*

ArnoKotro

Kaikki blogit puheenaiheesta Maskuliinisuus

Maskuliinisuus tarvitsee tilaa

 

Katselen sinua, miestäni. Riisut työtakin porstuaan. Tuoksut työlle. Nyt on levon ja päiväkahvin paikka.

Miehen logiikka on johdonmukainen. Sopiva palikka toisen perään, sopimattomat nöyrän harkinnan jälkeen romuihin. Tarvitset tilaa pohtia, mikä on palikoiden merkitys. Hetken kuluttua olet taas järkähtämätön. Sitten tulen ja testaan logiikkasi. Synnytän myrskytuulen, joka joko purkaa rakentamasi tai paljastaa synergiamme uuden tason. Riitamme päättyy sänkyyn.

Miksi miehille tunteiden näyttäminen on niin pirun vaikeaa.

Olen miettinyt sitä usein, että miksi? Muistan lapsena itkeneeni hyvin usein monistakin eri asioista. Jopa tyttölauman keskellä (koska silloin meidän pihapiirissä ei asunut muita kun tyttöjä ja nehän pirut minua välillä kiusasivatkin). Senkin muistan, että seuraavana päivänä ei leikkien kanssa ollut mitään ongelmaa vaikka edellisenä päivänä oli tullut tirautettua parit kyyneleet.

 

Mies, jälkiteollisen aikakauden heikompi sukupuoli?

Lehtien otsikoita silmäillessäni minusta joskus tuntuu, että suurin kansallinen huolenaiheemme ovat kansakuntamme pojat, nuo nuoret vesat, jotka niin kovin kieroon kasvavat. Huolestuneiden keski-ikäisten toimittajien poikadiskurssissa pojat ovat pizzaa apaattisina mussuttavia ja pleikkaria yksin kotona paukuttavia ylipainoisia rassukoita, jotka vajoavat jo teini-ikäisinä yhteiskunnan marginaaleihin.

Sisäänpäin käännetty aggressio

Aggression tukahduttaminen tai suuntaaminen johonkin ei-tuhoisaan on nykyaikaisen yhteiskunnan elinehto. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aggressiosta olisi pelkkää haittaa. Oikein suunnattuna aggressio saattaa olla rakentava voima. Aggressio ei läheskään aina ole väkivaltaa, ja väkivaltaa tarvitsee nykyään yhä harvemmin. Mutta väkivallalle on sillekin edelleen aikansa ja paikkansa.

Miehet sodassa

Ammattikoulun jälkeen Mihail Tolstyh kutsuttiin Ukrainan armeijaan. Siellä georgialaisen näköinen poika sai lempinimen ”Givi” neuvosto-elokuvien stereotyyppisen kaukasialaishahmon mukaan. Mihailin isoisoisä oli georgialainen, mutta Givi ei puhu kieltä eikä ole käynyt maassa.

Armeijan jälkeen Tolstyh teki sekalaisia töitä, myymälävartijana ja köysityöntekijänä huoltoyhtiössä. Lopulta hän päätyi autonkuljettajaksi kotikaupunkinsa Ilovaiskin kaapelitehtaalle, Donetskin eteläpuolelle.

Kadonneen maskuliinisuuden metsästys

Tämä blogikirjoitus käy lyhyesti läpi Suomen miesasiakeskustelun eri "koulukunnat" sekä ehdoittaa kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa miehuuteen yhteiskunnallisessa kontekstissa.

 

Tasot: 

 

0. Feministit ja feministimiehet

Rasismin vastainen rintama laajenee

Punaisen Ristin johtama valtakunnalllinen Ei Rasismille!-hankeverkosto on saanut kovan luokan vahvistuksen riveihinsä, kun Miessakit ry on juuri varsin äskettäin liittynyt hankkeen kumppanuusjärjestöksi :

 

"Punaisen Ristin Ei rasismille! –hankkeen uusi kumppanijärjestö on Miessakit ry. Keskeisiä teemoja järjestön toiminnassa ovat kouluttaminen, miestyö, isyys, eroauttaminen, lähisuhde- ja perheväkivaltaa ehkäisevä työ."

 

Käänteistä kompensointia ; Eli Ylpeyteni ja Iloni kautta

Viime päivinä on keskusteltu poikien pukeutumisesta. Turhautunut äiti reagoi sosiaalisessa mediassa poikansa kohteluun ja tästä tuli levinnyt asia. Tästä sitten tehtiin journalismia. Henkenä oli että pinkistä ja tyttömäisistä asioista pitävä poika ei ole ristiinpukeutuja eikä tyttö.

Ajattelin reagoida tähän. Ihan sen takia että tilanne ahdistaa minua.

Miten nainen tunnistetaan

Korkokengistä? Make-upista? Vaatteista? Pitkistä sääristä? Kimityksestä? Väreistä? Kynsistä? Koosta? Hiusten pituudesta? Hajuvedestä? Tunteista? Loogisuudesta? Iästä? Vaiko kenties äitiydestä? Ovatko lapsettomat naiset naisia, naisellisia?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä