ArnoKotro

Yo-ruletti pyörii

Nyt kesällä monessa perheessä hermoillaan, saako nuori haluamansa opiskelupaikan. Yliopistoihin pääsy on aiempaa enemmän kiinni ylioppilaskokeen arvosanoista.

Toukokuun 15. olikin jännittävä päivä. Silloin saatiin lopulliset pisteet kevään ylioppilaskirjoituksista. Omalta osaltani jännitys vaihtui hämmästyksesi, ja seuraavaksi tulikin jo halu tuoda ilmeistä epäkohtaa laajempaan keskusteluun.

Kertauksen vuoksi: pisteytys tapahtuu niin, että ensin aineenopettaja arvostelee kokelaiden vastaukset, ja sen jälkeen ne pisteyttää YTL eli ylioppilastutkintolautakunta.

On aika tavallista, että pisteet muuttuvat YTL:ssä. Yleensä opettajat nielaisevat muutokset mukisematta, koska opettajalla on tieto vain oman koulun osaamisesta, ei maan yleisestä tasosta. Siitä on kuva vain YTL:llä, joka siis voi kalibroida pisteytystä valtakunnallisen osaamisen valossa.

Mutta sitten on myös kaltaisiani poikkeuksia. Olen töissä kahdessa koulussa ja pisteytän molempien lukioiden filosofian vastaukset. Luin aina yhden kysymyksen vastaukset peräkkäin kiinnittämättä edes huomiota siihen, kumman koulun kokelaasta on kyse, ja pisteet annoin tietysti samoin kriteerein.

Kun YTL:n lopulliset pisteet tulivat, yllätyin. Toisen koulun pisteet keskimäärin laskivat, toisen nousivat.

Jos olisin pisteyttänyt vain toisen koulun kokeet, olisin järkeillyt, että valtakunnallinen taso oli ollut hyvä tahikka huono ja systemaattinen heilahdus johtui siitä. Nyt tuo selitys ei kelpaa.

Voisiko olla, että olisin pisteitä antaessani vahingossa muuttanut kriteereitäni juuri siinä kohtaa, missä koulu vaihtui toiseksi? Se on äärimmäisen epätodennäköistä. Ilmeinen selitys onkin se, että koulujen kokeet arvosteli kaksi eri sensoria, joista toinen oli tulkinnanvaraisten vastausten äärellä tiukka, toinen ei.

Soitto YTL:ään antoi vahvistuksen. Kokeet oli tosiaan pisteyttänyt eri ihminen. Ja yksi sensori siis arvostelee aina koulun kaikki vastaukset jossakin oppiaineessa.

Ei voi välttyä ajatukselta, että tässä ovat nyt pisteet liikaa tuurista kiinni. Asia ei ole vähäpätöinen, koska ensi vuonna jo valtaosa yliopisto-opiskelijoista valitaan pelkän yo-kokeen perusteella.

Ongelma siis on, mutta onneksi on olemassa myös keinot, joilla opiskelijoiden oikeusturvaa ja yhdenvertaista kohtelua voisi parantaa.

Kas näin: luovutaan vanhasta paperiajan käytännöstä, jossa yksi sensori korjaa aina yhden koulun kokeet. Tehdään mieluummin niin, että yhden sensorin kontolla on aina tietty kysymys. Näin jokaisen kokelaan vastaukset arvostelee monta sensoria, ja näidenkin työ helpottuu, kun voi keskittyä tiettyihin teemoihin.

On minulla toinenkin ehdotus. Nyt ylioppilaskokeessa on liikaa eri kokoisia tehtäviä. Yhden tehtävän maksimipisteet voivat olla esimerkiksi 2, 5, 8, 15, 20 tai 30 pistettä. Niin opettajan kuin YTL:nkin työtä helpottaisi, jos pisteskaalat vaihtelisivat vähemmän. Epätarkkuutta tulee ihan jo siksi, että takaraivossa vaanii väärä asteikko. (Autoilijat tietävät, millaista on ajaa tiellä, jossa nopeusrajoitukset vaihtuvat koko ajan, ja kuinka paljon turhia sakkoja tulee.)

Maksimipisteitäkin olisi hyvä miettiä. Edesmenneessä paperikokeessa asteikko oli 0-6 pistettä (jokerin 0-9), ja vastaukset kieltämättä osuivat usein pisteiden väliin. Mutta nyt on heilahdettu toiseen laitaan. Jos maksimipisteet esseestä ovat 20 pistettä ja tehtävänä on pohtia tasa-arvoihanteen toteutumista tai leffapätkän eettistä viestiä, siinä ei erkkikään osaa sanoa, ovatko oikeat pisteet 12 vai 13. Kampa on liian tiheä, pisteyttämisessä on tikanheiton maku.

YTL:ään tehdyistä tarkistuspyynnöistäkään on harvoin hyötyä, pisteet pysyvät yleensä ennallaan.

Ymmärrän kuitenkin YTL:ää. Olisi kestämätön tilanne, jos syntyisi käsitys, että aina kannattaa tehdä valitus. Ymmärrän myös oman aineeni, filosofian, tilannetta: resurssit ovat vähäiset ja kysymykset laaditaan ja vastaukset pisteytetään pienellä ja ylityöllistetyllä porukalla. Tiedän että sensorit ovat osaavia ja ammattitaitoisia, salaliittoteoriaan ei tässä ole aineksia. Ongelmat tulevat aineen luonteesta, sensorikäytännöistä ja laveasta pisteskaalasta.

Aika pienin ja helpoin muutoksin ongelmat saataisiin hallintaan, jos vain halutaan.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jos eri henkilöt arvostelevat yioppilaslautakunnassa eri koulujen tulokset yksin, niin tuo ongelma olisi helppo ratkaista siten, että kouluista tulevat vastaukset sekoitetaan kuin korttipakka valtakunnallisesti ja siitä köntästä allokoidaan sitten summittaiset kiintiöt tarkastajille.

Jos kuvaamasi vallitseva menettelytapa todellakin pitää paikkansa ja jos näin on aina tehty, niin on olemassa riski, että niin sanottujen "hyvien koulujen" pisteytys joko tarkoitushakuisesti tai alitajuisesti muodostuu paremmaksi kuin muiden koulujen pisteytys vaikka vastaukset tehtäviin olisivat samanarvoisia.

Olen itse käynyt sellaisen koulun, joka siihen aikaan oli Suomen paras niin todistusten keskiarvojen kohdalla kuin myös YO-kirjoitusten tilastollisessa tuloksessa. Ja YO-tuloksissa tuo ero muihin Suomen kouluihin tuppasi vain kasvamaan todistusten keskiarvotilastoon verrattuna.

Omalla kohdallani koin positiivisen yllätyksen, kun pitkän matematiikan yksi tehtävä osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi ja sain vain yhtälön aikaiseksi eräänlaisen geometrisen kuvion kulmien ja janojen kautta määritellyillä neliöjuurilausekkeen alla olevilla trigonometrisilla funktioilla, mutta itse ratkaisu jäi tyhjäksi. Kirjoitin lopuksi vain: "Kun tästä yhtälöstä ratkaistaan X, saadaan oikea vastaus". Koulu antoi skaalalla 0-6 pistettä kyseisestä tehtävästä minulle yhden pisteen ikään kuin yrityspisteeksi. Ylioppilaslautakunnasta sain siitä viisi pistettä!

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Kyllä, nyt kun yo-kokeet ovat digitaaliset, erilainen vastausten sekoittaminen arvioijille olisi hyvin helppoa. Jo nyt nykysysteemissä on se hyvä puoli, että sensorit eivät tiedä, minkä koulun kokeita arvostelevat.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Tuli omat kokemukseni yo-kirjoituksista mieleen.

Menin iltalukioon ukkoiässä ( reilu nelikymppisenä), suoritin sen vajaassa kahdessa vuodessa , vaatimattomuuteni estää kertomasta tuloksen : 4 E 1 L.

Filosofiaa olin harastanut ennen lukioon menoa vuosikymmeniä : lukenut jopa Wittgensteinin Tractatuksen : niin pösilö en ole, että väittäisin ymmärtäväni sen.

Filosofian numero todistuksesssa tietenkin kymppi, mutta minulla ei tullut pieneen mieleenikään vastata yo-kirjoituksissa filosofian kysymyksiin, koska - tietenkin- arvostelu on täysin subjektiivista . Pelasin varman päälle ja vastasin reaalissa fysiikan/kemian/ ja historian kysymyksiin.

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Ei se arvostelu täysin subjektiivista ole - on olemassa ihan kelpo kriteereitä eri pisteille - mutta eihän se yhtä tarkkaa voi olla filosofiassa (tai uskonnossa, elämänkatsomustiedossa, historiassa...) kuin matematiikassa, jossa oikea vastaus on esimerkiksi 5x ja sillä sipuli. Suosittelen kyllä kovasti filosofian kirjoittamista, äärettömän mielenkiintoinen aine kuten Seppo tiedät!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Reaalikokeessa keskityin pitkälti historian kysymyksiin. Silloin taisi olla reaalikokeessa viisi kysymystä ja vastasin neljään historian tehtävään sekä yhteen fysiikan tehtävään. Tunsin olevani historiassa kaikkein vahvimmillani enkä kantanut huolta vastausteni mahdollisesta subjektiivisuudesta.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

".. äärettömän mielenkiintoinen aine kuten Seppo tiedät!.."

Tuosta olen täysin samaa mieltä, keskustelumme silloisen filosofian opettajan kanssa olivat antoisia : muu luokka kuunteli silmät pyöreinä, mistä nuo kaksi - jalat tukevasti ilmassa olevaa - oikein juttelee , joskus joku ´epätoivoinen´ uskaltautui kysymään tunnin päätyttyä " Tuleeks toi äskeinen kokeisiin.."

En silti uskaltaisi suositella filosofian kirjoittamista , minulla ei ole tietenkään kokemusta nykyisistä koekysymyksistä, silloin 90-luvun lopulla ne keskittyivät huomattavasti etiikkaan, joka tunnetusti on ´monitulkintainen´ aihe.

Edit : Hiukan asiaa sivuten . Yritän herätellä itseäni ´arkieläman koomasta´ palaamalla takaisin nuoruuteni ´rakkauteen´ eli filosofiaan, joka on viime vuosina jäänyt taka-alalle.
Juuri eilen ´lämmittelin´katsomalla tämän videon:

https://www.youtube.com/watch?v=bqGXdh6zb2k

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ikivanhoihin juttuihin palaaminen akuutin ongelman äärellä on tietysti turhaa ja ärsyttävää, mutta kummasti aihe aktivoi muistia neljänkymmenen vuoden takaa!

V. 1979 oli yhtenä reaalikokeen tehtävistä vaalituloksen selvittäminen, lähtötietoina ehdokkaiden äänimäärät puolueittain, maininta vaaliliitoista sekä valittavan valtuuston koko. Siinä oli täysi pistepotti tarjolla aivan yllättävän vähällä vaivalla! Jos muisti d'Hondtin systeemin, ei juuri muuta tarvittu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset