja meiltä otettiin tarvittavat tiedot. Tai ei siis meiltä, vaan vaimolta. Lopuksi vielä kysyivät, saako lapsen tietoja antaa eteenpäin. Siihen tarvittiin vaimoni lupa, minulta ei kysytty.

Nipotusta pienestä? Ei aivan. Sukupuolittunut kohtelu koituu kaikkien vahingoksi. Jos haluamme – ja toivottavasti haluamme – että isät ovat mukana lastensa arjessa siinä missä äiditkin, heidät pitää ottaa tasaveroisina vanhempina huomioon.

Aivan samoin toivon, että kun firmaan haetaan uutta pomoa, katse kääntyy naiskandidaatteihin ihan siinä kuin miehiinkin. Tai kun keskustelu menee politiikkaan ja talouteen, naiset eivät ole ilmaa.

Tunkkaiset sukupuoliroolit voisi äänestää historiaan. Se äänestys on kaiken aikaa käynnissä, pienissä arkisissa tilanteissa ja puheenparsissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Tapani Lahnakoski

Ei ole siis kehitystä tapahtunut.

Hämärästi muistan n. 35 v takaa ehkä vielä oudomman tapauksen. Erehdyin yksin viemään vauvamme neuvolaan. Siellä tietenkin naispuolinen "neuvoja" meni hämillee, kun sinne saavuin. Hän teki määrätyt operaatiot, tutki ja mittaili lasta ja puhui hänelle asiat ikäänkuin hän olisi niistä jotain ymmärtänyt. Koko aika katsoi vain lasta eikä koskaan minua. Kun kysyin jotain hän edelleen vastasi lapselle. Ehkä oletti minunkin kuulevan, mutta katse oli koko ajan lapsessa.

Kun veimme yhdessä lapsen neuvolaan, samainen "neuvoja" puhui kyllä äidille eikä lapselle.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Suunnilleen yhtä kaukaa on minunkin muistoni vastaavasta tilanteesta. Minusta neuvolan naisihminen puhui kuin ihminen ihmiselle. En kokenut olevani isä (enkä äiti) vaan vanhempi. Pääasiahán oli lapsi, ei mukana tullut vanhempi.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Itse sain aikoinaan neuvolassa hepulin moisesta käytöksestä ja pistin seuraavan kerran miehen neuvolaan kahdestaan pojan kanssa. Neuvolantäti ymmärsi näpäytykseni.

Käyttäjän AnneMikkola kuva
Anne Mikkola

Oliko lääkäri muuten nainen vai mies? Liekö eroa?

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Halusin jättää kertomatta, koska minusta niin naiset kuin miehet ylläpitävät ahdasta sukupuolijärjestelmää. Mutta kun nyt kysyit, niin nainen oli. Ihan yhtä hyvin olisi voinut olla mieskin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Nipotusta pienestä?"

- Ei, vaan havaintoja vähintään hoitoalasta ja todennäköisesti yhteiskunnasta. Jälkeenpäin on helppo osoittaa ratkaisevaksi hetkeksi tuo "perhe autoon", joka ehkä pitää jatkossa korjata muotoon "lapsi autoon".

Kolmen lapsen ja varovaisesti arvioituna kymmenien lääkärikäyntien jälkeen voin todeta, että jos isä vie kasvuikäistä lastaan terveysasemalle, ei faijaa sivuuteta keskusteluissa.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Mihinkä se lääkäri mahtaa sitten katsella ja kummalle puhua , kun miesaviopari vie adoptoimansa lapsen vastaanotolle ?

Vaan saattaa olla, että tässä tapauksessa syntyy kuin itsestään optimaalinen lääkäri-potilas-suhde.

Seppo Hildén

Miten filosofian opettajalle ja miehelle voi tulla yllätyksensä sellainen, että jos hän menee vaimon ja lapsen kanssa naislääkärin vastaanotolle, että kommunikointi menee naisten keskeiseksi.

Haloo, eikö tästä ympäröivästä maailmasta ole blogistille kerinnyt tarttua mitään konkreettista käteen?!

Tällaisella blogi-ihmettelyllä annat ymmärtää että ympäröivän sukupuolittuneen maailman tajuaminen on jäänyt sinulla pahasti taka-alalle.

Sulla on vielä paljon opittavaa elämästä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olen huomannut aika usein, että kaikkialla muualla paitsi rautakaupassa myyjät puhuvat enimmäkseen minulle, vaikka ihan fiksun näköinen mieheni seisoo vieressä.
Hiljaa itsekseni olen ajatellut sen johtuvan ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että naiset kyselevät yleensä enemmän ja ovat muutenkin puheliaampia. Tiedä häntä? On myöskin ihan sama onko ollut vastapuoli mies tai nainen.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Samanlaiset kokemukset. Menin ihan vahingossa kerran yksin neuvolaan lapsen kanssa. Kun äitinsä ei ehtinyt mukaan. Kyllä kohtelu oli todella kummallista Raisiossa. Kauas on jäänet feminismin tavoitteet tasa-arvosta. Eivät nouse vaatimaan muutosta feministiset `tasa-arvoa`ajavat naisjärjestöt.

Tämä kirjoitus tuskin nousee karuselliin. Vaikka herra filosofi sinne yleensä heppoisesti pistetään.

Tapani Lahnakoski

"Kauas on jäänet feminismin tavoitteet tasa-arvosta."

Mitä ihmettä mahdat tarkoittaa feminismin tasa-arvotavoitteilla?

Käyttäjän TapioTuomisto kuva
Tapio Tuomisto

Itsellä aikanaan samoja kokemuksia, mutta usein kävin sairaalakäynneillä ja neuvoloissa lasten kanssa myös ilman äitiä, eikä kukaan kysellyt että missäs äiti on..kotona näitä lääkärissäkäyntejä pitääkin nakittaa enemmän isän tehtäviksi..siellä kyllä isääkin pidetään nykyään ihan täysipäisenä näissä asioissa.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

No pistettiin karuselliin sentään. Tärkeä aihe.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Pojan kanssa puolitoistavuotisneuvolaan kahden kesken menneenä törmäsin samankaltaiseen ilmiöön terveydenhoitajan kanssa. Hänelle oli jostain syystä ihmeellistä, että minä olin pojan kanssa kotona ja äitinsä kävi töissä.

Sen sijaan lastenlääkärillä lääkäri on kyllä puhunut ennen kaikkea aina meidän pojalle silloin kun häntä on tutkinut. Tuloksista sitten on kyllä puhunut meille kummallekin, silloin kun ollaan molemmat oltu paikalla.

Voin antaa nimen ja suositella tulevaisuutta varten. Varmaankin Suomen paras lastenlääkäri ;)

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Käykää yhdessä autokaupassa, niin saat terapiaa syrjintäkokemukseesi :)

Toivottavasti maailma kehittyy niin, ettei miestä kohdella pelkästään vaimonsa autonkuljettajana.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Autokaupastakin on kokemusta. Vaimoni ymmärtää autoista enemmän kuin minä (mihin ei tosin paljon tarvita) mutta myyjä kertoi autojen teknisistä ominaisuuksista minulle. Vaimolle hän sanoi että tämän auton väri sopii hyvin yhteen villatakkisi kanssa. Lisäsi vielä, että apukuskin paikalla on peili, jonka avulla on helppo meikata. Kuulostaa sketsiltä mutta vakuutan että noin meni.

Käyttäjän perkelix kuva
Martin-Éric Racine

Autossa sopivin paikka automyyjälle lienee apukuskina. Näin hän ainakin pääsisi edes kerran elämässään katsomaan itsensä peiliin.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #27

Jos haluaa outoja elämyksiä toivotusta, asialliseta kohtelusta, poikien (tai miksei miestenkin) kannattaa laittautua naiseksi ja kulkea eri autokaupoissa esittämässä autonosto tai vaihtoaikeitaan.

Olen merkinnyt joitakin autokauppoja itselleni, jonnne en milloinkaan enää mene. Pari tavanomaisen hyvän ja neutraalin palvelun kauppaa löytyi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vein aikoinaan 6-vuotiaan tyttäreni Ruotsissa lääkärin päivystysvastaanotolle, kun hän oli pudonnut sohvalla hyppiessään alas ja lyönyt päänsä lämpöpatterin kulmaan. Päälaessa oli verta vuotava haava.

Vaikka tilanne selvästikin edellytti niin nopeita toimenpiteitä kuin mahdollista, vastaanottovirkailija otti minut kuulusteluun ja toinen virkailija tyttäreni toiseen huoneeseen. Molemmat halusivat kuulla erikseen minun ja tyttäreni version siitä mitä oli tapahtunut. Sitten vastaanotttovirkailija pyysi "lapsen äidin" nimeä ja puhelinnumeroa.

Moiseen selvittelyyn meni yhteensä puolisen tuntia aikaa ja tyttäreni sai myös käyttää sen ajan verta valuvana tiukkanaamaisen hoitajattaren kuulustelussa.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Nykyajan Suomessa kävisi samalla lailla. Lisäksi sinusta tehtäisiin todennäköisesti lastensuojeluilmoitus ja tutkintapyyntö poliisille.

Nykyajan hoitotädille ei mene jakeluun se, että leikkivä lapsi voi satuttaa itsensä ja vielä vähemmän se, ettei isä ole se automaattinen lapsen pahoinpitelijä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Joskus 1990-luvulla olin Lounais-Suomessa auttamassa erästä naistaiteilijaa ateljeen rakentamisessa, hyvä ystävätär kun oli. Kun sähkömies tuli vetämään johtoja ja tulevia töpseleitä, mies puhui koko ajan minulla vaikka ateljeen tuleva käyttäjä seisoi vierelläni. Huomautin toistamiseen (ja niin teki tämä naistaiteilijakin), että itse rakennuttaja/omistaja on siis tämä nainen tässä. Siitä huolimatta sähkömies ei pystynyt muuttamaan tapaansa ja jäi edelleen puhumaan pelkästään minulle. Niin tapahtui ensikäynnillä ja myös myöhemmin rakennustyömaalla. Hassu sähkömiehen käynti, sanoisin, joka jää edelleen mieleeni.

Ottamatta nyt kantaa aloituksen sairaustapaukseen, niin mitä lasten lääkäriin vientiin tulee, minulla on useita tuttuja lääkäreitä (niin sukulaiseni kuin ystävinä), jotka kertoivat, että yli 60 % noista käynneistä ovat täysin turhia. Vanhemmat vaan opettavat lapsilleen, että aina kannattaa mennä lääkäriin vaikka suurin osa taudeista menee ohitse itsestään. Velipoikani, joka on hollantilainen kirurgi, puhui kerran kiinnostavasta 70+10+10+10-säännöstä:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/126261-sair...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... aina kannattaa mennä lääkäriin..."

Näinä sairauskuluvakuutusten aikoina tuo on taloudellisessa mielessä totta. No, omavastuut varmaankin vaihtelevat, mutta periaatteessa lääkäripalvelusta "nauttiminen" on vastinetta vakuutusmaksuille.

Jopa pahamaineinen korvatulehdus paranee useimmissa tapauksissa itsestään, joten 80-luvulle tyypillisistä antibioottitankkauksista pikkulapsiin ei tainnut (väestötasolla) olla ainakaan hyötyä. Voi niitä aikoja.

Jaakko Virtanen

Hanki venäläinen vaimo kuten allekirjoittaneella. Silloin n. 95 % hoitohenkilökunnasta puhuu vain sinulle. Näin, vaikka kaikki osaavat kyllä Suomea tai vaikka kommunikaatiokielenä käytettäisiin kaikkien sujuvasti puhumaa Englantia. Että "Paljonko hän (tuleva äiti) painaa?" Äkkiä isä onkin kuningas ja äitiä ei ole olemassa. Voin kertoa, että se on yhtä lailla häiritsevää. Täsmennettäköön, että en koskaan ole kokenut tilannteita rasistiseksi, se vaan näyttää "tulevan kaikille silleen luonnostaan". Näin tietysti käy monessa muussakin yhteydessä, kuin lapsen kanssa neuvolassa/sairaalassa/lääkärissä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Eläinlääkärissä sentään puolet ajasta lääkäri vielä puhuu eläimen omistajalle.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Ja hammaslääkärissä asianomainen ei pysty edes vastamaan vaikka hammaslääkäri puhuisi hänelle paljonkin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Patologi saa tehdä työtään ilman asiakaspalautetta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ja kyllä muuten hammaslääkäri puhuukin..hiljaisuus yleensä kestää siihen saakka kunnes vähintään 3 laitetta on suussa samaan aikaan. Sitten alkaa kysely.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #23

Juu, tätä tarkoitin (kokemuksella...).

Elu Auvinen

Omalla kohdallani näitä 'piilokamera' tapauksia sattui enimmäkseen, kun aikoinani työskentelin kymmenen vuotta metallialalla konepajalla erikoismetallien hitsaajana.

Yleensä sain työskennellä pajalla nuorten oppipoikien ja kohta eläköityvien vanhempien ammattimiesten kanssa, raavaitten miesten ollessa n.k. keikoilla. Mikä oikein hyvin nuorelle perheenäidille sopikin. Koin, että minua kyllä suojeltiin koko työyhteisön n.70miestä ja johdonkin taholta.

Silloin tällöin sattui jossainpäin kuitenkin olemaan jokin erikoisempi tapaus, jota piti mennä paikan päälle korjaamaan.

Yksi tällainen kerta oli, kun sain komennuksen mennä hitsaamaan paloauton pohjaan ilmestynyttä ratkeamaa. Nuoren autokuskipojan,(toi kaverina koneet yms.), kanssa tultiin työnjohtajan pakeille.

Vastassa tiukan näköinen herra yllään pitkä harmaa siisti takki,kynät järjestyksessä rintataskussa ja tyytymätön ilme kasvoillaan tämä ryhtyy selittämään pojalle k.o. hommaa, johon kaveri hetken päästä purkkaa mässyttäen tokaisee -tuo se tuli sitä korjaamaan enkä mä.

Työnjohtaja kirahtaa, etteikö sieltä ketään muita joutanut!?? :( .

Läksi konttuuriinsa, jossa oli yrittänyt, reklamoida meidän työnjohtoamme, joka oli todennut, ettei sitä muut kykene tekemään, kunnes alistui ja neuvoi työn minulle.

Nooh, kun olin homman saanut valmiiksi olikin ilo kokonaan minun puolellani saatuani ylittämättömän hyvää palautetta tuolta työnjohtajalta, ei kuulemma koskaan enää muita pyydä tulemaan näihin hommiin.
Eikä pyytänytkään

T Piepponen

Menin kerran yksin ostamaan mattoa mattoliikkeestä.

Mattoa myyvä nuorehko nainen puhui matolle ja paijasi sitä.

En ostanut mattoa. En raahtinut viedä myyjän lemmikkiä pois.

Sitten menin erääseen "tukityöllistettyjen" pisteeseen, kun kuulin että siellä mummeli tekee mattoja.

Mummeli katsoi minua silmiin ja sanoi: "Ka päivää. Siinä niitä mattoja on. Voin tehdä myös mittojen mukaan." Hämmästyin vähän ja ehkä jopa hymyilin nelisen millimetriä.

Ostin viisi erittäin tiiviisti kudottua räsymattoa.

----

Kerran tilasin karttaotetta maanmittaustoimistossa.

Naisvirkailija puhui tietokoneelle ja välillä ilmeisesti kattovalaisimelle pään asennosta päätellen.

Tilasin kartan ja jätin sen hakematta ja maksamatta.

Kartan printtasin netistä.

----

Suomi nousuun hyvillä räsymattokaupoilla.

Kati Pitkänen

Kaupunki (se aika iso Helsingin läntinen rajanaapuri) ei ole kysynyt ainakaan meidän perheeltämme, kuka perheessä vastaanottaa lasten päivähoito- ja terveydenhuoltolaskut. Kaikki lasten laskut tulevat äidin nimellä.

anita frisk

Lääkärit kuulemma inhoavat tietokoneita, mutta vielä enemmän lääkärien tietokoneita inhoavat potilaat. Ainoa mahdollisuus nykyään saada vastaanotolla katsekontakti on mennä silmälääkärille.

Käyttäjän HarriMuttilainen kuva
Harri Muttilainen

Haluaisin vain kysyä, kuinka paljon olet ollut mukana neuvola-,...,yms käynneillä noin yleensä? Omat kokemukset eivät ole ihan noin karuja ehkä siitä johtuen, että olen ollut lasten neuvolakäynneillä pääsääntöisesti alusta lähtien aina mukana.

Jari Kajan

Ongelma on, että äidit itse hyväksyvät tuollaisen käytöksen lääkäreiltä ja terveydenhuoltojärjestelmältä. Tuollainenhan on viesti laajasta terveydenhuollon ammattitaidottomuudesta ja ennen kaikkea syvästä tahdittomuudesta. Oma kokemus päivystyksessä: noin 10-12 lasta päivystyksessä, joista n. kymmenen lasta isän kanssa, yksi lapsi isän ja äidin ja vain yksi lapsi äidin kanssa. Tämä ei silti näy lääkärien, sosiaalitoimen eikä terveydenhuollon toimintatavoista. Yksinhuoltaja kulttuuria suomeksi sanottuna!

Anna-Maria Palo

Niinpä. Kun asioin mieheni kanssa pankissa asuntokauppa-asoissa, virkailija puhuu vain hänelle. Samoin, jos olemme ostamassa minulle (olen nainen) autoa. Nimissäni olevaan autoon liittyvä kysely tuli liikkeeltä miehelleni.

Käyttäjän LiisaHaarla kuva
Liisa Haarla

Noin 35 vuotta sitten olin kesätöissä pienehkön voimalaitoksen päivystäjänä. Olin noin kaksikymppinen sähkötekniikan opiskelija. Joitakin kertoja voimalaitokselle tuli vieras, joka kysyi minulta: "Onko täällä ketään miehiä?" Vastasin kuten asia oli: huoltomiehet ovat alakerrassa ja yläkerrassa on päällikkö. Vieras lähti jompaankumpaan paikkaan ja tuli hetken kuluttua takaisin ja sanoi etsineensä oikeastaan päivystäjää. "Miestähän sinä kysyit", totesin ja aloin hoitamaan sitä asiaa, joka hänellä oli.

Ikä on tuonut ammatissa uskottavuutta, mutta katsastaessamme yhteistä venettämme, katsastaja puhui miehellani tyyliin "miten sinulla on tämä tai tämä asia?", vaikka olimme maininneet veneen olevan yhteinen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset