Sekämiehet vauhdissa
Ensin sisältövaroitus: teksti huokuu alhaisen verensokerin ja helvetillisen helteen buustaamaa huonotuulisuutta, kopeaa besserwisserismiä ja pilkunviilausta. Jatkaminen omalla vastuulla eikä valituksia oteta vastaan.
Got it, reitti selvä, voin jatkaa?
Elikkä. Kielenkäyttöön juurtuneet rikkaruohot ottavat pannuun. Elikkä tietysti, mutta yhtä rasittava on kaikkialle tunkenut sekä. ”Vieraina studiossa ovat Antti Rinne sekä Petteri Orpo.” Seminaari käsitteli ”taloutta sekä työllisyyttä”. Säätiedotuksen mukaan luvassa on ”aurinkoa sekä hellettä”.
Jos Matti ja Teppo perustaisivat duonsa nyt, se olisi Matti sekä Teppo.
Mihin katosi ja?
Varmaan samaan paikkaan kuin jos. Sen tilalle pannaan mikäli, joka kai sitten kuulostaa hienommalta. Ei minusta, kömpelömmältä vain. Uhanalainen on myös pitää-verbi silloin kun on tehtävä jotain. Ainakin koulubyrokraattien kapulakielessä tulee tehdä milloin mitäkin. Hupaisimmillaan tulee mennä.
Sitäkin sopii ihmetellä, miten sokeita eturivin poliitikot ovat väsyneelle toistolle. Luulisi löytyvän edes joku neuvonantaja vihjaisemaan Juha Sipilälle, että sotea tai mitään muutakaan ei enää yhtään kertaa viedä maaliin.
Sama koskee haasteen ja haastavan ryöstöviljelyä. Eikö meillä tosiaan ole enää ongelmia, vaikeuksia, hankalia ja kiperiä tilanteita – pelkkiä haasteita vain? Pieni vinkki: jos tarkoitus on taikoa ongelmat kadoksiin sanamagialla, ei onnistu.
Taannoin musiikkia tekevä tuttavani valitteli, että säveltäjiä kyllä löytyy, mutta sanoittajat ovat harvassa. Väärässä oli, koska nykyään sanoittajia on joka lähtöön. Jos joku kertoo, ettei oikein jaksa nykyisessä duunissa ja haluaisi tehdä jotain muuta, se on kaikkialle levinneessä psykopuheessa tunteiden sanoittamista.
Iki-inhokeistani olisin toivonut sinä-passiivin jo saaneen armokuoleman, mutta sepä rehottaa keskuudessamme kuin mikäkin myrkyille immuuni tuholaislaji. Taannoin seurasin tv-haastattelua, joka meni vapaasti muistellen näin:
– Sä pääsit sitten teatterikouluun?
– Joo. Mutta sä huomaat kuinka rankkaa se on, kun sä joudut altistamaan sut kritiikille.
– Niinpä. Sä huomaat sen myös toimittajan ammatissa, että sä olet julkista riistaa.
– Mutta sä tiedät että sä selviät.
Luovutin. En ollut enää kärryillä, kuka puhuu kenestäkin, vaikka keskustelijoita oli vain kaksi. Olisiko ihan mahdoton ajatus, että kun ihminen puhuu itsestään, hän käyttää semmoista sanaa kuin minä, ja se jolle puhutaan, on sinä?
Mutta on tässä toivoakin. Jossain vaiheessa muotiin tuli topakka ”koska”-rakenne: ”Ehdotus ei mennyt läpi, koska tasa-arvo.” Olihan se ensimmäisen kerran hauska, muttei enää sadatta kertaa, ja nyttemmin maneeri lienee onneksi hiipumaan päin.
Kyllä kyllä, kieli elää ja muuttuu, ja hyvä niin. Mutta kuten ystävä totesi, kaavoittunut ja muoti-ilmausten kyllästämä kielenkäyttö voi olla myös kielen köyhdyttämistä. Mitäpä siihen muuta sanomaan kuin juurikin niin.
Hauskahan tuo tekstisi oli. Itseäni ärsyttää tykätä-verbi joka on yleistynyt Facebookin ja vastaavien myötä.Onko tykätä todellakin hyvää suomen kieltä?
Haastaa-verbiä kuulee useinkin. On siinä se hyvä puoli että vaikeita asioita lähestytään ratkaisukeskeisesti eikä ongelmia hautoen.
Haasteellisia asioita voimme pitkässä juoksussa viedä maaliin – tosin päivä kerrallaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma-sanan käyttöä vältellään, koska sen pelätään viestivän negatiivista asennetta. Erityisesti, jos ongelma koskee jotain hieman ylempää sosiaaliluokkaa, se muuttuu haasteeksi ja vaikeus haasteellisuudeksi. Sen sijaan alempien sosiaaliluokkien ongelmat säilyvät edelleen ongelmina ja vaikeudet vaikeuksina. Onko joku kuullut esimerkiksi kuullut, että jollakin henkilöllä on haasteellinen suhde päihteisiin tai auktoriteetteihin?
Järkevästi käytettynä haaste-sana olisi OK, mutta osana muodinmukaista tiedotuskieltä se ärsyttää. Firmojen tiedotus- ja mainoskielessä ärsyttää myös jatkuva me-sijamuodon käyttö. Ketkä helkutin me? Osakkeenomistajatko?
Ilmoita asiaton viesti
”Haasteista” puhuminen on kaikessa puisevuudessaankin päättäväistä tarttumista asioihin, ainakin jos sitä vertaa ”ylivoimaisiin esteisiin” tai ”lohduttomiin näkymiin”. Yritetään edes, eikä luovuteta ihan heti!
Ilmoita asiaton viesti
säsättelyä, joka on myös sesettelyn sisar, mikäli sä puhut, sekä sun keskustelussa on enemmän kuin yksi osapuoli, sen on erittäin haastavaa pysyä kärryillä sekä sen tai sun viedä keskustelua maaliin ilman, että sä toistuvasti keskeytät sen kysyäksesi: kuka se, mä vai sä sä?
heh
Ilmoita asiaton viesti
Minulle ”sesettely” on tuskastuttavaa puhekielen liirumlaarumia:
”Kun se alkoholisti tarttuu siihen pulloon ja ottaa sen ensimmäisen ryypyn…”
– Turpa kiinni, raittiussaarnaaja, jos et parempaan pysty! ”Kun alkoholisti ryhtyy ryyppäämään… ” tai ”Aloittaessaan juomisen alkoholisti…”
(Ylläolevalla esimerkillä en halua ottaa kantaa päihteidenkäyttöön.)
Ilmoita asiaton viesti
Pitkässä juoksussa on kieltämättä paha. Se oli joku johtava poliitikko, ketä juuri käytti sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Juha Väätäinen (Euroopan mestaruudet 5000 ja 10000 metrillä v. 1971) käytti sanontaa ”pitkässä juoksussa”, tiesin että nyt ei kannata viisastella.
Kun Timo Jutila (maailmanmestaruus jääkiekossa v. 1995) sanoi asian olevan ”loppupeleissä yksinkertainen”, päätin olla arvostelematta.
Ilmoita asiaton viesti
pitää
täytyy
itse pidän enemmän tuosta jälkimmäisestä ja suosin sitä, toki tilanteen mukaan.
myöskin ketättelyä pidettiin huonona tapana ainakin vielä 80-luvun peruskoulussa, ”joka” on suositeltavampi.
kuka käytti?
eräs johtava politiikko oli hän, joka käytti sitä
juu, puhekieli on saastuttanut kirjakielen, samoja etikettivirheitä vilisee asiateksteissäkin nykyisin,
ihmiset keskimäärin eivät enää lue riittävästi kirjoja, vaan lähinnä toistensa jorinoita, sen seurauksia nyt kannamme,
itsekin pilkkaan kieltämme mm. pienillä alkukirjaimilla.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, koetin olla vitsikäs ja irviä tuota ketää. ”Hän, joka” ei muuten futaa sekään, tarttis olla ”se, joka”.
Ilmoita asiaton viesti
kun nyt otit puheeksi ja asiaa hetken mietittyäni, voipi hyvinnii noin ollakin.
olisko parempi pari sitten: hän ja kuka
ehkä tosiaan olis kannattanut pitää omastakin kielestä parempi huoli, josta tuossa aiemmin itseäni pikkasen jo soimasinkin,
no tällä tasolla mennään nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Voisimme myös palata vanhojen suomielokuvien kolmanteen persoonaan eli hänättelyyn, muutenkin kuin Matti Vanhasen puheissa itsestään hänen ollessaan pääministeri:
”Ottaako hän kahvia” tai ”Hi-hii, mitäs se herra ylioppilas nyt?”
Kieli muuttuu mutta futuuria ei suomenkielessä ole, eikä koskaan tule olemaankaan.
Ilmoita asiaton viesti
On ”palattu” kantaindoeuroopan ja-sanaan -kʷe oletettavasti varhaisemmasta kantauralin ja-sanasta.
https://en.wiktionary.org/wiki/Reconstruction:Prot…
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&sanue…
Suomessa ja gootissa on molemmat. Gootin ja- sana on laina SU-puoleta ikä topisin päin.
Englannin etymologinen antaa aivan muita kantagrmaanin ja-sanoja kuin Álgu-tietokasta.
Ilmoita asiaton viesti
”… muttei enää sadannetta kertaa…”
– Tarkoititko sadatta?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä huomio, Tuomo, kiitos! Korjasin, selvä moka, en edes yritä vedota helteeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä kestä; minulla on ilmastoitu huone ja sitä mukaa etua hikoileviin juttukavereihin!
Ilmoita asiaton viesti
Ja kyllä nyt on ollut niin paljon aurinkoa sekää hellettä, että sää et jaksa pitkässä juoksussa, koska kesää, kommentoida enempää.
Ilmoita asiaton viesti
Juurikin näin. Sitä tulee hämmästyttyä hyvistä teksteistä. Tosin sitä tulee usein oltua rannallakin, etenkin jos sä kärsit helteestä.
Ilmoita asiaton viesti
”… me suomalaiset teemme sitä, me suomalaiset ajattelemme näin, me suomalaiset olemme tällaisia jne.”
– Nuo ovat esimerkkejä itsepalvelurasismista, jossa ”me” olemme se huvittava ja sanan molemmissa merkityksissä sinisilmäinen kansa, jolle on ihan oikein että sitä välillä piikitellään.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan ikioman kielimaailmansa ovat kehittäneet urheiluselostajat ja – toimittajat, joiden käyttämä kieli vaikuttaa täysin uusiutumattomalta luonnonvaralta.
”Kyllä nyt kotijoukkueelle on erätauoilla syötetty käärmekeittoa ja annettu piristysruiske, sillä heti kolmannella minuutilla aukesivat maalihanat ja kuparinen meni rikki.”
Haastattelutilanteessa puolestaan lähes kaikki urheilijat aloittavat vastauksensa esitettyyn kysymykseen :
”Sanotaan näin, että…”
Ilmoita asiaton viesti
Minua ihmetytti taas kun jalkapallotähti Ronaldon tyhjänpäiväisyydet pressitilaisuudessaan uutisoitiin tunnontarkasti puolen tunnin välein päivän poliittisten teemojen kanssa Aamu-tv:ssä. Ehkä näitä tähtiä on ohjeistettukin ettei mitään konkreettista saa sanoa.
Ilmoita asiaton viesti
Jalkapalloilijat valuvat alas pysytellen koko ajan pallon alla.
Ilmoita asiaton viesti
”Ihan ikioman kielimaailmansa ovat kehittäneet urheiluselostajat”, joita Juhani Peltosen fiktiosankari Elmo inspiroi aikamoisiin sanakäänteisiin. Ja uudistuupa se selostuskielikin, ainakin jos aikaperspektiiviksi valitaan tarpeeksi monta kymmentä vuotta:
– Laji-ikoni Ronaldo kohtaa futislegenda Messin eeppisessä klassikossa, jonka tapahtumapaikkana on jalkapallon Mekka, ääriään myöten täynnä oleva Camp Noun kuuluisa hornankattila!
Ilmoita asiaton viesti
Sanotaan näin, että vanhoina hyvinä aikoina lajivalikoima urheilussa oli huomattavasti pienempi ja käytetty sanasto ja kielikuvat kovettuivat alkuvuosikymmeninä betoniksi.
Tämän kielibetonin lopulliseen murtamiseen kuluu vielä runsaasti vuosia. Tarvitaan myös lisää suomalaisille aikaisemmin tuntemattomia lajeja määrämittaisine heittoineen ja grabeineen.
Ilmoita asiaton viesti
Entäpä SIITTÄ!?! Sipilä ja Soini tätä viljelevät alvariinsa, grrrrrrr!
Ilmoita asiaton viesti
Sama havainto, Olli. ”Politiikka on rikki” on todella kulahtanut analyysi jota ei voi kehua ainakaan liiasta omaperäisyydestä. Jossain vaiheessa hoettiin myös, että pitää saada ”politiikka takaisin politiikkaan”.
Ilmoita asiaton viesti
Ollilla on paljon relevanttia ongelmatiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Poliitikoille moni haastava yhteiskunnallinen ongelma ja sen ratkaisuyritys ratkaisuineen on ”harjoitus”.
P.S. Ihmettelin eräänä maanantaipäivänä kun pääministeri Sipilä kertoi televisiossa hallituksen ”jumpanneen” koko viikonlopun.
Ilmoita asiaton viesti
Ketä enään nytten niiku yhtään napostelee joku kielenviljely?
Ilmoita asiaton viesti
No nyt on lämmintä!
Ilmoita asiaton viesti
>….. jos tarkoitus on taikoa ongelmat kadoksiin sanamagialla, ei onnistu….
ooo
Tuo on lohdullista.Hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun poliitikko aloittaa ja usein aloittaakin: ”on aivan selvää, että”… sen jälkeen mikään ei ole epäselvempää.
Ilmoita asiaton viesti
Yleensä pidän kirjoituksistasi, mutta nyt ei osunut maaliin, koska älytöntä pilkunviilausta.
Sitäpaitsi, ketä kiinnostaa?
Je ketä tämmöisiä jaksaa kelata?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus Arno Kotrolta ja aihe kiinnostaa monia. Kansaedustajat ja varsinkin ministerit viljelevät sanoja, jotka hämärtävät heidän ulosantinsa sisällön muuttaen sen puuroksi ja velliksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Poista oma kommemtti”-painikeella olisi käyttöä!
Ilmoita asiaton viesti
Me mitään muuta kuin aggressiiveja tarvita. Muut painukoot.
Ilmoita asiaton viesti
”Nythän on niin, että tässä kontekstissa on oltava leveämmä hartiat ja sitä kautta defensiivisesti Torjurrava omaan jalkaan ampuminen.”
Ilmoita asiaton viesti
Ennen saatiin aikaan. Miksi nyt saadaan aikaiseksi? Suomen kielen sanat ovat muutenkin turhan pitkiä. Miksi tehdä kätevästä kaksitavuisesta sanasta pitkä ja merkitykseltäänkin epäselvä?
Ilmoita asiaton viesti
Ei alkanut päivä hyvin: Hesarin mukaan ilmaston lämmetessä helteet voimistuvat sekä pidentyvät (A8).
No, ehkä isoin juttu tässä kuitenkin tuo ilmastonmuutos.
Ilmoita asiaton viesti
itse pidän tuossa pahimpana viattoman sään hyväksikäyttöä omien poliittisten tavoitteiden ja uran edistämiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Seija Paasonen lanseerasi jo vuosia sitten verbin ”kuurotella”, joka sittemmin on yleistynyt sääsanastossa. Voi olla että kuurottelu viilentää viikonlopun ilmoja!
Nykyään sää on murheellisen usein ”keli”, vaikka keliolosuhteet merkitsevät nimenomaan säästä johtuvia maaston tai tien ominaisuuksia. Kuka tämänkin täsmällisen ilmauksen päästi leviämään – tärisen kiukusta!
Ilmoita asiaton viesti
Käyn Suomessa harvoin ja huomaan että sanojen tahallinen toistaminen lisääntyy häiritsevästi. Mallina on varmaankin amerikkalainen “do you really like her like her?” tyyppinen ilmaisun rakenne.
Taas kerran kun minulta kysytään otanko ihan voita-voita (vaiko margariinia) tai ihan maitoa-maitoa (eikä rasvatonta). Tai joku kertoo menevänsä viikonlopuksi jo ihan kotiin-kotiin, minun tekee mieli huomauttaa että näköjään aurinko-aurinko ihan paistaa-paistaa. Ja taidanpa lähteä ihan vessaan-vessaan ihan paskalle-paskalle.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän on yksi anteeksiannettava poikkeus: korkki-korkki. Kun kierrekorkkiakin kutsutaan korkiksi, vaikka se materiaalina ei olekaan korkkia, tarvitaan luonnontuote-korkille sen ”olemuksen” mainitseva nimitys. Mielestäni ”korkki-korkki” on kuin kunniamaininta!
Ilmoita asiaton viesti
Olen ehkä vanhanaikainen-vanhanaikainen. Mieluummin korkki-korkin käyttäjälle ihan kuolemantuomio-kuolemantuomio.
Ilmoita asiaton viesti
Miksei oikea korkki? Oikea maito? Oikea voi? Partitiivia peliin (”oikeaa maitoa”, ”oikeaa korkkia”) tarvittaessa. Tai aito? Tai kunnon?
”Ei, en tarkoita kierrekorkkia, tarvitsisin viinin jossa on oikea korkki” tai ”ei kiitos margariinia, haluaisin aitoa / kunnon voita”.
Ilmoita asiaton viesti
Joo-o, mutta onhan kierrekorkkikin korkki, vieläpä aivan oikea. Jos pullonsuuhun olisi tumpattu pätkä sormenpaksuista koivunoksaa, ei sulkemiseen olisi käytetty ”oikeaa korkkia”. Huomautuksesi partitiivista on sinänsä tärkeä, koska tässä yhteydessä juuri partitiivi korostaa puheenaiheena olevan nimenomaan materiaalin. ”Oikeaa turkista” vastakohtana tekoturkisvaatteelle, ja ”oikeaa puuta” eikä laminaattia – näin on.
Margariinille ja voille (leivän päällä) on modernina yhteiskäsitteenä ”levite”, joten nimitykset kattavat koko skaalan. ”Voi on aina voita”, mainostettiin aikoinaan.
Muuten: flyygeliä soittaa pianisti, mutta milläpä hän musisoi jos soittimena onkin se tavallisempi malli? Pianollako, vai peräti piano-pianolla?
Ilmoita asiaton viesti
Saat anteeksi sen että ylilämpö saa sinut raivon partaalle. Sitä samaa se tekee minulle, mutta minulla on kotona ilman viilentäjä, joten en nyt saa vastakaikua sille tunteelesi. Lämpö tuntuu sitäpaitsi varsin siedettävältä, kunhan ulkona saa vain käydä ja halutessaan palata viileään sisäilmaan.
”Kyllä kyllä, kieli elää ja muuttuu, ja hyvä niin. Mutta kuten ystävä totesi, kaavoittunut ja muoti-ilmausten kyllästämä kielenkäyttö voi olla myös kielen köyhdyttämistä. Mitäpä siihen muuta sanomaan kuin juurikin niin.”
Kyllähän se rikastuttaa kieltä kun keksitään erilaisia uusia ilmaisuja samoille vanhoille asioille. Joskus se raivostuttaa, mutta myös huvittaa kun toimittajat, eli kielen ammattilaiset, sortuvat tällaiseen uuskieleen.
Kyllähän se niin on että pitää vain pitää itsensä ajantasalla kielen muuttumisen suhteen. Osa näistä uusista ilmauksista sitten aikanaan kuolee, kuten joku päivän hitti, joistain sitten tulee ikivihreitä, eli ne jäävät elämään.
Ilmoita asiaton viesti
Hauskaa kun Suomessa kärvistellään ja valitetaan kuumuutta helteessä sisätiloissa. Meillä on vahva osaaminen ja kansallinen perinne pitää kylmä ulkona. Mutta emme osaa pitää lämpöä poissa sisätiloista.
Ulkolaiset ystävät ihmettelevät kun Suomessa ”tuuletetaan” 30 asteen helteessä. Lämpimien maiden asukkaat säilövät viileän ilman sisälle ja pitävät kaikki luukut varsinkin auringon puolelta koko päivän kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Olli Bäckström, näiden toimittajien lisäksi sinne samaan kuiluun työntäisin nämä julkkismaahanmuuttajat jotka käyttävä blogeissaan joka toisessa lauseessa ”me suomalaiset” ja sitten alkaa se ikävä tykitys ”teitä suomalaisia” kohtaan. Jotain logiikkaa sentään.
Asun ei Kalliossa vaan Alppilassa tai Alppiharjussa tai Harjussa, vähän noloa sitä olisi kotiaan navigoida, kunhan nyt kuplan ulkopuolella kumminkin, olettaisin. Luen aina riemastuneena Kotron juttuja: että piti vielä tämäkin päivä nähdä että joku kiinnittää liikuttavaa huomiota johonkin niinku last season juttuun kuin suomen kieleen! Olkoon miten eettinen filosofi tahansa, kaikki anteeksi annettu. Se Kallion kuplakin.
Verbaliikka on hauskaa, kekseliästä, siitä saa onnistumisen kokemuksen. Kielellä leikittely. Jos sanavarasto supistumistaan vain supistuu, niin onko se seuraava aste sitten että kivikirveen asemesta lyödään älypuhenlimella päähän kun argumentit loppuu? Kun se kieli ei enää ole kommunikaatioväline.
Olen totaalisen kauhuissani stadin kirjastolaitoksesta. Uuteen superkirjastoon kapakoita ja 46 vessaa. Sellossa annettiin periksi, saa tykittää suoraan suoneen, ikäviä nuo sinivalot. Töölö samoin, naapuruston sininauhanarkkareille kun sanoo ”moi” niin ihania ovat. Mitä nyt vähän sitä sun tätä. Mutta tässä nyt puhutaan jumalauta kirjastoista, ei sosiaalihuollosta. – Mielipiteesi, arvoisa blogisti, mieluusti kuulisin. Ihan vaan simppeli puolesta vain vastaan riittää.
Ilmoita asiaton viesti
”Luulisi löytyvän edes joku neuvonantaja vihjaisemaan Juha Sipilälle, että sotea tai mitään muutakaan ei enää yhtään kertaa viedä maaliin.”
Tuota ilmaisuaan olen kärvistellyt, mutta hyvä, kun nyt, Arno, nostit sen keskusteluun.
Sipilällä on muitakin pakkotoisintoja, kuten ’kinttaitten putoaminen’, ’vatulointi’ etc. Puolangan perukoilta olevat sanonnat ovat kenties osittain jäämässä poliittiseen kielenkäyttöön.
Suomalaisessa kielenkäytössä on myös alettu käyttää sanasta taso ’level’, joka saattaa puhujastaan jo kertoa sen, mitä en haluaisi tietää.
Juurisyystä olen myös kiukkuinen. Kun puhetta suolletaan yhä enevässä määrin, helpot ns. fiksuilta kuulostavat sanat, aiheuttavat kohdallani enemmän ohitusta kuin kuunteluun syventymistä.
Haasteellisuus jo itse sanana on vaarallinen. Meillä on olemassa haastemiehen virka, joka tarkoittaa aivan muuta kuin tehtäviensä arvoituksellisuutta.
Toisaalta, haasteellinen sanaa käytettäessä unohdetaan itse substanssi, eli ongelma.
Ongelmaan puuttuminen ei ole haasteellista (työlästä), ongelma itsessään voi olla jo haasteellinen (hankala).
Suomen kielessä on runsas kirjo sanoja, joilla voi kuvata tilanteita, asioita ja ongelmia.
Toivottavasti tuo ’haasteellisuus’ saa lopullisen niittinsä, kun lopetamme sen ymmärryksen.
Ilmoita asiaton viesti