ArnoKotro

Sauli Niinistö - avoin tapaus

Päivälleen kahden vuoden kuluttua käydään presidentinvaalien toinen kierros. Emme tiedä, onko Sauli Niinistö turnauksessa mukana. Entä pitäisikö olla – mikä mies presidenttimme on?

Aloitetaan positiivisella. Viranhoito on enimmäkseen mennyt nappiin. Samaa ei voi sanoa kaikesta Niinistön arvostelusta. Pöhköintä oli se irvailu, jolla Niinistön ”Ihan tavallisia asioita” -kampanja lytättiin heti kättelyssä.

Ideahan oli hyvä ja viesti oikea. Pelkkä hyvinvointivaltio ei riitä, tarvitaan myös arkista välittämistä. Niitä pieniä tavallisia tekoja, jotka eivät paljon vaadi. Ironista kyllä, kampanjan pilkkaaminen viimeistään osoitti, kuinka osuva kampanja oli.

Ei Niinistön arvomaailmassa mitään vikaa ole. Hän on esimerkiksi toistuvasti ilmaissut huolensa nuorten syrjäytymisestä. Ja vaikka kokoomuksen kasvatti onkin, Niinistö vastusti aikanaan varallisuusveron poistamista. Muutenkin hän on kummeksunut ahneutta ja keinottelukapitalismia.

Niinistö on arvostellut yritysjohtajien ökypalkkioita ja rikkaiden eläkeläisten karkaamista veropakolaisiksi Etelä-Eurooppaan. Vaalikampanjan aikaan Haaviston kannatusjoukkojen Niinistölle soittama Abban ”Money, money, money” meni pahasti ohi.

Niinistö on kohtuun mies automakua myöten, pullistelu on miehestä kaukana. Vaikea kuvitella Salea junailemassa samanlaisia synttäreitä kuin Ike.

Uudenvuodenpuheen Jumala-juttu on tietysti hölmö, mutta pannaan harmittoman populismin piikkiin.

Niinistö ei liiemmin kiukuttele, ei provosoidu turhasta ja hän kuuntelee eri osapuolia. Tarvittaessa sitten löytyy suoraa selkää. Äskettäin Niinistö nosti sen kissan pöydälle, että Eurooppa ei ajan oloon kestä hallitsematonta kansainvaellusta.

”Maassa maan tavalla” on kiitospaidan kainaloilta tuoksahtava klisee, mutta ihan hyvä että presidentti uskaltaa sen sanoa – siinä tarkoituksessa, että meidän kulttuurimme nyt vain rakentuu tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja demokratian ihanteille ja niihin pitää mukautua, jos täällä haluaa elää.

Mitä rajoihin tulee, niin rajansa kulttuurirelativismillakin.

Niinistö on kirjallisuusihminen, iso plussa. Hän on syystä huolissaan varsinkin poikien lukuharrastuksen hiipumisesta. Ja osaahan hän itsekin kirjoittaa. Herkullisia ovat vaikkapa ne huomiot, joita Niinistö tarjoilee kirjassaan Hiljaisten historia. Siinä hän kummeksuu taipumustamme lauma-ajatteluun, ”joukkosokaistumiseen”, olipa kyseessä sitten 1970-luvun dogmaattinen vasemmistolaisuus, 1980-luvun kasinotalous tai vuosituhannen vaihteen pörssikupla.

Mutta unohdetaanpa kirjat, varallisuusverot, kapitalismikritiikit ja sen sellaiset. Mennään presidentin ydintehtävään, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Nyt kuva muuttuu.

Pessimismi ei ehkä elämässä yleensä ole hyve, mutta vastuulliseen turvallisuuspolitiikkaan se kyllä kuuluu. On mietittävä uhkakuvia ja ikäviäkin vaihtoehtoja.

Heitänpä yhden. Venäjän talous heikkenee entisestään. Pakotteet purevat, öljy pysyy halpana, rupla vajoaa. Tiedämme tuskallisen hyvin, mitä itsevaltaisilla johtajilla on taipumus tehdä, kun talous sakkaa ja kansan tyytymättömyys kasvaa: tapana on siirtää huomio muualle ja kasvattaa kansallistunnetta ja omaa suosiota sotaseikkailuilla.

Sitten pitää katsoa karttaa. Natoon kuulumattomana Venäjän naapurina Suomi kuuluu samaan sakkiin kuin Ukraina, Valko-Venäjä ja Georgia. Valko-Venäjä kuuluu selvästi Venäjän etupiiriin ja Ukrainaan ja Georgiaan Venäjä on jo hyökännyt. Nato-maat Venäjä jättää rauhaan, ja syystäkin: Nato on liian vahva.

Venäjän näkökulmasta Suomi on jo nyt osa länttä. Olemme esimerkiksi tiiviisti mukana Nato-johtoisissa operaatioissa. Emme kuitenkaan ole puolustusliiton turvatakuiden piirissä, joten Suomi on lännen heikoin lenkki. Mitkään syvennetyt Nato-kumppanuudet, kohteliaat liturgiat ja ystävyysillalliset eivät asiaa muuksi muuta.

Tarvittaessa Venäjä löytää syyt painostukseen ja konfliktiin aina. Nyt kriisin voisi lietsoa vaikkapa Lapin turvapaikanhakijoista.

Hyytävä skenaario on se, että Ruotsi saa parin vuoden päästä porvarihallituksen, joka neuvottelee Ruotsin Natoon. Tämä on mahdollista, sillä kaikki Ruotsin porvaripuolueet keskustaa myöten kannattavat liittoutumista.

Suomen seuraava hallitus on luultavasti Sdp-vetoinen ja sen verran punavihreä, että puolustusliittoon ei taatusti haeta. Jos kupletin juoni on tämä, Suomi jää yksin Venäjän etupiiriin.

Tämä pitää estää. Niinistön olisi pitänyt jo aikaa sitten sanoa selvästi, että Suomen pitää varautua hakemaan Nato-jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa. Suomi on niin pieni maa ja resurssit sen verran vähäiset, ettei se liittoutumattomana pysty yksin huolehtimaan uskottavasta puolustuksesta. Jo huoltovarmuus vaatii liittoutumista.

Mutta mitä vielä. Niinistö väistelee ja kiemurtelee. Hän on todennut, että turha tämmöisiä on jossitella. Eli ollaan hiljaa vaan ja annetaan kansan jumittaa selkäydinvaraisessa Nato-vastaisuudessa, jonka logiikka on suunnilleen se, että Nato liittyy sotimiseen, sota on paha, siispä Nato on paha.

Ennen eduskuntavaaleja Niinistö toivoi, että vaalien alusaika rahoitetaan Nato-keskustelulta - vaikka kyse on kansallisen turvallisuuden kannalta kaikkein olennaisimmasta asiasta.

Samalla Niinistö on ollut ylläpitämässä illuusiota EU:n yhteisestä puolustuksesta. Tosin Niinistö ei ilmeisesti itsekään usko siihen. Kun Ranska vetosi terrori-iskujen jälkeen EU:n solidaarisuuslausekkeeseen, ilmeni että Suomen lainsäädäntö estää sotilaallisen avun antamisen.

Kiusallisia kysymyksiä herää. Odottaako Suomi tosiaan saavansa tarvittaessa apua, vaikkei voi antaa sitä itse? Eikö Niinistö tiennyt sotilasavun estävistä laeista? Miksi Suomi on ensin halunnut vesittää EU:n turvatakuita ja nyt sitten haikailee sellaisten perään?

Logiikka ontuu siinäkin, että Suomen Nato-jäsenyyttä vastustetaan, jottei Naton viides artikla vetäisi meitä mukaan esimerkiksi Baltian maiden ja Venäjän väliseen konfliktiin, mutta samalla kannatetaan EU:n yhteistä puolustusta. Eikö EU:n yhteinen puolustus sitten velvoita meitä auttamaan Baltian maita? Jos ei, sitten se ei velvoita muitakaan auttamaan meitä, eli se siitä.

Ylisummaan puhe EU:n tai Ruotsin antamasta sotilaallisesta turvasta tuo mieleen toisen maailmansodan alla vallinneen sinisilmäisen uskon Kansainliiton antamaan suojaan. Ruotsi-yhteistyöstä puhutaan nyt innokkaasti, mutta enpä menisi luottamaan siihen, että tosipaikan tullen Ruotsilla on Suomen puolustamiseen sen enempää halua kuin kykyäkään.

Kun soppaan vielä lisätään horinat Suomen Nato-optiosta, on turvallisuuspoliittinen sekoilu viimeistelty. Mitään Nato-optiota ei Suomella ole. Tai jos optio tarkoittaa mahdollisuutta hakea jäsenyyttä, sitten sellainen on Botswanallakin.

Mutta eipä vielä ammuta pianistia. Emme nimittäin tiedä kaikkea.

Niinistö on käynyt kahdenkeskisiä keskusteluja Vladimir Putinin kanssa. Ehkä Putin on sanonut jotain sellaista, mikä on saanut Niinistön varaukselliseksi Nato-jäsenyyden suhteen.

Mitä Putin on voinut sanoa? ”Jos haette Nato-jäsenyyttä, Venäjä pitää Suomea vihollisena”? Onko Putin uhannut kauppasuhteiden katkaisulla? Tai siirtävänsä isoja joukko-osastoja Suomen rajalle?

Tuo ei muuttaisi tilannetta ratkaisevasti nykyisestä. Olemme muun lännen mukana Venäjän-vastaisissa talouspakotteissa, ja sotilaallista voimaa Venäjällä on Suomea vastaan riittävästi joka tapauksessa. (Nato-jäsenyyttä haettaessa olisi tosin sovittava, että Suomi on heti hakemuksen jättämisestä alkaen viidennen artiklan piirissä.)

On toinenkin vaihtoehto. Jospa Niinistöllä on tässä viekas pitkän kantaman strategia? Hän ensin kerää Nato-varovaisuudellaan kansan mielipiteen taakseen, ja sopivalla hetkellä sitten kovaa kansansuosiota nauttivana presidenttinä kertoo oman näkemyksensä kääntyneen liittoutumisen puolelle ja toivoo, että kansa yhä samastuu häneen ja seuraa perässä.

Ehkä Niinistö on näin ovela. Mutta niin kauan kuin mikään ei viittaa tähän, pitää ikävä kyllä todeta – niin hyvä mies kuin Niinistö onkin – että ei jatkoon.

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kiitos ansiokkaasta pohdinnasta. Aidalla istumisen logiikka ei kyllä minullekaan aukene, mutta sen täytynee perustua joihinkin seikkoihin, jotka eivät ole julkisia. Kuitenkin: blogin viimeisen virkkeen kanssa voisin olla samaa mieltä vain, jos pystyt esittämään paremman ehdokkaan seuraavaksi presidentiksi.

Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa 2015 on kenraali Jaakko Valtasen (s. 1925, puolustusvoimien komentaja 1983-1990) 20 sivun artikkeli YYA-Suomi idän ja lännen ristivedossa. Se on kattava ja kiinnostava kuvaus kylmän sodan ajanjaksosta ja Suomen roolista siinä.

Kirjoituksen lopussa on mielestäni varsin järkeviä ajatuksia Nato-jäsenyydestä, joista seuraavassa sitaatti.

***

Vähäväkisen maan turvallisuuspolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee mielestäni edelleenkin olla pyrkimys estää ennakolta sellaisten tilanteiden syntyminen, joissa maamme voisi joutua sotilaallisesti uhatuksi tai suorastaan sotaisan selkkauksen osapuoleksi. Kokemuksista tiedämme, että sotaan joutuminen on pienelle maalle suurin mahdollinen onnettomuus. Tiedämme myös, että Venäjän tärkein intressi meidän suuntaamme on edelleen se, ettei alueeltamme uhattaisi suurkaupunki Pietarin turvallisuutta ja ettei aluettamme käytettäisi hyökkäystienä Venäjälle. Hyviä naapuruussuhteita on vaalittava, koska ne ovat olennainen osa turvallisuuttamme. Ne eivät kuitenkaan voi olla esteenä sille, että suvereeni naapurivaltio Suomi pyrkii varautumaan myös sellaisten tilanteiden varalle, joissa naapuri ei itse noudata hyvän naapuruuden sääntöjä. Siitä on ajankohtaisia näyttöjä.

Järkevästi voidaan päätellä, että paras sotaisten selkkausten ennaltaehkäisyteho saavutetaan olemalla tiiviisti yhdessä niiden maiden kanssa, joihin olemme jo kulttuurimme, taloutemme ja demokratiamme arvojen puolesta sitoutuneet. Lähes kaikki niistä ovat sitoutuneet yhteen myös sotilaallisten vaaratilanteiden varalta. Meidän ongelmaksemme on muodostunut se, voimmeko liittyä samaan joukkoon aiheuttamatta Venäjällä turvallisuusepäluuloja. Olematta kansainvälisten sopimusten asiantuntija uskallan olettaa olevan mahdollisuuksien rajoissa muotoilla liittymiselle sellaiset ehdot, joissa Suomi sitoutuuu ottamaan vastaan -- nyt läntistä sotilaallista apua -- vain oman alueensa puolustamiseksi. Kun avun vastaanottamiseen tarvitaan uskottava ja hyvin toimiva oma puolustusjärjestelmä, sillä voidaan mielestäni vakuuttavasti osoittaa se, että "etujemme vastaista apua" ei voida meille väkisin antaa. Se voisi olla Venäjän kannalta jopa siedettävä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Niinistön ylivertaisuus edelliseen presidenttiin verrattuna on varmasti noloa molemmille presidenteille.

Käyttäjän SauliAittola kuva
Sauli Aittola

Hyvin kirjoitettu ja mietiskelty monelta kannalta.

" Mutta niin kauan kuin mikään ei viittaa tähän, pitää ikävä kyllä todeta – niin hyvä mies kuin Niinistö onkin – että ei jatkoon."

Tämä loppukaneetti vain tuntuu oudolta, löytyykö parempaa jos Niinistön terveys kestää?

Suomi on Venäjän naapuri olimme sitten Natossa tai EU:ssa tai ulkopuolella niistä. Se on realismia ja sen kanssa on elettävä. Tämän tajusivat Paasikivi ja Kekkonenkin myöhemmin sodan keskellä ja jälkeen vanhemmalla iällä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Suomi on Venäjän naapuri olimme sitten Natossa tai EU:ssa tai ulkopuolella niistä. Se on realismia ja sen kanssa on elettävä. Tämän tajusivat Paasikivi ja Kekkonenkin myöhemmin sodan keskellä ja jälkeen vanhemmalla iällä."

Tämän mielestäni kenraali Valtanen ilmaisee edellä siteeraamassani tekstissä loistavasti alleviivaamalla sitä, että Suomen motiivi liittyä Naton jäseneksi on aina pelkästään puolustuksellinen eikä Suomi ole käytettävissä kenenkään kolmannen osapuolen hyökkäysreittinä Venäjää vastaan, vaikka Suomi olisikin puolustusliiton jäsen.

Millä saada Venäjäkin vakuuttuneeksi tästä? Toki Venäjä tuntee Naton ja sen periaatteet oikeasti varsin hyvin -- Naton näyttäminen peikkona kotiyleisölle palvelee Putinin hallinnon tarpeita esittää oman maansa sankarillista pelastajaa ulkoista uhkaa vastaan, vaikka kenelläkään vallassa olevalla läntisellä johtajalla ei todellisuudessa ole mitään intressiä hakea konfliktia Venäjän kanssa, minkä myös Kreml tietää "aikuisten oikeasti" varsin hyvin.

Jos lähdetään tuosta kenr Valtasen ehdotuksesta, että muotoillaan liittymiselle sellaiset ehdot, joissa Suomi sitoutuu ottamaan vastaan läntistä sotilaallista apua vain oman alueensa puolustamiseksi, niin miksipä se ei Natollekin kelpaisi. Pelkästään jo se, että Suomen valtioalue on ja pysyy suomalaisten hallinnassa sotilaallisen kriisin aikanakin on myös Naton edun mukaista.

Kullakin jäsenmaalla on Natoon liittymisvaiheessa tilaisuus neuvotella erillinen jäsenyys- tai liittymissopimus mahdollisine varaumineen, kuten kieltäytyminen ottamasta omalle valtioalueelle liittokumppanien joukkoja pysyvästi rauhan aikana tai kieltäytyminen ottamasta ydinaseita. Olisiko sitten sotateknisesti mahdollista määritellä sellaiset olemassa olevat asejärjestelmät, jotka Venäjä kokee (aidosti sotilasammatillisessa mielessä eikä poliittisessa propagandatarkoituksessa) hyökkäykselliseksi uhkaksi itselleen, ja rajata ne Suomessa Nato-jäsenyyden ulkopuolelle?

Artikla 5:n mukainen apu liittokumppaneilta voisi silti merkitä Suomen puolustukselle ratkaisevaa tukea pahan päivän varalle, mm. ilmapuolustuksen tehostumisena, tiedustelun monipuolistumisena ja huoltovarmuuden parantumisena tavalla, joka ei Suomelle yksin jättäytyneenä olisi taloudellisesti mahdollista, ja siten nostaa hyökkäyskynnystä ja edistää turvallisuuspolitiikan varsinaista päämäärää, rauhan tilan jatkumista.

Käyttäjän SauliAittola kuva
Sauli Aittola

En tiedä voiko neuvoteltu erillinen jäsenyys tai liittymissopimus mahdollisine varaumineen olla mahdollista. Jos on niin hyvä. Mutta luulen Venäjän epäilevän artikla 5:n mukaista avunantoa silloin, kun joku muu maa joutuu Venäjän hyökkäyksen kohteeksi tässä lähialueilla. Silloinhan Suomi joutuisi antamaan liittolaisapua. Tosin Venäjän kynnys hyökätä Natomaahan on korkea ja he itse silloin ottavat sen riskin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #15

Ymmärtääkseni Naton käytäntönä on räätälöidä liittymissopimukset yksilöllisesti kunkin tulevan jäsenmaansa erityistarpeet huomioiden ja kunnioittaen esim. ydinaseista kieltäytymistä. Jos sitten sota puhkeaisi ja eskaloituisi niin, että ydinaseiden käyttöä todella harkittaisiin, kyllä liittoumassa silloin löytyy Euroopasta myös ydinasemaita (Britannia, Ranska, USA:n risteilyohjukset) sekä ääritapauksessa jopa globaalin ydinsodan MAD (Mutual Assured Destruction) -valmiudessa oleva USA strategisine ydinohjuksineen (sukellusveneohjukset, maanalaisiin siiloihin sijoitetut ICBM:t). Siten puolustusliitolle ei ole mitenkään olennaista, sulkeeko Suomi jäseneksi tullessaan pois hyökkäykselliset asejärjestelmät omalta alueeltaan, sikäli kuin sellaiset ovat mielekkäästi määriteltävissä ja valvottavissa esim. satelliittitiedustelulla.

Artikla 5:n avunanto tottakai tunnetaan tarkoin Venäjällä, ja tiedetään, että se ilman muuta merkitsisi Suomelle mm. velvoitetta Baltian puolustuksen tukemiseen (tai valtioalueen antamiseen tukikohtineen siihen käyttöön) Venäjän mahdollisesti hyökättyä niitä vastaan.

Tämähän on kuitenkin eri asia kuin hyökkäysuhkan luominen Venäjää vastaan, jota Suomi haluaa välttää, ja aivan kuten sanot, itse otettu riski Venäjältä. Ja riippuen Lissabonin sopimuksen tulkinnasta, sehän jo nykyisellään velvoittaa Suomea tukemaan tarvittaessa Baltian EU-maiden puolustusta.

Reijo Jokela

”Maassa maan tavalla” Sanoo presidentti, joka itsenäisyyspäivän vastaanotolla seisoi vain ja katseli, kun muslimivieras kieltäytyi kättelemästä hänen vaimoaan, koska pitää naista alempana olentona.
Onhan meillä kuitenkin jotakin muuttunut Halosen ajasta, jolloin muslimien tapoja (ei kättele alempaa olentoa)kunnioitettiin kun he olivat vieraina vastaanotolla ja kun Halonen vieraili muslimimaissa, niin hän veti räti päähänsä osoittaakseen kunnioitusta isäntiään kohtaan. Vapaa-aikana sitten oltiinkin aktiivisia tasa-arvoasioissa.

Jari Rahkonen

Taitaa olla niin että Suomi vain on väärässä paikassa. Jos maailma ajautuu sotaan, on se joka tapauksessa maallemme tuhoisaa olimme natossa tai emme. Tähän NATO-asiaan ei kannata nyt hirttäytyä liiaksi. Kuulumme silti länteen eikä olisi lännen/NATO:n edun mukaista jättää meitä yksin mahdollisessa konflikti-tilanteessa. Mitä enemmän putinille annetaan löysää sitä vahvemman jalansijan hän saa ja sitä vaikeampaa nujertamisesta tulee. Uskon että vaikka emme kuulukaan natoon, on nämä asiat jo jossain valmiiksi pureskeltu. Nyt kannattaa keskittyä oman puolustusvalmiuden kehittämiseen.

Niinistö vikoineen taitaa olla pitkästä aikaa presidentti joka miellyttää suurinta osaa kansasta ja paremman löytäminen voi olla vaikeaa ellei mahdotonta.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Natokannan välttely on yhden lajin kiemurtelua. Suomettumisaika painaa vielä, vaikka ei pitäisi. Yhden olennaisen asiaa Kotro sivuuttaa kokonaan. Se on Niinistön oikeistopopulistinen perussuomalaisia liehittelevä kanta pakolaiskysymykseen.

Niinistö on vetävinään tarkan rajan siihen, että avun tarpeessa olevia autetaan, mutta ei muita. Hehän vain kaventavat avunannon mahdollisuuksia sitä todella tarvitsevilta. Mistä löytyy se ylivertainen tarkkanäköisyys ja viisaus erotella Eurooppaan jopa henkensä kaupalla pyrkivistä ja jo tänne tulleista elintasosurffarit ja todella apua tarvitsevat?

Presidentin ei yksinkertaisesti pidä tuosta vaan heitellä irtototuuksia, joita ei ole mahdollista noudattaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Niinistö on vetävinään tarkan rajan siihen, että avun tarpeessa olevia autetaan, mutta ei muita. Hehän vain kaventavat avunannon mahdollisuuksia sitä todella tarvitsevilta."

Periaatekysymyksenä tämä on aivan olennainen, ja sen korostaminen on välttämätöntä, jotta ei annettaisi väärää viestiä löperön ja avokätisen käytännön "humanitäärisyydestä", sellaisen ollessa vahingollista kaikille osapuolille.

"Mistä löytyy se ylivertainen tarkkanäköisyys ja viisaus erotella Eurooppaan jopa henkensä kaupalla pyrkivistä ja jo tänne tulleista elintasosurffarit ja todella apua tarvitsevat?"

Se löytyy mm. täsmällisen ja paikkansapitävän tiedon hankkimisesta lähtöalueen olosuhteista, mm. mahdollisuuksista väistää uhkia turvallisemmille alueille omassa maassa tai tukeutua UNHCR:n leirien turvaan. Tässä tiivis yhteistyö ja yhdenmukaiset käytännöt muiden EU-maiden kanssa auttavat välttymään hyväuskoisen ja houkuttelevan avokätisen Hölmölän maineelta turvapaikanhakijoiden "viidakkorummuissa".

Se löytyy sillä, että kunkin hakijan turvapaikkatutkinta suoritetaan riittävän perusteellisesti ja ammattitaitoisesti, eikä palkita oleskeluluvalla ja asumisperäisellä sosiaaliturvalla harhauttavan tiedon antamisesta Suomen viranomaisille. Näytön suojelun tarpeesta on oltava aukotonta, johdonmukaista ja uskottavaa, ja mahdolliset ristiriitaisuudet tarinoissa on selvitettävä perin pohjin. Myös myönnetty oleskelulupa on peruttava välittömästi, jos jälkikäteen ilmenee hakijan harhauttaneen vilpillisesti tutkijoita, ja tämä on tehtävä selväksi etukäteen kaikille turvapaikanhakijoille.

Suomella olisi varmasti paljon opittavaa niiltä mailta, joilla on näistä asioista pitempi ja laajempi kokemus. Yhteistyötä ja maahanmuuttoviranomaisten keskinäistä vaihtoa kannattaisi harjoittaa.

Tiesitkö muuten, että esimerkiksi Somaliassa tapahtuu paljon myönteistä kehitystä, josta suomalaiset tiedotusvälineet eivät jostain syystä (mistähän?) meille kerro?

https://www.youtube.com/watch?v=TWs1M0yD0Zw

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

#7
Pakolaiskysymyksessä Niinistön kanta/asenne oli realistinen.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

"Uudenvuodenpuheen Jumala-juttu on tietysti hölmö, muta pannaan harmittoman populismin piikkiin."

Jumalan olemassaoloa tai sen puuttumistahan kukaan ei voi tieteellisesti todentaa, joten Niinistön toteamus kuitenkin arvostaa kansan enemmistön käsitystä - sitä subjektiivista - Jumalan olemassaolosta.

Joten tässä arvostan Niinistöä - ja mielelläni otan hänen presidentillisen siunauksen toivotuksen vastaan.

Ota, Arno, sinäkin - ei siitä varmasti mitään haittaakaan ole?

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

30-55v. keskusta/maltillinen oikeistoehdokas olisi meikäläisen suosikki,-ja vielä eteenpäin katsova,eikä kekkosen aikaan haikaileva ex-sitä ja tätä !
Tällä hetkellä ei hyvältä näytä näillä kriteereillä !

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Tulkitsisin että "ihan tavallisia asioita" oli (viher)vasemmisto-orientoituneelle punainen vaate siksi, että siinä korostetaan yksilön vastuuta joka sitten tahallaan väännettiin amerikkalaisen menestysoppaan mukaiseksi "ota itseäsi niskasta kiinni"-ideologiaksi. Asiaan kuin asiaan vasemmiston resepti tuntuu olevan että yhteiskunta hoitaa, ja jos ei rahat riitä niin otetaan lisää velkaa.

Uudenvuodenpuheen loppusiunaukset ei paljoa aikaa puheesta vienyt. Eduskuntakauden avajaispuhe sen sijaan taisi olla tervetullutta palauttelua maan pinnalle, kun poliittisen korrektiuden ja ideologisten agendojen takia maahanmuuton ongelmapuolista pitää joko vaieta tai ainakin vähätellä. Asiallista perusteltua kritiikkiä on nyt varmasti helpompi esittää, vaikka epäilen että MV-lehden kaltaisesta kommentoinnista rupeaa kohta olemaan suurin hohto pois, kun se toistaa itseään.

Nato-asiassa presidentin kannalla on tietysti merkitystä ja vaikutusvaltaakin, mutta eikö se kuitenkin ole hallituksen ja eduskunnan asia.

Käyttäjän dottore48 kuva
Kari Ellimäki

Hyvä kirjoitus, etenkin ulkopoliittinen pohdinta -osiosta ei voi olla kuin samaa mieltä.

Ihmettelen samaa kuin aiemmat kommentoijat: miksi "ei jatkoon", kun kirjoittaja ensin on luetellut pitkän listan Niinistön ansioita.

Viimeistään Ruotsin kanssa Natoon, harmaalle alueelle ei kannata jäädä.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

"Ei jatkoon" niin kauan kun Nato-empiminen jatkuu, se on nähdäkseni vastuutonta turvallisuuspolitiikkaa - ellei sitten takana ole pitkän tähtäimen tietoinen strategia johon viittasin. Nuo Niinistön kiistattomat ansiot ovat sittenkin sivuseikka sen päätöksen rinnalla, menemmekö mukaan yleiseurooppalaiseen puolustusliittoon vai emme.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

On totta, että Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei jätä kiveäkään kääntämättä jos on löydettävissä mikä tahansa muu kollektiivinen turvallisuusratkaisu kuin Natoon liittyminen. Puheet kahdenkeskisestä liittoutumisesta Ruotsin kanssa on nähtävä tässä valossa, vaikka oman puolustuksensa alas ajanut Ruotsi on kyllä varsinainen "köyhän miehen Nato", mutta sekin toki paljon tyhjää parempi Flygvapnetin suorituskyvyn ja nopealiikkeisyyden ansiosta.

Onko eräs Niinistön pidättyväisyyden motiiveista se, että Suomi on jo ehtinyt epäviisaasti hirttää itsensä kansanäänestykseen, jonka lopputuloksessa ei ole kerta kaikkiaan varaa epäonnistua?

http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18836...

Kansanäänestyksen kohteena olisivat tällöin kansan Natoa koskevat tunteet, sillä Natoa koskevan paikkansa pitävän asiatiedon levittämisestä suuren yleisön keskuuteen ei ole vielä tähän mennessä ottanut kunnolla vastuuta yksikään taho -- ellei sitten tekeillä oleva turvallisuuspoliittinen selvitystyö sellaista yritä.

Jos tiedät ketään Sauli Niinistöä paremmin presidentiksi sopivaa henkilöä, kerro toki nimi tai nimet. Minä en tähän mennessä tiedä ensimmäistäkään.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro Vastaus kommenttiin #17
Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #20

Aikaisintaan ehkä n. 20 vuoden päästä!

Käyttäjän RaimoLaakso kuva
Raimo Laakso

Saulista täytyy sanoa, että hän on hoitanut presidentin virkansa täyden kympin arvoisesti näinä vaikeina aikoina. Vaikka siellä olisi ollut kuka muu tahansa, niin kansan luottamus olisi mennyt jo aikoja sitten. Suomi tarvitsee selkärankaisen ja rehellisen presidentin johtamaan maata.

Tuosta Nato keskustelun avaamisesta presidentin on järkevääkin olla hiljaa, koska hän ei sitä päätöstä yksin pysty tekemään. Tuon takia voi katketa keskusteluyhteys itäänpäin, jos liikoja tässä tilanteessa aletaan uhoamaan. Suomella on kuitenkin aina ollut rakentava rooli Venäjän suuntaan turhan uhoamisen sijaan, niin ehkäpä sitäkään valttia ei kannata näin epävarmoina aikoina hukata. EU:sta varmaan presidentilläkin on se käsitys, että se ei pysty pitämään kiinni mistään säännöistä ja velvoitteistaan, joten sen uskottavuus ihan diplomaattisestikin on Venäjälle nolla, puhumattakaan jostain puolustusyhteistyöstä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Minulla on tosin henkilöiltä itseltään mitään kysymättä parikin Saulia parempaa presidenttiehdokasta: Eero Heinäluoma ja Erkki Tuomioja.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Luoja varjelkoon, varsinkin Tuomiojalta! Eikö Halonen jo aikaansaanut riittävästi vahinkoa?

http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181775-v...

Matias Ahtopelto

Vai Erkki Tuomioja!!!!Sai edellisen presidentin aisaparina mm Suomen ja USA:n suhteet aallonpohjaan, josta ei vieläkään olla noustu! Ei se NATOon liittyminen ole pelkästään turvatakuita vaan paljon muutakin. Jotta sillä olisi konkreettista merkitystä, niin Suomeen pitäisi hommata mittavat ennakkovarastoinnit ja maassa pitäisi olla jatkuvasti joukkoja. Ei mikään komppanian suuruinen porukka, kuten tuossa etelänaapurissa.

Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari

Otsikosta tulee mieleen eräs Oliver Stonen leffa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset