ArnoKotro

Avoin kirje uudelle opetusministerille

Parahin opetusministeri Li Andersson,

en tunne Sinua, Li, mutta jotenkin tuli tarve kirjoittaa Sinulle tämä kirje. Aluksi luonnollisesti haluan onnitella nimityksestä. Olet paljon vartijana, opetusministerin työ on tärkeämpää kuin usein ymmärretäänkään. Joskus kaukaisella 1970-luvulla, niin kuulin, puolueet kilpailivat juuri opetusministerin pestistä, valtiovarainministerin salkkua pidettiin kevyempänä.

Nykyään ajatellaan toisinpäin, vaikkei ehkä pitäisi. Rahaministeri säätää eurovirtoja, mutta opetusministeri on sentään päättämässä, millaisia ihmisiä haluamme kouluissamme kasvavan.

Kirjoitan tätä ensisijaisesti opettajana. Parikymmentä vuotta olen opettanut – käytän häpeilemättä tuota museaalista sanaa – lukiossa, viitisentoista vuotta myös aikuislukiossa ja muutaman vuoden vähän yläkoulussakin. Puolisoni toimii yläkoulun opettajana ja onpa perheessä vielä pari alakoulua käyvää lasta.

Lisäksi olen ollut mukana lukiouudistusta pähkäilevässä työryhmässä ja erilaisissa koulua käsittelevissä keskustelutilaisuuksissa ja jos minkämoisissa kehittäjäisissä. Opetushallituksen toimeksiannosta on tullut hiukan justeerattua opetussuunnitelmia. Joitakin vuosia olen toiminut opetusalan eettisen neuvottelukunnan vetäjänä. Muutenkin yritän tiiviisti seurata koulukeskustelua ja lukion kehittämistä ihan erityisesti.

En minä näitä muuten listaisi, itsetehostushan tässä vaanii, mutta yritän sanoa, että opetusala ja sitä koskeva debatti ovat ainakin joiltain osin tuttuja. Ja mitä tutummaksi ne tulevat, sitä hämmentyneempi on olo.

Mistä edes purkaukseni aloittaisin? Varmasti on parasta käydä käsiksi päävitsaukseen: tärkeintä ei enää näytä olevan perustyö, vaan muutos.

Muutoksesta on tullut itseisarvo. Olen muun muassa joutunut laatimaan uutta opetussuunnitelmaa kurssiin, jota en ollut ehtinyt opettaa edellisillä sisällöillä kertaakaan. Joskus sentään odotettiin, että muste kuivuu viimeisen uudistuksen jäljiltä, nyt ei kärsivällisyys riitä siihenkään. Omituinen lähtökohta on, että tärkeintä on aina tehdä eri tavalla kuin ennen – riippumatta siitä, mitä ennen on tehty. 

Hyvä opetusministeri, me olemme kaiken aikaa korjaamassa sellaistakin, mikä ei ole rikki. Tai oikeammin: me olemme liian usein rikkomassa sellaista, mikä toimii.

Väsyksiin asti toistellaan, että koko ”opettajuus”on valtavassa murroksessa.Ei se ole. Toki käyttöön otetaan koko ajan esimerkiksi uutta tekniikkaa, mutta ei opettajan työn perusluonne ole muuttumassa yhtään miksikään.

Ilmeisesti koulua vaivaa kehno itsetunto hallintoportaan apinoidessa retoriikan ja toimintamallit bisnesmaailmasta, jota kai sitten ihailevat. Niinpä koulubyrokraattien sanastoon on päässyt juurtumaan vaivaannuttavaa visioslangia, kun lukionkin pitäisi olla ketterä ja dynaaminen ja herkeämättömässä muutosprosessissa

Vaan kun ei pitäisi. Kouluun päinvastoin tarvitaan vakautta ja ennustettavuutta. Lapset ja nuoret kaipaavat ympärilleen turvallisia rakenteita. Nyt pakkomielteinen muutos uhkaa jo opiskelijoiden oikeusturvaa, kun he eivät esimerkiksi ole tienneet lukiota aloittaessaan, mitä aineita kannattaa opiskella jatko-opintoihin päästääkseen.

Ylipäätään se on väärä suunta, että yhä nuorempana pitäisi tietää, mihin ammattiin isona aikoo. Ahdistus lisääntyy, kun varhainen erikoistuminen työntää nuoret heti lukion alkajaisiksi maailmankuvaa kapeuttavaan suoritusputkeen. Uusi innovaatio on hätäisesti käyttöön otettu ”pisteytystyökalu”, joka rankkaa oppiaineet armottomaan hierarkiaan yliopistoon haettaessa: toiset aineet antavat kirjoitettuina hyvät pisteet, toiset huonot. Enää ei siis kannata valita syventäviäkään kursseja sen mukaan, mikä kiinnostaa, vaan pitää osata valita ne aineet, joista saa omalle alalle parhaat pisteet.

Ja sitten pitäisi vielä tietää se oma ala.

Jos pistetaulukoista ei eroon päästäkään, niitä pitäisi vähintään säätää tasapuolisemmiksi. Nythän pitkästä matematiikasta ja luonnontieteistä on tehty kuningaslajeja, jotka tallaavat alleen varsinkin humanistisia aineita. Siinä on oikeustieteelliseen haluavalla lukiolaisella ihmettelemistä, kun ei pidäkään syventyä yhteiskuntaoppiin vaan matematiikkaan. Filosofiaakaan ei kannata kirjoittaa: oikeustieteelliseen saa enemmän pisteitä kemiasta(!) kuin filosofiasta. Juristin on siis tärkeämpää tutustua karbonyylikloridin valmistukseen kuin pohtia lain ja moraalin eroa.

Kun ilmapiiri on tämä, en voi sanoa yllättyneeni, että todistusvalinnassa on kehitelty omat painotustaulukot luonnontieteille ja matematiikalle ja toisaalta kielille, muttei yhteiskunnallis-humanistisille aineille.

Samalla tarpeeton kilpailu iskee silmille. Stressikertoimia kasvattava vertailuvimma on johtanut siihen, että lukioiden ylioppilaskirjoitustuloksia pällistellään kuin mitäkin pörssifirmojen osavuosikatsauksia, eikä median hersyttely ja kauhistelu Suomen ”parhailla” ja ”heikoimmilla” lukioilla juuri eroa Nokian tai Koneen tulosjulkistusten uutisoinnista.

Jään odottamaan, milloin lukiot alkavat antaa tulosvaroituksia.

Ei tällainen vertailu ja paineistus sovi kouluihin. Ei ajattelutapoja pidä eikä voi kopioida liike-elämästä. Silti siihen pyritään, ympyrää neliöidään vaikka väkisin, ja onpa viime vuosina nähty sekin, että opettajien palkkausta halutaan viedä tulospalkkauksen suuntaan. Mutta eihän opettajan työn tuloksia voi mitata samaan tapaan kuin firmojen taseita tai myyntilukuja. Toistaiseksi uusien palkkamallien näkyvin tulos on huonontunut työilmapiiri.

Alemmuudentunto lipsahti parodian puolelle viimeistään siinä vaiheessa, kun hallintoporras kehotti kouluja ottamaan mallia startup-yrityksistä – olivat ehkä juuri lukaisseet artikkelin Slushista – ja seuraavaksi lukiolaisille jo jaettiinkin kirja ”Kutsuvat sitä pöhinäksi”. Nolottaa.

Pöhinän ja myllerryksen sijaan opettajat enimmäkseen toivovat, että voisivat keskittyä ydintehtäväänsä – opettamiseen ja nuorten kohtaamiseen – sen sijaan että annetaan palaveroinnin ja ”osaamishaasteet muuttuvassa toimintaympäristössä” -kokoustamisen imeä energiat. Tällä menolla uupumus lisääntyy, eikä opettajien väsyminen paranna nuortenkaan hyvinvointia.

Mutta palataan siihen itsetuntoon, tai turhamaisuuteen oikeastaan. Julkisen kuvasi perusteella uskallan toivoa, että Sinulla on omanarvontunto kohdillaan etkä tunne pakottavaa tarvetta läpätä jollain hätäisellä hömppäuudistuksella omaa kädenjälkeäsi koululaitoksen historiaan. Jos me opettajat, oppilaat ja opiskelijat nyt jotain kaipaamme, niin työrauhaa.

Älä ymmärrä väärin. Aina on parannettavaa eikä kelloa voi pysäyttää, eteenpäin pitää mennä. Monet uudistukset ovat hyviä, ja esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten digitalisointi oli järkevä veto. Ylipäätään väitän, että nykyään melkein kaikki on paremmin kuin ennen, mitään vanhoja hyviä aikoja ei ole ollut. (Eikä tuo ollut edes mielipide, vaan monin mittarein todennettavissa oleva fakta.) Mutta viisas kehittäminen on jotain muuta kuin kritiikitön hurahtaminen tutkimuksiin perustumattomiin pedagogisiin muoteihin.

Käsissämme on nimittäin melkoinen ristiriita. Koulun pitäisi tukea nuorten kasvua kriittisiksi ja omilla aivoillaan ajatteleviksi ihmisiksi, mutta samaan aikaan meidän opettajien pitäisi lammasmaisena laumana syöksyä mukaan jokaiseen virastojargonilla markkinoituun villitykseen. Tutkimustiedon sijaan koulujen kehittämisretoriikalle antavat leimaa väsyneet iskulauseet, digiloikan kaltaiset mantrat ja eltaantuneet konsulttikliseet: pysyvää on vain muutos, on päästävä pois omalta mukavuusalueelta.

Esimerkkejä väärään suuntaan vievistä uudistuksista riittäisi läjäpäin, mutta mainittakoon tässä nyt numeroarvioinnin korvaaminen sekavilla ”rubriikeilla”, erityisluokkien alasajo muodikkaan inkluusion hengessä, digin palvonta, lasten näkeminen ”itseohjautuvina” oppijoina, arvioinnin ylikorostus, luokkahuoneiden korvaaminen meluisilla avotiloilla, höttöisten ”ilmiöiden” painottaminen perustaitojen opettelun ja oppiaineiden sijaan, lukion paineistaminen yo-kirjoitusten merkitystä kasvattamalla sekä opettajan päätyön – oppituntien pitämisen – aliarvostus suhteessa tyhjänpäiväiseen palaverointiin ja epämääräiseen kehittämiseen.

Faktaakin olisi olemassa päätösten tueksi. On esimerkiksi tiedossa, että lasten ja ja nuorten keskittymiskyky heikkenee ja oppimistulokset rapistuvat ihan jo luku- ja laskutaidosta alkaen. Samaan aikaan kuitenkin nuorten stressi ja uupumus ovat pahentuneet, ja opettajienkin. Opettajan ammatin vetovoima on laskussa. Oppimistulosten erot kasvavat ja eriarvoisuus lisääntyy.

OECD:n laajan, vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan esimerkiksi digilaitteiden runsas käyttö ei paranna oppimista, pikemmin päinvastoin, mutta eiväthän kouluarjesta vieraantuneiden visionäärien powerpointeilta oppinsa ammentaneet neofiilit vähästä hätkähdä; niin kentän kokemukset kuin tieteelliset selvitykset ohitetaan surutta, eikä niille jää levottomassa innovaatiopöhinässä kuin muutosvastarintaisen ilonpilaajan ja jarrumiehen ankea rooli.

Jostakin luin, että olet opiskellut yliopistossa valtiotieteitä. Toivottavasti Sinulla on myös sen sortin kriittinen maailmankatsomus, että haluat uudistuksille mieluummin tieteelliset kuin ideologiset perusteet.

Mikä ideologia nyt sitten on ollut vallalla? Tiiviisti sanottuna oppimisen ja opettamisen välineellistäminen lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn tavoitteluksi ja tähän liittyvä lattean laskelmoiva uusliberalistinen ihmiskäsitys. Sivistystä väheksyvä tehokkuusajattelu on lukiokeskustelun murheellinen yleisvire.

Matkan varrella olen kuullut opetusalan trendsettereiltä niin kummallisia kommentteja, ettei niitä haluaisi todeksi uskoa. Eräskin huomattava kouluvaikuttaja pamautti minulle suoraan, että ”filosofia on turha oppiaine”. Toistuvasti olen kuullut senkin toiveen, että lukion voisi suorittaa ilman että lukee rivikään historiaa tai yhteiskuntaoppia. Ajatus on saanut vahvaa kannatusta varsinkin kokoomuksessa, ja onpa tämä laajemminkin ajan henki, pinnallisuuden, välineellistämisen ja ohuen maailmasuhteen korkea veisu.

Ei tässä voi kuin ihmetellä. Onko esimerkiksi filosofia todellakin turhaa? Onko tarpeetonta pohtia, miten erottaa toisistaan todet ja väärät väitteet ja millaista on johdonmukainen ajattelu ja pätevä argumentaatio, näinä totuudenjälkeisen puppupopulismin ja trollauksen aikoina? Onko se ajanhukkaa, kun nuoret miettivät, mistä syntyy hyvä elämä? Onko eettinen näkökulma ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden maailmassa tarpeeton? Entäpä historia ja yhteiskuntaoppi: eikö nyt jos koskaan ole tärkeää pystyä sijoittamaan yhteiskunnallisia ilmiöitä historiallisiin kehyksiin ja ymmärtää syitä ja seurauksia ja historian pitkiä kaaria?

Parasta vastalääkettä poliittiselle ja uskonnolliselle ääriliikehdinnälle ja muulle mustavalkokiivailulle on vaikkapa juuri historian tarjoama yleissivistys, joka antaa maailmankatsomuksellista vastustuskykyä huuhaan muitakin kukintoja vastaan. Mutta ei, ei tällaisilla argumenteilla ole arvoa isoissa pöydissä. Niissä lasketaan, kuinka paljon meillä pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian opiskelijoita elinkeinoelämän tarpeisiin. Tärkeitä aineita, tietenkin, mutta tuskin ainoita tarpeellisia kuitenkaan.

Viime viikolla (29.5.) luin Helsingin Sanomista yleisönosastokirjoituksen, jossa Elinkeinoelämän keskusliiton ja Teknologiateollisuuden johtajat aprikoivat koulutuspolitiikkaa. Sanoja sivistys,ymmärrys, viisaus tai hyvinvointi ei mainittu kertaakaan, ”osaaminen” sen sijaan tuli eri muodossa kymmenen kertaa.

Omaksuttu retoriikka ei jätä asiaa epäselväksi: koulun kehittämisen lähtökohta on talous, ei ihminen. Muutaman ajatuksen soisi kuitenkin uhrattavan sillekin, millaisia nuoria haluamme koulustamme kävelevän ulos. Väheksytyt humanistiset aineet, musiikki ja kuvataide avartavat ajattelua ja maailmankuvaa, ne sivistävät, rikastavat mielikuvitusta ja auttavat tekemään elämästä mielekästä ja merkityksellistä. Ne kuljettavat kohti sitä, mitä voisi kutsua – kehtaako tällaista enää sanoakaan – täydeksi ihmisyydeksi.

Yleissivistävä koulu on menettämässä, hyvä opetusministeri, sielunsa. Se hukkaa tehtävänsä, tarkoituksensa ja identiteettinsä, jos se nostaa kädet pystyyn EK:n lobbareiden markkinafundamentalismin edessä. Koulun ei pidä olla ihmisyyttä nujertavan tehokapitalismin jatke, vaan sen rohkea vastavoima.

Mentiinkö jo liian pitkälle? Hyvä on sitten. Voimmehan me sopia, että koulua ei käydä ensisijaisesti elämää vaan elinkeinoelämää varten. Mutta ei yritystenkään intresseissä luulisi olevan, että koulusta tupsahtaa työelämään kyklooppikatseisia ohuen sivistyksen ja kapean osaamisen ihmisiä. Jos hautaammekin laaja-alaisen ihmisyyden vanhentuneena ja jälki-inhimilliseen tehokkuuseetokseen sopimattomana ihanteena, pitäisi sentään ymmärtää, että myös elinkeinoelämää palveleva luovuus syntyy rajapinnoilla ja niitä ylitettäessä. Varsinkin tulevaisuuden työelämä vaatii geneerisiä valmiuksia, luovaa yhdistelyä, näkemyksellisyyttä.

Oli paljastavaa kuulla erään radio-ohjelman jälkeen – mikrofoni oli valitettavasti jo kiinni – kuinka muuankin eturivin koulupäättäjä kantoi huolta siitä, että nuoret eivät ole lukiossa riittävän motivoituneita, ja ehdotti ratkaisuksi, että lukion voisi suorittaa opiskelemalla vain neljää ainetta, jotka saisi vapaasti valita. Siis neljää ainetta oppilaitoksessa, jonka tehtävä on on antaa yleissivistystä. Niin, miksipä ei? Ne aineethan voisivat olla vaikkapa matematiikka, äidinkieli, biologia ja liikunta. Työelämä kiittää?

Koska yleissivistys on peräti lain tasolla määrätty lukion tehtäväksi, opintojen kaventamisesta haaveilevat visionäärit ovat yrittäneet kiertää ongelman keksimällä sanoille omavaltaisesti uusia merkityksiä. Yleissivistys ei olisikaan laaja-alaista tietoa ja ymmärrystä – tämä on vanhentunut, teollisen ajan käsitys. Uusi yleissivistys, tämä sivistys 2.0, onkin syventymistä johonkin tiettyyn tiedonalaan ja kykyä nopeaan tiedonhakuun netistä.

Mutta siinä vaiheessa kuin sovimme yleissivistyksen olevan erikoistumista, voimme perään sopia sodan olevan rauhaa. Jospa virastopedagogien suurin saavutus ei olekaan uusi opetussuunnitelma, vaan viruksen lailla kaikkialle tunkeva sanamagia ja orwellmainen uuskieli?

Sitäkään näkyä en saa mielestäni, kun eräissäkin koulukehittäjäisissä merkittävä vaikuttaja koputtaa ohimoaan ja kysyy retorisesti, miksi täällä, päässä siis, pitäisi olla jotain, kun kaikki löytyy – nyt hän poimii povaristaan älypuhelimen ja osoittaa sitä – täältä? Katson epäuskoisena ympärilleni, mutta näenkin myötäilevää nyökkäilyä.

Minä en nyökkää, haluaisin yökätä, niin vastenmielinen koko paradigma on. Koulun ydintavoitteenhan pitäisi olla se, että nuorille kehittyy tasapainoinen ja punnittu maailmankatsomus ja jonkinmoinen ymmärrys siitä maailmasta, joka ympärillämme avautuu. Ja ymmärrys ja maailmankuva voivat rakentua vain omaksutun, ei nettiavaruuksien potentiaalisen tiedon varaan. Ilman pohjatietoja sieltä täältä noukitut irtofaktat eivät kauan päässä pysy, jos ei ole syntynyt jäsentyneitä tietorakenteita, joihin uusi tieto kiinnittyy. Tuskin siinä luovuuskaan hirveästi kukkii, jos pää kumisee tyhjyyttään.

Kun tähän vielä lisää kuulemani näkemyksen, että enää ei tarvitse opetella edes oman äidinkielen kielioppia, koska ”kone osaa korjata virheet”, herää mielenkiintoinen kysymys: minkä ihmeen takia meidän pitäisi ihan suunnitelmallisesti tyhmentää itseämme?

Olet minua selvästi nuorempi, Li, mutta ehkä silti tiedät, että muinaisella 1980-luvulla puhuttiin varoitellen sirpaletiedosta ja fakki-idiooteista. Mihin tuo keskustelu on nyt jäänyt, kun se olisi relevantimpaa kuin koskaan?

Ei, tiedon sirpaloitumisesta ei Sinulle puhuta, sen sijaan saat todennäköisesti kuulla touhukkailta digilobbareilta, miten tärkeää on korvata ”perinteiset opetusmenetelmät” kuten ”opettajajohtoinen paasaaminen” digitaalisella opiskelulla. Digihurmion ennätyksen taisi tehdä Helsingin opetuslautakunta, joka yritti määrätä kouluihin kiintiöt: 70 prosenttia opetuksesta pitää olla digivetoista. Yhdeksi perusteeksi olen kuullut, että kun nuoret vapaa-aikanaankin ovat niin paljon kännyköillään, koulu ei saa pudota kelkasta joten on hyvä, että sielläkin nuoret tapittavat mahdollisimman paljon ruutua.

Tuonkin voi nähdä juuri toisinpäin. Mitä enemmän nuoret viettävät vapaa-aikanansa puhelimillaan, sitä tärkeämpää on kohdata koulussa ihmisiä, jotka ovat lihaa ja verta. Nyt olisi aika palauttaa elävä vuorovaikutus arvoonsa, digitalisaation rinnalle ja tilalle tarvitaan dialogisaatiota. Jos nuoret kerran tulevat fyysisesti kouluun, ei käy järkeen, että heidän siellä sitten pitäisi eristäytyä läppäreilleen tekemään tehtäviä yksilöllisillä oppimispoluillaan. Kyllä yhteisöllisyydellä, kohtaamisella ja keskusteluilla on arvonsa, tuossa ikävaiheessa ihan vasitenkin.

Sekin Sinulle tullaan varmasti kertomaan, että ”perinteiset luokkahuoneet” edustavat mennyttä maailmaa ja nykyään yhä suurempi osa opinnoista olisi hyvä suorittaa muissa ”oppimisympäristöissä”, vaikkapa koneella ja miksei etänä kotoa käsin.

Tuo on hevonkukkua. Ei siinä ole mitään vanhentunutta, että ihmiset kokoontuvat samaan paikkaan ja keskustelevat keskenään. Se kuuluisa työelämäkin edellyttää sosiaalisia taitoja, niitä jos mitä.

Digiä tarvitaan, tietenkin, mutta apuvälineenä ja tilanteen mukaan, ei se mikään itseisarvo saa olla. Nyt välineestä uhkaa tulla päämäärä samalla kun siitä mikä on itseisarvoista – sivistys – on tulossa pelkkä väline.

On minulla muitakin varoituksia. Koulurahojen leikkaukset on yritetty lavastaa retorisilla silmänkääntötempuilla pedagogisiksi ratkaisuiksi. Kun ammattikoulut säästettiin henkihieveriin eikä lähiopetusta enää pystytä kunnolla järjestämään, tilannetta pehmenneltiin selittelemällä, että nuoret voivat yksilöllisesti ja ihanan itseohjautuvasti opiskella kotona.

Heitteillejätöstä siinä oli kyse.

Alkaneella hallituskaudella näemme todennäköisesti jotain samantyyppistä, jonka kanssa toivon että Sinä, hyvä opetusministeri, olet erityisen tarkkana. Nyt ei tosin ole kyse säästöistä, vaan päinvastoin rahan lisäämisestä: toisesta asteesta tehdään maksuton.

Tarkoitus on tietenkin hieno. Kenenkään koulutien ei pidä tyssätä rahapulaan. Mutta nyt on ilmassa merkit, että tässä voi käydä huonosti. Järkevämpää kuin ampua tykillä hyttystä ja kylvää rahaa tasaisesti kaikille olisi ollut kohdentaa tuki niille, jotka sitä tarvitsevat.

Tätä vaihtoehtoa kritisoitiin muun muassa siksi, että se on kuulemma leimaava. Argumentti on hutera, koska noin ajatellen pitäisi sitten poistaa asumistukikin.

Ilmaisten materiaalien ensimmäinen riski on se, että hanke tulee kalliiksi. Se raha on poissa muualta. Ilmaisten oppimateriaalien hinta on resurssipulan rampauttama arki. Ryhmät ovat ylisuuria eikä monia kursseja ole varaa järjestää lainkaan, mikä lisää syrjäytymisriskiä. Esimerkiksi Helsingissä järjestetään huomattavasti vähemmän lukiokursseja kuin viisi vuotta sitten, eikä nyt ole tiedossa rahoja, joilla opetus saataisiin palautetuksi entiselle tasolle.

Tilapulakin on kova. Odotan jännityksellä, milloin pääsen pitämään filosofian kursseja liikuntavälinevarastoon, kas kun musaluokkaa, kuvisluokkaa, köksänluokkaa ja esimerkiksi juhlasalin näyttämöä on tullut jo kokeiltua. Rahaa tarkoituksenmukaisten opetustilojen rakentamiseen ei ole.

Jos ensimmäinen riski oli se, että maksuttomuus tulee kalliiksi, niin toinen riski on, hassua kyllä, että se tulee halvaksi.

Tätä pitää vähän selittää. Yksi suomalaisten koulujen vahvuus on ollut opettajien autonomia. He ovat varsin vapaasti saaneet päättää, millaisia opetusmenetelmiä ja materiaaleja käyttävät. Kun toisen asteen oppimateriaalit määrätään maksuttomiksi, käy äkkiä niin, että kunnat kilpailuttavat ne ja valitsevat halvimmat, olivatpa ne sitten opettajien sopiviksi katsomia tai ei.

On sitten vielä synkempi skenaario. Siinä kunnanisät säästävät kustannuksissa kehittelemällä jälleen pseudopedagogisia savuverhoja: Mitäpä jos ei hankittaisi oppikirjoja lainkaan? Nehän ovat jo painosta tullessaan vanhentuneita. Moderniin oppimiskäsitykseen kuuluu itsenäinen tiedonhaku, ja oppijat ja opettajat voivat omatoimisesti kehitellä digitaalisille alustoille aineistoja. Vau kuinka yksilöllistä ja konstruktivistista, suorastaan sosiokonstruktivistista!

Reikäpäisin ehdotus on esitetty Helsingin opetusvirastossa, tai siis kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla, siellä kun on heitetty ilmaan ajatus, että lukiossa abivuoden opiskelijat voisivat tehdä kurssimateriaalit ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille. Siinäpä kylmäävä muistutus siitä, kuinka kauksi hallintopalatsien seminaarihuoneiden slide show’t ovat etääntyneet koulutodellisuudesta ja miten huonosti ”ennakkoluuloton ajattelu” – tämä laatikon ulkopuolelta ideointi – ja puhdas idiotismi enää erotetaan toisistaan.

On turhauttavaa todeta mitään näin triviaalia, mutta ilmeisesti on pakko: mikään ei korvaa asiantuntijoiden huolella laatimia ja pedagogisesti mielekkäitä oppimateriaaleja, joissa on selkeä ja johdonmukainen rakenne ja opiskelijoiden ikä on otettu huomioon. Sekavat nettirihmastot ja Wikipediasta louhitut tekstinretaleet eivät niitä korvaa vaikka opettajat, siis nämä osaamispoluttajatmahdollistajat ja koutsit, kuinka auttaisivat. Siinä jäävät ”oppimisen omistajuus” ja ”arvioinnin omistajuus” – kyllä, joku todellakin käyttää näitä itseparodiaa hipovia termejä ihan vakavissaan – pelkiksi haaveiksi, vaikka miten panostettaisiin uusiin painopistealueisiin ja jumpattaisiin ja jalkautettaisiin uusia käytänteitä ja toimintaprosesseja.

Huomaan kiihtyväni, alan käydä jo pilkalliseksi, ei pitäisi. Varmaankin taustalla on se, että arvostan Suomen koululaitosta ja pidän työstäni. Välillä siis tuppaa pujahtamaan tunteisiin, kun näen mihin suuntaan koulua ollaan viemässä. Heikkoina hetkinä jopa tuntuu, että kymmenessä vuodessa ehditään tuhota se, mitä on kymmenet vuodet rakennettu.

Ehkä siis pitää lopettaa ennen kuin tulee kirjoitetuksi jotain sopimatonta – vai tulikohan jo – ja onhan tämä kirjeeni nyt muutenkin venähtämässä turhan pitkäksi. Näin vuolaat tekstit ovat auttamattoman epämuodikkaita, siispä piste tähän.

Toivotan Sinulle voimaa tärkeässä työssäsi, Li, voimaa ja ennen muuta tervettä järkeä. Kateeksi ei käy.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

42Suosittele

42 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (137 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"voimaa ja ennen muuta tervettä järkeä. Kateeksi ei käy."

Erityisesti sitä tervettä järkeä hissi-Li:lle.

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava

Pitkälti samaa mieltä Kotron kanssa koulun merkityksestä yleissivistävänä instituutiona ja siitä, ettei rahaa pitäisi jakaa suurpiirteisesti esim. kaikille toisen asteen oppimateriaalien jakamiseksi ilmaiseksi. Kummasti vaan vasemmistokin halusi jakaa myös hyvätuloisille toisen asteen oppimateriaalin ilmaiseksi, kun osallistuin EK-vaalipaneeliin.

En usko myöskään oppivelvollisuuden pidentämisen ehkäisevän tehokkaasti syrjäytymistä. Suurella osalla toisen asteen opiskelijoista on jo nykyisellään niin heikot taidot, etteivät ne riitä toisen asteen opiskeluun OAJ:n välittämien tietojen mukaan. Tällöin ongelmien purkaminen täytyy aloittaa tietenkin panostamisella siihen, että heikoimmat oppilaat saavat varmasti riittävät tiedot ja taidot peruskoulussa pärjätäkseen toisella asteella. Erityisopetukseen ja oppimisen tukeen on panostettava tosissaan ja luokalle on jätettävä luontevasti aina, kun on tarvetta.

Käyttäjän LasseHietanen kuva
Lasse Hietanen

Hei. Kiitos Arno. En. Koska minusta vanha oppi on parempi, kuin "pussillinen" uusia. Sieltä se Rauhakin,niin oppilaille,- kuin opettajillekkin löytyy. Rauha kantaa kaukaisuuteen, sekä Eloon, aivan uuteen. Kiitos, Siunaten, Lasse.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

"Vanha" ei ole lähtökohtaisesti parempaa tai huonompaa kuin "uusi". Uudistukset voivat olla hyviä tai huonoja, mutta mikään ei ole hyvää vain siksi että se on jotain uutta, vaikka nykyään niin näköjään ajatellaan.

On erikoista, että työssä suoriutumisen kriteerinä palkkausta myöten saatetaan pitää sitä että tekee työnsä eri tavalla kuin ennen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Arno, loistavan viisaasta ja tärkeästä blogistasi. Ja toivon Lien lukevan tämän ajatuksella ja sydämelllä. Eikä olisi yhtään pahitteeksi, jos saman tekisivät kaikki muutkin opetusalan vaikuttajat, virkamiehet ja tietysti opettajat itse. Olen jo kauan huolustuneena ja neljän lapsen mummuna seurannut näitä tempoilevia uudistuksia, joissa perusjärki tuntuu olleen välillä täysin kadoksissa.

Toivotan samalla uudelle opetusministerillemme paljon onnea uuteen ja todella tärkeään työhön, jonka vaikutuksista Suomi , kun oikein aletaan mahtipontiseksi, nousee tai kaatuu.

Käyttäjän LasseHietanen kuva
Lasse Hietanen

Hei. Kiitos Arno. Niin. Paljonhan blogissasi on hyvää asiaa ja teillä opettajilla on erittäin raskas työ; varsinkin nykyään. Ajattelen sen johtuvan suurelta osalta siitä, että lapsilta on jo kotona jäänyt pois Jumalan Sanan opetus, (Jeesus -Sanan.) Kokonaista kansaakin, joka on Jumalaa pelkäävää terveellä tavalla, on hallitsijankin helpompi hallita. Sama, opettajien lapsia. Kiitos. Siunaten, Lasse.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Arno Kotro, koko yhteiskunta on menossa samaan tehottomuuden tilaan, jossa jatkuva liike ja kokoustaminen on pääasia. Ihmisten päätehtävästä on tullut sivuseikka. Digilaitteet ovat tärkeämpiä kuin asiakas/oppilas/potilas. Ainakin soten piirissä atk-järjestelmät ovat joissakin yksiköissä alentaneet tehokkuutta - Jää vähemmän aikaa potilaalle/asiakkaalle/asukkaalle kuin ennen. Ja ne iänikuiset turhanpäiväiset kokoukset. Hallinnolliset esimiehet tekevät liian usein enemmän hallaa kuin hyötyä. Pelkäänpä että läntiset yhteiskunnat jonain päivänä kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.

Juha Sojakka

Kirjoitus oli paras vuosiin lukemani. Olisi voinut sanoa suoraan että koulukeskustelu on samanlaista kuin eduskuntavaalikeskustelu. Konkretia puuttuu kokonaan. Minimi-maksimi toimenpiteet samoin. Idealistinen katse silmissä ladellaan sisällyttömiä sanoja.

Käyttäjän MikkoMarttila kuva
Mikko Marttila

Itselläni ei ole opetuksesta muuta tietoa, kuin se, minkä lukion penkillä opin yli kymmenen vuotta sitten, mutta voin arvata muutospaineiden ulottuvan opetustoimiin aika ratkaisevissa määrin, kun ottaa huomioon sen tosiasian, mihin opetuksella tähdätään - Tuotannolliseen työhön.

Tietääkseni Iso-Britanniassa nämä luonnontieteelliset opetukset ovat olleet suuressa suosiossa kaiken muun hinnalla ja ei siksi yllättävää, että Suomessa liike-elämään tähtäävä opetus on varsinkin Kokoomuksen sydäntä lähellä.

Silti lähtökohdat opiskeluun lähtevät aina oppilaan näkökannalta ja menestys on paljolti kiinni yksilökohtaisesta ohjauksesta, ja juuri siksi kyseenalaistan oppivelvollisuudun pidentämisen, kun tärkeämpää olisi saada nuorelle henkistä pääomaa, joka toimisi innoittajana ja kiihdyttimenä kohti omaa intohimoa.

Siksi oppivelvollisuuden pidentämisen sijaan olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota yksilötasolliselle ohjaukselle, kuin juosten kusta pitkin pientareita ja toivoa, että pakkokoulutuksella nuori löytäisi jollain ihmeellä oman tahtonsa ja sisäisen palonsa.

Digilaitteet on sitten oma kirouksensa.

Tylsyydelläkin on oma paikkansa luovuuden kehässä, mutta nykyisten ärsykkeiden tulvassa ja annetun tiedon valossa voidaan jo osoittaa jokseenkin hälyttäviä esimerkkejä "älylaitteiden" vaikutuksesta keskittymiskyvyn heikentäjänä, kun vaikuttaa monen vanhemmankin kohdalla sille, että älylaite on suuremman hoivaamisen tarpeessa, kuin oma lapsi.

Äärimmäisen tärkeänä pitäisin vain sitä, että keksittäisiin keino, miten saada edes ne nuoret keskittämään omat henkipääomansa käsillä oleviin tehtäviin.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Itselleni on syntynyt kuva koko koululaitoksen uudistamisesta väärään suuntaan menevä kehityskulku. Tämä kehitys lähti mielestäni värille urille kokoomuslaisen operusministeri Sanni Grahn-Laasosen aikana. Osin tosin vaikuttimena olis määrärahaleikkaukset, mutta ei kokonaan, sillä opetusohjelman suunnitelmat muuttivat suuntaa sellaiseen kehitykseen joka ei ole oppilaille hyväksi. Ei ainakaan ole peruste omaan luovaan ajatteluun vaan jotenkin sain kuvan, että yritetään laittaa kaikki samaan muotiin. Siis ymmärtämään asiat tietyn suuntaisesti.

Puutut itse myös poukkoilevaan muutosten tekemisiin. Tämä jos mikä saa oppilaissa vastarintaa aikaan. Viimeisin esimerkki tästä on hallitusohjelmaan rustattu pakollinen ruotsinkielen kirjoittaminen ylioppilaskirjoituksena. Mihin ihmeeseen kaikki ylioppilaat tarvitsevat kieltä, joka ei ole edes kansainvälisesti käytössä. Eikö ole paljon tehokkaampaa keskittyä sellaisiin oppiaineisiin ja päästötodistusaineen kirjoituksissa joita tarvitsee paljon enemmän tulevassa työelämässä. Mikäli keskittyy sitten kotimaan kaksikieliselle alueelle tai Pohjoismaiden työelämään, niin onhan silloin mahdollista opiskella ruotsin kieli.

Kiitos Arno erittäin hyvästä ja perusteellisesti kuvatusta koulumaailmaan tarvittavista kehityssuunnista.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä, että ruotsin palauttaminen pakolliseksi kirjoitusaineeksi olisi virhe. Kun pakollisuus taannoin poistettiin, muutokselle oli laaja ja perusteltu kannatus. Miksi nuo argumentit olisivat nyt muuttuneet huonoiksi? Jo nyt lukiolaiset ovat liian kuormittuneita, ja erityisen raskaaksi tilanne käy lukiota käyville maahanmuuttajille.

On vastenmielistä, että lukiolaiset maksavat nyt poliittisten lehmänkauppojen hintaa.

Käyttäjän Olli-PekkaLindgren1 kuva
Olli-Pekka Lindgren

Ruotsi tuli vapaaehtoiseksi mm. sen takia että vapaaehtoisuuden ajateltiin lisäävän motivaatiota. Näin ei kuitenkaan käynyt ja ruotsin alasajo veti mukanaan mm. saksan kielen. Aikaisemmi ruotsin ollessa pakollinen saksaa valittiin enemmän, mikä on luonnollista koska ruotsi germaanisena kielenä tukee vahvasti saksan oppimista. Ruotsin vastustajien perustelut ovat kummasti muuttuneet - esim. venäjän opiskelusta ruotsin tilalla ei puhu enää juuri kukaan.

Nyt pitäisi ainakin tunnustaa tosiasiat eli se, että viimeisten 10 vuoden aikana uudet ylioppilaat eivät ole oppineet juuri muuta kieltä kuin englantia. Sosiaalinen media vie vapaa-ajan, monesti nukkumisenkin kustannuksella.

Käyttäjän saimaansisustus kuva
Hannu Koho Vastaus kommenttiin #113

Ruotsi on kyllä ollut koko ajan pakollinen oppiaine: ei sen valinnaisuus yo-kirjoituksissa matematiikan kanssa ole mitenkään tehnyt tilaa muille kielille.

Pakollisuudessa on kyse kylmän poliittisesta oppiaineesta, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisten ja yhteiskunnan osaamistarpeiden kanssa.

Käyttäjän Olli-PekkaLindgren1 kuva
Olli-Pekka Lindgren Vastaus kommenttiin #127

Ruotsin kielessä oli aikaisemmin 8 pakollista kurssia, nyt vain 5 ja niistäkin voi pari olla hylättyjä, kunhan eivät ole peräkkäisiä kursseja. Opetin ranskaa ja espanjaa jo silloin kun ruotsista oli 8 kurssia ja se oli kirjoituksissa pakollinen. Näidenkin kielten opiskelu oli silloin yleisempää, vaikka tilaa oli vähemmän.

Oli sitten ruotsin pakollisuudesta mitä mieltä tahansa, niin ihmettelen sitä ajatusta että jonkin oppiaineen valinnaisuus lisää sen suosiota ja parantaa opiskelijoiden motivaatiota. Tästä ei ole mitään tieteellistä näyttöä eikä mikään kokemus tue tätä ajattelua minkään oppiaineen kohdalla. Itse en pitänyt koululiikunnasta ja jos ne kurssit olisivat olleet valinnaisia, olisin jättänyt ne pois, en alkanut "koululiikkua" enempää.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Itse yliopistopuolta kymmeniä vuosia nähneenä yhdyn täysin käsitykseesi Grahn-Laasosen ministeriyden turmiollisuudesta. Ensinnäkään kolmekymppisen elämänkokemus ei riitä taustaksi opetusministerin vaativaan tehtävään. Toiseksi hänen toimintansa ilmeisenä motiivina oli päästä esille mahdollisimman paljon ja siten vahvistaa poliittista tulevaisuuttaan. Keinoilla ei siinä ole merkitystä. Kolmanneksi hän oli mitä ilmeisimmin lisäksi kokoomuksen marionetti samaan tyyliin kuin aiemmin Henna Virkkunen ja nykyisin keskustalla Katri Kulmuni. Tällaisilla ministereillä puoluevalta vain lisääntyy ja kaaos kasvaa.

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Ihmettelen tuota halua syyttää kaikesta Sanni Grahn-Laasosta. Onko ihmisillä niin lyhyt muisti? Tähän Kotron kritiikkiin on helppo yhtyä, vaikka kaikkea blogikirjoituksessa en allekirjoitakaan. Matemaatikot yrittivät estää näitä:

"Esimerkkejä väärään suuntaan vievistä uudistuksista riittäisi läjäpäin, mutta mainittakoon tässä nyt numeroarvioinnin korvaaminen sekavilla ”rubriikeilla”, erityisluokkien alasajo muodikkaan inkluusion hengessä, digin palvonta, lasten näkeminen ”itseohjautuvina” oppijoina, arvioinnin ylikorostus, luokkahuoneiden korvaaminen meluisilla avotiloilla, höttöisten ”ilmiöiden” painottaminen perustaitojen opettelun ja oppiaineiden sijaan, lukion paineistaminen yo-kirjoitusten merkitystä kasvattamalla sekä opettajan päätyön – oppituntien pitämisen – aliarvostus suhteessa tyhjänpäiväiseen palaverointiin ja epämääräiseen kehittämiseen."

Peruskoulun uusi OPS ja digihypetys ovat opetusministeri Krista Kiurun ajalta ja siltä ajalta on myös alla oleva kirjoitus. Hyviä juttuja viiden vuoden takaa (SK 3.5.2014). Miten saataisiin päättäjät lukemaan tämä?

"Äidinkieli on tärkeää, koska sen hallinta on kaikkien muiden oppiaineiden pohjalla. Matematiikka ja suuret luonnontieteet (fysiikka, kemia ja biologia) ovat tieteeseen ja teknologiaan perustuvan modernin yhteiskuntamme perusta.

Lukion täytyy yleissivistävän tavoitteensa lisäksi huolehtia siitä, että tulevat yliopisto-opiskelijat saavat näissä tieteissä riittävän pohjan akateemisiin opintoihinsa. Yhteiskunta tarvitsee kemistinsä, insinöörinsä, lääkärinsä ja niin edelleen.

Tämän vuoksi ei kannata hämmästellä tai kadehtia sitä, miksi fysiikassa tai pitkässä matematiikassa tarvitaan niin monta valtakunnallista kurssia."

Katsoin vaalikauden 2011 - 2015 hallituksen digi-innostuksen valtaaman opetusministeri Krista Kiurun puheen (löytyy netistä). Olin kuuntelemassa häntä kahdesti: OPH:ssa syyskuussa 2013 ja Oulun Norssilla syksyllä 2014, joten puheessa ei ole mitään uutta.

Neuvonantajanaan hänellä oli 9-vuotias kummipoikansa. Olisiko ollut syytä kysyä myös matematiikan ja sen opetuksen asiantuntijoilta? Videolta:

- Liitutaulut ulos (oliko järkevä ehdotus?)
- Paperiset kirjat vaihdetaan sähköisiin kirjoihin (matematiikassa ainakin tulisi säilyttää paperiset kirjat)
- Pelejä oppimiseen (parempi jos oppisivat lukemaan, kirjoittamaan ja matematiikan taitoja)
- Digiopettajia (nyt koulutettu 2500 digituutoria)

Puheesta jäin ihmettelemään, miten on mahdollista, että perheessäni on kaksi matematiikan opettajaa, vaikka kummankaan isä ei ole käynyt lukiota? Oliko entisen oppikoulun opetus parempaa kuin nykyisen peruskoulun.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tuo opetuksen suuntaan jos toiseen heittelehtiminen johtuu siitä, eetä kasvatustiede ei ole tiede:

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/215...

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Ymmärtäisin kuitenkin, että Grahn-Laasosella oli usein kyse enemmänkin hänen tai jonkun muun henkilön päähänpistoista.

Käyttäjän HarriPeltomaa kuva
Harri Peltomaa

Kiitos hienosta ajattelusta, jossa oli monta helmeä. Eräs niistä oli ajatus dialogisuuden lisäämisestä koulussa yksilöpolkuisen digitaalisuuden sijaan (itseohjautuvuutta ja kriittistä tiedonetsintää on syytä harjoittaa, mutta senhän ei tarvitse ensisijassa tapahtua yhteisöllisyyden mahdollistavana aikana oppitunneillaa). Minusta tämä nostosi liittyy myös aivotutkijoiden esittämiin ajatuksiin siitä, mitä asioita koneet ja tekoäly eivät voi korvata (oppimisprosessissa): empatia, reflektio, yhteisöllisyys, aito dialogisuus.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Pitkä kirjoitus ja pelkkää asiaa. En tiedä miten kombo opetusministeri ja opetusministeriö ovat viime vuosina painottuneet, mutta yhdellä sanalla koulumaailma on nykyään perseestä. En kyllä noin paljoa korostaisi kapitalismin kirouksia vaan olikohan se palstalla kirjoitelleen Seppo Oikkosen viljelemä termi 'sokea individualismi' jonka joku kukkanen on se, että lapsi nähdään mini-aikuisena joka on valmis ja kykenevä valitsemaan kohta jo tarhassa omat kurssivalikoimansa. Itse en ole varma kuinka valmiita keskimääräiset teinit on edes lukiossa valitsemaan opintojaan ts. tulisi olla tiukka raami johon joitain valinnaisia ja tosiaan lukion tarkoitus on olla yleissivistävä opinahjo joissa yhteiskuntatieteet ovat tärkeänä osana. Jos joku väittää ettei vanha pitkä matikka, fysiikka, kemia riitä tällöin ei tule karsia muita aineita vaan saada valita sitten vaikka näitä valinnaisina pari tuntia lisää viikossa ...

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Olen niin sinun kuin Kotronkin kanssa täysin samaa mieltä.

Grahn-Laasonen touhusi kovasti kaikenlaista, mutta perimmäiset asiat jäivät hoitamatta. Jos koulutusta halutaan kehittää, pitää edetä tyvestä puuhun. Siis pitäisi ensimmäiseksi huolehtia, että peruskoulussa opitaan lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Ilman sitä ei korkeammallakaan tasolla voida päästä erinomaisiin suorituksiin tehtiinpä mitä tahansa.

Vielä tuosta digitalisaatiosta sen verran, että olisi mielenkiintoista, jos joku laskisi miten paljon rahaa laitteisiin on käytetty. Ainakin mitä lähipiirini koulumaailmasta olen huomioinut valtavia summia on mennyt haaskuun 2-3 vuoden käyttöajoilla.

Käyttäjän teitvil1 kuva
Ville Teittinen

Hieno katsaus tilanteesta ja pohdinta sen syistä. Toivotaan, että heiluri heilahtaa vähän takaisin oikeaan suuntaan.

Se pienenä kritiikkinä mainittakoon, että kirje oli minulle ylipitkä lukea ja olisi jäänyt loppuun lukematta, ellei taustalla olisi ollut tietoa siitä, että teksteissäsi on kultajyviä. Li on varmasti sinnikkäämpi.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Tosi täyttä asiallista asiaa, ilo lukea, kiitos ja onnea matkhaan tälle kirjotukselle ❤

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Tärkeä teksti. Koulu ja yliopisto ovat ehkä tärkeintä Suomessa. Miksi monesti katsotaan ministerin ja bloggaajan puoluekantaa ennen kuin puhutaan alan asioista?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Kouluissamme ja yliopistoissamme on Euroopan vähiten kirjallisuuden opetusta. Juuri kirjallisuus opettaisi ajattelua, vivahteita, merkitysten ja piilomerkitysten löytämistä, empaattisuutta ja oivallusta. Kilpailun sijaan näkemystä yhteistoiminnan tärkeydestä.

Heti uuden OMn nimityksen jälkeen bloggasin hänestä ja kirjallisuudesta:

http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Olen kuullut, että kirjojenkin lukeminen on "vanhanaikaista"; olemme kuulemma siirtymässä tekstinjälkeiseen aikaan, ja eräs kouluvaikuttaja valisti, että lukemisen sijaan pitäisi keskittyä kuvien tulkintaan.

Juha Mattila

Ammattikoulujen johtoon on valittu bisnesmaailmasta ihmisiä, joilla ei ole kokemusta koulumaailmasta eikä pedagogiikasta. Jälki on sen mukaista. Opettajia ohjeistetaan ja uusia oppilaan kohtaamiseen kuulumattomia velvollisuuksia syydetään jostakin kaukaisesta norsunluutornista, missä on otsat kurtussa tutkittu opetushallituksen tiiviissä tahdissa täysin todellisuudesta irronneita ohjeita, joista tunnutaan ymmärrettävän vain tehokkuuteen ja säästöihin johtavat pyrkimykset, eikä tajuta, että kun opettajien varsinaiseen opetustyöhön ja sen suunnitteluun käytetystä ajasta leikkaavat kaiken maailman pseudouudistukset yhä suuremman osan, kääntyy tehokkuuden tavoittelu itseään vastaan. Tulokset nähdään sitten kun opiskelijat astuvat työelämään. Työnantajien palaute on ollut karua luettavaa. Opettajia velvoitetaan kirjaamaan kohta joka ainoa narahdus johonkin lukuisista sekavista tietokoneohjelmista, joiden käyttöön ei saa koulutusta ja joista osa on selvästi vain tarkoitettu opettajien valvomiseen. Fyysisesti näitä johtajia ei koulussa näy muuta kuin silloin, kun pitää selittää miksi opettajan opetusvelvollisuustunteja siirretään pedagogista koulutusta vailla olevien halvempien ohjaajien tehtäväksi.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Olen jotakuinkin samaa mieltä Kotron kanssa. Kaipasin mahdollisuutta peukuttaa useammallakin kuin yhdellä.

Minuakin on jäänyt moni noista hänen mainitsemistaan uusiokielen sannonnoista kaihertamaan. Eräs erityinen on tuo "pois omalta mukavuusalueelta". Minusta se on ollut käsittämätön siitä lähtien kun siihen työelämän konsulenttien suuta putkahtaneena törmäsin. Minusta meidän tulisi tunnistaa epämukavuudet, ongelmat j.n.e. omalla alueellamme ja pyrkiä niitä korjaamalla palauttamaan ja rakentamaan ympäristöämme paremmaksi. Olen sitä muutamaltakin johdon konsultilta kysellet sekä suuremmissa tilaisuuksissa että kahden kesken mutta kukaan ei ole pystynyt selittämään kielikuvaansa kunnolla.

Oma lukunsa on tuo filosofian väheksyminen. Aikoinaan itse koulussa, kansakoulusta keskikoulun kautta lukioon, sitä ei ollut kuin muutama tunti silloisella lukion kielilinjalla. Olin tyytyväinen kun sitä minun lapsieni opetusohjelmaan kuului. Nyt sen väheksyminen suruttaa koska se tulisi olla koulun tärkein ja arvostetuin oppiaine. Onhan se suoraan ajattelemisen opettamista. Sitä miten tieto ja totuus on tunnistettavissa, mitä on moraali j.n.e. Miten muodostaa oleellisia kysymyksiä ja etsiä niihin vastauksia. Se jos mikä olisi kriittisen ja oppivan kansalaisen kasvamisen perustaa.

Samalla suunnalla auttaisi myös äidinkielen kieliopin oppiminen. Onhan se suoraan käsitteiden ja niiden välisten suhteiden rakennetta kuvaavaa. Objektin, prediaatin ja subjektin rakenne atribuutteineen kuvaa minkä tahansa filosofisen kompleksin rakennetta ja toimintaa. Kaipaisinkin vanhan ajan lauseenjäsennysharjoituksia koululaisille ja niistä johtumista harjoittelemaan tiodonhallinnan käsiteanalyyseja.

P.s. Toivottavasti tämä päätyy todella myös L.Anderssonin luettavaksi.

Käyttäjän MinnaMarkkula kuva
Minna Markkula

Kiitos viisaasta ja seikkaperäisestä analyysistä. Olen itsekin samoja aiheita pähkäillyt sekä opettajakollegoiden kanssa yksityisesti että julkisuudessa(mm. HS 29.5.2019 kritisoimiesi elinkeinoelämän johtajien alapuolella :)) Samaan aiheeseen liittyy vielä monen muun näkökulman lisäksi nuorten mielenterveyden heikkeminen, josta kirjoitin Hesarin vieraskynään, mutta koska he eivät sitä julkaisseet, sopii kirjoitus yhtälailla tässä käytävään keskusteluun. En nyt ehdi sitä editoimaan, mutta ehkäpä se toimii näinkin.

Opetussuunnitelmien taustalla vaikuttava ihmiskuva on muuttunut

Lasten ja nuorten kasvaviin mielenterveysongelmiin ja niiden hoitoon on kiinnitetty huomiota yhä enenevässä määrin ja mediassa näkyy jatkuvasti juttuja, joissa tuskaillaan resurssien vähyyttä. On äärimmäisen tärkeää, että apua tarvitseva nuori saa pikaista apua ammattilaiselta, mutta ne resurssit ovat aina rajoitetut. Ennaltaehkäisevästä työstä puhutaan myös, keskittyen erilaisten kurssien ja kouluaineiden opetussisältöihin kuuluvien ihmissuhdetaitojen opetukseen. Kaikki tämä on ehdottomasti kannatettavaa, mutta tärkein kysymys lienee, tukevatko uudet opetussuunnitelmat peruskoulussa ja toisella asteella opiskelevan nuoren yhteisöön kuulumisen tunnetta ja sitä kautta mielenterveyttä. Vai ajavatko ne nuoren yhä suurempaan yksinäisyyteen ja sen kautta mielenterveyden heikkenemiseen.

Nykyisin korostetaan itseohjautuvuutta ja omia opintopolkuja jo peruskoulussa, mutta varsinkin ammattikoulussa ja lukiossa. Ajatus on periaatteessa kaunis: jokaista nuorta autetaan löytämään oma elämänpolkunsa ja saavuttamaan sen avulla hyvä elämä. Ihmiskuva tämän ideologian taustalla on vain vaarallinen. Nuori, vasta kehittyvä ihminen nähdään rationaalisena oman hyödyn tavoittelija, joka tietää mitä haluaa ja on valmis itsenäisesti sen saavuttamaan. Jokaisella on se ”oma juttu”, jota kohti nuori innokkaasti pyrkii. Ihmiskuvana on siis taloustieteestä tuttu homo economicus, oman etunsa (taloudellisesti) maksimoiva ihminen, jolla ei ole aikaa oppiaineille, jotka ei palvele hänen tulevaisuutensa urasuunnitelmia. Vaikka lukemattomat psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ihminen ei taloudellisia päätöksiäkään tehdessään toimi rationaalisesti - saati muuten elämässä - on tämä ihmiskuva kuitenkin pikku hiljaa hiipinyt myös koulutukseen.

Jokainen käytännön työtä koulussa tekevä voi itse havaita, että nuoret eivät valtaosin sovi tähän muottiin. He eivät ole sisäisesti motivoituneita, itseohjautuvia atomeja, jotka tietävät mitä haluavat ja löytävät keinot sen saavuttamiseen. Sen sijaan he ovat epävarmoja sekä itsestään että tulevaisuudestaan, he haluavat kuulua yhteisöön ja motivoituvat usein vain sen kautta, he hakeutuvat koulutukseen, johon kaveritkin menevät, ja itsenäisten tehtäväpakettien tekeminen koetaan tylsänä tapana suorittaa kursseja. He haluavat yhteisön, johon kuulua, jossa uskaltaa avata suunsa, joka tukee ja kannustaa ja josta voi parhaassa tapauksessa löytää elinikäisiä ystäviä. Mikään näistä ei tapahdu itsestään eikä hetkessä, vaan vaatii usein vuosien yhdessäoloa. Ne vaativat myös rakenteita, omia ryhmiä, jotka tukevat nuoren kasvua yhteisölliseksi ihmiseksi. Siihen ei pari ryhmäytysleikkiä syksyn alussa riitä.

Samalla kun puhumme yhteisöllisyyden tärkeydestä, on kouluissa rakenteita, sekä fyysisiä että pedagogisia, kuitenkin haluttu innokkaasti purkaa. Luokkatiloja rikotaan, omaa ryhmää ei ole, opettajat eivät saa opettaa vaan heidän pitää ohjata jokaista hänen valitsemalla tiellään ja kaikenlaista eri oppiaineiden ja muiden rajojen rikkomista suositellaan. Uusien pedagogisten ratkaisujen hakeminen on hyvä asia, mutta ne eivät voi olla itsetarkoitus. Ihminen lajiolentona ei ole ole muuttunut. Hän haluaa laumaeläimena edelleen kokea kuuluvansa joukkoon, jossa hänellä on turvallista opiskella ja elää.

Kun meillä digitaalisaation vuoksi yhä suurempi osa elämästä tapahtuu verkossa, oli kyse sitten viestimisestä tai asioiden hoitamisesta, olisi äärimmäisen tärkeää, että koulussa nuoret oppisivat toimimaan elävissä, sosiaalisissa tilanteissa, tuomaan mielipiteensä julki ja ylipäätään hoitamaan asioita kasvokkain. Tämä taito on nimittäin jo häviämässä, eikä tavoite, jossa kaikista pyritään tekemään itsenäisiä oppimispolkuja taivaltavia tulevaisuuden menestyjiä tue näiden taitojen kehittymistä.

Huolta lisää myös työelämä ja sen vaatimukset. Työpaikalla voi harvoin toteuttaa vain omia pyrkimyksiään muita kuuntelematta, omassa tahdissa ja omalla tavalla. Toki tällaisiakin työtehtäviä on, mutta valtaosassa on kestettävä ihmisiä, joita on välillä vaikea ymmärtää, jotka haluavat tehdä asiat toisin kuin itse ja jotka eivät ymmärrä sinua. Ihmisyhteisö, jossa kaikki laskevat jatkuvasti vain omaa hyötyään ja suostuvat tekemään vain itselle mieluisia asioita, ei kauan kukoista. Jos ryhmässä toimimisen ja elämisen taitoja ei opetella koulussa, tai kykyä sietää ajoittaista tylsyyttä ja erilaisten ihmisten erilaisia tapoja, voi aikuisena niiden oppiminen olla myöhäistä tai aiheuttaa ainakin paljon turhaa hankausta.

Mielenterveys koostuu monista palikoista, joista vähäisin ei ole oman elämän merkityksellisyyden kokeminen osana suurempaa yhteisöä. Päättäjien puheet yhteisöllisyyden tärkeydestä ovat turhia, jos samalla kouluissa puretaan iso osa rakenteista, joissa yhteisöllisyyttä voisi luonnollisesti syntyä. Tosin näin kasvaa kysyntä ammattimaisille yhteisöllisyyden opettajille sekä mielenterveyden asiantuntijoille, mutta se ei liene ollut alkuperäinen tarkoitus.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Viisasta puhetta tämäkin. Kiitos Minna Markkula!

Kaarina Leinonen

Luin vasta nyt näitä tekstejä Arno Kotron kirjoituksen jälkeen vaikka pistelinkin tuonne blogikirjoitusten tekstejäni. Lapsen ja nuoren on oletettu olevan valmis yhteiskunnan määrittelemään tahtiin päättämään kiinnostuksensa ja elämänsä suunnan. Eihän se usein onnistu monelta vanhemmaltakaan. Liiallinen kiire pilaa monen ihmisen elämän.

Kaarina Leinonen

Tänä päivänä taitaa olla niin että pitkiin aikoihin ei kenellekään ihmisten kanssa toimiville ole annettu "käskynhaltijoitten" taholta aikaa tehdä työtään kunnolla. Ne jotka määrittelevät kuinka nopeasti sen pitäisi tapahtua ovat "ulkona kuin lumiukot"- ei ymmärrystä ettei ihminen toimi kuin kone ja jos hoidollisella ihmisellä tai vaikkapa vanhemmalla tai opettajalla on kiire lapsi aistii sen sanomattakin (tulostavoitteiden mukaan on pystyttävä hoitamaan nopeasti asiat jotka ovat kertyneet ihmisen mieleen elämän varrella). Absurdi ajatus - nämä olivat minun omia ajatuksiani jotka ovat oman työelämäni varrella tulleet tärkeiksi. En ole enää työssä, eläkkeellä.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Erinomainen ja aiheellinen kirjoitus. Samoja asioita manasin opettajakollegoilleni jo 90-luvun puolessa välissä.

Huolimatta kokeneidenkin kollegojen "edistyksellisistä" "derivointi-/integrointisäännöt voi katsoa taulukkokirjasta"-ajatuksista olin vakaasti sitä mieltä, että ilman päässä olevaa tietoa ei kerta kaikkiaan ole aineksia, millä ajatella. Tein sen myös oppilailleni selväksi.

Käyttäjän jjrposti kuva
Jari Räihä

Sinäkin. Nostin kytkintä 31.5 -96. "Onko sellainen, joka koko ikänsä opettaa muita, todella viisas mies?" - Vilippus Rummukainen.

Seppo Virkkula

Me tietotekniikan ammattilaisetkin ihmettelemme sitä, että PISA-tutkimuksessa varsin hyvin pärjännyttä Suomen koululaitosta ollaan mylläämässä pakonomaisella vimmalla kaikenlaisten muoti-ilmiöiden ja esimerkiksi itsetarkoituksellisen tietotekniikan lisäämisen suuntaan. Pohjalla tuntuu olevan naiivi ajatus siitä, että jokainen muutos tai ainakin kivalta kuulostava muutos on automaattisesti ja tarkemmin empiirisesti kokeilematta parannus. Tuntuu siltä, että jokaisen opetusministerin pitäisi päästä jättämään oma kädenjälkensä mylläämällä koulu taas jonkun uuden muotivirtauksen mukaiseksi.

Kuitenkin kuten Kotro huomauttaa, niin esimerkiksi tietotekniikan lisääminen summamutikassa ja itsetarkoituksellisesti opetukseen ei mitenkään automaattisesti paranna oppimistuloksia, vaan useissa tutkimuksissa on havaittu sen jopa huonontavan oppimistuloksia. On käsittämätöntä, että suuria muutoksia koulujärjestelmässä toteutetaan testaamatta niiden mahdollisia hyötyjä ja haittoja ensiksi rajatulla joukolla kouluja.

Sepe Suopajärvi

En tunne sinua, Arno, mutta kiitos. Käsiäni läpytin ihan kipeäksi saakka ja sitten pyyhin silmäni kyynelistä. Jätin koulumaailman 11v.sitten juuri tämän kaiken sälän vuoksi, joka esti tekemästä sitä työtä, johon olin saanut koulutuksen ja jota rakastin. Tiedän, että minä voitin ja koulumaailma menetti. Kiitos, Arno ja kaikkea hyvää uudelle opetusministeri Lille.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ihmettelen usein, miksi meillä Suomessa ei enemmän älymystö keskustele keskenään julkisesti ja anna myöskin palautetta hallituksen toimille? Suunnitelmat saisivat enemmän ilmaa ja tervettä järkeä päätösten tueksi. Vai oletetaanko, ettei päättäjät suostu ottamaan mitään tai ketään muiden mielipiteitä huomioon?

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Sama meininki kuin kouluissa, näkyy muutaman vuoden viiveellä työelämässä.
Ihmettelin väitöstä tehdessäni kuinka ketään ei kiinnostanut työni, enkä päässyt mentoroimaan muiden hankkeita. Kas, akateeminen keskustelu on kuollut.

Hyvää keskustelua ei tapaa missään, mutta olihan tämä blogi jo hyvä avaus siihen suuntaan. Filosofia on todellakin tarpeellinen taito jokaiselle päättäjälle, ja edellä mainittu lauseen jäsennyksen taito: subjekti, verbi, objekti on minulla mukana viikoittain suunnitellessani tekoälyn metodiikkaa yhteiskunnalle.

Pari vuotta sitten rantautunut tekoälyn huuma, Tekoälyaika, paljasti minulle kuinka erittäin hataralla pohjalla on Suomen IT-osaaminen ja erityisesti tekoälyosaaminen. Juuri mitään muuta näkyvää ei saatu 2 vuodessa aikaan kuin yksi Reaktorin alkeiskurssi, mistä Helsingin yliopisto ja Aalto yliopisto laskuttavat kallista summaa ja massan tavoin levittävät tätä simppeliä periaatetietoa kaikkialle. Tämä muistuttaa kovasti Arno Kotron kertomusta koulujen oloista.

Identiteetti ja yksilöllisyys ovat jokaisen tärkeimpiä arvoja, eikä niiden saisi kehittyä väärään suuntaan. Siinä kouluilla olisi tehtävää tänä monikulttuurisena aikana.

Ehdotin 10 vuotta sitten systeemiajattelua oppiaineeksi ja tutkimuksen välineeksi eri kouluaisteille tapaan millä USA:ssa sitä on tehty esikouluista asti. Se on ajattelemisen perustietoa, parempaa kuin ilmiöoppimisen kokeet, joiden teoria on hatara. Siitä lienee otettu käyttöön lähinnä matemaattinen puoli, laskennallinen tiede, joka taas on monimutkaista ja kapea-alaista laskentaa.

Kokonaisuuden oppiminen on tärkeätä tulevaisuudessa. Systeemisyyden ymmärtäminen.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Nyt tämä ainakin putoaa otolliseen maaperään – toisin kuin porvarihallitusten aikana.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Hyvä kirjoitus Arno Kotro.

Minna Markkula: "Ihmiskuvana on siis taloustieteestä tuttu homo economicus, oman etunsa (taloudellisesti) maksimoiva ihminen, jolla ei ole aikaa oppiaineille,..."

Tämä taloustieteen tulkinta ihmisestä, on osaltaan aiheuttanut ahdistusta yhteiskunnan eri osa - alueilla viime vuosina.

Taloustieteilijöiden, psykologien, biologien ja antropologien yhteistyönä tekemä maailmanlaajuinen tutkimus on osoittanut, että mitään puhdasta homo economicusta ei ole edes olemassa.

Olemme sekä homo economicuksia että homo generosuksia.
Muussa tapauksessa emme olisi selviytyneet -emmekä tulisi selviytymään -hengissä.

P.S. Hyvä kirjoitus myös Minna Markkula!

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Yläpuolella puhutaan Homo economicus:sta ja H.generosus:sta. M.Frisch (1911-1991) kirjoitti H.faber:sta ja J.Huizinga (s.1945) H.ludens:sta. Mitä kaikkea onkaan ehdoteltu korvaamaan lajinimi H.sapiens (sapiens). Itse ehdottaisin toivorikkaasti nimeä Homo bonem ellei (inho-)realistisemmin Homo jingjangus.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Tuo Homo jingjangus muistuttaa Homo generosusta.

Mutta taloudellinen ihminen, Homo economicus, on pelkkää sepitelmää. Luonnonvalinta ei johda jääräpäiseen itsekkyyteen, vaikka taloustieteilijät niin kuvittelevat. Sitä myöskään ei voi perustella evoluutiobiologisesti. Ihminen on kahden eikä vain yhden evoluutioperiaatteen lopputulos, joka on johtanut meidät olemaan ihmisiä. (Tämän tosiasian olemassaolo on pyritty häivyttämään.)

Näistä toinen historia käsittelee tehokuuden ja taloudellisen toiminnan mekanismia. Toinen anteliaisuuden ja sosiaalisuuden mekanismia. Nämä ominaisuudet löytyvät meistä ihmisistä...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #72

On totta, että ihan biologisen evoluution kautta ei päästä kuin H.sapiens:iin. Niin H.ludens, economicus kuin generosis:kin ovat hahmotelmia kulttuurievoluution puolelta jossa kukin hahmottelija päätyy omien mielihalujensa mukaisesti korostamaan milloin mitäkin sosiaalisen elämän ja yhteiskunnan puolta omia ajatelmiaan tukeakseen.

Niin olen minäkin "ikuisessa", siis elinkaareni puitteissa kuitenkin, optimismissani päätynyt positiivisesti haikailemaan Homo Bonum:ia.

H.jingjangukseen päädyin realisminpuuskassani koska nuo kiinalaiset elementit kuvaavat tasapainoa myös positiivisen ja negatiivisen välillä. Meissähän on nuo molemmat puolet enkä halunnut dystooppisesti päätyä pelkkään H.malum:iin. Ellei sitten H.pauperum olisi osuvin. Silloinkin ollaan kuitenkin edelleenkin vahvasti kulttuurievoluution ja yhteiskunnallisen elämän eli laumadynamiikan puolella.

Ja jotta pääsisimme hauskoista sanaleikeistä takaisin vakavaan otsikkoasiaan meidän tulisi toivoa, että eivät kylmä talous eikä insinöörien kätevyys saa liikaa jalansijaa vaan myös hyvyys ja toistenhuomioonottaminen olisivat ihmiseksi, siksi viisaaksi, kasvamisessä keskeisesti mukana ja mielummin pääosassa, siis myös koulumaailmassa ihmisentaimia oppimaan autettaessa.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #73

Rajoittuneen tarkastelutavankin avulla voi löytää jotain suurempaa. Kiinalainen filosofiakaan ei sulje pois muita hahmotelmia...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #75

Totta, rajoittunut, tai siis tarkoituksellisesti rajoitettu näkö- ja tarkastelukulma eivät estä löytämästä jotain suurempaa ja syvällisenpää. Ne jopa auttavat siinä kunhan pitää mielessään nuo rajoitukset eikä lähde yleistämään holtittomasti kapean näkökulman havaintoja ennenkuin on varmistanut niiden pitävän paikkaansa muissakin olosuhteissa ja laajemmassa katsannossa. Mutta tietoisesti ja taiten käytettynä se on hyvä apu.

Sen sijaan jos tarkastelemme rajoittuneesti mutta emme tiedosta sitä, tai mikä vielä pahempaa: tarkoituksella jätämme ottamatta huomioon, niin seurauksena päädymme metsään ja niin syvälle ettemme enää ominavuin osaa pois. Sen taisivat muinaiset kiinalaisetkin filosofit ymmärtää hakiessaan harmoniaa eri elementtien välille.

Jaana Kellberg

Sadan vuoden aikana kehkeytynyt homo utilitor, kuluttaja-ihminen.

Aija Hyvärinen

Loistava kirjoitus. Olen 30 vuotta tehnyt toimintaterapeutin työtä käyden kouluissa. Kaikki tuo on tullut nähtyä elävässä elämässä. Ja hurjaa ihmettelyä olen tuntenut - miksi?
Purettu erityisluokat, digitalisaatio kaikkialla, vaikeus hahmottaa, keskittyä ja silti isot mieluisat yhteistilat. Ei kiintopisteittä, pysyvyyttä. Ei tuolia missä kykenet istumaan jotta kädet toimii paremmin, ohjaat ihan itse itseäsi, vaikka se olisikin todettu juuri sinun ongelmaksesi. Uupunut opettaja, levottomat lapset.
Toki hyviäkin tilanteit, mutta enemmän huonoja. Hmmmm inklusio ilman tukea.

Minä kiitän Arno sinua että avasit tilanteen. Lämmin kiitos

Käyttäjän MarkkuHakala1 kuva
Markku Hakala

On se miellyttävää itsellekin kun vielä tunnistaa ja tuntee ns. hyvän kirjoituksen ja mielipiteen. Kuitenkin tälläinen sirpalehallitus, joka meillä nyt on, ei pysty mitään suuria päätöksiä tekemään koska puuttuu johtava voima. Niinpä jokainen sirpalepuolue keskittyy pienten asioiden veivaamiseen, joissa on helppo aikaansaada omille kannattajille tunnistettavia muutoksia. Opetukseen vaikuttavat asiat ovat suuria asioita mutta jos edes ministerin päässä???

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Lainaus kirjasta Minna Canth I: Sen (koulun) ohessa lapsi harjaantuu omin neuvoin edistymään, eikä silloin koulun loppu tule olemaan oppimisen loppu, vaan ainoastaan se kohta kehittymisen yhtäjaksoisessa jaksossa, jolloin kasvattajan apu on käynyt tarpeettomaksi.

Opetuksen osalta huoli kasvaa suunnattomaksi, jos kouluopetukseen ympätään kaikki aikuisten toiveet.

Kirjotuksesta ja mielipiteistä nousi esille pari asiaa. Itseohjautuvuus lienee vasta aikuisten asia, ei tietenkään lasten asia. Lapset ja nuoret ovat vanhempiensa ja opettajien ohjauksessa, siis aikuisten ohjauksessa.

Yleissivistykseen tietenkin kuuluu yleissivistäviä aineita, kuten historia, uskonto, filosofia ja muut humaaniset aineet. AIKUISET HEI: itsekin olette saaneet hyvää kouluopetusta, suokaa se myös nykyisille lapsille ja nuorille!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Minä vuonna kasvatustiede muuttui tieteeksi?

"Vuoden 1973 opettajankoulutusasetus määritti lain mainitsemiksi opettajankoulutusyksiköiksi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan kasvatustieteiden osaston sekä Oulun, Joensuun, Turun ja Tampereen yliopistojen sekä Åbo Akademin kasvatustieteiden tiedekunnat. Myöhemmin vuonna 1979 asetukseen lisättiin myös Lapin korkeakoulun kasvatustieteiden osasto. Uuden lain merkittävämpänä uudistuksena oli se, että kaikki opettajankoulutus oli akateemista ja korkeakouluissa tapahtuvaa.

Käytännössä opettajankoulutusasetuksen mukaiset kasvatustieteiden tiedekunnat- ja osastot aloittivat toimintansa vuosina 1973-1974. Ensimmäisinä toimintansa aloittivat Joensuun korkeakoulun kasvatustieteiden osasto ja Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta syksyllä 1973. Muut tiedekunnat aloittivat toimintansa vuotta myöhemmin syksyllä 1974. Samalla kasvatustieteen alan professorien, apulaisprofessorien ja lehtorien sekä muiden opettajien määrä lisääntyi tuntuvasti aikaisemman seminaarihenkilökunnan muuttuessa yliopistohenkilökunnaksi."

http://users.utu.fi/mikpen/gradu.html

Ja uusia tieteitä professuureineen syntyi, esimerkiksi:

Kasvatustieteen, erityisesti käsityötieteen didaktiikan professori, jne.

Ja uutta tiedettäkin syntyy:

Käsityötieteen lisensiaatti- ja väitöstutkimukset Itä-Suomen yliopistossa:

2012 Esiliina aikansa kehyksissä – moniaikaista tekstiilikulttuuria ja representaatioita kodista, perheestä, puhtaudesta ja käsityöstä 1900-luvun alkupuolen Suomesta.

2010 Yhteisöllinen käsityö. Verkostoja, taitoja ja yhteisiä elämyksiä.

2008 "Ken tilauspukua käyttää, hän herrasmieheltä näyttää" eteläkarjalainen maalaisvaatturi ja vaatturitoiminta Suomessa 1920-1960-luvuilla. Käsityön verkko-oppimateriaalien moninaisuus "Käspaikka"-verkkosivustossa.

2002 Making sense of contemporary American craft. Ihatsu, Anna-Marja

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/186...

Hanne Orrenmaa

Täällä yksi lukion lehtori, joka allekirjoittaa kolumnin joka sanan

Käyttäjän SinikkaSahi kuva
Sinikka Sahi

Hieno analyysi siitä, mitä lukiolle ollaan tekemässä. Erityisen huolissani olen yliopiston pääsypisteytyksestä. Ajatellaankohan, että matematiikkaa korostamalla saadaan lahjakkaimmat opiskelijat sisään, matematiikkaa osaamattomat ovat rupusakkia. On paljon muitakin kykyalueita, jotka ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Voi olla, että nyt ollaan luomassa autistista yhteiskuntaa vailla sivistystä ja humanismia.Huonolla pätkämatematiikallani en pääsisi enää lukemaan historiaa, jonka parissa toimin opettajana ja opettajankouluttajana noin 35v.
Sinikka Sahi, Helsingin normaalilyseon historian ja yhteiskuntaopin eläkeläislehtori, FT.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Harhoja matematiikasta:

On harhaa, että matematiikka edistää käsitteellistä ajattelua ja loogista ajattelua. Edistää putkiajattelua eikä edes ole tiede, vaan abstraktien olioiden teknologia. Äärimmäisen hyödyllinen työkalu toki.

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/276...

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Piti tarkistaa Lauri Gröhnin taustaa. Ihmettelen, että hän teoreettisena fyysikkona väittää tuollaista. Aloitin teoreettisen fysiikan opinnot vasta, kun olin suorittanut maisterin tutkinnon pääaineena matematiikka.

Matematiikan avulla siellä todisteltiin ja kovasti loogista ajattelua harjoitettiin. Muut opiskelukaverini olivat fyysikoita. Koska luennoitsija hyppeli kaavojen johdoissa ja todistuksissa yksityiskohtia yli, monille asiat jäivät ulkoluvuksi. Kun valmistauduin tenttiin, kävin yksityiskohdatkin läpi. Niinpä sitten eräässä tentissä viivyin 8 tuntia.

Miksi matematiikkaa, lyhyenä tai pitkänä, ei saada pakolliseksi yo-kirjoituksiin? Onko ruotsin kieli tärkeämpi?

Tiedätkö, milloin matematiikka tehtiin vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa?

Googletelkaapa Aatos Lahtisen kirjoituksia! Todella hyvä artikkeli - lukekaa ihmeessä! Artikkeli on kirjoitettu jo Krista Kiurun opetusministerikautena, mutta on ajankohtainen vieläkin. Kuka välittäisi sen opetusministerille?
https://matematiikkalehtisolmu.fi/2014/2/lahtinen.pdf

Myös "Katastrofin lyhyt valmistusohje" olisi hyvä lukea:
https://matematiikkalehtisolmu.fi/2017/2/aatos.pdf

Olisi hyvä, jos näistä asioista voisi puhua radiossa ja televisiossa, jotta viesti saavuttaisi uuden opetusministerin ja muutkin ministerit, kansanedustajat, toimittajat ... ja kaikki kansalaiset?

Matematiikka on monen tieteenalan oleellinen apuväline, mutta ei se tee siitä vähemmän arvokasta. Esimerkiksi fysiikan kehitys olisi ollut mahdotonta ilman matematiikkaa.

Samoin ihmiskunnan tulevaisuudelle elintärkeä ilmastonmuutoksen ennustaminen on täysin riippuvainen monimutkaisten matemaattisten mallien kyvystä kuvata ilmastoa.

Matematiikka ei kuitenkaan tee itse mitään, tarvitaan ihmisiä, jotka ymmärtävät matematiikkaa ja osaavat käyttää sitä. Matematiikan valtavan laajuuden vuoksi sen parissa työskentelevien on pakko erikoistua."

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Mahdetaanko näitä maematiikan puolustuskirjoituksia julkaista? Vastasin jo Lauri Gröhnin matematiikkaa vähättelevään kommenttiin, mutta vastausta ei näy.

Kun olin koulussa, puhuttiin todella vähän matematiikan sovelluksista, mutta siitä huolimatta siitä tykättiin ja ostettiin ylimääräisiä harjoituskirjojakin.

Vuosituhansien ajan on tutkittu ja kehitetty matematiikkaa myös vain matematiikan takia, mutta näyttää siltä, että ennen pitkää kaikelle matematiikalle löytyy sovelluksia. Hyvä esimerkki tästä on lukuteoria, jolle viimeisten vuosikymmenien aikana on keksitty sovelluksia muun muassa salausmenetelmissä ja koodausteoriassa.

Matemaatikko Henna Koivusalo prelektiossaan: "Ehkä joku nyt miettii, miksi tällaisia kysymksiä kannattaa esittää ja tällaisiin kysymyksiin vastata. Mitä hyötyä tästä kaikesta on? Matematiikalla on kaikenlaisia sovelluksia arkielämässä, talonrakennuksessa ja kavanttifysiikassa, ja kyllähän tätä voisi sovelluksillakin perustella. Mutta se olisi huijausta, oikeasti meitä ajaa uteliaisuus.

Mukaillen Richard Feynmania, ja sanon, että ”Kyllähän kaikki tietävät, että matematiikalla on käytännön merkitystä, mutta ei sitä kukaan sen takia tee.” Bertrand Russell on sanonut (käännän vapaasti):

”Matematiikka luo parhaan mahdollisen maailman, missä kaikki on täydellistä ja silti totta.” ja edelleen: ”Minä pidän paljon vähäisemmässä arvossa tietoa, joka koskee oikeasti olemassa olevia asioita kuin ihanteellisia ja ikuisia asioita käsittelevää tietoa (sellaista kuin matematiikka), joka on vapaa tästä kurjasta luojanluomasta maailmasta.” Minä olen Russelin kanssa täsmälleen samaa mieltä."

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Kotron blogia on jaettu 45 tuhatta kertaa + lisät. Monessa kohtaa olen hänen kanssaan samaa mieltä ja olen jakanut hänen ajatuksiaan ennenkin moneen paikkaan, mutta nyt tuli pieni kolaus, koska blogissa ei julkaistu asiallisia vastauksia matematiikkaa vähätteleviin kommentteihin.

Wikipedia: "Sana matematiikka (kreik. μαθηματικά, ’mathēmatiká’) tulee kreikan sanasta μάθημα (máthēma), joka tarkoittaa tiedettä, tietoa tai oppimista. Matemaatikkoa tarkoittava kreikankielinen sana μαθηματικός (mathematikós) tarkoittaa ”halukas oppimaan”."

Viimeinen lause pätee myös minuun, matematiikan harrastajaan.

Ihmettelen humanistien yleissivistyskäsitystä. Olen opiskellut myös kasvatustiedettä aika pitkälle ja aikuiskasvatusta, auskultoinutkin olen. Melkoinen kirjapinkka tuli luetuksi muutakin kuin matematiikkaa. Tentin myös kasvatusfilosofian. Opiskelin noita aineita siksi, että tiedän niistä.

Antoi hiukan huonon kuvan humanismista, koska ei saanut vastata Lauri Gröhnin vähättelyihin. Gröhnin tausta on teoreettinen fysiikka, jota olen myös opiskellut. Siksi hämmästyin Gröhnin mielipiteistä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #106

Työkalu on vain työkalu. Vasaran käyttö kehittää siinä missä matematiikkakin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #106

Työkalu on vain työkalu. Vasaran käyttö kehittää siinä missä matematiikkakin.

Käyttäjän AskoRantala kuva
Asko Rantala

Lukion opettaja Arno Kotro elää jossakin kuplassa, jonka ulkopuolisesta elämästä hänellä ei ole hajuakaan.

Itse olen kirjoittanut asiasta täysin päinvastaisen kirjoituksen.

http://askorantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271910...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Eikö tuo ole aika omahyväinen kommentti vuosikymmeniä opettajana toimineelle aktiivisille kirjailijalle? Hänellä on tuhansia lukioita ja peukuttajiakin on aina runsaasti. Ovatko he kaikki väärässä?

Käyttäjän juholeppanen kuva
Juho Leppanen

Jos joku elää kuplassa niin se on kyllä Asko Rantala.

Kaarina Leinonen

Olen jo aikaa sitten kiinnittänyt huomiota seikkaan miksi ihmislapsia kasvatetaan poliitikkojen, elinkeinoelämän , yrittäjien tarpeisiin unohtaen ihmiselämän välttämättömät kehitysvaiheet. Lapset ovat lapsia kuka missäkin kehitysvaiheessa niin kauan kuin eivät ole valmiita seuraavaan kehitysvaiheeseen, älkää pakottako lapsia olemaan "pikkuaikuisia". Siitä ei seuraa koskaan hyvää !

Käyttäjän PirkkoKarttunen kuva
Pirkko Karttunen

Vanhoilla termeillä: ala-asteella lko, yläasteella opo, rehtori n. 20 v, lukiossa tuntiope, yliopistossa luennoitsija, kansalaisopistossa harrastekurssin vetäjä, opettajankoulutuslaitoksella lehtori, teknisessä korkeakoulussa labrat, yht. melkein 40 vuotta! Olisin ollut tyytyväinen, jos ns. OPSeja olisi tullut puolet vähemmän, kaiken maailman suunnitelmia mappeihin puolet vähemmän, resursseja opetuksen järjestämiseen tuplasti ja kaiken yli menevän listan, mitä koulun pitäisi tehdä ( ilman resursseja)olisi voinut unohtaa. On kysymys lapsista ja kasvavista nuorista!

Kaarina Leinonen

Lisäyksenä äskeiseen - suomalaisista lapsista kasvaa "rahantekokoneita" yritysmaailmalle (kaikille niille joiden mielestä omaisuudet ensin heille ja muutama dollari sen tekijöille). Kun pyrkivät kasvattamaan tällaisia kansalaisia niin äkkiäkös ottavat vallan kun ovat "vallan tekotavat oppineet" , aika hupaisaa !

Käyttäjän LasseMajuri kuva
Lasse Majuri

Parahin Arno, olette sinä ja Kari Uusikylä kirkkaita valopilkkuja synkässä kaaoksessa. Älä koskaan luovuta! Olet niin oikealla asialla.

Käyttäjän JoukoNieminen kuva
Jouko Nieminen

"Ei elämää vaan elinkeinoelämää varten" Siihen lauseeseen tiivistyy tämän erinomaisen kirjoituksen sanoma.
Supistetun neljän aineen opetuksen muuten voisi helposti järjestää päivisin vajaakäyttöisillä jääkiekkoareenoilla. Neljälle sivulle näyttävät screenit omina ainekanavinaan. Oppilaat kiertäisivät katsomossa ja poimisivat itselleen tarpeellisen tiedon elämyksellisesti. Ja jäällä non stop liikuntatuntina lätkää...

Käyttäjän AskoRantala kuva
Asko Rantala

Monet elävät siinä illuusiossa, että elämä on helppoa ja hauskaa. Valtio ja yhteiskunta elättää ihmiset ja tuottaa kulttuuripalveluja kaikkien nautittavaksi. Rahaa saa pankkiautomaatista ja ruokaa saa kaupasta. Sosiaalihuolto ja Kela hoivaavat ihmisiä.

Työ on kirous, jonka kapitalistinen maailmanjärjestys on luonut ihmisten kiusaksi. Siitä on päästävä eroon ja jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa lapset on kasvatettava vieroksumaan työtä ja tuotantoa. Kiinasta saa halvalla kaikkea, mitä tarvitsemme.

Kun Suomeen rakennettiin Oopperataloa 1980-luvun lopussa ja kuulin sen hinnan; 150 mk jokaista suomalaista ihmistä kohti. Jos lasketaan maksajiksi vain nettoveronmaksajat, niin heidän maksettavakseen tuli 500 mk(hlö. Tämä maksu siitä, että Oopperatalo saatiin valmiiksi. Kun sitten sinne saapui yleisöä, he maksoivat talon ylläpitokustannuksista noin 20 % ja edelleen poissaolevat veronmaksajat maksoivat 80 % jokaisen kävijän lipusta.

Neuvostoliitto, joka oli luonnonvaroiltaan maailman rikkain valtio, ei pystynyt tuottamaan kansalaisilleen peruspalveluja eikä ruokaa, koska siellä oli kehittymätön elinkeinoelämä. NL kaatui omaan mahdottomuuteensa. Samoin nyt käy Venetsuelassa.

Vain toimiva elinkeinoelämä, nimenomaan kotimainen elintarviketuotanto ja muu teollisuus, tavaraliikenne ja kauppa tuovat elämisen edellytykset ihmisille. Laulu ja leikki eivät niitä tuo.

Arno Kotro opettaa lapsia lukiossa. Puolet Suomen lapsista ei halua tai pysty opiskelemaan lukioissa tai yliopistoissa. Noin 10 - 20 % Suomen lapsista ei pysty edes peruskoulun tasoa suorittamaan loppuun, eikä edes alkuvuosia.

Peruskoulun alkuvaihetta, 3 - 6 luokkaa pitäisi jalostaa siihen muotoon, että jokaiselle lapselle opetettaisiin... vaadittaisiin oppimaan ainakin perusasiat; lukeminen, kirjoitus ja laskeminen.

15 % Suomen väestöstä (20 % aikuisväestöstä) on ylivelkaantuneita ja luottokelpoisuutensa menettäneitä, koska eivät ole ymmärtäneet talouden realiteetteja. Ovat eläneet yli varojensa.

"Katsokaa taivaan lintuja, ne eivät kylvä eivätkä niitä" sanotaan jossakin isossa kirjassa. Tuo ei ole totta. Linnut tekevät työtä suurimman osan valveilla oloajastaan. Joka kevät rakentavat uuden pesän ja tuottavat uudet poikaset. Koko ajan etsivät ruokaa ja kantavat sitä poikasilleen. Jo jättävät tämän tekemättä, niin parissa päivässä koko pesue kuolee nälkään ja janoon. Eivät linnutkaan pelkällä laulamisella elä.

Jokaisesta Suomessa asuvasta lapsesta maksetaan lapsilisää. 1/3 väestöstä saa asumistukea ja sosiaalitukea. Joku muu aina maksaa ne.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

En ole ajatuksineni kanssasi kokonaan samaa mieltä. Kirjoitat "Monet elävät siinä illuusiossa, että elämä on helppoa ja hauskaa. Valtio ja yhteiskunta elättää ihmiset ja tuottaa kulttuuripalveluja kaikkien nautittavaksi."

Näinhän valtion päättäjäelimet meillä pääsääntöisesti juuri toimii. He ajattelevat ettei lapselle vanhempineen voi eikä saa antaa omia kasvatusmetodeja aatteineen vaan valtion tulee ohjata jopa se miten saa ajatella. Mikä on siis oikea tapa kasvaa aikuiseksi julkisesta päiväkodista aina yliopistoon. Mikä on opetusohjelmien sisältö nykyisin? Tuota kun hieman mietti, niin ei voi tulla muuhun tulokseen kuin ettei vanhempien kasvatusta hyväksytä. Nyt jo hallitusohjelmaan on otettu oppivelvollisuuden pidentäminen ammattikoulu/lukio mukaan lukien. Pakko on näköjään se vasemmistoinen aatemaailma jolla lapset yritetään kasvattaa tiettyyn muottiin. Aivan kuin se sopisi kaikkiin yhtäläisesti. Varmaa on, että tällainen pakotuspolitiikkaa ajaa yhä enemmän lapsia pois yhteiskunnasta omille reiteilleen.

Jo yksinomaan pakotettuna ruotsin kielen opiskelu on sellainen metodi joka ei sovi, eikä sitä atrvitse suurin osa kansalaisista, eikä siten lapsistakaan. Maailman kielenä ei ruotsilla ole merkitystä. Eihän se ole yleisesti käytössä oleva kieli edes EU:ssa vaan sielläkin pääkielinä on englanti ja ranska (saksa). Poukkoilu rutsin pakollisesta kirjoittamisesta ylioppilastenteissä on suorastaan hulluutta ja edustaa vain RKP:n (kannatus n. 5%) poliittista aatemaailmaa ja pakottamispolitiikkaa eli ulottaa opetus koko kouluasteille.

Elinkeinoelää varten kolutus tapahtuu ihan yhtä pätevästi ilman pakottavaa opetusmetodia, sillä kyllä oppilaiden oma vapaaehtoinen opiskelulinja tuo tarpeeksi elinkeinoon työvoimaa. Ammattikouluista valmistuu eri aloille työntekijöitä. Samoin yliopistoista. Kukin opiskelija totta kai valitsee, ennen kaikkea haluaa valita, sen opintolinjan jonka katsoo olevan itselleen miellyttävän tulevaisuutta ajatellen. Koulutuspaikat tulee määritellä opiskelijoiden halujen mukaan. Pakolla ei tule, eikä saada aikaan, kuin pahaa oloa.

Jään miettimään päättävien poliittisten puolueiden tavoitteita. Onko tarkoituksena todellakin saada aikaan eurostoliitto, jossa on vain yksi aate hyväksyttyä? Tähänkö tähdätään myös koulutuspoliittisilla ohjelmilla?

Käyttäjän AskoRantala kuva
Asko Rantala

Sirpa Abdallah
Otan kantaa vain tuohon pakkoruotsin kieleen. En puolesta tai vastaan, mutta sen helppouteen. Kun itse opiskelin, niin opiskelin aina kaikki asiat samaan aikaa ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Meni kaikki samalla ajalla. Koskaan en ole mitään noista kielistä tarvinnut / käyttänyt työasioissani vaikka olenkin harjoittanut vientiä 11 eri maahan. Vientiagentti on hoitanut ne. Kun opetin lapsenlapsilleni numeroita, laskemista ja lukemisen alkeita, tein sen niin, että ensin kirjoitin kaikki numerot ykkösestä kymmeneen näin:

1, 2, 3, 4, 5, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja sitten jokaisen alle sanat ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

et, tvo….
eins, zwei….
one, two….

Sitten laskimme yksinkertaisia laskuja noilla kielillä. Ostin lapsille myös Aku Ankka-kirjoja, mutta en koskaan suomenkielisiä. Vasta yli 20-vuotiaana he tajusivat juoneni. Osasivat kieliä helposti.

Masa Kivilä

En käsitä, että miksi ratsastat selvästi (harha)ideologisesti latautuneilla Venezuela-argumenteillasi puheenvuoroon, joka käsittelee koululaitoksen nykytilaa. Vaikka hyvinvointivaltio ei olekaan täydellinen systeemi, niin paljon mieluummin valitsen Kelan hoivan kuin kylmän kilpailuyhteiskunnan, jossa ihminen nähdään suorituskoneena. Olen samaa mieltä siitä, että elämä ei ole aina hauskaa tai helppoa, mutta miksi siitä tulisi tekemällä tehdä ikävämpää?

Sitä paitsi kukaan ei ole täällä kyseenalaistanut elinkeinoelämän tärkeyttä, koska sillähän raha yhteiskuntaan luodaan. Kotro kyseenalaistaa lähinnä sen, että elinkeinoelämä sanelee jokaista yhteiskunnan toimintoa, joka luo tätä epätervettä pöhinäkulttuuria sinne mihin se ei kuuluisi. Lasten tulee saada oppia ja kasvaa rauhassa ilman paineita siitä, että aina pitäisi olla valmistautumassa jotain koitosta varten. On kaikkien etu, että lapsi tai nuori saa tutkiskella mielenkiinnon kohteitaan rauhassa - oli se sitten musiikki, kuvataide tai kemia. Valitettavasti sinunkaltaisesi teknokraatit yrittävät lisätä lasten ja nuorten pahoinvointia kilpailukulttuuria pakottamalla.

Elinkeinoelämä pysykööt elinkeinoelämänä, koululaitos koululaitoksena.

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Kiitos näistä kommenteistasi, Asko Rantala! Monet tunnetut matemaatikot, insinöörit, psykologit (Pasi Sahlberg, Sauli Ahvenjärvi, Liisa Keltikangas-Järvinen, ...) ovat suhtautuneet kriittisesti koulujen digihöyryyn, mutta kun höyryyn yhtyi myös media, erityisesti Yle, oli kansalle selvää, ettei lapset pärjää tulevassa työelämässään, elleivät opi koodaamaan jo alakoulussa. Heh, heh, ...

On kyselty Ylen Suuren koulukyselyn tuloksia, joten laitanpa tännekin. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/23/luokkiin-...

Linkin takana olevan jutun viimeisimmistä kommenteista voi lukea, ettei Yle halunnut julkistaa Suuren koulukyselyn kaikkia tuloksia ennen vaaleja. Uutisia ei ole tehty ollenkaan.

Suuri koulukysely avattiin elokuussa 2018 ja suljettiin 20.11.2018. Jotain tietoa saatiin muutama viikko sitten netissä. Kyselyyn tuli yli 5600 vatausta, mutta uutisia ei ole näkynyt.

Käyttäjän VilleVarjo kuva
Ville Varjo

Hyvä kirjoitus! Niin se tosiaan on, että tosi-TV:ssä pylly paljaana kirmaaminen ei tee kenestäkään nobelistia, vaikka nykyaikainen pöhinähömppä toista väittääkin

Mikko Manninen

Tämä oli hyvä puheenvuoro, mutta ehkä koulutuksessakin pitäisi enemmän huomioida lasten erilaisuus. Liian moni lukee liian pitkälle ja ajautuu töihin, mitkä ei tuo hänelle onnea. Raja siinä, ketkä pääsevät yliopistoon, pitäisi olla paljon nykyistä kovempi. Esimerkiksi itselleni keskiaste olisi ollut sopiva, mutta ajauduin yliopistoon. Eihän yliopisto-opinnoista haittaa ole, mutta ainakin tässä tapauksessa se oli nuoren miehen ja yhteiskunnan resurssien tuhlausta. Me emme ole samanlaisia korvienkaan välistä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Puolella kansasta ÄO < 100 mutta mitä puuhastelikaan Sanni:

” Toimitaan määrätietoisesti sen puolesta, että vähintään 50 % nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon. ”

Nyt jo repsottaa muutenkin:

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247769-vaito...

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Kiitos kun jaksoit tehdä. Ei lisättävää. Toivottavasti opetusministeri pitää ajattelunsa rehellisenä ja tekee nyt enemmän hyvää kuin sitä toista laatua.

Käyttäjän PauliRautama kuva
Pauli Rautama

Olen toiminut työurani aikana kansanopetuksen eri tehtävissä kaikilla portailla luokan ja keskusviraston välillä vuodesta 1963 vuoteen 2007. Tällä kokemuksella voin sanoa, että Arno Kotron vuodatuksessa tunnistan monia seikkoja, jotka voidaan luokitella muutosvastarinnaksi tai osuvaksi tilannearvioksi - lukijasta riippuen.

Erityisesti lukiota koskeva osuus vastaa hengeltään paljolti sitä kritiikkiä, jonka entinen venäjänkielen ylitarkastaja Sakari Kaila on julkaissut teoksessa Paluu kansallisen koulutuspolitiikkaan jo vuonna 2002. Kaila moittii luokatonta lukiota, joka on meille siirretty amerikkalaisesta high-schoolista. Nyt ovat puolestaan ajankohtaisia suunnitelmat uudistaa korkeakouluvalintojen perusteet.

Vertaamalla mainitsemani artikkelikokoelman sisältämää koulukritiikkiä Kotron vastaavaan voidaan todeta, että kaikki koulutukseen kohdistuvat uudistussuunnitelmat tulevat tyrmätyksi vastustajien toimesta. Vuosikymmenestä toiseen perustelut ovat lähes samat: uudistukset on toimeenpantu liian nopeasti, valmistelu ei ole ollut riittävän perusteellista, uudistukset maksavat liikaa tai uudistukset eivät tule tuottamaan toivottuja tuloksia, vaan vievät kenhitystä vallan väärään suuntaan. Joskus on niin käynytkin, mutta esimerkiksi peruskoulu-uudistus onnistui yli odotusten, vaikka varsinkin Kansallinen Kokoomus vastusti sitä loppuun asti kynsin hampain.

Kotron kritiikin kärki suuntautuu tällä kertaa siihen läkähdyttävään kiireeseen, jonka keskellä koulut ja oppilaitokset toimivat tänä päivänä. Kiireen tuntua lisäävät uudistukset joita kaiken aikaa jostain sikiää.
Jos jotain neuvoa osaisin tähän asiaan sanoa, se voisi olla vaikka tilanteen jäädyttäminen vaikkapa hallituskaudeksi. Miten se olisi mahdollista?

Vastaus olisi parlamentaarisen komitean perustaminen arvioimaan esiopetuksen, perusopetuksen, lukion, ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen tilaa nyt ja kehittämistarpeita kautena 2024 - 2030. Näin saataisiin aikaa hengähtää ja rauhoitettaisiin tilanne. Kuten Kotrokin totesi ehjää ei tarvitse korjata.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Jashas. Kerropa mihin nuo ”uudistukset” ovat perustuneet. Kasvatustiede ei ole tiede ja opetusministeriön kansliapäällikkö on vain filologian maisteri.

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/186...

Käyttäjän EkhartGeorgi kuva
Ekhart Georgi

Harmi että niin hienosta ja tärkeästä kirjoituksesta jopa niin hyvä kirjoittaja ei (vielä) laittanut alussa lyhyttä tiivistelmää. Ilman sellaista kirjoituksen vaikutus on pieni.

Siteeraan tässä mielestäni parhaat osat (mutta kuitenkin samassa järjestyksessä kuin tekstissä), koska pelkään että monet, mm. kiireinen opetusministeri, eivät ehdi tai jaksa lukea niin pitkää tekstiä:

Nythän pitkästä matematiikasta ja luonnontieteistä on tehty kuningaslajeja, jotka tallaavat alleen varsinkin humanistisia aineita. Siinä on oikeustieteelliseen haluavalla lukiolaisella ihmettelemistä, kun ei pidäkään syventyä yhteiskuntaoppiin vaan matematiikkaan. Filosofiaakaan ei kannata kirjoittaa: oikeustieteelliseen saa enemmän pisteitä kemiasta(!) kuin filosofiasta. Juristin on siis tärkeämpää tutustua karbonyylikloridin valmistukseen kuin pohtia lain ja moraalin eroa.
...

Mikä ideologia nyt sitten on ollut vallalla? Tiiviisti sanottuna oppimisen ja opettamisen välineellistäminen lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn tavoitteluksi ja tähän liittyvä lattean laskelmoiva uusliberalistinen ihmiskäsitys. Sivistystä väheksyvä tehokkuusajattelu on lukiokeskustelun murheellinen yleisvire.

Matkan varrella olen kuullut opetusalan trendsettereiltä niin kummallisia kommentteja, ettei niitä haluaisi todeksi uskoa. Eräskin huomattava kouluvaikuttaja pamautti minulle suoraan, että ”filosofia on turha oppiaine”. Toistuvasti olen kuullut senkin toiveen, että lukion voisi suorittaa ilman että lukee rivikään historiaa tai yhteiskuntaoppia. Ajatus on saanut vahvaa kannatusta varsinkin kokoomuksessa, ja onpa tämä laajemminkin ajan henki, pinnallisuuden, välineellistämisen ja ohuen maailmasuhteen korkea veisu.

Ei tässä voi kuin ihmetellä. Onko esimerkiksi filosofia todellakin turhaa? Onko tarpeetonta pohtia, miten erottaa toisistaan todet ja väärät väitteet ja millaista on johdonmukainen ajattelu ja pätevä argumentaatio, näinä totuudenjälkeisen puppupopulismin ja trollauksen aikoina? Onko se ajanhukkaa, kun nuoret miettivät, mistä syntyy hyvä elämä? Onko eettinen näkökulma ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden maailmassa tarpeeton? Entäpä historia ja yhteiskuntaoppi: eikö nyt jos koskaan ole tärkeää pystyä sijoittamaan yhteiskunnallisia ilmiöitä historiallisiin kehyksiin ja ymmärtää syitä ja seurauksia ja historian pitkiä kaaria?

Parasta vastalääkettä poliittiselle ja uskonnolliselle ääriliikehdinnälle ja muulle mustavalkokiivailulle on vaikkapa juuri historian tarjoama yleissivistys, joka antaa maailmankatsomuksellista vastustuskykyä huuhaan muitakin kukintoja vastaan. Mutta ei, ei tällaisilla argumenteilla ole arvoa isoissa pöydissä. Niissä lasketaan, kuinka paljon meillä pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian opiskelijoita elinkeinoelämän tarpeisiin. Tärkeitä aineita, tietenkin, mutta tuskin ainoita tarpeellisia kuitenkaan.
...

Yleissivistävä koulu on menettämässä, hyvä opetusministeri, sielunsa. Se hukkaa tehtävänsä, tarkoituksensa ja identiteettinsä, jos se nostaa kädet pystyyn EK:n lobbareiden markkinafundamentalismin edessä. Koulun ei pidä olla ihmisyyttä nujertavan tehokapitalismin jatke, vaan sen rohkea vastavoima.

Mentiinkö jo liian pitkälle? Hyvä on sitten. Voimmehan me sopia, että koulua ei käydä ensisijaisesti elämää vaan elinkeinoelämää varten. Mutta ei yritystenkään intresseissä luulisi olevan, että koulusta tupsahtaa työelämään kyklooppikatseisia ohuen sivistyksen ja kapean osaamisen ihmisiä. Jos hautaammekin laaja-alaisen ihmisyyden vanhentuneena ja jälki-inhimilliseen tehokkuuseetokseen sopimattomana ihanteena, pitäisi sentään ymmärtää, että myös elinkeinoelämää palveleva luovuus syntyy rajapinnoilla ja niitä ylitettäessä. Varsinkin tulevaisuuden työelämä vaatii geneerisiä valmiuksia, luovaa yhdistelyä, näkemyksellisyyttä.
...

Mutta siinä vaiheessa kuin sovimme yleissivistyksen olevan erikoistumista, voimme perään sopia sodan olevan rauhaa. Jospa virastopedagogien suurin saavutus ei olekaan uusi opetussuunnitelma, vaan viruksen lailla kaikkialle tunkeva sanamagia ja orwellmainen uuskieli?

Sitäkään näkyä en saa mielestäni, kun eräissäkin koulukehittäjäisissä merkittävä vaikuttaja koputtaa ohimoaan ja kysyy retorisesti, miksi täällä, päässä siis, pitäisi olla jotain, kun kaikki löytyy – nyt hän poimii povaristaan älypuhelimen ja osoittaa sitä – täältä? Katson epäuskoisena ympärilleni, mutta näenkin myötäilevää nyökkäilyä.

Minä en nyökkää, haluaisin yökätä, niin vastenmielinen koko paradigma on. Koulun ydintavoitteenhan pitäisi olla se, että nuorille kehittyy tasapainoinen ja punnittu maailmankatsomus ja jonkinmoinen ymmärrys siitä maailmasta, joka ympärillämme avautuu. Ja ymmärrys ja maailmankuva voivat rakentua vain omaksutun, ei nettiavaruuksien potentiaalisen tiedon varaan. Ilman pohjatietoja sieltä täältä noukitut irtofaktat eivät kauan päässä pysy, jos ei ole syntynyt jäsentyneitä tietorakenteita, joihin uusi tieto kiinnittyy. Tuskin siinä luovuuskaan hirveästi kukkii, jos pää kumisee tyhjyyttään.
...

Olet minua selvästi nuorempi, Li, mutta ehkä silti tiedät, että muinaisella 1980-luvulla puhuttiin varoitellen sirpaletiedosta ja fakki-idiooteista. Mihin tuo keskustelu on nyt jäänyt, kun se olisi relevantimpaa kuin koskaan?
...

Mitä enemmän nuoret viettävät vapaa-aikanansa puhelimillaan, sitä tärkeämpää on kohdata koulussa ihmisiä, jotka ovat lihaa ja verta. Nyt olisi aika palauttaa elävä vuorovaikutus arvoonsa, digitalisaation rinnalle ja tilalle tarvitaan dialogisaatiota. Jos nuoret kerran tulevat fyysisesti kouluun, ei käy järkeen, että heidän siellä sitten pitäisi eristäytyä läppäreilleen tekemään tehtäviä yksilöllisillä oppimispoluillaan. Kyllä yhteisöllisyydellä, kohtaamisella ja keskusteluilla on arvonsa, tuossa ikävaiheessa ihan vasitenkin.

Sekin Sinulle tullaan varmasti kertomaan, että ”perinteiset luokkahuoneet” edustavat mennyttä maailmaa ja nykyään yhä suurempi osa opinnoista olisi hyvä suorittaa muissa ”oppimisympäristöissä”, vaikkapa koneella ja miksei etänä kotoa käsin.

Tuo on hevonkukkua. Ei siinä ole mitään vanhentunutta, että ihmiset kokoontuvat samaan paikkaan ja keskustelevat keskenään. Se kuuluisa työelämäkin edellyttää sosiaalisia taitoja, niitä jos mitä.

Digiä tarvitaan, tietenkin, mutta apuvälineenä ja tilanteen mukaan, ei se mikään itseisarvo saa olla. Nyt välineestä uhkaa tulla päämäärä samalla kun siitä mikä on itseisarvoista – sivistys – on tulossa pelkkä väline.

On minulla muitakin varoituksia. Koulurahojen leikkaukset on yritetty lavastaa retorisilla silmänkääntötempuilla pedagogisiksi ratkaisuiksi. Kun ammattikoulut säästettiin henkihieveriin eikä lähiopetusta enää pystytä kunnolla järjestämään, tilannetta pehmenneltiin selittelemällä, että nuoret voivat yksilöllisesti ja ihanan itseohjautuvasti opiskella kotona.

Heitteillejätöstä siinä oli kyse.

Käyttäjän PekkaTrrnen kuva
Pekka Törrönen

Joitain muiden vastausten edustamasta valtavirrasta poikkeavia näkökulmia:

Näen positiivisena, että asiantuntijaorganisaatioita, kuten kouluja, sairaaloita jne, aika ajoin haastetaan ulkopuolelta. Se pakottaa alalla työskentelevät pohtimaan ja keskustelemaan peruskysymyksistä: Miksi teemme tätä ja mihin tekemisemme perustuu? Joka alalla on ns. leipääntyneitä tekijöitä ja rakenteita, jotka kaipaavatkin ravistelua.

Toimin sote-maailmassa luottamustehtävissä ja muistan kun n. 10 v. sitten siellä alettiin puhua tuotantotalouden termein - ja vielä pahempaa, alettiin mitata mm. läpimenoaikoja, kuormitusprosentteja ym. Osa työntekijöistä piti sitä lähes terveydenhuollon häpäisynä. Jälkeenpäin katsottuna niillä oli kuitenkin organisaatiotasolla enemmän positiivisia vaikutuksia.

Digitaalinen didaktiikka ja sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys ovat jääneet suurelle osalle opettajia vieraiksi, johtuen etenkin jälkimmäisen osalta koulutuksen puutteesta. Kyseinen oppimiskäsityshän on montessoripedegogiikan varttuneemmille tarkoitettu sovellus. Aineenopettajilla on varsin heikot tiedot opettajakoulutuksen pohjalta aiheesta. Se on saattanut vilahtaa "Vaihtoehtopedagogiikat"-kurssilla.

OPH:n ja kuntien koulutoimen taholta oletetaan, että aineenopettajat kuitenkin jotenkin myötäsyntyisesti osaavat käyttää sosiokonstruktivistisia menetelmiä. Tuloksena on esim. viime syksynä HS:ssä kerrotunlaisia epäonnistuneita ilmiöviikkoja, joilla oppilaat kokivat jääneensä oman onnensa nojaan. Tietenkään nuorilla, lapsista puhumattakaan, ei ole lähtökohtaisesti suurta kykyä itseohjautuvuuteen. Opettajan tehtävä on luoda sellaisia oppimisympäristöjä ja -tapoja, joissa sitä voi turvallisesti aika ajoin harjoitella. Ja sitä ennen opettajien on tiedettävä, miten temppu tehdään.

Olen itse käyttänyt oppimispolkuja ja käänteisen luokkahuoneen menetelmää kurssien osina lukio-opetuksessa kolmen vuoden ajan. Kerään joka kurssilta joko anonyymiä tai suullista palautetta. 90% on myönteistä. Kielteisesti suhtautuvat lähinnä arvosanaorientoituneet oppilaat. Heitä ahdistaa kun he eivät saa opettajan tekemää jäsentelyä tai kaikkiin tehtäviin "oikeita" vastauksia. Arvosanoissa en ole havainnut ainakaan pudotusta menetelmien johdosta.

Oppimispolut myös lisäävät oppilaiden keskinäistä kommunikaatiota. Työt tehdään pienissä ryhmissä ja mahdollisuus keskusteluun on eräs niiden suosion syy. Ujommatkin uskaltavat avata suunsa pienessä porukassa. Lisäksi itselläni on paremmat mahdollisuudet eriyttää niitä, jotka tarvitsevat enemmän opettajan tukea.

Digitekniikka on tosiaan hyvä renki mutta huono isäntä. Se antaa lähes rajattomat mahdollisuudet autenttisen ja ajankohtaisen lähdemateriaalin käyttöön. Selvittiin toki ennenkin; leikkaa, liimaa ja kopiokone - mentelmällä mutta kuinka moni enää haluaa palata siihen... Tekniikka myös mahdollistaa töiden jakamisen ja vertaisarvioinnin entistä helpommin. Kyse on laitteiden tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Ja siitä, että jokainen opettaja myös osaa käyttää niitä.

Oppimiskäsitys ja digitalisaatio vastaavat näkemykseni mukaan kohtuuhyvin (työ)elämän vaatimuksiin. Niihinhän me erityisesti yläasteikäisiä ja toisen asteen oppilaita valmistamme. "Ei koulua vaan elämää varten". Kommunikaatiotaidot ja kohtuullinen yleissivistys kuuluvat totta kai myös asiaan ja ovat tulevassa elämässä tarpeellisia. Niin ovat myös toimisto-ohjelmistojen hallinta ja kyky suunnitella omaa työtään.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Digitaaliseen didaktiikkaan liittyy jo lähtökohtaisesti käsitteellinen väärinymmärrys. Sana "digitaalinen" tulee latinan sanasta "digitus" eli sormi tai varvas ja se on päätynyt tarkoittamaan numeroita ja numeroihin perustuvaa.

Nyttemmin sillä on väärinymmärretty tarkoitettavan sähkökoneelliseen numeraaliseen tiedon esittämiseen ja tallentamiseen perustuvilla laitteilla avustettavaa toimintaa. Kirjaimia, numeroita, liikkuvia ja paikallaan pysyviä kuvia, ääntä j.n.e. esitetään siten, että se on välimuodossaan tallennettu numeeriseksi eri tavoin koodattuna. Silloin opetus eikä oppimenen (tai muukaan toiminta) ole digitaalista eli numeraalista muulloink kuin esitetään numeraalista tietoa, esimerkiksi aritmetiikkaa opetettaessa tai kvantitatiivisia tuloksia esitettäessä.

Ihmisen oppimisprosessikaan ei ole pohjimmaltaan digitaalinen sillä ihmisen aistinelimet eikä (keskus-)hermosto toimi digitaaliseksi koodatun tiedon varassa.

Digitaalinen lähestymistapa didaktiikkaan on siis jo lähtökohtaiesti harhassa. Eihän ennenkään lyijykynän tai taululiidun kemiallisfysikaalinen olemus määrännyt oppimisen edelllytyksiä, sisäktöä tai päämääriä vaikka oleellinen ja keskeinen apuväline olikin.

Olisiko siis paikallaan lähestyä didaktiikkaakin lähtien siitä mitä aiotaan saada aikaiseksi eikä miten erilaiset härpättimet toimivat? Ehkäpä R.Magrittekin olisi tänä päivänä maalannut kuvaansa sanat "Ceci n'est pas une pipe numérique".

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

"Ja sitten pitäisi tietää se oma ala."

Kun niin harva tietää sitä lukiota aloittaessaan, ei ole syytä sulkea ovia panostamatta matematiikkaan ja jättämällä valitsematta pitkää matematiikkaa. Monissa muissa oppiaineissa jälkikäteen paikkaus on helpompaa kuin voimakkaasti kasautuvassa matematiikassa.

Olen nähnyt tapauksia, joissa lukiolainen ei vielä yo-kirjoituksiin valmistautuessaan tiennyt, mitä lähtisi opiskelemaan, mutta kun oli pakko panostaa matematiikkaan, löysi opiskelualan, johon oli "helppo" päästä.

Kotron kirjoituksesta saa sen käsityksen, ettei hän arvosta matematiikkaa loogisen, johdonmukaisen, ajattelun kehittäjänä. Saattaa olla, että matematiikan opetus kouluissa on muuttunut vanhoista hyvistä ajoista, jolloin käsitteiden ymmärtämiselle, todistamiselle, perusteluille pantiin paljon painoa. Matematiikka ei pakottanut päätä samalla tavalla kuin humanistiset aineet, biologia, kielet.

Ulkolukua ei juuri tarvita matematikassa, jos sitä opiskellaan järkevästi alakoulusta lähtien - mukana Kotron toitottama ymmärrys. Siksi ainakin minulla ja lapsillani oli aikaa panostaa myös kieliin ja reaaliaineisiin. Kaupan päälle saimme opiskelupaikan heti ensi yrittämällä.

Oikein matematiikkaan panostava ei sulje mitään ovia! Yleissivistystä tulee myös matemaattiselta alalta.

On ihan oikein, että kannustetaan aloille, joissa on opiskelijapula. Esimerkiksi Ylen nettisivuilta löytyy lukion jälkeisten opiskelupaikkojen hakutietoja. Kannattaa tutustua niihin! Tarvitaan työntekijöitä aloille, joista revitään rahat myös suosikkialojen rahoituksiin.

Matematiikan ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen oli virheratkaisu. Sillä rapautetaan jo ennestään heikkoa matematiikan osaamista. Blogin monista kohdista olen samaa mieltä. Uutta opetussuunnitelmaa ja digihypetystä matemaatikot kritisoivat, mutta matematiikan opetuksen osalta kuunneltiin enemmän kasvatustieteilijöitä.

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

"Ja sitten pitäisi tietää se oma ala."

Kun niin harva tietää sitä lukiota aloittaessaan, ei ole syytä sulkea ovia panostamatta matematiikkaan ja jättämällä valitsematta pitkää matematiikkaa. Monissa muissa oppiaineissa jälkikäteen paikkaus on helpompaa kuin voimakkaasti kasautuvassa matematiikassa.

Olen nähnyt tapauksia, joissa lukiolainen ei vielä yo-kirjoituksiin valmistautuessaan tiennyt, mitä lähtisi opiskelemaan, mutta kun oli pakko panostaa matematiikkaan, löysi opiskelualan, johon oli "helppo" päästä.

Kotron kirjoituksesta saa sen käsityksen, ettei hän arvosta matematiikkaa loogisen, johdonmukaisen, ajattelun kehittäjänä. Saattaa olla, että matematiikan opetus kouluissa on muuttunut vanhoista hyvistä ajoista, jolloin käsitteiden ymmärtämiselle, todistamiselle, perusteluille pantiin paljon painoa. Matematiikka ei pakottanut päätä samalla tavalla kuin humanistiset aineet, biologia, kielet.

Ulkolukua ei juuri tarvita matematiikassa, jos sitä opiskellaan järkevästi alakoulusta lähtien - mukana Kotron toitottama ymmärrys. Siksi ainakin minulla ja lapsillani oli aikaa panostaa myös kieliin ja reaaliaineisiin. Kaupan päälle saimme opiskelupaikan heti ensi yrittämällä.

Oikein matematiikkaan panostava ei sulje mitään ovia! Yleissivistystä tulee myös matemaattiselta alalta.

On ihan oikein kannustaa aloille, joissa on pula opiskelijoista ja työntekijöistä. Myös suosikkialojen rahoitus on revittävä jostain. Siksi en tykkää siitä, että elinkeinoelämää morkataan mielipiteensä ilmaisemisesta. Media syrjii matemaattista yleissivistystä. Niinpä kansalla tuntuu olevan varsin köykäinen kuva matematiikan merkityksestä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

On harhaa, että matematiikka edistää käsitteellistä ajattelua ja loogista ajattelua. Edistää putkiajattelua eikä edes ole tiede, vaan abstraktien olioiden teknologia. Äärimmäisen hyödyllinen työkalu toki.

Arvo Kukko

Prosessit ja muutoskeskeisyys ovat teollisen tuotannon ja palveluiden termejä. Niitä on aivan selvästi lavennettu liiaksikin muille aloille. Erityisesti ihmistieteisiin ja palveluihin. Jossakin määrin tarvitaan myös pysyvyyttä, jopa äärilaitaan asti. Esimerkiksi ihminen ei juuri muutu.

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

"Monet uudistukset ovat hyviä, ja esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten digitalisointi oli järkevä veto. Ylipäätään väitän, että nykyään melkein kaikki on paremmin kuin ennen, mitään vanhoja hyviä aikoja ei ole ollut."

Matematiikan ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen oli virhe. Sillä rapautetaan ennestään heikkoa matematiikan osaamista.Netistä löytyy adressi "Matemaattisten aineiden ylioppilaskirjoitusten on pysyttävä paperisina". Luin ad­res­sin kaikki kom­men­tit. Suu­rin osa tai­si ol­la ah­dis­tu­neil­ta lu­ki­o­lai­sil­ta, mut­ta löy­tyi siel­tä muu­ta­ma to­del­li­nen asi­an­tun­ti­ja. Hei­dän kom­ment­tin­sa kan­nat­taa no­tee­ra­ta. Allekirjoittajissa on jopa IT-yrittäjiä.

Kynän ja paperin merkitys korostuu tätä pitkää kirjoitusta lukiessa. Luin blogin netistä, mutta vasta kun tulostin paperille ja luin kynän kanssa alleviivaten ja kommentoiden, asiat alkoivat valaistua. Käsinkirjoittamalla käsittää.

Miksi ei uskota aivotutkijoita? Yliopistojen matematiikan laitosten lisäksi ainakin Nokia tuntuu arvostavan niitä, jotka osaavat kirjoittaa käsin paperille ja taululle. Tällainen kommentti löytyi minulle:

"Nykyisessä työpaikassanikin (Nokia) kaikki kirjoittavat käsin muistivihkoihin ja tauluille. Ja piirtävät kaikenlaista. Käden avulla käsittää enemmän. Käsinkirjoittaen oppii eri tavalla kuin näyttöä näpytellen. Menee enemmän tutkimusten mukaan "perille". Hienoa, kun jatkat oppimistapaa tänä digiaikana!" (Kiti Myller)

Entäpä jos tulevaisuudessa matematiikan ylioppilaskoe mittaa enemmän tekniikan kuin matematiikan osaamista? Mistä saadaan matematiikan osaajat? Aasiasta?

Kirja, kynä ja paperi kunniaan peruskoulussa!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Matematiikka ON vain ja ainoastaan tekniikkaa, substanssityhjä työkalu.

https://www.amazon.com/Philosophy-Mathematics-Prin...

Markko Sotisaari

Onhan Suomessa vielä toivoa jos tälläisiä kavereita on vielä olemassa! Saa nähdä kuinka ”RAHA” tämänkin vääntää tämän hienon tekstin humpuukiksi!! Hienoa teksiä!!! Voimia!!

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Digihypetyksestä olen samaa mieltä kuin Kotro. Diginkin ovat kehittäneet he, jotka ovat panostaneet matemaattisiin aineisiin kynää ja paperia käyttäen. Matemaattisen osaamisen tarve kasvaa - tieturvakin tarvitsee matematiikkaa.

"Nythän pitkästä matematiikasta ja luonnontieteistä on tehty kuningaslajeja, jotka tallaavat alleen varsinkin humanistisia aineita."

Jostain syystä tuo ei näy opiskelijoiden panostuksissa. Vain noin 10000 kirjoittaa pitkän matematiikan ja pisterajat ovat niin alhaiset, jotta osaamisesta ei niiden perusteella voi päätellä mitään. 13 prosenttia jättää matematiikan kirjoittamatta. Aika rajusti kirjoitettua! Eikä tuo ole ainoa kohta, jossa Kotro mainitsee matematiikan kielteiseen säsyyn. Pitäisi olla enemmänkin huolestunut matematiikan osaamisesta.

"Omaksuttu retoriikka ei jätä asiaa epäselväksi: koulun kehittämisen lähtökohta on talous, ei ihminen. Muutaman ajatuksen soisi kuitenkin uhrattavan sillekin, millaisia nuoria haluamme koulustamme kävelevän ulos. Väheksytyt humanistiset aineet, musiikki ja kuvataide avartavat ajattelua ja maailmankuvaa, ne sivistävät, rikastavat mielikuvitusta ja auttavat tekemään elämästä mielekästä ja merkityksellistä. Ne kuljettavat kohti sitä, mitä voisi kutsua – kehtaako tällaista enää sanoakaan – täydeksi ihmisyydeksi.

Yleissivistävä koulu on menettämässä, hyvä opetusministeri, sielunsa. Se hukkaa tehtävänsä, tarkoituksensa ja identiteettinsä, jos se nostaa kädet pystyyn EK:n lobbareiden markkinafundamentalismin edessä. Koulun ei pidä olla ihmisyyttä nujertavan tehokapitalismin jatke, vaan sen rohkea vastavoima."

Ei matematiikkaan panostaminen ole poissa muusta:
"Pitkän matematiikan kirjoittajat pärjäävät muita paremmin kaikkien aineiden ylioppilaskirjoituksissa, joihin he osallistuvat. Sillä taas ei ole suurta vaikutusta ylioppilaskirjoitusten menestykseen, kirjoittaako kokelas lyhyen matematiikan vai ei ollenkaan matematiikkaa. Tämä selviää Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisussa." (TS21.5.2018)

Matematiikka, sen historia ja sovellukset kuuluvat myös yleissivistykseen. Pitäisi alkaa huolestua.

"Lukiolaiset, jotka eivät kirjoita matematiikkaa ylioppilaskokeessa, ovat opintojen lopulla keskimäärin peruskoulun 9. luokan tasolla matematiikan taidoissaan. Ammatillisessa koulutuksessa osaamisen taso taantui perusopetuksen 6. luokan tai jopa 3. luokan tasolle.

Ammatillisessa koulutuksessa joidenkin tutkintojen myötä matematiikan osaaminen kehittyy, kun taas toisia tutkintoja opiskelevien osaaminen taantuu jopa perusopetuksen 3. luokan tasolle."

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Joo. Työkalut kuten vasara, kastelukannu ja sahakin kuuluvat yleissivistykseen.

Lassi Pitkänen

..luin rivin välistä, että voi käydä näin; emme enää tarvitse opetusministeriä, kyseistä toimittajaa saati oppilasta joka on jossain kaukana -Aivan eri yhteiskunnassa. "Korkeaveisuu" on muuten (tämä kesävitsinä eräille!) tarkoituksessaan yhdyssana..

Olli Sairanen

Olisit tiivistänyt kirjoituksesi puoleen, niin ministerikin ennättäisi lukemaan sen loppuun.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Olen itsekin sitä mieltä, että kirjoitushommissa less is more, mutta tällä kertaa jotenkin ajattelen, että tekstin pituus on osa viestiä; pitää olla kärsivällisyyttä ja aikaa myös vähän pitempien tekstien lukemiseen. Yhteiskunnallinen keskustelu ei saa liiaksi lyhytjänteistyä ja twitteröityä.

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Monessa kommentissa syytetään pelkästään Sanni Grahn-Laasosta Arno Kotron mainitsemista epäkohdista. Kotro tietänee, että uusi opetussuunnitelma on opetusministeri Krista Kiurun (sd) ja OPH:n pääjohtaja Aulis Pitkälän (sd) ajalta. Muistan varsin hyvin, sillä olin kuuntelemassa syyskuussa 2013, kun Kiuru hehkutti kutsuvansa pelialan huiput kehittämään matematiikan opetusta. Matemaatikkojen kritiikkiä ei kuunneltu, vaikka varoituksia tuli Ruotsista ja Ranskastakin.

Monen kommentoijan käsitys 40000 vanhasta kulttuurista, matematiikasta, näyttää olevan varsin köykäinen enkä ihmettele, koska matematiikalla on vaikea päästä mediaan.

Olen ehdotellut medialle: "Olisiko mitenkään mahdollista, että haastateltaisiin Tieteessä tapahtuu -lehdessä olevan artikkelin kirjoittajia Markku Halmetojaa ja Jorma Merikoskea? https://journal.fi/tt/article/view/76505/37780 .
Voisin vinkata muitakin matematiikan ja sen oppimisen asiantuntijoita."

Sain vinkin, että Kanavassa on Osmo Pekosen artikkeli: "Ranskassa syttyi koulusota - Suomi saa kyytiä". Kannattaa lukea, mistä Ranskassa keskustellaan.

Peruskoulun yläasteen koulu-uudistuksessa Ranska on saanut vaikutteita Suomesta. Halmetoja-Merikosken artikkelissa viitataan Ranskassa käytyyn keskusteluun. Osmo Pekonen Kanavassa 6/2015

"Suomi maalataan hölmöläisten kansakunnaksi, joka tuhoaa koulunsa, kielensä ja kulttuurinsa, jota Ranskan ei pidä ryhtyä jäljittelemään."

"Koulu muutetaan viihteeksi, mitään vaikeaa tai haasteellista ei edes yritetä opettaa. Suomi lakkauttaa jopa kaunokirjoituksen."

"Oma käsiala on tärkeä osa ihmisen persoonallisuutta ja oppiminen tapahtuu parhaiten perinteisen vihkoon kirjoittamisen kautta."

"Suomalaisilla on ollut huomattavia menestyksiä soveltavissa tieteissä - esimerkiksi Nokia. Ne synnytti järjestelmä, jossa opetettiin kunnolla perusasiat eikä tyydytty hypistelemään älypuhelimen nappuloita. Nyt he luopuivat siitä, mikä teki heistä rikkaita; heistä on tuleva kerjäläisiä - ja meistä heidän mukanaan."

"Ilmiöpohjainen opetus on suomalaisen kasvatustieteen uusin mantra, mutta vielä on testaamatta, toimiiko se edes Suomessa."

Kannattaa googlettaa, mitä netti sanoo Osmo Pekosesta, ja tutustua matematiikkalehteen Solmu: https://matematiikkalehtisolmu.fi/yhteiskunta.html

Käyttäjän AskoRantala kuva
Asko Rantala

Alli, näistä monista asioista olen samaa mieltä.
Omana mielipiteenäni lisään, että kaikkia ns. "kulttuuriharrastuksia" voi harrastaa lukion ulkopuolellakin. Joku osaa laulaa, joku soittaa, joku piirtää ja maalata tai urheilla. Niihin ei pitäisi käyttää aikaa koulussa.

Koulussa pitäisi opettaa matematiikka ja vaatia, että se todella opitaan. Se auttaisi ihmisiä pitämään oman taloutensa kunnossa, eikä joutuisi ylivelkaantuneena ja luottotiedot menettäneenä kärsimään.

Käden motoriikkaa pitäisi myös opetella ja siihen on kynä / vihko-yhdistelmä ainoa oikea. Samalla pitäisi opetella laskemaan numeroita paperille ja kirjoittamaaan kaunokirjoituksella aineita. Nämä kaikki pitäisi vaatia oppimaan 3. - 6. luokilla.

Olen jo 40 vuotta sitten huomannut, että mitä kauemman ihmiset ovat opettajana, sitä enemmän he muuttuvat lasten kaltaisiksi. Tuo kirjoitus osoittaa juuri sen, että lukion opettajana pitkään toiminut "virkamies" alkaa ajatella kuin lapsi. Oma vastuu asioiden tekemisestä on kateissa.

Kirjoitetaan kuin pikkutytöt kavereilleen ja valitetaan maailman (elinkeinoelämän) pahuutta. Ei tajuta, että juuri elinkeinoelämä, jota on koulun ulkopuolella, on se, joka maksaa koulujen rakentamisen ja opettajien palkat. Samalla lapsen tasolla on ministeri, jolle kirje on osoitettu. Heille rahaa sataa taivaasta ja sitä sadetta pitäisi saada jatkumaan.

Jos joku suunnittelee 40 vuoden työuraa opettajana, niin siihen pitäisi pakollisena työharjoitteluna liittää puolet ajasta koulun ulkopuolella, aikuisten ihmisten töissä. Teollisuudessa tai kaupassa. Reaalimaailma opettaisi paremmin kuin se, että lapsi on koko ikänsä toisten lasten seurassa puuhastelemassa.

Käyttäjän juholeppanen kuva
Juho Leppanen

Miksi kulttuuriharrastukset olisivat yhtään sen vähemmän tärkeitä kuin matematiikka? Ne ovat osaksi ihmisenä kasvamista, ja siitähän koulussa on kyse, ei talouskasvusta tai elinkeinoelämän tarpeista.

Kertoo kyllä melkoisesta ihmiskuvasta, jos kuten sinä pitää opettamista "puuhasteluna". Sehän juuri on reaalielämää ja todellisuutta, ei mikään elinkeinoelämä! Peruskoululla ei pidä olla mitään tekemistä yritysmaailman kanssa. Ja ei, bisnes ei ole sen "todellisempi" osa elämää kuin mikään muukaan osa.

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Ovatko linkit syy siihen, ettei kommenttejani julkaista? Jätän nyt pois.

Kiitos näistä kommenteistasi, Asko Rantala! Monet tunnetut matemaatikot, insinöörit, psykologit (Pasi Sahlberg, Sauli Ahvenjärvi, Liisa Keltikangas-Järvinen, ...) ovat suhtautuneet kriittisesti koulujen digihöyryyn, mutta kun höyryyn yhtyi myös media, erityisesti Yle, oli kansalle selvää, etteivät lapset pärjää tulevassa työelämässään, elleivät opi koodaamaan jo alakoulussa. Heh, heh, ...

On kyselty Ylen Suuren koulukyselyn tuloksia. Kysely löytyy Ylen nettisivulta ja jutun viimeisimmistä kommenteista voi lukea, ettei Yle halunnut julkistaa Suuren koulukyselyn kaikkia tuloksia ennen vaaleja. Uutisia ei ole tehty ollenkaan.

Suuri koulukysely avattiin elokuussa 2018 ja suljettiin 20.11.2018. Jotain tietoa saatiin muutama viikko sitten netissä. Kyselyyn tuli yli 5600 vatausta, mutta uutisia ei ole näkynyt.

Ellei keskustelua voi käydä täällä, voi siirtyä Facebookin matematiikkaryhmiin. Muun muassa ryhmässä "Poliitikot matematiikan puolesta" on julkaistu myös Arno Kotron aikaisempiakin erinomaisia blogeja. Kiitos!

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Rantala kirjoittaa matematiikan tärkeydestä. Olen samaa mieltä, että se on todella tärkeää ja sen perusteet olisi opittava ennenkuin annetaan käteen kone jolla voi laskea.

Mutta matematiikka on kaikkine osaalueineenkin lopulta "vain" väline jolla mallinnetaan reaalimaailmaa. Ihmisen on myös ymmärrättevä mitä ja miksi mallintaa. Siksi olisi osattava myös ajattelun perusasiat eikä niitä matematiikalla opeteta.

Myöskään ihminen ei kasva oikeudenmukaiseksi hyvää elämää itselle ja muille tavoittelevaksi Ihmiseksi isolla alkukirjaimella opettelemalla laskemaan. Siihen tarvitaan niin filosofiaa kuin kulttuuria. Sen lisäksi tarvitaan myös matematiikkaa ollaksemme hyödyllisiä. Lisäksi tietämys ympäröivästä luonnontieteiden kautta on tarpeellista jotta voimme oikeasti ja kokonaisesti ymmärtää millaisessa maailmassa elämme. Paljon olisi siis ihmisen opittava, muutakin kuin tärkeää matematiikkaa.

P.s. Kannattaa tietenkin muistaa matematiikan olevan myös kauneutta. B.Russelin sanoin: "Mathematics, rightly viewed, possesses not only truth, but supreme beauty—a beauty cold and austere, like that of sculpture, without appeal to any part of our weaker nature, without the gorgeous trappings of painting or music, yet sublimely pure, and capable of a stern perfection such as only the greatest art can show. The true spirit of delight, the exaltation, the sense of being more than Man, which is the touchstone of the highest excellence, is to be found in mathematics as surely as poetry." (Bertrand Russell: ”The Study of Mathematics”, Mysticism and Logic: And Other Essays; 1919). Siltikin matematiikalla vain mallinnetaan reaalimaailmaa mutta hyvin onnistuessamme tai sellaista nähdessämme tavoitamme suuren taiteen sfäärit.

