*

ArnoKotro

Kirjasta tuli ooppera

Luvut näyttävät kamalilta. Tilastot kertovat, että kaunokirjallisuuden myynti romahti viime vuonna melkein seitsemän prosenttia. Myynti on valunut jo vuosia, ja jokainen voi miettiä, mikä on tilanne kymmenen tai viidentoista vuoden päästä, jos kehitys jatkuu. Ja jatkuuhan se, jos ei ihmeitä tapahdu.

Toisaalta luvut eivät yllätä. Äidinkieltä ja kirjallisuutta opettava kollega kertoi kyselleensä lukiolaisilta lukutottumuksia. Se oli äkkiä kyselty, koska suuri osa ei lue kirjoja lainkaan.

Metrolla kulkiessani olen huomannut, että juuri kenenkään kädessä ei enää ole kirjaa. Lukemisesta on tulossa vähän hassu ja elitistinen harrastuskummajainen.

Kirja on uusi ooppera.

Se on valtava vahinko. Varsinkin nuorena kannattaisi lukea, sillä silloin kirjat tömähtävät tajuntaan vielä väkevämmin kuin myöhemmin. Jos ei koskaan lue, kokonaiset maailmat jäävät avautumatta. Se on kuin ei koskaan kuuntelisi musiikkia tai katsoisi elokuvia.

Jostain syystä lukuharrastusta pidetään feminiinisenä: kovat jätkät eivät kirjaan koske, eivät varsinkaan duunarit. Nykyvinkkelistä tuntuu erikoiselta, että joskus on ollut aika, jolloin työväestö vaati maksuttomia kirjastoja joka pitäjään ja köyhässäkin kodissa oli kirjahylly. Nyt ei taida olla monessa rikkaassakaan.

Kuten Ville Eloranta ja Jaakko Leino tuoreessa kirjassaan Sanaiset kansiot huomauttavat, luulisi lukemisen kiinnostavan miehiä edes siksi, että se kehittää kielentajua, ja kielen hallinta on valtaa. (Vallan tavoittelu kai sentään on miehistä puuhaa.) Kielellä rakennetaan todellisuuksia ja mielipiteitä ohjaillaan yhä enemmän retoriikalla: se pääsee vaikuttamaan, joka löytää sattuvimmat sanat ja kirjoittaa sen verran sujuvasti, että joku jaksaa tekstejä lukeakin.

Jos työväestö vieraantuukin kirjoista, niin eipä näytä tilanne valoisalta äveriäämmissäkään yhteiskuntaluokissa. Aikoinaan oli sellainenkin jengi kuin sivistysporvaristo, joka puhui taiteen puolesta. Nyt meillä on sivistysvihamielinen kauppisporvaristo, jonka kourassa romaani on luonteva kuin Rolex pitkäaikaistyöttömän ranteessa.

Kirjalliseen tunnelmaan ei pääse edes rihkamamyymälöiksi muutetuissa kirjakaupoissa. Filosofia- ja psykologiahyllyistä on turha etsiä filosofiaa tai psykologiaa – heppoisia itseapuoppaita ja ”tunnista tähtimerkkisi” -opuksia on sitten senkin edestä. Pelin ymmärtää menetetyksi viimeistään silloin, kun ämyreistä tulee kailotus ”tänään ollaan auki myöhempään elikkä vielä on tunti aikaa shoppailla”.

Äsken kuulin, että tuntemani kadehdittavan lahjakas kirjailija oli saanut pakit kustantamolta, joka oli kyllä pitänyt käsikirjoituksesta muttei halunnut julkaista sitä, ”koska kirjat eivät nykyään millään tahdo käydä kaupaksi”. Voi vain kuvitella, mikä määrä hyviä käsikirjoituksia jää lyhytpinnaisen anti-intellektualismin aikoina pelkiksi biteiksi kotikoneen kovalevylle.

Hölmöyden huippu on, että kouluvisionäärit tekevät kaikkensa vieroittaakseen nuoret kirjoista. Pitkäjänteisyyttä vaativat kirjat ovat vanhanaikaisia, digitaaliset oppimisympäristöt ja nettipoukkoilu ovat tätä päivää.

Mutta kai tässä pitäisi kiittää ajan henkeä. Divareista saa ennätyshalvalla laatukirjallisuutta, kirjastoissa ei ole ruuhkaa ainakaan kaunokirjahyllyillä ja jos joku haluaa näyttää kulttuuri-ihmiseltä, enää ei tarvitse vaivautua oopperaan, pelkkä kirjan avaaminen riittää.

Vaikka kovin pieneltä lohdulta tuo tuntuu sen rinnalla, että kirjallinen kulttuuri kuihtuu ja luku- ja kirjoitustaito rapistuu murhaavaa vauhtia.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Onko tilastoitu miten paljon kaunokirjallisuutta luetaan näytöltä tai kuunnellaan. Minusta on epämukavampaa lukea pitkiä juttuja näytöltä kuin paperilta. Saatan jonkun kaunokirjallisen blogin lukea.
Koko ajanhan ihmiset lukevat ja kirjoittavat ainakin lyhyitä viestejä.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Jos, ja ilmeisesti kun näin on, että nykyään ei viitsitä/kehdata kirjaa käteen ottaa, niin tämä on suorastaan paradoksaalista. Tosin näytöltä lukeminen on ainakin itselleni hyvinkin rasittavaa, ja aivan sama koskee tabletilta tavaamista mutta se kolmas vaihtoehto, e-ink, vastaa lukukokemukselta hyvinkin perinteistä kirjaa. Valitettavasti se e-ink vain tuntuu olevan jo menneen talven/vapun lumia. Ainoa ero e-ink lukulaitteessa on paperiseen kirjaan verrattuna, että sitä luettavaa on tosiaan aina yksi kirjastollinen saatavissa, ja laite on on kevyempi kuin paperinen versio. Ja vielä yksi etu e-inkillä tietokoneeseen ja tablettiin nähden on se, että sillä netin selailu ei oikein onnistu, tai onnistuu mutta hyvin hyvin hitaasti, ainakin minun e-kirjallani.

Ja tuolta, https://www.gutenberg.org/ , saa vanhoja klassikoitakin vaikka "hyry mykket", ja ilmaiseksi.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Kotimaisen kaunokirjallisuuden ongelma on se, että lukukokemus yhä enenevissä määrin alkaa muistuttaa lakikirjan lukemista. Molempien lukeminen yhtä yllättävää ja mielenkiintoista. Mukataiteellista keinoproosaa ei jaksa selailla sen enempää paperi- kuin e-formaatissa.

Hyvällä kirjalla riittää lukijoita vielä tulevaisuudessakin, eikä kirjan tarvitse olla välttämättä edes hyvä myydäkseen miljoonia kappaleita.

Tästä hyvänä esimerkkinä J.K Rowlingsin luoma Harry Potter. Rowlings kirjoitti itsestään kymmenessä vuodessa maailman rikkaimman kirjailijan luomalla lapsia ja aikuisia kiehtovan hömppähahmon.

Kirjallisuuden menestyminen riippuu siis myös muotivirtausten aistimisesta. J.L.L Tolkien oli edelläkävijä. Hän oli tosin muutaman dekadin etuajassa, koska miekan ja magian valtakausi on nyt suurimmillaan. Tolkienin perikunta riemuinnee rojalteista.

Parikymmentä vuotta sitten J.K.Rowlingsin kirjoja ei olisi ostettu kuin kunnan kirjastoihin.

Tuurilla ne laivatkin seilaavat.

Yhtä kaikki nuoret saa kyllä lukemaan kun löytää heitä kiinnostavia kirjoja. Esim. pojalle kannattaa antaa luettavaksi mielummin Lehväslaihon kuin Aleksis Kiven kirjoittama kirja.

Luettuaan seitsemän veljestä ei nimittäin tee mieli avata hetkeen mitään opusta. Vaikka se kansalliskirjamme onkin.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

"Yhtä kaikki nuoret saa kyllä lukemaan kun löytää heitä kiinnostavia kirjoja. Esim. pojalle kannattaa antaa luettavaksi mielummin Lehväslaihon kuin Aleksis Kiven kirjoittama kirja."

Tuosta tulikin mieleeni ensimmäinen "kirja" jonka luin noin 55 vuotta sitten. Se "kirja" oli Outsiderin (Aarne Haapakoski) kirjoittama Pekka Lipposen seikkailuja ja muistaakseni numero 9 eli "Tiibetin lumimies". Sen jälkeen on tullut luettua kirjallisuutta (ihan oikeaa) laidasta laitaan. Haluan tällä vain tuoda esiin, että aluksi pitää olla kirja joka kiinnostaa, ja myöhemmässä vaiheessa kyllä se into syttyy jos on syttyäkseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset