Mitä huttua
Aloitetaan positiivisella. Helsingin opetuslautakunta jätti pöydälle määräykset siitä, kuinka monta prosenttia kouluajasta pitää käyttää digilaitteita.
Kiitos. Taitaa järki voittaa.
Mutta teinpä sen virheen, että menin lueskelemaan viranomaistekstejä laajemminkin. Helsingin opetusviraston papereissa tuli vastaan termihirviö ”oppimisprosessipohjaisuus”. Sitä valaistiin muun muassa seuraavasti:
”Oppimisprosessi on ohjattu oppimistehtävin, jotka ohjaavat oppijan oppimista menetelmällisesti ja edistävät oppijan oppimisprosessia.”
Just.
Mongerrus jatkuu. Saan esimerkiksi tietää, että ”ongelmien asettelu on jatkuva prosessi ja ohjaa oppijoiden yhteisöllistä tietämyksen muodostamisen prosessia koko oppimisprosessin ajan.” Ja edelleen: ”Opiskelijan osaamisen kehittymisen prosessi suunnitellaan opiskelijan osaamisen pohjalta.”
Tarvinneeko enää lisätä, että ”osaamisperusteisessa koulutuksessa oppiminen nähdään autenttisena kompetenssipohjaisena osaamisen kehittämisen prosessina”.
Liian hapokasta on. Aikoinaan hirvitti, kun opetusministeriö pohti ”lukioiden innovaatiokeskusroolia”, mutta se oli vielä pientä, kyllä virasto pistää paremmaksi. Sen prujuissa puhutaan ”oppijoiden rakentavasta osallisuudesta” ja miten ”kouluverkkoprosessi palvelumuotoillaan käyttäjälähtöiseksi.”
Kouluverkkoprosessi?
Omaa toimintaansa virasto visio näin: ”Opetusviraston kokonaisarkkitehtuurityön avulla ohjataan infrastruktuurin, sähköisten palveluiden ja järjestelmien yhteen toimivuutta ja ydintoimintaa tukevaa kehittämistä.”
Arkkitehtuurityö ohjaa ydintoimintaa tukevaa kehittämistä?
Välillä eteen tietysti tulee erilaisia ongelmia – siis haasteita – joten opetusvirasto luokittelee erikseen ”vaikeat haasteet” ja ”ongelmalliset haasteet”.
Haasteellisia haasteita odotellessa.
Hallintopalatsien virkamiehistö vyöryttää kapulakielistä diibadaabaa siihen tahtiin että ihmetellä pitää. Vaikka muuten on resurssit vähissä, jossain on ihmisillä ilmeisesti aikaa palaveerata powerpointtien kajossa ja suoltaa kömpelöä ”muuttuva opettajuus haasteellisessa toimintaympäristössä” -mukellusta.
Ei tämä ole vain opetusalan riesa. Tauti on levinnyt, eikä ole edes opetustoimesta lähtöisin. Monella alalla kenttätyötä vaivaa henkilöstövaje samalla kun pomo- ja palaveriporras on päästetty pöhöttymään. Eiköhän tämä ole tuttua niin poliisissa, puolustusvoimissa, terveydenhuollossa kuin vaikkapa toimittajien keskuudessa.
Että on liikaa päälliköitä ja liian vähän inkkareita.
Tulipa siinä konsulttijargonin äärellä muuan videopätkäkin mieleen. Netissä laajalti levinneessä klipissä yläkoulun opettaja polttaa sulakkeet oikein kunnolla. Episodi on kaikkien kannalta murheellinen, mutta on siinä jotain hyvääkin.
Ehkä edes konsultille ei tule videon jälkeen ensimmäisenä mieleen, että koulussa olisi nyt kaikkein tärkeintä jalkauttaa sosiokonstruktivistisia toimintaprosesseja.
Myönnän, että jos olisin diktaattori, lakkauttaisin ensin kasvatustieteelliset tiedekunnat ja vasta sitten teologiset.
Näissä oloissa lienee kuitenkin viisasta vastustaa alustuksen esittelemää tautia huomauttaen, ettei se ”ole edes opetustoimesta lähtöisin”.
Ilmoita asiaton viesti
Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opettajainkoulutuksen ohjelmasta leikattiin muinoin 1990-luvulla 70% mm. aineopetuksen tunneista eli 144:stä 43:een tuntiin per oppilas.
Kun kysyin henkilökuntaan kuuluvana lehtorina, edelsikö operaatiota esim. jokin asiaa puoltava tutkimus, johon tämä leikkaus perustui, vastauksena oli Hesarissa julkaistu mielipideosaston kirjoitus (dekaani ja TY/OKL:n johtaja), jonka mukaan:
Turussa ”kehitetään opettajankoulutusta”. :))
Jos yritti ymmärtää kaikkea tuota pimeää jargonia, keksittyjä kaanoneita ja tulevaisuuden visioita eli huttua, saattoi pelkän yrityksen vuoksi havahtua siihen, että oma järkikin alkoi himmetä, pimeys laskeutui ja oli kanssamme…
Ilmoita asiaton viesti
Tuo teksti on tyypillistä toimikunnan tai -elimen kirjoitusta. Sitä ei ole edes tarkoitettu luettavaksi. Tarkoitus on työllistää 3-5 virkamiestä, jotteivät saa pahempaa vahinkoa aikaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Voi olla, että olen lukenut (ja miettinyt) liikaa Bruno Latourin kirjaa Emme ole koskaan olleet moderneja, mutta sanonpa nyt kuitenkin senkin uhalla että hänen antropologinen länsimaisen kulttuurin ruumiinavaus tulee tästäkin mieleen. Eli tuo kapulakieli yms. mongerrus on osa länsimaisen kulttuurin performanssia jolla ilmaistaan olevamme ”moderneja”. Varsinaisten asioiden (esim. oppimisprosessi) kanssa sillä taas on lopulta aika vähän tekemistä. Kunhan pönötetään kaikessa moderniudessaan, Power Point-esitysten hehkuessa edistystä ja kehitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä erottaa ”vaikeat haasteet” ja ”ongelmalliset haasteet”? Todennäköisesti v***umainen haaste, sillä se on siinä välissä. Ehkäpä viraston tarkoituksena olikin tuottaa haasteellista sisältöä koulujen filosofian tuntien keskustelun pohjaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Katsokaas vetoomustamme. Me olemme pakosta joutuneet selvittämään tämän hirveyden taustat koska lapsemme on opetusviraston puolelta jätetty heitteille: http://www.tuijapaunio.kotisivukone.com/blogi/2016…
Ilmoita asiaton viesti
Laitoin vetoomuksen tiedoksi koko OAJ:n sihteeristölle ja puheenjohtajalle.
Ilmoita asiaton viesti
Onpa todella aika mongerrusta! Kuinkahan tämä edistää Suomen koululaitoksen hyviä PISA-tuloksia?
Maailma on marssinut eteenpäin edistyksessä viisaiden ajatuksin ja innovaatioin. Mutta nämä kouluhallinnon virkamiehet näyttävät olevan liikaviisaita. Ajatuspuuro kiehuu pahasti yli. Heidän kannattaisi lukea Maiju Lassilan satiirinen teos ”Liika viisas”.
Ilmoita asiaton viesti
Nuo sitaattisi on ilmeisesti Marjo Kyllösen kynästä. Vielä karmeempaa on hänen väikkärissään. Mä siis luin hänen murheellisen väitöskirjansa lähes kokonaan. Eräs fb-kaveri, joka osaa kirjoittaa paremmin kuin minä ihmetteli, miten Kyllönen pääsi läpi Suomen kielen ylioppilaskokeesta.
Ilmoita asiaton viesti
Terve Mikko,
sitaatit eivät ole Kyllösen kynästä, eikä minusta ylipäätään kannata liiaksi henkilöidä asioita. Haluan puhua valitettavasta ilmiöstä, konsulttijargonista, en hyökkäillä ihmisiä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä ei ole paljon vaihtoehtoja….
Ilmoita asiaton viesti
Johtuu kahdesta asiasta: hallintomenettelylaki ja Hgin opetusviraston johtosääntö.
Ilmoita asiaton viesti
Silander?
Ilmoita asiaton viesti
Tiedoksi, että vetoomustamme on nyt ladattu jo 4000 kappaletta.
Ilmoita asiaton viesti
Armeijan ryhmyrini läksytti minua juoksuttaessaan minua suoraan etenevän joukkueen ympäri. ”Voi olla Wiskari, että te olette ylioppilas, mutta täällä te olette alokas. Painaka kalloonne, että on panaania puhua sivistyssanoilla koska siitä saa täysin väärää konfirmaatiota”:
Niin ymmärrettävä viestintä, että sen ”laakista” ymmärtää se jota teksti koskee on etenemisen ensiaskel. Yhteisestä aiheesta syntyneen ymmärryksen kautta syntyy sitoutuminen. Samaa mieltä ei missään nimessä tarvitse olla, mutta on hiton paljon rikastuttavampaa ja aikaa säästävämpää lopputuloksen kannalta argumentoida kun mielipiteet eroavat samasta asiasta.
Opetusvirasto: ”Osaamisperusteisessa koulutuksessa oppiminen nähdään autenttisena kompetenssipohjaisena osaamisen kehittämisen prosessina. Opetusviraston kokonaisarkkitehtuurityön avulla ohjataan infrastruktuurin, sähköisten palveluiden ja järjestelmien yhteen toimivuutta ja ydintoimintaa tukevaa kehittämistä.”
Pohdittu kommenttini: Viraston arkkitehtuuri ja fyysinen sijainti vanhassa ja vararikkoon menneessä E-liikkeen pääkonttorissa on enteellistä, koska infrastruktuurin symbolisoi taseen vahvuutta mutta kassan tyhjyyttä. Toisin sanone sosiaalisen pääoman runsautta mutta ajatusvirran tyhjyyttä. Tyhjän yhdistäminen sähköisiin palveluihin on kuin äärettömän määrän sähköposteja jättämättä lukematta. Kuitenkin niiden viedessä niin paljon käytettävissä olevaa aikaa että osaamisperusteiselle ydintehtävälle ei ensi kädessä jää ollenkaan aikaa. Kompetenssipohjaisen kehittämisprosessin degeneroitus ja ajan myötä sitä tukeva kehittämistyö ajantasaisimman psykologisen pääoman paetessa ja vuotaessa tarkoituksenmukaisempiin haasteisiin stigmoituu kokonaisarkkitehtuurin sisäiseen fragmentoitumiseen ja viestinnälliseen lokeroitumiseen.
Aivan hirvittävää merkityksetöntä schaibaa ja täydellistä ohipuhumista – mutta kuulostaa elinikäiseltä oppimiselta, jatkuvan muutoksen edellyt-tämältä tahtototilalta ja synergoituvalta epämukavuusalueella voimaantumiselta. Täytynee dokumentoida.
Lykkyä sosiokonstruktiiviseen pyttyyn vaan. Toivoo Juha 63 v., 4 esikoulu- ja kouluikäisen taatto.
Ilmoita asiaton viesti
Virkamiehet toteuttavat päättäjien – valtuutettujen ja kansanedustajien vaatimuksia. Ymmärtääkseni kasvatustieteellinen näkemys on noissa papereissa aika ohut – eletään laitteistojen ja laitteistomyyjien ehdoilla ja yritetään sovittaa opetusta siihen. Ehkä kannattaisi tehdä didaktisia tutkimuksia asiasta. Kategorinen poliittinen päätös johtaa vain allikkoon.
Ilmoita asiaton viesti
En kritisoisi byrokraattista organisaatio an sich. Esimerkiksi rehtoreilla, certus, pitää kiirettä. Mutta oletteko kuulleet, että opetushallitus (OPH) olisi joskus proseduroinut jotain aitoa utiliteettia? Siellä on vähän alta 300 htv utiloituna, joten vain sitä vastaavalla summalla he affisioivat aktuaalista aktiviteettia. Heille ehkä omien ideoiden postulointi lingvistisesti validilla suomen kielellä on haasteellista.
Ilmoita asiaton viesti
Voi hyvänen aika. Olen luullut että minun tasoisellani viestinnällä ei tule toimeen ihmisistä koostuvassa yhteiskunnassa ja olisin siksi jotenkin kohtaloitu paarustamaan jonain paariana läpi elämän, vailla ymmärretyksi tulemisen mahdollisuuttakaan. Mutta olin väärässä. Minusta olisi kirjoittamaan kasvatustieteellisiä tavoitteita. (Saattaisin jopa tuottaa siihen lauseita joissa ”koulutuskompetenssiohjaussuunitelmien sivistyssanaiston tärkein tavoite täyttää sille määrätty tallennuskapasiteetin, sekundaarinen tavoite on täyttää kaikki sille varattu tallennuskapasiteetti.” Eli ideana on venyttää esseitä vaikka väkisin. Joka muuten taitaa tuottaa minunkaltaisiani ei-twitteriin sopivia viestijiä. Viestijiä jotka epäonnistuvat aina, paitsi vahingossa.)
Tämä on jotain vielä pelottavampaa kuin se yrityskonsulttius jossa tärkeintä oli muistaa se, että hädän tullen kannattaa pitää pukua ja puhua sivistyssanoja joista kumpuaa optimismi, mielellään epäonnistuneita syyllistävä optimismi.
Mutta on lohduttavaa että itsellekin sopiva elanto olisi kenties vuoltavissa jostain loukosta. Ja että elanto tulisi kirjoittamalla eikä esimerkiksi kaivamalla ojaa. (Johon sovellun huonosti koska olen heiveröinen lapionvarteen ja sohelo ja tappioitatuottava suurikokoisen teknologian kanssa. Ehkä tuonlaiset paikat onkin suunniteltu sitä varten että kirjoittamalla opetussuunnitelmia ihmiset tuottavat kuitenkin kohtuu vähän vahinkoa verrattuna vaikka pääsähkölinjojen katkaisuun vahingossa.)
Ilmoita asiaton viesti
Sainhan aamun parhaat naurut. Voi luoja, tuo virkamies on ollut selvästi puntiksella äidinkielentunneilla. Kitos Arno!
”Kaksi asiaa ovat äärettömiä: Universumi ja ihmisen tyhmyys. Universumista en ole kuitenkaan täysin varma.”
-Albert Einstein-
Ilmoita asiaton viesti
Minulle tuli mieleen, että liikaa poppamiehiä ja liian vähän inkkareita?! 😀
Ilmoita asiaton viesti
Moi,
toden totta, poppamies olisi natsannut tuohon mainiosti!
Ilmoita asiaton viesti
Opetusvirasto osasi ennenkin luoda sana- ja lausehirviöitä, mutta nyt näyttävät nousseen oppimisprosessinsa huipulle.Ongelma on tietysti se, että koululaiset ovat oppineet ja opettajat osanneet opettaa jo aikojen alusta. Jokainen meistä muistaa kouluajaltaan opettajan, jolla oli käytössään keinot saada aikaan syvällistä ja ymmärtävää ajattelua varsin yksinkertaisin välinein. On hienoa ja helpottavaa, kun on käytössä monipuolisia apukeinoja hakea ja tuottaa tietoa, kunhan ne jäävät apuvälineiksi ei työn sisällöksi.
Opetusvirasto on pulassa, kun pitäisi tuottaa aina vain uutta sanottavaa asiasta, jonka moni alainen osaa ja ymmärtää syvällisesti. Ennen ajattelimme, että virastoon on turvallista hakeutua jos ei luokassa viihdy. Eläkeläisen silmin katsottuna asia näyttää edelleenkin olevan niin.
Ilmoita asiaton viesti