Käyttäjän AskoRantala kuva
Asko Rantala Vastaus kommenttiin #100

Juho Leppäselle ja Jorma Myyryläiselle vastaan, että suvussani on ollut lahjakkaita muusikoita ja ovat harrastaneet musiikkia muiden töittensä ohella. Muita ansaintatöitä ovat olleet mm. kirkkojen ja erityisesti kirkontornien rakentaminen, kun päätä ei ole huimannut korkealla. Lisäksi ovat asentaneet lamppuja Tampereen tehtaiden korkeimpiin savupiippuihin.

Suvuissani on sekä isän, että äidin puolella ollut samaan aikaan 1960-luvulle asti myös noin 6 - 7 huonekalutehdasta, jotka ovat tuoneet leivän useiden kymmenien perheiden pöytään. Ainakin 60 perhettä sai meiltä elantonsa vielä 60 vuotta sitten. Minä olen viimeinen, joka jäi jatkamaan niitä yrityksiä ja olen tarjonnut työpaikan ja elannon kymmenille ihmisille ja opettanut myös ammatin. Lopetin tuon "yhdyskuntapalveluksen" 36 vuotta sitten ja olen toiminut konsulttina keskisuurissa ja suurissa teollisuusyrityksissä.

Välillä olin kutsuttuna yrittäjäkurssien vetäjänä aikuiskoulutuskeskuksissa ja myöhemmin puutekniikan lehtorina ammattikoulussa ja sain pojat oppimaan kaiken, mitä ammatissaan tarvitsevat. Olin kutsuttuna myös peruskoulun yläasteen opettajaksi ja opetin matematiikkaa, fysiikkaa ja, ihmeellistä kyllä, myös äidinkieltä. Ammattikoulussakin pojat kuuntelivat ja ottivat minun äidinkielenopetukseni vakavammin kuin virallisen naisopettajan.

Tyttäreni oli koko kouluaikansa luokkansa paras laulaja, mutta halusi opiskella oikean ammatin. Lauluahan voi harrastaa vapaa-aikanaan. Myös veljeni ja poikani olivat hyvin musikaalisia. Rakensin heille kummallekin muutamia sähkökitaroita. Veljeni muutti 17-vuotiaana Ruotsiin ja opiskeli siellä opettajaksi. Chilen pakolaiset olivat hänen oppilaitaan ja pitivät hänestä kovasti. Halusivat tulla syliin istumaan ja kosketella hänen vahvaa partaansa. - Chilessä kaikki miehet oli tapettu ja nämä lapset saivat veljestäni miehen mallin. Myöhemmin veljeni toimi Tukholman yliopistossa tutkijana ja kulki opiskelijoittensa kanssa tutkimassa Ruotsi muinaisia rakennuksia. Siltoja ja linnoja.

Isäni isä on ollut Urjalassa Honkolan kartanossa torpparina; seppänä ja puuseppänä ja siitä on lähtenyt koko suvun huonekalujen valmistus... aina teollisiin mittoihin asti. Suvussamme on muutamia tunnettuja kirjailijoita, yksi Urjalan serkkukin. Tehdastyönsä ohella kirjoitti suurimmat teoksensa.

Me kaikki olemme koko ikämme kuluttajia, mutta valitettavasti vain pieni osa meistä on tuottajia, jotka tuottaisivat toisille harrastelijoille pellossa ruokaa ja tehtaissa muita hyödykkeitä. Me saamme usein kuulla kunniamme, etenkin yrittäjät, jotka kiusaavat duunareita tehtaissaan.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #102

Rantala taisi nyt langeta hätäisenä yleistyksenä (~"secundum quid et simpliciter") tunnetun argumentointivirheen ääripäähän. Hänhän käyttää perusteluna omaa ja läheistensä kokemusta vaikka me kaikki tiedämme, että otos on kovin kapea ja vääristynyt.

Käyttäjän TomiSarjamo kuva
Tomi Sarjamo

Hyvin kirjoitettu Arno sopivasti tunteita, humaanisuutta ja faktoihin pohjautuvaa tekstiä. Pitkästä tekstistä huolimatta jaksoin lukea kirjoituksesi kokonaisuudessaan. Toivottavasti Li Andersson myös kiireistään huolimatta ehtii hetkeksi istahtaa alas ja lukea sen.

Helppo työhän opetusministerin virka ei ole vieläpä nyky-yhteiskunnan hetkisyys, jatkuvat muutokset, massiiviset integraatiot, olemassa olevien palveluiden ulkoiltamiset, työkuorma, vaatimukset, irtisanomiset yms. Yhteiskunnan asettamien reunaehtojen kanssa pitäisi oppia elämään kaikkien karrikoidusti argumentoiden tuottavien, vähemmän tuottavien ja ei niin tuottavien/aliarvosttejun alojen yhteiskunnan jäsenten "sulassa sovussa" keskenään.

Yhteiskuntaan mahtuu niin monta koulukuntaa, ammattia ja ammatinharjoittajaa, että suuntaviivojen veto on enemmän kuin vaikeata nyky-aikana, jonka relaatio heijastuu myös nykyisiin eri alojen opetussuunnitelmiin ja toisen asteen koulutuksiin esimerkkinä vaikkapa lukio.

Huomasin että tuossa ylemmässä kirjoituksessa Asko Rantala painottaa matematiikan tärkeyttä lukiossa ja "kulttuuriharrastusten" harrastamista lukion ulkopuolella. Se "kulttuuriharrastus" kun nyt sattuu olemaan toisille leipätyö kuten musiikki, maalaustaide, tanssi yms. Koulutuksestasi en tiedä, mutta ajatustapaasi en todellakaan samaistu. Itse oon koulutukseltani elektroniikainsinööri AMK vuodelta 2010, ohjelmoija ja tietojenkäsittelyteiden opiskelija avoimessa yliopistossa tätä nykyä.

Lukio on hyvä yleissivistävä koulu vaikka se ei ammattia tai työpaikkaa kenellekään vielä takaa. Toiset ihmiset on luontaisesti parempia tai lahjakkaampia esim matematiikassa, logiikassa, asioiden abstraktissa hahmottamisessa ja ongelmien ratkomisessa kuin toiset. Toisia ihmisiä vastaavasti kiinnostaa humanistiset opinnot historia, uskonto, kirjallisuus, kielet yms. Lukiossa on vähän jokaiselle jotakin ja siellä seulotaan/katsotaan, mikä voisi olla tai on se itseä kiinnostava tulevaisuuden ala tai ammatti, jota haluaa tehdä.

Yhteiskunta on ehtinyt muuttua omanakin elinaikana todella paljon ja muuttuu jatkuvasti vieläpä todella nopealla ja edelleen kiihtyvällä vauhdilla mm. Elements Of AI kurssin suoritettuani Avoimessa yliopistossa huomasin, että ihmiset eivät tiedä tekoälystä juurikaan mitään miten se toimii sen takia se muutos pelottaa ja toiset puhuu sen puolesta ja toiset on sitä vastaan. Muutos pelottaa monia ja tiedottomuus tulevaisuudesta sen haasteista, uhkakuvista ja mahdollisuuksista on todella veteen piirretty viiva.

Kiitos hyvästä kirjotuksesta Arno ja hyvää toivottavasti aurinkoista kesän jatkoa kaikille =).

Käyttäjän MattiVesaVolanen kuva
Matti Vesa Volanen

Hei

Kirje on kirjoitettu kaikella viisaudella: mitään elämän vaihdetta ei saa alistaa seuraavalle elämänvaiheelle, kuten Sipilän hallituksen kävi lukio ja ammatillisen koulutuksen osalta. Ammatillisen koulutuksen puolella muutos on vielä paljon rajumpi leikkausten ja nuorten ja aikuisten koulutuksen sulauttamisen takia.

Sivistys ei kuitenkaan pysähdy lukioiden ovelle. Kysymys on myös siitä miksi muotoutuu ammatillinen yleissivistys ja toisaalta lukioissa metodinen sivistys: miten suhtautuvat toisiinsa tiedon tuottamisen taito ja taidon käyttämisen tuottama tieto. Kun keskustelemme sivistyksestä meidän ON keskusteltava koko ikäluokan koulutuksesta!

Menestystä!

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Virheellinenkin tieto leviää tehokkaasti netissä.

Tällaisia kommentteja löytyi Arno Kotron blogista, mutta näyttää siltä, ettei niihin hyväksytä asiallisia vastauksia. Blogia on jaettu Facebookissa 38 tuhatta kertaa + jatkoaot. Vajavaisia käsityksiä matematiikasta:

"On harhaa, että matematiikka edistää käsitteellistä ajattelua ja loogista ajattelua. Edistää putkiajattelua eikä edes ole tiede, vaan abstraktien olioiden teknologia. Äärimmäisen hyödyllinen työkalu toki."

"Matematiikka ON vain ja ainoastaan tekniikkaa, substanssityhjä työkalu."

"Joo. Työkalut kuten vasara, kastelukannu ja sahakin kuuluvat yleissivistykseen."

Käyttäjän ErjaTenhonen-Lightfoot kuva
Erja Tenhonen-Lightfoot

Kiitos erinomaisesta artikkelista, Arno Kotro!

tivi.fi-sivuilla on artikkeli, jossa sanottiin mm. näin:

Tutkijat huolissaan: älylaitteiden käyttö vaikuttaisi muokkaavan lasten aivoja – "Meillä on käynnissä luonnollinen, kontrolloimaton koe seuraavan sukupolven lapsilla"

Kyse on 300 miljioonalla dollarilla rahoitettavasta Yhdysvaltain terveysvirasto NIH:n tutkimuksesta.

Yli seitsemän tuntia päivässä älylaitteiden parissa viettävillä yhdeksän- ja kymmenvuotiailla lapsilla näkyi aivokuvissa aivokuoren ennenaikaista ohenemista. Aivokuori on aivojen uloin kerros, joka prosessoi aisti-informaatiota.
Lähde: tivi.

On olemassa paljonkin tutkimustietoa siitä, miten hyppivä ja lyhytjännitteinen lukeminen vaikuttaa meihin ja miten se muuttaa ihmisten keskittymiskykyä, sanoo Otso Huopaniemi (tutkija ja tuleva dramaturgian professori 1.8.2019 lähtien).
Lähde: uniarts.fi

Huopaniemi sanoi Trast-seminaarissa huhtikuussa 2018, että tekoälylaitteiden käyttö vaikuttaa aivojen evoluutioon.

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Wikipedia: "Sana matematiikka (kreik. μαθηματικά, ’mathēmatiká’) tulee kreikan sanasta μάθημα (máthēma), joka tarkoittaa tiedettä, tietoa tai oppimista. Matemaatikkoa tarkoittava kreikankielinen sana μαθηματικός (mathematikós) tarkoittaa ”halukas oppimaan”."

Viimeinen lause pätee myös minuun, matematiikan harrastajaan.

Ihmettelen humanistien yleissivistyskäsitystä. Olen opiskellut myös kasvatustiedettä aika pitkälle ja aikuiskasvatusta, auskultoinutkin olen. Melkoinen kirjapinkka tuli luetuksi muutakin kuin matematiikkaa. Tentin myös kasvatusfilosofian. Opiskelin noita aineita siksi, että tiedän niistä.

Antoi hiukan huonon kuvan humanismista, koska ei saanut vastata edes Lauri Gröhnin vähättelyihin.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Huovinen kertoo ihmettelevänsä humanistien yleissivistyskäsitystä.

Käsittääkseni humanistit ovat moniulotteinen ja -muotoinen joukko hyvin erilaisia ihmisiä joilla ei liene yhtä yhteistä käsitystä juuri mistään. Kuvittelenhan minäkin mahtuvani joukkoon.

Viittaahan jo nimi "humanisti" sekä humaanin ihmiskäsityksen omaaviin että humanistististen tieteiden harjoittajiin. Humaani ihmiskäsitys on kirja käsite eikä sen sisällöstä liene ihan yhteismitallista käsitystä ja humanistististen tieteidenkin joukko on kirjava.

Joukko-opillisesti ne eivät ole identtisiä joukkoja vaan ne leikkaavat toisensa. Ollen siis olemassa humaaneja humanististen tieteiden harjoittajia mutta myös humaaneja muiden tieteiden harjoittajia sekä ihan kokonaan tieteitä harjoittamattomia kuin myös epähumaaneja humanististen tieteiden harjoittajia.

Ihmeteltävää siis riittää.

Käyttäjän AskoRantala kuva
Asko Rantala

Usein oikeana humanistina ja kulttuurin ystävänä itseään pitävät sulkevat ulkopuolelleen ne, jotka näkevät reaalimaailman eri tavalla. Oikeiden humanistien mielestä insinöörit ja ekonomistit eivät kuulu joukkoon. Usein teknologian ja talouden ymmärtäminen ei vie tilaa humanismilta, vaan se on lisävaruste.
Se lisävaruste on luonut nykyisen ns. länsimaisen hyvinvoinnin.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #111

Olen samaa mieltä, että "Usein teknologian ja talouden ymmärtäminen ei vie tilaa humanismilta,...".

Teknologia ja talous ovat välineitä joiden avulla me voimme saada mahdollisuudet elää ihmisystävällisesti ja välineiden ymmärtäminen tarjoaa mahdollisuuden käyttää niitä jopa oikein ja oikeisiin kohteisiin. Mutta ne eivät takaa lopputulosta eikä edes oikeaa suuntaa. Niiden määrittämiseen me tarvitsemme filosofiaa ja etiikkaa. Mutta niitäkin on käytettävä ja sovellettava oikein. --- Menee niin vaikeaksi ettemme ole vieläkään oppineet elämään ihan ihmisiksi mutta yrittäkäämme.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Onko kouluopetus huolestuttavammalla tasolla sittenkin, kuin saattaisi ajatella. Tämän voisi päätellä biologian ja luonnon huonolla tuntemuksella päättäjätasolla saakka jo. Luonnon kiertokulussa saattaa ihminen olla ravintoketjun huipulla, mutta mitään huippua ei ole, jos elämän perusteet nakerretaan alta pois. Suomessa on käynnissä nyt Juhannuksen alla käsittämätön kukkasota (ilmeisesti nuijasodasta kukkasotaan). Kauniita pölyttäjien (mehiläiset, ampiaiset, kimalaiset) ja muiden hyönteisten tarvitsemia kukkia hävitetään urakalla. Tämä on lyhytnäköistä toimintaa, jossa ei ole järjen hiventäkään.

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Otan uuden opetusministerin vastauksen paperille ja analysoin kynän kanssa, jotta jää pitkäaikaiseen muistiin.

Kummallista, ettei Li Andersson ottanut peruskoulun ongelmia puheeksi eduskunnan kyselytunneilla, vaikka sitä pyydettiin monta kertaa. Uusi opetussuunnitelma ja koulujen digitaalisuus eriarvoistavat ja syrjäyttävät, koska kaikilla oppilailla ei ole mahdollisuutta saada apua kotona.

Andersson sanoo haukkoneensa henkeään viimeisten neljän vuoden aikana. Olisi ollut syytä haukkoa jo ainakin vuodesta 2013 alkaen, jolloin silloinen opetusministeri Krista Kiuru hehkutti kutsuvansa pelialan huiput kehittämään matematiikan opetusta. Hänellä ja Ylellä olisi ollut hyvät mahdollisuudet nostaa ongelmat julkiseen keskusteluun ennen vaaleja, jolloin kansa oli kuulolla.

Eräs kokoomuslainen epäili perussuomalaisten vaalivoiton yhdeksi syyksi sen, että he korostivat perusopetuksen remonttia. Perussuomalaisilta kansanedustajilta sain vastauksia, mutta eivätpä hekään vaivautuneet nostamaan ongelmia puheeksi kyselytunneilla. Oulun vaalitentissä Jussi Halla-aho yritti saada keskustelua, mutta ei onnistunut.

"”Minä olen huolissani siitä, että koulutusjärjestelmämme ei enää tasaa oppilaiden perhetaustasta johtuvia eroja yhtä hyvin kuin ennen. Tämä on ollut suomalaisen julkisen ja yhteisen peruskoulujärjestelmän tärkein ja hienoin kulmakivi, ja tällä hetkellä sillä on vaikeuksia suoriutua tästä tehtävästä. Syy ei ole koulun vaan se johtuu yhteiskunnan eriarvoistumisesta”, Andersson jatkaa."

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/282671-opetusmini...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Ministeri L.Andersson lienee lukenut Kotron kirjeen sillä hän on siihen nyt vastannutkin. Tässä linkki Anderssonin vastaukseen: http://liandersson.fi/vastaus-arno-kotron-avoimeen....

Näyttäisivät molemmat vekkulit olevan pitkälti tai ainakin johonkin asti samaa mieltä, ainakin ydinkysymyksistä (p.l. toisen asteen koulutuksen pakollisuus). Tolkullisiahan nuo olivat molemmat, sekä Kotron kysymykset että Anderssonin vastaukset.

Käyttäjän TerhoNikulainen1 kuva
Terho Nikulainen

Thomas A. Wied puolustaa onnistuneesti yhteiskuntaa digitalisaatiota vastaan puheenvuorossaan normaalin ihmiselämän ja yltiödigitaalisuuden suhteesta: https://senaatintori.wordpress.com/diginatiivien-o...

Käyttäjän TerhoNikulainen1 kuva
Terho Nikulainen

Hyvä Puheenvuoron blogi "Diginatiivit", Lauri Gröhn!
Kun vielä tarkastellaan digiaallon juurisyitä, tarvitaan historiallinen näkökulma, joka puolestaan paljastaa Suomen viime sodat perussyiksi "digiloikan" ja muun konsulttihypetyksen nostattaman yltiöpäisen digitaalisuushuuman moottoriksi. http://terhonikulainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...

Käyttäjän TerhoNikulainen1 kuva
Terho Nikulainen

Yksi digihypetyksen seuraus on, että Helsingin Seudun Liikenteen (HSL - HRT) uusi matkalippusovellu vaatii älypuhelimen, jossa on viimeisimmät käyttöjärjestelmät. Esimerkiksi viisi vuotta vanha, täysin kunnossa oleva Android-puhelin ei enää käy. Mitä tuhlausta!! http://terhonikulainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Keskiviikkona 12.6. A-sudion aiheena on pitkän matematiikan asema korkeakoulujen sisäänpääsykriteereissä. Toivottavasti opetusministerilla on aikaa tutustua Ylen nettisivuilta löytyviin opiskelijahakuartikkeleihin ja toimittajalla on oikeita kysymyksiä. Korkeakoulut ymmärtääkseni päättävät itsenäisesti opiskelijavalinnoistaan.

Kotro puhuu kauniisti ihmiseksi kasvamisesta ja yleissivistyksestä, mutta missä määrin hän on tutustunut matemaattis-luonnontietellliseen kulttuuriin?

Ihmiseksi kasvamisessa helpottaa kovasti, jos löytyy jatko-opiskelupaikka ja töitä. Matematiikassa voi kokea samanlaisia elämyksiä kuin taiteissa.

”Emme halua vastakkainasettelua. Loogisen ajattelun osaaminen voi olla tosi hyvä pohja esimerkiksi sille, että osaa historian isoja kokonaisuuksia.”

Opiskelijavalintaa 2019 odotellessa kannattaa tutustua, mihin on helppo päästä. Ylen nettisisivulla on artikkeli "Pinja on yksi harvoista ja valituista ...". Suosittelen kaikille: https://yle.fi/uutiset/3-10686036

Tuohon kannattaa tutustua! Otan esi­mer­kin Ou­lun yli­o­pis­ton vuoden 2018 valinnoista. Sama ti­lan­ne lie­nee muis­sa­kin yli­o­pis­tois­sa.

Alla olevan artikkelin mu­kaan Ou­lun yli­o­pis­ton 14 suo­si­tuim­paan ha­ku­koh­tee­seen oli 4036 en­si­si­jais­ta ha­ki­jaa. Hy­väk­syt­tiin 745. Pe­rä­ti yh­dek­sään ha­ku­koh­tee­seen hy­väk­syt­tiin opis­ke­li­joi­ta enem­män kuin oli en­si­si­jai­sia ha­ki­joi­ta. En­si­si­jai­sia ha­ki­joi­ta nois­sa koh­teis­sa oli 251 ja hy­väk­syt­tiin 406. Yh­tä koh­det­ta lu­kuu­not­ta­mat­ta nämä oli­vat ma­te­ma­tiik­ka­poh­jai­sia alo­ja – jou­kos­sa myös ma­te­maat­tis­ten ai­nei­den opet­ta­jan kou­lu­tus, jo­hon en­si­si­jai­sia ha­ki­joi­ta oli vain 15.

https://yle.fi/uutiset/3-10367332?utm_source=faceb...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Luovan ajattelun vastakohta:

Logical thinkers observe and analyze phenomena, reactions, and feedback and then draw conclusions based on that input. They can justify their strategies, actions, and decisions based on the facts they gather.

Tuolla ei ole mitään tekemistä matematiikan kanssa. Huoltomiehen toimenkuva ...

Hohhoojaa:

”Matematiikassa voi kokea samanlaisia elämyksiä kuin taiteissa.”

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Opetusministeri Li Anderssonin mainitsemista ongelmista oltiin huolissaan jo silloin, kun Vasemmistoliitto oli hallituksessa eli Krista Kiurun opetusministerikautena, mutta kritiikkiä ei huomioitu ja netissä käytyä keskustelua on häivytetty.

Harmi, että 40000 vuotta vanhalla kulttuurilla, matematiikalla, on niin heikko suosio, ettei Facebook-ryhmä "Poliitikot matematiikan puolesta" ole innostanut juuri ketään poliitikkoja, vaikka ryhmään on kerätty paljon yleissivistävää aineistoa. Uusi opetusministerikin on saanut kutsun ryhmään n + 1 kertaa, missä n > 1. Kuka kutsuisi hänet ryhmään, jotta mieleen palautuisivat hallituskauden 2011 - 2015 opetusuudistukset: uusi opetussuunnitelma, digitaalisuus, sähköiset ylioppilaskirjoitukset ja oppivelvollisuusiän korotuskeskustelu,

Vasemmistokansanedustajat ovat suhtautuneet nuivasti matematiikkaan ja tekniikkaan, vaikka toisaalta hyötyvät molemmista todella paljon. Kyse on tiedon puutteesta. Matematiikka on piilovaikuttaja.

Kannattaa olla ennakkoluuloton ja liittyä ryhmään "Poliitikot matematiikan puolesta". Laittakaa ryhmän hakuun "Piilaakso" ja nimet: Liisa Keltikangas-Järvinen, Pasi Sahlberg, Arno Kotro, Osmo Pekonen, Timo Tossavainen, Sauli Ahvenjärvi, Mikko Nummelin, Shakespeare, Mikko Keinonen, Tuomas Kurttila, Maarit Korhonen, Eila Tiainen, Kari Uusikylä, ... ja vastapainoksi Krista Kiuru, Kirsti Lonka, Aulis Pitkälä, ...

Entinen kansanedustaja ja toimittaja Eila Tiainen (vas) kirjoitti:

"Kehitys, jossa tekniikka ja matematiikka ovat avainasemassa opetuksessa ja koulutuksessa eivät lisää hyvinvointia. Vain kulttuurialojen ja demokratiakasvatuksen kehittäminen järkevästi eri koulutusasteilla turvaa ideoinnin ja ajattelun."
https://tiaisenellun.vuodatus.net/lue/2011/11/kans...

Linkin takaa kommenteista löytyy vastauksia Lauri Gröhnille ja muillekin matematiikkaa vähätteleville. Pythagoras jakoi matematiikan neljään osaan, jotka olivat geometria, aritmetiikka, tähtitiede ja musiikki.

Käyttäjän TerhoNikulainen1 kuva
Terho Nikulainen

Arno Kotron avoin kirje uudelle opetusministerille on parhaita ellei paras sivistyksestä, sivistyksen arvosta, opetustyöstä ja yhteiskunnasta kirjoitettu blogiteksti koskaan! Opetusministerin vastaus ei ollut odotuksia vastaava, vaan enemmän poliittista ja konsulttijargonia. Pelkät toiveet ja odotukset eivät luo uutta todellisuutta, minkä havaitsimme ehkä parhaiten edellisen hallituksen esittämistä ("hurskaista") toivista.

Kiitos, Arno Kotro!

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Hallitus ja sen ministerit eivät voi tässä vaiheessa esittääkään mitään muuta kuin hyviä aikomuksia. Tulevaisuus näyttää heidän todelliset tekemisensä. Siihen nähden L.Anderssonin vastaus oli ihan hyvä. Meidän on vain valvottava kuni konsulit konsanaan ja pidettävä huolta, että hallitus tekee mitä hallitus lupaa.

Ville Maunu

Li on opiskellut valtiooppia, aineet pakolaisoikeus ja venäläinen kulttuuri :)

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Onhan se valitettavaa, että Ylen yleissivistävä anti matematiikassa on niin köykäistä, ettei edes akateemisesti koulutetuilla ole muuta tietoa kuin, mitä koulussa opetettiin ja siellä ei taideta käsitellä matematiikan historiaa. Täältä löytyy jokin video:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/11/16/matematii... . Se etsittiin Yle Areenaan vuosia sitten, kun anelin.

"Opetelkaa ruotsia, juntit" – Finlandia-voittaja Juha Hurme piti väkevän puheen ruotsin kielen puolesta (Yle). Hurme on opiskellut matematiikkaa ja fysiikkaa, joten olen pannut toivoni häneen ja odottanut, että hän pamauttaa:

"Opiskelkaa matematiikkaa, juntit! Se avartaa kummasti maailmankuvaanne."

Jonkin verran hän on puhunutkin matematiikasta. "Pythagoralaiset tuumasivat, että universumi on rakennettu kokonaisluvuista ja niiden välisistä suhteista.

2500 vuotta sitten matematiikasta oli tullut tiedettä, taidetta ja jopa uskontoa. Samoksen saarelta Etelä-Italian Krotoniin siirtyneet pythagoralaiset päättelivät, että maailmankaikkeus on matematiikkaa. He tuumasivat, että universumi on rakennettu kokonaisluvuista ja niiden välisistä suhteista. Tämä kasvisruokaa popsinut, kummastakin sukupuolesta koostunut ja jatkuvaan opiskeluun satsannut yhteisö piti tästä todisteena musiikin harmonioita.

Esimerkiksi diatoninen sävelasteikko todellakin perustuu tällaisiin lukusuhteisiin, josta löydöstä riemastuneina Krotonin matemaatikot laajensivat periaatetta uhkarohkeasti koko kosmokseen. Heistä tiedetään sekä paljon että vähän. Puolimyyttisen pomomiehen Pythagoraan kiellosta ”Älä kajoa papuihin!” on väitelty jo kolmatta vuosituhatta."

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/04/24/juha-hurm...

Tämä viiden minuutin puhe sopii vaikkapa päivän avaukseen: "Kiitetty olkoon Muhammad ibn Musa al-Khwarizmi, algebran perustaja, joka intialaisten lukujärjestelmiä tutkiessaan keksi nollan ja vakiinnutti kymmenkantajärjestelmän noin 800 vuotta ajanlaskumme alun jälkeen." Juha Hurme.

https://areena.yle.fi/1-2015077

Säveltäjä Leif Segerstam ja pianisti Olli Mustonen ovat hehkuttaneet matematiikkaa. Olli Mustosen isä on tilastomatemaatikko Seppo Mustonen, joka on kehittänyt survo-ristikot. Olli Mustonen kertoi ratkovansa niitä konserttimatkoillaan. Olisi hienoa, jos matematiikka saisi Ylellä arvoisensa aseman. Matematiikasta voisi tulla aivojumppaa ja ajanvietettä myös vanhuksille.

Oletteko tutustuneet matemaattisiin taikatemppuihin. Googlettakaapa Martti Siren!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Segerstam ja Mustonen puhuvat höpöä musiikin ja matematiikan suhteista. Suomessa musiikin filosofia on täysin retuperällä. Ns. musiikin teoria on vain musiikin työkalupakki. Mitään musiikin teoriaa ei ole olemassakaan. Matematiikka ei ole tiede vaan teknologia.

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/267...

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/220...

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/260...

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/257...

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Täällä on hehkutettu paljon sivistyksen puolestapuhujaa, Kari Uusikylä. Olen lukenut hänen blogejaan paljon, ja aion tulostaa tämän ja analysoida kynän kanssa. Yritän ymmärtää.
https://kariuusikyla.com/2019/06/11/onnea-li-ander...

Mikä näitä humanisteja ja kasvatustieteilijöitä vaivaa? Onko yleissivistys jäänyt liian kapea-alaiseksi? Puuttuuko matemaattis-luonnontieteellinen yleissivistys? Matematiikan ansiosta meillä on tekniikka ja internet, joten olisi helppo hankkia myös matemaattista yleissivistystä. KIrjojakin löytyy.

"Osaaminen on se, millä me Suomessa pärjätään." - Juha Sipilä 1996

Olen Sipilän kanssa samaa mieltä. Ihmiseksi kasvamisessakin auttaa paljon se, jos osaa lukea, kirjoittaa ja matematiikan taidot. En ymmärrä näitä kasvatuksen guruja, kun on alettu vähätellä erityisesti matemaattista ja insinööriosaamista, joista on tehty dismeriittiä. Joka päivä saamme kuulla vaatimuksia saada lisää rahaa koulutuksiin ja kulttuuriin. Missä ihmeessä sitä rahaa kasvaa, jos ei ole osaajia? Katsokaapa, mistä kultuurin tukijat tulevat!

Emme me matemaattisiin aineisiin panostaneet ole sen pahempia ihmisiä kuin muutkaan. Olemme vain kiinnostuneita kulttuurista laveammin kuin moni meitä vähättelevä humanisti ja kasvatustieteilijä.

Hyvä esimerkki laaja-alaisesti sivistyneestä luonnontieteilijästä, joka oli myös humanisti, on Oulussa tähtitieteen professorina toiminut professori Jaakko Hämeen-Anttilan isä Antero Hämeen-Anttila. Oli ilo kuunnella häneltä teoreettisen fysiikan ensimmäisiä luentoja. Anterosta ei tullut niin kuulua kuin poikansa, koska ei ollut koulutukseltaan humanisti.

Ei se, että on jopa huippuosaaja matemaattisissa aineissa, tee ihmisestä sivistymätöntä. Omista opiskelijoistani, matematiikan maistereista, on tullut kirjailijoita, taiteilijoita ja opiskelijoinani on ollut luonnontieilijöiden lisäksi muusikoita, lääkäreitä, insinöörejä, humanisteja, kasvatustieteilijöitä, ... Opettajaurani aikana olen saanut tutustua tuhansiin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Monitieteinen Oulun yliopisto, jossa melkein kaikki oppiaineet ovat saman katon alla, antoi mahdollisuuden opiskella laaja-alaisesti ja tutustua kaikkien tiedekuntien ihmisiin. Olen kiitollinen, että rahan puutteessa oli pakko lähteä opiskelemaan Ouluun.

Kasvatustiede sanana kuulosti niin hienolta, että päätin aloittaa sen opinnot tarkoituksenani kasvaa paremmaksi opettajaksi. Kasvatustieteen opintoja ja auskultointia ei vaadittu yliopisto-opettajan virkoihin, joten opiskelu oli harrastusta. Niinpä otin opiskelun vakavasti. Istuin illat luennoilla, Yöllä luin suomenkieliset tenttikirjat kaseteille ja kuuntelin niitä pyöräillessäni yliopistolle, matkaa 5 - 19 km vuodenajasta riippuen.

Luin kaikki tenttikirjat, vaikka pääaineopiskelijat ihmettelivät: "Eihän kukaan noi tee. Luetaan vain sisällysluettelo." Olin tottunut opiskelemaan kynän kanssa. Niinpä referoin kirjat. Täytyy tunnustaa, että ensimmäiset tenttikirjat olivat shokki. Piti turvautua Hirsjärven sanastoon.

Uteliaisuus kasvoi opiskelun myötä ja kumuopinnoissa huomasin innostuvani. Istuin graduseminaarissa vuoden verran ja pääsin itsekin pariin graduun, kun kanssaopiskelijat ihmettelivät, mikä saa ihmisen opiskelemaan tuolla iällä. Uteliaisuus kasvoi, opiskelin myös aikuiskasvatusta, osallistuin lukemattomille pedagogisille kursseille ja auskultoinkin. Niinpä olin kuulema jossain vaiheessa Oulun yliopiston pedagogisesti koulutetuin henkilö.

Aineopinnot maksoin itse! Melko kalliita olivat silloin avoimen yliopiston opinnot, mutta se kannatti. Muuten en uskaltaisi kirjoitella näistä aiheista.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Huovinen kirjoitti: "Ei se, että on jopa huippuosaaja matemaattisissa aineissa, tee ihmisestä sivistymätöntä."

Ei todellakaan. Mutta vice versa, ei pelkkä huippuosaaminen matematiikassa tee myöskään sivistymättömästä sivistynyttä.

Olemme ihan harhateillä jos mittaamme sivistystä vain jonkin yksittäisen alan, tärkeän tai vähemmän tärkeän, kapea-alaisella osaamisella. Sivistyshän nimen omaan yksittäisiä aloja laajempaa tietämystä ja etenkin ymmärrystä.

Nykyaikamme suurin ongelma onkin, ei yksittäisten alojen huippuosaaminen vaan kapea-alaisuus ja tuon kapea-alaisuuden poliittinen korostaminen joidenkin harvojen taloudellisten etupyyteiden korostamiseksi. Käsittääkseni siitä näissäkin keskusteluissa on, joitakin harvoja ylilyöntejä lukuunottamatta, kyse. Materia*) meitä yksisilmäisyydeltä varjelkoon!

---
*) En näin ateistina ja uskonnottomana manaa paranormaalien jumalheerosten nimiin.

Käyttäjän TerhoNikulainen1 kuva
Terho Nikulainen

Minusta olisi tullut matematiikan huippuosaaja, jos yliopiston luentotilojen ilmanvaihto olisi ollut parempi. Peruskorjaukset tulivat vasta muutama vuosi myöhemmin kuin aloitin matematiikan opintoni. Samalla aloitin tietojenkäsittelyn opinnot. Niiden luentosaleissa oli vielä huonompi ilmanvaihto.
Matematiikka oli lempiaiheeni koulussa ja pääsin sitä yliopistoon opiskelemaan suoraan koulun päättötodistuksen ja ylioppilastodistuksen perusteella. Kiinnostukseni matematiikkaan oli huippuluokkaa.
Jouduin kuitenkin valitsemaan humanistiset aineet kuten filosofian, filologiset aineet, kielitieteen ja musiikkitieteen. Niiden saleissa ei ollut ilmanvaihto-ongelmia ja aineet kiinnostivat minua yhtä paljon kuin matematiikka.
Niinpä minusta tuli laajasti sivistynyt matematiikan osaaja.
Kaikki muut, siis humanistiset aineet, olivat suuri bonus ja antaneet tyydyttävän elämän.
Kasvatustieteellistä kirjallisuutta olen lukenut omatoimisesti kymmenien vuosien ajan ja pysynyt niiden avulla ajan tasalla sekä kasvatustieteessä että kasvatuspsykologiassa ja psykologiassa.
Kaikkein paras aineyhdistelmä ihmiselle on sellainen, jonka aineiden opiskelusta hän oikeasti pitää! Pedagogisia aineita olen opiskellut myös yhteen tutkintooni.

Keskustelu matematiikan ja yleissivistävien aineiden keskinäisestä suhteesta ja keskinäisestä tärkeydestä on turhaa. Ihmisen on syytä oppia sekä matematiikkaa että yleissivistäviä aineita, joista yksi tärkeimmistä on filosofia.

Käyttäjän AskoRantala kuva
Asko Rantala

Tuohan on oikea asenne, mahdollisimman monipuolista tiedonhankintaa ja harrastusta. Varmaan selviytyy käytännön elämästä joutumatta velkasaneeraukseen laskutaidottomuuden vuoksi. Kyllä lukion matikka riittää, eikä muiden aineiden opiskelu ole sitä häirinnyt.

Valitettavasti täällä on toistaiseksi ollut vain YES, YES, YES-miehiä ja naisia ja toisinajattelijat on huudettu suohon.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

133 Et sitten huomannut, ettei kasvatustiede ole tiede?

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Hyvä esimerkki osaamisen merkityksestä luovuudelle on tässä: MATEMATIIKALLA TAIDETTA

Kuusamolaisen matematiikan opettaja Pentti Hentilän taidetta matematiikalla. https://yle.fi/uutiset/3-7055787

"Kuusamolainen Pentti Hentilä harrastaa matemaattisten ohjelmien kehittelyä tietokoneella. Rakas harrastus muuntui muutamassa vuodessa myös taiteen tekemiseksi, kun luonnon lait piirtyivät graafisiksi kuviksi, tauluiksi. Rajat taiteelle asettaa vain oma mielikuvitus." (Kaleva 26.11.2000)

Matemaattisten ohjelmien harrastuksen Hentilä aloitti 1990-luvun alussa Commodore 64-tietokoneella ja Basic-ohjelmointikielellä. Laitteiden nopeuden lisääntyessä ja ohjelmointikielten kehittyessä grafiikan tekeminen on saanut uusia ulottuvuuksia. Tauluja ei ole tehty valmiilla piirrosohjelmilla, vaan kuvien tekemiseen käyttämänsä ohjelmat Hentilä on kehittänyt itse.

Matemaattisina virikkeinä taulujen teolle ovat olleet Schaum’s Outline Series-sarjasta teokset Advanced Calculus, Vector Analysis ja Complex Variables. ”Nämähän ovat semmoisia korkeamman matematiikan perusteoksia”, Hentilä selittää Ouluma.fi:n valaisevassa artikkelissa.

"TUNNET luultavasti seuraavan yhtälön: E = mc².

Se on Albert Einsteinin suhteellisuusteorian pohjalta johdettu yhtälö, joka kertoo energian ja massan suhteesta. Entäs sitten?

Monet vaikeaselkoiset matemaattiset teoriat tuntuvat maallikolle olevan lähinnä aivojumppaa ja filosofiaa. Tai siis: mitä hyötyä siitä tai muista arjesta täysin irrallaan olevista teoreettisen fysiikan totuuksista on tavallisessa elämässä?"

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005715568.html?sha...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Taidetta? Kaavamaista ornamenttiaskartelua algoritmeilla. Vähän tekemistä sivistyksen kanssa jos sitä on tarkoitus todistella. Kuratointia on monenlaista ...

Koulussa Einstein kaavasta on höpöversio: laske kuinka paljon energiaa tiiliskivi sisältää.

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Kiitos Arno Kotron blogin! Yle heräsi ja nyt uutisia on tippunut todella paljon. Olisipa herännyt jo ennen vaaleja ja uutisoinut myös Ylen Suuresta koulukyselystä. Perusopetus ainakin matematiikan osalta pitää saada kuntoon.

Matemaattisen yleissivistyksen puute voi olla huono juttu toimittajalle. Laskuvirheiden lisäksi saattaa höpläytellä muutakin.

Erään lehden toimittaja kirjoitti muutama vuosi sitten. "Väitän, että olen hyötynyt ruotsin kielestäkin enemmän kuin trigonometriasta."

Laitoin vastineen, mutta en selittänyt siinä, miten hän hyötyy trigonometriasta joka päivä. Ajattelin, että asiantuntijat vastaavat.

Vastineeni julkaistiin lehdessä, mutta ei julkaistu erään asiantuntijan yleistajuista vastinetta, jossa hän selitti asian. Toimittaja oli vastannut, että häntä on jo oikaistu tästä. Mielestäni hän toimi väärin, koska lehden lukijoille jäi nyt kuva trigonometriasta tyhjänpäiväisenä matikkajuttuna. Tässä yksi esimerkki taistelusta saada matematiikkaa mediaan - positiivisesti.

Lähetin edellisen hallituksen oppositiokansanedustajille viestin: Kysykääpä kyselytunnilla, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta Yle vähentää urheiluohjelmia, julkkisten haastatteluja ja muuta hömppää ja antaa ohjelma-aikaa matematiikalle!

Lienee mennyt viesti nykyiselle opetusministerikllekin.
****************************''''

"Fourier’n sarjoja esiintyy fysiikassa erittäin monenlaisissa yhteyksissä. Niitä käytetään apuna esimerkiksi röntgenkristallografiassa, optiikassa, akustiikassa, kvanttikenttäteoriassa ja signaalinkäsittelyssä. Myös eräiden osittaisdifferentiaaliyhtälöiden ratkaisut ovat Fourier’n sarjoja. Fourier’n sarjan kaltaisia sarjoja voidaan rakentaa sinin ja kosinin johdannaisten lisäksi myös muiden ortogonaalisten funktiojoukkojen avulla."

"Fourier'n muunnos on matematiikassa käytetty jatkuva integraalimuunnos. Muunnosta käytetään erityisesti analyysissä differentiaaliyhtälöiden ratkaisemisessa ja signaalinkäsittelyssä erilaisiin taajuusanalyysiä vaativiin sovelluksiin. Muunnos perustuu teoreemaan, jonka mukaan mikä tahansa jatkuva riittävän säännöllinen funktio voidaan esittää sinimuotoisten funktioiden integraalina. Fourier'n muunnoksella voidaan laskea näiden sinimuotoisten komponenttien amplitudi ja vaihe."

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jean_Baptiste_Jose...

Käyttäjän ylepola kuva
Sakari "Ykä" Lepola

Aikoinaan vein jotain pitkähköä raporttia Tamfeltin -siis ensimmäisen yrityksen, jonka palveluksessa nuorena insinöörinä olin- varatoimitusjohtajalle. Hän katsoi valmistelemaani tuotosta ja palautti sen minulle takaisin sanoen, että ei lue mitään sellaista, mitä ei kykene esittämään yhdellä A4 -arkilla.

Runsaan 20 vuoden teollisuuskokemuksen jälkeen uudessa elämässäni opetan tulevia insinöörejä ja samalla pyrin välittämään tuota samaa tiivistämisen taitoa insinööriopiskelijoilleni: Tenttivastauksen ylenmääräinen pituus ei nosta arvosanaa. Päinvastoin jossain vaiheessa se alkaa vaikuttamaan päinvastoin, koska silloin opiskelija ei ole enää ollut ydinkysymyksen äärellä vaan paperille on haluttu saada aivan kaikki mitä asiasta ja sen vierestä mieleen juolahtaa. Tämän saman haluaisin nyt sanoa kolumnistille: Asia on hyvä, monet siinä esitetyt seikat hyvin asiallisia ja ajankohtaisina tärkeitä, mutta valitettavasti tuo pituus ei kyllä paranna luettavuutta ja selkeyttä. Vosiko tästä mitenkään saada tiiviimmän?

Käyttäjän AlliHuovinen kuva
Alli Huovinen

Tuskin ehdin saada paperille puolta sivua kasvatustieteen tentissä, kun jotkut kanssaopiskelijani hakivat jo kolmatta arkkia vastauksia varten. Ilokseni huomasin tenttituloksista, että tentin korjaaja oli arvostanut jäsenneltyä ja tiivistä vastaustani.

Se että matematiikka on yleissivistystä, ei näytä aukeavan lyhyellä perustelulla, mutta on tässäkin hyvä yritys:

"Matematiikka on yleissivistystä

YLE uutisoi 12.6., että moni rehtori miettii, syökö pitkän matematiikan suosio yleissivistystä. Mutta matematiikkahan on osa yleissivistystä siinä missä äidinkielen, historian tai vieraiden kielten osaaminen. Tai vaikkapa hyvät tavat!

Esimerkiksi koodin ja algoritmien perusteiden ymmärtäminen on yhä tärkeämpi kansalaistaito. Yhä suurempi osa niin julkisista kuin kaupallisista palveluista, arjen esineistä, liikennepalveluista tai mediasta toimii ohjelmistojen varassa. Kaikista ei tarvitse tulla diplomi-insinöörejä tai vaikka koodareita, mutta on tärkeää, että mahdollisimman moni ymmärtää perusperiaatteet siitä, miten maailma toimii. Tähän tarvitaan matematiikan osaamista.

Paras tapa huolehtia näiden taitojen kerryttämisestä on tuoda perustaitojen opetus osaksi kaikkea oppimista jo perusasteelta alkaen, matematiikka mukaan lukien.

Ja tietysti tarvitaan myös huippu-asiantuntijoita. Matemaattisten ja ongelmanratkaisutaitojen opetuksen lisääminen on tärkeää myös siksi, että voimme huolehtia siitä, että ammatillista huippuosaamista on tarjolla riittävästi mm. yritysten tarpeisiin."

https://www.tek.fi/fi/blogi/jari-jokinen/matematii...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset