Miksi kirjoitan?

Kun taas huomaa kirjoittelevansa ilmaiseksi blogia, joiden vastaanotto on usein sekoitus tahallista väärinymmärrystä ja raivoa, voi hyvin syin kysyä, miksi tätä hommaa ylisummaan tekee.

Välillä vieläpä tuntuu, ettei kirjoittamista jaksaisi edes aloittaa. Mutta joku viisaampi on sen hienosti tiivistänyt: I hate writing, I love having written. Joistain asioista nyt vain pitää kirjoittaa, ja mieluiten sellaisista, joista ei muuten juuri puhuta.

Yksi tuollainen teema minulle on eriarvoisuus ja varsinkin sen absurdein kukkanen, sukupuolitettu asevelvollisuus. Olen toki kirjoitellut kaikenmoista muutakin (https://arnokotro.fi), mutta asevelvollisuudesta ja sen häpeilemättömästä seksismistä kirjoittamisen koen poikkeuksellisen tärkeäksi. Näin siksi, että poliitikkoja asia ei tunnu kiinnostavan himpun vertaa.

On käsittämätöntä, että maan ilmeisin tasa-arvo-ongelma on tabu.

Eivätkä aihetta väistele pelkästään poliitikot. Kävin tutustumassa merkittävimpiin vaalikoneisiin, siis näihin Hesarin, Ylen, Maikkarin ja iltapäivälehtien masiinoihin, joissa on kysymyksiä kymmenittäin ja joissa tiedustellaan muun muassa näkemystä robottiautoista. Ja mitä kysyttiin asevelvollisuudesta, joka opettaa nuorille, että tytöille ja pojille kuuluu yhteiskunnassa eri tehtävät? Ei yhtään mitään.

Entä miten puoluejohtajat ovat vastailleet Ylen tunnin mittaisissa tv-tenteissä, kun heiltä on kysytty, miten he korjaisivat Suomen selvimmän tasa-arvorikkomuksen? Eivät mitenkään, kas kun asiaa ei kysytä.

Sama hiljaisuuden spiraali vallitsee muuallakin. Opettajat saivat taannoin laajan oppaan tasa-arvokasvatuksen tueksi, nimeltään Tasa-arvo on taitolaji. Se listaa hienosti tasa-arvo-ongelmia naisten kehnommasta palkkauksesta, johtajavajeesta ja kotitöiden jakautumisesta alkaen. Mutta mitä opas sanoo nimenomaan nuoria kiinnostavasta ja koskettavasta tasa-arvo-ongelmasta, sukupuoleen sidotusta asevelvollisuudesta, josta laistaminen voi viedä vankilaan? Ei halaistua sanaa.

Jotain kai lausahtaa sentään tasa-arvovaltuutettu? Ei, ei lausahda, koska asia ei kuulu hänelle. Kuten ei muillekaan tasa-arvoviranomaisille. Se, että katuja aurataan tavalla, joka sortaa naisia, kiinnostaa viranomaisia. Se, että Suomessa istuu nuoria ihmisiä vankilassa sukupuolensa vuoksi, ei kiinnosta.

Joskus harvoin, pakotettuna, hipaisuperiaatteella ja sivulauseenomaisesti, joku poliitikko lähestyy aihetta. Kommentit ovat noloja. Meitä yritetään höynäyttää ihmeellisillä väistöliikkeillä ja sijaiskeskustelulla, jossa huomio viedään asepalveluksesta kutsuntoihin. Yhdenvertaisuusongelman voisi kuulemma ratkaista niin, että määrätään kutsunnat kaikille pakollisiksi, mutta palvelus säilyisi pakollisena yhdelle sukupuolelle.

Tuo useammankin puoluejohtajan suusta kuultu logiikka on sen sortin rimanalitus, että jää vain yksi kysymys: kuinka tyhminä poliitikot meitä pitävät?

Niin, ne poliitikot. Istuksin taannoin eduskunnassa juttelemassa parin arvostamani kansanedustajan kanssa. Puhuimme hyvässä hengessä niitä näitä, politiikasta ja vähän muustakin, mutta kun otin puheeksi asevelvollisuuden, senaattorit vilkaisivat toisiaan ja tuumivat, että varmaan parempi kun ei mennä tähän. Ehkä se tosiaan oli parempi.

Entäpä lehtien pääkirjoitukset, politiikkasivut, Ylen uutiset, A-studiot ja muut keskusteluohjelmat? Hiljaista on.

Eilen sentään toimittaja kysäisi Ylen Ykkösaamussa puolustusvoimain komentajalta Jarmo Lindbergiltä, pitäisikö yleinen asevelvollisuus ulottaa myös naisiin. (Näissä tilanteissa muuten paljastuu, kuinka pielessä ovat lain lisäksi myös termit, ”yleistä asevelvollisuutta” myöten. Jos naisetkin hölmösti pakotettaisiin palvelukseen, mikähän tuo järjestelmä olisi nimeltään?Superyleinen asevelvollisuus?)

Eipä Ykkösaamun haastattelu muutenkaan paljon lohduta, koska ongelmaa lähestyttiin väärästä päästä. Ei ole mieltä pakottaa naisiakin palvelukseen, vaan järkevää olisi säätää palvelus kaikille vapaaehtoiseksi.

Entä puolueiden vaaliohjelmat? Suoritus on surkea. Sdp onnistuu julkaisemaan 115 sivun mittaisen ohjelman mainitsematta asiasta sanallakaan. Kokoomuksen linjauksissa taas on se henki, että nykysysteemi syrjii ensisijaisesti naisia. Vihreät ja Vasemmistoliitto ohittavat asian vaisuilla ja epämääräisillä kirjauksilla. Keskusta ja Siniset ovat luonnollisesti toivottomia tapauksia, avun ulkopuolella.

Onneksi on olemassa nuoret. Tasa-arvotietoiset, fiksut ja valveutuneet nuoret, joita näen työssäni päivittäin. He uskaltavat näyttää keskisormea museaalisiin mies- ja naismyytteihin perustuvalle asevelvollisuuslaille, joka on haitaksi kaikille sukupuolille.

Tutkimuksen mukaan asevelvollisuuden kannatus on romahtanut nuorten keskuudessa lyhyessä ajassa peräti 21 prosenttiyksikköä. Samalla yhä useampi mies ottaa rohkeasti vapautuksen, nykyään jo joka neljäs.

Ihailen. Nuo nuoret ja varsinkin vankilaan menevät totaalikieltäytyjät ovat nykyajan Rosa Parkseja ja Antero Rokkia. Vain me keski-ikäiset sedät ja tädit yritämme paeta vastuuta ja vaieta kiusallisen asian kuoliaaksi.

Siksi kirjoitan.

ArnoKotro
Helsinki

Lukion opettaja, kolumnisti.

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj.

Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu