Demokratia http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132358/all Mon, 23 Apr 2018 20:01:03 +0300 fi Puoluetuki-gallup – kaikki mukaan! http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254299-puoluetuki-gallup-kaikki-mukaan <p><strong>Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä Puheenvuoron lukijat ovat nykyisestä puoluetukisysteemistä?&nbsp;</strong></p><p>Toteutan siksi pienimuotoisen puoluetuki-gallupin niillä samoilla periaatteilla, joilla olen viime vuosina muutaman gallupin eri aiheista blogeissani toteuttanut. Alusta ei anna suoraan kysyä mielipidettä rasti ruutuun tyyliin blogin sisässä (kehitysehdotus ylläpidolle!), mutta ei anneta sen haitata &ndash; gallup-tuloksen ja myös keskustelun tästä tärkeästä asiasta saa silti ihan hyvin aikaiseksi kun hieman sovellamme.</p><p>Galluppiin voivat osallistua kaikki ne, jotka pystyvät kirjautumaan Puheenvuoroon kommentoimista varten. Gallupin tulokset ovat kuitenkin kaikkien nähtävissä.<strong>&nbsp;</strong>Sitten vain osallistumaan - lue ohjeet ennen vastaamista niin homma onnistuu varmasti!</p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p><strong>KYSYMYS:</strong></p><ul><li><em>&quot;Pitäisikö verovaroin kustannettu nykyinen puoluetuki lakkauttaa?&rdquo;</em></li></ul><p><strong>VAIHTOEHDOT:</strong></p><ul><li><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254299-puoluetuki-gallup-kaikki-mukaan#comment-3840308" target="_blank">1. KYLLÄ</a></u></li></ul><ul><li><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254299-puoluetuki-gallup-kaikki-mukaan#comment-3840308" target="_blank"><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254299-puoluetuki-gallup-kaikki-mukaan#comment-3840309" target="_blank">2. EI</a></u></a></u></li></ul><ul><li><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254299-puoluetuki-gallup-kaikki-mukaan#comment-3840308" target="_blank"><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254299-puoluetuki-gallup-kaikki-mukaan#comment-3840309" target="_blank"><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254299-puoluetuki-gallup-kaikki-mukaan#comment-3840310" target="_blank">3. EOS</a></u></a></u></a></u></li></ul><p><strong>OHJEET:</strong></p><ul><li>Ylläolevat linkit vievät sinut haluamaasi vaihtoehtoon (eli blogini kommenttiin 1, 2 tai 3).</li></ul><ul><li>Paina sitten &rdquo;suosittele&rdquo;, jolloin gallup on osaltasi tehty.</li></ul><ul><li>Suosittelujen määrä = ko. vaihtoehdon saama kannatus. Gallup tulee siitä kun verrataan noita kolmea.</li></ul><ul><li>Voit halutessasi myös antaa perustelun mielipiteellesi klikkaamalla &quot;vastaa&quot; ja kirjoittamalla perustelusi kyseiseen kommentiin, jota &quot;kannatit&quot;.&nbsp;</li></ul><p><strong>TULOKSET</strong></p><ul><li>Gallupin tilanne löytyy <u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254299-puoluetuki-gallup-kaikki-mukaan#comment-3840316" target="_blank">täällä</a></u> (päivitän aina välillä)</li></ul><p><strong>Kiitos osallistumisestasi!</strong></p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p>23.4.2018</p><p>Kalervonkatu, Jyväskylä</p><p>Petri Hirvimäki</p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p><u><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3136" target="_blank">Lakkautetaan puoluetuki &ndash; puoluetuki on demokratian irvikuva! - kansalaisaloite</a></u></p><p><u><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2884" target="_blank">Kansalaispalkka nyt! - kansalaisaloite</a></u></p><p><u><a href="http://nukkuvat.fi/" target="_blank">Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)</a></u></p><p><u><a href="https://www.youtube.com/channel/UCLv_-mb8kIVDRAw-gUULvEg/videos?view_as=subscriber" target="_blank">&quot;Hirvimäki Political&quot; -videoblogini Youtubessa</a></u></p><p><u><a href="http://www.petrihirvimaki.com/" target="_blank">petrihirvimaki.com</a></u></p><p><u><a href="http://www.permanto.fi/web/alfatv/player/vod?assetId=4918981" target="_blank">TV-haastattelu (presidenttiehdokas)</a></u></p><p><u><a href="http://unitaskansanliike.net/" target="_blank">Unitas kansanliike</a></u></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä Puheenvuoron lukijat ovat nykyisestä puoluetukisysteemistä? 

Toteutan siksi pienimuotoisen puoluetuki-gallupin niillä samoilla periaatteilla, joilla olen viime vuosina muutaman gallupin eri aiheista blogeissani toteuttanut. Alusta ei anna suoraan kysyä mielipidettä rasti ruutuun tyyliin blogin sisässä (kehitysehdotus ylläpidolle!), mutta ei anneta sen haitata – gallup-tuloksen ja myös keskustelun tästä tärkeästä asiasta saa silti ihan hyvin aikaiseksi kun hieman sovellamme.

Galluppiin voivat osallistua kaikki ne, jotka pystyvät kirjautumaan Puheenvuoroon kommentoimista varten. Gallupin tulokset ovat kuitenkin kaikkien nähtävissä. Sitten vain osallistumaan - lue ohjeet ennen vastaamista niin homma onnistuu varmasti!

 

***

KYSYMYS:

  • "Pitäisikö verovaroin kustannettu nykyinen puoluetuki lakkauttaa?”

VAIHTOEHDOT:

OHJEET:

  • Ylläolevat linkit vievät sinut haluamaasi vaihtoehtoon (eli blogini kommenttiin 1, 2 tai 3).
  • Paina sitten ”suosittele”, jolloin gallup on osaltasi tehty.
  • Suosittelujen määrä = ko. vaihtoehdon saama kannatus. Gallup tulee siitä kun verrataan noita kolmea.
  • Voit halutessasi myös antaa perustelun mielipiteellesi klikkaamalla "vastaa" ja kirjoittamalla perustelusi kyseiseen kommentiin, jota "kannatit". 

TULOKSET

  • Gallupin tilanne löytyy täällä (päivitän aina välillä)

Kiitos osallistumisestasi!

 

***

23.4.2018

Kalervonkatu, Jyväskylä

Petri Hirvimäki

 

***

Lakkautetaan puoluetuki – puoluetuki on demokratian irvikuva! - kansalaisaloite

Kansalaispalkka nyt! - kansalaisaloite

Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)

"Hirvimäki Political" -videoblogini Youtubessa

petrihirvimaki.com

TV-haastattelu (presidenttiehdokas)

Unitas kansanliike

]]>
30 http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254299-puoluetuki-gallup-kaikki-mukaan#comments Demokratia gallup Pienpuolueet Puoluetuki Valtapuolueet Mon, 23 Apr 2018 17:01:03 +0000 Petri Hirvimäki http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254299-puoluetuki-gallup-kaikki-mukaan
Demokratiaa helppo parantaa, jos halua on http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254259-demokratiaa-helppo-parantaa-jos-halua-on <ul><li>äänivallan painottaminen älykkyydellä</li><li>äänioikeus pois naisilta ja eläkeläisiltä</li></ul><p>Olen vakaasti ja harkiten sitä mieltä, että äänioikeuden antaminen naisille oli ns. sivistyneen maailman historian suurimpia virheitä.</p><p>Äänestysikärajaa on trendinomaisesti laskettu kaikkialla. Nykyään vaaditaan jo 16-vuotiaille äänioikeutta. Viime vuonna <em>Tulevaisuuden valtiopäivät </em>-tapahtumassa vaadittiin lapsillekin äänioikeutta ilman minkäänlaista ikärajaa.</p><p>Ennen veroja maksamaton tai maata omistamaton ei saanut äänestää. Nykyään julkisten varojen nettosaajat muodostavat äänestäjien selvän enemmistön. Olemme kusessa. Onneksi tyhmemmät ja huonommin toimeentulevat äänestävät laiskemmin. Mutta tästä ei saisi iloita. Poliitikot ovat yksimielisiä sen suhteen, että korkeampi äänestysprosentti on parempi. Minua aina &quot;vituttaa&quot;, kun äänestysprosentista ja &quot;nukkuvista&quot; ollaan huolissaan. Onko muka parempi, että joku asioista mitään tietämätön käy antamassa äänen &quot;lonkalta&quot;? Tavallisella ihmisellä ei ole aikaa eikä kiinnostusta ja monilla ei tarpeeksi älykkyyttäkään seurata ja ottaa selvää asioista voidakseen äänestää valveutuneesti.</p><p>Ongelma on, että äänestäjän ei kannata käyttää aikaansa järkevän äänestyspäätöksen tekemiseen. Korkea kustannus, pieni hyöty itselle, koska se oli vain yksi ääni miljoonista, ja muut eivät olleet yhtä tunnollisia. Itsekäs ja järkiperäisesti toimiva kansalainen ei käytä aikaansa hyvän äänestyspäätöksen tekemiseen.</p><p>Minusta päätöksentekojärjestelmä on huono, jos kaikkien sana painaa yhtä paljon. Pitäisikö erikoislääkärillä olla yhtä paljon/vähän äänivaltaa hoitopäätökseen kuin lähihoitajalla tai osaston siivoojalla? Pitäisikö laivalla kaikkien puheenvuoroilla oikeasta kurssista olla yhtä paljon arvoa? Pitäisikö eri kilpailulajien kokeneilla tuomareilla olla saman verran ääniä suorituksen arvioinnin suhteen kuin yleisön keskimääräisellä edustajalla?</p><p>Nykyään töihin, ajoneuvon kuljettamiseen jne. vaaditaan kaikenlaisia &quot;passeja&quot;, kortteja ja lupia (mielestäni aivan liikaa), mutta yhteiskunnan tärkeimpiä päätöksiä pääsee tekemään ilman minkäänlaista hyväksymisprosessia. Täysin epäpäteviä vieläpä kannustetaan osallistumaan.</p><p><strong>EHDOTUKSENI:</strong></p><ul><li><strong>Siirrytään äänestämään sähköisillä äänestyslaitteilla äänestyspaikoilla (ei siis kotona)</strong></li><li><strong>Ennen äänestämistä tehdään älykkyystesti</strong></li><li><strong>Kaikkien äänestettyä ja äänestysajan loputtua äänestäjät jaetaan testitulosten perusteella desiileihin, ylimpään desiiliin yltäneen äänestäjän ääni kerrotaan kymmenellä, toiseksi ylimpään yhdeksällä jne.</strong></li><li><strong>äänestäjällä olisi siis 1-10 ääntä testituloksen mukaan</strong></li><li><strong>äänestäjä (eikä kukaan muukaan) ei tiedä äänestäessään, kuinka monta ääntä hänellä on käytössään</strong></li></ul><p>Testi olisi lähinnä älykkyystesti, voisi mahdollisesti olla myös tietopuolta, mutta näiden tekeminen olisi aina poliittisesti vaikeaa ja monimutkaista (mitä pitää tietää, mitä kysytään, miten kysytään). Älykkyystestin sisältö ei anna mahdollisuutta politikointiin ja peukalointiin.</p><p>Testin kestossa pitempi olisi tietenkin tarkempi, mutta äänestyspaikkoja ja äänestyskoneita pitäisi olla hyvin paljon. Vaalipäivän sijaan voisi tietenkin olla vaaliviikko ennakkoäänestyksen lisäksi käytännön syistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
  • äänivallan painottaminen älykkyydellä
  • äänioikeus pois naisilta ja eläkeläisiltä
  • Olen vakaasti ja harkiten sitä mieltä, että äänioikeuden antaminen naisille oli ns. sivistyneen maailman historian suurimpia virheitä.

    Äänestysikärajaa on trendinomaisesti laskettu kaikkialla. Nykyään vaaditaan jo 16-vuotiaille äänioikeutta. Viime vuonna Tulevaisuuden valtiopäivät -tapahtumassa vaadittiin lapsillekin äänioikeutta ilman minkäänlaista ikärajaa.

    Ennen veroja maksamaton tai maata omistamaton ei saanut äänestää. Nykyään julkisten varojen nettosaajat muodostavat äänestäjien selvän enemmistön. Olemme kusessa. Onneksi tyhmemmät ja huonommin toimeentulevat äänestävät laiskemmin. Mutta tästä ei saisi iloita. Poliitikot ovat yksimielisiä sen suhteen, että korkeampi äänestysprosentti on parempi. Minua aina "vituttaa", kun äänestysprosentista ja "nukkuvista" ollaan huolissaan. Onko muka parempi, että joku asioista mitään tietämätön käy antamassa äänen "lonkalta"? Tavallisella ihmisellä ei ole aikaa eikä kiinnostusta ja monilla ei tarpeeksi älykkyyttäkään seurata ja ottaa selvää asioista voidakseen äänestää valveutuneesti.

    Ongelma on, että äänestäjän ei kannata käyttää aikaansa järkevän äänestyspäätöksen tekemiseen. Korkea kustannus, pieni hyöty itselle, koska se oli vain yksi ääni miljoonista, ja muut eivät olleet yhtä tunnollisia. Itsekäs ja järkiperäisesti toimiva kansalainen ei käytä aikaansa hyvän äänestyspäätöksen tekemiseen.

    Minusta päätöksentekojärjestelmä on huono, jos kaikkien sana painaa yhtä paljon. Pitäisikö erikoislääkärillä olla yhtä paljon/vähän äänivaltaa hoitopäätökseen kuin lähihoitajalla tai osaston siivoojalla? Pitäisikö laivalla kaikkien puheenvuoroilla oikeasta kurssista olla yhtä paljon arvoa? Pitäisikö eri kilpailulajien kokeneilla tuomareilla olla saman verran ääniä suorituksen arvioinnin suhteen kuin yleisön keskimääräisellä edustajalla?

    Nykyään töihin, ajoneuvon kuljettamiseen jne. vaaditaan kaikenlaisia "passeja", kortteja ja lupia (mielestäni aivan liikaa), mutta yhteiskunnan tärkeimpiä päätöksiä pääsee tekemään ilman minkäänlaista hyväksymisprosessia. Täysin epäpäteviä vieläpä kannustetaan osallistumaan.

    EHDOTUKSENI:

    • Siirrytään äänestämään sähköisillä äänestyslaitteilla äänestyspaikoilla (ei siis kotona)
    • Ennen äänestämistä tehdään älykkyystesti
    • Kaikkien äänestettyä ja äänestysajan loputtua äänestäjät jaetaan testitulosten perusteella desiileihin, ylimpään desiiliin yltäneen äänestäjän ääni kerrotaan kymmenellä, toiseksi ylimpään yhdeksällä jne.
    • äänestäjällä olisi siis 1-10 ääntä testituloksen mukaan
    • äänestäjä (eikä kukaan muukaan) ei tiedä äänestäessään, kuinka monta ääntä hänellä on käytössään

    Testi olisi lähinnä älykkyystesti, voisi mahdollisesti olla myös tietopuolta, mutta näiden tekeminen olisi aina poliittisesti vaikeaa ja monimutkaista (mitä pitää tietää, mitä kysytään, miten kysytään). Älykkyystestin sisältö ei anna mahdollisuutta politikointiin ja peukalointiin.

    Testin kestossa pitempi olisi tietenkin tarkempi, mutta äänestyspaikkoja ja äänestyskoneita pitäisi olla hyvin paljon. Vaalipäivän sijaan voisi tietenkin olla vaaliviikko ennakkoäänestyksen lisäksi käytännön syistä.

    ]]>
    38 http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254259-demokratiaa-helppo-parantaa-jos-halua-on#comments Demokratia Demokratian kehittäminen Sun, 22 Apr 2018 20:58:37 +0000 Riku Kivelä http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254259-demokratiaa-helppo-parantaa-jos-halua-on
    Liike Nyt on populistinen kusetus http://oskarijuvakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254252-liike-nyt-on-populistinen-kusetus <p>Äskettäin Hjallis Harkimo ilmoitti jättävänsä kokoomuksen ja perustavansa uuden poliittisen &rdquo;ei-puolueen&rdquo; &nbsp;Liike Nyt -nimisen liikkeen. Mukana liikkeessä on muun muassa sellaisia nimiä kun Mikael Jungner ja Tuomas Enbuske. Liike puhuu nettisivuillaan eliitin vastaisuudesta ja politiikan uudistamisesta. Sivuilla on mainittu myös ilmastonmuutos ja kaikista huolen pitäminen. Lisäksi liike uskoo vahvasti yrittäjyyteen ja markkinoihin parhaina tapoina järjestää talous, kunhan ne on &rdquo;järjestetty reilusti&rdquo;.</p><p>Mielenkiintoisinta mun mielestä tässä on Harkimon ja Liike Nytin analyysi demokratian ja parlamentarismin tilasta. <a href="https://blogit.iltalehti.fi/hjallis-harkimo/2018/04/13/kenelle-kansanedustaja-on-vastuussa/">Iltalehden blogissa</a>&nbsp;Harkimo kirjoittaa seuraavasti, mielestäni jopa aivan osuvasti: <em>&rdquo;Kun päätökset on tehty yhdessä, lisäävät ne motivaatiota tehdä töitä sekä turvallisuuden tunnetta. Politiikassa tätä ei ole ymmärretty, vaan valta keskittyy yhä enemmän. Uskon, että tämän on muututtava seuraavien vuosien aikana. Muuten demokratia tulee rappeutumaan ja nykyisen päätöksentekosysteemin luottamus karisemaan nollalukemiin. Ja se ei tiedä hyvää yhteiskunnan toiminnalle. Kun vielä puoluetoimijat hämmästyttävän laajalti kuvittelevat, että äänestäjiä ei vaalien välillä edes tarvitse kuunnella, alkaa&nbsp; demokratia olemaan todella kriisissä. Nykyaikaisempia toimintatapoja ei oteta käyttöön sen vuoksi, että toimijoilla ei ole luottamusta muihin kuin omaan eliittiinsä.&rdquo;</em></p><p>Musta on ihan hauska lukea myös muiden kirjoittamana asioita, joista anarkistit ovat puhuneet vuosikausia. Seuraava pätkä esimerkiksi voisi olla jopa jostain anarkistien lentolehtisestä, tosin ehkä vähemmän populistisesti: <em>&rdquo;Ihmiset ovat kyllästyneitä politiikkaan. Ei ihme. Poliitikot eivät pidä lupauksiaan. Keskustelu on sekavaa ja päätöksenteko vaikeaa. Ihmisistä tuntuu, etteivät he voi vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.&rdquo;</em> Anarkistien puoluepolitiikka-analyysia voi lukea esimerkiksi <a href="http://antivaalit.blogspot.fi" id="täältä">täältä</a> ja vertailla sitä Harkimon analyysiin. Mun täytyy todeta että Harkimo liikkeineen näkee aivan olemassaolevia ongelmia ja mä toivon että aiheesta aletaan käydä kunnon keskustelua, joka johtaa johonkin konkreettiseen muutokseen.</p><p>Mitään muuta annettavaa noilla vanhoilla setäukkeleilla ei sitten olekaan ja koko Liike Nyt on aivan farssi, perinteinen oikeistolainen kusetus ja joutaa romukoppaan heti syntyessään. Täytyy kyllä sanoa, että noloa on, kun eniten mediassa ja kaikkialla äänessä ja vieläpä vallan kahvassa olevat miljonääri-kansanedustajapapat valittavat siitä, että politiikka on rikki. Turha puhua minkään eliitin vallankäytön ongelmista jos olet itse osa yhteiskunnan eliittiä. Liikkeen nettisivuilta ja ulostuloista päätellen vahvan uudistushaluisen retoriikan takana ei ole mitään radikaalia uutta, lähinnä vinkumista jostain puolueiden ryhmäkurista ja markkinatalouden fanitusta. Tuntuukin että koko liike on saanut alkunsa turhautumisesta siihen, etteivät papat ole saaneet kaikkea tahtomaansa omassa puolueessaan läpi. Tai sitten nämä hjallikset ovat aistimassa, että uusia populistisia liikkeitä syntyy näinä aikoina euroopassa kuin sieniä sateella ja haluavat hyödyntää sitä oman uransa pönkittämiseksi, todennäköisesti huonolla menestyksellä.</p><p>Tässä vaiheessa kiitän Harkimoa epäkohtien esiinnostamisesta ja sanon, että tarve politiikkaa uudistavalle liikkeelle todellakin on. Liike Nyt vain ei ole sitä, se ei tarjoa vaihtoehtoja parlamentarismille ja puolueille, epätasa-arvoisen globaaleihin ympäristökriiseihin johtavan talousjärjestelmän ongelmista puhumattakaan. Pyydänkin miljonääripoliitikkoja pitämään turpansa kiinni ja astumaan sivuun tässä vaiheessa, antamaan tilaa niille, jotka tarjoavat tilalle oikeita konkreettisia ratkaisuja.&nbsp;Kuten taloudellista tasa-arvoa, suoraa demokratiaa ja koko vanhanaikaisesta parlamentaristisesta harvainvallasta luopumista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Äskettäin Hjallis Harkimo ilmoitti jättävänsä kokoomuksen ja perustavansa uuden poliittisen ”ei-puolueen”  Liike Nyt -nimisen liikkeen. Mukana liikkeessä on muun muassa sellaisia nimiä kun Mikael Jungner ja Tuomas Enbuske. Liike puhuu nettisivuillaan eliitin vastaisuudesta ja politiikan uudistamisesta. Sivuilla on mainittu myös ilmastonmuutos ja kaikista huolen pitäminen. Lisäksi liike uskoo vahvasti yrittäjyyteen ja markkinoihin parhaina tapoina järjestää talous, kunhan ne on ”järjestetty reilusti”.

    Mielenkiintoisinta mun mielestä tässä on Harkimon ja Liike Nytin analyysi demokratian ja parlamentarismin tilasta. Iltalehden blogissa Harkimo kirjoittaa seuraavasti, mielestäni jopa aivan osuvasti: ”Kun päätökset on tehty yhdessä, lisäävät ne motivaatiota tehdä töitä sekä turvallisuuden tunnetta. Politiikassa tätä ei ole ymmärretty, vaan valta keskittyy yhä enemmän. Uskon, että tämän on muututtava seuraavien vuosien aikana. Muuten demokratia tulee rappeutumaan ja nykyisen päätöksentekosysteemin luottamus karisemaan nollalukemiin. Ja se ei tiedä hyvää yhteiskunnan toiminnalle. Kun vielä puoluetoimijat hämmästyttävän laajalti kuvittelevat, että äänestäjiä ei vaalien välillä edes tarvitse kuunnella, alkaa  demokratia olemaan todella kriisissä. Nykyaikaisempia toimintatapoja ei oteta käyttöön sen vuoksi, että toimijoilla ei ole luottamusta muihin kuin omaan eliittiinsä.”

    Musta on ihan hauska lukea myös muiden kirjoittamana asioita, joista anarkistit ovat puhuneet vuosikausia. Seuraava pätkä esimerkiksi voisi olla jopa jostain anarkistien lentolehtisestä, tosin ehkä vähemmän populistisesti: ”Ihmiset ovat kyllästyneitä politiikkaan. Ei ihme. Poliitikot eivät pidä lupauksiaan. Keskustelu on sekavaa ja päätöksenteko vaikeaa. Ihmisistä tuntuu, etteivät he voi vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.” Anarkistien puoluepolitiikka-analyysia voi lukea esimerkiksi täältä ja vertailla sitä Harkimon analyysiin. Mun täytyy todeta että Harkimo liikkeineen näkee aivan olemassaolevia ongelmia ja mä toivon että aiheesta aletaan käydä kunnon keskustelua, joka johtaa johonkin konkreettiseen muutokseen.

    Mitään muuta annettavaa noilla vanhoilla setäukkeleilla ei sitten olekaan ja koko Liike Nyt on aivan farssi, perinteinen oikeistolainen kusetus ja joutaa romukoppaan heti syntyessään. Täytyy kyllä sanoa, että noloa on, kun eniten mediassa ja kaikkialla äänessä ja vieläpä vallan kahvassa olevat miljonääri-kansanedustajapapat valittavat siitä, että politiikka on rikki. Turha puhua minkään eliitin vallankäytön ongelmista jos olet itse osa yhteiskunnan eliittiä. Liikkeen nettisivuilta ja ulostuloista päätellen vahvan uudistushaluisen retoriikan takana ei ole mitään radikaalia uutta, lähinnä vinkumista jostain puolueiden ryhmäkurista ja markkinatalouden fanitusta. Tuntuukin että koko liike on saanut alkunsa turhautumisesta siihen, etteivät papat ole saaneet kaikkea tahtomaansa omassa puolueessaan läpi. Tai sitten nämä hjallikset ovat aistimassa, että uusia populistisia liikkeitä syntyy näinä aikoina euroopassa kuin sieniä sateella ja haluavat hyödyntää sitä oman uransa pönkittämiseksi, todennäköisesti huonolla menestyksellä.

    Tässä vaiheessa kiitän Harkimoa epäkohtien esiinnostamisesta ja sanon, että tarve politiikkaa uudistavalle liikkeelle todellakin on. Liike Nyt vain ei ole sitä, se ei tarjoa vaihtoehtoja parlamentarismille ja puolueille, epätasa-arvoisen globaaleihin ympäristökriiseihin johtavan talousjärjestelmän ongelmista puhumattakaan. Pyydänkin miljonääripoliitikkoja pitämään turpansa kiinni ja astumaan sivuun tässä vaiheessa, antamaan tilaa niille, jotka tarjoavat tilalle oikeita konkreettisia ratkaisuja. Kuten taloudellista tasa-arvoa, suoraa demokratiaa ja koko vanhanaikaisesta parlamentaristisesta harvainvallasta luopumista.

    ]]>
    0 Demokratia Eliitti Parlamentarismi Suora demokratia Sun, 22 Apr 2018 16:36:19 +0000 Oskari Juvakka http://oskarijuvakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254252-liike-nyt-on-populistinen-kusetus
    Poliittisten pudokkaiden populismi http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254231-politiikan-pudokkaiden-populismi <p>Harry Harkimoa ja Mikael Jungneria yhdistää se, että molemmat ovat valtapuolueiden entisiä vaikuttajia. Kokoomuksesta ja Sdp:stä pudottauduttuaan tai (näkökulmasta riippuen) niiden yli käveltyään heistä tuli sinisten kaltaisia kansanvallan kalastelijoita uusien suunnitelmiensa kera.</p><p>Ylen verkkosivut <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10171347" target="_blank">kertoivat</a>, että Harkimo ja Jungner ovat perustaneet &rdquo;<a href="https://liikenyt.fi/" target="_blank">Liike Nyt</a>&rdquo; -nimisen poliittisen projektin, jossa on mukana muutamia toimittajataustaisia julkisuuden henkilöitä.</p><p>Arvelen Harkimon ja Jungnerin turhautuneen kokoomuksessa ja demareissa yleistyneeseen kansallisen edun laiminlyömiseen. Kummatkin vanhat valtapuolueet ajavat EU-federalismia ja pönkittävät sen toivotonta rahaunionia. Molempien puolueiden agendaan sisältyy myös maahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistämistä kantaväestön ohi.</p><p>Käsitykseni mukaan juuri siitä sikiää Harkimon ja Jungnerin valittelu kansanvallan ylenkatsomisesta ja heidän halunsa perustaa Suomeen liike, jossa äänestäjät voisivat vaikuttaa edustajiensa poliittisiin päätöksiin suoraan myös vaalien välillä.</p><p>Oire on yleinen, eikä siinä ole mitään uutta. Piraatit ja Muutos-puolue vetosivat jo suoran kansanvallan puolesta. Kiinnostus kansanäänestysinstituution parantamiseen kertoi siitä, että edustuksellinen demokratia ei toimi.</p><p>Ja se ei toimi, koska vanhat valtapuolueet eivät ole ottaneet vakavasti kansalaisten tahoilta pursuilevaa monikulttuurisuuden ja maahanmuuton arvostelua. Tulos on ollut, että arvostelu on kanavoitunut kansallismielisten puolueiden esiinnousuksi kaikkialla Euroopassa.</p><p>Entä Harkimon ja Jungnerin hanke? Onko sillä tulevaisuutta? Ei ole. Herrat eivät näytä olevan tietoisia siitä, että heidän artikuloimansa ongelma on ollut politiikan teorian ja tutkimuksen ydinongelma kautta aikojen. Se on: poliitikot eivät noudata kansalaisten poliittista tahtoa. Siihen ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.</p><p>Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen antoi asiasta näyttöä pari kuukautta sitten. Verkkouutisten <a href="https://www.verkkouutiset.fi/antti-hakkanen-suurin-uhka-demokratialle-tulee-rajojen-sisalta/" target="_blank">jutun</a> mukaan hän piti kansanvallan keskeisenä ongelmana &rdquo;matalaa äänestysaktiivisuutta&rdquo; pahoitellessaan kansalaisten vieraantumista politiikasta eräässä kuntademokratian seminaarissa:</p><p>&rdquo;<em>Demokratian suurimmat uhat eivät tule rajojemme ulkopuolelta vaan sisäpuolelta. Matala äänestysaktiivisuus on kaikissa kansanvaltaisissa maissa kasvava ongelma</em>&rdquo;, Häkkänen sanoi.</p><p>Ja lehti jatkoi: &rdquo;<em>Oikeusministeri Häkkäsen mukaan alhainen äänestysaktiivisuus vähentää jo nyt päätöksenteon legitimiteettiä ja lietsoo populismia.</em>&rdquo;</p><p>Oikeusministeri tunnistaa oireen mutta ei ymmärrä syytä. Ei äänestysaktiivisuutta mikään &rdquo;populismi&rdquo; alenna, vaan <em>harjoitettu politiikka</em>. Toinen syy on edellä mainitsemani ydinongelma: <em>ääni ei mene perille</em>, kun poliitikot eivät tee kantaväestöjen tahdon mukaista politiikkaa.</p><p>Miksi äänestää, kun äänestyspäätöksillä ei ole merkitystä? Vaivautuisivatko ihmiset vaalipaikoille vain kosmeettisista syistä, kohottaakseen äänestysprosenttia, kuten sosialististen maiden näennäisdemokratioissa? Eivät varmasti.</p><p>Ongelma piilee Häkkäsen näkemyksestä poiketen sittenkin tuossa rajojemme ulkopuolelta tulevassa vaikuttamisessa. Euroopan unionissa on tehty kansalaisia miellyttämätöntä politiikkaa. Tämä näkyy esimerkiksi maahanmuuttokriittisyytenä sekä Puolan, Itävallan, Unkarin ja Italian vaaleissa, joissa EU-kriittiset puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta.</p><p>Sisäpolitiikassa ongelma on näkynyt EU-federalismia vastustavien puolueiden eristämispyrkimyksinä. Juuri nämä puolueet on leimattu populistisiksi, vaikka niiden ohjelma ei ole ollut populismille tyypillinen eli relativistinen, vaan takana on ollut hyvinkin ehdottomina pidettyjä arvoja.</p><p>Eristämisellä on koetettu mitätöidä kriittisille annetut äänet, joten äänestysaktiivisuuden alenemista ei tarvitse ihmetellä tässäkään tapauksessa. On koetettu lannistaa poliittinen osallistuminen, mikä on ollut tavattoman helppoa uskoteltaessa, että Ruotsidemokraattien tai Perussuomalaisten kaltaisilla puolueilla ei ole asiaa hallitusvaltaan, paitsi niiden saadessa yli puolet paikoista ja pystyessään muodostamaan hallituksen yksin. Tätä vaihtoehtoa taas on syytetty totalitarismiin johtavaksi.&nbsp; Syyttävän sormen osoittaessa yhteen suuntaan kolme muuta osoittavat kuitenkin syyttelijöihin itseensä ja heidän eristämispyrkimyksiinsä.</p><p>Eikö sitten Harkimon ja Jungnerin hanke tuo ratkaisua juuri tähän ongelmaan? Ei tuo, ja syy löytyy järjestelmäpolitiikan käsitteestä.</p><p>Kansalaisten hakeutumisessa vaihtoehtoiseen toimintaan näkyvät tukahduttamisen oireet, eli ihmisten pyrkimykset ohittaa järjestelmäpolitiikan kaltaiset toimintamuodot. Järjestelmäpolitiikalla tarkoitetaan poliittisen vallan kanavoimista puolueiden, järjestöjen ja instituutioiden kautta.</p><p>Järjestelmäpolitiikassa kansalaisten tehtävänä on nyt äänestää ahkerasti näennäisvaaleissa, jotta kansanvallan kulissit pysyisivät pystyssä. Siksi valtavirran poliitikot vuodattavat krokotiilinkyyneleitä äänestysprosentin jatkuvan laskun vuoksi, vaikka heille oikeasti riittääkin se, että kannatusta on tarpeeksi jatkaakseen itse tehtävissään. Äänestysaktiivisuuden nousu voisi itse asiassa vaarantaa heidän asemansa äänestysprosentin nousun muokatessa myös puolueiden voimasuhteita.</p><p>Tämä kaikki koskee tietenkin myös Harkimon ja Jungnerin hanketta, jossa kansalaiset voisivat ripittää edustajiaan noudattamaan tahtoaan. Luuletteko, että kansalaiset voisivat säädellä esimerkiksi Mikael Jungnerin peukalonliikkeitä kauko-ohjaimella, kun he eivät ole voineet estää häntä <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016072421953524_uu.shtml" target="_blank">sanomasta</a> myöskään kaikkein karvaimpia mielipiteitä kansalaisista omissa Facebook-päivityksissään?</p><p>Entä kuka enää haluaisi olla poliitikko, jos poliitikon asemassa ei voikaan käyttää poliittista valtaa vaan totella orjallisesti äänestäjiä?</p><p>Poliittisen vallan olemus on myös johtaminen. Edustuksellisen demokratian ideaan sisältyy, että poliitikot kertovat näkemyksensä <em>ennen vaaleja</em>, ja kansalaiset ilmaisevat kannatuksensa vaaleissa. Teesit kerrotaan ja markkinat käydään aina avoimissa ja vapaissa vaaleissa, joissa kannatus luovutetaan, mitataan ja kerätään (valitettavasti mutta kohtalokkaasti) pois.</p><p>Jos kansalaiset voisivat ilmaantua laajalla rintamalla myös vaalien välillä kertomaan edustajille, miten heidän pitää toimia, kommunistit voisivat mennä sanelemaan toiveensa kokoomuslaisille ja kääntäen sekä väittää kirkkain silmin äänestäneensä juuri heitä salaisissa vaaleissa! Mistä esimerkiksi Harry Harkimo voisi tietää ja tunnistaa, onko häntä opastamaan ilmaantunut kansalainen hänen äänestäjänsä vai peluri?</p><p>Ei. Näin tämä ei voi toimia. Siis jos asiaa pysähdytään tarkemmin ajattelemaan.</p><p>Ajatus poliittisista edustajista kansalaisten jatkuvina sätkynukkeina siirtäisi myös poliittisen vastuun takaisin kansalle, joissa se hajoaisi pieniin osiin.</p><p>Näkemys kansalaisten ohjaamasta edustuksellisesta demokratiasta on omassa epärealistisuudessaan täysin populistinen. Populismin tunnusmerkki on käsitys, että kaikki sellainen hyväksytään, mikä tuo kannatusta. Kirjoitin populismin piirteistä tarkemmin <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225870-mita-on-populismi" target="_blank">täällä</a>.&nbsp;</p><p>Silti Harkimon ja Jungnerin hanketta ei jostakin syystä moitita populistiseksi. Ilmeisesti tuo nimitys on varattu vain Perussuomalaisille, vaikka puolue onkin osoittanut monissa asioissa periksiantamattomuutta ja arvoabsolutismia, jotka eivät totisesti ole populismin tunnusmerkkejä.</p><p>En tarkoita arvostella kansanvallan ideaa. Mutta tarkoitan, että usko edustuksellisen demokratian toimivuuteen on epärealistinen ja joko tarkoituksellisen hämäävä tai naiivi. Myöskään kaikkia kansanäänestyksiä ei saada toimitetuiksi, vaikka suoraa demokratiaa tekopyhästi sanotaankin edistettävän. Esimerkkinä nyt vaikka Paavo Väyrysen torpattu euroäänestys.</p><p>Järjestelmäpolitiikan ohittaminen ei onnistu uusilla puolueilla tai liikkeillä, sillä puolueen saattaminen toimintakykyiseksi kestää noin 20 vuotta. Esimerkiksi Perussuomalaisten ongelma on edelleen se, ettei puolueessa ole vakiintuneita sovittelumekanismeja eikä ennustettavasti toimivaa organisaatiota.</p><p>Sen sijaan kaikki tuntevat sanonnan &rdquo;Kokoomus muistaa, kokoomus palkitsee, kokoomus tarkkailee ja kokoomus rankaisee&rdquo;. Samanlaisia ovat muutkin vanhat puolueet. Niissä ihmisten ansioista ja tekemisistä pidetään tarkkaa kirjaa niin hyvässä kuin pahassa, ja toiminta on ennustettavaa.</p><p>Siitä luopuminen voi tietenkin olla myös uudistumisen ehto. Suomen poliittinen historia ei kuitenkaan anna näyttöä puoluepudokkaiden menestymisestä omissa puolueissaan. Esimerkiksi Risto E. J. Penttilä erosi aikoinaan kokoomuksesta elvyttäen nuorsuomalaisen puolueen nimen ja toimien kollegansa Jukka Tarkan kanssa yhden kauden kansanedustajana. Myöhemmin Penttilä on luikerrellut takaisin kokoomuksen listoille.</p><p>Pyrkimykset ohittaa järjestelmäpolitiikka näyttävät lohduttomilta. Näin on, vaikka tarkoitus voi olla hyvä. Myös Harkimoa ja Jungneria ja heidän apulaisiaan leimaavat tietty kodittomuus ja hämmentyneisyys. Kova kohtalo odottaa kaikkien muiden tavoin sinisiä ja kansalaispuolueen aktiiveja.</p><p>Järjestelmäpolitiikalla on aina taipumus ajaa hyväosaisimpien asioita ja etuja, sillä heidät nähdään taloudellisesti tuottavina ja järjestelmäpolitiikan itsensä kannalta tärkeinä toimijoina.</p><p>Koska järjestelmäpolitiikka tukee hyväosaisia, se vahvistaa järjestelmän uskollisten pelureiden luottamusta ja poliittista aktiivisuutta ja syventää järjestelmäpolitiikan ulkopuolelle ajautuneiden ahdinkoa. Myös vuorovaikutusteorioista väitelleenä tiedän, että kuvaa ei saa kauniimmaksi teorioinnilla politiikan interaktiivisesta olemuksesta.</p><p>Pelastusta ei ole kuin niissä ryhmissä, jotka järjestelmäpoliitikassa ovat vähiten huonoja, joten kansanvallan ja kansallisen kokonaisedun kannattajien on loogista kanavoida äänensä aina sille tendenssille, joka eduskuntapuolueiden keskuudessa näyttää olevan tappiolla. Puoluekentän pirstaloituminen ei ole hyväksi myöskään politiikan toimivuuden kannalta.</p><p>Syrjäytetyiksi itsensä kokeneiden ihmisten hakeutuminen esimerkiksi vaihtoehtomediaan ei ole ongelma vaan oire, jota järjestelmäpolitiikan piirissä ei ole ymmärretty.</p><p>Sen parempi huomioon ottaminen voisi johdattaa käsittämään, miksi myös vaihtoehtomedia on olemassa ja miksi sanankäyttö on pahoin tulehtunut Suomessa ja muuallakin Euroopassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Harry Harkimoa ja Mikael Jungneria yhdistää se, että molemmat ovat valtapuolueiden entisiä vaikuttajia. Kokoomuksesta ja Sdp:stä pudottauduttuaan tai (näkökulmasta riippuen) niiden yli käveltyään heistä tuli sinisten kaltaisia kansanvallan kalastelijoita uusien suunnitelmiensa kera.

