ArnoKotro

Varoitus nuorille: älä opiskele opettajaksi!

Ei, älkää ymmärtäkö väärin. Opettajan ammatti on hieno. Niin hieno, että tulee mieleen, mitä Washington Postin päätoimittaja sanoi aikoinaan lehden tekemisestä: ”Paras pirun duuni koko maailmassa!”

Ongelma on toinen. Nimittäin se, että opettaja ei saa töitä.

Aikoinaan uskoin itsekin horinat opettajapulasta. Yliopistolla puhutaan varmaan vieläkin, miten kannattaa hankkia opettajan kelpoisuus, koska ”jos ei muuta löydä, voi aina ruveta opettajaksi.” (Tässä menee pieleen myös se, että opettajan työ olisi jotenkin vähäarvoista.)

Vuosi toisensa jälkeen saimme lukea lehdistä, miten suuret ikäluokat siirtyvät pian eläkkeelle ja jättävät maahan ”huutavan pulan” muun muassa pätevistä opettajista.

Hokema on mennyt perille. Kun opettajakollega haki pankista lainaa ja virkailija kuuli ammatin, tämä riemastui: ”Opettajille nyt löytyy aina töitä!”

Totuus on jotain ihan muuta.

Heräsin todellisuuteen, kun aloin saada meilejä työttömiltä opettajilta. Monet ovat opiskelleet kelpoisuuden kahden, kolmen tai jopa neljän aineen opettajiksi, ja nyt he kyselivät sijaisuuksien perään, mikä tahansa kelpaisi. Moni oli hakenut pitkään töitä jopa koko Suomen alueelta, turhaan.

Kuva alkoi hahmottua. Suomessa ei ole opettajapulaa vaan tolkuton opettajien ylitarjonta.

Tässä kohtaa kuulee usein, että tilanne riippuu siitä, minkä aineen opettajista puhutaan. Tämä on siinä mielessä totta, että tilanne vaihtelee, mutta se vaihtelee toivottoman ja melkein toivottoman välillä.

Julkisuudessa on sentään hiukan puhuttu historian ja yhteiskuntaopin opettajien heikosta työllistymisestä, mutta varjoon on jäänyt se, että työllistyminen on jokseenkin yhtä surkeaa melkein kaikissa aineissa.

Tuttavapiirissäni on esimerkiksi erittäin osaavia ja motivoituneita biologian, maantieteen, äidinkielen ja kirjallisuuden, uskonnon, filosofian, musiikin ja kuvataiteen opettajia, jotka hakevat laajalta alueelta jatkuvasti töitä, mutta saavat parhaimmillaankin vain muutaman päivän tai viikon sijaisuuksia. Myös esimerkiksi ruotsin, ranskan ja saksan opettajien työllistymismahdollisuudet näyttävät lohduttomilta.

Näin keväisin opettajavirat ovat avoimessa haussa, mistä voi tulla kuva mahdollisuuksien markkinoista. Mutta rehtorit tietävät kertoa, että kun jossain on aineenopettajan virka avoinna, päteviä hakijoita voi olla hyvinkin satakunta, enemmänkin.

Entäpä luokanopettajat, heille kai nyt sentään löytyy hommia, jos julkiseen sanaan on uskominen? Miten sen nyt ottaa. Ainakin pääkaupunkiseudulla virkaa kohti on helposti toistasataa hakijaa. Tuttava on hakenut luokanopettajan töitä kaikkialta Suomesta, mutta eipä ole tärpännyt.

Miten tähän on tultu? Vastaus on yksinkertainen. Yliopistot ovat vuosikaudet kouluttaneet opettajia valtavat määrät yli tarpeen. Tähän tulevat päälle vielä avoimet yliopistot, joissa voi hankkia opettajakelpoisuuksia eri aineisiin, eivätkä nämä edes näy valmistuneiden opettajien tilastoissa.

Yliopistojen toiminnan vielä ymmärtää siinä mielessä, että ne saavat valmistuneista maistereista rahaa. Sitä on vaikeampi ymmärtää, että opettajien holtiton ylituotanto ei tunnu kiinnostavan ketään.

Asian korjaamista hidastaa sekin, että onneton työtilanne ei näy kunnolla tilastoissa. Opettajien viralliset työttömyysluvut ovat todelliseen tilanteeseen nähden merkillisen alhaiset, alle 15 %. Tilastot johtavat harhaan, koska toivottomaan työnhakuun turhautuneet opettajat hakeutuvat esimerkiksi jatko-opiskelijoiksi, vaihtavat alaa tai jäävät kotiin lastenhoitoon, eivätkä siis enää näy luvuissa työttöminä.

Opetusalaa vaivaa nyt sama kuin media- ja taidealoja takavuosina. Nuorille annetaan kuva, että tätä opiskelemalla valmistut hienoon ammattiin, mutta myöhemmin opintovelkaisina he sitten huomaavat, ettei töitä olekaan.

Vähemmästäkin tuntee itsensä petetyksi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Asian vierestä pieni mauttomuus.
Antiikin Kreikassa pedagogiksi valmistuminen meni jotenkin seuraavaksi: Orjat keräsivät puista oliiveja ja sattui, että joku niistä tipahti ja katkaisi kätensä tai jalkansa, jolloin isäntä huudahti: ”Nyt tuosta tuli pedagogi!” Ts. raajarikosta ei ollut enää muihin töihin.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Menin opettajalinjalle yliopistoon 90-luvulla. Olin pari vuotta sijaisena Tuusulassa ja Järvenpäässä muutamissa kouluissa, jopa lukiossa.
Sitten erään käynnin jälkeen en enää mennyt, kun oppilaiden stiletit lensi luokassa.
Ei tullu musta opettajaa. En olisi kyennyt. Ei ollut nopeutta ajatuksessa eikä vaadittavaa auktoriteettia. Pahoitan mielenikin liian helposti. Ei ole helppo homme olla opettaja.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Tällaiset kirjoitukset ovat aina yhtä hämmästyttäviä dokumentteja siitä miten koululaitos on de facto ensisijaisesti opettajien työpaikka.

Tämän perinteisen tehtävän rinnalle on vähitellen muotoutumassa toinen yhtä vääristynyt ja pohjimmiltaan toivoton tehtävä: koululuokat ovat todellisuudentajuttomien kouluviranomaisten yhä härkäpäisemmäksi käyvä yritys todistaa että monikulttuurisuus voi toimia.

Ei se voi. Mutta koska laskun maksavat lapset, väliäpä hällä. Ei koulua koskaan ole lapsia varten pyöritetty, vaan aikuisia hyväihmisiä varten.

Kaikista yhtenäiskulttuuri-instituutioista, kasarmista, kirkosta ja koulusta, koulu on jälkijättöisin luultavasti siitä syystä, että kouluihmiset kuvittelevat aidosti edustavansa parasta tietoa ja sivistystä. He edustavat korkeintaan kaikkein sokeinta individualismia.

Suomessa suomalaisten kannattaisi yhä avoimemmin keskustella siitä miten he käytännössä voisivat suojata omia lapsiaan monikulttuuristuvissa kouluissa. Kouluviranomaisilta he eivät tule tässä saamaan apua.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

No uskottava se näköjään on.

Eilisen jälkeen tähän keskusteluun on tullut yli kolmekymmentä kommenttia, joista yhdessä (1) mainitaan että erityisopettajista olisi jatkuva pula.

Muuten kouluinstituutiota käsitellään ikään kuin siinä ei olisi muuta ongelmaa kuin työpaikkojen puute. Blogisti varottelee "nuoria" lähtemästä opettajan uralle -- ikään kuin kysymyksessä eivät olisi varsin poikkeuksellisella tavalla valikoituneet, liian usein opettajakodeissa kasvaneet ruusunpunanuoret.

Tämä on mielestäni ihan hämmästyttävä juttu. Monikulttuurisuuden ja muun sosiaalisen häiriön seurauksena käsiin hajoava yhtenäiskulttuuri-instituutio, josta puhutaan enää vain silmät tiukasti kiinni ja kaikki todelliset ongelmat vienosti sivuuttaen.

Eipä uskoisi, ellei todistus tässäkin olisi niin musertava.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Antti,

kun olen keskustellut eri puolella Suomea toimivien rehtorien kanssa, olen saanut käsityksen, että hakijatulva yhtä avointa opettajapaikkaa kohti on valtava jokseenkin kaikkialla.

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Tässä tulisi ottaa huomioon myös ikäluokkien pienentyminen, siinä missä 2008 syntyi 60 000 lasta syntyi 2017 50 000 lasta. On hämmentävää, että vaikka niin oppilaiden määrä kuin myös opettajien ikärakenne on tarkkaan tiedossa ei koulutusmääriä suunnitella tarkkaan eikä toisaalta myöskään OAJ ole ollut halukas aiheeseen puuttumaan.

Opettajien ylikoulutukseen puuttuminen olisi mainio tapa säästää korkeakoulusektorilta sillä leikkaus ei kirpaisisi vaan päin vastoin piristäisi työmarkkinoita - henkilöt hakeutuisivat muille aloille.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Osa 8654564. siitä, että kuulu työvoimapula onkin puppua. Toisaalta myös todiste siitä, että jos opiskelupaikkaa hakiessa hoetaan, että varma työpaikka, kauhia pula, niin voipi olla että pula on kadonnut (tai siis osoittautunut kuplaksi) siinä kohtaa kuin valmistuu.

Kyseessä on toki myös yhteiskunnallinen järjettömyys kun duuni on spesifoitunut pakolaisaallon ympärille Suomessakin olisi tietysti työttömien opettajien resurssit suunnattava sinne eli erityisopetukseen, lastentarhanopettajiksi. Mutta eihän tsaarinajan byrokratia moiseen taivu, ilman opintoa x ei mitenkään ole kykenevä erituisopettajan duuniin.

(OECD:ltä ilmeistyi eilen kevyt 300 sivuinen raportti maahanmuuttajista ensimmäisessä ja toisessa polvessa sun muuta jossa valtavat erot todettiin paitsi tietysti Jarpankin mystisessä taikasanassa, Kanadassa, jostain kumman syystä.)¨

https://www.welt.de/wirtschaft/article174706968/OE...

[Suomikin welt:n käppyröissä]

https://www.keepeek.com//Digital-Asset-Management/...

Valtaisa määrä dataa

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Älä ryhdy myöskään yrittäjäksi Suomessa. Se on kuolemantie.

Onneksi hyvin koulutetut ymmärtävät etunsa ja muuttavat pois Suomesta.

Tilastokeskuksen lukujen mukaan Suomesta muutti toissa vuonna ulkomaille 2 223 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta.
Samaan aikaan maasta on lähtenyt muualle 375 tutkijatason ihmistä.

Viime vuonna vielä enemmän.

Jyrki Paldán

Kerros mihin nuo korkeakoulutetut mielestäsi muuttavat ja miksi?

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Eduskunnan motto: Suomi ei pärjää osaamisella, vaan halpatyövoimalla.
Hakijoita paikkoihin lienee tuo tilastoitu määrä, mutta miten sitten valinnat osuvat ? Kuinka usein valinta osuu siihen, joka halvimmalla lupaa tulla ?

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Lapset loppuvat. Ennen muisti, että ikäluokan koko oli 60 000 lasta. Nykyisin se on enää 50 000.

Heli KT

Se on totta, että yhtä virkaa hakee kymmenittäin tai sadoittain porukkaa. Itse olen 5, kohta 6 aineen aineope, enkä tehnyt niitä päivääkään peruskoulussa. Sen sijaan töitä on ollut ympäri Suomen (7 kuntaa ja 17 koulua) reilut 13 vuotta kiertävänä erityisopena ennen pätevöitymistä.

Pidän myös jotenkin ristiriitaisena ongelmana sitä, että yhtä virkaa hakee kymmenittäin opettajia ja reservissä on monta, joka haluaisi tehdä töitä. Silti virassa olevista opettajista todella moni on väsynyt ja saikulla turhan usein tai muuten vain työ maistuu puulta. Vaan niinhän sitä on sanottu, että open virka on suojatyöpaikka hautaan asti. Toisaalta en minä sitäkään jaksaisi, jos joku hengittäisi niskassa ja vahtisi tuloksia. Ne tulokset kun esim. erkassakin on niin moninaiset.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Helin tarina kuulostaa tutulta. Kun aikoinaan kirjoitin opettajien toivottomasta työtilanteesta Opettaja-lehteen, sain meilejä ympäri Suomea opettajilta, jotka olivat juuri tuollaisia kiertolaisia: pieni pätkä siellä, toinen täällä eikä vakityöstä tietoakaan vaikka on monen aineen kelpoisuus ja pitkä opettajakokemus.

Tilanne uhkaa vielä paheta, koska säästöt purevat eikä opettajien koulutusmääriin ole saatu kunnon leikkauksia. Maantieteen opettajaksi opiskelevalta sijaiselta kuulin, että yhävain yliopistolla annetaan virheellistä tietoa: työllistymisinfossa oli kerrottu, että valmistumisen jälkeen pitää muutama vuosi toimia tuntiopettajana ennen kuin saa viran. Höpöhöpö. Todennäköisesti virkaa ei saa koskaan, ja vähänkin pitempi päätoiminen tuntiopettajuuskin on kiven takana.

Käyttäjän HannaAlava kuva
Hanna Alava

Erityisluokanopettajista ja laaja-alaisista erityisopettajista on pulaa. Luokanopettajajillekin löytyy töitä.

Aineenopettajille tulisi räätälöidä enemmän muuntokoulutusta näihin tehtäviin.

Pitkällä tähtäimellä opettajien koulutusta pitäisi muuttaa niin, että kaikille opiskelijoille kuuluisi riittävä määrä yleisiä valmiuksia antavia opintoja, kuten kaveri- ja tunnetaitojen ohjaaminen, ryhmänhallinta ja -ohjaaminen, positiivinen pedagogiikka, oman työn kehittäminen ja digilaitteiden hyödyntäminen...

Aineiden oppimäärät (=opettajien tuntimäärät) muuttuvat ja koko peruskoulussa edellytetään kokonaisuuksien opettamista ainerajojen yli. Näin ollen jotkut tutkintorakenteet (op) ovat liian raskaita. Tulisi keventää, jotta opiskeluaikana saisi riittävän laajan pätevyyden.

Hanne Saarikoski

Reaaliaineet ja äikkähän olivat ennen näitä heikon työllistymisen aineita. Nyt kieletkin ovat päässeet urakalla mukaan koska 1. ruotsia siirtyi 6. luokalle luokanopettajien opetettavaksi 2. kaikkien muiden kielten paitsi englannin opiskelu on vähentynyt. Toisaalta ei tilannetta voi kehua matemaattisten aineiden opettajilla, tiedän yhden väitelleen ja muodollisesti pätevän tosi hyvä open, jolla oli vaikeuksia saada töitä eikä edelleenkään vakipestiä.

Käyttäjän KatriNuolioja kuva
Katri Nuolioja

Kaikki mitä tässä blogissa väitetään on niin totta.

Minun kokemukseni: Valmistuin äidinkielenopettajaksi syksyllä 2002, siitä lähtien silppuista työhistoriaa äidinkielenopettajana ja suomi toisena kielenä -opettajana lukuisissa lukioissa, peruskouluissa, ammattikouluissa ja aikuiskoulutuspuolella. Pätkien pituudet ovat vaihdelleet parista päivästä vuoteen.

Viime keväänä hain noin kahtakymmentä opettajanpaikkaa, sekä vakituisia että määräaikaisia. Tietenkin täältä omilta kotikulmiltani Uudeltamaalta, mutta myös Lahdesta, Jyväskylästä, Turusta, Pirkanmaalta ja Vaasasta. Sain kutsun yhteen haastatteluun: ennestään tuttu rehtori haki vuorotteluvapaan sijaista. Siihen paikkaan tulin valituksi varasijalle. Edelleni meni joku, jolla oli "pidempi lukiokokemus" (minulla lukiokokemusta on noin 10 vuotta). Kaikkiin paikkoihin oli useita kymmeniä hakijoita, suurin osa päteviä.

Syksy alkoi ilman opetustöitä, mutta lokakuussa onnistuin saamaan toukokuun loppuun kestävän sivutoimisen lukio + peruskoulu -paikan. Pidän itseäni onnekkaana, näin pitkää pestiä ei olekaan ollut pitkään aikaan.

Varmaan huonomminkin voisi olla. Pätkätyöt lienevät todellisuutta monella muullakin alalla, ja parempi toki, että on pätkiä, kuin että ei olisi mitään.

Itse en kuitenkaan enää jaksa vaan pyrin tänä keväänä opiskelemaan kokonaan toista, paremmin työllistävää alaa.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Pitäisikö yliopistokoulutuksesta pitäisi sittenkin leikata?

Sama kaiku on askelten kemistien ja biologien kohdalla. Kohtasin joskus Prisman kassalla tutun henkilön ja muistinkin, että olin päivällä nähnyt hänet yliopistolla. Kemian maisteri.
Luonnontieteilijöiden liitto on pitänyt ääntä liikakoulutuksesta.
https://www.loimu.fi/filebank/2537-kem314_lal.pdf

Eri asia, tapahtuuko mitään, kun opinahjojen henkilöstö vastustaa kaikkia muutoksia.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Myös kemistejä ja biologeja koulutetaan aivan liikaa, ja se näkyy meillä kouluissakin, kun moni hankkii opettajakelpoisuuden ja koettaa sitten saada edes lyhyitä sijaisuuksia.

Koska raha tuntuu niin tehokkaasti ohjaavan yhteiskuntaa, olisikohan mahdollista rakentaa jonkinmoinen taloudellinen palkitsemis/rangaistusmekanismi yliopistoille sen perusteella, kuinka hyvin valmistuneet sijoittuvat työelämään? Nythän rahanjaon perusteet ovat vinksallaan, kun maksetaan valmistuneiden määrän mukaan, mikä kannustaa tehtailemaan työttömiä maistereita.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset