Ainoastaan pieni ryhmä kansalaisista on kiinnostunut arvoista tai arvonmuodostuksesta, jos tutkimuksia on uskominen. Arvojen sisältöä ei tunneta, merkitys on epäselvä ja vaikutukset vaikeaselkoisia. Tilannetta ei paranna yhtään se, että päättäjät hämärtävät tarkoituksella arvokäsitteitä.
Uutisia lukiessa paljastuu kuinka pidämme länsimaista arvomaailmaamme ylimpänä vertailukeppinä ihmiskunnassa. Uutisten otsikoista niiden kommentointiin asti olemme täynnä itseämme.
Ei voida kieltää, etteikö länsimainen ajattelu olisi edistänyt ihmiskunnan oloja. Mutta olisi heikosti ajateltu, jos näemme itsemme jonkin sortin yli-ihmisinä arvoiltamme. Siitä olemme kaukana.
Me iloitsemme, kun lännen kumppanit pärjäävät sotiessa vierailla mailla. Suremme siviilien kuolemia, mutta sotilaiden hengelle emme laske mitään arvoa.
Monet asiat ovat keskittyneet, vaikka on tavoiteltu hajautettuja tai laajempia hyötyjä. Asiat ovat sirpaloituneet, vaikka koottua tietoa pitäisi olla enemmän. Saadaanko keskittämällä hajautuksen hyödyt vai hajautuksella sirpaleinen keskittäminen? Monet tekijät, kuten tietointensiivisyys, tukevat asioiden keskittämistä suurempiin kokonaisuuksiin. Tosin lopulta ei ole merkitystä ovatko asiat keskitettyjä vai hajautettuja, kunhan hommat toimivat.
Yritysten arvojen ja yritysvastuun ollessa usein vain sanahelinää olin todella ilahtunut luettuni artikkelin Talouselämästä Juustoportin toiminnasta. Yritys vaikuttaa todella toimivan arvojensa mukaan ja toteuttavan yritysvastuuta liiketoiminnassaan. Pienenä perheyrityksenä Valion ja Arlan hallitsemilla markkinoilla se on onnistunut löytämään oman kasvavan asiakaskuntansa, joka arvostaa mm luomua ja tuotantoeläinten hyvinvointia.
Kriisistä läpi epätavallisin keinoin pitäen kiinni henkilöstöstä
– Kaikki kortiston sihteerit ovat työttömiä psyykkisten ongelmiensa vuoksi, esimies valmistelee yksikköään kohtaamaan ma. kansliapestistä kiinnostuneet. Pomolta näin luvan saaneina yksikössä olevat kyttäävät haastatteluun tulevia ja kommentoivat näitä keskenään ivallisesti.
Yhteiskunnan toiminnan odotetaan olevan tasapainoista, täyttävän kansalaisten odotukset ja tarpeet. Palvelujen pirstoutuminen tuo mukanaan kuitenkin jatkuvasti uusia asiakassuhteita ja välikäsiä. Osa niistä on vapaaehtoisia, mutta osa tulee pakon kautta. Markkinamekanismit toimivat markkinoilla, mutta huomioivatko ne yhteiskunnan edellyttämät inhimilliset tekijät?
Muistan sen kuin eilisen päivän, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun vastasyntyneen itku kajahti synnytyssalissa ilmoille, sisälläni kulki täysin ennen kokematon tunne, väristys ja liikutus siitä, että oma ja vaimoni elämä on nyt peruuttamattomasti muuttunut. Meillä on vastuu pienestä pojasta, hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan koko loppuelämämme ajan.
Tunnetko kuuluvasi joukkoon, olevasi merkityksellinen, tärkeä, kunnioitustakin ansaitseva?
Sitä moni miettii.
Hallituksen niin sanottu aktiivimalli on saanut ihmiset takajaloilleen aivan syystä. Jos aktiiviseen työnhakuun kannustava malli ei palkitse aktiivisesta työnhausta, on se lähtökohtaisesti virheellinen.
Jos se myös rankaisee siitä, että työtä tai työvoimapalveluja ei etsimisestä huolimatta ole, on kyseessä vain leikkuri jonka tarkoitus on kaunistaa työllisyystilastoja ja vähentää työllisyyden hoidon kustannuksia.
Valinnanvapautta parhaillaan käytävissä vaaleissa riittää. Millaisen presidentin sinä haluat näissä tammikuun vaaleissa? Presidentin vaali on mitä suurimmassa määrin suuri poliittinen kysymys ja suora henkilövaali. Vaikka presidentti luopuu jäsenkirjastaan, tuskin hän aatteiltaan ja arvomaailmastaan koskaan pääsee eroon. Konservatiivi on muutosta vastustava, vanhoillinen, taantumuksellinen ja liberaali suvaitsevainen, avarakatseinen, vapaamielinen ja ennakkoluuloton. Näinkö on - Sinä päätät nyt.
1. haluatko presidentiksi henkilön joka on keskeisesti rauhan ja rauhan työn asialla
Kuolema on elämän opaskoira. Nykyisin kuolema on kätketty laitoksiin. Pois jokapäiväisestä arjestamme. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun kuolema ei ole enää osa elämäämme, meistä on tullut sokeita sokeain taluttajia. Mitä voisimme kuolemalta oppia?