    Ylen verkkosivut kertoivat, että Harkimo ja Jungner ovat perustaneet ”Liike Nyt” -nimisen poliittisen projektin, jossa on mukana muutamia toimittajataustaisia julkisuuden henkilöitä.

    Arvelen Harkimon ja Jungnerin turhautuneen kokoomuksessa ja demareissa yleistyneeseen kansallisen edun laiminlyömiseen. Kummatkin vanhat valtapuolueet ajavat EU-federalismia ja pönkittävät sen toivotonta rahaunionia. Molempien puolueiden agendaan sisältyy myös maahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistämistä kantaväestön ohi.

    Käsitykseni mukaan juuri siitä sikiää Harkimon ja Jungnerin valittelu kansanvallan ylenkatsomisesta ja heidän halunsa perustaa Suomeen liike, jossa äänestäjät voisivat vaikuttaa edustajiensa poliittisiin päätöksiin suoraan myös vaalien välillä.

    Oire on yleinen, eikä siinä ole mitään uutta. Piraatit ja Muutos-puolue vetosivat jo suoran kansanvallan puolesta. Kiinnostus kansanäänestysinstituution parantamiseen kertoi siitä, että edustuksellinen demokratia ei toimi.

    Ja se ei toimi, koska vanhat valtapuolueet eivät ole ottaneet vakavasti kansalaisten tahoilta pursuilevaa monikulttuurisuuden ja maahanmuuton arvostelua. Tulos on ollut, että arvostelu on kanavoitunut kansallismielisten puolueiden esiinnousuksi kaikkialla Euroopassa.

    Entä Harkimon ja Jungnerin hanke? Onko sillä tulevaisuutta? Ei ole. Herrat eivät näytä olevan tietoisia siitä, että heidän artikuloimansa ongelma on ollut politiikan teorian ja tutkimuksen ydinongelma kautta aikojen. Se on: poliitikot eivät noudata kansalaisten poliittista tahtoa. Siihen ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.

    Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen antoi asiasta näyttöä pari kuukautta sitten. Verkkouutisten jutun mukaan hän piti kansanvallan keskeisenä ongelmana ”matalaa äänestysaktiivisuutta” pahoitellessaan kansalaisten vieraantumista politiikasta eräässä kuntademokratian seminaarissa:

    Demokratian suurimmat uhat eivät tule rajojemme ulkopuolelta vaan sisäpuolelta. Matala äänestysaktiivisuus on kaikissa kansanvaltaisissa maissa kasvava ongelma”, Häkkänen sanoi.

    Ja lehti jatkoi: ”Oikeusministeri Häkkäsen mukaan alhainen äänestysaktiivisuus vähentää jo nyt päätöksenteon legitimiteettiä ja lietsoo populismia.

    Oikeusministeri tunnistaa oireen mutta ei ymmärrä syytä. Ei äänestysaktiivisuutta mikään ”populismi” alenna, vaan harjoitettu politiikka. Toinen syy on edellä mainitsemani ydinongelma: ääni ei mene perille, kun poliitikot eivät tee kantaväestöjen tahdon mukaista politiikkaa.

    Miksi äänestää, kun äänestyspäätöksillä ei ole merkitystä? Vaivautuisivatko ihmiset vaalipaikoille vain kosmeettisista syistä, kohottaakseen äänestysprosenttia, kuten sosialististen maiden näennäisdemokratioissa? Eivät varmasti.

    Ongelma piilee Häkkäsen näkemyksestä poiketen sittenkin tuossa rajojemme ulkopuolelta tulevassa vaikuttamisessa. Euroopan unionissa on tehty kansalaisia miellyttämätöntä politiikkaa. Tämä näkyy esimerkiksi maahanmuuttokriittisyytenä sekä Puolan, Itävallan, Unkarin ja Italian vaaleissa, joissa EU-kriittiset puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta.

    Sisäpolitiikassa ongelma on näkynyt EU-federalismia vastustavien puolueiden eristämispyrkimyksinä. Juuri nämä puolueet on leimattu populistisiksi, vaikka niiden ohjelma ei ole ollut populismille tyypillinen eli relativistinen, vaan takana on ollut hyvinkin ehdottomina pidettyjä arvoja.

    Eristämisellä on koetettu mitätöidä kriittisille annetut äänet, joten äänestysaktiivisuuden alenemista ei tarvitse ihmetellä tässäkään tapauksessa. On koetettu lannistaa poliittinen osallistuminen, mikä on ollut tavattoman helppoa uskoteltaessa, että Ruotsidemokraattien tai Perussuomalaisten kaltaisilla puolueilla ei ole asiaa hallitusvaltaan, paitsi niiden saadessa yli puolet paikoista ja pystyessään muodostamaan hallituksen yksin. Tätä vaihtoehtoa taas on syytetty totalitarismiin johtavaksi.  Syyttävän sormen osoittaessa yhteen suuntaan kolme muuta osoittavat kuitenkin syyttelijöihin itseensä ja heidän eristämispyrkimyksiinsä.

    Eikö sitten Harkimon ja Jungnerin hanke tuo ratkaisua juuri tähän ongelmaan? Ei tuo, ja syy löytyy järjestelmäpolitiikan käsitteestä.

    Kansalaisten hakeutumisessa vaihtoehtoiseen toimintaan näkyvät tukahduttamisen oireet, eli ihmisten pyrkimykset ohittaa järjestelmäpolitiikan kaltaiset toimintamuodot. Järjestelmäpolitiikalla tarkoitetaan poliittisen vallan kanavoimista puolueiden, järjestöjen ja instituutioiden kautta.

    Järjestelmäpolitiikassa kansalaisten tehtävänä on nyt äänestää ahkerasti näennäisvaaleissa, jotta kansanvallan kulissit pysyisivät pystyssä. Siksi valtavirran poliitikot vuodattavat krokotiilinkyyneleitä äänestysprosentin jatkuvan laskun vuoksi, vaikka heille oikeasti riittääkin se, että kannatusta on tarpeeksi jatkaakseen itse tehtävissään. Äänestysaktiivisuuden nousu voisi itse asiassa vaarantaa heidän asemansa äänestysprosentin nousun muokatessa myös puolueiden voimasuhteita.

    Tämä kaikki koskee tietenkin myös Harkimon ja Jungnerin hanketta, jossa kansalaiset voisivat ripittää edustajiaan noudattamaan tahtoaan. Luuletteko, että kansalaiset voisivat säädellä esimerkiksi Mikael Jungnerin peukalonliikkeitä kauko-ohjaimella, kun he eivät ole voineet estää häntä sanomasta myöskään kaikkein karvaimpia mielipiteitä kansalaisista omissa Facebook-päivityksissään?

    Entä kuka enää haluaisi olla poliitikko, jos poliitikon asemassa ei voikaan käyttää poliittista valtaa vaan totella orjallisesti äänestäjiä?

    Poliittisen vallan olemus on myös johtaminen. Edustuksellisen demokratian ideaan sisältyy, että poliitikot kertovat näkemyksensä ennen vaaleja, ja kansalaiset ilmaisevat kannatuksensa vaaleissa. Teesit kerrotaan ja markkinat käydään aina avoimissa ja vapaissa vaaleissa, joissa kannatus luovutetaan, mitataan ja kerätään (valitettavasti mutta kohtalokkaasti) pois.

    Jos kansalaiset voisivat ilmaantua laajalla rintamalla myös vaalien välillä kertomaan edustajille, miten heidän pitää toimia, kommunistit voisivat mennä sanelemaan toiveensa kokoomuslaisille ja kääntäen sekä väittää kirkkain silmin äänestäneensä juuri heitä salaisissa vaaleissa! Mistä esimerkiksi Harry Harkimo voisi tietää ja tunnistaa, onko häntä opastamaan ilmaantunut kansalainen hänen äänestäjänsä vai peluri?

    Ei. Näin tämä ei voi toimia. Siis jos asiaa pysähdytään tarkemmin ajattelemaan.

    Ajatus poliittisista edustajista kansalaisten jatkuvina sätkynukkeina siirtäisi myös poliittisen vastuun takaisin kansalle, joissa se hajoaisi pieniin osiin.

    Näkemys kansalaisten ohjaamasta edustuksellisesta demokratiasta on omassa epärealistisuudessaan täysin populistinen. Populismin tunnusmerkki on käsitys, että kaikki sellainen hyväksytään, mikä tuo kannatusta. Kirjoitin populismin piirteistä tarkemmin täällä

    Silti Harkimon ja Jungnerin hanketta ei jostakin syystä moitita populistiseksi. Ilmeisesti tuo nimitys on varattu vain Perussuomalaisille, vaikka puolue onkin osoittanut monissa asioissa periksiantamattomuutta ja arvoabsolutismia, jotka eivät totisesti ole populismin tunnusmerkkejä.

    En tarkoita arvostella kansanvallan ideaa. Mutta tarkoitan, että usko edustuksellisen demokratian toimivuuteen on epärealistinen ja joko tarkoituksellisen hämäävä tai naiivi. Myöskään kaikkia kansanäänestyksiä ei saada toimitetuiksi, vaikka suoraa demokratiaa tekopyhästi sanotaankin edistettävän. Esimerkkinä nyt vaikka Paavo Väyrysen torpattu euroäänestys.

    Järjestelmäpolitiikan ohittaminen ei onnistu uusilla puolueilla tai liikkeillä, sillä puolueen saattaminen toimintakykyiseksi kestää noin 20 vuotta. Esimerkiksi Perussuomalaisten ongelma on edelleen se, ettei puolueessa ole vakiintuneita sovittelumekanismeja eikä ennustettavasti toimivaa organisaatiota.

    Sen sijaan kaikki tuntevat sanonnan ”Kokoomus muistaa, kokoomus palkitsee, kokoomus tarkkailee ja kokoomus rankaisee”. Samanlaisia ovat muutkin vanhat puolueet. Niissä ihmisten ansioista ja tekemisistä pidetään tarkkaa kirjaa niin hyvässä kuin pahassa, ja toiminta on ennustettavaa.

    Siitä luopuminen voi tietenkin olla myös uudistumisen ehto. Suomen poliittinen historia ei kuitenkaan anna näyttöä puoluepudokkaiden menestymisestä omissa puolueissaan. Esimerkiksi Risto E. J. Penttilä erosi aikoinaan kokoomuksesta elvyttäen nuorsuomalaisen puolueen nimen ja toimien kollegansa Jukka Tarkan kanssa yhden kauden kansanedustajana. Myöhemmin Penttilä on luikerrellut takaisin kokoomuksen listoille.

    Pyrkimykset ohittaa järjestelmäpolitiikka näyttävät lohduttomilta. Näin on, vaikka tarkoitus voi olla hyvä. Myös Harkimoa ja Jungneria ja heidän apulaisiaan leimaavat tietty kodittomuus ja hämmentyneisyys. Kova kohtalo odottaa kaikkien muiden tavoin sinisiä ja kansalaispuolueen aktiiveja.

    Järjestelmäpolitiikalla on aina taipumus ajaa hyväosaisimpien asioita ja etuja, sillä heidät nähdään taloudellisesti tuottavina ja järjestelmäpolitiikan itsensä kannalta tärkeinä toimijoina.

    Koska järjestelmäpolitiikka tukee hyväosaisia, se vahvistaa järjestelmän uskollisten pelureiden luottamusta ja poliittista aktiivisuutta ja syventää järjestelmäpolitiikan ulkopuolelle ajautuneiden ahdinkoa. Myös vuorovaikutusteorioista väitelleenä tiedän, että kuvaa ei saa kauniimmaksi teorioinnilla politiikan interaktiivisesta olemuksesta.

    Pelastusta ei ole kuin niissä ryhmissä, jotka järjestelmäpoliitikassa ovat vähiten huonoja, joten kansanvallan ja kansallisen kokonaisedun kannattajien on loogista kanavoida äänensä aina sille tendenssille, joka eduskuntapuolueiden keskuudessa näyttää olevan tappiolla. Puoluekentän pirstaloituminen ei ole hyväksi myöskään politiikan toimivuuden kannalta.

    Syrjäytetyiksi itsensä kokeneiden ihmisten hakeutuminen esimerkiksi vaihtoehtomediaan ei ole ongelma vaan oire, jota järjestelmäpolitiikan piirissä ei ole ymmärretty.

    Sen parempi huomioon ottaminen voisi johdattaa käsittämään, miksi myös vaihtoehtomedia on olemassa ja miksi sanankäyttö on pahoin tulehtunut Suomessa ja muuallakin Euroopassa.

    ]]>
    0 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254231-politiikan-pudokkaiden-populismi#comments Demokratia Kansallinen Kokoomus Populismi SDP Sun, 22 Apr 2018 10:33:58 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254231-politiikan-pudokkaiden-populismi
    Elina Lepomäen twiitti demokratiasta http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254217-elina-lepomaen-twiitti-demokratiasta <p>Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki kirjoitti demokratiaa käsittelevässä twiitissään seuraavasti: &quot;Valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa eduskunta. Sen roolia on kehitettävä.&quot;</p><p>Tässä näemme miten etäälle todellisuudesta valtapuolueiden poliitikot ovat etääntyneet; he elävät aivan erilaisessa todellisuudessa kuin me tavalliset kansalaiset.</p><p>Juuri suomalaiset valtapuolueet sdp, keskusta, rkp, vihreät, vasemmistoliitto, kd ja eritoten Lepomäen kokoomus aina suuriäänisesti etunenässä, ovat tehneet kaiken voitavansa heikentääkseen suomalaista kansanvaltaa ja Suomen eduskunnan asemaa liittämällä Suomen Euroopan Unioniin.&nbsp;</p><p>70-80 prosenttia Suomen lainsäädännöstä tulee jo EU:lta direktiivien ja asetusten muodossa, joita Suomen on pakko noudattaa, koska EU:n lainsäädäntö on omamme yläpuolella.&nbsp;</p><p>Suomalainen puoluevalta on siis aktiivisesti ja valtavalla vauhdilla siirtänyt viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana, kun olemme EU:n jäsenenä olleet, Suomen kansalle kuuluvaa valtaa EU:lle. Tämä on ilmeisesti kokoomukselle sitä eduskunnan roolin &quot;kehittämistä&quot;, jota twiitissä perättiin.&nbsp;</p><p>Eduskunnanhan kuuluisi olla elin, joka vastaa Suomen lainsäädännöstä ja jossa Suomen kansan perustuslaillista valtaa käyttävät sen valitsemat edustajat, eli kansanedustajat.</p><p>Mutta koska nämä puoluevallalle ja Euroopan Unionille sielunsa myyneet ja isäntään vaihtaneet edustajat ovat tämän kansalle kuuluvan lainsäädäntö- ja päätäntävallan luovuttaneet jo suurimmaksi osaksi EU:lle, on Suomen perustuslain ydinkohta, eli se että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, käytännössä kumottu.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Hiljaisesti toteutettu vallankumous</strong></p><p>Tätä voi sanoa yhtään liioittelematta puoluevallan toteuttamaksi hiljaiseksi vallankumoukseksi, jossa perustuslaillisen vallan todellinen haltija, eli kansa, on siirretty tylysti syrjään Suomen päätöksenteosta.</p><p>Suomen perustuslaissa ei ole kohtaa, joka olisi mahdollistanut tämän kansan vallan siirtämisen maasta pois ilman Suomen perustuslain koko ydinsisällön muuttamista, eikä näillä EU:hun sitoutuneilla puolueille ole koskaan ollut tarvittavaa poliittista voimaa, että ne olisivat voineet Suomen perustuslakia muuttaa siten, että tällainen kansalle kuuluvan vallan siirto maastamme pois olisi perustuslakimme mukaista.</p><p>Suomen perustuslakihan on alunperin viisaasti ja kaukonäköisesti säädetty Suomen kansan valta-asemaa turvaamaan kaikissa erilaisissa tilanteissa, juuri esim. tällaisia puoluevallan hyökkäyksiä vastaan.</p><p>Ja se onkin kestänyt ja osoittautunut niin vahvaksi, että nämä EU:ta suomalaisten sijasta palvelevat puolueet eivät ole pystyneet sitä mieleisekseen muokkaamaan, jotta se olisi saatu sellaiseksi, että se palvelisi niiden poliittisia päämääriä. Siksi EU-asioissa Suomen perustuslain sisällöstä ei ole välitetty ja on toimittu sen kirjaimesta ja hengestä välittämättä puolueiden oman poliittisen edun ja agendan edistämiseksi.</p><p>Suomen perustuslakiinhan kirjattiin vasta jo pitkään jatkuneen EU-jäsenyyden jälkeen edes se tapahtunut tosiasia, että Suomi on Euroopan Unionin jäsen.</p><p><br /><strong>Itsenäisyysmielisiä eduskuntaan</strong></p><p>On ikävä puhua vallankumouksista, mutta juuri sellainen siis Suomessa on kaikessa hiljaisuudessa näiden EU:hun sitoutuneiden puolueiden toimesta tehty.&nbsp;</p><p>Suomalaisten tulisi ymmärtää tämä tosiasia ja tehdä vastavallankumous ottamalla valta takaisin itselleen sekä palauttaa Suomen perustuslaki sille kuuluvaan asemaan.</p><p>Tämä voidaan toteuttaa parlamentaarisesti äänestämällä eduskuntaan sellaisia kansanedustajia, jotka antavat uuden itsenäisyysjulistuksen ja palauttavat Suomen kansan ja sen edustaman eduskunnan takaisin siihen asemaa mihin se kuuluu, eli Suomen korkeimman vallan haltijaksi ja riippumattomaksi lainsäädäntöelimeksi.</p><p>Tämä on lopulta ainut vaihtoehto, jolla maamme voidaan nostaa takaisin omasta kohtalostaan päättävien kansakuntien joukkoon ja palauttaa puolueet niille kuuluvaan asemaan takaisin kansan ja kansakunnan palvelijoiksi.</p><p>Ilman tätä toimenpidettä voimme olla varmoja, Suomi EU:n jäsenenä tulee jatkossakin toteuttamaan politiikkaa, joka on sekä suomalaisten tahdon, että etujen vastaista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki kirjoitti demokratiaa käsittelevässä twiitissään seuraavasti: "Valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa eduskunta. Sen roolia on kehitettävä."

    Tässä näemme miten etäälle todellisuudesta valtapuolueiden poliitikot ovat etääntyneet; he elävät aivan erilaisessa todellisuudessa kuin me tavalliset kansalaiset.

    Juuri suomalaiset valtapuolueet sdp, keskusta, rkp, vihreät, vasemmistoliitto, kd ja eritoten Lepomäen kokoomus aina suuriäänisesti etunenässä, ovat tehneet kaiken voitavansa heikentääkseen suomalaista kansanvaltaa ja Suomen eduskunnan asemaa liittämällä Suomen Euroopan Unioniin. 

    70-80 prosenttia Suomen lainsäädännöstä tulee jo EU:lta direktiivien ja asetusten muodossa, joita Suomen on pakko noudattaa, koska EU:n lainsäädäntö on omamme yläpuolella. 

    Suomalainen puoluevalta on siis aktiivisesti ja valtavalla vauhdilla siirtänyt viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana, kun olemme EU:n jäsenenä olleet, Suomen kansalle kuuluvaa valtaa EU:lle. Tämä on ilmeisesti kokoomukselle sitä eduskunnan roolin "kehittämistä", jota twiitissä perättiin. 

    Eduskunnanhan kuuluisi olla elin, joka vastaa Suomen lainsäädännöstä ja jossa Suomen kansan perustuslaillista valtaa käyttävät sen valitsemat edustajat, eli kansanedustajat.

    Mutta koska nämä puoluevallalle ja Euroopan Unionille sielunsa myyneet ja isäntään vaihtaneet edustajat ovat tämän kansalle kuuluvan lainsäädäntö- ja päätäntävallan luovuttaneet jo suurimmaksi osaksi EU:lle, on Suomen perustuslain ydinkohta, eli se että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, käytännössä kumottu. 

     

    Hiljaisesti toteutettu vallankumous

    Tätä voi sanoa yhtään liioittelematta puoluevallan toteuttamaksi hiljaiseksi vallankumoukseksi, jossa perustuslaillisen vallan todellinen haltija, eli kansa, on siirretty tylysti syrjään Suomen päätöksenteosta.

    Suomen perustuslaissa ei ole kohtaa, joka olisi mahdollistanut tämän kansan vallan siirtämisen maasta pois ilman Suomen perustuslain koko ydinsisällön muuttamista, eikä näillä EU:hun sitoutuneilla puolueille ole koskaan ollut tarvittavaa poliittista voimaa, että ne olisivat voineet Suomen perustuslakia muuttaa siten, että tällainen kansalle kuuluvan vallan siirto maastamme pois olisi perustuslakimme mukaista.

    Suomen perustuslakihan on alunperin viisaasti ja kaukonäköisesti säädetty Suomen kansan valta-asemaa turvaamaan kaikissa erilaisissa tilanteissa, juuri esim. tällaisia puoluevallan hyökkäyksiä vastaan.

    Ja se onkin kestänyt ja osoittautunut niin vahvaksi, että nämä EU:ta suomalaisten sijasta palvelevat puolueet eivät ole pystyneet sitä mieleisekseen muokkaamaan, jotta se olisi saatu sellaiseksi, että se palvelisi niiden poliittisia päämääriä. Siksi EU-asioissa Suomen perustuslain sisällöstä ei ole välitetty ja on toimittu sen kirjaimesta ja hengestä välittämättä puolueiden oman poliittisen edun ja agendan edistämiseksi.

    Suomen perustuslakiinhan kirjattiin vasta jo pitkään jatkuneen EU-jäsenyyden jälkeen edes se tapahtunut tosiasia, että Suomi on Euroopan Unionin jäsen.


    Itsenäisyysmielisiä eduskuntaan

    On ikävä puhua vallankumouksista, mutta juuri sellainen siis Suomessa on kaikessa hiljaisuudessa näiden EU:hun sitoutuneiden puolueiden toimesta tehty. 

    Suomalaisten tulisi ymmärtää tämä tosiasia ja tehdä vastavallankumous ottamalla valta takaisin itselleen sekä palauttaa Suomen perustuslaki sille kuuluvaan asemaan.

    Tämä voidaan toteuttaa parlamentaarisesti äänestämällä eduskuntaan sellaisia kansanedustajia, jotka antavat uuden itsenäisyysjulistuksen ja palauttavat Suomen kansan ja sen edustaman eduskunnan takaisin siihen asemaa mihin se kuuluu, eli Suomen korkeimman vallan haltijaksi ja riippumattomaksi lainsäädäntöelimeksi.

    Tämä on lopulta ainut vaihtoehto, jolla maamme voidaan nostaa takaisin omasta kohtalostaan päättävien kansakuntien joukkoon ja palauttaa puolueet niille kuuluvaan asemaan takaisin kansan ja kansakunnan palvelijoiksi.

    Ilman tätä toimenpidettä voimme olla varmoja, Suomi EU:n jäsenenä tulee jatkossakin toteuttamaan politiikkaa, joka on sekä suomalaisten tahdon, että etujen vastaista.

    ]]>
    6 http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254217-elina-lepomaen-twiitti-demokratiasta#comments Demokratia Eduskunta Kansanvalta Puoluevalta Sun, 22 Apr 2018 09:06:38 +0000 Niko Kauko http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254217-elina-lepomaen-twiitti-demokratiasta
    Ei ollenkaan hullumpi idea tämä Liike Nyt! Kokeillaanko miten toimii? http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254187-ei-ollenkaan-hullumpi-idea-tama-liike-nyt-kokeillaanko-miten-toimii <p>&nbsp;</p> <p><img alt="wink" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/wink_smile.png" title="wink" width="23" /><strong> Ei hullumpi idea...</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>HS.fi 21.4.2018:</strong></p> <p>- -Monen tavallisen kansalaisen suhde poliittiseen päätöksentekoon on käydä äänestämässä vaaleissa. Vaalien välillä kansalaiset jatkavat arkeaan, ja suhde politiikkaan tulee etäisemmäksi.</p> <p>Liike Nyt pyrkii lisäämään tätä vuorovaikutusta. Sen ratkaisu on nettisivujen perustaminen. Nettisivuille nostetaan joka viikko jokin poliittinen teema, jota alustetaan kahdella eri näkökulmalla.</p> <p>Liikkeen jäsenet pääsevät sitten äänestämään, kumpi näistä vaihtoehdoista on parempi. Kyseessä ei ole mikä tahansa nettiäänestys, jossa näytetään peukkua ylös tai alas ja annetaan hymynaamoja. &rdquo;Äänestystuloksella on merkitystä, koska liikkeellämme on oma kansanedustaja, joka voi vaikuttaa asioihin&rdquo;, Jungner sanoo.</p> <p>Harkimo kertoo, että nettiäänestyksen tulos ohjaa ainakin jossain määrin sitä, miten hän itse jatkossa äänestää eduskunnan täysistunnossa. &rdquo;Se tulos antaa ainakin osviittaa. Teen silti aina itsenäisesti omat äänestyspäätökseni&rdquo;, Harkimo sanoo.</p> <p>Itse äänestystulosta olennaisempaa on kuitenkin Jungnerin mukaan se, miten ihmiset perustelevat kantojaan nettikeskustelussa. &rdquo;Se kuinka paljon pystyt vaikuttamaan riippuu siitä, miten hyvin osaat argumentoida kantasi&rdquo;, Jungner sanoo.</p> <p>Liike Nyt -sivujen äänestyksiin ja keskusteluun pääsee mukaan rekisteröitymällä sähköpostilla. Keskustelua on Jungnerin mukaan tarkoitus moderoida tarkasti, jotta &rdquo;kaikenmaailman someörkit ja trollit eivät pääse sitä sotkemaan&rdquo;.</p> <p>- -</p> <p><strong>Lähde:</strong></p> <p><a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005650484.html " title="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005650484.html ">https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005650484.html </a></p> <p><strong>Liikenyt.fi:</strong></p> <p><a href="https://liikenyt.fi/" title="https://liikenyt.fi/">https://liikenyt.fi/</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

    wink Ei hullumpi idea...

     

    HS.fi 21.4.2018:

    - -Monen tavallisen kansalaisen suhde poliittiseen päätöksentekoon on käydä äänestämässä vaaleissa. Vaalien välillä kansalaiset jatkavat arkeaan, ja suhde politiikkaan tulee etäisemmäksi.

    Liike Nyt pyrkii lisäämään tätä vuorovaikutusta. Sen ratkaisu on nettisivujen perustaminen. Nettisivuille nostetaan joka viikko jokin poliittinen teema, jota alustetaan kahdella eri näkökulmalla.

    Liikkeen jäsenet pääsevät sitten äänestämään, kumpi näistä vaihtoehdoista on parempi. Kyseessä ei ole mikä tahansa nettiäänestys, jossa näytetään peukkua ylös tai alas ja annetaan hymynaamoja. ”Äänestystuloksella on merkitystä, koska liikkeellämme on oma kansanedustaja, joka voi vaikuttaa asioihin”, Jungner sanoo.

    Harkimo kertoo, että nettiäänestyksen tulos ohjaa ainakin jossain määrin sitä, miten hän itse jatkossa äänestää eduskunnan täysistunnossa. ”Se tulos antaa ainakin osviittaa. Teen silti aina itsenäisesti omat äänestyspäätökseni”, Harkimo sanoo.

    Itse äänestystulosta olennaisempaa on kuitenkin Jungnerin mukaan se, miten ihmiset perustelevat kantojaan nettikeskustelussa. ”Se kuinka paljon pystyt vaikuttamaan riippuu siitä, miten hyvin osaat argumentoida kantasi”, Jungner sanoo.

    Liike Nyt -sivujen äänestyksiin ja keskusteluun pääsee mukaan rekisteröitymällä sähköpostilla. Keskustelua on Jungnerin mukaan tarkoitus moderoida tarkasti, jotta ”kaikenmaailman someörkit ja trollit eivät pääse sitä sotkemaan”.

    - -

    Lähde:

    https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005650484.html 

    Liikenyt.fi:

    https://liikenyt.fi/

     

     

     

     

    ]]>
    22 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254187-ei-ollenkaan-hullumpi-idea-tama-liike-nyt-kokeillaanko-miten-toimii#comments Demokratia Ilmastonmuutos Joukkoistaminen Nettiäänestys Yrittäjyys Sat, 21 Apr 2018 13:43:34 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254187-ei-ollenkaan-hullumpi-idea-tama-liike-nyt-kokeillaanko-miten-toimii
    Fasismin käsitteen inflaatio http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254175-fasismin-kasitteen-inflaatio <p>Kirjoitin tiistaina <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253928-kansanmurhan-kasitteen-inflaatio">kansanmurhan käsitteen inflaatiosta</a>. Läheistä sukua tälle on fasismin käsitteen inflaatio, joka toisinaan seuraa suoraan ensimmäisestä. Mikäli fasismia pidetään kansanmurhan synonyyminä, ja mikä tahansa sotarikos, etninen puhdistus tai jopa &rdquo;demografinen kriisi&rdquo; on kansanmurha, niin fasismin käsite kärsii inflaation. Tämä on vain yksi monista fasismin käsitteen inflaation muodoista.</p><p>Fasismille ei ole neutraalia määritelmää</p><p>Kaikki pyrkivät määrittelemään fasismin omia tarkoitusperiään parhaiten palvelevasti. Ääritapaus on <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Zeev_Sternhell#Political_views">Zeev Sternhell</a>, jonka mielestä fasismi on radikaalin vasemmiston ja radikaalin oikeiston synteesi liberaalin keskustan tuhoamiseksi. Sternhellin teoria ei selitä lainkaan, kuinka sekä Italiassa että Saksassa 20- ja 30-luvulla<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198376-natseille-nauraminen-ei-aina-auta"> fasismi nousi valtaan</a> liittoutumalla yhdessä liberaalien kanssa sosialismia vastaan (tässä käytän fasismia vakiintuneeseen tapaan kattoterminä, joka yhdistää italialaisen fasismin ja saksalaisen kansallissosialismin). Lisäksi Sternhell ei selitä, miksi kaikissa natsien miehittämissä maissa sosialistit joko johtivat, tai olivat muuten merkittävässä osassa vastarintaliikkeissä. Mikäli Sternhell olisi oikeassa, sosialistit olisivat ilomielin liittyneet fasisteihin, ja vastarintaliike olisi koostunut liberaaleista. Sternhell on ääriesierkki siitä, mihin johtaa vain aatteen ideologista pintakerrosta tutkiva fasismin analyysi, joka ei kiinnitä huomiota liikkeen eturyhmiin ja niiden taisteluun vallasta.</p><p>Toinen esimerkki liberaalista tavasta määritellä fasismi on Roger Griffinin: &ldquo;(kansakunnan) uudestisyntymän myytin varaan rakentuvaa populistista ultranationalismia&rdquo;. Griffinin määritelmään perustuu myös Äärioikeisto Suomessa-kirja 1). Tätäkin fasismi varmasti on, mutta miten fasismi sitten eroaa oikeistopopulismista, tai ylipäätänsä muista nationalistisista liikkeistä? Entäs liikkeet jotka eivät ole nationalistisia vaan kamppailevat monikulttuuristen kolonialististen imperiumien puolesta (kuten 60-luvun OAS Ranskassa), eivätkö ne voi olla fasistisia? Kuinka tämän määritelmän perusteella voi nähdä ketkä fasismia kannattavat, ja miten se pääsee valtaan?</p><p>Fasismin ero oikeistopopulismiin on parlamentarismin halveksunta. Fasistiset puolueet saattavat osallistua vaaleihin, mutta tämän lisäksi ne pyrkivät aina valtaan myös terrorisoimalla väkivaltaisesti poliittisia vastustajiaan. Fasistit ovat elitistejä, voima on heille lopulta tärkeämpää kuin massojen tuki. Fasismi on aina löytänyt tukijoita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta silloin kun fasismi on noussut valtaan, se on noussut sinne suurpääoman sponsoroimana. Vaikka vallankahvassa fasismi on pitänyt teollisuuden valtion tiukassa ohjauksessa, se ei ole takavarikoinut kapitalistien omaisuutta. Päinvastoin, kapitalistit ovat tehneet fasistisissa maissa hyviä voittoja kunnes sotaonni on kääntynyt.</p><p>Tutkimalla fasistien retoriikan sijasta liikkeen historiallista strategiaa ja tukijoukkoja, nähdään kolme fasismia historiallisesti määrittävää tekijää: elitismi, kapitalismin tuki ja valtion taloudellinen interventio. Nämä kolme tekijää itse asiassa määrittelevät fasismin riittävän tyhjentävästi, koska mikään muu eurooppalainen historiallinen liike ei täytä näitä kaikkia kolmea määritelmää. Nationalismi ei näin ollen ole välttämätöntä fasismin määrittelyyn, se on vain ideologinen pintarakenne jonka avulla perustellaan elitismiä, valtion taloudellista interventiota ja tukea kapitalismille.<br /><br />60-luvun OAS oli fasistinen, vaikka se kannatti Ranskan monikulttuurisen imperiumin säilymistä, ja se sai tukea sekä Algerian ranskalaisilta että juutalaisilta. OAS:n kansainväliset verkostot muodostuivat 60-luvun uusfasistisista järjestöistä. Koska OAS:lle tärkeintä oli elitismi ja status quon säilyttäminen, sen sisällä saattoi olla erilaisia näkemyksiä valtion taloudellista roolista. Osa OAS:n tukijoista saattoi siis fasismin sijasta olla pikemminkin &rdquo;uustaantumuksellisia&rdquo; (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Dark_Enlightenment">neo-reactionary</a>), eli nykyajan alt-rightin aatteellisia edeltäjiä. Yksi OAS:n perustamisen seuraus olikin fasismin uudistuminen ja kehitys kohti tämän päivän alt-rightia.</p><p><br />Nationalismi ei ole jakolinja joka erottaa fasismin muista poliittisista liikkeistä, se on jakolinja joka kulkee fasismin sisällä. Tosin, valtio luo aina oman kansakunnan, joten fasismiin liittyy aina jonkinlainen nationalismi, vaikka se ei välttämättä olisi verenperintöön perustuvaa natsien ja <a href="https://www.facebook.com/stefferi/posts/10155885401772479">Halla-Ahon</a><a href="https://www.facebook.com/stefferi/posts/10155885401772479">&nbsp;nationalismia</a>. Euroopassa valtion ja kieleen perustuvan etnisyyden ja nationalismin yhteys on niin vahva, että esimerkkejä toisenlaisesta fasistisesta kansakunnan rakentamisesta pitää etsiä Euroopan ulkopuolelta. Algerian OAS:lle Ranskan imperiumin kansalaiset olivat tavallaan yksi kansakunta etnisyydestä huolimatta, tosin muslimit ja mustat sen b-luokan kansalaisia. Yhdysvalloissa fasistien kuvittelema kansakunta ovat &rdquo;valkoiset&rdquo;, ja tähän &rdquo;valkoisten&rdquo; kategoriaan sisällytetään siellä usein ryhmiä joita Euroopassa ei pidetä &rdquo;valkoisina&rdquo; (kuten armenialaiset). Intian fasistit rakentavat kansakunnan uskonnollisen identiteetin ympärille. Mutta tässä laajemmassa mielessä nationalismi liittyy kaikkiin aatteisiin jotka kannattavat valtiota, ei vain fasismiin.</p><p>Näitä määritteleviä jakolinjoja eri aatteiden välillä käsittelin kaksi vuotta sitten kahdessa kirjoituksessa, <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213823-hevosenkenkamallin-ja-poliittisen-kompassin-virheet">ensimmäinen</a> &nbsp;käsittelee eurooppalaisia ja <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215842-yhdysvaltain-ja-eun-oikeisto-federalismi-ja-rasismi">toinen</a> amerikkalaisia ideologioita.</p><p>Fasismin määrittelevien piirteiden lisäksi fasismilla on tietysti myös poliittisia edellytyksiä ja aatteellisia vaikutteita. On totta, että Mussolini omaksui paljon sosialisteilta ja syndikalisteilta. Horkheimerin ja Adornon mukaan fasismi on valistuksen äärimmäinen muoto, ja edellyttää autoritaarisen persoonallisuuden luomista. Arendtin mukaan fasismi edellyttää pahuuden arkipäiväisyyden mahdollistamaa byrokratiaa. Mutta fasismin edellytyksiä ja aatteellisia vaikutteita ei pidä sotkea aatteellisiin jakolinjoihin ja eturyhmiin, eron fasismin ja muiden aatteiden välillä määrittelevät jälkimmäiset.</p><p>Fasismi ei selitä Venäjän, Ukrainan eikä Israelin politiikkaa</p><p><br />Olen sunnuntaina puhumassa Suomen sosiaalifoorumissa aiheesta &rdquo;<a href="http://www.facebook.com/events/234791393935026/">New Rise of Fascism in EU, Israel, Turkey, Ukraine &amp; Russia</a>.&rdquo;, yhdessä Syksy Räsäsen, Oksana Tšelyševan ja Halil Gürhanlin kanssa. Otsikko ei ole minun ehdottamani, ja se on esimerkki fasismin käsitteen inflaatiosta.</p><p>En näe, että fasismi olisi erityisen voimakkaassa nousussa EU:ssa, fasistiliikkeet ovat edelleen melko marginaalisia. Esimerkiksi Pohjoismaisella Vastarintaliikkeellä on tuskin edes sataa jäsentä Suomessa. Oikeistopopulistit sen sijaan ovat ajoittain voittaneet vaaleja, mutta oikeistopopulisteilla ja fasisteilla on yksi keskeinen ero: suhde parlamentarismiin. Toki pienistäkin fasistisistä liikkeistä voi olla paljonkin harmia, ja Suomessa fasistit ovat nyt paljon aktiivisempia kuin koskaan sitten 70-luvun.</p><p>Pakolaiskriisin myötä fasistiset siirtolaisvastaiset liikkeet ovat vahvistuneet myös Israelissa, mutta Israelin politiikkaa miehitetyillä alueilla ei selitä fasismi. Israelin järjestelmää on hyvin perustein kutsuttu apartheid-järjestelmäksi, mutta apartheid ei ole fasistinen, se on parlamentaristinen järjestelmä. Apartheidin tarkoitus ei ole tuhota alistettua ryhmää eikä edes tehdä siitä orjia. Tarkoitus on alistetun ryhmän oikeuksien rajoittaminen siinä määrin, että sitä voi maksimaalisesti riistää taloudellisesti ja samalla ylläpitää &rdquo;demokratiaa&rdquo; (eli parlamentarismia, mikä ei ole <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246198-lyhyt-suoran-demokratian-historia">demokratian alkuperäinen merkitys</a>). Israelia sanotaan Lähi-idän ainoaksi &rdquo;demokratiaksi&rdquo;, ja se on myös Lähi-idän ainoa apartheid-valtio. Nämä kaksi liittyvät erottamattomasti toisiinsa, toista ei olisi ilman ensimmäistä. Eikä Israel olisi samanaikaisesti juutalaisten nationalistinen projekti ja parlamentarismi ilman apartheidia, koska juutalaisia on Israelissa ja sen miehittämillä alueilla vain hieman yli puolet. Israelin politiikka eroaa alkuperäisestä Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmästä sikäli, että Israelissa on myös vahva poliittinen vähemmistö joka haluaisi apartheidin sijasta etnisesti puhdistaa palestiinalaiset. Ajoittain tämä näkemys vahvistuu, jolloin palestiinalaisten työnteko-oikeuksia rajoitetaan.</p><p>Listatuista maista Turkin poliittinen kehitys on lähimpänä fasismia. Erdoğanin hallinto on yhä autoritaarisempi, ja järjestelmä lähestyy kolmea fasismin ylhäällä määrittelevää piirrettä. Erdoğanin hallitsevan AKP-puolueen poliittinen islam eroaa aatteellisesti fasismista, koska siinä yhdistävä tekijä on uskonto eikä etnisyys, mutta käytännössä kyse on samanlaisesta kansakunnanrakentamisprojektista. Lisäksi Erdoğanin AKP-puolue on liittoutunut perinteistä etnonationalistista fasismia edustavan MHP-puolueen kanssa.</p><p>Ukrainassa fasistiset järjestöt toimivat näkyvästi, mutta niiden kannatus vaaleissa on mitätöntä eikä se ole juurikaan kasvanut vuoden 2014 vallanvaihdon jälkeen. Fasistiset ryhmät terrorisoivat poliittisia vastustajaan, mutta maan pääongelma ei ole fasismi, vaan instituutioiden huteruus. Maassa ei ole vahvaa valtiota eikä kansalaisyhteiskuntaa, vain joukko keskenään taistelevia klikkejä. Jokaisella oligarkilla on omansa. Samat fasistit jotka pieksevät homoja ja sosialisteja saattavat seuraavana päivänä hyökätä yhtä oligarkkia vastaan, toisen oligarkin palkkaamana. Huteruus selittää myös massiivisen korruption. Koska vallanpitäjät eivät voi muuten luottaa alaistensa lojaalisuuteen, on heidän sallittava näille välistävetäminen. Tietysti on vaarana, että ennen pitkää kansa kyllästyy tähän meininkiin ja haluaa antaa mahdollisuuden fasismille, mutta toistaiseksi tästä ei ole näyttöä.</p><p>Fasismi ei ole myöskään selitys Venäjän politiikalle. Itse asiassa Itä-Ukrainan sodan myötä Venäjän fasistit ovat ajautuneet ennennäkemättömään kriisiin, koska ne riitelevät keskenään pitäisikö niiden tukea sodassa Ukrainaa vai Venäjää. Perinteiset, etnonationalistiset fasistit tukevat Ukrainaa, koska he näkevät siinä terveen kansallisvaltion taistelemassa rappeutuvaa monikansallista Venäjän imperiumia vastaan. Ortodoksikristittyjen fundamentalistien ja kansallisbolševikkien äärioikeisto taas tukee sodassa Venäjää, molemmat kannattavat imperiumia ilman pyrkimystä etniseen homogeenisuuteen. Venäjän perinteisesti suurin äärioikeiston mielenosoitus on venäläinen marssi 4. marraskuuta, äärioikeiston kriisin takia se keräsi viime vuonna vain 300 osanottajaa, siinä missä ennen kriisiä osanotto oli suurimmillaan jopa 15 000.</p><p>Putinin hallinnon 18 vuotta on ollut jatkuvasti kiristyvän valtion kontrollin historiaa. Alkuvuosina Putinilla ei ollut mitään selkeää aattetta, vain puhdas pragmatismi. Sittemmin Putin on valinnut linjakseen konservatiivisen imperiumin ylläpidon, joka on monikansallinen mutta missä ortodoksikristitty uskonto ja venäläisyys ovat etusijalla. Venäjä on silti edelleen selvästi parlamentarismi ja &rdquo;demokratia&rdquo;, tosin autoritaarinen sellainen. Vaalit<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253243-kuinka-suurta-oli-vilppi-venajan-vaaleissa"> eivät ole rehelliset</a>, mutta eivät myöskään sellaiset mitä nähdään totalitaristisissa järjestelmissä.</p><p>Fasismin käsitteen inflaatio johtaa parlamentarismin historian valkopesuun</p><p>Jos Putinin Venäjää sanotaan fasistiseksi, unohtuu helposti kuinka vielä melko hiljattain länsimaissa parlamentarismi on ollut samaan tapaan autoritaarista. Silloin kun länsimaat yrittivät pitää pystyssä huojuvia kolonialistisia imperiumejaan, meno oli vielä paljon rujompaa kuin tämän päivän Venäjällä tai Israelissa. Intiassa Churchill aiheutti nälänhädän, <a href="https://www.independent.co.uk/news/world/world-history/winston-churchill-genocide-dictator-shashi-tharoor-melbourne-writers-festival-a7936141.html">jossa kuoli yli 2 miljoonaa ihmistä</a>. Keniassa hän laittoi <a href="https://www.independent.co.uk/news/uk/politics/not-his-finest-hour-the-dark-side-of-winston-churchill-2118317.html">yli miljoonan keskitysleireille</a>.</p><p>Fasismia voi syyttää monesta rikoksesta, mutta imperialismia se ei aiheuttanut. Fasistit toki pyrkivät luomaat oman imperiuminsa, mutta tässä he eivät onnistuneet. Käytännössä fasismi aiheutti lähinnä imperialismin lopun, erityisesti Aasiassa länsimaat eivät enää koskaan saaneet uudelleen otetta Japanin miehittämistä alueista.</p><p>Mikäli kaikkea imperialismia nimitetään fasismiksi, pestään samalla kädet liberaalien rikoksista ihmisyyttä vastaan.</p><p>Imperialismin lisäksi liberaliin parlamentarismiin kuuluvat oleellisesti etniset puhdistukset. Feodalismissa ja absolutismissa on toisarvoista mihin etniseen ryhmään alamaiset kuuluvat. Parlamentaarista kansallisvaltiota perustettaessa etnisyydestä tulee tärkeä kysymys, koska se ratkaisee millä kielellä uudessa valtiossa järjestetään politiikkaan osallistuminen, koulutus ja media. Tämän vuoksi etnisten vähemmistöjen enemmän tai vähemmän väkivaltainen assimilointi alkoi Euroopassa samanaikaisesti parlamentaaristen kansallisvaltioiden perustamisen kanssa. Mikäli Israelin sisäisessä valtataistelussa etnisten puhdistusten kannattajat lopulta voittaisivat apartheidin kannattajat, palestiinalaisten karkotus olisi kaikkia liberaalin parlamentarismin perinteitä noudattava rikos.</p><p>Tämän yhteyden takia on säännönmukaista, että länsimaat ovat Syyriassa tukeneet islamistikapinallisia, joiden tukiryhmä on sunniarabien enemmistö. Islamistikapinallisia taas <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224444-al-assad-ja-syyrian-vahemmistot">ei tue yksikään Syyrian vähemmistö</a>, turkmeeneja lukuunottamatta. Assadin arabisosialismi edustaa perinteistä elitististä fasismia, kapinallisten radikaalin poliittisen islamin analogia länsimaissa on populistisempi fasismi (toki kapinallisten joukossa oli aluksi myös aidosti demokraattisia voimia, mutta ne on syrjäytetty jo aikaa sitten). Islamistikapinalliset eivät halua Syyriaan parlamentarismia, mutta heitä ja liberaaleja länsimaita yhdistää ajatus enemmistön oikeudesta syrjäyttää vähemmistöt vallasta.</p><p>Tämä ei tietenkään tarkota, että fasismi ja liberaali parlamentarismi olisivat yhtä julmia järjestelmiä. Bakunia mukaillen voi sanoa, että epätäydellisinkin tasavalta on (yleensä) parempi kuin valaistuneinkaan fasismi. Mutta tasavaltojen kannattajilla ei ole mitään oikeutta laittaa kaikkia rikoksiaan fasismin piikkiin.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>1) Dan Koivulaakso, Mikael Brunila. Li Andersson: Äärioikeisto Suomessa. Into Kustannus Oy. Helsinki 2012.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitin tiistaina kansanmurhan käsitteen inflaatiosta. Läheistä sukua tälle on fasismin käsitteen inflaatio, joka toisinaan seuraa suoraan ensimmäisestä. Mikäli fasismia pidetään kansanmurhan synonyyminä, ja mikä tahansa sotarikos, etninen puhdistus tai jopa ”demografinen kriisi” on kansanmurha, niin fasismin käsite kärsii inflaation. Tämä on vain yksi monista fasismin käsitteen inflaation muodoista.

    Fasismille ei ole neutraalia määritelmää

    Kaikki pyrkivät määrittelemään fasismin omia tarkoitusperiään parhaiten palvelevasti. Ääritapaus on Zeev Sternhell, jonka mielestä fasismi on radikaalin vasemmiston ja radikaalin oikeiston synteesi liberaalin keskustan tuhoamiseksi. Sternhellin teoria ei selitä lainkaan, kuinka sekä Italiassa että Saksassa 20- ja 30-luvulla fasismi nousi valtaan liittoutumalla yhdessä liberaalien kanssa sosialismia vastaan (tässä käytän fasismia vakiintuneeseen tapaan kattoterminä, joka yhdistää italialaisen fasismin ja saksalaisen kansallissosialismin). Lisäksi Sternhell ei selitä, miksi kaikissa natsien miehittämissä maissa sosialistit joko johtivat, tai olivat muuten merkittävässä osassa vastarintaliikkeissä. Mikäli Sternhell olisi oikeassa, sosialistit olisivat ilomielin liittyneet fasisteihin, ja vastarintaliike olisi koostunut liberaaleista. Sternhell on ääriesierkki siitä, mihin johtaa vain aatteen ideologista pintakerrosta tutkiva fasismin analyysi, joka ei kiinnitä huomiota liikkeen eturyhmiin ja niiden taisteluun vallasta.

    Toinen esimerkki liberaalista tavasta määritellä fasismi on Roger Griffinin: “(kansakunnan) uudestisyntymän myytin varaan rakentuvaa populistista ultranationalismia”. Griffinin määritelmään perustuu myös Äärioikeisto Suomessa-kirja 1). Tätäkin fasismi varmasti on, mutta miten fasismi sitten eroaa oikeistopopulismista, tai ylipäätänsä muista nationalistisista liikkeistä? Entäs liikkeet jotka eivät ole nationalistisia vaan kamppailevat monikulttuuristen kolonialististen imperiumien puolesta (kuten 60-luvun OAS Ranskassa), eivätkö ne voi olla fasistisia? Kuinka tämän määritelmän perusteella voi nähdä ketkä fasismia kannattavat, ja miten se pääsee valtaan?

    Fasismin ero oikeistopopulismiin on parlamentarismin halveksunta. Fasistiset puolueet saattavat osallistua vaaleihin, mutta tämän lisäksi ne pyrkivät aina valtaan myös terrorisoimalla väkivaltaisesti poliittisia vastustajiaan. Fasistit ovat elitistejä, voima on heille lopulta tärkeämpää kuin massojen tuki. Fasismi on aina löytänyt tukijoita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta silloin kun fasismi on noussut valtaan, se on noussut sinne suurpääoman sponsoroimana. Vaikka vallankahvassa fasismi on pitänyt teollisuuden valtion tiukassa ohjauksessa, se ei ole takavarikoinut kapitalistien omaisuutta. Päinvastoin, kapitalistit ovat tehneet fasistisissa maissa hyviä voittoja kunnes sotaonni on kääntynyt.

    Tutkimalla fasistien retoriikan sijasta liikkeen historiallista strategiaa ja tukijoukkoja, nähdään kolme fasismia historiallisesti määrittävää tekijää: elitismi, kapitalismin tuki ja valtion taloudellinen interventio. Nämä kolme tekijää itse asiassa määrittelevät fasismin riittävän tyhjentävästi, koska mikään muu eurooppalainen historiallinen liike ei täytä näitä kaikkia kolmea määritelmää. Nationalismi ei näin ollen ole välttämätöntä fasismin määrittelyyn, se on vain ideologinen pintarakenne jonka avulla perustellaan elitismiä, valtion taloudellista interventiota ja tukea kapitalismille.

    60-luvun OAS oli fasistinen, vaikka se kannatti Ranskan monikulttuurisen imperiumin säilymistä, ja se sai tukea sekä Algerian ranskalaisilta että juutalaisilta. OAS:n kansainväliset verkostot muodostuivat 60-luvun uusfasistisista järjestöistä. Koska OAS:lle tärkeintä oli elitismi ja status quon säilyttäminen, sen sisällä saattoi olla erilaisia näkemyksiä valtion taloudellista roolista. Osa OAS:n tukijoista saattoi siis fasismin sijasta olla pikemminkin ”uustaantumuksellisia” (neo-reactionary), eli nykyajan alt-rightin aatteellisia edeltäjiä. Yksi OAS:n perustamisen seuraus olikin fasismin uudistuminen ja kehitys kohti tämän päivän alt-rightia.


    Nationalismi ei ole jakolinja joka erottaa fasismin muista poliittisista liikkeistä, se on jakolinja joka kulkee fasismin sisällä. Tosin, valtio luo aina oman kansakunnan, joten fasismiin liittyy aina jonkinlainen nationalismi, vaikka se ei välttämättä olisi verenperintöön perustuvaa natsien ja Halla-Ahon nationalismia. Euroopassa valtion ja kieleen perustuvan etnisyyden ja nationalismin yhteys on niin vahva, että esimerkkejä toisenlaisesta fasistisesta kansakunnan rakentamisesta pitää etsiä Euroopan ulkopuolelta. Algerian OAS:lle Ranskan imperiumin kansalaiset olivat tavallaan yksi kansakunta etnisyydestä huolimatta, tosin muslimit ja mustat sen b-luokan kansalaisia. Yhdysvalloissa fasistien kuvittelema kansakunta ovat ”valkoiset”, ja tähän ”valkoisten” kategoriaan sisällytetään siellä usein ryhmiä joita Euroopassa ei pidetä ”valkoisina” (kuten armenialaiset). Intian fasistit rakentavat kansakunnan uskonnollisen identiteetin ympärille. Mutta tässä laajemmassa mielessä nationalismi liittyy kaikkiin aatteisiin jotka kannattavat valtiota, ei vain fasismiin.

    Näitä määritteleviä jakolinjoja eri aatteiden välillä käsittelin kaksi vuotta sitten kahdessa kirjoituksessa, ensimmäinen  käsittelee eurooppalaisia ja toinen amerikkalaisia ideologioita.

    Fasismin määrittelevien piirteiden lisäksi fasismilla on tietysti myös poliittisia edellytyksiä ja aatteellisia vaikutteita. On totta, että Mussolini omaksui paljon sosialisteilta ja syndikalisteilta. Horkheimerin ja Adornon mukaan fasismi on valistuksen äärimmäinen muoto, ja edellyttää autoritaarisen persoonallisuuden luomista. Arendtin mukaan fasismi edellyttää pahuuden arkipäiväisyyden mahdollistamaa byrokratiaa. Mutta fasismin edellytyksiä ja aatteellisia vaikutteita ei pidä sotkea aatteellisiin jakolinjoihin ja eturyhmiin, eron fasismin ja muiden aatteiden välillä määrittelevät jälkimmäiset.

    Fasismi ei selitä Venäjän, Ukrainan eikä Israelin politiikkaa


    Olen sunnuntaina puhumassa Suomen sosiaalifoorumissa aiheesta ”New Rise of Fascism in EU, Israel, Turkey, Ukraine & Russia.”, yhdessä Syksy Räsäsen, Oksana Tšelyševan ja Halil Gürhanlin kanssa. Otsikko ei ole minun ehdottamani, ja se on esimerkki fasismin käsitteen inflaatiosta.

    En näe, että fasismi olisi erityisen voimakkaassa nousussa EU:ssa, fasistiliikkeet ovat edelleen melko marginaalisia. Esimerkiksi Pohjoismaisella Vastarintaliikkeellä on tuskin edes sataa jäsentä Suomessa. Oikeistopopulistit sen sijaan ovat ajoittain voittaneet vaaleja, mutta oikeistopopulisteilla ja fasisteilla on yksi keskeinen ero: suhde parlamentarismiin. Toki pienistäkin fasistisistä liikkeistä voi olla paljonkin harmia, ja Suomessa fasistit ovat nyt paljon aktiivisempia kuin koskaan sitten 70-luvun.

    Pakolaiskriisin myötä fasistiset siirtolaisvastaiset liikkeet ovat vahvistuneet myös Israelissa, mutta Israelin politiikkaa miehitetyillä alueilla ei selitä fasismi. Israelin järjestelmää on hyvin perustein kutsuttu apartheid-järjestelmäksi, mutta apartheid ei ole fasistinen, se on parlamentaristinen järjestelmä. Apartheidin tarkoitus ei ole tuhota alistettua ryhmää eikä edes tehdä siitä orjia. Tarkoitus on alistetun ryhmän oikeuksien rajoittaminen siinä määrin, että sitä voi maksimaalisesti riistää taloudellisesti ja samalla ylläpitää ”demokratiaa” (eli parlamentarismia, mikä ei ole demokratian alkuperäinen merkitys). Israelia sanotaan Lähi-idän ainoaksi ”demokratiaksi”, ja se on myös Lähi-idän ainoa apartheid-valtio. Nämä kaksi liittyvät erottamattomasti toisiinsa, toista ei olisi ilman ensimmäistä. Eikä Israel olisi samanaikaisesti juutalaisten nationalistinen projekti ja parlamentarismi ilman apartheidia, koska juutalaisia on Israelissa ja sen miehittämillä alueilla vain hieman yli puolet. Israelin politiikka eroaa alkuperäisestä Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmästä sikäli, että Israelissa on myös vahva poliittinen vähemmistö joka haluaisi apartheidin sijasta etnisesti puhdistaa palestiinalaiset. Ajoittain tämä näkemys vahvistuu, jolloin palestiinalaisten työnteko-oikeuksia rajoitetaan.

    Listatuista maista Turkin poliittinen kehitys on lähimpänä fasismia. Erdoğanin hallinto on yhä autoritaarisempi, ja järjestelmä lähestyy kolmea fasismin ylhäällä määrittelevää piirrettä. Erdoğanin hallitsevan AKP-puolueen poliittinen islam eroaa aatteellisesti fasismista, koska siinä yhdistävä tekijä on uskonto eikä etnisyys, mutta käytännössä kyse on samanlaisesta kansakunnanrakentamisprojektista. Lisäksi Erdoğanin AKP-puolue on liittoutunut perinteistä etnonationalistista fasismia edustavan MHP-puolueen kanssa.

    Ukrainassa fasistiset järjestöt toimivat näkyvästi, mutta niiden kannatus vaaleissa on mitätöntä eikä se ole juurikaan kasvanut vuoden 2014 vallanvaihdon jälkeen. Fasistiset ryhmät terrorisoivat poliittisia vastustajaan, mutta maan pääongelma ei ole fasismi, vaan instituutioiden huteruus. Maassa ei ole vahvaa valtiota eikä kansalaisyhteiskuntaa, vain joukko keskenään taistelevia klikkejä. Jokaisella oligarkilla on omansa. Samat fasistit jotka pieksevät homoja ja sosialisteja saattavat seuraavana päivänä hyökätä yhtä oligarkkia vastaan, toisen oligarkin palkkaamana. Huteruus selittää myös massiivisen korruption. Koska vallanpitäjät eivät voi muuten luottaa alaistensa lojaalisuuteen, on heidän sallittava näille välistävetäminen. Tietysti on vaarana, että ennen pitkää kansa kyllästyy tähän meininkiin ja haluaa antaa mahdollisuuden fasismille, mutta toistaiseksi tästä ei ole näyttöä.

    Fasismi ei ole myöskään selitys Venäjän politiikalle. Itse asiassa Itä-Ukrainan sodan myötä Venäjän fasistit ovat ajautuneet ennennäkemättömään kriisiin, koska ne riitelevät keskenään pitäisikö niiden tukea sodassa Ukrainaa vai Venäjää. Perinteiset, etnonationalistiset fasistit tukevat Ukrainaa, koska he näkevät siinä terveen kansallisvaltion taistelemassa rappeutuvaa monikansallista Venäjän imperiumia vastaan. Ortodoksikristittyjen fundamentalistien ja kansallisbolševikkien äärioikeisto taas tukee sodassa Venäjää, molemmat kannattavat imperiumia ilman pyrkimystä etniseen homogeenisuuteen. Venäjän perinteisesti suurin äärioikeiston mielenosoitus on venäläinen marssi 4. marraskuuta, äärioikeiston kriisin takia se keräsi viime vuonna vain 300 osanottajaa, siinä missä ennen kriisiä osanotto oli suurimmillaan jopa 15 000.

    Putinin hallinnon 18 vuotta on ollut jatkuvasti kiristyvän valtion kontrollin historiaa. Alkuvuosina Putinilla ei ollut mitään selkeää aattetta, vain puhdas pragmatismi. Sittemmin Putin on valinnut linjakseen konservatiivisen imperiumin ylläpidon, joka on monikansallinen mutta missä ortodoksikristitty uskonto ja venäläisyys ovat etusijalla. Venäjä on silti edelleen selvästi parlamentarismi ja ”demokratia”, tosin autoritaarinen sellainen. Vaalit eivät ole rehelliset, mutta eivät myöskään sellaiset mitä nähdään totalitaristisissa järjestelmissä.

    Fasismin käsitteen inflaatio johtaa parlamentarismin historian valkopesuun

    Jos Putinin Venäjää sanotaan fasistiseksi, unohtuu helposti kuinka vielä melko hiljattain länsimaissa parlamentarismi on ollut samaan tapaan autoritaarista. Silloin kun länsimaat yrittivät pitää pystyssä huojuvia kolonialistisia imperiumejaan, meno oli vielä paljon rujompaa kuin tämän päivän Venäjällä tai Israelissa. Intiassa Churchill aiheutti nälänhädän, jossa kuoli yli 2 miljoonaa ihmistä. Keniassa hän laittoi yli miljoonan keskitysleireille.

    Fasismia voi syyttää monesta rikoksesta, mutta imperialismia se ei aiheuttanut. Fasistit toki pyrkivät luomaat oman imperiuminsa, mutta tässä he eivät onnistuneet. Käytännössä fasismi aiheutti lähinnä imperialismin lopun, erityisesti Aasiassa länsimaat eivät enää koskaan saaneet uudelleen otetta Japanin miehittämistä alueista.

    Mikäli kaikkea imperialismia nimitetään fasismiksi, pestään samalla kädet liberaalien rikoksista ihmisyyttä vastaan.

    Imperialismin lisäksi liberaliin parlamentarismiin kuuluvat oleellisesti etniset puhdistukset. Feodalismissa ja absolutismissa on toisarvoista mihin etniseen ryhmään alamaiset kuuluvat. Parlamentaarista kansallisvaltiota perustettaessa etnisyydestä tulee tärkeä kysymys, koska se ratkaisee millä kielellä uudessa valtiossa järjestetään politiikkaan osallistuminen, koulutus ja media. Tämän vuoksi etnisten vähemmistöjen enemmän tai vähemmän väkivaltainen assimilointi alkoi Euroopassa samanaikaisesti parlamentaaristen kansallisvaltioiden perustamisen kanssa. Mikäli Israelin sisäisessä valtataistelussa etnisten puhdistusten kannattajat lopulta voittaisivat apartheidin kannattajat, palestiinalaisten karkotus olisi kaikkia liberaalin parlamentarismin perinteitä noudattava rikos.

    Tämän yhteyden takia on säännönmukaista, että länsimaat ovat Syyriassa tukeneet islamistikapinallisia, joiden tukiryhmä on sunniarabien enemmistö. Islamistikapinallisia taas ei tue yksikään Syyrian vähemmistö, turkmeeneja lukuunottamatta. Assadin arabisosialismi edustaa perinteistä elitististä fasismia, kapinallisten radikaalin poliittisen islamin analogia länsimaissa on populistisempi fasismi (toki kapinallisten joukossa oli aluksi myös aidosti demokraattisia voimia, mutta ne on syrjäytetty jo aikaa sitten). Islamistikapinalliset eivät halua Syyriaan parlamentarismia, mutta heitä ja liberaaleja länsimaita yhdistää ajatus enemmistön oikeudesta syrjäyttää vähemmistöt vallasta.

    Tämä ei tietenkään tarkota, että fasismi ja liberaali parlamentarismi olisivat yhtä julmia järjestelmiä. Bakunia mukaillen voi sanoa, että epätäydellisinkin tasavalta on (yleensä) parempi kuin valaistuneinkaan fasismi. Mutta tasavaltojen kannattajilla ei ole mitään oikeutta laittaa kaikkia rikoksiaan fasismin piikkiin.

    Antti Rautiainen

    1) Dan Koivulaakso, Mikael Brunila. Li Andersson: Äärioikeisto Suomessa. Into Kustannus Oy. Helsinki 2012.

     

     

    ]]>
    6 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254175-fasismin-kasitteen-inflaatio#comments Demokratia Fasismi Liberalismi Nationalismi Parlamentarismi Sat, 21 Apr 2018 09:52:15 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254175-fasismin-kasitteen-inflaatio
    Laitetaas demokratia uusiksi http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254110-laitetaas-demokratia-uusiksi <p>Olen tässä miettinyt tätä Harkimon, Jungnerin ja kumppaneiden uudistetaan demokratia -projektia. Sinänsä olen samaa mieltä, että jokin meidän päätöksentekojärjestelmässä on tällä hetkellä rikki, kun olennaisten uudistusten aikaansaaminen on niin vaikeaa. Mutta nyt olisi kyllä todella kiinnostavaa kuulla <em>miten</em> ko. herrat demokratiaa uudistaisivat. Että onko meillä yhtään samankaltainen tilannekuva siitä <em>mitä</em> olisi tarpeen tehdä.</p><p>Selailen paraikaa Liisa Hyssälän ja Jouni Backmanin Sitralle laatimaa raporttia <a href="https://media.sitra.fi/2018/02/02133038/kansanvallanperuskorjaus.pdf">Kansanvallan peruskorjaus</a>, jossa esitetään laajan haastatteluaineiston pohjalta ideoita yhteiskunnallisen päätöksenteon uudistamiseen. Ihan ensimmäinen vaikutelma rapsasta on, että ohhoh, kansalaisyhteiskunta puuttuu tästä kuviosta kokonaan. Ei ole haastateltu kansalaisjärjestöjen edustajia eikä varsinkaan ihan taviksia kansalaisia, etujärjestöjä sen sijaan kyllä.</p><p>Minusta tässä on itse asiassa aika hyvin artikuloituna se, mikä nykymallissa on pielessä: valta on keskittynyt tietyille tahoille, ja muut nähdään hallintoalamaisina, joille kädenojennuksena &quot;tarjotaan kanavia dialogin käymiseen&quot;.</p><p>Farssiksi äitynyt yritystukiuudistus oli eräänlainen kulminaatiopiste: poliittisen ja taloudellisen eliitin edustajat ne siellä istuivat muka tekemässä uudistusta, mutta oikeasti vain sopivat, että kenenkään etuihin ei kosketa. Sen sijaan otetaan köyhiltä, lapsilta, syrjäytetyiltä ja sairailta. Koska he ovat niitä hallintoalamaisia, joiden mielipidettä ei tarvitse huomioida, paitsi joskus, kun &ldquo;kanavien tarjoaminen dialogin käymiseen&quot; sattuu sopimaan suunnitelmiin.</p><p>Kaupungin luottamustehtävässä näkee hyvin konkreettisesti, miten ne päätöksenteon prosessit toimivat &ndash; ja myös, miten ne välillä eivät toimi. Niitä toimivia osia voi ja pitää kehittää vielä paremmiksi ja niitä toimimattomia voi ja pitää korjata. Itse uskon, että molemmat on mahdollista tehdä ihan nykyisen poliittisen järjestelmän puitteissa.</p><p>Minusta on olennaista, että niin kaupungin kuin valtionkin tasolla ihmiset voivat luottaa yhteiskunnan rakenteisiin ja heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin silloin, kun kokevat sen tarpeelliseksi. Ihan kaikella kunnioituksella Hyssälää ja Backmania ja heidän sinänsä aivan hyvää raporttiaan kohtaan, en oikein usko, että tätä voidaan saavuttaa hallintokeskeisesti ja kysymällä ainoastaan valtarakenteita edustavien näkemyksiä.</p><p>Ihmisillä on nytkin monenlaisia kanavia vaikuttaa, politiikan ohella muun muassa kansalaisjärjestöt, kaupunginosayhdistykset, someverkostot ja vanhempainyhdistykset. Olennaista on varmistaa, että näillä eri tahoilla on aidot mahdollisuudet tulla kuulluiksi ja huomioiduiksi, että niiden merkitys yhteiskunnallisina toimijoina tunnustetaan.</p><p>On kuitenkin hyvä muistaa, että ei tässä missään kuilun partaalla keikuta. Kuten Hyssälän ja Backmanin raportissakin todetaan, suomalaisten luottamus yhteiskuntaan, instituutioihin ja poliittiseen järjestelmään on edelleen poikkeuksellisen korkealla tasolla. Se on tosi hyvä pohja, jolta ponnistaa. Enemmän taidetaan tarvita pientä laittoa kuin koko järjestelmän auki räjäyttämistä.</p><p>Pientä laittoa voi olla esimerkiksi se, että kehitetään yhä parempia tapoja, joilla kunnan asukkaat voivat olla yhteydessä kunnan hallintoon, tehdä aloitteita niin pienistä kuin suuristakin asioista ja kertoa näkemyksensä omaan elämäänsä vaikuttavista asioista.</p><p>Pientä laittoa voi olla vaikkapa lobbarirekisterin perustaminen ja pelisääntöjen sopiminen sille, miten intressitahot voivat olla yhteydessä poliittisiin päättäjiin. Ei vaikkapa oteta etujärjestöjä mukaan parlamentaarisiin työryhmiin, noin esimerkkinä.</p><p>Pientä laittoa voi olla uudistaa tapoja, jolla hallitusneuvotteluja käydään ja kuntastrategioita laaditaan. Läpinäkyvyys eri intressirahojen kuulemisessa muun muassa olisi hyvä edistysaskel.</p><p>Pientä laittoa voi olla kansalaisten kuuleminen osana lainsäädäntöprosessia. Esimerkiksi nyt vaikkapa pitkäaikaistyöttömien kuuleminen, kun uudistetaan työttömyysturvaa. On olennaisen tärkeää, että päätöksentekijät ymmärtävät kunnolla niiden tilanteita, joita lainsäädäntö koskee.</p><p>Eli joo, uudistetaan ihmeessä demokratiaa, kyllä sille on tarvetta. Mutta nyt kaipaisin sitä konkretiaa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen tässä miettinyt tätä Harkimon, Jungnerin ja kumppaneiden uudistetaan demokratia -projektia. Sinänsä olen samaa mieltä, että jokin meidän päätöksentekojärjestelmässä on tällä hetkellä rikki, kun olennaisten uudistusten aikaansaaminen on niin vaikeaa. Mutta nyt olisi kyllä todella kiinnostavaa kuulla miten ko. herrat demokratiaa uudistaisivat. Että onko meillä yhtään samankaltainen tilannekuva siitä mitä olisi tarpeen tehdä.

    Selailen paraikaa Liisa Hyssälän ja Jouni Backmanin Sitralle laatimaa raporttia Kansanvallan peruskorjaus, jossa esitetään laajan haastatteluaineiston pohjalta ideoita yhteiskunnallisen päätöksenteon uudistamiseen. Ihan ensimmäinen vaikutelma rapsasta on, että ohhoh, kansalaisyhteiskunta puuttuu tästä kuviosta kokonaan. Ei ole haastateltu kansalaisjärjestöjen edustajia eikä varsinkaan ihan taviksia kansalaisia, etujärjestöjä sen sijaan kyllä.

    Minusta tässä on itse asiassa aika hyvin artikuloituna se, mikä nykymallissa on pielessä: valta on keskittynyt tietyille tahoille, ja muut nähdään hallintoalamaisina, joille kädenojennuksena "tarjotaan kanavia dialogin käymiseen".

    Farssiksi äitynyt yritystukiuudistus oli eräänlainen kulminaatiopiste: poliittisen ja taloudellisen eliitin edustajat ne siellä istuivat muka tekemässä uudistusta, mutta oikeasti vain sopivat, että kenenkään etuihin ei kosketa. Sen sijaan otetaan köyhiltä, lapsilta, syrjäytetyiltä ja sairailta. Koska he ovat niitä hallintoalamaisia, joiden mielipidettä ei tarvitse huomioida, paitsi joskus, kun “kanavien tarjoaminen dialogin käymiseen" sattuu sopimaan suunnitelmiin.

    Kaupungin luottamustehtävässä näkee hyvin konkreettisesti, miten ne päätöksenteon prosessit toimivat – ja myös, miten ne välillä eivät toimi. Niitä toimivia osia voi ja pitää kehittää vielä paremmiksi ja niitä toimimattomia voi ja pitää korjata. Itse uskon, että molemmat on mahdollista tehdä ihan nykyisen poliittisen järjestelmän puitteissa.

    Minusta on olennaista, että niin kaupungin kuin valtionkin tasolla ihmiset voivat luottaa yhteiskunnan rakenteisiin ja heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin silloin, kun kokevat sen tarpeelliseksi. Ihan kaikella kunnioituksella Hyssälää ja Backmania ja heidän sinänsä aivan hyvää raporttiaan kohtaan, en oikein usko, että tätä voidaan saavuttaa hallintokeskeisesti ja kysymällä ainoastaan valtarakenteita edustavien näkemyksiä.

    Ihmisillä on nytkin monenlaisia kanavia vaikuttaa, politiikan ohella muun muassa kansalaisjärjestöt, kaupunginosayhdistykset, someverkostot ja vanhempainyhdistykset. Olennaista on varmistaa, että näillä eri tahoilla on aidot mahdollisuudet tulla kuulluiksi ja huomioiduiksi, että niiden merkitys yhteiskunnallisina toimijoina tunnustetaan.

    On kuitenkin hyvä muistaa, että ei tässä missään kuilun partaalla keikuta. Kuten Hyssälän ja Backmanin raportissakin todetaan, suomalaisten luottamus yhteiskuntaan, instituutioihin ja poliittiseen järjestelmään on edelleen poikkeuksellisen korkealla tasolla. Se on tosi hyvä pohja, jolta ponnistaa. Enemmän taidetaan tarvita pientä laittoa kuin koko järjestelmän auki räjäyttämistä.

    Pientä laittoa voi olla esimerkiksi se, että kehitetään yhä parempia tapoja, joilla kunnan asukkaat voivat olla yhteydessä kunnan hallintoon, tehdä aloitteita niin pienistä kuin suuristakin asioista ja kertoa näkemyksensä omaan elämäänsä vaikuttavista asioista.

    Pientä laittoa voi olla vaikkapa lobbarirekisterin perustaminen ja pelisääntöjen sopiminen sille, miten intressitahot voivat olla yhteydessä poliittisiin päättäjiin. Ei vaikkapa oteta etujärjestöjä mukaan parlamentaarisiin työryhmiin, noin esimerkkinä.

    Pientä laittoa voi olla uudistaa tapoja, jolla hallitusneuvotteluja käydään ja kuntastrategioita laaditaan. Läpinäkyvyys eri intressirahojen kuulemisessa muun muassa olisi hyvä edistysaskel.

    Pientä laittoa voi olla kansalaisten kuuleminen osana lainsäädäntöprosessia. Esimerkiksi nyt vaikkapa pitkäaikaistyöttömien kuuleminen, kun uudistetaan työttömyysturvaa. On olennaisen tärkeää, että päätöksentekijät ymmärtävät kunnolla niiden tilanteita, joita lainsäädäntö koskee.

    Eli joo, uudistetaan ihmeessä demokratiaa, kyllä sille on tarvetta. Mutta nyt kaipaisin sitä konkretiaa. 

    ]]>
    3 http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254110-laitetaas-demokratia-uusiksi#comments Demokratia Etujärjestöt Osallisuus Poliittinen päätöksenteko Fri, 20 Apr 2018 11:00:09 +0000 Kaisa Hernberg http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254110-laitetaas-demokratia-uusiksi
    Nostan hattua Harkimolle - Lisää samanlaista, kiitos! http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254069-nostan-hattua-harkimolle-lisaa-samanlaista-kiitos <p>Olen aina pitänyt Hjallis Harkimoa turhanpäiväisenä koheltajana, enkä näe mitään syytä muuttaa käsitystäni hänestä. Nostan silti hänelle hattua ja kumarran kunnioituksesta, sillä hänen näkyvä eronsa Kokoomuksesta oli teko, joka saattaa osoittautua suomalaiselle parlamentarismille arvokkaaksi.</p><p>Nykyinen mallimme, jossa hallitus istuu taatusti aina neljä vuotta, touhuistaan täysin riippumatta, on ikävä ja turmiollinen, ja se perustuu vain ja ainoastaan puoluekuriin ja ryhmäkuriin.</p><p>Erityisesti juuri hallituspuolueiden kansanedustajat toimivat nykyään puhtaasti kumileimasimina, palvellen nöyrästi puolueittensa puheenjohtajia. Kansaa ja äänestäjiään he eivät palvele yhtenäkään päivänä.</p><p>Toivottavasti Harkimon teko herättää terveitä ajatuksia kaikissa kansanedustajissa ja erityisesti puolueitten puheenjohtajissa.</p><p>Olen hyvin kauan, jo vuosikymmeniä, odottanut milloin selkärangat palaavat eduskuntaan. Jos ne palaavat niin lähes kenenkään ei tarvitse puolueestaan erota.</p><p>Eikä siinä vielä kaikki; jos selkärangat palaavat eduskuntaan, ja ne myös otetan käyttöön, tulee kansanedustajista, puoluejohtajista ja hallituksista pitkästä aikaa kansan ja äänestäjien palvelijoita.</p><p>Näin on asia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen aina pitänyt Hjallis Harkimoa turhanpäiväisenä koheltajana, enkä näe mitään syytä muuttaa käsitystäni hänestä. Nostan silti hänelle hattua ja kumarran kunnioituksesta, sillä hänen näkyvä eronsa Kokoomuksesta oli teko, joka saattaa osoittautua suomalaiselle parlamentarismille arvokkaaksi.

    Nykyinen mallimme, jossa hallitus istuu taatusti aina neljä vuotta, touhuistaan täysin riippumatta, on ikävä ja turmiollinen, ja se perustuu vain ja ainoastaan puoluekuriin ja ryhmäkuriin.

    Erityisesti juuri hallituspuolueiden kansanedustajat toimivat nykyään puhtaasti kumileimasimina, palvellen nöyrästi puolueittensa puheenjohtajia. Kansaa ja äänestäjiään he eivät palvele yhtenäkään päivänä.

    Toivottavasti Harkimon teko herättää terveitä ajatuksia kaikissa kansanedustajissa ja erityisesti puolueitten puheenjohtajissa.

    Olen hyvin kauan, jo vuosikymmeniä, odottanut milloin selkärangat palaavat eduskuntaan. Jos ne palaavat niin lähes kenenkään ei tarvitse puolueestaan erota.

    Eikä siinä vielä kaikki; jos selkärangat palaavat eduskuntaan, ja ne myös otetan käyttöön, tulee kansanedustajista, puoluejohtajista ja hallituksista pitkästä aikaa kansan ja äänestäjien palvelijoita.

    Näin on asia.

    ]]>
    56 http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254069-nostan-hattua-harkimolle-lisaa-samanlaista-kiitos#comments Demokratia Hjallis Harkimo Kokoomus Parlamentarismi Siviilirohkeus Thu, 19 Apr 2018 13:45:37 +0000 Pekka Siikala http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254069-nostan-hattua-harkimolle-lisaa-samanlaista-kiitos
    Startup ajattelu tervetullutta politiikkaan! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254067-startup-ajattelu-tervetullutta-politiikkaan <p>Poliittisen päätöksenteon ongelma on nähdäkseni siinä, että kaikki haluavat mainetta hyvistä päätöksistä ja ideoista, mutta harva kantaa vastuun huonoista päätöksistä. Lisäksi politiikan moniäänisyys on vaikeasti johdettavaa, mutta tuskin mahdotonta.&nbsp;</p><p>Kaikkia olisi kuultava vaikka poliittinen päätöksenteko perustuu Suomessa julistavaan hallitukseen ja arvostelevaan oppositioon. Olisi mahtavaa, jos lähes jokainen kansalainen voisi löytää omanlaisen vaikutuskeinon yhteiskunnassa poliittisen järjestelmän osana.</p><p>Minusta olisi kiva kuulua poliittiseen piiriin, jonka osana olen aidosti kuultu ja tervetullut ilman hierarkista pokkurointia. Tässä voisi olla myös suoran ja avoimen demokratian kokeilumahdollisuus jollakin uudella puolueella.</p><p>Poliittinen järjestelmä kaipaa herätystä Suomessa! Voi olla todella hyvä ajoitus startup tyyliselle poliittinen liike ratkaisulle. Vanhat puolueet ovat vakaita toimijoita, eikä niillä ole lyhyellä ajalla sitä muutoskykyä, joka olisi uudella pienellä puolueella.</p><p><strong>Siirto päivän ajankohtaisimpaan poliittiseen kohuun!</strong></p><p>Kivaa kevätkirmailua poliittisessa keskustelussa! Kunnia poliittisen keskustelun kongin kumauttamisesta kuuluu Harkimolle ja ilmeisesti myös Mikael Jungnerille.&nbsp;Minusta on outoa, että poliittisessa ympäristössä on Suomessa näin vahvoja jännitteitä kuten Harkimon seurauksena noussut kohu osoittaa.</p><p>Moni ajattelee Suomessa, että politiikassa on syytä kunnioittaa vakautta ja jättää todellisten vaihtoehtojen tarjoaminen kansalle toteutumatta. Onneksi alkaa olla myös erilailla ajattelevia vaikuttajia.&nbsp;</p><p>Tsemppiä Harry Hjallis Harkimo!&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliittisen päätöksenteon ongelma on nähdäkseni siinä, että kaikki haluavat mainetta hyvistä päätöksistä ja ideoista, mutta harva kantaa vastuun huonoista päätöksistä. Lisäksi politiikan moniäänisyys on vaikeasti johdettavaa, mutta tuskin mahdotonta. 

    Kaikkia olisi kuultava vaikka poliittinen päätöksenteko perustuu Suomessa julistavaan hallitukseen ja arvostelevaan oppositioon. Olisi mahtavaa, jos lähes jokainen kansalainen voisi löytää omanlaisen vaikutuskeinon yhteiskunnassa poliittisen järjestelmän osana.

    Minusta olisi kiva kuulua poliittiseen piiriin, jonka osana olen aidosti kuultu ja tervetullut ilman hierarkista pokkurointia. Tässä voisi olla myös suoran ja avoimen demokratian kokeilumahdollisuus jollakin uudella puolueella.

    Poliittinen järjestelmä kaipaa herätystä Suomessa! Voi olla todella hyvä ajoitus startup tyyliselle poliittinen liike ratkaisulle. Vanhat puolueet ovat vakaita toimijoita, eikä niillä ole lyhyellä ajalla sitä muutoskykyä, joka olisi uudella pienellä puolueella.

    Siirto päivän ajankohtaisimpaan poliittiseen kohuun!

    Kivaa kevätkirmailua poliittisessa keskustelussa! Kunnia poliittisen keskustelun kongin kumauttamisesta kuuluu Harkimolle ja ilmeisesti myös Mikael Jungnerille. Minusta on outoa, että poliittisessa ympäristössä on Suomessa näin vahvoja jännitteitä kuten Harkimon seurauksena noussut kohu osoittaa.

    Moni ajattelee Suomessa, että politiikassa on syytä kunnioittaa vakautta ja jättää todellisten vaihtoehtojen tarjoaminen kansalle toteutumatta. Onneksi alkaa olla myös erilailla ajattelevia vaikuttajia. 

    Tsemppiä Harry Hjallis Harkimo! 

     

    ]]>
    0 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254067-startup-ajattelu-tervetullutta-politiikkaan#comments Avoin yhteiskunta Demokratia Hjallis Harkimo Politiikka Thu, 19 Apr 2018 13:00:05 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254067-startup-ajattelu-tervetullutta-politiikkaan
    On tekopyhää olla huolissaan vain Cambridge Analyticasta eikä koko demokratiasta http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253764-on-tekopyhaa-olla-huolissaan-vain-cambridge-analyticasta-eika-koko-demokratiasta <p>Analyysi- ja mielipidevaikuttamisfirma Cambridge Analytica on ollut USA:n vuoden 2016 presidentinvaalien jälkimainingeista lähtien tapetilla. Firma latasi lehtitietojen mukaan Facebookista kymmenien miljoonien ihmisten tiedot ja edelleen <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244866-suomessakin-varoitetaan-facebookista-tama-skandaali-tarkea-muistutus">käytti tätä tietomassaa edesauttamaan Donald Trumpin valtaannousua</a>. Ongelma ei kuitenkaan rajoitu pelkästään näihin firmoihin vaan on syvempi.</p><p>Edellä mainittujen yritysten ongelmia nivelletään usein muihin asioihin ja konsepteihin kuten <strong>totuudenjälkeinen aika</strong>, <strong>hybridivaikuttaminen</strong> ja <strong>valeuutiset</strong>. Ihmiset ovat väärän tiedon vietävissä. Jännästi ongelma tuntuu olevan aina joku muu. Omassa pesässämmehän ei ole vikaa, eihän?</p><p>Tässä vaiheessa on pakko tehdä pari ikävää kysymystä.</p><p><strong>Jos Cambridge Analytica pystyy keikauttamaan kansallisia vaaleja, eikö demokratiassamme kokonaisuutena ole jotain todella pahasti vialla?</strong></p><p><strong>Jos kansalainen ei osaa erottaa totuuksia valheista, minkälaiset valmiudet hänellä voi olla tehdä perusteltuja poliittisia johtopäätöksiä ja äänestää niiden mukaan?</strong></p><p>Jossain kohtaa on epäonnistuttu. En halua syyttää äänestäjiä, sillä he toimivat niillä valmiuksilla, joita he kasvaessaan ja kehittyessään ovat saaneet. Ainakaan omassa nuoruudessani peruskoulutus ei millään tavalla oikeasti kannustanut kriittiseen ajatteluun, vaan pääpaino oli asioiden ulkoa oppimisessa tavalla tai toisella. Osa kritiikkitaidoista tulee kotoa joillekin, vaan ei kaikille. Kriittisestä ajattelusta ja inhottavien kysymysten esittämisestä pitäisi tehdä muodikkaampaa.</p><p>On luonnollisesti todella vaikea kokonaisuus opettaa ihmisille kriittistä ajattelua oikealla tavalla. Ehdottomasti väärä tapa on julistaa jotain tiettyä asiaa totuutena, jota ei voi tai saa minkäänlaisilla argumenteilla kyseenalaistaa. Ihmisiä täytyy rohkaista kyseenalaistamisen tiellä.</p><p>En valitettavasti ole pedagogiikan ihmelapsi, joten kyselin suomalaisen kritiikkikasvatuksen tilasta Opetushallitukselta taannoin. Automaattisen kirjaamokuittauksen lisäksi en saanut asiassa minkäänlaista vastausta. Tämä sattumus ei valitettavasti ole omiaan hälventämään omia pelkojani siitä, että suomalaisellekin valtaeliitille kansalaisten heikommat poliittiset jäsentämisvalmiudet saattavat itseasiassa olla melkoinen taivaan lahja.</p><p>Ongelmamme ei ole Cambridge Analytica tai Facebook, vaan ihmisten kasvattaminen kotona, koulussa ja mediassa lepsuun ajatteluun, mukavuusalueiden tavoitteluun ja konsensushakuisuuteen väärissä asioissa. Pahin ongelmamme ovat kuitenkin poliitikot, jotka käyttävät kansaa häikäilemättä hyväkseen valtapyrkimyksissään.</p><p>Janne Paalijärvi - <a href="http://paalijarvi.fi/" target="_blank" title="http://paalijarvi.fi/">http://paalijarvi.fi/</a><br />Facebook: <a href="https://www.facebook.com/paalijarvi" target="_blank" title="https://www.facebook.com/paalijarvi">https://www.facebook.com/paalijarvi</a><br />Twitter: <a href="https://twitter.com/paalijarvi" target="_blank" title="https://twitter.com/paalijarvi">https://twitter.com/paalijarvi</a></p> Analyysi- ja mielipidevaikuttamisfirma Cambridge Analytica on ollut USA:n vuoden 2016 presidentinvaalien jälkimainingeista lähtien tapetilla. Firma latasi lehtitietojen mukaan Facebookista kymmenien miljoonien ihmisten tiedot ja edelleen käytti tätä tietomassaa edesauttamaan Donald Trumpin valtaannousua. Ongelma ei kuitenkaan rajoitu pelkästään näihin firmoihin vaan on syvempi.

    Edellä mainittujen yritysten ongelmia nivelletään usein muihin asioihin ja konsepteihin kuten totuudenjälkeinen aika, hybridivaikuttaminen ja valeuutiset. Ihmiset ovat väärän tiedon vietävissä. Jännästi ongelma tuntuu olevan aina joku muu. Omassa pesässämmehän ei ole vikaa, eihän?

    Tässä vaiheessa on pakko tehdä pari ikävää kysymystä.

    Jos Cambridge Analytica pystyy keikauttamaan kansallisia vaaleja, eikö demokratiassamme kokonaisuutena ole jotain todella pahasti vialla?

    Jos kansalainen ei osaa erottaa totuuksia valheista, minkälaiset valmiudet hänellä voi olla tehdä perusteltuja poliittisia johtopäätöksiä ja äänestää niiden mukaan?

    Jossain kohtaa on epäonnistuttu. En halua syyttää äänestäjiä, sillä he toimivat niillä valmiuksilla, joita he kasvaessaan ja kehittyessään ovat saaneet. Ainakaan omassa nuoruudessani peruskoulutus ei millään tavalla oikeasti kannustanut kriittiseen ajatteluun, vaan pääpaino oli asioiden ulkoa oppimisessa tavalla tai toisella. Osa kritiikkitaidoista tulee kotoa joillekin, vaan ei kaikille. Kriittisestä ajattelusta ja inhottavien kysymysten esittämisestä pitäisi tehdä muodikkaampaa.

    On luonnollisesti todella vaikea kokonaisuus opettaa ihmisille kriittistä ajattelua oikealla tavalla. Ehdottomasti väärä tapa on julistaa jotain tiettyä asiaa totuutena, jota ei voi tai saa minkäänlaisilla argumenteilla kyseenalaistaa. Ihmisiä täytyy rohkaista kyseenalaistamisen tiellä.

    En valitettavasti ole pedagogiikan ihmelapsi, joten kyselin suomalaisen kritiikkikasvatuksen tilasta Opetushallitukselta taannoin. Automaattisen kirjaamokuittauksen lisäksi en saanut asiassa minkäänlaista vastausta. Tämä sattumus ei valitettavasti ole omiaan hälventämään omia pelkojani siitä, että suomalaisellekin valtaeliitille kansalaisten heikommat poliittiset jäsentämisvalmiudet saattavat itseasiassa olla melkoinen taivaan lahja.

    Ongelmamme ei ole Cambridge Analytica tai Facebook, vaan ihmisten kasvattaminen kotona, koulussa ja mediassa lepsuun ajatteluun, mukavuusalueiden tavoitteluun ja konsensushakuisuuteen väärissä asioissa. Pahin ongelmamme ovat kuitenkin poliitikot, jotka käyttävät kansaa häikäilemättä hyväkseen valtapyrkimyksissään.

    Janne Paalijärvi - http://paalijarvi.fi/
    Facebook: https://www.facebook.com/paalijarvi
    Twitter: https://twitter.com/paalijarvi

    ]]>
    14 http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253764-on-tekopyhaa-olla-huolissaan-vain-cambridge-analyticasta-eika-koko-demokratiasta#comments Kotimaa Demokratia Kriittisyys Mediakasvatus Some Some ja vallankäyttö Fri, 13 Apr 2018 09:00:03 +0000 Janne Paalijärvi http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253764-on-tekopyhaa-olla-huolissaan-vain-cambridge-analyticasta-eika-koko-demokratiasta
    Demokratiaa ja korvatulppia http://artolampila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253710-demokratiaa-ja-korvatulppia <p>Twitterissä silmiini osui twitterissä levinnyt iltalehden <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201804112200871505_pi.shtml">juttu </a>jonka mukaan sotevaliokunnassa olisi hallituspuolueen edustaja laittanut korvatulpat korviinsa asiantuntijakuulemisen ajaksi. Juttu levisi twitterissä aika vauhdikkaasti ja sitä jakoi eteenpäin mm. SDP:n twittertili ja Sanna Marin.</p><p>Keskustan kansanedustaja Hanna Kosonen vastasi keskusteluun nopeasti, ja kertoi olleensa autossa kahden valiokunnan jäsenen kanssa, joista kumpikaan ei ollut mitään tällaista nähnyt. Myöskään iltalehden jutussa haastateltu, mahdollisesti protestin kohteeksi joutunut Linden ei tätä episodia huomannut, mutta iltalehti on ilmeisesti saanut varmistettua tiedon useammasta (jutussa nimettömäksi jäävästä) lähteestä.</p><p>Toivon todella että selvyys asiasta saadaan ihan nimien kera julkisuuteen mahdollisimman pian, sillä tällainen tilanne ja toiminta rapauttaa pahasti uskoa demokraattiseen järejestelmään. Kun sekä syyttäjien että syytetyn nimet ovat pimennossa ja valiokunta kokoontui suljettujen ovien takana ei oikein tiedä mihin pitäisi uskoa.&nbsp;</p><p>Tämän hetken tiedoillahan meillä on kaksi vaihtoehtoa joista kumpikaan ei ole mieluista:</p><p>1) Hallituspuolueiden edustajat käyttäytyvät täysin asiattomasti, lapsellisesti ja vastuuttomasti valiokuntatyöskentelyssä.&nbsp; Mikäli tämä pitää paikkansa olisi erittäin tärkeää tietää keistä kansanedustajista ja mistä puolueesta on kysymys.</p><p>2) Oppositio on valmis levittämään valheita median avustuksella edistääkseen omia poliittisia tavoitteitaan. Mikäli tämä pitää paikkansa olemme hyvää vauhtia menossa kohti trumppilaista demokratiaa jossa totuudella ei niinkään ole väliä tärkeintä on pitää meteliä ja toistella niitä asioita joita kuinkin oma kupla haluaa kuulla.</p><p>Eduskunnan valiokunnat ja kuntien lautakunnat käyttävät päätöksentekoprosesseissa suurta valtaa. Jos haluamme rakentaa demokratiaa joka kestää myös tänä informatiovaikuttamisen, somekohujen ja klikkijournalismin kulta-aikana on avoimuus ainoa vaihtoehto: valiokuntien ja lautakuntien kokousten tulee olla avoimesti seurattavissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Päivitys:<a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201804122200872645_pi.shtml"> &rdquo;Korvani oli todella kipeä&rdquo;</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Twitterissä silmiini osui twitterissä levinnyt iltalehden juttu jonka mukaan sotevaliokunnassa olisi hallituspuolueen edustaja laittanut korvatulpat korviinsa asiantuntijakuulemisen ajaksi. Juttu levisi twitterissä aika vauhdikkaasti ja sitä jakoi eteenpäin mm. SDP:n twittertili ja Sanna Marin.

    Keskustan kansanedustaja Hanna Kosonen vastasi keskusteluun nopeasti, ja kertoi olleensa autossa kahden valiokunnan jäsenen kanssa, joista kumpikaan ei ollut mitään tällaista nähnyt. Myöskään iltalehden jutussa haastateltu, mahdollisesti protestin kohteeksi joutunut Linden ei tätä episodia huomannut, mutta iltalehti on ilmeisesti saanut varmistettua tiedon useammasta (jutussa nimettömäksi jäävästä) lähteestä.

    Toivon todella että selvyys asiasta saadaan ihan nimien kera julkisuuteen mahdollisimman pian, sillä tällainen tilanne ja toiminta rapauttaa pahasti uskoa demokraattiseen järejestelmään. Kun sekä syyttäjien että syytetyn nimet ovat pimennossa ja valiokunta kokoontui suljettujen ovien takana ei oikein tiedä mihin pitäisi uskoa. 

    Tämän hetken tiedoillahan meillä on kaksi vaihtoehtoa joista kumpikaan ei ole mieluista:

    1) Hallituspuolueiden edustajat käyttäytyvät täysin asiattomasti, lapsellisesti ja vastuuttomasti valiokuntatyöskentelyssä.  Mikäli tämä pitää paikkansa olisi erittäin tärkeää tietää keistä kansanedustajista ja mistä puolueesta on kysymys.

    2) Oppositio on valmis levittämään valheita median avustuksella edistääkseen omia poliittisia tavoitteitaan. Mikäli tämä pitää paikkansa olemme hyvää vauhtia menossa kohti trumppilaista demokratiaa jossa totuudella ei niinkään ole väliä tärkeintä on pitää meteliä ja toistella niitä asioita joita kuinkin oma kupla haluaa kuulla.

    Eduskunnan valiokunnat ja kuntien lautakunnat käyttävät päätöksentekoprosesseissa suurta valtaa. Jos haluamme rakentaa demokratiaa joka kestää myös tänä informatiovaikuttamisen, somekohujen ja klikkijournalismin kulta-aikana on avoimuus ainoa vaihtoehto: valiokuntien ja lautakuntien kokousten tulee olla avoimesti seurattavissa.

     

    Päivitys: ”Korvani oli todella kipeä”

    ]]>
    4 http://artolampila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253710-demokratiaa-ja-korvatulppia#comments Demokratia Maakunta- ja soteuudistus Thu, 12 Apr 2018 08:20:22 +0000 Arto Lampila http://artolampila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253710-demokratiaa-ja-korvatulppia
    Eletäänkö Unkarissa nyt vuotta 1933? http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253554-eletaanko-unkarissa-nyt-vuotta-1933 <p>Fidesz saanee 2/3 -määräenemmistön Unkarin parlamenttiin. Ehkä 49%:n ääniosuudella. Se pärjäsi näissä vaaleissa siis aavistuksen verran paremmin kuin NSDAP Saksan vaaleissa vuonna 1933.</p><p>Viktor Orban voi nyt käytännössä säätää minkälaisen asetuksen tahansa perustuslain rajoittamatta. Erillistä valtalakia ei edes tarvita. Mutta siltä varalta, että Unkarissa vielä joskus järjestetään parlamenttivaalit ja Fideszin kannatus putoaa samalle tasolle kuin Saksan natsien vuosina 1932&ndash;33, kannattaa muistaa, miten Hitleristä tuli diktaattori:</p><p>https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtalaki_(Saksa)</p><p>Fideszin vaalikampanjan vertaaminen NSDAP:n kampanjaan on toki sikäli epäoikeudenmukaista, että natsit julistivat etnisiksi ja uskonnollisiksi vihollisikseen lähinnä juutalaiset, mutta Unkarin hallituksen vihollisia ovat tasapuolisesti niin juutalaiset kuin muslimitkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Fidesz saanee 2/3 -määräenemmistön Unkarin parlamenttiin. Ehkä 49%:n ääniosuudella. Se pärjäsi näissä vaaleissa siis aavistuksen verran paremmin kuin NSDAP Saksan vaaleissa vuonna 1933.

    Viktor Orban voi nyt käytännössä säätää minkälaisen asetuksen tahansa perustuslain rajoittamatta. Erillistä valtalakia ei edes tarvita. Mutta siltä varalta, että Unkarissa vielä joskus järjestetään parlamenttivaalit ja Fideszin kannatus putoaa samalle tasolle kuin Saksan natsien vuosina 1932–33, kannattaa muistaa, miten Hitleristä tuli diktaattori:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtalaki_(Saksa)

    Fideszin vaalikampanjan vertaaminen NSDAP:n kampanjaan on toki sikäli epäoikeudenmukaista, että natsit julistivat etnisiksi ja uskonnollisiksi vihollisikseen lähinnä juutalaiset, mutta Unkarin hallituksen vihollisia ovat tasapuolisesti niin juutalaiset kuin muslimitkin.

    ]]>
    128 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253554-eletaanko-unkarissa-nyt-vuotta-1933#comments Demokratia Kansallissosialismi oikeusvaltio Unkari Mon, 09 Apr 2018 12:26:24 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253554-eletaanko-unkarissa-nyt-vuotta-1933
    Ylen hilpeää Unkari-otsikointia http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253524-ylen-hilpeaa-unkari-otsikointia <p>Unkarissa on käyty vaalit. Yle kertoo, että unkarilaiset äänestävät jälleen kerran väärin. Äänestystulos on arvattavissa, koska pääministeri Orbánilla on maassaan vankka kannatus.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;Otsikoissa on havaittavissa väsynyttä tympääntyneisyyttä - tuloshan ei ole mediallekaan yllätys. Silti se yrittää löytää toivonkipinän, opposition elonmerkin, joka kaiken lisäksi saadaan kytkettyä Suomeen ja &quot;länteen&quot;.&nbsp; &nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10142593">https://yle.fi/uutiset/3-10142593</a></p><p>&nbsp;</p><p>Hupaisaa tässä on se, että länsimedian janoama oppositio nojaa sekin &quot;äärioikeistoon&quot;: jutun mukaan&nbsp;liberaalia demokratiaa kannattavien oppositioryhmien on nyt yhdistettävä voimansa äärioikeistolaisen Jobbik-puolueen kanssa!</p><p>&nbsp;</p><p>Muutenhan Unkarin tilanne on valtamediamme mukaan yhtä surkea kuin toisessa ilmansuunnassa: diktaattori valituttaa itsensä uudestaan totalitaristisin ottein, eivätkä kansalaiset saa &quot;oikeasti&quot; valita. Jos he saisivat, he ilmeisesti siis &nbsp;valitsisivat &quot;oikein&quot; eli enimmäkseen liberaaleja ja maahanmuuttomyönteisiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Pakko kuitenkin ihmetellä tätä Ylen otsikointia:&nbsp; <em>&quot;Kuristaako Viktor Orbánin todennäköinen jatkokausi demokratian viimeisimmätkin rippeet?&quot; </em></p><p>&nbsp;</p><p>Olen ihmetellyt tätä ajatusmallia aikaisemminkin. Kun siis Unkarin kansa ilmaisee jälleen kerran haluavansa Orbánin ja hänen Fidesz-puolueensa jatkavan vallassa, toisin sanoen aivan aidosti kannattaa hänen linjaansa, <em>se ei olekaan demokratiaa vaan jotain muuta</em>. Demokratiaa olisi ollut siis vain se vaihtoehto, että Orbán olisi hävinnyt vaalit, ja liberaalit, vasemmisto ja maahanmuuttomyönteiset voittaneet.</p><p>&nbsp;</p><p>Sana &#39;demokratia&#39; on mediassamme saanut lopullisesti uuden merkityksen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Unkarissa on käyty vaalit. Yle kertoo, että unkarilaiset äänestävät jälleen kerran väärin. Äänestystulos on arvattavissa, koska pääministeri Orbánilla on maassaan vankka kannatus.

     

     Otsikoissa on havaittavissa väsynyttä tympääntyneisyyttä - tuloshan ei ole mediallekaan yllätys. Silti se yrittää löytää toivonkipinän, opposition elonmerkin, joka kaiken lisäksi saadaan kytkettyä Suomeen ja "länteen".   https://yle.fi/uutiset/3-10142593

     

    Hupaisaa tässä on se, että länsimedian janoama oppositio nojaa sekin "äärioikeistoon": jutun mukaan liberaalia demokratiaa kannattavien oppositioryhmien on nyt yhdistettävä voimansa äärioikeistolaisen Jobbik-puolueen kanssa!

     

    Muutenhan Unkarin tilanne on valtamediamme mukaan yhtä surkea kuin toisessa ilmansuunnassa: diktaattori valituttaa itsensä uudestaan totalitaristisin ottein, eivätkä kansalaiset saa "oikeasti" valita. Jos he saisivat, he ilmeisesti siis  valitsisivat "oikein" eli enimmäkseen liberaaleja ja maahanmuuttomyönteisiä.

     

    Pakko kuitenkin ihmetellä tätä Ylen otsikointia:  "Kuristaako Viktor Orbánin todennäköinen jatkokausi demokratian viimeisimmätkin rippeet?"

     

    Olen ihmetellyt tätä ajatusmallia aikaisemminkin. Kun siis Unkarin kansa ilmaisee jälleen kerran haluavansa Orbánin ja hänen Fidesz-puolueensa jatkavan vallassa, toisin sanoen aivan aidosti kannattaa hänen linjaansa, se ei olekaan demokratiaa vaan jotain muuta. Demokratiaa olisi ollut siis vain se vaihtoehto, että Orbán olisi hävinnyt vaalit, ja liberaalit, vasemmisto ja maahanmuuttomyönteiset voittaneet.

     

    Sana 'demokratia' on mediassamme saanut lopullisesti uuden merkityksen.

     

    ]]>
    48 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253524-ylen-hilpeaa-unkari-otsikointia#comments Demokratia Fidesz Unkarin vaalit Viktor Orbán Sun, 08 Apr 2018 20:01:21 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253524-ylen-hilpeaa-unkari-otsikointia
    Avoimuutta Helsinkiin http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253386-avoimuutta-helsinkiin <p>Kaupunginvaltuuston kokoukset ovat julkisia, mutta kaupunginhallituksen ja lautakuntien kokoukset eivät. Miksi?</p><p>Helsingissä kaupunginvaltuuston kokouksia voi katsoa <a href="http://helsinkikanava.fi/" target="_blank">Helsinki-kanavalta</a>. Valtuusto ei ole kuitenkaan ainoa tärkeä päätöksentekijä. Kaupunginhallitus sekä lautakunnat, niiden jaostot ja toimikunnat tekevät myös tärkeitä päätöksiä, mutta niiden kokouksia ei voi katsoa mistään. Ne pidetään suljettujen ovien takana, vaikka suurin osa niiden käsittelemistä asioista on julkisia.</p><p>Helsinki hyväksyi syksyllä 2017 <a href="https://www.hel.fi/kaupunkistrategia">kaupunkistrategian</a>, jonka mukaan &quot;Helsinki vahvistaa asemaansa osallisuuden ja avoimuuden kansainvälisenä edelläkävijänä&quot;. Nyt pitäisi ryhtyä sanoista tekoihin.</p><p>Helsingissä piraatit ovat näyttäneet esimerkkiä <a href="http://helsinki.piraattipuolue.fi/2017/11/lehdistotiedote-piraatit-360-striimaavat-valtuustoryhman-kokoukset/" target="_blank">lähettämällä suoraa verkkolähetystä</a> valtuustoryhmänsä kokouksista. Tällaista ei tiettävästi kukaan Suomessa ole aiemmin tehnyt eikä tee. (Ks. esim. <a href="https://www.facebook.com/609752089/videos/10156303937552090/" target="_blank">videotallenne 4.4. pidetystä kokouksesta</a>.)</p><p>Lisäksi piraattien kaupunginvaltuutettu Petrus Pennanen <a href="https://twitter.com/petruspennanen/status/981549516242419713" target="_blank">jätti eilen valtuustoaloitteen</a> avoimista kokouksista. Aloitteessa esitetään, että kaupungin toimielinten pitäisi kokeilla ainakin osittain avoimia kokouksia tällä valtuustokaudella. Avoimuus toteutettaisiin ensisijaisesti verkkolähetyksellä.</p><p>Aloitteen 17 allekirjoittajan joukossa ovat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Otso Kivekäs (vihr.), feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro ja <a href="https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/paatoksenteko/kaupunginvaltuusto/aloitteet/aloitteet-2014/aloite-kokousten-avaamisesta-julkisiksi">vastaavan sisältöisen aloitteen</a> edellisellä valtuustokaudella tehnyt Sami Muttilainen (vas.).</p><p>Aloite kohtaa varmasti myös vastustusta, joten on syytä jo etukäteispainotteisesti kumota muutama vastaväite.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>&quot;Kokouksista tulisi poliittista teatteria&quot;</strong></p><p>Kaupunginvaltuuston kokoukset ovat pahimmillaan poliittista teatteria ja kuuluisan <a href="https://www.youtube.com/watch?v=3i4EVfLtIu8" target="_blank">kasvisruokapäiväkeskustelun</a> kaltaista sekoilua. Leviäisikö sama meininki myös muihin toimielimiin?</p><p>En usko. Olen sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen ja istunut muutamissa kokouksissa. Lautakunnassa istutaan yhden pöyden ympärillä ja käsitellään hyvin konkreettisia asioita. Lisäksi 13 jäsenen kokous on aika erilainen kuin 85 jäsenen kokous. Valtuuston kokouksissa olisi teatteria avoimuudesta riippumatta, eikä avoimuus toisi lautakuntiin teatteria.</p><p>Yhdessäkään sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa, jossa olen istunut, ei ole ollut yhtäkään sellaista puheenvuoroa, jonka lähettäminen verkkoon olisi jotenkin nolannut esittäjänsä. Lautakunnassa on käyty monia mielenkiintoisia keskusteluja, jotka olisivat ansainneet laajemmankin yleisön. On sääli, että ne ovat jääneet vain kokoushuoneen seinien sisään.</p><p>Avoimuus on nykypäivää.&nbsp;Avoimuus parantaa oikean tiedon leviämistä ja ehkäisee huhuja. Kun avoimista kokouksista tulee käytäntö, poliitikot alkavat pian ihmetellä, miksi ne koskaan olivat suljettuja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>&quot;Kokouksissa käsitellään myös salassapidettäviä asioita&quot;</strong></p><p>Esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakunnassa käsitellään asioita, jotka ovat yksityisyyden suojan tai kilpailutuksiin liittyvien säännösten takia salassapidettäviä. Suurin osa asioista on kuitenkin täysin julkisia. Kokouksissa voisi olla erikseen julkinen osa ja suljettu osa, tai sitten salassapidettävät asiat voitaisiin keskittää tiettyihin suljettuihin kokouksiin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>&quot;Toteuttaminen olisi käytännössä hankalaa&quot;</strong></p><p>Virkamiesten laintulkinta on kuulemma se, että kokouksiin pitäisi järjestää myös fyysinen läsnäolomahdollisuus, eli pelkkä striimaus ei riitä. Striimaus on kuitenkin nykyään ensisijainen tapa seurata kokouksia, ja fyysisen läsnäolomahdollisuuden vaatiminen hankaloittaisi kokousjärjestelyjä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoushuoneessa ei ole yleisölle paikkoja. Vieraiden ihmisten päästäminen kokoustiloihin voisi edellyttää ylimääräisiä vahtimestaripalveluja.</p><p>Tämä tulkinta on johtanut siihen, että aiemmin <a href="https://www.helsinkikanava.fi/kanava/fi/videot/video?id=3331">avoimuutta kokeillut ympäristölautakunta</a> joutui kokoontumaan kaupunginvaltuuston istuntosalissa. Se taas ei ole pienelle lautakunnalle ollenkaan sopiva paikka kokoustaa.</p><p>Avoimuuden parantaminen ei kertakaikkiaan voi tyssätä tällaiseen muotoseikkaan. <a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150410#L12P101" target="_blank">Laissa</a> ei suoraan säännellä avoimuuden toteuttamistapoja. Jos &quot;virallista&quot; avoimuutta pidetään kuitenkin näin hankalasti toteutettavana, voisiko kokoukset striimata &quot;epävirallisesti&quot; ilman että ne olisivat virallisesti avoimia?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>&quot;Kokousten kuvaaminen olisi kallista&quot;</strong></p><p>Aiemmin virkamiestasolta <a href="https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatos/2015/Kanslia_2015-05-20_Kvsto_10_Pk/94D4C9AA-5D36-4A35-B32D-D92D32CEC727/Kj_-_Valtuutettu_Sami_Muttilaisen_aloite_kaupungin.html" target="_blank">on viestitetty</a>, että lautakunnan kokouksen lähettäminen Helsinki-kanavan kautta maksaisi 700 euroa kokousta kohti. Vaikka tämäkään ei&nbsp; muuttaisi kokousten järjestämiskuluja järisyttävästi, halvempia mahdollisuuksia on olemassa.</p><p>Helsingin piraattien valtuustoryhmän kokouksia on striimattu satasen webkameralla, jonka operointiin ei tarvita lisähenkilökuntaa. Vastaavasti voitaisiin toimia myös lautakunnissa. Valtuustoaloitteen tarkoitus on selvittää avoimuuteen mahdollisimman yksinkertaista toteuttamistapaa, josta aiheutuvat lisäkustannukset olisivat mahdollisimman pieniä.</p><p>Uskon vakaasti, että avoimuus on tulevaisuutta. Avoimuus vahvistaa ihmisten uskoa kansanvaltaiseen päätöksentekoon. Etsitään yhdessä ratkaisu!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaupunginvaltuuston kokoukset ovat julkisia, mutta kaupunginhallituksen ja lautakuntien kokoukset eivät. Miksi?

    Helsingissä kaupunginvaltuuston kokouksia voi katsoa Helsinki-kanavalta. Valtuusto ei ole kuitenkaan ainoa tärkeä päätöksentekijä. Kaupunginhallitus sekä lautakunnat, niiden jaostot ja toimikunnat tekevät myös tärkeitä päätöksiä, mutta niiden kokouksia ei voi katsoa mistään. Ne pidetään suljettujen ovien takana, vaikka suurin osa niiden käsittelemistä asioista on julkisia.

    Helsinki hyväksyi syksyllä 2017 kaupunkistrategian, jonka mukaan "Helsinki vahvistaa asemaansa osallisuuden ja avoimuuden kansainvälisenä edelläkävijänä". Nyt pitäisi ryhtyä sanoista tekoihin.

    Helsingissä piraatit ovat näyttäneet esimerkkiä lähettämällä suoraa verkkolähetystä valtuustoryhmänsä kokouksista. Tällaista ei tiettävästi kukaan Suomessa ole aiemmin tehnyt eikä tee. (Ks. esim. videotallenne 4.4. pidetystä kokouksesta.)

    Lisäksi piraattien kaupunginvaltuutettu Petrus Pennanen jätti eilen valtuustoaloitteen avoimista kokouksista. Aloitteessa esitetään, että kaupungin toimielinten pitäisi kokeilla ainakin osittain avoimia kokouksia tällä valtuustokaudella. Avoimuus toteutettaisiin ensisijaisesti verkkolähetyksellä.

    Aloitteen 17 allekirjoittajan joukossa ovat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Otso Kivekäs (vihr.), feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro ja vastaavan sisältöisen aloitteen edellisellä valtuustokaudella tehnyt Sami Muttilainen (vas.).

    Aloite kohtaa varmasti myös vastustusta, joten on syytä jo etukäteispainotteisesti kumota muutama vastaväite.

     

    "Kokouksista tulisi poliittista teatteria"

    Kaupunginvaltuuston kokoukset ovat pahimmillaan poliittista teatteria ja kuuluisan kasvisruokapäiväkeskustelun kaltaista sekoilua. Leviäisikö sama meininki myös muihin toimielimiin?

    En usko. Olen sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen ja istunut muutamissa kokouksissa. Lautakunnassa istutaan yhden pöyden ympärillä ja käsitellään hyvin konkreettisia asioita. Lisäksi 13 jäsenen kokous on aika erilainen kuin 85 jäsenen kokous. Valtuuston kokouksissa olisi teatteria avoimuudesta riippumatta, eikä avoimuus toisi lautakuntiin teatteria.

    Yhdessäkään sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa, jossa olen istunut, ei ole ollut yhtäkään sellaista puheenvuoroa, jonka lähettäminen verkkoon olisi jotenkin nolannut esittäjänsä. Lautakunnassa on käyty monia mielenkiintoisia keskusteluja, jotka olisivat ansainneet laajemmankin yleisön. On sääli, että ne ovat jääneet vain kokoushuoneen seinien sisään.

    Avoimuus on nykypäivää. Avoimuus parantaa oikean tiedon leviämistä ja ehkäisee huhuja. Kun avoimista kokouksista tulee käytäntö, poliitikot alkavat pian ihmetellä, miksi ne koskaan olivat suljettuja.

     

    "Kokouksissa käsitellään myös salassapidettäviä asioita"

    Esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakunnassa käsitellään asioita, jotka ovat yksityisyyden suojan tai kilpailutuksiin liittyvien säännösten takia salassapidettäviä. Suurin osa asioista on kuitenkin täysin julkisia. Kokouksissa voisi olla erikseen julkinen osa ja suljettu osa, tai sitten salassapidettävät asiat voitaisiin keskittää tiettyihin suljettuihin kokouksiin.

     

    "Toteuttaminen olisi käytännössä hankalaa"

    Virkamiesten laintulkinta on kuulemma se, että kokouksiin pitäisi järjestää myös fyysinen läsnäolomahdollisuus, eli pelkkä striimaus ei riitä. Striimaus on kuitenkin nykyään ensisijainen tapa seurata kokouksia, ja fyysisen läsnäolomahdollisuuden vaatiminen hankaloittaisi kokousjärjestelyjä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoushuoneessa ei ole yleisölle paikkoja. Vieraiden ihmisten päästäminen kokoustiloihin voisi edellyttää ylimääräisiä vahtimestaripalveluja.

    Tämä tulkinta on johtanut siihen, että aiemmin avoimuutta kokeillut ympäristölautakunta joutui kokoontumaan kaupunginvaltuuston istuntosalissa. Se taas ei ole pienelle lautakunnalle ollenkaan sopiva paikka kokoustaa.

    Avoimuuden parantaminen ei kertakaikkiaan voi tyssätä tällaiseen muotoseikkaan. Laissa ei suoraan säännellä avoimuuden toteuttamistapoja. Jos "virallista" avoimuutta pidetään kuitenkin näin hankalasti toteutettavana, voisiko kokoukset striimata "epävirallisesti" ilman että ne olisivat virallisesti avoimia?

     

    "Kokousten kuvaaminen olisi kallista"

    Aiemmin virkamiestasolta on viestitetty, että lautakunnan kokouksen lähettäminen Helsinki-kanavan kautta maksaisi 700 euroa kokousta kohti. Vaikka tämäkään ei  muuttaisi kokousten järjestämiskuluja järisyttävästi, halvempia mahdollisuuksia on olemassa.

    Helsingin piraattien valtuustoryhmän kokouksia on striimattu satasen webkameralla, jonka operointiin ei tarvita lisähenkilökuntaa. Vastaavasti voitaisiin toimia myös lautakunnissa. Valtuustoaloitteen tarkoitus on selvittää avoimuuteen mahdollisimman yksinkertaista toteuttamistapaa, josta aiheutuvat lisäkustannukset olisivat mahdollisimman pieniä.

    Uskon vakaasti, että avoimuus on tulevaisuutta. Avoimuus vahvistaa ihmisten uskoa kansanvaltaiseen päätöksentekoon. Etsitään yhdessä ratkaisu!

    ]]>
    0 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253386-avoimuutta-helsinkiin#comments Avoimuus Demokratia Helsinki Kunnat Thu, 05 Apr 2018 17:22:53 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253386-avoimuutta-helsinkiin