Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Sat, 22 Dec 2018 19:28:52 +0200 fi Kohtaaminen http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266332-kohtaaminen <p>Eilen vierailin TV1:n Sannikka &amp; Ukkola-ohjelmassa. Hassua kyllä, varsinaista keskustelua paremmin mieleen jäi kohtaaminen takahuoneessa.</p><p>Samaan ohjelmaan nimittäin osallistui keskustapuolueen Mikko Kärnä. Emme olleet koskaan aiemmin tavanneet, mutta tiesin kyllä miehen &ndash; lähinnä siitä, että hän yleensä kannattaa kaikkea mitä vastustan, ja päinvastoin.</p><p>Jos minusta tehtäisiin vastakohta, se olisi Mikko Kärnä.</p><p>Kärnä on erähenkinen lappilainen ex-rajavartija, joka harrastaa metsästystä ja esiintyy mieluusti pyssyjen kanssa machoilevissa Instagram-kuvissa. Eläinten lahtaaminen on kuulemma ehdottomasti oikein ja se tuottaa mielihyvää. Kärnä on myöntänyt julkaisevansa kiusallaan ja tarkoituksella provosoivia kuvia tappamistaan eläimistä. Hän vastustaa sitä, että Jehovan todistajat vapautetaan asepalveluksesta, koska kaikkien miesten pitää käydä armeija. Kärnän elämänpiiriä ovat Lappi ja sen erämaat, itse laidunnan Kallion pahamaineisella punaviheriöllä.</p><p>Sitä paitsi keskustapuolue on viimeisin puolue heti kristillisten jälkeen, jota voisin äänestää.</p><p>Millainen kokemus sitten oli tutustua Kärnään? Sanalla sanoen miellyttävä. Heitin avaukseksi, että jos lähetykseen halutaan lisää ytyä, meidät pitäisi päästää väittelemään asevelvollisuudesta. Kärnä naurahti ja piti ajatusta hyvänä. Koska tätä mahdollisuutta ei meille suotu, kävimme armeijakeskustelun takahuoneessa &ndash; ja olimme paljosta samaa mieltä. Esimerkiksi siitä, että maanpuolustuksen pitää olla kunnossa, määrärahat on turvattava ja puolustus pitää järjestää tasa-arvoisesti. Yksimielisiä olimme siitäkin, että nykytilanne on kaikkea muuta kuin hyvä: rahat eivät riitä, tasa-arvo ei toteudu ja niin edespäin.</p><p>Yhteinen näkemys meillä oli myös puolustusministerin linjauksista, mutta ei niistä nyt enempää.</p><p>Kärnä vaikutti huumorintajuiselta, älykkäältä ja sanavalmiilta hepulta, sellaiselta jonka kanssa olisi hauska istua oluella.</p><p>Mitä opin, taas kerran? Tarvitaan enemmän nokikkain kohtaamista. Juttelin hiljattain Aseman Lapset ry:ssä työskentelevän kanssa, ja hän kertoi että heillä on ratkottavanaan hyvinkin karuja kiusaamis- ja uhkailutapauksia, joissa on osallisina myös nuorten vanhempia. Mutta liennytyksen saa alkuun usein yllättävän helposti: nettiräyhäämisen sijaan pitää vain istua samaan pöytään, jolloin raivo kummasti laantuu.</p><p>Saman havainnon olen tehnyt koulumaailmassa. Jos opettaja kohtaa kasvotusten niin sanotun hankalan vanhemman &ndash; tai vanhempi hankalan opettajan &ndash; yhteinen sävel tuppaa löytymään.</p><p>Olemme liikaa yksin ja rakentelemme mielen kellareissa kitkeriä viholliskuvia. Nettikeskustelukaan ei oikein auta, päinvastoin, koska evoluutio on muovannut homo sapiensista sellaisen otuksen, että ymmärrys ja empatia vaativat muutakin kuin sanoja. Savannilla ei ollut nettiä, piti katsoa lajikumppanien ilmeitä ja eleitä, ja niin pitää vieläkin.</p><p>Aloittaa voi läheltä. Opettajana haluan, ettei lähiopetusta korvata itsenäisellä läppäriopiskelulla. Nuorille tekee hyvää tulla säännöllisesti vertaistensa joukkoon, kohtaamaan ja keskustelemaan. Ja lopetetaan se puhelimien tuijottelu välitunneilla ja kysytään mieluummin livenä kaverilta, miten menee.</p><p>Eduskuntavaalien alla sopii toivoa, ettei kampanjoita käydä liian nettipainotteisesti vaan ehdokkaita nähdään vaalikojuilla keskustelemassa kansalaisten kanssa. Ja toivottavasti me äänestäjät jaksamme vaivautua paikalle. Käsitys monesta poliitikosta voi muuttua lyhyenkin kohtaamisen myötä ja sietämättömäksi idiootiksi tietämämme päättäjä paljastua yllättävän siedettäväksi tapaukseksi, eikä sen jälkeen sormista tursua näppäimistölle yhtä helposti aamuöistä nettisappea.</p><p>Ja mitä Uuteen Suomeen tulee, uskon että ärsyttävimpienkin blogien takaa saattaa löytyä yllättävän hyvä tyyppi. Kumman usein ihmiset ovat miellyttävämpiä kuin kirjoituksensa.</p><p>Tämän ajatuksen hengessä haluan toivottaa kaikille Uuden Suomen lukijoille ja blogisteille rauhallista joulua.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilen vierailin TV1:n Sannikka & Ukkola-ohjelmassa. Hassua kyllä, varsinaista keskustelua paremmin mieleen jäi kohtaaminen takahuoneessa.

Samaan ohjelmaan nimittäin osallistui keskustapuolueen Mikko Kärnä. Emme olleet koskaan aiemmin tavanneet, mutta tiesin kyllä miehen – lähinnä siitä, että hän yleensä kannattaa kaikkea mitä vastustan, ja päinvastoin.

Jos minusta tehtäisiin vastakohta, se olisi Mikko Kärnä.

Kärnä on erähenkinen lappilainen ex-rajavartija, joka harrastaa metsästystä ja esiintyy mieluusti pyssyjen kanssa machoilevissa Instagram-kuvissa. Eläinten lahtaaminen on kuulemma ehdottomasti oikein ja se tuottaa mielihyvää. Kärnä on myöntänyt julkaisevansa kiusallaan ja tarkoituksella provosoivia kuvia tappamistaan eläimistä. Hän vastustaa sitä, että Jehovan todistajat vapautetaan asepalveluksesta, koska kaikkien miesten pitää käydä armeija. Kärnän elämänpiiriä ovat Lappi ja sen erämaat, itse laidunnan Kallion pahamaineisella punaviheriöllä.

Sitä paitsi keskustapuolue on viimeisin puolue heti kristillisten jälkeen, jota voisin äänestää.

Millainen kokemus sitten oli tutustua Kärnään? Sanalla sanoen miellyttävä. Heitin avaukseksi, että jos lähetykseen halutaan lisää ytyä, meidät pitäisi päästää väittelemään asevelvollisuudesta. Kärnä naurahti ja piti ajatusta hyvänä. Koska tätä mahdollisuutta ei meille suotu, kävimme armeijakeskustelun takahuoneessa – ja olimme paljosta samaa mieltä. Esimerkiksi siitä, että maanpuolustuksen pitää olla kunnossa, määrärahat on turvattava ja puolustus pitää järjestää tasa-arvoisesti. Yksimielisiä olimme siitäkin, että nykytilanne on kaikkea muuta kuin hyvä: rahat eivät riitä, tasa-arvo ei toteudu ja niin edespäin.

Yhteinen näkemys meillä oli myös puolustusministerin linjauksista, mutta ei niistä nyt enempää.

Kärnä vaikutti huumorintajuiselta, älykkäältä ja sanavalmiilta hepulta, sellaiselta jonka kanssa olisi hauska istua oluella.

Mitä opin, taas kerran? Tarvitaan enemmän nokikkain kohtaamista. Juttelin hiljattain Aseman Lapset ry:ssä työskentelevän kanssa, ja hän kertoi että heillä on ratkottavanaan hyvinkin karuja kiusaamis- ja uhkailutapauksia, joissa on osallisina myös nuorten vanhempia. Mutta liennytyksen saa alkuun usein yllättävän helposti: nettiräyhäämisen sijaan pitää vain istua samaan pöytään, jolloin raivo kummasti laantuu.

Saman havainnon olen tehnyt koulumaailmassa. Jos opettaja kohtaa kasvotusten niin sanotun hankalan vanhemman – tai vanhempi hankalan opettajan – yhteinen sävel tuppaa löytymään.

Olemme liikaa yksin ja rakentelemme mielen kellareissa kitkeriä viholliskuvia. Nettikeskustelukaan ei oikein auta, päinvastoin, koska evoluutio on muovannut homo sapiensista sellaisen otuksen, että ymmärrys ja empatia vaativat muutakin kuin sanoja. Savannilla ei ollut nettiä, piti katsoa lajikumppanien ilmeitä ja eleitä, ja niin pitää vieläkin.

Aloittaa voi läheltä. Opettajana haluan, ettei lähiopetusta korvata itsenäisellä läppäriopiskelulla. Nuorille tekee hyvää tulla säännöllisesti vertaistensa joukkoon, kohtaamaan ja keskustelemaan. Ja lopetetaan se puhelimien tuijottelu välitunneilla ja kysytään mieluummin livenä kaverilta, miten menee.

Eduskuntavaalien alla sopii toivoa, ettei kampanjoita käydä liian nettipainotteisesti vaan ehdokkaita nähdään vaalikojuilla keskustelemassa kansalaisten kanssa. Ja toivottavasti me äänestäjät jaksamme vaivautua paikalle. Käsitys monesta poliitikosta voi muuttua lyhyenkin kohtaamisen myötä ja sietämättömäksi idiootiksi tietämämme päättäjä paljastua yllättävän siedettäväksi tapaukseksi, eikä sen jälkeen sormista tursua näppäimistölle yhtä helposti aamuöistä nettisappea.

Ja mitä Uuteen Suomeen tulee, uskon että ärsyttävimpienkin blogien takaa saattaa löytyä yllättävän hyvä tyyppi. Kumman usein ihmiset ovat miellyttävämpiä kuin kirjoituksensa.

Tämän ajatuksen hengessä haluan toivottaa kaikille Uuden Suomen lukijoille ja blogisteille rauhallista joulua.

 

]]>
72 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266332-kohtaaminen#comments Kotimaa Ennakkoluulot Politiikka Sat, 22 Dec 2018 17:28:52 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266332-kohtaaminen
Peilin eteen, poliitikot! http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265384-peilin-eteen-poliitikot <p>Viime päivinä olemme saaneet tutustua keski-ikäisten poliitikkojen ja kolumnistien päivittelyyn: nuorten maanpuolustustahto on laskussa, hui! Ovat tainneet lihotakin. Huolestuneissa kirjoituksissa ja eduskunnan puheenvuoroissa on viitattu&nbsp;<em>Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan </em>raporttiin (ihan oikeasti, eikö noille nimille voi kukaan mitään?).</p><p>Huomaamatta on jäänyt, että poliitikkojen maanpuolustustahto se vasta heikko onkin. Vai milloin olemme kuulleet heiltä vaatimuksia, että varusmiesten taloudelliseen ahdinkoon on saatava loppu? Nythän köyhien perheiden lapsilla ei ole varaa asepalvelukseen, koska siitä selvitäkseen pitää lainata rahaa kavereilta tai pikavippifirmoilta. Eikö eduskunnasta löydy maanpuolustushenkeä sen vertaa, että päivärahat nostettaisiin edes puoleen siitä, mitä muissa Pohjoismaissa maksetaan?</p><p>Nuoria tässä on turha syyttää.</p><p>Puolustusmäärärahat ovat iät ajat laahanneet tasolla, joka ei mahdollista uskottavaa puolustusta. Asejärjestelmien hinta karkaa käsistä. Missä on poliitikkojen maanpuolustustahto silloin kun määrärahoista päätetään?</p><p>Nuoria tässä on turha syyttää.</p><p>Suomen puolustus on uskottava vain, jos liittoudumme sotilaallisesti. Kovat paikan tullen peli olisi nykyspekseillä äkkiä pelattu, sillä jo huoltovarmuus vaatii jäsenyyttä puolustusliitossa. Parasta jäsenyydessä tietty olisi, että se estäisi konfliktin ennalta, koska Nato-maahan ei kenenkään parane hyökätä. Missä on poliitikkojen maanpuolustustahto, kun pitäisi päättää liittoutumisesta?</p><p>Nuoria tässä on turha syyttää.</p><p>Sodankäynnin luonne on muuttunut niin, että riittämättömästi koulutettujen ja puutteellisesti varustettujen massa-armeijoiden aika on ohi; sodankäynti on teknistynyt ja ammatillistunut niin, että huipputekniikkaa hyödyntävissä konflikteissa amatööriarmeijat ovat tykinruokaa. Missä on poliitikkojen maanpuolustustahto silloin, kun pitäisi tehdä ryhdikkäitä päätöksiä ja päivittää puolustus nykyaikaan?</p><p>Nuoria tässä on turha syyttää.</p><p>Yhä useammat nuoret vaativat, että naiset ja miehet ovat lain edessä yhdenvertaisia; nuoriso ei hyväksy sukupuolisyrjintää. Haaroväliin perustuva asevelvollisuus alkaa näyttää nuorten silmissä yhtä mielettömältä kuin rotulait, jotka asettivat ihmiset eri asemaan ihonvärin perusteella. Armeijan vetovoima säilyy vain, jos nuoret kokevat, että systeemi on reilu ja kohtelee eri sukupuolia tasavertaisesti. Missä on poliitikkojen maanpuolustustahto silloin, kun pitäisi lakkauttaa sukupuoli-apartheid ja säätää yhdenvertainen laki myös maanpuolustukseen?</p><p>Nuoria tässä on turha syyttää.</p><p>Siispä sinä keski-ikäinen keskivartalolihava ja pyylevöitynyt poliitikko, mies tahikka nainen: kun seuraavan kerran mielesi tekee syyttää nuoria maanpuolustustahdon puutteesta, lihomisesta ja liian huonoista Cooper-tuloksista, menepä rohkeasti peilin eteen ja mieti, miltä näyttää.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivinä olemme saaneet tutustua keski-ikäisten poliitikkojen ja kolumnistien päivittelyyn: nuorten maanpuolustustahto on laskussa, hui! Ovat tainneet lihotakin. Huolestuneissa kirjoituksissa ja eduskunnan puheenvuoroissa on viitattu Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan raporttiin (ihan oikeasti, eikö noille nimille voi kukaan mitään?).

Huomaamatta on jäänyt, että poliitikkojen maanpuolustustahto se vasta heikko onkin. Vai milloin olemme kuulleet heiltä vaatimuksia, että varusmiesten taloudelliseen ahdinkoon on saatava loppu? Nythän köyhien perheiden lapsilla ei ole varaa asepalvelukseen, koska siitä selvitäkseen pitää lainata rahaa kavereilta tai pikavippifirmoilta. Eikö eduskunnasta löydy maanpuolustushenkeä sen vertaa, että päivärahat nostettaisiin edes puoleen siitä, mitä muissa Pohjoismaissa maksetaan?

Nuoria tässä on turha syyttää.

Puolustusmäärärahat ovat iät ajat laahanneet tasolla, joka ei mahdollista uskottavaa puolustusta. Asejärjestelmien hinta karkaa käsistä. Missä on poliitikkojen maanpuolustustahto silloin kun määrärahoista päätetään?

Nuoria tässä on turha syyttää.

Suomen puolustus on uskottava vain, jos liittoudumme sotilaallisesti. Kovat paikan tullen peli olisi nykyspekseillä äkkiä pelattu, sillä jo huoltovarmuus vaatii jäsenyyttä puolustusliitossa. Parasta jäsenyydessä tietty olisi, että se estäisi konfliktin ennalta, koska Nato-maahan ei kenenkään parane hyökätä. Missä on poliitikkojen maanpuolustustahto, kun pitäisi päättää liittoutumisesta?

Nuoria tässä on turha syyttää.

Sodankäynnin luonne on muuttunut niin, että riittämättömästi koulutettujen ja puutteellisesti varustettujen massa-armeijoiden aika on ohi; sodankäynti on teknistynyt ja ammatillistunut niin, että huipputekniikkaa hyödyntävissä konflikteissa amatööriarmeijat ovat tykinruokaa. Missä on poliitikkojen maanpuolustustahto silloin, kun pitäisi tehdä ryhdikkäitä päätöksiä ja päivittää puolustus nykyaikaan?

Nuoria tässä on turha syyttää.

Yhä useammat nuoret vaativat, että naiset ja miehet ovat lain edessä yhdenvertaisia; nuoriso ei hyväksy sukupuolisyrjintää. Haaroväliin perustuva asevelvollisuus alkaa näyttää nuorten silmissä yhtä mielettömältä kuin rotulait, jotka asettivat ihmiset eri asemaan ihonvärin perusteella. Armeijan vetovoima säilyy vain, jos nuoret kokevat, että systeemi on reilu ja kohtelee eri sukupuolia tasavertaisesti. Missä on poliitikkojen maanpuolustustahto silloin, kun pitäisi lakkauttaa sukupuoli-apartheid ja säätää yhdenvertainen laki myös maanpuolustukseen?

Nuoria tässä on turha syyttää.

Siispä sinä keski-ikäinen keskivartalolihava ja pyylevöitynyt poliitikko, mies tahikka nainen: kun seuraavan kerran mielesi tekee syyttää nuoria maanpuolustustahdon puutteesta, lihomisesta ja liian huonoista Cooper-tuloksista, menepä rohkeasti peilin eteen ja mieti, miltä näyttää.

 

 

]]>
53 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265384-peilin-eteen-poliitikot#comments Fri, 07 Dec 2018 06:29:25 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265384-peilin-eteen-poliitikot
Kutsu termitalkoisiin http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265069-kutsu-termitalkoisiin <p>Keskustelu armeijasta ja asepalveluksesta on hämmentävää. Ongelmat alkavat usein jo siitä, että perustermistö on hakusessa: isoista lehdistäkin saa lukea mitä sattuu. Esimerkiksi vaalien alla on tullut tavaksi, että vaalikoneissa sekoillaan kysymysten kanssa.</p><p>Pian vaalikoneita aletaan taas laatia, joten on hyvä panna pystyyn pienet termitalkoot. Seuraavassa joitakin suosituimpia hölmöilyjä, joita soisi vältettävän:</p><p><strong>Vapaaehtoinen asevelvollisuus</strong><em><strong>.&nbsp;</strong></em>Meille kerrotaan, että Suomessa asevelvollisuus on naisille vapaaehtoinen. Vaalikoneissa on kyselty, pitäisikö miehillekin säätää vapaaehtoinen asevelvollisuus.</p><p>Termi on järjetön, se on hienosti sanottuna&nbsp;<em>oksymoron,&nbsp;</em>itseristiriita. Ei velvollisuus voi olla vapaaehtoinen, se on velvollisuus. Pitäisi puhua vapaaehtoisesta asepalveluksesta.</p><p><strong>Pakollinen asevelvollisuus.&nbsp;</strong>&rdquo;Tulisiko naisillekin määrätä pakollinen asevelvollisuus?&rdquo; Ei yhtä pöhkö kuin vapaaehtoinen velvollisuus, mutta yhtä älykäs kuin vaalea blondi.&nbsp;</p><p><strong>Yleinen asevelvollisuus.&nbsp;</strong>Surkuhupaisa termi, jolle ei löydy vastinetta todellisuudesta. Ei sellainen velvollisuus ole yleinen, joka teoriassakin koskee joka toista suomalaista ja jonka suorittaa vain joka kolmas. Tällä logiikalla&nbsp;<em>yleinen äänioikeus&nbsp;</em>voisi tarkoittaa, että vain miehet saavat äänestää. Yleisen asevelvollisuuden kanssa samaan sarjaan kuuluu myös höpinä siitä, että asepalvelus olisi&nbsp;<em>kansalaisvelvollisuus</em>. Ei ole.</p><p>Suomessa on käytössä&nbsp;<em>valikoiva asevelvollisuus.&nbsp;</em>Valikointi tapahtuu sukupuolen (ei koske naisia), asuinpaikan (ei koske ahvenanmaalaisia) ja uskonnon (ei koske Jehovan todistajia) perusteella.&nbsp;</p><p>On toki ymmärrettävää, että onnettoman nykymallin kannattajat haluavat vältellä termiä ja puhua harhaanjohtavasti yleisestä velvollisuudesta:&nbsp;<em>valikoiva asevelvollisuus&nbsp;</em>veisi keskustelun helposti valikoinnin perusteisiin, jolloin ne paljastuisivat vanhanaikaisiksi ja yhdenvertaisuutta ajatellen kestämättömiksi ja jopa perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaisiksi.</p><p><strong>Palkka-armeija</strong><em>.&nbsp;</em>Tässä todellinen kestohitti, sanoilla ohjailun helmi. &rdquo;Pitäisikö Suomenkin siirtyä palkka-armeijaan?&rdquo; Kyseessä on käännösvirhe: muualla puhutaan ammattiarmeijoista, kuten oikein onkin. Ei tämän pitäisi vaikeaa olla: palkka-armeija koostuu palkkasotilaista, ammattiarmeija ammattisotilaista.&nbsp;</p><p>Termivalinnalla on väliä, sanat ratkaisevat. Kokemukseni mukaan mahdollisuus keskustella järkevästi asevelvollisuuden vaihtoehdoista loppuu samalla sekunnilla kun&nbsp;<em>palkka-armeija&nbsp;</em>on mainittu. Palkka-armeija vie ajatukset epäisänmaalliseen joukkoon, joka kriisin tullen menisi lakkoon tai vähintään vaatisi lisää liksaa.</p><p><em>Palkka-armeija&nbsp;</em>on toki mainio mielikuva-astalo niiden käsissä, jotka haluavat pelotella asevelvollisuuden vaihtoehdoilla: haluammeko tosiaan, että puolustuksesta vastaisi rahasta tappava palkkasotilaiden joukkio?</p><p>Yleensä unohtuu sekin, että asevelvollisuuden järkevä vaihtoehto ei edes ole ammattiarmeija, vaan vapaaehtoisuuteen perustuva asepalvelus ja siitä muodostuva reservi.</p><p><strong>Sukupuolineutraali asevelvollisuuslaki.&nbsp;</strong>Ymmärrän termin taktisen käytön, kun tarkoitus on vastustaa tasa-arvoista asevelvollisuuslakia. Kuka haluaa olla&nbsp;<em>sukupuolineutraali</em>, kuka haluaa neutraloida yhteiskunnan sukupuolista?&nbsp;</p><p>On erikoista, että tasa-arvoisen asevelvollisuuslain kannattajatkin horisevat sukupuolineutraaliudesta. Kun taannoin väännettiin samaa sukupuolta olevien parien oikeudesta avioliittoon, lain puolustajat sentään ymmärsivät puhua&nbsp;<em>tasa-arvosta&nbsp;</em>siinä missä vastustajat yrittivät hämärtää asiaa käsitehirviöllä&nbsp;<em>sukupuolineutraali avioliitto &ndash;&nbsp;</em>jolloin vaikutelma on selvästi epäilyttävämpi.</p><p><strong>Päästä armeijaan.&nbsp;</strong>&rdquo;Miehet ovat aina päässeet armeijaan, naiset vasta vuonna 1995.&rdquo;Jos ihminen pakotetaan tekemään jotakin vankilalla uhaten, se on joutumista, ei pääsemistä. Vielä astetta pahempi oli puolustusministerimme hökäisy: asevelvollisuus on miesten&nbsp;<em>oikeus</em>. Tämä on jo niin paksua uuskieltä, ettei siitä enempää.</p><p><strong>Kaatua.&nbsp;</strong>Kerrassaan mielenkiintoinen kuvaus siitä, että tulee tapetuksi. Muistan jo lapsena ihmetelleeni, mihin ne siellä sodassa kompastuvat.&nbsp;</p><p>Sodassa kaatuminen avaa eteemme runebergiläisen sankarikuoleman, jossa luoti tietää paikkansa ja osuu suoraan sydämeen. Sodan todellisuus tuppaa olemaan jotain ihan muuta: raajat silpoutuvat, suolet tursuavat, kuolema voi olla hidas ja hirvittävä. &rdquo;Sotilaita kaatui, siviilejä kuoli&rdquo; -retoriikan sijaan voisimme sopia, että sodassa kuolee ihmisiä, olipa heillä maastopuku tai ei.&nbsp;</p><p>Tai jos kuolemaa on helpompi käsitellä kiertoilmauksin, niin ollaan sitten johdonmukaisia tässäkin: &rdquo;Joukkotappelu Malmössä &ndash; yksi kaatui.&rdquo;</p><p>Todellisen suosikkini säästän kuitenkin lopuksi. Olen toistuvasti lukenut lehdestä, että olen raukka kun haluan pakottaa naisetkin armeijaan; näin on kommentoitu kirjoituksiani, joissa kannatan kaikille sukupuolille vapaaehtoista asepalvelusta.</p><p>Mitä voi odottaa keskustelulta, jossa jo sana&nbsp;<em>vapaaehtoinen </em>ylittää ammattitoimittajan &ndash; vai pitäisikö sanoa&nbsp;<em>palkkatoimittajan&nbsp;</em>&ndash; ymmärryskyvyn?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustelu armeijasta ja asepalveluksesta on hämmentävää. Ongelmat alkavat usein jo siitä, että perustermistö on hakusessa: isoista lehdistäkin saa lukea mitä sattuu. Esimerkiksi vaalien alla on tullut tavaksi, että vaalikoneissa sekoillaan kysymysten kanssa.

Pian vaalikoneita aletaan taas laatia, joten on hyvä panna pystyyn pienet termitalkoot. Seuraavassa joitakin suosituimpia hölmöilyjä, joita soisi vältettävän:

Vapaaehtoinen asevelvollisuusMeille kerrotaan, että Suomessa asevelvollisuus on naisille vapaaehtoinen. Vaalikoneissa on kyselty, pitäisikö miehillekin säätää vapaaehtoinen asevelvollisuus.

Termi on järjetön, se on hienosti sanottuna oksymoron, itseristiriita. Ei velvollisuus voi olla vapaaehtoinen, se on velvollisuus. Pitäisi puhua vapaaehtoisesta asepalveluksesta.

Pakollinen asevelvollisuus. ”Tulisiko naisillekin määrätä pakollinen asevelvollisuus?” Ei yhtä pöhkö kuin vapaaehtoinen velvollisuus, mutta yhtä älykäs kuin vaalea blondi. 

Yleinen asevelvollisuus. Surkuhupaisa termi, jolle ei löydy vastinetta todellisuudesta. Ei sellainen velvollisuus ole yleinen, joka teoriassakin koskee joka toista suomalaista ja jonka suorittaa vain joka kolmas. Tällä logiikalla yleinen äänioikeus voisi tarkoittaa, että vain miehet saavat äänestää. Yleisen asevelvollisuuden kanssa samaan sarjaan kuuluu myös höpinä siitä, että asepalvelus olisi kansalaisvelvollisuus. Ei ole.

Suomessa on käytössä valikoiva asevelvollisuus. Valikointi tapahtuu sukupuolen (ei koske naisia), asuinpaikan (ei koske ahvenanmaalaisia) ja uskonnon (ei koske Jehovan todistajia) perusteella. 

On toki ymmärrettävää, että onnettoman nykymallin kannattajat haluavat vältellä termiä ja puhua harhaanjohtavasti yleisestä velvollisuudesta: valikoiva asevelvollisuus veisi keskustelun helposti valikoinnin perusteisiin, jolloin ne paljastuisivat vanhanaikaisiksi ja yhdenvertaisuutta ajatellen kestämättömiksi ja jopa perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaisiksi.

Palkka-armeijaTässä todellinen kestohitti, sanoilla ohjailun helmi. ”Pitäisikö Suomenkin siirtyä palkka-armeijaan?” Kyseessä on käännösvirhe: muualla puhutaan ammattiarmeijoista, kuten oikein onkin. Ei tämän pitäisi vaikeaa olla: palkka-armeija koostuu palkkasotilaista, ammattiarmeija ammattisotilaista. 

Termivalinnalla on väliä, sanat ratkaisevat. Kokemukseni mukaan mahdollisuus keskustella järkevästi asevelvollisuuden vaihtoehdoista loppuu samalla sekunnilla kun palkka-armeija on mainittu. Palkka-armeija vie ajatukset epäisänmaalliseen joukkoon, joka kriisin tullen menisi lakkoon tai vähintään vaatisi lisää liksaa.

Palkka-armeija on toki mainio mielikuva-astalo niiden käsissä, jotka haluavat pelotella asevelvollisuuden vaihtoehdoilla: haluammeko tosiaan, että puolustuksesta vastaisi rahasta tappava palkkasotilaiden joukkio?

Yleensä unohtuu sekin, että asevelvollisuuden järkevä vaihtoehto ei edes ole ammattiarmeija, vaan vapaaehtoisuuteen perustuva asepalvelus ja siitä muodostuva reservi.

Sukupuolineutraali asevelvollisuuslaki. Ymmärrän termin taktisen käytön, kun tarkoitus on vastustaa tasa-arvoista asevelvollisuuslakia. Kuka haluaa olla sukupuolineutraali, kuka haluaa neutraloida yhteiskunnan sukupuolista? 

On erikoista, että tasa-arvoisen asevelvollisuuslain kannattajatkin horisevat sukupuolineutraaliudesta. Kun taannoin väännettiin samaa sukupuolta olevien parien oikeudesta avioliittoon, lain puolustajat sentään ymmärsivät puhua tasa-arvosta siinä missä vastustajat yrittivät hämärtää asiaa käsitehirviöllä sukupuolineutraali avioliitto – jolloin vaikutelma on selvästi epäilyttävämpi.

Päästä armeijaan. ”Miehet ovat aina päässeet armeijaan, naiset vasta vuonna 1995.”Jos ihminen pakotetaan tekemään jotakin vankilalla uhaten, se on joutumista, ei pääsemistä. Vielä astetta pahempi oli puolustusministerimme hökäisy: asevelvollisuus on miesten oikeus. Tämä on jo niin paksua uuskieltä, ettei siitä enempää.

Kaatua. Kerrassaan mielenkiintoinen kuvaus siitä, että tulee tapetuksi. Muistan jo lapsena ihmetelleeni, mihin ne siellä sodassa kompastuvat. 

Sodassa kaatuminen avaa eteemme runebergiläisen sankarikuoleman, jossa luoti tietää paikkansa ja osuu suoraan sydämeen. Sodan todellisuus tuppaa olemaan jotain ihan muuta: raajat silpoutuvat, suolet tursuavat, kuolema voi olla hidas ja hirvittävä. ”Sotilaita kaatui, siviilejä kuoli” -retoriikan sijaan voisimme sopia, että sodassa kuolee ihmisiä, olipa heillä maastopuku tai ei. 

Tai jos kuolemaa on helpompi käsitellä kiertoilmauksin, niin ollaan sitten johdonmukaisia tässäkin: ”Joukkotappelu Malmössä – yksi kaatui.”

Todellisen suosikkini säästän kuitenkin lopuksi. Olen toistuvasti lukenut lehdestä, että olen raukka kun haluan pakottaa naisetkin armeijaan; näin on kommentoitu kirjoituksiani, joissa kannatan kaikille sukupuolille vapaaehtoista asepalvelusta.

Mitä voi odottaa keskustelulta, jossa jo sana vapaaehtoinen ylittää ammattitoimittajan – vai pitäisikö sanoa palkkatoimittajan – ymmärryskyvyn?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
29 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265069-kutsu-termitalkoisiin#comments Asepalvelus Retoriikka Turpo Sun, 02 Dec 2018 06:52:55 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265069-kutsu-termitalkoisiin
Boikotoikaa inttiä! http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262589-boikotoikaa-inttia <p>Varusmiehet on petetty, jälleen kerran. Vaalikausi on lopuillaan, eikä korjausta asevelvollisten taloudelliseen ahdinkoon saatu; edes oikeistokonservatiivisella hallituksella ei ollut silmää varusmiesten rahahuolille. Suomi 100 -juhlavuosi ja Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlinta olisivat tarjonneet luontevan tilaisuuden hoitaa asepalvelusta suorittavien toimeentulo kuntoon.</p><p>Mutta kun ei niin ei.</p><p>Tilanne on sanalla sanoen häpeällinen. Ensimmäisen puolen vuoden ajan varusmies saa päivärahaa 5,10 euroa. Muutama vuosikymmen sitten päiväraha oli epävirallisesti sidottu&nbsp;<em>kahvi, munkki ja tupakka-aski -</em>indeksiin, nyt ei päästä edes siihen.&nbsp;</p><p>Samalla kun muu yhteiskunta on vaurastunut, varusmiesten kurjuus on syventynyt.</p><p>Nykyisillä päivärahoilla on vaikea selvitä velkaantumatta. Jos varusmies tekee lomapäivänä pääkaupunkiseudulla yhden seutuliikennematkan bussilla (4,20 e), loppupäiväksi jää 90 senttiä. Kaksi matkaa vie jo konkurssiin. Jos hän asuu yksin, päiväraha ei riitä ruokaan, ei kotivakuutukseen, ei puhelinlaskuun...</p><p>Niinpä monet palveluksessa olevat turvautuvat pikavippeihin, joissa on kohtuuttomat korot ja niin lyhyt takaisinmaksuaika, että ne ovat tuhon tie.</p><p>Toki joukossa on paljon onnekkaitakin. Ne miehet, jotka ovat sattuneet syntymään riittävän varakkaaseen perheeseen, saavat usein apua vanhemmiltaan ja selviävät palveluksesta taloudellisesti.</p><p>Ei siis tarvitse edes puuttua siihen, että armeija aiheuttaa räikeän epätasa-arvon sukupuolten välille. Asepalvelus johtaa huomattavaan eriarvoisuuteen myös saman sukupuolen sisällä, kun kotitaustan merkitys korostuu.</p><p>Valitettavasti voikin tiivistää, että mikään yksittäinen instituutio ei tuota yhteiskuntaan niin paljon eriarvoisuutta kuin Puolustusvoimat.</p><p>Vertailun vuoksi: muissa Pohjoismaissa päivärahat ovat suunnilleen kolminkertaiset. Niissä palveluksen päättävälle maksetaan myös tuhti kotiuttamisraha, jonka turvin selviää alkuajat siviilissä.</p><p>Välillä ministerien toiminta varusmiehiä vastaan on suorastaan törkeää. Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre piti aikoinaan tärkeänä, että palvelusajalta ei kerry eläkettä &ndash; vaikka samalla päätettiin, että eläke karttuu kun opiskelee, hoitaa kotona lapsia tai on ansiopäivärahalla työttömänä. Puolustusministeri Elisabeth Rehn puolestaan poisti kotiuttamisrahan, joten palveluksen päätteeksi varusmiehet putoavat tyhjän päälle.</p><p>Kotiuttamisrahan palauttaminen, päivärahojen korottaminen kohtuullisiksi ja eläkekertymän käyttöönotto eivät maksaisi mahdottomia. Hallituksella oli esimerkiksi varaa keventää upporikkaiden perintö- ja lahjaveroa 12 miljoonalla eurolla. Pelkästään tuolla summalla olisi saatu kaikille palveluksen päättäville 300 euron kotiuttamisraha ja sen päälle vielä euron korotus päivärahoihin.</p><p>Vaikea kuvitella, että ökyrikkaat tarvitsivat noita rahoja enemmän kuin pikavippien kanssa painivat asevelvolliset.</p><p>Varusmiesten onneton tilanne ei vain näytä kiinnostavan ketään, olipa taloudessa hyvät tai huonot ajat tai puikoissa mikä hallitus ja eduskunta hyvänsä. Tarvitaankin ilmeisesti kunnon protesteja. Täytyy toivoa, että varsinkin köyhien perheiden lapset alkaisivat boikotoida inttiä.</p><p>Boikotin kevytversio on se, että vapautus otetaan näennäisesti mielenterveyssyillä. Mutta toivottavasti nuorista miehistä löytyy niin paljon ryhtiä ja rohkeutta, että yhä useampi valitsisi jalkapantarangaistuksen tai jopa vankilan.</p><p>Koululaitoksenkin on tehtävä osansa. Koulussa nuoria pitää kannustaa kriittiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan syrjiviä ja seksistisiä rakenteita, jollainen nykymuotoinen asevelvollisuus on.</p><p>Jos protesti alkaisi levitä, sen sentään luulisi herättelevän poliitikkoja huomaamaan, että sukupuoli-apartheidiin perustuva ja köyhien perheiden nuoret ahtaalle ajava asevelvollisuusmalli on tullut tiensä päähän, ja tilalle saadaan nykyaikainen ja tasa-arvoinen puolustusratkaisu &ndash; muiden Euroopan maiden tapaan.</p><p>On niitä boikotteja pantu pystyyn pienemmistäkin syistä.</p><p>&nbsp;</p> Varusmiehet on petetty, jälleen kerran. Vaalikausi on lopuillaan, eikä korjausta asevelvollisten taloudelliseen ahdinkoon saatu; edes oikeistokonservatiivisella hallituksella ei ollut silmää varusmiesten rahahuolille. Suomi 100 -juhlavuosi ja Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlinta olisivat tarjonneet luontevan tilaisuuden hoitaa asepalvelusta suorittavien toimeentulo kuntoon.

Mutta kun ei niin ei.

Tilanne on sanalla sanoen häpeällinen. Ensimmäisen puolen vuoden ajan varusmies saa päivärahaa 5,10 euroa. Muutama vuosikymmen sitten päiväraha oli epävirallisesti sidottu kahvi, munkki ja tupakka-aski -indeksiin, nyt ei päästä edes siihen. 

Samalla kun muu yhteiskunta on vaurastunut, varusmiesten kurjuus on syventynyt.

Nykyisillä päivärahoilla on vaikea selvitä velkaantumatta. Jos varusmies tekee lomapäivänä pääkaupunkiseudulla yhden seutuliikennematkan bussilla (4,20 e), loppupäiväksi jää 90 senttiä. Kaksi matkaa vie jo konkurssiin. Jos hän asuu yksin, päiväraha ei riitä ruokaan, ei kotivakuutukseen, ei puhelinlaskuun...

Niinpä monet palveluksessa olevat turvautuvat pikavippeihin, joissa on kohtuuttomat korot ja niin lyhyt takaisinmaksuaika, että ne ovat tuhon tie.

Toki joukossa on paljon onnekkaitakin. Ne miehet, jotka ovat sattuneet syntymään riittävän varakkaaseen perheeseen, saavat usein apua vanhemmiltaan ja selviävät palveluksesta taloudellisesti.

Ei siis tarvitse edes puuttua siihen, että armeija aiheuttaa räikeän epätasa-arvon sukupuolten välille. Asepalvelus johtaa huomattavaan eriarvoisuuteen myös saman sukupuolen sisällä, kun kotitaustan merkitys korostuu.

Valitettavasti voikin tiivistää, että mikään yksittäinen instituutio ei tuota yhteiskuntaan niin paljon eriarvoisuutta kuin Puolustusvoimat.

Vertailun vuoksi: muissa Pohjoismaissa päivärahat ovat suunnilleen kolminkertaiset. Niissä palveluksen päättävälle maksetaan myös tuhti kotiuttamisraha, jonka turvin selviää alkuajat siviilissä.

Välillä ministerien toiminta varusmiehiä vastaan on suorastaan törkeää. Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre piti aikoinaan tärkeänä, että palvelusajalta ei kerry eläkettä – vaikka samalla päätettiin, että eläke karttuu kun opiskelee, hoitaa kotona lapsia tai on ansiopäivärahalla työttömänä. Puolustusministeri Elisabeth Rehn puolestaan poisti kotiuttamisrahan, joten palveluksen päätteeksi varusmiehet putoavat tyhjän päälle.

Kotiuttamisrahan palauttaminen, päivärahojen korottaminen kohtuullisiksi ja eläkekertymän käyttöönotto eivät maksaisi mahdottomia. Hallituksella oli esimerkiksi varaa keventää upporikkaiden perintö- ja lahjaveroa 12 miljoonalla eurolla. Pelkästään tuolla summalla olisi saatu kaikille palveluksen päättäville 300 euron kotiuttamisraha ja sen päälle vielä euron korotus päivärahoihin.

Vaikea kuvitella, että ökyrikkaat tarvitsivat noita rahoja enemmän kuin pikavippien kanssa painivat asevelvolliset.

Varusmiesten onneton tilanne ei vain näytä kiinnostavan ketään, olipa taloudessa hyvät tai huonot ajat tai puikoissa mikä hallitus ja eduskunta hyvänsä. Tarvitaankin ilmeisesti kunnon protesteja. Täytyy toivoa, että varsinkin köyhien perheiden lapset alkaisivat boikotoida inttiä.

Boikotin kevytversio on se, että vapautus otetaan näennäisesti mielenterveyssyillä. Mutta toivottavasti nuorista miehistä löytyy niin paljon ryhtiä ja rohkeutta, että yhä useampi valitsisi jalkapantarangaistuksen tai jopa vankilan.

Koululaitoksenkin on tehtävä osansa. Koulussa nuoria pitää kannustaa kriittiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan syrjiviä ja seksistisiä rakenteita, jollainen nykymuotoinen asevelvollisuus on.

Jos protesti alkaisi levitä, sen sentään luulisi herättelevän poliitikkoja huomaamaan, että sukupuoli-apartheidiin perustuva ja köyhien perheiden nuoret ahtaalle ajava asevelvollisuusmalli on tullut tiensä päähän, ja tilalle saadaan nykyaikainen ja tasa-arvoinen puolustusratkaisu – muiden Euroopan maiden tapaan.

On niitä boikotteja pantu pystyyn pienemmistäkin syistä.

 

]]>
72 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262589-boikotoikaa-inttia#comments Kotimaa Asepalvelus Eriarvoisuus köyhyys Turpo Tue, 16 Oct 2018 04:43:09 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262589-boikotoikaa-inttia
Miehet ovat idiootteja http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261418-miehet-ovat-idiootteja <p>Helsingin Sanomien otsikko muutama vuosi sitten hätkäytti: &rdquo;Miehet ovat idiootteja ja tekevät tyhmiä asioita.&rdquo; Artikkelin mukaan tämä vastaa arkikokemusta, ja se on todistettu tieteellisestikin.</p><p>Ensin teki mieli väittää vastaan, mutta alan tulla samoille linjoille.</p><p>Otetaan esimerkki. Kuvitellaanpa, että Suomessa olisi &rdquo;yleisen asevelvollisuuden&rdquo; sijaan &rdquo;yleinen vanhustenhoitovelvollisuus&rdquo;.</p><p>&quot;Yleinen&rdquo; tarkoittaisi, että täysi-ikäistyttyään naiset komennetaan sukupuolensa vuoksi töihin vanhainkotiin. Majoitus tapahtuu parakeissa tai teltoissa, hiukset ajetaan lyhyiksi, palkkaa ei makseta, kuri on kova ja kieltäytymisestä lävähtää vankeutta tai valvontapanta jalkaan. Miehille palvelus olisi vapaaehtoinen.</p><p>Reaktio lakiin on helppo kuvitella. Koska naiset ovat valveutuneempia kuin miehet, he ymmärtäisivät heti että tässä on päivänselvä tasa-arvorikkomus ja protesti olisi sen mukainen. Iso joukko naisia kokoontuisi eduskuntatalon portaille peltisaksien kanssa repimään jalkapantoja irti.</p><p>Vieressä naiskansanedustajat antaisivat medialle haastatteluja, joissa vaatisivat välitöntä loppua syrjivälle laille. Ja loppu siitä tulisikin. Aihe kiilaisi tasa-arvokeskustelun kärkeen, ja viimeistään boikottien myötä pahimmatkin jääräpäät havahtuisivat lain seksismiin ja siihen, ettei se ole vanhuksiakaan ajatellen järkevä.</p><p>Miesten asevelvollisuus on aivan vastaava juttu, pitää vain vaihtaa vanhainkodin tilalle kasarmit. Mutta omaa ajattelua tai mielenilmaisuja ei nähdä, kun koiraspuoliset hallintoalamaiset valuvat lammasmaisina ja aivopestyinä laumoina sisään varuskuntien porteista. Ja juuri miespoliitikot pitävät kovinta ääntä siitä, että syrjinnän pitää jatkua. (Sen sijaan vaatimuksia ei kuulla esimerkiksi siitä, että vapaudenriistosta saisi edes kohtuullisen korvauksen.)</p><p>Kärsiä kuuluu, ei maanpuolustuksen todellisten tarpeiden vaan menneen maailman miesmuottien vuoksi.</p><p>Kiitosta on turha odottaa, päinvastoin. Varusmiehet saavat lukea lehdistä pilkallisia otsikoita, miten heidän Cooper-tuloksensa ovat kehnoja ja pullamössöytynyt tykinruoka on liian laiskaa ja lihavaa. Näinä kehopositiivisuuden aikoina naiset eivät mokomaa soopaa kuuntelisi.</p><p>Äskettäin Ylen pääuutiset (14.9.) kertoi nuorista miehistä, jotka eivät tule kutsuntoihin ja nimitteli näitä usein mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyneitä nuoria karkureiksi ja käpykaartilaisiksi. Mitä seuraisi, jos naisille olisi määrätty sukupuolen vuoksi velvoite, jonka väistäviä naisia etsintäkuulutettaisiin, jahdattaisiin poliisivoimin ja kutsuttaisiin uutisissa karkureiksi?</p><p>Nyt seurasi pelkkä hiljaisuus, mitä nyt netin keskustelupalstoille alkoi ilmaantua&nbsp;<em>miesten&nbsp;</em>kommentteja, joissa vaadittiin inttiä pakoilevien maastakarkoitusta tai ainakin sosiaaliturva pitäisi ottaa luopioilta pois.</p><p>Miehet vartioivat omaa vankilaansa.</p><p>Jos miehet luopuisivat vanginvartijamentaliteetista ja olisivat yhtä rohkeita ja itsenäisiä kuin naiset, pääsisimme eroon vanhanaikaisesta asevelvollisuudesta ja puolustusmalli päivitettäisiin muun Euroopan tapaan moderneja uhkakuvia vastaavaksi. Eläisimme tasa-arvoisemmassa ja turvallisemmassa yhteiskunnassa. Mutta pahoin pelkään, että tämä on toiveajattelua.</p><p>Niinpä Hesarille myöhästynyt kiitos osuvasta huomiosta: idiootteja taidamme tosiaan olla.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomien otsikko muutama vuosi sitten hätkäytti: ”Miehet ovat idiootteja ja tekevät tyhmiä asioita.” Artikkelin mukaan tämä vastaa arkikokemusta, ja se on todistettu tieteellisestikin.

Ensin teki mieli väittää vastaan, mutta alan tulla samoille linjoille.

Otetaan esimerkki. Kuvitellaanpa, että Suomessa olisi ”yleisen asevelvollisuuden” sijaan ”yleinen vanhustenhoitovelvollisuus”.

"Yleinen” tarkoittaisi, että täysi-ikäistyttyään naiset komennetaan sukupuolensa vuoksi töihin vanhainkotiin. Majoitus tapahtuu parakeissa tai teltoissa, hiukset ajetaan lyhyiksi, palkkaa ei makseta, kuri on kova ja kieltäytymisestä lävähtää vankeutta tai valvontapanta jalkaan. Miehille palvelus olisi vapaaehtoinen.

Reaktio lakiin on helppo kuvitella. Koska naiset ovat valveutuneempia kuin miehet, he ymmärtäisivät heti että tässä on päivänselvä tasa-arvorikkomus ja protesti olisi sen mukainen. Iso joukko naisia kokoontuisi eduskuntatalon portaille peltisaksien kanssa repimään jalkapantoja irti.

Vieressä naiskansanedustajat antaisivat medialle haastatteluja, joissa vaatisivat välitöntä loppua syrjivälle laille. Ja loppu siitä tulisikin. Aihe kiilaisi tasa-arvokeskustelun kärkeen, ja viimeistään boikottien myötä pahimmatkin jääräpäät havahtuisivat lain seksismiin ja siihen, ettei se ole vanhuksiakaan ajatellen järkevä.

Miesten asevelvollisuus on aivan vastaava juttu, pitää vain vaihtaa vanhainkodin tilalle kasarmit. Mutta omaa ajattelua tai mielenilmaisuja ei nähdä, kun koiraspuoliset hallintoalamaiset valuvat lammasmaisina ja aivopestyinä laumoina sisään varuskuntien porteista. Ja juuri miespoliitikot pitävät kovinta ääntä siitä, että syrjinnän pitää jatkua. (Sen sijaan vaatimuksia ei kuulla esimerkiksi siitä, että vapaudenriistosta saisi edes kohtuullisen korvauksen.)

Kärsiä kuuluu, ei maanpuolustuksen todellisten tarpeiden vaan menneen maailman miesmuottien vuoksi.

Kiitosta on turha odottaa, päinvastoin. Varusmiehet saavat lukea lehdistä pilkallisia otsikoita, miten heidän Cooper-tuloksensa ovat kehnoja ja pullamössöytynyt tykinruoka on liian laiskaa ja lihavaa. Näinä kehopositiivisuuden aikoina naiset eivät mokomaa soopaa kuuntelisi.

Äskettäin Ylen pääuutiset (14.9.) kertoi nuorista miehistä, jotka eivät tule kutsuntoihin ja nimitteli näitä usein mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyneitä nuoria karkureiksi ja käpykaartilaisiksi. Mitä seuraisi, jos naisille olisi määrätty sukupuolen vuoksi velvoite, jonka väistäviä naisia etsintäkuulutettaisiin, jahdattaisiin poliisivoimin ja kutsuttaisiin uutisissa karkureiksi?

Nyt seurasi pelkkä hiljaisuus, mitä nyt netin keskustelupalstoille alkoi ilmaantua miesten kommentteja, joissa vaadittiin inttiä pakoilevien maastakarkoitusta tai ainakin sosiaaliturva pitäisi ottaa luopioilta pois.

Miehet vartioivat omaa vankilaansa.

Jos miehet luopuisivat vanginvartijamentaliteetista ja olisivat yhtä rohkeita ja itsenäisiä kuin naiset, pääsisimme eroon vanhanaikaisesta asevelvollisuudesta ja puolustusmalli päivitettäisiin muun Euroopan tapaan moderneja uhkakuvia vastaavaksi. Eläisimme tasa-arvoisemmassa ja turvallisemmassa yhteiskunnassa. Mutta pahoin pelkään, että tämä on toiveajattelua.

Niinpä Hesarille myöhästynyt kiitos osuvasta huomiosta: idiootteja taidamme tosiaan olla.

 

 

 

]]>
91 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261418-miehet-ovat-idiootteja#comments Kotimaa maanpuolustus Sukupuoliroolit Turpo Yhdenvertaisuus Sun, 23 Sep 2018 06:14:20 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261418-miehet-ovat-idiootteja
Sekämiehet vauhdissa http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258398-sekamiehet-vauhdissa <p>Ensin sisältövaroitus: teksti huokuu alhaisen verensokerin ja helvetillisen helteen buustaamaa huonotuulisuutta, kopeaa besserwisserismiä ja pilkunviilausta. Jatkaminen omalla vastuulla eikä valituksia oteta vastaan.</p><p>Got it, reitti selvä, voin jatkaa?</p><p>Elikkä. Kielenkäyttöön juurtuneet rikkaruohot ottavat pannuun. <em>Elikkä</em> tietysti, mutta yhtä rasittava on kaikkialle tunkenut <em>sekä</em>. &rdquo;Vieraina studiossa ovat Antti Rinne sekä Petteri Orpo.&rdquo; Seminaari käsitteli &rdquo;taloutta sekä työllisyyttä&rdquo;. Säätiedotuksen mukaan luvassa on &rdquo;aurinkoa sekä hellettä&rdquo;.</p><p>Jos Matti ja Teppo perustaisivat duonsa nyt, se olisi Matti sekä Teppo.</p><p>Mihin katosi <em>ja</em>?</p><p>Varmaan samaan paikkaan kuin <em>jos. </em>Sen tilalle pannaan <em>mikäli,</em> joka kai sitten kuulostaa hienommalta. Ei minusta, kömpelömmältä vain.<em> </em>Uhanalainen on myös <em>pitää</em>-verbi silloin kun on tehtävä jotain. Ainakin koulubyrokraattien kapulakielessä <em>tulee tehdä </em>milloin mitäkin. Hupaisimmillaan <em>tulee mennä.</em></p><p>Sitäkin sopii ihmetellä, miten sokeita eturivin poliitikot ovat väsyneelle toistolle. Luulisi löytyvän edes joku neuvonantaja vihjaisemaan Juha Sipilälle, että sotea tai mitään muutakaan ei enää yhtään kertaa<em> viedä maaliin.</em></p><p>Sama koskee <em>haasteen</em> ja <em>haastavan </em>ryöstöviljelyä. Eikö meillä tosiaan ole enää ongelmia, vaikeuksia, hankalia ja kiperiä tilanteita &ndash; pelkkiä haasteita vain? Pieni vinkki: jos tarkoitus on taikoa ongelmat kadoksiin sanamagialla, ei onnistu.</p><p>Taannoin musiikkia tekevä tuttavani valitteli, että säveltäjiä kyllä löytyy, mutta sanoittajat ovat harvassa. Väärässä oli, koska nykyään sanoittajia on joka lähtöön. Jos joku kertoo, ettei oikein jaksa nykyisessä duunissa ja haluaisi tehdä jotain muuta, se on kaikkialle levinneessä psykopuheessa tunteiden <em>sanoittamista</em>.</p><p>Iki-inhokeistani olisin toivonut sinä-passiivin jo saaneen armokuoleman, mutta sepä rehottaa keskuudessamme kuin mikäkin myrkyille immuuni tuholaislaji. Taannoin seurasin tv-haastattelua, joka meni vapaasti muistellen näin:</p><p><em>- Sä pääsit sitten teatterikouluun?</em></p><p><em>- Joo. Mutta sä huomaat kuinka rankkaa se on, kun sä joudut altistamaan sut kritiikille.</em></p><p><em>- Niinpä. Sä huomaat sen myös toimittajan ammatissa, että sä olet julkista riistaa.</em></p><p><em>- Mutta sä tiedät että sä selviät.</em><br />&nbsp;</p><p>Luovutin. En ollut enää kärryillä, kuka puhuu kenestäkin, vaikka keskustelijoita oli vain kaksi. Olisiko ihan mahdoton ajatus, että kun ihminen puhuu itsestään, hän käyttää semmoista sanaa kuin <em>minä</em>, ja se jolle puhutaan, on <em>sinä</em>?</p><p>Mutta on tässä toivoakin. Jossain vaiheessa muotiin tuli topakka &rdquo;koska&rdquo;-rakenne: &rdquo;Ehdotus ei mennyt läpi, koska tasa-arvo.&rdquo; Olihan se ensimmäisen kerran hauska, muttei enää sadatta kertaa, ja nyttemmin maneeri lienee onneksi hiipumaan päin.</p><p>Kyllä kyllä, kieli elää ja muuttuu, ja hyvä niin. Mutta kuten ystävä totesi, kaavoittunut ja muoti-ilmausten kyllästämä kielenkäyttö voi olla myös kielen köyhdyttämistä. Mitäpä siihen muuta sanomaan kuin juurikin niin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ensin sisältövaroitus: teksti huokuu alhaisen verensokerin ja helvetillisen helteen buustaamaa huonotuulisuutta, kopeaa besserwisserismiä ja pilkunviilausta. Jatkaminen omalla vastuulla eikä valituksia oteta vastaan.

Got it, reitti selvä, voin jatkaa?

Elikkä. Kielenkäyttöön juurtuneet rikkaruohot ottavat pannuun. Elikkä tietysti, mutta yhtä rasittava on kaikkialle tunkenut sekä. ”Vieraina studiossa ovat Antti Rinne sekä Petteri Orpo.” Seminaari käsitteli ”taloutta sekä työllisyyttä”. Säätiedotuksen mukaan luvassa on ”aurinkoa sekä hellettä”.

Jos Matti ja Teppo perustaisivat duonsa nyt, se olisi Matti sekä Teppo.

Mihin katosi ja?

Varmaan samaan paikkaan kuin jos. Sen tilalle pannaan mikäli, joka kai sitten kuulostaa hienommalta. Ei minusta, kömpelömmältä vain. Uhanalainen on myös pitää-verbi silloin kun on tehtävä jotain. Ainakin koulubyrokraattien kapulakielessä tulee tehdä milloin mitäkin. Hupaisimmillaan tulee mennä.

Sitäkin sopii ihmetellä, miten sokeita eturivin poliitikot ovat väsyneelle toistolle. Luulisi löytyvän edes joku neuvonantaja vihjaisemaan Juha Sipilälle, että sotea tai mitään muutakaan ei enää yhtään kertaa viedä maaliin.

Sama koskee haasteen ja haastavan ryöstöviljelyä. Eikö meillä tosiaan ole enää ongelmia, vaikeuksia, hankalia ja kiperiä tilanteita – pelkkiä haasteita vain? Pieni vinkki: jos tarkoitus on taikoa ongelmat kadoksiin sanamagialla, ei onnistu.

Taannoin musiikkia tekevä tuttavani valitteli, että säveltäjiä kyllä löytyy, mutta sanoittajat ovat harvassa. Väärässä oli, koska nykyään sanoittajia on joka lähtöön. Jos joku kertoo, ettei oikein jaksa nykyisessä duunissa ja haluaisi tehdä jotain muuta, se on kaikkialle levinneessä psykopuheessa tunteiden sanoittamista.

Iki-inhokeistani olisin toivonut sinä-passiivin jo saaneen armokuoleman, mutta sepä rehottaa keskuudessamme kuin mikäkin myrkyille immuuni tuholaislaji. Taannoin seurasin tv-haastattelua, joka meni vapaasti muistellen näin:

- Sä pääsit sitten teatterikouluun?

- Joo. Mutta sä huomaat kuinka rankkaa se on, kun sä joudut altistamaan sut kritiikille.

- Niinpä. Sä huomaat sen myös toimittajan ammatissa, että sä olet julkista riistaa.

- Mutta sä tiedät että sä selviät.
 

Luovutin. En ollut enää kärryillä, kuka puhuu kenestäkin, vaikka keskustelijoita oli vain kaksi. Olisiko ihan mahdoton ajatus, että kun ihminen puhuu itsestään, hän käyttää semmoista sanaa kuin minä, ja se jolle puhutaan, on sinä?

Mutta on tässä toivoakin. Jossain vaiheessa muotiin tuli topakka ”koska”-rakenne: ”Ehdotus ei mennyt läpi, koska tasa-arvo.” Olihan se ensimmäisen kerran hauska, muttei enää sadatta kertaa, ja nyttemmin maneeri lienee onneksi hiipumaan päin.

Kyllä kyllä, kieli elää ja muuttuu, ja hyvä niin. Mutta kuten ystävä totesi, kaavoittunut ja muoti-ilmausten kyllästämä kielenkäyttö voi olla myös kielen köyhdyttämistä. Mitäpä siihen muuta sanomaan kuin juurikin niin.

]]>
50 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258398-sekamiehet-vauhdissa#comments Kotimaa Kielenkäyttö Thu, 19 Jul 2018 08:19:40 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258398-sekamiehet-vauhdissa
On helppoa olla mies http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257734-on-helppoa-olla-mies <p>Vallitseva mieskuva on vähintäänkin mielenkiintoinen<em>. </em>Miehistä voi näemmä viljellä mitä hyvänsä kliseitä ja päättömyyksiä eikä se juuri näytä kummastuttavan.</p><p>Herkutellaanpa muutamilla. Professori Tauno Tiusanen kirjoitti blogissaan, että miehet ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia. Miehet eivät tee töitä eivätkä kanna vastuuta. Dosentti Terho Pursiainen on analyyseissaan samoilla linjoilla, tosin hänen mukaansa miehet ovat naisten <em>loisia</em>.</p><p>Eivät miehet toki aivan turhia ole, mutta hyötykäyttöä löytyy vähän. Näyttelijä Elina Rintala kertoi lehtihaastattelussa, että &rdquo;miehiä tarvitaan vain tiukkojen purkinkansien avaamiseen ja siihen yhteen hommaan&rdquo;.</p><p>Hjallis Harkimo arvioi, että naiset ovat fiksumpia kuin miehet, ja samaa todistelee toinen bisnesguru, Esko Reinonpoika Alanko: miehiltä puuttuvat tärkeimmät liike-elämässä tarvittavat ominaisuudet, kuten herkkyys ja rohkeus. Psykoterapeutti Tommy Hellsten katsoo, että miehet eivät pysty samanlaiseen intuitiiviseen ajatteluun kuin naiset, ja mies on myös verbaalisesti lahjattomampi. Muusikko Tommy Lindgren tietää, että miesten ajattelu on yksipuolista ja pinnallista.</p><p>Politiikan puolella muiden muassa Mikael Jungner on pohtinut sukupuolten eroja. Hänen mukaansa naisten ja miesten aivorakenteessa on sellainen ero, että miehet ovat <em>kehittymättömämpiä olentoja </em>kuin naiset.</p><p>Samaa sanoo Elisabeth Rehn, jonka mukaan nainen ajattelee molemmilla aivopuoliskoilla, mies vain toisella. Miesaivojen kehnoutta todisteleva aivorakenneoppi on tuttu tavalliselle lukiolaisellekin: naisilla on luovat tippaleipäaivot, jotka mahdollistavat kokonaisvaltaisen ajattelun ja asioiden näkemyksellisen yhdistelyn siinä missä miesparkojen kohtalona ovat lattean yksioikoiset <em>putkiaivot.</em></p><p>En osannutkaan yllättyä, kun koulun aamunavaus äskettäin valisti, että pojat eivät pysty loogiseen ja järkiperäiseen ajatteluun samaan tapaan kuin tytöt, ja tämän kerrottiin johtuvan älyllistä toimintaa rajoittavasta mieshormonista. Koulun seksuaalisen häirinnän vastaisessa koulutuksessa luonnollisesti kaikkien esimerkkien pahis oli mies. Tai ei aivan kaikkien: välillä häiritsijöinä olivat pojat.</p><p>Jokin aika sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jossa todettiin naisten tuntevan itsensä keskimäärin väsyneemmiksi kuin miehet. Syykin löytyi: miehet käyttävät aivojaan vähemmän ja ajattelevat laiskemmin kuin naiset, joten siksi miehiä ei väsytä niin paljon.</p><p>Tämän toki voi ilmaista runollisemminkin. Tieteellistä ja kriittistä ajattelua edistävän Skepsis-yhdistyksen palkitsema toimittaja Kirsi Virtanen tiivisti aivoerot näin: &rdquo;Jos miesten aivot ovat kuin Pohjois-Korea pimennyksen aikana, naisten aivot ovat kuin suurkaupungin valot.&rdquo; Taustalla on se, että miesten aivoissa on vähemmän neuroneja. Virtasen mukaan mies on siis myötäsyntyisesti surkea sukupuoli, mutta vahingon vielä täydentää se, että &rdquo;pojat eivät harrasta mitään kehittävää&rdquo;.</p><p>Edellisen valossa ei olekaan ihme, että olemme nähneet mainoksia, joissa naisääni kertoo miten &rdquo;jopa hän ymmärtää yhden asian&rdquo; &ndash; ja tuo hidasälyinen <em>jopa hän </em>on tietysti mies.</p><p>Ihan kaikki ei kuitenkaan mene läpi. Aikoinaan maan valtalehdessä lukijakysymys tiedusteli, ovatko naiset parempia sosiaalisissa tilanteissa kuin miehet, ja jos ovat, mikä mahtaa olla syy. Lehden vastaus kuului, että miesten sosiaalinen osaaminen on tosiaan kehnompaa kuin naisten, se on synnynnäistä ja johtuu kromosomeista. Tähän päätelmään oli tultu, kun oli tutkittu Turnerin oireyhtymästä kärsiviä tyttöjä, joilla on poikien tapaan vain yksi X-kromosomi.</p><p>Tästä sentään suututtiin. Turner-potilaat loukkaantuivat miesvertauksesta.</p><p>Miesten vajavaisuus paljastuu erityisesti parisuhteissa. Osuipa silmiini sellainenkin vanha lehtijuttu, jossa &rdquo;asiantuntijoina ovat Väestöliiton perheklinikan psykologit&rdquo; ja viesti oli se, että nainen on kehittyneempien aivojensa vuoksi lähisuhteissa ylivertainen. Toki naisellakin on ongelmansa: &rdquo;Nopeana arkielämän moninaisten ongelmien ratkojana, ihmissuhdetaiturina, nainen tulee helposti kärsimättömäksi, kun mies vain junnaa paikoillaan pohtimassa. -- Hitaampana mies voi vain todeta, että kaikki asiasta on sanottu ennen kuin hän ehtii avata suunsa.&rdquo;</p><p>Väestöliiton asiantuntijoiden mukaan ratkaisu onneksi löytyy. Naisten pitää vain ymmärtää, että miesten aivotoiminta on kapeampaa ja hitaampaa, ja <em>hyväksyä</em> se. &rdquo;Naisen olisi hyvä muistaa, ettei hänen miehensäkään motkota hänelle, vaikka hän (todennäköisesti) hiihtää hitaammin.&rdquo; Artikkelin mukaan onnellisen (hetero)avioliiton salaisuus on kuitenkin se, että mies antaa naiselle periksi &ndash; ja miksei antaisi, koska nainen ajattelee taitavammin.</p><p>Sosiaalisesta kömpelyydestä johtunee sekin, että miehet ovat median tarjoilemien tutkimusten mukaan huonompia johtajia kuin naiset. Ja kromosomit lienevät taustalla myös siinä, että miehet eivät kuulemma pärjää asiakaspalvelijoina yhtä hyvin kuin naiset. Talousjournalistit puolestaan tietävät kertoa, että miehet ovat kehnompia sijoittajia, katsottiinpa sitten tuottoja tai sijoitusten eettisyyttä. Hiljattain kerrottiin myös tutkimuksesta, jonka mukaan mieslääkärit ovat huonompia kuin naislääkärit. Miehet näkevät vain sairauksia, naiset näkevät ihmisen.</p><p>Sairauksiin päästäksemme. Taannoin lanseerattiin termi <em>miesflunssa,</em> jonka tuntomerkkejä ovat turhasta valittaminen, oireiden liioittelu, töistä lintsaaminen ja muiden passuuttaminen. Miesflunssa ei toki ole irrallinen ilmiö, vaan yksi ilmentymä siitä, mitä esimerkiksi sellaiset eri alojen tohtorismiehet kuin Göte Nyman, Martti Puohiniemi ja Kari Nars ovat kirjoissaan vakuutelleet: miehet ovat itsekkäämpiä kuin naiset.</p><p>Kansainvälisiäkään esimerkkejä ei tarvitse kauan etsiä. Michael Mooren&nbsp;todistelee kiitellyssä <em>Where to Invade Next </em>-dokumentissaan, että miehet ovat naisia kelvottomampia poliitikkoja ja talouspäättäjiä.</p><p>Kun tähän vielä lisää suositun &rdquo;<em>näin mies alistaa parisuhteessa </em>ja <em>elin vuosia väkivaltaisen miehen kanssa</em>&rdquo; -journalismin, johtopäätös on kolkko mutta vastaansanomaton: mies on niin kognitiivisesti, emotionaalisesti ja kuin moraalisestikin ala-arvoinen olento.</p><p>Äkkiseltään voisi luulla, että tällaisen mieskuvan varjossa miehen elämä on kaikkea muuta kuin helppoa.</p><p>Mutta sepä on.</p><p>Nimittäin mitä negatiivisempaa mieskuvaa maalaamme, sitä helpompaa on yksittäisellä miehellä. Ei esimerkiksi tarvitse osoittaa kummoisiakaan keskustelutaitoja, kun jo erottuu edukseen &ndash; mieshän ei osaa puhua. Kun aikoinaan osallistuin tiede- ja kulttuuriväestä koostettuun keskustelupiiriin, sain iloiset kehut: &rdquo;Puhuit tosi hyvin siihen nähden, että olet mies!&rdquo; No mutta kiitos.</p><p>Jos mies vaivautuu lukemaan edes vähän kirjoja &ndash; mikä minusta on normaalia ja hauskaa ajanvietettä &ndash; siitäkin tulee helppoa plussaa: mies ja lukee kaunokirjallisuutta, vielä naisten kirjoittamaa, vau!</p><p>Hyväksi mieheksi pääsee jo sillä, ettei tee yhtään mitään. Jos ei kähmi kännissä naisia niin kas, johan erottuu <em>tyypillisestä miehestä,</em> siis tästä naisia joka käänteessä alistavasta #metoo-limakkeesta.</p><p>Sama koskee rasistisia vitsejä. Miehet tiedetään suvaitsemattomiksi, joten mies joka ei lipsauttele rasistisia vitsejä ja kommentteja, on fiksu ja avarakatseinen; paljon ei vaadita.</p><p>Pelkkä istuminenkin voi riittää. Ei tarvitse kuin istua alas ihan tavallisesti ilman alistavaa äijähaaraa, <em>manspreadingiä,</em> ja sivistynyt vaikutelma on annettu.</p><p>Minulla ei ole mitään sellaista valtaa, jolla voisin kaiken aikaa alistaa naisia kuten miehet yleensä, pointsit kotiin siis. Ja kun vielä olen kirjoittanut rakkausrunoja &ndash; mies puhuu ja kirjoittaa tunteistaan, uskomatonta! &ndash; sillähän jo pääsi kaikkien naistenlehtien haastateltavaksi, useampaankin kertaan.</p><p>Keskustelen mielelläni muusta kuin autoista tai tekniikasta, vaikkapa ihmissuhteista, mikä on ymmärtääkseni tavallista lajityypillistä toimintaa, mutta kontrastoituessaan myyttiseen mieskarikatyyriin siitä saa niin ilmaisia irtopisteitä että hävettää.</p><p>En hakkaa puolisoani kuten tyypillinen mies enkä tavallisen miehen tapaan lintsaile töistä miesflunssan turvin &ndash; helppoa plussaa. Jos mies vielä välttää työpaikalla naiskollegoiden päsmäröinnin ja muun <em>mansplainingin</em> eli &rdquo;miesselittämisen&rdquo;, hän on melkeinpä kromosomien, testosteronin ja aivorakenteen kiroukset selättänyt luonnonoikku, poikkeuspersoona, hyvä tyyppi nyt vähintään.</p><p>Niin, tämä lista voisi oikeastaan olla yhtä pitkä kuin ensimmäinenkin. Eli toisaalta tekisi mieli sanoa, että antaa palaa vaan ja jatketaan miesten mitätöintiä ja demonisointia, se tekee yksittäisen miehen elämän satumaisen helpoksi.</p><p>Mutta en sano kuitenkaan. Yhden sukupuolen kategorinen mustamaalaaminen luo nimittäin vastenmielistä ilmapiiriä. Aika moni mies sitä paitsi miettii, että kun maine on joka tapauksessa tuo, niin mennään sitten sen mukaan.</p><p>Ja edelleen: turhan moni katsoo, että kun yhtä ihmisryhmää &ndash; <em>keski-ikäisiä setämiehiä</em> &ndash; saa lytätä ja nimitellä mielin määrin ja terävän skribentin maine vain kasvaa, miksei sitten muitakin? Se on kiusallinen kysymys, johon &rdquo;historialliset syyt&rdquo; tai &rdquo;rakenteet&rdquo; eivät riitä sellaiseksi vastaukseksi, joka oikeuttaisi kaksoisstandardin. Rasistista nettikirjoitteluakin olisi helpompi vastustaa, jos samaan aikaan ei arvostettaisi samansävyistä mutta toiseen osoitteeseen suunnattua stereotyyppistä tölvintää.</p><p>Sitten on vielä yksi pyyntö. Vaihdapa kirjoituksessa miehen paikalle jokin muu ihmisryhmä ja kokeile, miltä kuulostaa.</p> Vallitseva mieskuva on vähintäänkin mielenkiintoinen. Miehistä voi näemmä viljellä mitä hyvänsä kliseitä ja päättömyyksiä eikä se juuri näytä kummastuttavan.

Herkutellaanpa muutamilla. Professori Tauno Tiusanen kirjoitti blogissaan, että miehet ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia. Miehet eivät tee töitä eivätkä kanna vastuuta. Dosentti Terho Pursiainen on analyyseissaan samoilla linjoilla, tosin hänen mukaansa miehet ovat naisten loisia.

Eivät miehet toki aivan turhia ole, mutta hyötykäyttöä löytyy vähän. Näyttelijä Elina Rintala kertoi lehtihaastattelussa, että ”miehiä tarvitaan vain tiukkojen purkinkansien avaamiseen ja siihen yhteen hommaan”.

Hjallis Harkimo arvioi, että naiset ovat fiksumpia kuin miehet, ja samaa todistelee toinen bisnesguru, Esko Reinonpoika Alanko: miehiltä puuttuvat tärkeimmät liike-elämässä tarvittavat ominaisuudet, kuten herkkyys ja rohkeus. Psykoterapeutti Tommy Hellsten katsoo, että miehet eivät pysty samanlaiseen intuitiiviseen ajatteluun kuin naiset, ja mies on myös verbaalisesti lahjattomampi. Muusikko Tommy Lindgren tietää, että miesten ajattelu on yksipuolista ja pinnallista.

Politiikan puolella muiden muassa Mikael Jungner on pohtinut sukupuolten eroja. Hänen mukaansa naisten ja miesten aivorakenteessa on sellainen ero, että miehet ovat kehittymättömämpiä olentoja kuin naiset.

Samaa sanoo Elisabeth Rehn, jonka mukaan nainen ajattelee molemmilla aivopuoliskoilla, mies vain toisella. Miesaivojen kehnoutta todisteleva aivorakenneoppi on tuttu tavalliselle lukiolaisellekin: naisilla on luovat tippaleipäaivot, jotka mahdollistavat kokonaisvaltaisen ajattelun ja asioiden näkemyksellisen yhdistelyn siinä missä miesparkojen kohtalona ovat lattean yksioikoiset putkiaivot.

En osannutkaan yllättyä, kun koulun aamunavaus äskettäin valisti, että pojat eivät pysty loogiseen ja järkiperäiseen ajatteluun samaan tapaan kuin tytöt, ja tämän kerrottiin johtuvan älyllistä toimintaa rajoittavasta mieshormonista. Koulun seksuaalisen häirinnän vastaisessa koulutuksessa luonnollisesti kaikkien esimerkkien pahis oli mies. Tai ei aivan kaikkien: välillä häiritsijöinä olivat pojat.

Jokin aika sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jossa todettiin naisten tuntevan itsensä keskimäärin väsyneemmiksi kuin miehet. Syykin löytyi: miehet käyttävät aivojaan vähemmän ja ajattelevat laiskemmin kuin naiset, joten siksi miehiä ei väsytä niin paljon.

Tämän toki voi ilmaista runollisemminkin. Tieteellistä ja kriittistä ajattelua edistävän Skepsis-yhdistyksen palkitsema toimittaja Kirsi Virtanen tiivisti aivoerot näin: ”Jos miesten aivot ovat kuin Pohjois-Korea pimennyksen aikana, naisten aivot ovat kuin suurkaupungin valot.” Taustalla on se, että miesten aivoissa on vähemmän neuroneja. Virtasen mukaan mies on siis myötäsyntyisesti surkea sukupuoli, mutta vahingon vielä täydentää se, että ”pojat eivät harrasta mitään kehittävää”.

Edellisen valossa ei olekaan ihme, että olemme nähneet mainoksia, joissa naisääni kertoo miten ”jopa hän ymmärtää yhden asian” – ja tuo hidasälyinen jopa hän on tietysti mies.

Ihan kaikki ei kuitenkaan mene läpi. Aikoinaan maan valtalehdessä lukijakysymys tiedusteli, ovatko naiset parempia sosiaalisissa tilanteissa kuin miehet, ja jos ovat, mikä mahtaa olla syy. Lehden vastaus kuului, että miesten sosiaalinen osaaminen on tosiaan kehnompaa kuin naisten, se on synnynnäistä ja johtuu kromosomeista. Tähän päätelmään oli tultu, kun oli tutkittu Turnerin oireyhtymästä kärsiviä tyttöjä, joilla on poikien tapaan vain yksi X-kromosomi.

Tästä sentään suututtiin. Turner-potilaat loukkaantuivat miesvertauksesta.

Miesten vajavaisuus paljastuu erityisesti parisuhteissa. Osuipa silmiini sellainenkin vanha lehtijuttu, jossa ”asiantuntijoina ovat Väestöliiton perheklinikan psykologit” ja viesti oli se, että nainen on kehittyneempien aivojensa vuoksi lähisuhteissa ylivertainen. Toki naisellakin on ongelmansa: ”Nopeana arkielämän moninaisten ongelmien ratkojana, ihmissuhdetaiturina, nainen tulee helposti kärsimättömäksi, kun mies vain junnaa paikoillaan pohtimassa. -- Hitaampana mies voi vain todeta, että kaikki asiasta on sanottu ennen kuin hän ehtii avata suunsa.”

Väestöliiton asiantuntijoiden mukaan ratkaisu onneksi löytyy. Naisten pitää vain ymmärtää, että miesten aivotoiminta on kapeampaa ja hitaampaa, ja hyväksyä se. ”Naisen olisi hyvä muistaa, ettei hänen miehensäkään motkota hänelle, vaikka hän (todennäköisesti) hiihtää hitaammin.” Artikkelin mukaan onnellisen (hetero)avioliiton salaisuus on kuitenkin se, että mies antaa naiselle periksi – ja miksei antaisi, koska nainen ajattelee taitavammin.

Sosiaalisesta kömpelyydestä johtunee sekin, että miehet ovat median tarjoilemien tutkimusten mukaan huonompia johtajia kuin naiset. Ja kromosomit lienevät taustalla myös siinä, että miehet eivät kuulemma pärjää asiakaspalvelijoina yhtä hyvin kuin naiset. Talousjournalistit puolestaan tietävät kertoa, että miehet ovat kehnompia sijoittajia, katsottiinpa sitten tuottoja tai sijoitusten eettisyyttä. Hiljattain kerrottiin myös tutkimuksesta, jonka mukaan mieslääkärit ovat huonompia kuin naislääkärit. Miehet näkevät vain sairauksia, naiset näkevät ihmisen.

Sairauksiin päästäksemme. Taannoin lanseerattiin termi miesflunssa, jonka tuntomerkkejä ovat turhasta valittaminen, oireiden liioittelu, töistä lintsaaminen ja muiden passuuttaminen. Miesflunssa ei toki ole irrallinen ilmiö, vaan yksi ilmentymä siitä, mitä esimerkiksi sellaiset eri alojen tohtorismiehet kuin Göte Nyman, Martti Puohiniemi ja Kari Nars ovat kirjoissaan vakuutelleet: miehet ovat itsekkäämpiä kuin naiset.

Kansainvälisiäkään esimerkkejä ei tarvitse kauan etsiä. Michael Mooren todistelee kiitellyssä Where to Invade Next -dokumentissaan, että miehet ovat naisia kelvottomampia poliitikkoja ja talouspäättäjiä.

Kun tähän vielä lisää suositun ”näin mies alistaa parisuhteessa ja elin vuosia väkivaltaisen miehen kanssa” -journalismin, johtopäätös on kolkko mutta vastaansanomaton: mies on niin kognitiivisesti, emotionaalisesti ja kuin moraalisestikin ala-arvoinen olento.

Äkkiseltään voisi luulla, että tällaisen mieskuvan varjossa miehen elämä on kaikkea muuta kuin helppoa.

Mutta sepä on.

Nimittäin mitä negatiivisempaa mieskuvaa maalaamme, sitä helpompaa on yksittäisellä miehellä. Ei esimerkiksi tarvitse osoittaa kummoisiakaan keskustelutaitoja, kun jo erottuu edukseen – mieshän ei osaa puhua. Kun aikoinaan osallistuin tiede- ja kulttuuriväestä koostettuun keskustelupiiriin, sain iloiset kehut: ”Puhuit tosi hyvin siihen nähden, että olet mies!” No mutta kiitos.

Jos mies vaivautuu lukemaan edes vähän kirjoja – mikä minusta on normaalia ja hauskaa ajanvietettä – siitäkin tulee helppoa plussaa: mies ja lukee kaunokirjallisuutta, vielä naisten kirjoittamaa, vau!

Hyväksi mieheksi pääsee jo sillä, ettei tee yhtään mitään. Jos ei kähmi kännissä naisia niin kas, johan erottuu tyypillisestä miehestä, siis tästä naisia joka käänteessä alistavasta #metoo-limakkeesta.

Sama koskee rasistisia vitsejä. Miehet tiedetään suvaitsemattomiksi, joten mies joka ei lipsauttele rasistisia vitsejä ja kommentteja, on fiksu ja avarakatseinen; paljon ei vaadita.

Pelkkä istuminenkin voi riittää. Ei tarvitse kuin istua alas ihan tavallisesti ilman alistavaa äijähaaraa, manspreadingiä, ja sivistynyt vaikutelma on annettu.

Minulla ei ole mitään sellaista valtaa, jolla voisin kaiken aikaa alistaa naisia kuten miehet yleensä, pointsit kotiin siis. Ja kun vielä olen kirjoittanut rakkausrunoja – mies puhuu ja kirjoittaa tunteistaan, uskomatonta! – sillähän jo pääsi kaikkien naistenlehtien haastateltavaksi, useampaankin kertaan.

Keskustelen mielelläni muusta kuin autoista tai tekniikasta, vaikkapa ihmissuhteista, mikä on ymmärtääkseni tavallista lajityypillistä toimintaa, mutta kontrastoituessaan myyttiseen mieskarikatyyriin siitä saa niin ilmaisia irtopisteitä että hävettää.

En hakkaa puolisoani kuten tyypillinen mies enkä tavallisen miehen tapaan lintsaile töistä miesflunssan turvin – helppoa plussaa. Jos mies vielä välttää työpaikalla naiskollegoiden päsmäröinnin ja muun mansplainingin eli ”miesselittämisen”, hän on melkeinpä kromosomien, testosteronin ja aivorakenteen kiroukset selättänyt luonnonoikku, poikkeuspersoona, hyvä tyyppi nyt vähintään.

Niin, tämä lista voisi oikeastaan olla yhtä pitkä kuin ensimmäinenkin. Eli toisaalta tekisi mieli sanoa, että antaa palaa vaan ja jatketaan miesten mitätöintiä ja demonisointia, se tekee yksittäisen miehen elämän satumaisen helpoksi.

Mutta en sano kuitenkaan. Yhden sukupuolen kategorinen mustamaalaaminen luo nimittäin vastenmielistä ilmapiiriä. Aika moni mies sitä paitsi miettii, että kun maine on joka tapauksessa tuo, niin mennään sitten sen mukaan.

Ja edelleen: turhan moni katsoo, että kun yhtä ihmisryhmää – keski-ikäisiä setämiehiä – saa lytätä ja nimitellä mielin määrin ja terävän skribentin maine vain kasvaa, miksei sitten muitakin? Se on kiusallinen kysymys, johon ”historialliset syyt” tai ”rakenteet” eivät riitä sellaiseksi vastaukseksi, joka oikeuttaisi kaksoisstandardin. Rasistista nettikirjoitteluakin olisi helpompi vastustaa, jos samaan aikaan ei arvostettaisi samansävyistä mutta toiseen osoitteeseen suunnattua stereotyyppistä tölvintää.

Sitten on vielä yksi pyyntö. Vaihdapa kirjoituksessa miehen paikalle jokin muu ihmisryhmä ja kokeile, miltä kuulostaa.

]]>
98 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257734-on-helppoa-olla-mies#comments Kotimaa Mies Tasa-arvo Vihapuhe Mon, 02 Jul 2018 05:45:16 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257734-on-helppoa-olla-mies
Niinistö puhui Säätytalossa höpöjä http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255736-niinisto-puhui-saatytalolla-hopoja <p>Tänään oli Säätytalossa mielenkiintoinen seminaari. Tilaisuudessa julkistettiin selvitys, jossa asevelvollisuus korvattaisiin kaikkia koskevalla kansalaispalvelulla. Se oli raikas ja tervetullut keskustelunavaus.</p><p>Seminaarin avasi Elisabeth Rehn, ja hänen jälkeensä puhui puolustusministeri Jussi Niinistö.</p><p>Niinistö ei ole tylsä puhuja. Hänen puheensa aikana ei pääse nukahtamaan, kas kun pulssi ja verenpaine nousevat siihen malliin että vireys on taattu.</p><p>Sympaattisen hermoston&nbsp;<em>taistele tai pakene&nbsp;</em>-suosituksesta valitsen ensimmäisen.</p><p>Koska Niinistö poistui puheensa jälkeen eikä jäänyt kuuntelemaan paneelikeskusteluamme &ndash; se toki kiireiselle ministerille suotakoon &ndash; kerron vielä tässä, mikä puheessa kummastutti. Jos vaikka lukisi.</p><p>Ensinnäkin Niinistö puhuu sitkeästi &rdquo;yleisestä asevelvollisuudesta&rdquo; Suomen ratkaisuna. Se on harhaanjohtava termi. Tätä nykyä ikäluokasta vain reilu kolmasosa käy asepalveluksen, joten valikointia tapahtuu huomattavan paljon. Julkaistussa selvityksessä tämä tuodaan esiin: nykymalli edustaa&nbsp;<em>valikoivaa asevelvollisuutta.</em></p><p>Toiseksi Niinistö puolusti asevelvollisuutta toteamalla, että ilman sitä ei olisi selvitty talvi- ja jatkosodista. Eipä niin. Mutta sodankuva on muuttunut, ja nykyaikaisia sotilaallisia uhkia ajatellen talvisotahenkinen massa-armeija on vanhentunut puolustusratkaisu.&nbsp;</p><p>Kolmanneksi Niinistö kertoi suurimpien muutospaineiden asevelvollisuutta kohtaan tulevan siitä, että vallalla on liiallinen yksilöllistyminen. Sävy oli se, että nuoret välttelevät velvollisuuksia, etsivät &rdquo;kivemmalta tuntuvia juttuja&rdquo; ja&nbsp;haluavat vain omaa mielihyvää.</p><p>Katin kontit. Tapaan työni kautta valtavasti nuoria ja he ovat paljon kunnollisempaa ja tunnollisempaa porukkaa kuin minun ja Niinistön sukupolvi aikanaan. Paine sukupuolitetun asevelvollisuuden muuttamiseksi ei tule mukavuudenhalusta vaan siitä, että nuoret ymmärtävät yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tärkeyden aivan toiseen tapaan kuin me aikoinaan.</p><p>Nuorille ei yksinkertaisesti enää mene läpi se, että eri sukupuolille kuuluisi eri velvollisuudet ja eri laki. Tämä näkyy siinäkin, että kaikkien puolueiden nuorisojärjestöt haluavat muuttaa asevelvollisuuden tasa-arvoiseksi, jokainen tavallaan.</p><p>Neljänneksi Niinistö sanoi, että asevelvollisuusasiat eivät ole &rdquo;nais- ja miesjuttuja&rdquo; ja tarkoitti tällä, että asevelvollisuus ei ole tasa-arvoasia. (Tätä kohtaa ei syystä tai toisesta löydy puheen nettiversiosta puolustusministeriön sivuilla).</p><p>Mutta miksi ihmeessä asevelvollisuus ei olisi tasa-arvokysymys? Se jos mikä nimittäin on. Juuri sukupuolitettu asevelvollisuus istuttaa nuoriin sitä asennetta, että on erikseen naisten ja miesten hommat. Tällaisen ajattelun hedelmänä saamme nauttia muun muassa poikkeuksellisen sukupuolittuneesta työelämästä. Ja jos tasa-arvo-ongelmaksi ei kelpaa se, että puhtaasti sukupuolen mukaan määrätään velvollisuuksia, onkohan Suomessa sitten ainuttakaan tasa-arvo-ongelmaa?</p><p>Oli vaikea taputtaa Niinistön puheelle. Mutta taputin silti. En ehkä niinkään Niinistölle, vaan sille, että tässä maassa on mielipiteenvapaus ja julkisessa keskustelussa eri näkökulmat pääsevät esiin. Ja olihan minutkin kutsuttu puhumaan, vaikka etukäteen oli tiedossa, etten kannata kansalaispalvelusta ainakaan nyt esitetyssä muodossa.</p><p>Kyllä sellaista maata pitää puolustaa. Eikä tässä ole yhtään ironiaa.</p> Tänään oli Säätytalossa mielenkiintoinen seminaari. Tilaisuudessa julkistettiin selvitys, jossa asevelvollisuus korvattaisiin kaikkia koskevalla kansalaispalvelulla. Se oli raikas ja tervetullut keskustelunavaus.

Seminaarin avasi Elisabeth Rehn, ja hänen jälkeensä puhui puolustusministeri Jussi Niinistö.

Niinistö ei ole tylsä puhuja. Hänen puheensa aikana ei pääse nukahtamaan, kas kun pulssi ja verenpaine nousevat siihen malliin että vireys on taattu.

Sympaattisen hermoston taistele tai pakene -suosituksesta valitsen ensimmäisen.

Koska Niinistö poistui puheensa jälkeen eikä jäänyt kuuntelemaan paneelikeskusteluamme – se toki kiireiselle ministerille suotakoon – kerron vielä tässä, mikä puheessa kummastutti. Jos vaikka lukisi.

Ensinnäkin Niinistö puhuu sitkeästi ”yleisestä asevelvollisuudesta” Suomen ratkaisuna. Se on harhaanjohtava termi. Tätä nykyä ikäluokasta vain reilu kolmasosa käy asepalveluksen, joten valikointia tapahtuu huomattavan paljon. Julkaistussa selvityksessä tämä tuodaan esiin: nykymalli edustaa valikoivaa asevelvollisuutta.

Toiseksi Niinistö puolusti asevelvollisuutta toteamalla, että ilman sitä ei olisi selvitty talvi- ja jatkosodista. Eipä niin. Mutta sodankuva on muuttunut, ja nykyaikaisia sotilaallisia uhkia ajatellen talvisotahenkinen massa-armeija on vanhentunut puolustusratkaisu. 

Kolmanneksi Niinistö kertoi suurimpien muutospaineiden asevelvollisuutta kohtaan tulevan siitä, että vallalla on liiallinen yksilöllistyminen. Sävy oli se, että nuoret välttelevät velvollisuuksia, etsivät ”kivemmalta tuntuvia juttuja” ja haluavat vain omaa mielihyvää.

Katin kontit. Tapaan työni kautta valtavasti nuoria ja he ovat paljon kunnollisempaa ja tunnollisempaa porukkaa kuin minun ja Niinistön sukupolvi aikanaan. Paine sukupuolitetun asevelvollisuuden muuttamiseksi ei tule mukavuudenhalusta vaan siitä, että nuoret ymmärtävät yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tärkeyden aivan toiseen tapaan kuin me aikoinaan.

Nuorille ei yksinkertaisesti enää mene läpi se, että eri sukupuolille kuuluisi eri velvollisuudet ja eri laki. Tämä näkyy siinäkin, että kaikkien puolueiden nuorisojärjestöt haluavat muuttaa asevelvollisuuden tasa-arvoiseksi, jokainen tavallaan.

Neljänneksi Niinistö sanoi, että asevelvollisuusasiat eivät ole ”nais- ja miesjuttuja” ja tarkoitti tällä, että asevelvollisuus ei ole tasa-arvoasia. (Tätä kohtaa ei syystä tai toisesta löydy puheen nettiversiosta puolustusministeriön sivuilla).

Mutta miksi ihmeessä asevelvollisuus ei olisi tasa-arvokysymys? Se jos mikä nimittäin on. Juuri sukupuolitettu asevelvollisuus istuttaa nuoriin sitä asennetta, että on erikseen naisten ja miesten hommat. Tällaisen ajattelun hedelmänä saamme nauttia muun muassa poikkeuksellisen sukupuolittuneesta työelämästä. Ja jos tasa-arvo-ongelmaksi ei kelpaa se, että puhtaasti sukupuolen mukaan määrätään velvollisuuksia, onkohan Suomessa sitten ainuttakaan tasa-arvo-ongelmaa?

Oli vaikea taputtaa Niinistön puheelle. Mutta taputin silti. En ehkä niinkään Niinistölle, vaan sille, että tässä maassa on mielipiteenvapaus ja julkisessa keskustelussa eri näkökulmat pääsevät esiin. Ja olihan minutkin kutsuttu puhumaan, vaikka etukäteen oli tiedossa, etten kannata kansalaispalvelusta ainakaan nyt esitetyssä muodossa.

Kyllä sellaista maata pitää puolustaa. Eikä tässä ole yhtään ironiaa.

]]>
59 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255736-niinisto-puhui-saatytalolla-hopoja#comments Kotimaa Asevelvollisuus Jussi Niinistö Kansalaispalvelus Tasa-arvo Turpo Wed, 23 May 2018 17:01:43 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255736-niinisto-puhui-saatytalolla-hopoja
Palkkatyöstä lasku kotiin! http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253532-palkkatyosta-lasku-kotiin <p>Somen ja yleisönosastojen huutokuoro on viime viikot vaatinut perintöveron poistamista.</p><p>Tohinan keskellä on unohtunut, että verotusta pitää katsoa kokonaisuutena. Perintövero on kevyt, kun sitä vertaa muihin veroihin. Hallitus on sitä paitsi jo huojentanut varsinkin miljoonaperintöjen verotusta.</p><p>On erikoista, että omalla työllä ansaitun tulon ankara verotus hyväksytään jokseenkin mukisematta &ndash; en ole nähnyt kansalaiskapinaa tuloveron alentamiseksi &ndash; ja hyvätuloisten veroja jopa vaaditaan kovemmiksi, mutta perinnöt pitäisi saada nollaverolla, vaikka niiden eteen ei ole tarvinnut tehdä mitään.</p><p>Ristiriita on melkoinen. Emme halua synnynnäisten ominaisuuksien kuten ihonvärin tai sukupuolen vaikuttavan taloudelliseen asemaan, mutta samalla haluamme kasvattaa kotitaustan merkitystä vastustamalla perintöveroa ja hyväksymällä korkea tulovero.</p><p>Olemme ilmeisesti tottuneet kovaan palkkaveroon, joka viedään tuloista salakavalan tasaisesti toisin kuin perintövero, josta tulee kertamaksu. Koska verokeskusteluun ei muuten saada järkeä, pitäisikin varmaan luopua ennakonpidätyksestä ja periä myös palkkavero kertalaakista verovuoden jälkeen.</p><p>Katsotaanpa miten se menisi. Oletetaan että Kalle Kansalainen on saanut vuoden aikana 100 000 euroa, puolet perimällä ja puolet töitä tekemällä. Verovuoden jälkeen julkinen valta sitten vaatii omiaan. Ensin tulee lasku peritystä 50 000 eurosta. Maksu on 2 500 euroa, veroprosentti 5.</p><p>Sitten lävähtää toinen lasku, jossa karhutaan veroja palkkatyöstä. Nyt lasku onkin melkein&nbsp;seitsenkertainen, 16 600 euroa. Veroprosentti on 33,2.</p><p>Luulisi että näitä rahoja kokoon raapiessaan Kalle tai Kaija Kansalainen havahtuisi nykyisen veromallin tolkuttomuuteen, kun siihen ei tasaisesti kynittävä tulovero näytä riittävän.</p><p>On totta että perinnöt eivät aina ole riihikuivaa rahaa eivätkä välttämättä edes helposti muutettavissa sellaiseksi, mutta se ei perusvinoumaa muuksi muuta: verovelvollisella on nykymallissa vähäisin oikeus niihin varoihin, jotka hän ansaitsee omalla työllä, kaikki muu tulo on pehmeämmin verotettua, olipa kyse sitten osingoista, perinnöistä tai myyntivoitoista &ndash; oman asunnon myyntivoitostahan vero on pyöreä nolla.</p><p>Jos perintöverosta luovuttaisiin, verotuksen epäsuhta omalla työllä ansaitun rahan ja muun tulon välillä vain kasvaisi, mikä on väärä suunta.</p><p>Jos jotain veronalennusvaraa on, se pitää käyttää työn verotuksen alentamiseen. Jos ei ole, alennettakoon työn verotusta omaisuusveroja ja perintöveroa nostamalla. Sellainen yhteiskunta kun ei ole terve, jossa työnteko ei kannata.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Somen ja yleisönosastojen huutokuoro on viime viikot vaatinut perintöveron poistamista.

Tohinan keskellä on unohtunut, että verotusta pitää katsoa kokonaisuutena. Perintövero on kevyt, kun sitä vertaa muihin veroihin. Hallitus on sitä paitsi jo huojentanut varsinkin miljoonaperintöjen verotusta.

On erikoista, että omalla työllä ansaitun tulon ankara verotus hyväksytään jokseenkin mukisematta – en ole nähnyt kansalaiskapinaa tuloveron alentamiseksi – ja hyvätuloisten veroja jopa vaaditaan kovemmiksi, mutta perinnöt pitäisi saada nollaverolla, vaikka niiden eteen ei ole tarvinnut tehdä mitään.

Ristiriita on melkoinen. Emme halua synnynnäisten ominaisuuksien kuten ihonvärin tai sukupuolen vaikuttavan taloudelliseen asemaan, mutta samalla haluamme kasvattaa kotitaustan merkitystä vastustamalla perintöveroa ja hyväksymällä korkea tulovero.

Olemme ilmeisesti tottuneet kovaan palkkaveroon, joka viedään tuloista salakavalan tasaisesti toisin kuin perintövero, josta tulee kertamaksu. Koska verokeskusteluun ei muuten saada järkeä, pitäisikin varmaan luopua ennakonpidätyksestä ja periä myös palkkavero kertalaakista verovuoden jälkeen.

Katsotaanpa miten se menisi. Oletetaan että Kalle Kansalainen on saanut vuoden aikana 100 000 euroa, puolet perimällä ja puolet töitä tekemällä. Verovuoden jälkeen julkinen valta sitten vaatii omiaan. Ensin tulee lasku peritystä 50 000 eurosta. Maksu on 2 500 euroa, veroprosentti 5.

Sitten lävähtää toinen lasku, jossa karhutaan veroja palkkatyöstä. Nyt lasku onkin melkein seitsenkertainen, 16 600 euroa. Veroprosentti on 33,2.

Luulisi että näitä rahoja kokoon raapiessaan Kalle tai Kaija Kansalainen havahtuisi nykyisen veromallin tolkuttomuuteen, kun siihen ei tasaisesti kynittävä tulovero näytä riittävän.

On totta että perinnöt eivät aina ole riihikuivaa rahaa eivätkä välttämättä edes helposti muutettavissa sellaiseksi, mutta se ei perusvinoumaa muuksi muuta: verovelvollisella on nykymallissa vähäisin oikeus niihin varoihin, jotka hän ansaitsee omalla työllä, kaikki muu tulo on pehmeämmin verotettua, olipa kyse sitten osingoista, perinnöistä tai myyntivoitoista – oman asunnon myyntivoitostahan vero on pyöreä nolla.

Jos perintöverosta luovuttaisiin, verotuksen epäsuhta omalla työllä ansaitun rahan ja muun tulon välillä vain kasvaisi, mikä on väärä suunta.

Jos jotain veronalennusvaraa on, se pitää käyttää työn verotuksen alentamiseen. Jos ei ole, alennettakoon työn verotusta omaisuusveroja ja perintöveroa nostamalla. Sellainen yhteiskunta kun ei ole terve, jossa työnteko ei kannata.

 

 

 

]]>
5 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253532-palkkatyosta-lasku-kotiin#comments Perintövero Tasa-arvo Mon, 09 Apr 2018 04:58:34 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253532-palkkatyosta-lasku-kotiin
Varoitus nuorille: älä opiskele opettajaksi! http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252576-varoitus-nuorille-ala-opiskele-opettajaksi <p>Ei, älkää ymmärtäkö väärin. Opettajan ammatti on hieno. Niin hieno, että tulee mieleen, mitä <em>Washington Postin</em> päätoimittaja sanoi aikoinaan lehden tekemisestä: &rdquo;Paras pirun duuni koko maailmassa!&rdquo;</p><p>Ongelma on toinen. Nimittäin se, että opettaja ei saa töitä.</p><p>Aikoinaan uskoin itsekin horinat opettajapulasta. Yliopistolla puhutaan varmaan vieläkin, miten kannattaa hankkia opettajan kelpoisuus, koska &rdquo;jos ei muuta löydä, voi aina ruveta opettajaksi.&rdquo; (Tässä menee pieleen myös se, että opettajan työ olisi jotenkin vähäarvoista.)</p><p>Vuosi toisensa jälkeen saimme lukea lehdistä, miten suuret ikäluokat siirtyvät pian eläkkeelle ja jättävät maahan &rdquo;huutavan pulan&rdquo; muun muassa pätevistä opettajista.</p><p>Hokema on mennyt perille. Kun opettajakollega haki pankista lainaa ja virkailija kuuli ammatin, tämä riemastui: &rdquo;Opettajille nyt löytyy aina töitä!&rdquo;</p><p>Totuus on jotain ihan muuta.</p><p>Heräsin todellisuuteen, kun aloin saada meilejä työttömiltä opettajilta. Monet ovat opiskelleet kelpoisuuden kahden, kolmen tai jopa neljän aineen opettajiksi, ja nyt he kyselivät sijaisuuksien perään, mikä tahansa kelpaisi. Moni oli hakenut pitkään töitä jopa koko Suomen alueelta, turhaan.</p><p>Kuva alkoi hahmottua. Suomessa ei ole opettajapulaa vaan tolkuton opettajien ylitarjonta.</p><p>Tässä kohtaa kuulee usein, että tilanne riippuu siitä, minkä aineen opettajista puhutaan. Tämä on siinä mielessä totta, että tilanne vaihtelee, mutta se vaihtelee toivottoman ja melkein toivottoman välillä.</p><p>Julkisuudessa on sentään hiukan puhuttu historian ja yhteiskuntaopin opettajien heikosta työllistymisestä, mutta varjoon on jäänyt se, että työllistyminen on jokseenkin yhtä surkeaa melkein kaikissa aineissa.</p><p>Tuttavapiirissäni on esimerkiksi erittäin osaavia ja motivoituneita biologian, maantieteen, äidinkielen ja kirjallisuuden, uskonnon, filosofian, musiikin ja kuvataiteen opettajia, jotka etsivät laajalta alueelta jatkuvasti töitä, mutta saavat parhaimmillaankin vain muutaman päivän tai viikon sijaisuuksia. Myös esimerkiksi ruotsin, ranskan ja saksan opettajien työllistymismahdollisuudet näyttävät lohduttomilta.</p><p>Näin keväisin opettajavirat ovat avoimessa haussa, mistä voi tulla kuva mahdollisuuksien markkinoista. Mutta rehtorit tietävät kertoa, että kun jossain on aineenopettajan virka avoinna, päteviä hakijoita voi olla hyvinkin satakunta, enemmänkin.</p><p>Entäpä luokanopettajat, heille kai nyt sentään löytyy hommia, jos julkiseen sanaan on uskominen? Miten sen nyt ottaa. Ainakin pääkaupunkiseudulla virkaa kohti on helposti toistasataa hakijaa. Tuttava on hakenut luokanopettajan töitä kaikkialta Suomesta, mutta eipä ole tärpännyt.</p><p>Miten tähän on tultu? Vastaus on yksinkertainen. Yliopistot ovat vuosikaudet kouluttaneet opettajia valtavat määrät yli tarpeen. Tähän tulevat päälle vielä avoimet yliopistot, joissa voi hankkia opettajakelpoisuuksia eri aineisiin, eivätkä nämä edes näy valmistuneiden opettajien tilastoissa.</p><p>Yliopistojen toiminnan vielä ymmärtää siinä mielessä, että ne saavat valmistuneista maistereista rahaa. Sitä on vaikeampi ymmärtää, että opettajien holtiton ylituotanto ei tunnu kiinnostavan ketään.</p><p>Asian korjaamista hidastaa sekin, että onneton työtilanne ei näy kunnolla tilastoissa. Opettajien viralliset työttömyysluvut ovat todelliseen tilanteeseen nähden merkillisen alhaiset, alle 15 %. Tilastot johtavat harhaan, koska toivottomaan työnhakuun turhautuneet opettajat hakeutuvat esimerkiksi jatko-opiskelijoiksi, vaihtavat alaa tai jäävät kotiin lastenhoitoon, eivätkä siis enää näy luvuissa työttöminä.</p><p>Opetusalaa vaivaa nyt sama kuin media- ja taidealoja takavuosina. Nuorille annetaan kuva, että tätä opiskelemalla valmistut hienoon ammattiin, mutta myöhemmin opintovelkaisina he sitten huomaavat, ettei töitä olekaan.</p><p>Vähemmästäkin tuntee itsensä petetyksi.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ei, älkää ymmärtäkö väärin. Opettajan ammatti on hieno. Niin hieno, että tulee mieleen, mitä Washington Postin päätoimittaja sanoi aikoinaan lehden tekemisestä: ”Paras pirun duuni koko maailmassa!”

Ongelma on toinen. Nimittäin se, että opettaja ei saa töitä.

Aikoinaan uskoin itsekin horinat opettajapulasta. Yliopistolla puhutaan varmaan vieläkin, miten kannattaa hankkia opettajan kelpoisuus, koska ”jos ei muuta löydä, voi aina ruveta opettajaksi.” (Tässä menee pieleen myös se, että opettajan työ olisi jotenkin vähäarvoista.)

Vuosi toisensa jälkeen saimme lukea lehdistä, miten suuret ikäluokat siirtyvät pian eläkkeelle ja jättävät maahan ”huutavan pulan” muun muassa pätevistä opettajista.

Hokema on mennyt perille. Kun opettajakollega haki pankista lainaa ja virkailija kuuli ammatin, tämä riemastui: ”Opettajille nyt löytyy aina töitä!”

Totuus on jotain ihan muuta.

Heräsin todellisuuteen, kun aloin saada meilejä työttömiltä opettajilta. Monet ovat opiskelleet kelpoisuuden kahden, kolmen tai jopa neljän aineen opettajiksi, ja nyt he kyselivät sijaisuuksien perään, mikä tahansa kelpaisi. Moni oli hakenut pitkään töitä jopa koko Suomen alueelta, turhaan.

Kuva alkoi hahmottua. Suomessa ei ole opettajapulaa vaan tolkuton opettajien ylitarjonta.

Tässä kohtaa kuulee usein, että tilanne riippuu siitä, minkä aineen opettajista puhutaan. Tämä on siinä mielessä totta, että tilanne vaihtelee, mutta se vaihtelee toivottoman ja melkein toivottoman välillä.

Julkisuudessa on sentään hiukan puhuttu historian ja yhteiskuntaopin opettajien heikosta työllistymisestä, mutta varjoon on jäänyt se, että työllistyminen on jokseenkin yhtä surkeaa melkein kaikissa aineissa.

Tuttavapiirissäni on esimerkiksi erittäin osaavia ja motivoituneita biologian, maantieteen, äidinkielen ja kirjallisuuden, uskonnon, filosofian, musiikin ja kuvataiteen opettajia, jotka etsivät laajalta alueelta jatkuvasti töitä, mutta saavat parhaimmillaankin vain muutaman päivän tai viikon sijaisuuksia. Myös esimerkiksi ruotsin, ranskan ja saksan opettajien työllistymismahdollisuudet näyttävät lohduttomilta.

Näin keväisin opettajavirat ovat avoimessa haussa, mistä voi tulla kuva mahdollisuuksien markkinoista. Mutta rehtorit tietävät kertoa, että kun jossain on aineenopettajan virka avoinna, päteviä hakijoita voi olla hyvinkin satakunta, enemmänkin.

Entäpä luokanopettajat, heille kai nyt sentään löytyy hommia, jos julkiseen sanaan on uskominen? Miten sen nyt ottaa. Ainakin pääkaupunkiseudulla virkaa kohti on helposti toistasataa hakijaa. Tuttava on hakenut luokanopettajan töitä kaikkialta Suomesta, mutta eipä ole tärpännyt.

Miten tähän on tultu? Vastaus on yksinkertainen. Yliopistot ovat vuosikaudet kouluttaneet opettajia valtavat määrät yli tarpeen. Tähän tulevat päälle vielä avoimet yliopistot, joissa voi hankkia opettajakelpoisuuksia eri aineisiin, eivätkä nämä edes näy valmistuneiden opettajien tilastoissa.

Yliopistojen toiminnan vielä ymmärtää siinä mielessä, että ne saavat valmistuneista maistereista rahaa. Sitä on vaikeampi ymmärtää, että opettajien holtiton ylituotanto ei tunnu kiinnostavan ketään.

Asian korjaamista hidastaa sekin, että onneton työtilanne ei näy kunnolla tilastoissa. Opettajien viralliset työttömyysluvut ovat todelliseen tilanteeseen nähden merkillisen alhaiset, alle 15 %. Tilastot johtavat harhaan, koska toivottomaan työnhakuun turhautuneet opettajat hakeutuvat esimerkiksi jatko-opiskelijoiksi, vaihtavat alaa tai jäävät kotiin lastenhoitoon, eivätkä siis enää näy luvuissa työttöminä.

Opetusalaa vaivaa nyt sama kuin media- ja taidealoja takavuosina. Nuorille annetaan kuva, että tätä opiskelemalla valmistut hienoon ammattiin, mutta myöhemmin opintovelkaisina he sitten huomaavat, ettei töitä olekaan.

Vähemmästäkin tuntee itsensä petetyksi.

 

]]>
17 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252576-varoitus-nuorille-ala-opiskele-opettajaksi#comments Koulu Työttömyys Yhteishaku Tue, 20 Mar 2018 06:44:17 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252576-varoitus-nuorille-ala-opiskele-opettajaksi