Nyt nimi listaan!
Kaikki viime aikojen uutiset eivät ole huonoja.
Oli hienoa huomata, että käyntiin on polkaistu kansalaisaloite eutanasian sallimiseksi Suomessa. Eipä ollut vaikea valinta: kannatan.
Olen ollut eutanasian kannalla niin pitkään kuin muistan, ja pari kuolemaa lähipiirissä viimeistelivät näkemyksen.
Ensin kuoli isoisä, melkein satavuotias mies, jonka elämä oli loppuajat pelkkää kärsimystä. Hän halusi vain kuolla. Parantumattomasti sairas vanhus ei saanut kuolinapua, joten hän piilotti unilääkkeitä, otti ne sitten kerralla ja toivoi pääsevänsä tuskista lopullisesti.
Lääkkeitä ei ollut tarpeeksi. Vanhus elvytettiin ja vedettiin takaisin maanpäälliseen helvettiin.
Mitä järkeä? Ei mitään.
Toinen tapaus oli yhtä kaamea. Seurasin läheisen ihmisen ennenaikaista kuolemaa sairauteen, johon ei ole hoitoa ja loppu tulee tukehtumalla.
Ei siitä enempää.
Jokainen voi miettiä moraalifilosofi Heta Gyllingin esittämää ajatuskoetta. Kuvitellaan, että tervejärkinen ihminen pannaan hirvittävän valinnan eteen: hän saa valita joko kaksi viikkoa jatkuvaa kidutusta, jonka perään tulee varma kuolema, tai kuoleman heti.
Emmekö kaikki valitsisi jälkimmäisen? Miksi tätä ei sallita sellaiselle, joka oikeasti on siinä tilanteessa?
Ei myöskään pidä kauhistella ”aktiivista” eutanasiaa, jos sallimme ”passiivisen”. Passiivista eutanasiaa on intuitiivisesti helppo kannattaa, siinähän vain lopetetaan hoito. Aktiivinen tuntuu julmalta, koska se tarkoittaa ”aktiivista surmaamista”.
Mutta onko näissä merkittävää eroa? Oletetaan, että sairaalavuoteessa makaa kuolemansairas vanhus. Lääkärit ovat yksimielisiä siitä, että hoitokeinot on loppuun käytetty, kivunlievitys ei enää toimi, kärsimys on hirvittävä ja vanhus haluaa kuolla.
Seinässä on kaksi painiketta. Toinen niistä pysäyttää hengityskoneen, toista nappia painamalla verenkiertoon menee tappava annos morfiinia.
Kun teon tarkoitus ja lopputulos on kumpaakin nappia painamalla sama, on vaikea nähdä, miksi toisen napin painaja olisi hyväntekijä, toisen tappaja.
Ei eutanasia tietenkään ongelmaton ole, kaukana siitä. Ehtojen on oltava hyvin tiukat, aivan kuten kansalaisaloite edellyttää.
Kun säännöt ovat selvät, on turha pelotella kalteva pinta -argumenteilla, että seuraavaksi sitten tapetaan nuoria kehitysvammaisia.
Ei tapeta.
Eikä kansalaisaloite muutenkaan ole pakottamassa ketään mihinkään. Jos joku on sitä mieltä, että hänen elämäänsä pitää jatkaa kaikissa tilanteissa, sietämättömästä tuskasta ja kärsimyksestä huolimatta, siitä vaan. Aloite vain haluaa tarjota meille mahdollisuuden oman maailmankatsomuksen mukaiseen hyvään kuolemaan.
Miksi ihmeessä emme sallisi sitä?
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2212
Kaija Kelhulla oli jo hyvä blogi samasta aiheesta, joka jäi valitettavasti Trump-tulvan alle.
http://zzz333.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225736-euta…
Kaijan blogissa oli sekin hyvä puoli, että siinä oli myös linkki allekirjoittamiseen:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2212
(kohta jo 23 000 allekirjoitusta; hyvä niin)
Ilmoita asiaton viesti
Moi Ilmari,
lisäsin linkin.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka lähdettäisiin siitä että eutanasia Suomeen väistämättä tulee hyvin pian, on hyvä kysymys miksi malliksi ehdotetaan lähes aina Belgian tai Hollannin mallia, eikä esimerkiksi Sveitsin mallia joka on kahta edellistä tiukempi. Johtuuko tämä kenties siitä, että eutanasiaa ajetaan niin monin erilaisin perustein yhtäaikaa? Puhutaan hyvin erilaisista tilanteista joissa sitä käytettäisiin. Sveitsin malli toimisi hyvin jos eutanasia rajataan vain voimakkaista fyysisistä kivuista kärsiviin, mutta tuolla rajauksella syntyisi eräänlainen irvokas ”tasa-arvo-ongelma” kun eutanasiaa ei saisikaan vaikkapa muistisairaat tai mielenterveysongelmista kärsivät. Erityisesti täällä verkossa eutanasian hyväksyminen näyttää tarkoittavan lähes poikkeuksetta sitä, että ”kenelle vain joka itse sitä haluaa omasta päätöksestään”. Tuolla logiikalla myös itsemurhien ennaltaehkäisevä työ täytyisi lopettaa. Mitäpä tuota estelemään kun sehän on vain ”jokaisen oma asia”.
Iltalehden jutussa Iiro Viinanen sanoi nähneensä sairaaloissa paljon ihmisiä jotka makaavat vuosia ymmärtämättä missä ovat. Mielestäni tuossa väläytettiinkin jo sitä kuinka eutanasian salliminen myös muistisairaille vanhuksille voi muuttaa pysyvästi ihmisten käsitystä siitä onko heidän elämänsä elämisen arvoista.
Vaimoni iäkäs sukulainen oli pitkään muistisairas ennen kuin lopulta kuoli hyvin vanhana syöpään (jota ei hoidettu, koska ei olisi vanhana hoitoja enää kestänyt), mutta hän selvästi nautti viimeisistä vuosistaan vaivoistaan huolimatta ja ilmaisi itsekin toisinaan haluavansa elää. Tuo ilmaisu oli kuitenkin usein aika hienovarainen, johtuen ehkä suomalaisesta kulttuurista. Niinpä olen miettinyt, että kannustetaanko hänen kaltaisia tulevaisuudessa vain ottamaan ns. viimeinen pilleri? Pidetäänkö muistisairaiden elämää enää arvossaan tulevaisuudessa jos eutanasia on jo institutionalisoitu? Viinasen kommentti Iltalehden jutussa viittaa siihen, ettei ainakaan hän ole miettinyt tätä asiaa kovin pitkälle. Tai sitten hän vain hyväksyy sen, että tulevaisuudessa yhteisön silmissä muistisairaat ovat entistä enemmän ”menetettyjä tapauksia”, joille sitten voidaan sitä eutanasiaa tarjota. Vaimonikin sukulaisen kaltaiset ihmiset sen sitten ottavat vastaan jo ihan siksi, että he luottavat yhteiskuntaan ja sen terveydenhoitojärjestelmään. Vaan pitäisikö enää luottaa, jos yhteiskunta muuttuu kylmemmäksi tällä kuvailemallani tavalla?
Taidamme elää aikakautta, jolloin tällaisten pohtiminen on ”so last season” tai oikeastaan ”so last century”. Ikävä tulee sellaisia suomalaisfilosofeja kuin Georg Henrik von Wright. Hänellä olisi varmasti ollut tähän paljonkin sanottavaa. Mutta onhan toki paljon mukavampaa tarttua valinnan vapauden kaltaisiin superargumentteihin ja luottaa (sokeasti) siihen, että kaikki menee kuin Strömsössä. Eutanasiakeskustelussa tuleekin hyvin ilmi miten vahvaa suomalaisten luottamus instituutioihin on. Vaan sekin voi muuttua jos eutanasia todella tulee osaksi julkista terveydenhuoltoa, muuttuen valinnaksi muiden joukossa.
Ilmoita asiaton viesti
Ossi, ei pidä myöskään mutkistaa asioita liikaa, jolloin mitään ei uskalleta edes tehdä. Jauhetaan vain avuttomina joka ikistä poikkeustapausta jonka joku on nähnyt tai kuullut, mutta joka ei edes varsinaisesta liity koko asiaan. Oma ennakkoon tehty toive pitäisi riittää ja sekin tarkoin omin ehdoin ylös kirjattuna.
Arnon tuoma esimerkki pillereitä säästäneestä vanhuksesta on yksi hyvä, mutta surullinen esimerkki näistä itsemurhaa yrittäneistä, jotka ovat vakaasti päättäneet kuolla, mutta siinä pahasti epäonnistuneet.
Heitä on kuulemma paljon.
Muistan itse myös kysyneeni lääkäriystävältäni, että miten itsemurhan voisi helpoiten tehdä, jos vakava, parantumaton ja hyvin kivulias sairaus joskus omalle kohdalle osuisi.
Ei kuulemma ainakaan yksistään lääkkeillä, jos haluaa onnistua, ilman epäonnistumisen vaaraa.
Liian moni yksinäinen vanhus viruu vain avuttomana ja oksentelevana sängyssään joskus moniakin päiviä, kun ei henkikulta niin helposti aina lähde.
Ilmoita asiaton viesti
Voi olla ihan hyväkin, että joku ”mutkistaa” asioita kysyen ihan oleellisia kysymyksiä. Minusta on ihan hyvä kysymys, miksi varsinkin verkkokeskusteluissa eutanasiaa ajetaan hyvin usein kaikkein ultraliberaaleimmassa muodossa. Eli niin, että suunnilleen jokaisella joka haluaa kuolla ”omasta päätöksestään” käsin tulee saada siihen oikeus. Olemmeko siis siirtyneet aikakauteen, jossa yhteiskunta on vain atomistinen kasa yksiöitä joiden valinnat eivät (muka) vaikuta toinen toisiinsa?
Eutanasian ohessa tulisi keskustella yhteisön velvollisuudesta kannustaa toivonsa menettäneitä elämään. Tähän itsemurhien ennaltaehkäisevä työkin perustuu. Nyt tuo keskustelu kuitenkin loistaa poissaolollaan, sillä kuolemasta on tehty vain pelkkä oikeus, valintana muiden joukossa. Kuitenkin jokainen joka vähänkin asiaa miettii pidemmälle voi huomata, että se on metavalinta jonka valitsemalla muut valinnat eivät enää ole mahdollisia. Siksikin on uskomatonta miten kevyesti ihmiset voivat aiheeseen suhtautua. Aivan kuin kuolema todella olisi lähes vessanpöntön vetämiseen vertautuva arkipäivänen asia. Tai sellainen sen ilmeisesti ainakin toivotaan olevan tulevaisuudessa kun ko. toimenpide on arkipäiväinen osa julkista terveydenhuoltoa.
Ilmoita asiaton viesti
Isoja kysymyksiä:
Mihin perustuu elämän arvo?
Miksi yleensä mikään elämä on elämisen arvoinen?
Mikä oli huonommin ennen kuin ensimmäisiä elollisia olentoja edes oli?
Ilmoita asiaton viesti
Ossi Ojutkangas: – ”Tuolla logiikalla myös itsemurhien ennaltaehkäisevä työ täytyisi lopettaa. Mitäpä tuota estelemään kun sehän on vain ”jokaisen oma asia”.”
No ei todellakaan mene tuolla logiikalla noin! Ei eutanasian ennaltaehkäisevää työtä (joka useimmiten olisi kivunlievitystä) pidä minkään logiikan mukaan lopettaa vaikka eutanasia sallittaisiin. Päinvastoin, se voisi parantaa hoitohenkilökunnan motiivia kivunlievitykseen, jos potilaalla olisi käytössään eutanasiavaihtoehto. Ei varmaan näyttäisi kauhean hyvältä, jos jossain tietyssä sairaalassa tilastot näyttäisivät potilaiden turvautuvan eutanasiaan huomattavasti useammin kuin verrokkisairaaloissa. Hoitohenkilökunnan interssissä olisi pitää potilaan tila ja olosuhteet sellaisina, että hän haluaisi elää. Nykyään se, että potilas elää, ei kerro mitään, koska potilaalla ei ole vaihtoehtoja. Vaikka tilanne olisi miten kurja, ei kuolinapua anneta.
Ja jos pilkkua vilataan, niin itsemurhahan on Suomessa laillista, joten jos tuo ”logiikka” pitäisi paikkaansa, niin itsemurhien ennaltaehkäisevä työ olisi pitänyt jo lopettaa. Vertaus on kaikilla tasoilla epäonnistunut.
Ilmoita asiaton viesti
Ei toki silloin jos eutanasian ehdot olisivat hyvin tiukat. Mutta puhuinkin kommentissani siitä miten eutanasiaa usein (erityisesti täällä verkossa) ajetaan, eli jonain mikä tulisi antaa kenelle hyvänsä joka sitä vain ymmärtää pyytää. Minusta on ihan hyvä kysymys miksi esimerkiksi juuri Sveitsin malli on jäänyt suomalaisessa eutanasiakeskustelussa jalkoihin. Sehän on varsin tiukka. Jostain syystä kuitenkin paljon useampi vaatii sitä muillekin kuin parantumattomasti sairaille jotka kärsivät kovista fyysisistä kivuista. Jokainen voi miettiä mitä se tarkoittaisi, jos Suomessa masentuneet saisivat vapaasti eutanasian. Vakavassa masennuksessahan halu kuolla on yksi oireista. Tästä huolimatta ”jokaisella on oikeus itse päättää kuolemastaan” on jonkinlainen superargumentti jolla voi (muka) päättää keskustelun. Itse en noin kuitenkaan ajattele.
Jos eutanasia sallitaan tiukasti vain Sveitsin tapaan, keskustelu siitä miksi muut (kuin kovista fyysisistä kivuista kärsivät) eivät sitä saa jatkuu edelleen. Aktiivisen eutanasian salliminen edes jollekin ryhmälle osana julkista terveydenhuolta tuottaa eräänlaisen irvokkaan ”tasa-arvo-ongelman”. Kun yksi ryhmä saa sen, muut ryhmät kokevat olevansa eriarvoisessa asemassa. Nuo ryhmät sitten vaativat laajentamista ja koska tasa-arvoa halutaan edistää, modernissa tasa-arvoisessa länsimaassa he ennen pitkää myös saavat sen. Esimerkiksi nyt Hollannissa keskustellaan eutanasian sallimisesta vanhuksille jotka ovat ”kyllästyneitä” elämään. On siis päädytty jo hyvin kauas kovista kivuista joista esim. Esko Valtaoja puhuu. Jos tuolla tavoin ollaan kaltevalla pinnalla Hollannissa, kuinka Suomessa vältytään samalta kaltevalta pinnalta jos Sveitsin malli ei monelle selvästikään riitä? Osaammeko järjestää tämän jotenkin paremmin kuin hollantilaiset vai hyväksymmekö kenties sen eriarvoisuuden, että joillekin ei eutanasiaa yksinkertaisesti myönnetä? Kaikkein mukavinta lienee julistaa kalteva pinta ”argumentaatiovirheeksi” ja kieltäytyä edes keskustelemasta koko asiasta. Näin usein käy kun yritän keskustella asiallisesti eutanasiasta Facebookissa. Mutta ehkä se on täällä verkossa huonoin mahdollinen alusta käydä keskustelua tämäntyyppisestä, eettisesti hyvin vaikeasta aiheesta.
Ilmoita asiaton viesti
Mennäänpä suoraan toiseen ääripäähän: Mikä eettinen ongelma siinä on, vaikka elämänsä kunnossa oleva ihminen haluaisi päättää päivänsä vaikkapa ympäristön puolesta tai ihan noin muuten vain?
Ilmoita asiaton viesti
Jos oma läheisesi hautoisi tuolla tavoin itsemurhaa, auttaisitko häntä tuossa tavoitteessa vai kenties yrittäisit taivutella vielä elämään? Tietysti varmaan sellaisiakin ihmisiä löytyy, joille jokaikisen oman läheisen kuolema on ”ihan sama” ja toivottavat vain hyvää matkaa kuolemaa toivovalle, mutta epäilen heitä olevan aika vähän. Silti tällaisissa keskusteluissa tällaiset ”joo nappi naamaan vaan jokaiselle joka haluaa” heitetään tämän tästä. Koska näitä esittävät yleensä miehet, epäilen tämän olevan enemmänkin jotain maskuliinisuuden performanssia. Retoriikkaa jolla pönkitetään omaa miehistä identiteettiä, vähän samaan tapaan kuin hokemalla jonkinlaisia ”karuja tosiasioista” elämästä kuten ”heikot sortuu elon tiellä”. Ok, mikäpä siinä, mutta tuollaisen retoriikan alta on vain joskus vaikea kaivella sitä mitä ihmiset TODELLA asiasta ajattelevat. Kuten edellä totesin, epäilen että siihen suhtauduttaisiin noin kevyesti jos vaikka oma aikuinen lapsi haluaisi terveenä kolmikymppisenä ”lähteä täältä” ihan vain ympäristön puolesta tai ihan muuten vain. Ajattelisitko sinä?
Ilmoita asiaton viesti
Ossi ”Jos oma läheisesi hautoisi tuolla tavoin itsemurhaa, auttaisitko häntä tuossa tavoitteessa vai kenties yrittäisit taivutella vielä elämään?”
Minusta tuo on tähän keskusteluun tarpeeton sivuraide, kun pitäisi puhua kuolemaan jo tuomitun ihmisen lopun kärsimyksien poistamisesta eutanasialla.
Sivumennen sanoen itse olen puhunut ympäri itsemurhaa suunnitelleen, keuhkosyöpää sairastaneen vanhan sotaveteraanin. Hän ajatteli käyttää vanhaa sodasta säästynyttä asettaan, jotta pääsisi helpommalla ja ilman lopun kovia kipuja. Pyysin ja anelin häntä katsomaan ”lähes viimeiseen korttiin asti” ja tekemään sen vasta sitten, jos hän ei saa tarpeeksi kivunlievitystä. Hän sai. Kaikillehan eivät edes lääkkeet tuo apua kipuihin.
Ilmoita asiaton viesti
Minun mielestäni se ei ole tarpeeton sivuraide, mitä seuraa jos eutanasia institutionalisoidaan osaksi julkista terveydenhuoltoa. Varsinkin kun hyvin harva tuntuu Suomessa ajavan edellä mainitsemaani tiukkaa Sveitsin mallia. Ainakin täällä verkossa valtavan moni rummuttaa eutanasiaa lähes ongelmattomana ratkaisuna kunhan se on vain ”oma päätös”. En ole kritiikkini kanssa yksin. Esimerkiksi Kalle Könkkölä on kritisoinut tätä suhtautumistapaa. Hän on muistuttanut, että eutanasian käyttöönotto jakaa ihmiset niihin joita kannustetaan elämään ja niitä joita kannustetaan kuolemaan. Tähän liittyy ongelmia joita ei pitäisi vähätellä vain jonain sivuraiteina tai asioiden mutkistamisena. Asia todella on mutkikas, eikä se ole minun syyni.
En minä sitä tässä ollenkaan kiistä, etteikö joillekin eutanasia voi olla ihan perusteltu ratkaisu. Sitä en vain voi ymmärtää miten kevyesti tähän asiaan suhtaudutaan vaikka kyse on äärimmäisen vaikeasta ja vakavasta asiasta. Eivät ihmisten valinnat todellakaan tapahdu missään tyhjiössä vaan ne vaikuttavat toinen toisiinsa.
Otan vielä uuden esimerkin. Joskun ihminen menettää kykynsä kävellä auto-onnettomuudessa. Toivuttuaan onnettomuudesta muuten alkaa pitkä ja vaikea kuntoutusprosessi, jossa ihmisen käsitys omista kyvyistä ja kehosta muuttuu radikaalisti. On tyypillistä, että tuolloin ihminen on masentunut ja haluaa mahdollisesti kuolla. Nykyisin häntä kuitenkin kannustetaan elämään ja suurin osa lopulta kuntoutuu. Heistä ylivoimaisesti suurin osa on tyytyväisiä siihen, ettei heille tarjottu eutanasiaa heikompana hetkenä.
Ei se ole mikään sivuraide pohtia, mitä yhteiskunnallisia seurauksia sillä on jos edellä kuvaillussa tilanteessa vammautuneelle tarjottaisiinkin eutanasiaa. Näinhän pitäisi tehdä jos on luottaminen tähän jatkuvasti toistettuu ajatukseen kuinka kuolema on vain ”ihmisen oma päätös”. Minun mielestäni juuri tällaisista ”sivuraiteista” tulisikin keskustella entistä enemmän. Tietysti eri mieltä saa olla, mutta olisi silloin ainakin rehellistä myöntää että eutanasiasta oikeastaan saakin olla vain yhtä tiettyä mieltä. Noinhan käytännössä Jarkko Tontti julisti HS:n kolumnissaan aikoinaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos oma läheisesi hautoisi tuolla tavoin itsemurhaa, auttaisitko häntä tuossa tavoitteessa vai kenties yrittäisit taivutella vielä elämään?”
Auttaisin ja yrittäisin tarmokkaasti taivutella elämään. Mutta sekin tuntuisi jollain tapaa väärältä, että minulla olisi oikeus pakottaa toinen elämään.
Jos poislähtö olisi jokaisen oikeus, se voisi meitä ihmisinä ja yhteiskuntana kannustaa pohtimaan, mitä on hyvä elämä ja rakentamaan sille aidot edellytykset. Jos iloa ja nautintoa ei ole, mikä on se tarkoitus, jota varten elon tiellä kärsitään? Siihen ei välttämättä moni osaa vastata.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatettu on.
Ilmoita asiaton viesti
Terve,
Allekirjoitettu on.
Minä ainakin haluan mahdollisuuden päättää oman elämäni päättämisestä aikanaan ”ennenaikaisesti” esityksessä mainituin ehdoin. Voi myös olla että valitsen ns luonnollisen kuoleman. Mutta kumminpäin, sen tiedän vasta sitten – jos.
-Rauhaa ja Rakkauuta, ja ai niin inhimillisyyttä!
Ilmoita asiaton viesti
Kotron näkökulma on ymmärrettävä jos todellisuus olisi todellakin Kotron maailmankatsomuksen mukainen. Jota se ei 100% varmuudella voi olla, sillä nyt geenitiede on osoittanut kehitysopin täydelliseksi satukertomukseksi -> tunnetut evoluutiomekanismit eivät kehitä, vaan hävittävät informaatiota -> evoluutiojuna kulkee väärään suuntaan, Kotron maailmankatsomuksen kannalta. Enemmän tietoa aiheesta löydät täältä – http://www.datakirjatkustannus.fi/Eli%C3%B6maailma…
Jos taas Raamatun ilmoitus on totta, johonka myös geenitieteen data epäsuorasti viittaa, niin silloin koko eutanasia näyttäytyy täysin eri valossa, kuin mitä Kotro maalasi. Raamatun mukaan ihmiselämän riistäminen on murha, jonka toteuttajat eivät voi periä Jumalan valtakuntaa, vaan helvetin. (Ilm.21:8)
Kotro kirjoittaa: ***Parantumattomasti sairas vanhus ei saanut kuolinapua, joten hän piilotti unilääkkeitä, otti ne sitten kerralla ja toivoi pääsevänsä tuskista lopullisesti. Lääkkeitä ei ollut tarpeeksi. Vanhus elvytettiin ja vedettiin takaisin maanpäälliseen helvettiin. Mitä järkeä? Ei mitään.***
Sitä järkeä, että tälle ihmiselle olisi vielä voitu julistaa evankeliumia iankaikkisesta elämästä ja Pelastajasta Herrasta Jeesuksesta. Tuskissaan kuoleman porteilla oleva ihminen saattaa olla hyvinkin vastaanottavainen evankeliumin pelastussanomalle, sillä hänellä ei ole enää mitään hävittävää edes maallisesta näkökulmasta katsottuna. Tässä valossa nuo tuskaiset hetket voivat olla elintärkeitä ihmisen iankaikkisen elämän kannalta -> ne voivat olla ihmisen elämän kaikista tärkein hetki. Sillä jos Raamattu on totta (niin kuin se totisesti on), niin itsemurhan tekevä henkilö ei raukea tyhjiin, murhatessaan itsensä, vaan hän herää seuraavaksi helvetissä -> se jos mikä on ojasta allikkoon joutumista.
Joten jos katsomme Kotron kuvaamaa tilannetta todellisen todellisuuden valossa, niin pelissä ei ole sen vähempää kuin kyse siitä kulkeeko henkilö ovesta joka johtaa iankaikkiseen helvettiin, vaiko ovesta joka johtaa iankaikkiseen paratiisiin jossa, ei ole enää murhetta eikä parkua eikä kipua (Ilm.21:4).
Kotro kirjoittaa: ***Jokainen voi miettiä moraalifilosofi Heta Gyllingin esittämää ajatuskoetta. Kuvitellaan, että tervejärkinen ihminen pannaan hirvittävän valinnan eteen: hän saa valita joko kaksi viikkoa jatkuvaa kidutusta, jonka perään tulee varma kuolema, tai kuoleman heti. Emmekö kaikki valitsisi jälkimmäisen? Miksi tätä ei sallita sellaiselle, joka oikeasti on siinä tilanteessa?***
En valitsisi jälkimmäistä vaan ensimmäisen vaihtoehdon. Sillä kukaan ei voi etukäteen sanoa, että tulee varma kuolema, koska kukaan ihminen ei voi etukäteen sanoa sitä miten Jumala voi puuttua asiaan, kun Häntä huudetaan avuksi. Siksi koko kysymys on jo itsessään virheellinen. Kukaan ei voi varmasti siis etukäteen sanoa, milloin joku tulee kuolemaan. Ja vaikka kuolema tulisikin kahden viikon kidutuksen jälkeen, niin siitä huolimatta kristittynä valitsisin sen. Koska saisin kaksi viikkoa enemmän aikaa julistaa evankeliumin pelastussanomaa kiduttajilleni, jotta hekin voisivat tehdä parannuksen ja periä iankaikkisen elämän Jumalan luona.
Kotro kirjoittaa: ***Eikä kansalaisaloite muutenkaan ole pakottamassa ketään mihinkään. Jos joku on sitä mieltä, että hänen elämäänsä pitää jatkaa kaikissa tilanteissa, sietämättömästä tuskasta ja kärsimyksestä huolimatta, siitä vaan. Aloite vain haluaa tarjota meille mahdollisuuden oman maailmankatsomuksen mukaiseen hyvään kuolemaan. Miksi ihmeessä emme sallisi sitä?***
Läpimenneessään aloite kyllä pakottaa lääkärin tappamaan (avustamaan itsemurhassa), potilaan sitä vaatiessa. Kun kysyt miksi emme sallisi itsemurhaa, niin vastaan ettei kristittyjen tulisi kannattaa sitä, koska se ei vie lähimmäistä olemattomiin, vaan helvettiin. Siksi se ei ole kannatettavaa, vaan paremminkin nuhdeltavaa. Se ettei kristityt kannata asioita jotka vievät Raamatun mukaan helvettiin, vaan paremminkin nuhtelevat niistä on rakkautta lähimmäisiä kohtaan, koska tällöin kristityt toivovat, ettei lähimmäinen joutuisi helvettiin, vaan saisi iankaikkisen elämän evankeliumin kuulemisen kautta.
Jos ja kun Raamattu on totta, niin se ettei kannateta eutanasiaa, on todellakin lähimmäisen parhaaksi ajateltu, sillä mikään maanpäällinen tuska ei ole kuin silmänräpäys siitä mitä helvetti edustaa.
Jeesuksen toiminnasta voimme nähdä ja oppia oikean ja todellisen lähimmäisenrakkauden henkilöön katsomatta. Jeesus ei suvainnut syntiä, vaan Hän vihasi laittomuutta (Hebr.1:9) mutta rakasti syntisiä rakkaina lähimmäisinään.
Tämän vuoksi Jeesus paljasti synnin lähimmäisten elämässä ja ohjeisti heitä parannukseen ja oikealle tielle. Sillä Hän rakasti sydämensä pohjasta synnissä eläviä lähimmäisiä ja pyrki auttamaan heitä pois tieltä, joka johtaa tuhoon. Sillä syntinen ihminen ei ole vihollinen vaan synti ja synnin ”isä” (paholainen) ovat.
Todellinen lähimmäisenrakkaus pyrkii aina ohjaamaan rakasta lähimmäistä Jumalan sanan mukaiselle tielle pois eksytyksistä. Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttymys (Room.13:9-10). Todellinen rakkaus ei pakota lähimmäistä, vaan suosittelee Jumalan sanan totuutta lähimmäisten omalletunnolle (2.Kor.4:2).
Ilmoita asiaton viesti
Uskonnollisen roskan tuominen mukaan keskusteluun- jossa ihmisen tuskan helpottamista mietitään – osoittaa miten toivottoman kaukana elämästä ovat raamattuun pohjaavat ressukat.
Ilmoita asiaton viesti
Materialistinen näkemys, jonka mukaan kaikki olemassa oleva koostuu tai on palautettavissa aineeseen, aineellisiin voimiin tai fysikaalisiin tapahtumiin, on itsessään mitä uskonnollisin näkemys. Joten Puusa kritisoit uskonnollisesta näkemyksestä käsin uskonnollisten näkemyksien käyttöä, etkä edes ymmärrä sitä..
Koska et varmaan kykene uskomaan minua, niin tässä professori kiteyttää asian lyhyesti – ”Tieteenfilosofi Tapio Puolimatka luennoi maailmankuvien luonteesta” – Sekulaarin humanismin panteismi – http://www.youtube.com/watch?v=2PZYLflqptE
Ilmoita asiaton viesti
– ”Raamatun mukaan ihmiselämän riistäminen on murha, jonka toteuttajat eivät voi periä Jumalan valtakuntaa, vaan helvetin. (Ilm.21:8)”
Myös murhan voi saada anteeksi (Apt.2:37-40).
Ilmoita asiaton viesti
Niin kuin esittämäsi kohta sanoo, murhan voi saada anteeksi kun -> ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan” (Apt.2:38). Itsemurhan jälkeen, helvetissä on aika vaikea tehdä enää parannusta!
Ilmoita asiaton viesti
Hinduilla helvettejä ja taivaita on montaa eri tasoa (”7. taivas”). Niissä olla väliaikaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Hindulaisuus on sisäisesti itsensä kumoava järjestelmä, koska hindulaisuus päättelee, että ajallinen todellisuus on harhaa. Ihmiset tuntevat kuitenkin ajallisen todellisuuden järjen (ajatukset, mieli) kautta.
Jos ajatuksemme -> järkemme on harhaa, niin miten voimme ilmoittaa tai todeta, että helvettejä ja taivaita on montaa eri tasoa (totuudellisesti), kun joudumme sen toteamiseen käyttämään järkeämme, joka toimii ajallisessa todellisuudessa, joka on hindulaisuuden mukaan harhaa?
Ilmoita asiaton viesti
Ajallinen todellisuus on yksi tapa käsittää maailmaa, joka johtaa siihen, että ihminen tekee selviytymistään edistäviä tekoja. Menneisyys ei ole todellisuudessa olemassa käsinkosketeltavan, niin kuin ei ole tulevaisuuskaan, ainoastaan muuttuva nykyhetki on käsinkosketeltavan tosi.
Veikkaisin, että hindulaisuuden monet helvetit ja taivaat kertoumuksina ovat tulosta eri mielentiloista saadusta tiedosta. Niihin mielentiloihin on päästy todennäköisesti joillakin harjoitteilla. Joku on sitten paketoinut ne lukumääräisesti seitsemään taivaaseen ja helvettiin + tähän todellisuuteen, mikä meillä on. Kristityillä ja muslimeilla on yksi taivas ja helvetti ja sitten maanpäällinen elämä. Juutalaisilla en tiedä onko muuta kuin tämä maanpäällinen elämä, joka tulisi elää.
Mielenkiintoisena kuriositeettina: eräs psykedeelisiä tajusteita käyttänyt henkilö kertoi somessa, että erittäin suurilla annoksilla hän koki vaikutuksen aikana miljoonien vuosien helvetin mielessään ja tuli sieltä pois. Aineen nimi taisi olla ayuahuasca. Nyt kun on ”kiirastulet” käyty läpi, niin elää tasapainoista ja hyvää elämää, kun ennen oli mm. kiusaamisen ja vanhempien alkoholismin takia masentunut ja itsetuhoinen.
Olisi muuten mielenkiintoista, jos kristitty kävisi läpi ayuahuasca kokemuksen. Itse asiassa Etelä-Amerikassa on kristillinen seurakunta, joka käyttää ayuahuascaa menoissaan. En tiedä löytyykö Raamatusta kohtaa, joka kieltäisi kyseisen luonnosta löytyvän aineen käytön. Arvelisitko, että tekisit syntiä Jumalaasi vastaan, jos itse kokeilisit?
Ilmoita asiaton viesti
Voi sinua Mikael-kulta!
Miten voit tuota lausettasi pitää edes jotenkin asiallisena ja uskottavana? Missä onkaan se joidenkin ihmisten kertoma Jumala, joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja kutsuu jopa syntisetkin luokseen.
Olisiko Hänellä todellakin oikeasti tahtoa antaa ”syntisten” ihmisten (sellaisten kuin esim. minä) kärsiä ”Tanttaluksen tuskia” lopun elämäänsä vain siksi, että häneen ei uskota?
Uskoako siis lauseisiin? ”Kärsimys jalostaa ihmistä” ja ”vain kärsimyksen kautta ihmisestä tulee todellinen ihminen”.
Mikael ”…niin itsemurhan tekevä henkilö ei raukea tyhjiin, murhatessaan itsensä, vaan hän herää seuraavaksi helvetissä -> se jos mikä on ojasta allikkoon joutumista. ”
Ilmoita asiaton viesti
Siten kun se perustuu Jumalan sanan (Raamatun) ilmoitukseen niin kuin kirjoituksessani toin esille. Raamattu opettaa, että Herra Jumala on kaikkivaltias ja oikeudenmukainen Jumala, joka tulee tuomitsemaan jokaisen ihmisen – ihmisten tekojen mukaan. Oikeudenmukainen tuomari ei voi katsoa laittomuutta ja rikoksia sormiensa läpi, eikä kaikkivaltiaalta Jumalalta pysty kukaan salaamaan rikoksiansa Jumalan lakia (kymmenen käskyä) vastaan.
Otan havainnollistavan esimerkin. Kun ihminen jää kiinni rikoksista lakia vastaan, niin hän joutuu vastaamaan rikoksistaan oikeuteen tuomarin eteen. Oikeudenmukainen tuomari ei voi katsoa rikoksia sormiensa läpi, eikä armahtaa rikollista vaikka rikollinen katuisi rikoksiansa, vaan oikeudenmukainen tuomari langettaa rikoksista oikeudenmukaisen tuomion. Tuomari voi määrätä syyllisen maksamaan sakkoja rikoksistansa ja vapaus koittaa vasta kun rahat on pöydässä. Velat on maksettu.
On selvää, että jokainen ihminen on syyllinen laittomuuteen Jumalan lain edessä. Jokainen meistä on rikkonut joskus Jumalan lakia kohtaan. Jokainen meistä on esimerkiksi valehdellut joskus ja se on laittomuutta Jumalan lain edessä. Raamattu sanoo, että ”ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, ja sen jälkeen tulee tuomio” (Hebr.9:27).
Jokainen ihminen joutuu tuomiopäivänä Jumalan tuomioistuimen eteen vastaamaan teoistaan. Ihminen saa mukaan kuolemansa jälkeen ainoastaan syntinsä, jotka hän vie viimeiselle tuomiolle. Jumala on säätänyt laittomuudesta Hänen lakiansa kohtaan rangaistukset. Synnin palkka on kuolema (Room.6:23). Synti ja laittomuus eivät voi periä Jumalan valtakuntaa.
Toisin sanoen Jumalan lain rikkomisesta seuraa kuolemanrangaistus (kuolemalla kuolema = helvetti -> http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?a200=18 ), sillä ihminen ei voi syntiensä kanssa astua sisällä Jumalan valtakuntaan. Ja koska ihmisellä ei ole mitään muuta mukanaan viimeisellä tuomiolla kuin syntinsä, niin niiden vuoksi hän menee Jumalan vankilaan joka on helvetti.
Jumala rakastaa kuitenkin, niin jokaista ihmistä, että Hän haluaa lahjoittaa meille syntien anteeksiannon. Tässä on kristinuskon ainutlaatuisuus ja ero kaikkia uskontoja kohtaan. Uskonnot perustuvat siihen, että ihminen yrittää ostaa itsellensä iankaikkisen elämän hyvillä teoilla. Mutta hyvät teot eivät pyyhi pois ihmisen suorittamia rikoksia. Ei oikeudenmukainen tuomari voi vapauttaa syytettyä sen vuoksi, että syytetty vetoaa hyviin tekoihinsa. Ei – vaan oikeudenmukainen tuomari tuomitsee syyllisen rikosten perusteella, eikä hyvät teot pyyhi niitä pois.
Jumalan armo ja rakkaus tulee esille Jeesuksessa – sillä Jeesus on maksanut vapautumisestamme. Jeesus kuoli Golgatan ristillä ostaakseen meidät vapaiksi. Sillä Jeesus antoi Henkensä jokaisen maailman ihmisen syntien edestä lunastusmaksuksi. Jeesus otti siis päällensä jokaisen ihmisen syntitaakan ja kärsi näiden syntien rangaistuksen eli kuoleman meidän puolestamme. Täten meidän synneistämme on maksettu synnin hinta (kuolemanrangaistus) ja näin me olemme vapaita synneistämme Jeesuksen kuoleman (lunastusmaksun) ansiosta.
Se tarkoittaa sitä, että kun uskomme ja turvaamme Herraan Jeesukseen Pelastajanamme ja Herranamme koko sydämestämme, niin Jumala lukee viimeisellä tuomiolla Jeesuksen uhrikuoleman lunastusmaksuksi meidän syntiemme (rikoksiemme) edestä. Sen vuoksi me olemme silloin vapaita emmekä joudu Jumalan vankilaan helvettiin, vaan saamme mennä rauhaan Jumalan valtakuntaan Uuteen Jerusalemiin. Kiitos Jeesukselle!
Ilmoita asiaton viesti
Eutanasiaa ei tule. Poliitikot eivät uskalla ottaa asiaa esiin, koska menettävät paikkansa kunnanvaltuustoissa ensi vaaleissa ja menettävät tukiessaan eutanasiaa paikkansa eduskunnassa. Suomi on äärikonservatiivinen maa ja politiikka toimii konservatiiveja mielistellen. Jos haluaa olla päättämässä asioista on edettävä kuten puolue päätää tai kuten äänestäjien enemmistö ajattelee. Ei siten mikä olisi hyväksi ihmisille. se ei merkitse tässä maassa mitään.
Tiedän, että vanhukset ostavat barbituraattiliuskoja Piritorilta stadissa, koska tietävät – että mahdollisuutta kuolla koiran lailla ei ihmisille suoda. Koirahan viedään eläinlääkärille ja nukutetaan ja sitten annetaan tappava ruiske. Koirakin on Suomessa enemmän — kuin vanhuksen ahdistus ja tuska.
Ilmoita asiaton viesti
Jotain voi sanoa menneen pieleen, jos vanhusten ahdistukseen ja tuskaan ei niinkään puututa vaan sen sijaan ratkaisuna nähdään lähinnä vain eutanasia. Vähän kuin lääkittäisiin pelkkää oiretta eikä sitä alkuperäistä syytä joka sairauteen johti. Monet vanhukset ovat yksinäisiä. Jos yksinäinen vanhus vähitellen menettää elämänhalunsa, kertoo se jotain yhteiskunnasta jos ratkaisu on tarjota tälle eutanasiaa sen sijaan että puututtaisiin yksinäisyyteen. Siihen voi yrittää vaikuttaa vaikka tällä tavoin: http://nyt.fi/a1456714542595
Ilmoita asiaton viesti
Ihan on asiaa juttusi. On vain niin, että omaisten tulisi uhrata enemmän aikaansa vanhuksilleen. Moni vanhus pärjäisi jopa kuolemaansa asti omassa kotonaan, jos omaiset ottaisivat heistä vastuun. Jotkut tekevät niin. Useimmat eivät. Työ ja muu perhe ei ole este mummojen ja vaarien hoitamiselle vaan yleensä puhdasverinen laiskuus.
Eutanasiaa taasen ei kukaan täyspäinen ole hakemassa masentuneiden ja yksinäisten lopettamiseen vaan kovien kipujen päättämiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Allekirjoitukseni oli jossain välissä 9000 – 10 000.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vinkistä!Kannatan vahvasti, ja liityin kansalaisaloitteeseen. Juuri äsken ja järjestysnumeroksii tuli 24278!
Hoitotestamentin olen itseäni varten laitattanut kauan sitten potilastietojärjestelmmiin. Suosittelen jokaiselle mielenrauhan vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan inhimillisen tuskan lieventämistä kaikissa muodoissa. Jotkut lääkäri tuttavani ovat sitä miltä, että nykyaikana sekä ruumiillisen – että henkisen kivun hallinta on niin edistynyt, ettei eutanasiaa tarvita. Onko parempaa tietoa?
Ilmoita asiaton viesti
On tietoa ja kokemus siitä, että tutut lääkärisi puhuvat puppua. On lukuisia sairauksia, joissa ei terminaalivaihetta lähestyttäessä mikään kipulääkitys riitä. Karmeiseva tilanne on sellainen, jossa kärsivä potilas ei enää kykene ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi, mutta hän silminnähden kärsii kovia tuskia. Se on kokemuksena varmasti helvetin esiaste eikä sellaista ole oikeutta lääkäreiden vähätellä.
Olen useampaan otteeseen vienyt kivuissa olevaa isääni sairaalaan. Tyypillisesti hän on saanut kärsiä pitkään ilman mitään kivun lievennystä päivystykseen tullessa. Henkilökunnan raportoinnit, lääkärikierrot, ruokatauot ja vuoronvaihdot ovat etusijalla. Potilas saa apua, kun odottaa aikansa.
Olen myös nähnyt mikä kurjuus odottaa vanhusta, joka on laitossängyssä muiden armoilla. Se elämä on vaikeasti sairaille kidutusta ja erittäin alentavaa.Ihmisarvo on siitä kaukana.
Olenkin sanonut lapsilleni, että opiskelkaa lääkäreiksi, vaikka ryhtyisitte oopperalaulajiksi tai insinööreiksi. Voitte sitten ainakin päättää lääkityksestänne itse, jos tarvis. Ei tarvitse muilta ja yhteiskunnalta anella asioissa, jotka eivät edes heille kuulu.
Ilmoita asiaton viesti
ASIALLINEN ALOITE ,MIKSI EI VOISI PÄÄTTÄÄ OMASTA ELIN AJASTAAN.MINULLAKIN ON 2 KAKSI ROONILLISTA SAIRAUTTA.NÄIHIN EI OLE LÄÄKINNÄSTÄ HOITOMUOTOJA.
Ilmoita asiaton viesti
Kun kuoleman hetki lähestyy, ihmisen todellisuuden taju muuttuu näin ollen ajatukset myös.
Ilmoita asiaton viesti
Olen myös nähnyt läheltä useamman ihmisen karmeat kivut sairauden aikana ja lopulta ennen kuolemaa. Pahimmassa tapauksessa kidutus kesti yli vuoden.
Avustettu kuolema on todellakin toivottava palvelu kärsiville, joilla ei voimia elää. Eutanasia on eettinen kysymys niin kauan kuin sitä ei ole saatavilla. Koska ainut eettinen kysymys on, miksi ihmisiä saadaan kiduttaa terveydenhuollon toimesta vastoin heidän tahtoaan ja yli järjen rajojen.
Jopa sodassa on kiduttaminen vakava rikos, vaikka tappaa saakin jokseenkin vapaasti. Siitä saa jopa kunniaa täysin riippumatta oliko puolustamassa vai hyökkäämässä.
Lääkäreiden valalla ei nykymuodossaan tee mitään. Se on perua taikauskon ajoilta. Se tarkoittaa hyvää, muttei aina tuota sitä. Jos hoitohenkilökunnan oma etiikka ei kestä tehokkaan kuolinavun antamista, on parempi siirtyä yksityispuolelle tehtäviin, joissa ei joudu tekemisiin eutanasian kanssa. Tasan sama pätee abortteihin, jotka ovat todellinen eettinen ongelma verrattuna eutanasiaan.
Ilmoita asiaton viesti