Muksuton toinen aste

Toinen aste on syösty tällä vuosikymmenellä kriisiin. Lukiot ja ammattikoulut ovat pulassa, koska raha ei yksinkertaisesti riitä. Ammattikouluilta on viety satoja miljoonia, eikä lukion puolellakaan ole hurraamista. Vuonna 2012 valtion lukiorahoitus oli opiskelijaa kohti noin 7 000 euroa nykyrahaksi muutettuna. Nyt rahoitus on hiipunut alle 6 000 euroon. 

Mitä leikkaukset sitten tarkoittavat käytännössä? Se on nopeasti sanottu: opetuksen vähenemistä. Ammattikouluissa on tavallista, että opiskelijat tulevat kouluun vain muutamana päivänä viikossa. Lähiopetukseen ei ole varaa, joten nuorten oletetaan opiskelevan itsekseen kotona. Ei tarvitse olla kehityspsykologian tohtori tietääkseen, että tuo ei ole ihan paras tapa saada 16-vuotias nuori motivoitumaan ja pysymään opinnoissa kiinni.

Saattaa nimittäin olla, että kotipäivänä nuori lahtaa mieluummin pahiksia tietsikan ruudulta kuin syventyy sähköopin perusteisiin.

Lukion puolelta taas voi nostaa esimerkiksi Helsingin, jonka lukioista on vähennetty lähes tuhat kurssia kuudessa vuodessa. Rahoituskriisi on johtanut siihen, että edellytetään yhä isompia ryhmiä, jotta opetusta ylipäätään voidaan järjestää. Ja jos ei voida, sitten muksuille sanotaan samaa kuin ammattikouluissakin: tehkää itsenäisesti, verkossa, etänä, jotenkin.

Tätä menoa käytävät alkavat hiljetä lukioissakin. Vasemmistopoliitikkojen haaveissa on maksuton toinen aste, mutta kohta meillä taitaa olla muksuton toinen aste.

Mitä siis pitäisi tehdä? Siihenkin on helppo vastaus: palauttaa toisen asteen rahoitus kymmenen vuoden takaiselle tasolle. Sen ei pitäisi olla liikaa vaadittu.

Nykytilanne on ykskantaan kestämätön. Itse toimin Helsingissä lukion opettajana, ja arki on karua. Opetusryhmissä saattaa olla lähemmäs 40 opiskelijaa, ilmastointi huutaa punaisella ja opetusta pitää järjestää siellä missä nyt tilaa sattuu olemaan: olen pitänyt kursseja köksänluokassa, juhlasalin näyttämöllä, musaluokassa, kuvisluokassa ja vaikka missä.

Poliitikkojen koulupuheissa ihmetyttää, miten kevyesti onneton nykytilanne ohitetaan ja kuinka kiihkeästi monet vaativat toista astetta maksuttomaksi.

Kun maksuttomuuden kustannuksiksi on arvioitu pelkästään Helsingissä 19 miljoonaa euroa, voi laskea, että koko maassa hintalappu olisi reippaat 100 miljoonaa. Näitä rahoja tarvittaisiin nyt kipeästi ryhmäkokojen pienentämiseen, lisätilojen rakentamiseen ja siihen, että lähiopetusta ylisummaan voidaan järjestää. Niille nuorille, jotka eivät selviä toisen asteen kustannuksista, voisi suunnata erityistukea.

Maksuttomuutta ajavat korostavat, että ketään ei saisi jättää ilman toisen asteen koulutusta. Se on ihan totta. Mutta paras tapa pitää nuoret kelkassa mukana on lähiopetus riittävän pienissä ryhmissä.

ArnoKotro
Helsinki

Lukion opettaja, kolumnisti.

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj.

Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu