Nato http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132718/all Sat, 18 May 2019 16:58:00 +0300 fi Venäjän tehokas ase - ennen se oli rauhanliike, nyt oikeistopopulistit http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276154-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit <p>Julkaisin kirjoituksen tuolla &rdquo;<em>Venäjän tehokas ase - ennen se oli rauhanliike, nyt oikeistopopulistit</em>&rdquo; -otsikolla ensi kerran jo vuosi sitten heinäkuussa (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258025-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit"><u>US-blogi 9.7.2018</u></a>).</p><p>Kirjoitus on syytä julkaista uudestaan sen ajankohtaisuuden vuoksi.</p><p>Käymme parhaillaan eurovaaleja. Ennakkoäänestys on menossa ensi tiistaihin saakka. Varsinainen vaalipäivä on viikon päästä sunnuntaina 26.5.2019.</p><p>EU:n oikeistopopulistiset liikkeet ovat liittoutumassa - tai vähintäänkin hakemassa tiivistä yhteistyötä - keskenään. Suomesta kuvioissa mukana on myös Perussuomalaiset Laura Huhtasaaren johdolla.</p><p>Oikeistopopulistisesta liikehdinnästä on käytetty myös sävyisämpää kansallismieliset puolueet -määritelmää. Minä en voisi koskaan käyttää tuosta sekasikiöliikkeestä kansallismieliset puolueet -määritelmää. En koskaan. Kansallismielisyyden määritelmää tuo sekasikiöliike ei koskaan ansaitse.</p><p>Kyse oikeistopopulismissa on ennen kaikkea Venäjä-mielisyydestä, ei kansallismielisyydestä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Oikeistopopulistiset liikkeet ovat kokoontuneet tänään Italian Milanoon. Mukana Suomesta on myös Perusuomalaiset. Italia on EU:n nykyinen ja tuleva murheenkryyni ja Italian oikeistopopulismi on tuon kryynin yksi ilmentymä.</p><p>Italian talous on kuralla eikä maa ole kyennyt taloudellisen kyvykkyyden parantamisen edellyttämiin uudistuksiin. Italia on taloudellisessa rapakunnossa. Italia on ollut jo pitkään taloudellisessa rapakunnossa.</p><p>Rapakuntoisen valtion kansa on nyt viimeisimpänä keinona tukeutunut oikeistopopulistiseen liikkeeseen ratkaisuna saada asiat paremmalle tolalle tekemättä itse mitään. Kysymys on siitä, että omat laskut halutaan muiden maksettavaksi.</p><p>Italiasta on tullut oikeistopopulistisen liikkeen johtovaltio, ja se on nähnyt mahdollisuudekseen kokoamalla Euroopan oikeistopopulistiset liikkeet yhteen pönkittää omaa asemaansa EU:ssa. Italia on siis pyrkimässä eurooppalaisen oikeistopopulismin vetäjäksi - ja Venäjän avittamana, tietty.</p><p>Suomessa mukaan tuohon EU:n sisällä Italian johdolla törröttävään sekasikiölaumaan on lähtenyt Perussuomalaiset.</p><p>Muutoin en tuon &rdquo;<em>vika kaikkiin ongelmiin on muissa, ei missään nimissä meissä</em> &rdquo; -sekasikiölauman toimiin puuttuisi, mutta Venäjä on nähnyt liikkeessä taas kerran oivallisen mahdollisuuden hajottaa EU:ta sisältä päin.</p><p>Venäjä on &nbsp;toiminut määrätietoisesti jo vuosien ajan oikeistopopulististen liikkeiden tukemisessa. Venäjä on jo saanut itselleen myös jo tulosta aikaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>Onko Venäjälle tulossa eurovaaleissa jättipotti?</p><p>Jos minusta on kiinni, ei kuuna päivänä. En koskaan voisi äänestää Putin- ja Venäjä-mielisiä Euroopan parlamenttiin eurovaaleissa. En koskaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Itävallan hallituspuolueen ryhmänjohtaja lieventäisi Venäjä-pakotteita: &rsquo;Pakotteista ei ole ollut minkäänlaista apua&rsquo;</em>&rdquo; (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7ec2ae85-7047-4f23-a662-340006807816"><u>IL 10.11.2018</u></a>).</p><p>Tuo Iltalehden uutisotsikko oli siis viime vuoden puolelta. Itävallan oikeistopopulistinen hallitus halusi ja haluaa Venäjä-pakotteista eroon.</p><p>&rdquo;<em>Itävallan varaliittokansleri Strache eroaa tehtävästään: käy salaa kuvatulla videolla kauppaa venäläis&shy;oligarkin sukulaista esittävän naisen kanssa</em>&rdquo; on tuore uutisotsikko Helsingin Sanomien nettisivuilla (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006110100.html"><u>HS 18.5.2019</u></a>).</p><p>Oikeistopopulistisen hallituspuolueen FPÖ:n johtaja, varaliittokansleri Heinz-Christian Strache joutui tänään eroamaan tiedotusvälineiden kerrottua hänen halukkuudestaan ottaa vastaan lahjuksia venäläisen oligarkin sukulaisena esiintyneeltä naiselta. Nainen kertoi olevansa Putinin ystävä. &nbsp;</p><p>Strache suostui salaa kuvatulla videolla Kronen Zeitung -lehteä koskeviin venäläisnaisen esittämiin järjestelyihin, jos lehti puolestaan auttaa FPÖ:n&nbsp;vaalikampanjointia. Vastineeksi Strache lisäksi esitti, että hallitukseen noustuaan hän voisi tehdä venäläisnaisen kanssa tätä hyödyttäviä julkisia sopimuksia esimerkiksi rakennusalalla.</p><p>Tuo Itävallan tapaus on hyvä esimerkki, miksi tuota helvetin oikeistopopulistista sekasikiölaumaa ei kenenkään pidä äänestää Euroopan parlamenttiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Oheinen tämän luvun jälkeinen kirjoitus on siis julkaistu ensi kerran 9.7.2018 ja siinä on kirjattuna tuon ajankohdan tapahtumia, jotka saattavat tuntua nyt vanhoilta.</p><p>Kyse kaiken kaikkiaan on siis siitä, että Venäjällä ja Venäjää ennen Neuvostoliitolla on erittäin hyvä hajuaisti haistella Euroopasta sellaisia trendejä ja ihmisten mieltymyksiä, joita se osaa taitavasti vahvistaa edukseen ja hajottaa vastapuolta. Rauhanliikkeen on korvannut oikeistopopulismi.</p><p>Nyt oikeistopopulistit keinolla millä hyvänsä pyrkivät saamaan valtaa hinnasta tai keinoista välittämättä. Venäjä on haistanut oikeistopopulistisen haaskan ja käyttää tuota halukasta haaskaa häikäilemättä hyväkseen. On käyttänyt jo pitkän aikaa kuten rauhanliikettäkin aikanaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Elokuva Mieletön elokuu, 22.6.2018 klo 20.45, TV 1.</p><p>&rdquo;<em>Komedia kylmän sodan Helsingistä vuonna 1962. Kansainvälinen nuorisofestivaali aiheuttaa mellakoita ja naiset menettävät sydämensä ulkomaalaisille miehille. N: Kati Outinen, Laura Birn. O: Taru Mäkelä. Suomi 2013. (U)&nbsp;1 h 39 min.</em>&rdquo;</p><p>Edellä mainittu TV 1:ssä juhannusaattona esitetty elokuva antoi minulle kipinän kirjoittaa tämän pitkän blogikirjoituksen. Elokuva ensiesitys televisiossa oli 3.1.2016 (<a href="https://areena.yle.fi/1-2382147"><u>Yle Areena 3.1.2016</u></a>).</p><p>Tämä kirjoitus edellyttää lukijalta suurta kärsivällisyyttä. Blogikirjoitus on tarkoitettu luettavaksi kirjoituksen teemaan syvästi vihkiytyneille - siis niille, joita kiinnostaa itäisen naapurinne kyseenalaiset toimintatavat länsimaissa niin historiassa kuin tänä päivänä.</p><p>Itäisen naapurimme toimintatavat noudattavat edelleen samaa peruskaavaa kuin kylmän sodan aikaan. Mikään ei ole muuttunut.</p><p>Tuo Mieletön elokuu -elokuva on vain aasinsilta kirjoitukseni aiheeseen. Aasinsilta siihen, millaisia keinoja entinen Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä ovatkaan keksineet edistääkseen omia päämääriä länsimaissa. Miten tavallisia ihmisiä eikä vain pelkästään poliitikkoja tai silmäätekeviä on käytetty hyväksi.</p><p>&rdquo;Rauha ja ystävyys&rdquo;, &rdquo;rauha ja ystävyys&rdquo;, &rdquo;rauha ja ystävyys&rdquo; -huudot toistuvat Mieletön elokuu -elokuvassa noin kahdeksan minuutin kohdalla, kun nuorisofestivaalilaiset vyöryivät banderolleineen pitkin Helsinkiä.</p><p>Helsingin kymmenpäiväisen nuorisofestivaalin (<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/nuorisofestivaalit-helsingissa-1962"><u>Yle 8.9.2006</u></a>) järjestäjinä toimivat Demokraattisen nuorison maailmanliitto (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Demokraattisen_nuorison_maailmanliitto"><u>DNML</u></a>) sekä Prahassa päämajaansa pitänyt International Union of Students (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/International_Union_of_Students"><u>IUS</u></a>). Kyseisten järjestöjen taustalla oli Neuvostoliitto liittolaisineen.</p><p>Vuosikymmentä myöhemmin vuonna 1973 Agit Prop lauloi Rauha, ystävyys, solidaarisuus -kappaletta jatkaen vuoden 1962 kansainvälisen nuorisofestivaalin teemaa sanasta sanaan. Tuo Agit Propin esitys löytyy vaikkapa YouTubesta tuolla laulun nimen hakusanalla. Kannattaa käydä kuuntelemassa, että pääsee mukaan itäisen ystävämme rauhanaatteen tunnelmaan.</p><p>Noina kylmän sodan vuosina ja vuosikymmeninä Neuvostoliitolla riitti lännessä ja lännen tuntumassa rauhanaatteen agitaattoreita ihan ilmaiseksi aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Kolme vuosikymmentä aikaisemmin 1950-luvun alussa Neuvostoliitto myös tiesi, mikä vetosi sodan kokeneiden tunteeseen, kun toisen maailmansota oli vielä tuoreessa muistissa.</p><p><strong>Rauhanliike ennen</strong></p><p>Maailman rauhanneuvosto - World Peace Council (<a href="http://www.wpc-in.org/about-wpc"><u>WPC</u></a>) - on omien sanojensa mukaa anti-imperialistinen, riippumaton ja liittoutumaton rauhanliike. Siis riippumaton ja liittoutumaton.</p><p>WPC perustettiin vuoden 1950 marraskuussa, mutta liikkeen synnyinprosessi sai alkunsa jo vuonna 1948 Puolassa pidetyssä Älymystön rauhankongressissa rauhan puolustamiseksi (Мировой Конгресс Интеллектуалов в защиту Мира, Światowy Kongres Intelektualistów w Obronie Pokoju). Ajankohta on melko tarkalleen sama, jolloin myös Naton perustamisprosessi alkoi.</p><p>Puolan rauhankongressilla ei tosiasiallisesti ollut mitään tekemistä rauhanliikkeen kanssa.</p><p>Raadollisesti rauhankongressi oli osa Neuvostoliiton ja Stalinin alkavaa tavoitetta hidastaa Yhdysvaltain johtamaa ydinaseohjelmaa länsimaissa vaikuttamalla maailman yleiseen mielipiteeseen edistämällä kommunistisia voimia rauhankannattajina ja vastaavasti kuvaamalla lännen toimia uhkana rauhalle.</p><p>Tuolloin vuonna 1948 sai alkunsa myös nykyisessä muodossa Neuvostoliiton määrittelemänä käsite &rdquo;amerikkalainen imperialismi&rdquo;, joka edelleen pitää puoliaan täällä Suomessa vielä 70 vuoden jälkeen.</p><p>WPC:stä muodostui Neuvostoliiton tärkein sodanjälkeinen näyteikkunajärjestö ja politiikantekoväline, jolla pyrittiin vaikuttamaan länsimaissa asuvien ihmisten mielipiteeseen tavoilla, jotka ihmiset kokivat tärkeäksi tuolloin. WPC oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean kansainvälinen osaston ja Neuvostoliiton rauhan komitean suorassa ohjauksessa.</p><p>WPC:n ensimmäinen päämaja oli Pariisissa, mistä se karkotettiin ns. viidennen kolonnan edustajana, kun Ranskalle selvisi rauhanneuvoston todellinen luonne. Pariisin jälkeen WPC:n päämajalle ei enää löytynyt tilaa Nato-maissa, ja Neuvostoliitto joutui etsimään uutta päämajasijaintia blokkien väliseltä alueelta.</p><p>Itävallassa vuosina 1954-1968 ollessaan neuvosto joutui vuonna 1957 muuttamaan nimeään International Institute for Peace -järjestöksi tullakseen jotenkin toiminnalleen mahdolliseksi Itävallassa. Vuodesta 1968 vuoteen 1991 WPC:n päämaja oli Helsingissä ja sen jälkeen Kreikassa.</p><p>Jos Neuvostoliiton kylmän sodan alkuvaiheen rauhankampanja kiinnostaa enemmän, esitän luettavaksi Vladimir Dobrenkon laatiman tutkielman otsikolla &rdquo;<em>Conspiracy of Peace: The Cold War, the International Peace Movement, and the Soviet Peace Campaign, 1946-1956</em>&rdquo;, joka löytyy <a href="http://etheses.lse.ac.uk/3479/1/Dobrenko_Conspiracy_of_Peace.pdf"><u>täältä</u></a>.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhanliikkeen välineeksi suurvaltapolitiikkaan heti toisen maailmansodan jälkeen? Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhan käsitteen kaikessa mahdollisessa välineeksi suurvaltapolitiikkaan, josta yhtenä esimerkkinä olivat nuorisofestivaalit vaikkapa Helsingin tapaan vuonna 1962?</p><p>Rauhalla ja pyyteettömällä rauhatahtoisuudella ei ollut mitään tekemistä Neuvostoliiton tavoitteissa, kyse oli puhtaasta turvallisuus-, puolustus- ja suurvaltastrategiasta. Jo vuoden 1948 Puolan rauhankongressissa kyse oli ydinaseista ja niihin liittyen Naton perustamisesta. Toisen maailmansodan tiimoilta Yhdysvalloilla oli jo ydinase, mitä Neuvostoliitolla ei vielä ollut.</p><p>Naton perustamisen myötä länsi pyrki luomaan vastavoimaa Neuvostoliiton konventionaalisten aseiden ylivoimalle Euroopassa. Neuvostoliitto olisi kyennyt tuolla ylivoimalla valtaamaan koko Euroopan ilman suurempia menetyksiä aina Atlantin rannikolle saakka.</p><p>Läntisen Euroopan puolustaminen perustui Natossa toisen maailmasodan jälkeen siis ydinaseisiin.</p><p>Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen atomipomminsa 29. elokuuta 1949 ollen reilun puolivuosikymmentä Yhdysvaltoja jäljessä. Puolivuosikymmentä ydinaseiden kaltaisissa joukkotuhoaseissa on pitkä aika. Stalin ja Neuvostoliitto olivat hieman hädissään.</p><p>Offset strategy on nimitys yhdysvaltalaiselle turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle strategialle, joita Yhdysvallat on luonut toisen maailmansodan jälkeen sekä itsensä että liittolaistensa turvaksi. Osuvin suomalainen käännös Offset strategy -sanalle lienee vastavoimastrategia.</p><p>Ensimmäisen strategian loi kenraali Dwight David Eisenhower 1950-luvun puolivälissä ja tuon vastavoimastrategian kausi kesti 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin. Alun perin strategian nimi oli New Look, historian valossa käytetään nykyisin nimenä myös Offset Strategy (The U.S. Offset Strategy).</p><p>Neuvostoliiton konventionaalinen armeija oli siis vahva toisen maailmasodan jäljiltä. Vastavoimastrategian pohjimmainen lähtökohta oli, ettei Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden kannata rakentaa Neuvostoliiton vertaista konventionaalista armeijaa, vaan vastavoima luodaan asymmetrisesti ydinasein.</p><p>Ensimmäinen vastavoimastrategia olikin hyvin toimiva strategia siihen saakka, kunnes Neuvostoliitto teki suuria panostuksia taktiseen ja strategiseen ydinasearsenaaliinsa ja ylitti lännen ydinasekapasiteetin kuvan 1 mukaisesti 1970-luvun jälkipuolella. Kuva 1 kertoo myös Yhdysvaltain ydinaseiden ylivoiman toisen sodan jälkeen, joka perustui siis Eisenhowerin johdolla luotuun ensimmäiseen vastavoimastrategiaan.</p><p>Ymmärrettävästi rauhanaatteella oli laajaa kantapintaa Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Lännessä ihmiset eivät vielä 1940- ja 1950-lukujen taitteessa täysin ymmärtäneet muuttunutta tilannetta, jossa Neuvostoliitto olisi lännen vihollinen.</p><p>Neuvostoliitto otti yhdeksi keskeisemmäksi toimintastrategiakseen pyrkimyksen vaikuttaa eurooppalaisten ihmisten rauhantahtoisuuteen perustamalla rauhanaatteen liikkeitä eri muodoissa. Muotoja ja liikkeitä rauhan ja solidaarisuuden teemoilla Neuvostoliitolla riitti.</p><p>Kun nyt 2010-luvulla puhutaan Venäjän hybridivaikuttamisesta, ei mitään uutta ole tapahtunut. Neuvostoliitolle ja nykyisin Venäjälle mielipidevaikuttaminen vastustajien joukossa on tuttua puuhaa. Nyt poikkeuksellista on se, että toisin kuin kylmän sodan aikaan, Venäjä on onnistunut tällä vuosikymmenellä tavoitteissaan lähes täysin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Neuvostoliitolla oli ja Venäjä edelleen on suuri kyky löytää lännestä ns. hyödyllisiä idiootteja ajamaan etujaan. 1950-luvulla WPC värväsi johtoasemiin vasemmistolaisia rauhanaktivisteja, jotka eivät välttämättä oivaltaneet liittyneensä järjestöön, jota Neuvostoliitto käytti vain välineenä ajamaan raadollisia suurvaltapoliittisia päämääriään.</p><p>Neuvostoliitto onnistui valjastamaan runsaasti eurooppalaisia kuuluisuuksia ajamaan pyyteellisiä etujaan WPC-rauhanliikkeen kautta.</p><p>Yksi esimerkki WPC:hen &rdquo;värvätyistä&rdquo; on ranskalainen Jean Frédéric Joliot-Curie, josta tuli Maailman rauhanneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja. Nuorempana Joliot-Curie toimi nobelisti Marie Curien assistenttina. Hänen tieteellinen uransa koski atomin ytimen tutkimusta, kuinkas muuten. Joliot-Curie sai vaimonsa Irène Joliot-Curien kanssa kemian Nobelin vuonna 1935.</p><p>Muita kylmän sodan aikaisia Neuvostoliiton palvelukseen rauhanliikkeen kautta valjastaneita suuruuksia olivat muun muassa yhdysvaltalainen sosiologi ja kansalaisoikeusliikkeen johtajia W. E. B. Du Bois, yhdysvaltalainen näyttelijä, urheilija, kirjailija ja kansalaisoikeusaktivisti Paul Robeson, yhdysvaltalainen kirjailija Howard Fast, espanjalainen kuvataiteilija Pablo Picasso, ranskalainen historioitsija, runoilija ja kirjailija Louis Aragon, brasilialainen kirjailija Jorge Amado, chileläinen Nobel-palkittu runoilija Pablo Neruda, unkarilainen marxilainen filosofi ja kirjallisuuskriitikko György Lukacs, italialainen taidemaalari Renato Guttuso, ranskalainen filosofi ja kirjailija Jean-Paul Sartre, meksikolainen taidemaalari ja graafikko Diego Rivera ja syyrialainen vallankumousjohtaja Muhammad al-Ashmar.</p><p>Neuvostoliiton hybridivaikuttamisen kyvykkyydestä jo tuolloin kertoo Pablo Picasson tapaus. Picasson kuuluisa kyyhkynen (<a href="https://www.pablopicasso.org/dove-of-peace.jsp"><u>La Colombe</u></a> -litografia) valittiin aluksi Pariisissa vuonna 1949 pidetyn Rauhankannattajien maailmankongressin (World Congress of Partisans for Peace) tunnukseksi ja myöhemmin Picasson kyyhkynen hyväksyttiin koko WPC:n symboliksi.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kuva 2 on otettu vuonna 1952 Itä-Berliinissä pidetyssä WPC:n kongressissa, jossa Picasson kyyhkysen alapuolisessa bannerissa luki &rdquo;<em>Deutschland muss ein Land des Friedens sein</em>&ldquo;. Vapaasti suomennettuna: &quot;<em>Saksan on oltava rauhan maa</em>&quot;.</p><p>Neuvostoliitto tyrkytti siis rauhaa ihan joka paikkaan.</p><p>Jaetusta Saksasta &rdquo;rauhan maana&rdquo; oli tulossa Neuvostoliiton seuraava ongelma. Berliinin saarto oli jo ollut 24.6.1948-12.5.1949 välisenä aikana, ja Saksan tilanne kärjistyi Berlinin muurin rakentamiseen vuonna 1961. Ponnisteluilla rauhaan vedoten Neuvostoliitto ei kyennyt ratkaisemaan Saksan kysymystä luomansa rauhanliikeagendan ja WPC:n avulla.</p><p>Tuorein WPC:n esimerkki Venäjän poliittisten etujen ajamisesta tältä kesältä on &rdquo;<em>WPC against NATO Summit 2018</em>&rdquo; -tapahtumat, joiden iskulause on &rdquo;<em>Yes to peace, no to Nato</em>&rdquo; (<a href="http://www.wpc-in.org/"><u>WPC 6.7.-7.7.2018</u></a>). Kuvassa 3 esitetty WPC:n Naton vastainen juliste kertoo paljon järjestöstä, joka näyttää edelleenkin perustavan toimintaansa kylmän sodan aikaisiin menetelmiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Rauhanaatteella ja rauhanliikkeellä ratsastaminen osoittaa entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän kyvykkyyttä löytää lännessä tapoja, jotka vetoavat päättäjiin, merkkihenkilöihin sekä myös tavallisiin ihmisiin.</p><p>WPC:n pääsihteeriksi vuonna 1977 valitun intialaisen Romesh Chandran &rdquo;<em>Neuvostoliiton ulkopolitiikan päämäärinä ovat saada aikaan pysyvä rauha ja rauhanomainen rinnakkaiselo erilaisten yhteiskuntajärjestelmien omaavien maiden kesken</em>&rdquo; -sanojen perusta kantaa edelleen hyvin etenkin Suomessa.</p><p>Chandran rakentamat rauhankampanjat oli suunnattu pelkästään länttä vastaan. Rauhanomainen rinnakkaiselo -termi on meille liiankin tuttu, jonka käyttöä ei presidentti Urho Kekkonenkaan kavahtanut.</p><p>Olisi pitänyt kavahtaa.</p><p>Venäjä osaa edelleen muodostaa monimutkaisia kuvioita ja valjastaa länsimaissa vaikutusvaltaisia ihmisiä mukaansa täyttämään Venäjän intressejä. Monet WPC:n piirissä keksityt vanhat iskulauseet ja iskusanat toistettuna ovat iskostuneet ihmismieliin pysyvästi ja ne vaikuttavat takaraivossa edelleen.</p><p>WPC:n rahoitus kokonaisuudessaan tuli käytännössä Neuvostoliitolta. 1970-luvun lopulla Neuvostoliitto antoi järjestölle noin 50 miljoonaa dollaria vuodessa, mikä oli tuohon aikaan iso rahasumma. Rahaa kierrätettiin WPC:n päämajan kautta, siis vuosina 1968-1991 Helsingin kautta ja osaltaan - mutta vain osaltaan - Neuvostoliitto sijoitti päämajan maahan, josta rahan liikkeet länteen olivat helpommin mahdollisia.</p><p>Neuvostoliiton rahavirroille otollisia kanavia WPC:n kautta länteen olivat mm. Sosialistinen internationaali (<a href="http://www.socialistinternational.org/"><u>SI</u></a>), joka oli sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö ja jossa myös Suomen SDP oli mukana. WPC:n kautta Neuvostoliiton rahavirroille Suomeen oli esimerkiksi SDP:n Kansainvälinen solidaarisuussäätiö (nykyinen <a href="https://www.solidaarisuus.fi/"><u>Solidaarisuus</u></a>).</p><p>SDP:n Nato-vastaisuudella ja Yhdysvaltojen vastustamisella on siis vanhat juuret pitkälle kylmän sodan aikaan. Noista WPC:n rahavirroista löytyisi vielä paljon tutkittavaa Suomenkin osalta.</p><p>Suomessa WPC:hen kuului aikaisemmin myös vuonna 1949 perustettu Suomen rauhanpuolustajat ry (<a href="https://www.rauhanpuolustajat.org/?v=f0aa03aaca95"><u>Suomen Rauhanpuolustajat</u></a>), joka ei ollut sidoksissa SDP:hen. Sen sijaan SKDL oli Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö ennen puolueen lakkauttamista.</p><p>Jos haluaa peilata Venäjän nykyisiä vaikutustapoja ja vaikutuskyvykkyyttä lännessä, kannattaa tutustua tarkasti siihen laajaan kudelmaan, jonka Neuvostoliitto loi kylmän sodan jälkeen ja joka kesti voimissaan pitkälle 1980-luvulle aina Reaganin ja Gorbatšovin aikoihin saakka. Aineistoa on runsaasti, jonka tunteminen on suureksi eduksi Venäjän nykyajan monimutkaisten toimintamallien ymmärtämiseksi.</p><p>Pari lukemisen arvoista kirjaa on vuonna 1991 julkaistu Richard F. Staarin <a href="https://books.google.fi/books?id=Hvv7U15xCtMC&amp;pg=PR3&amp;hl=ru&amp;source=gbs_selected_pages&amp;cad=2#v=onepage&amp;q&amp;f=false"><u>Foreign Policies of the Soviet Union</u></a> -kirja ja vuonna 2001 julkaistu Andrew G. Bonen <a href="https://slider.mcmaster.ca/index.php/russelljournal/article/view/1994"><u>Russell and the Communist-Aligned Peace Movement in the Mid-1950s</u></a> -kirja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vietnamin sodan jälkeen WPC sai uutta nostetta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun maailmanpoliittinen tilanne kiristyi. Vaikka Vietnamin sodan vastaisen rauhanliikkeen enemmistöllä ei ollut mitään tekemistä WPC:n kanssa, Vietnamin sotaan liittyvä rauhanliike loi kuitenkin Neuvostoliiton päämääriä tukevaa kansaismielipidettä Eurooppaan.</p><p>Vuodesta 1976 Neuvostoliitto alkoi sijoittaa Eurooppaan SS-20 keskipitkän matkan ydinohjuksia. Nuo ohjukset käänsivät kuvan 1 mukaisesti Neuvostoliiton ydinaseiden lukumäärän Yhdysvaltoja suuremmaksi.</p><p>Yhdysvallat oli kuitenkin aloittanut toisen vastavoimastrategian (The Second U.S. Offset Strategy) kehittämisen jo ennen 1970-luvun puoliväliä, kun Neuvostoliiton ydinaseiden määrän kehityssuunta ja sen muodostama uhka Euroopalle oli tiedossa.</p><p>Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden huoli 1970-luvun alkupuolelta oli ollut, miten pitää yllä turvallisuutta turvautumatta ydinaseisiin, kun Neuvostoliitto oli saavuttamassa Yhdysvaltain ydinase-etumatkan.&nbsp;Neuvostoliiton ydinasemäärä ja tuhovoima ylitti siis Yhdysvaltain ydinasemäärän ja tuhovoiman vuosien 1977-78 ajankohtana.</p><p>Vuonna 1979 Nato ja Yhdysvallat tekivät päätöksen sijoittaa Eurooppaan uuden sukupolven tutkaohjatut Pershing II -ohjukset sekä BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset.</p><p>Pershing II -ohjukset tulivat Saksaan vuonna 1983 ja BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset kuuteen eri sijaintipaikkaan Euroopassa niin ikään vuodesta 1983 lähtien. Vuodesta 1984 lähtien Euroopassa oli ilmasta maahan laukaistavia tuolloin uudentyyppisiä laserohjattuja AGM-114 Hellfire -panssarintorjuntaohjuksia.</p><p>Noina 1980-luvun alun vuosina uudet risteilyohjukset tulivat tutuksi käsitteeksi koko Euroopassa. Puheissa olivat myös euro-ohjukset. Parhaillaan uusintana esitettävä Deutchland 83 -saksalaissarja kuvaa hyvin vallinnutta kireää ydinaseiden luomaa turvallisuustilannetta Euroopassa 1980-luvun alkupuolella (<a href="https://areena.yle.fi/1-2635438"><u>Yle Areena, Deutchland 83</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>WPC kampanjoi voimakkaasti uusien yhdysvaltalaisohjuksien sijoittamista vastaan. 1980-luvun alussa Euroopassa oli laajoja ydinohjuksia vastustavia mielenosoituksia ja ohjusvastainen toiminta oli kiivasta. WPC järjesti mielenosoituksia nimenomaan yhdysvaltalaisohjuksia vastaan, ei neuvostoliittolaisohjuksia vastaan. Se siitä järjestön riippumattomuudesta ja liittoutumattomuudesta.</p><p>WPC rahoitti 1980-luvun alkupuolella eurooppalaista rauhanliikettä, joka pääosin tietämättään tuki Neuvostoliiton päämääriä ydinasekysymyksissä.</p><p>Syyskuussa 1981 Tanskan viranomaiset karkottivat Neuvostoliiton suurlähetystön toisen sihteerin ja KGB:n toimihenkilön Vladimir Merkulovin. Tanskalaisviranomaisten mukaan Merkulov antoi rahaa tanskalaiselle Arne Herløv Petersenille hämärässä tarkoituksessa (<a href="http://insidethecoldwar.org/sites/default/files/documents/Department%20of%20State%20Note%20World%20Peace%20Council%27s%20Peace%20Assemblies%20May%201983.pdf"><u>U.S. Department of State, Foreign Affairs Note, 3-1983</u></a>). Petersen johti tuolloin kööpenhaminalaista rauhan ja turvallisuuden yhteyskomiteaa (Liaison Committee for Peace and Security), joka toimi yhteistyössä WPC:n kanssa ja tavallaan WPC:n alaisuudessa. Vladimir Merkulovin antamilla rahoilla kööpenhaminalaisen rauhankomitean oli määrä rahoittaa sanomalehtikampanjaa, jossa vaaditaan pohjoismaisen ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista.</p><p>Pohjolan ydinaseeton vyöhyke oli ollut Neuvostoliiton pitkäaikainen toive ja tavoite.</p><p>Oheinen on vain yksi esimerkki, kuinka Neuvostoliitto toimi lännessä ajaakseen etujaan rauhanliikkeen kautta toisesta maailmansodassa pitkälle hajoamiseensa saakka. Salaisia rahavirtoja Venäjä käyttää edelleen.</p><p>Tuskinpa kaikki ydinaseita vastustavat mielenosoittajat tuolloin tajusivat, mikä merkitys läntisillä ydinaseilla oli myös heidän turvallisuudelleen. Monien mieli on muuttunut tuon jälkeen päinvastaiseksi, esimerkkinä Naton nykyinen pääsihteeri Jens Stoltenberg, joka oli 1960-luvulla Rød Ungdom -järjestön ahkera Vietnamin sodan, ydinaseiden ja Naton vastustaja.</p><p><strong>Oikeistopopulismi nyt</strong></p><p>Helsingin Sanomissa oli viime vuoden helmikuussa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Saska Saarikosken kirjoitus otsikolla &rdquo;<em>Lännen hyödylliset idiootit Putinin apureina &ndash; Takinkääntö on ollut Suomessakin vauhdikasta</em>&rdquo; (<a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005098851.html"><u>HS 23.2.2017</u></a>).</p><p>Kirjoitus kannattaa käydä kertaamassa nyt ja tulevaisuudessa vielä uudelleen ymmärtääkseen yhä enemmän Venäjän tämän vuosikymmenen toimia ja ennen kaikkea sitä, miten Venäjä taitavasti osaa käyttää hyväkseen länsimaihin syntyviä suuntauksia ja teemoja sekä niitä kannattavia poliitikkoja.&nbsp;</p><p>Saska Saarikoski kirjoitti: &rdquo;<em>Länsimaiden vasemmistolaiset tukivat aikanaan Neuvostoliiton diktatuuria, nyt oikeistopopulistit tukevat Venäjän diktatuuria. Moskovassa tiedetään, että lännessä riittää hyödyllisiä idiootteja.</em>&rdquo;</p><p>Juuri tuosta kysymys oli ennen kylmän sodan aikaan. Juuri tuosta kysymys on edelleen nyt: hyödyllisistä idiooteista, joita tuntuu lännessä aina vain riittävän.</p><p>Kerroin edellä lähes neljä vuosikymmentä kestäneen esimerkin, kuinka Neuvostoliitto käytti rauhanliikettä ajamaan etujaan lännessä. Kylmän sodan aikaan näitä hyödyllisiä idiootteja oli älymystössä ja korkeasti koulutettujen keskuudessa eikä niinkään poliitikkojen keskuudessa kommunismiin ja sosialismiin vetoa tuntevia vasemmistopoliitikkoja lukuun ottamatta.</p><p>Nyt tilanne kääntynyt päinvastaiseksi.</p><p>Venäjän pitkäaikainen ulkoministeri Sergei Lavrov lausui vuoden 2017 Münchenin turvallisuuskonferenssissa Venäjän kannan länsimaiseen demokratiaan ja markkinatalouteen: &rdquo;<em>Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä</em>&rdquo;.</p><p>Lavrov tarkoitti lännen liberaalia maailmanjärjestystä, jonka Venäjä on kokenut samalla tavalla eduilleen uhkana kuin Neuvostoliitto Yhdysvaltain ydinaseita heti toisen maailmansodan jälkeen ja 1980-luvun alussa ja johon se valjasti yhdeksi toimintavälineekseen rauhanliikkeen.</p><p>Vielä tuolloin vuoden 2017 talvella Lavrovin sanoja ei juurikaan noteerattu lännessä. Ehkäpä viimeistään nyt noteerataan, kun maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka kurittaa läntistä Eurooppaa ja haastaa Euroopan kautta vähäpätöisenä asiana jopa lännen maailmanjärjestystä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjä on aina perustunut autoritääriseen yhden johtajatahon järjestelmään. Niin tsaarin aika, niin kommunismin aika Neuvostoliiton ilmentymänä, niin Putinin aika. Venäjällä ei tule koskaan olemaan muun muotoista aatejärjestelmää, ei koskaan.</p><p>Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti toukokuun 7. päivänä vuonna 2000, ja sitä ennen hän oli ollut virkaa tekevä presidentti vuoden 1999 viimeisestä päivästä lukien.</p><p>Valtaan noustuaan Putin sai voimakkaasti tukea venäläisiltä neo-eurasianisteilta, joiden kärkihahmo oli Moskovan valtionyliopiston professori Aleksandr Dugin (<a href="http://dugin.ru/"><u>Александр Дугин</u></a>).</p><p>Dugin kirjoitti vuonna 1997 kirjan nimellä Geopolitiikan perusteet, Venäjän geopoliittinen tulevaisuus (<a href="http://ratnikjournal.narod.ru/zip/Dugin.Geopolitika.pdf"><u>Основы Геополитики, Геополитическое будущее России</u></a>).</p><p>Kirja on melko ikävää luettavaa eikä sitä jaksa oikein kokonaan lukea, mutta siitä on kaivettavissa Putinin toteuttamien Venäjän toimien 2000-luvun ideologinen perusta, joka perustuu pitkälti imperialismiin ja Venäjän halukkuuteen laajentaa intressipiiriään.</p><p>Putinin aikakaudella keskeisin pilari Venäjän ideologisessa perustelussa mm. vahvistaa otetta rajanaapurimaissa pohjautuu jo 1920-luvulla alkunsa saaneisiin eurasianismiin (евразийство) ja neo-eurasianismiin (неоевразийство). Nykyajan tunnetuin venäläinen neo-eurasianisti on juuri Aleksandr Dugin.</p><p>Venäjän imperialistiset pyrkimykset ja halukkuus laajentaa intressipiiriään on vain toinen puoli Venäjän geopolitiikkaa ja maailmanpolitiikkaa. Toinen puoli on pyrkimys hajottaa Venäjän vastavoimia ja mieluummin vieläpä sisältäpäin ikään kuin virus.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Oikeistoradikalismia, uuskonservatismia ja oikeistopopulismia on läntisessä maailmassa ollut aina muodossa tai toisessa, enemmän tai vähemmän.</p><p>Lännessä vahvistuneilla oikean laidan oikeistoaatteilla populistisessa muodossa on yllättäen yhteyttä Duginin ajatuksiin, vaikka yhteyttä ei ole luotu tietoisesti. Duginin teoria näyttää vain kohtaavan käytännön.</p><p>Toisen maailmansodan jälkeen oikeistopopulismi eri muodoissa ei ole koskaan ollut lännessä niin vahva ja vaikuttava kuin nyt. Osittain tähän löytyy vastaus Venäjältä, joka on haistanut hyvin vaikutusmahdollisuudet toimintaan lännen sisällä vastaavasti kuten Neuvostoliitto oli haistanut rauhanliikkeen vaikutusmahdollisuudeksi toimintaan lännen sisällä.</p><p>Läntisten maiden oikeistopopulismin perusta ei siis kuitenkaan ole lähtenyt Venäjältä, mutta Venäjä on edesauttanut syntynyttä tilaisuutta edistääkseen päämääriään maailmanpolitiikassa sekoittamalla ja hajottamalla länttä vähäisin voimavaroin. Hajotukseen tarvittavia voimavaroja ja välineitä Venäjä on saanut lännestä itsessään. Venäjän ei ole tarvinnut tehdä kummoisia investointeja suureen aikaansaannokseen. Pelkkä venäläinen katalyytti on riittänyt lännen sekoittamiseen.</p><p>Aleksandr Dugin tunnetaan melko hyvin lännen tietyissä piireissä, muttei täysin.</p><p>Duginin vahva noususuhdanne muutama vuosi sitten Venäjän ulkopuolella mm. Itä-Euroopan ns. &rdquo;epäliberaalin demokratian&rdquo; teoreetikoiden ja lännen uustraditionalistien piirissä ei kuitenkaan perustu geopolitiikkaan tai eurasianismin muotoisiin ajatuksiin vaan ns. Neljänteen poliittiseen teoriaan (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/The_Fourth_Political_Theory"><u>The Fourth Political Theory</u></a>, <a href="http://cyclowiki.org/wiki/%D0%A7%D0%B5%D1%82%D0%B2%D1%91%D1%80%D1%82%D0%B0%D1%8F_%D0%BF%D0%BE%D0%BB%D0%B8%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%82%D0%B5%D0%BE%D1%80%D0%B8%D1%8F"><u>Четвертая политическая теория</u></a>), jonka Dugin julkaisi vuonna 2009.</p><p>Duginin kirja neljännestä poliittisesta teoriasta löytyy venäjänkielisenä <a href="https://www.e-reading.club/bookreader.php/129538/Dugin_-_Chetvertaya_politicheskaya_teoriya.html"><u>täältä</u></a>.</p><p>Duginin neljännen poliittisen teorian päämäärä on korvata ja yhdistää liberaali demokratia, marxismi ja fasismi. Neljäs teoria hyökkää erityisesti liberalismia vastaan, koska liberalismi on jo voittanut fasismin ja marxismin. Fasismi oli voitettu kuusivuotisessa toisessa maailmansodassa ja marxismi 45-vuotisessa kylmässä sodassa.</p><p>Neljäs poliittinen teoria näkee individualismiin perustuvan liberalismin viholliseksi. Duginin näkemyksen mukaan menetettyään haastajansa liberalismi - tai liberaali demokratia - menettää myös aktiivisen roolinsa poliittisena voimana ja jähmettyy &rdquo;postliberalismiksi&rdquo;, joka on haastettavissa uudella yhteiskunnallisella aatesuuntauksella.</p><p>Liberaalidemokratiaan kohdistuva haaste on nyt meneillään.</p><p>Eteneminen liberalismista neljänteen poliittiseen teoriaan ei kuitenkaan ole Duginin mukaan helppoa, koska teoria on käytännössä vastakohta kaikenlaiselle liberalismille. Koska vallankumouksia ei enää nykymaailmassa tapahdu, eteneminen on hidasta askel askeleelta.</p><p>Neljännessä poliittisessa teoriassa kylmän sodan jälkeinen kahden ideologisen leirin sijaan maailma jakautuu historian, kulttuuriperinnön, uskonnon, kielen tai kansallisuuden määrittämiin piireihin, jotka eivät ole liberalismia ja individualismia. Kehityksessä voi syntyä valtiollisesti epäyhtenäisiä, mutta yhteisiä arvoja ja intressejä omaavia etupiirejä.</p><p>Oleelliset sanat edellisessä kappaleessa ovat epäyhtenäisyys ja etupiiri. Epäyhtenäisyyttä voi olla valtion sisällä ja liittokunnissa eivätkä etupiirit muodostaisi yhteistä rajaa, siis blokkia. Etupiirien muodostuminen luo siis hajaannusta ja siihen myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov viittasi viime vuonna Münchenissä: &rdquo;<em>Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä</em>&rdquo;.</p><p>Yle Areenasta reilun vuoden takaa löytyvä Duginia käsittelevä radiojuttu otsikolla &quot;<em>Alexander Dugin: Liberalismi on tullut hulluksi</em>&quot; kertoo hyvin neljännestä poliittisesta teoriasta (<a href="https://areena.yle.fi/1-4123469"><u>Yle Areena 24.4.2017</u></a>):&nbsp;</p><p>&quot;<em>Dugin kertoo edustavansa &#39;neljättä poliittista teoriaa&#39; - eli käytännössä hän haluaisi katkaista läntisen liberalismin voittokulun. Tilalle traditionalistinen Dugin tarjoaa konservatiivisia arvoja ja uskonnon maineenpalautusta. Duginin näkemyksen mukaan läntinen liberalismi on tullut hulluksi ja tätä hulluutta edustavat niin <u>rajat auki -politiikka</u> kuin sukupuolivähemmistöjen oikeudetkin.</em>&quot;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Neljännessä poliittisessa teoriassa 2000-luvun maailma olisi siis moninapainen. Maailma olisi sitä, mitä Venäjä on pitkään halunnut edistääkseen asemaansa maailmanpolitiikassa.</p><p>Lännessä on yllättävän paljon myötämieltä Duginin ajatuslogiikalle, vaikka Duginin teoria ei olekaan ollut lähtökohta. Kehityskulku on tapahtunut ilman tietoa Duginista, mutta Venäjä on tietoisesti edesauttanut toimillaan asioiden kehittymistä kohti hajaannusta.</p><p>Tällä hetkellä eniten meidän on syytä olla huolissaan Yhdysvalloista. Presidentti Donald Trump on käytännön toiminnassaan jo toteuttanut Duginin teoriaa osoittaessaan myötämieltä autoritääristä johtamismallia kohtaan sekä myös Venäjää kohtaan. Euroopassa Donald Trump on löytänyt läheisimmän hengenheimolaisen Puolasta, jonne hän olisi tuoreimpana kiitollisen myötämielisyyden esimerkkinä siirtämässä yhdysvaltalaisia sotajoukkoja Saksasta ikään kuin kiitoksena.</p><p>Euroopan oikeistopopulistiset puolueet ja oikeistopopulistisesti ajattelevat poliitikot ovat alttiimpia neljännen poliittisen teorian vaikutuksille, vaikkeivat nämä tahot tietäisikään mitään koko teoriasta. Visegrád-maat ovat Duginin neljännen teorian ajatusten ensimmäiset ja tukevimmat kannattajat tietämättään teoriasta mitään.</p><p>Oleellista tässä on, että Venäjä sen sijaan tietää Duginin teorian ja osaa siksi käyttää syntynyttä tilannetta lännessä hyväkseen. Hyväksikäyttö on periaatteiltaan samaa kuin rauhanliike kylmän sodan aikaan. Viljellään ajatuksia, jotka saavat länsimaiden kansalaisissa ja poliitikoissa vastakaikua.</p><p>Kun puhutaan Venäjästä, ideologia on vain väline venäläiselle vallalle ja venäläiseen vallanhankintaan. Niin oli ennen kommunismi niin kotimaassa kuin myös maailmalla ja on niin nyt se uusi ideologia niin kotimaassa kuin myös maailmalla, jonka eteen Venäjä tekee kovasti työtä.</p><p>Kyse Venäjälle on hajottamisesta ja sitä kautta hallitsemisesta. Hajottamisesta hyvä esimerkki on Viktor Orbánin yksinvaltaisesti johtama Visegrád-maa Unkari. Unkari on jopa valmis haastamaan EU:n veto-oikeudellaan Venäjän etuja puolustaessaan. Venäjä kykenee tarvittaessa tekemään Orbánin johtaman Unkarin avulla EU:n toimintakyvyttömäksi.</p><p>Kehitys monessa länsimaassa on nyt mennyt Duginin neljännen teorian mukaisesti. Liberaali demokratia on haastettu lännen sisällä Venäjän ja Kiinan harjoittamalla autoritarismilla.</p><p>Esimerkiksi pakolaiskysymyserimielisyydet, maahanmuuttoerimielisyydet, erimielisyydet oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden asemasta sekä erimielisyydet suhtautumisessa Venäjään ovat vain ilmentymiä eivätkä vielä välttämättä osoita suurtakaan erimielisyyttä ideologian perusteissa. Sen sijaan ideologisesti ratkaisevaa pitemmällä aikavälillä on, onko EU löysä kansallisvaltioiden liitto - jos sitäkään - vai kohti maailmanpolitiikan vaikuttajaksi pyrkivä monoliittinen yhteenliittymä yhtenevine kantoineen.</p><p>Hajotetaanko läntiset liittoutumat ja instituutiot, joka olisi Venäjän etu. Läntisten liittoutumien ja instituutioiden hajoaminen tai rapautuminen olisi Venäjälle todellinen jättipotti. Duginin ajatuksista mitään tietämättään Trump toimii jo nyt hajottaen juuri näitä läntisiä liittoutumia ja instituutioita. Trump jakaa Duginin teorian mukaisesti maailmaa uusiin etupiireihin, joiden perusta ei ole samanlaisten maiden muodostamat blokit.</p><p>Venäjä ei ole kyennyt luomaan Euraasian unionilla eikä BRICS-maiden liittoutumalla Venäjän johdettavissa olevaa maailmaanpolitiikan hallintaan kykenevää yhteenliittymää, joten ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt pyrkiä hajottamaan muut maailmapolitiikan hallintaan kykenevät yhteenliittymät.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vielä vuonna 2010 Euroopan maista vain kahdessa nationalistipuolueet olivat hallituksessa: Sveitsin kansanpuolue Sveitsissä ja Pohjoisen liitto Italiassa. Tanskan kansanpuolue on ollut Tanskan hallituksen tukipuolue vuodesta 2001. Muukalaisvihamieliset puolueet olivat kuitenkin edustettuina noin joka toisen EU-maan sekä Sveitsin ja Norjan parlamenteissa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Nyt tilanne on muuttunut. Kevään 2018 Italian parlamenttivaaleissa yli puolet kansasta kannatti populistisia puolueita. Syksyn 2017 parlamenttivaaleissa Itävallan kansanpuolue ÖVP voitti vaalit nationalistisella ja maahanmuuttovastaisella ohjelmalla ja muodosti Itävallan vapauspuolueen kanssa äärioikeistolaismieliseksi mielletyn koalitiohallituksen. Itävalta on ensimmäinen Länsi-Euroopan maa, jossa äärioikeisto nousi hallitukseen.</p><p>Putin kiitti Itävaltaa ja teki maahan presidenttikautensa ensimmäisen EU-vierailun 5.6.2018.</p><p>Venäjä on nyt haistanut taas kerran ne keinot, joilla toimia vastapuolen sisällä ajaakseen omia etuja. Kylmän sodan aikaan yhtenä keinona oli vetoaminen ihmisten rauhantunteeseen, nyt vetoaminen tunteisiin, jotka ovat voimistaneet oikeistopopulistisia suuntauksia ja joita Venäjän on sekä rahoittanut että auttanut menestymään muutoin.</p><p>Tukea Venäjältä ovat saaneet varmuudella ainakin Ranskan Kansallinen rintama, Hollannin Vapauspuolue ja Saksan Vaihtoehto Saksalle. Venäjä on myös vaaleissa auttanut menestymään kyseenalaisilla toimilla niitä voimia, jotka Venäjän mielestä parhaiten kykenisivät haastamaan Duginin neljännen poliittisen teorian mukaisesti liberaalia ideologiaan ja individualismia. Venäjä on sekaantunut varmuudella Yhdysvaltain vuoden 2017 presidentinvaaleihin.</p><p>Venäjän nykyiset toimet eivät nyt ole niin läpinäkyviä kuin kylmän sodan aikaan. Venäjän toimien pohjimmaisista päämääristä on vaikeampi ottaa nyt selvää. Venäjä osaa aina olla pitkäjännitteinen ja kärsivällinen.</p><p>Missään nimessä oikeistopopulistia liikkeitä ei pidä nyt syyllistää vastaavasti kuten ei niitäkään, jotka tukivat neuvostoliitolaislähtöistä rauhanliikettä kylmän sodan aikaan. Pitää vaan ymmärtää maailmapolitiikan kuviot laajemmin ja mitkä ovat Venäjän sekä myös Kiinan päämäärät noissa kuvioissa.</p><p>Arvostelua on sen sijaan syytä esittää liberaalia ideologiaa kohtaan, jonka kehityksessä on havaittavissa piirteitä, joista Dugin kirjoitti vuonna 2009. Ideologia haastetaan nyt ja sen on kyettävä vastaamaan.</p><p>Yhdysvallat harjoittaa nyt omalta kannaltaan huonoa maailmanpolitiikkaa. Suorastaan järjetöntä maailmanpolitiikkaa. Yhdysvallat ei selviä enää maailmanpolitiikan haasteista yksin, vaan tarvitsee Euroopan avukseen. Euroopan on myös syytä kantaa oma vastuunsa eikä pitää yllä turvallisuuttaan muiden kustannuksella.</p><p>On helppo kirjoittaa yksityiskohtaisesti Neuvostoliiton rauhanliikkeen historiasta, mutta vielä ei ole helppo kirjoittaa niistä toimista, mitä Venäjä tekee nyt lännessä vastaavasti. Harva meistä tiesi esimerkiksi 1980-luvun alussa Euroopan ydinaseiden suhteen, mistä oli kysymys ja mikä oli Neuvostoliiton agenda.</p><p>Me tiedämme nyt Venäjälle myönteisten toimijoiden rahoituksen ja puuttumiset vaaleihin sekä yleisen hybridiagitaation, mutta herkulliset yksityiskohtaiset faktat dokumentteineen ja samalla kokonaiskuva ovat vielä jäsentymättömiä. Asia on kuitenkin syytä jo nyt tiedostaa, eikä odottaa vuosikymmenten päästä historiankirjoitusta nyt tapahtuneesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaisin kirjoituksen tuolla ”Venäjän tehokas ase - ennen se oli rauhanliike, nyt oikeistopopulistit” -otsikolla ensi kerran jo vuosi sitten heinäkuussa (US-blogi 9.7.2018).

Kirjoitus on syytä julkaista uudestaan sen ajankohtaisuuden vuoksi.

Käymme parhaillaan eurovaaleja. Ennakkoäänestys on menossa ensi tiistaihin saakka. Varsinainen vaalipäivä on viikon päästä sunnuntaina 26.5.2019.

EU:n oikeistopopulistiset liikkeet ovat liittoutumassa - tai vähintäänkin hakemassa tiivistä yhteistyötä - keskenään. Suomesta kuvioissa mukana on myös Perussuomalaiset Laura Huhtasaaren johdolla.

Oikeistopopulistisesta liikehdinnästä on käytetty myös sävyisämpää kansallismieliset puolueet -määritelmää. Minä en voisi koskaan käyttää tuosta sekasikiöliikkeestä kansallismieliset puolueet -määritelmää. En koskaan. Kansallismielisyyden määritelmää tuo sekasikiöliike ei koskaan ansaitse.

Kyse oikeistopopulismissa on ennen kaikkea Venäjä-mielisyydestä, ei kansallismielisyydestä.

                                                                                  ****

Oikeistopopulistiset liikkeet ovat kokoontuneet tänään Italian Milanoon. Mukana Suomesta on myös Perusuomalaiset. Italia on EU:n nykyinen ja tuleva murheenkryyni ja Italian oikeistopopulismi on tuon kryynin yksi ilmentymä.

Italian talous on kuralla eikä maa ole kyennyt taloudellisen kyvykkyyden parantamisen edellyttämiin uudistuksiin. Italia on taloudellisessa rapakunnossa. Italia on ollut jo pitkään taloudellisessa rapakunnossa.

Rapakuntoisen valtion kansa on nyt viimeisimpänä keinona tukeutunut oikeistopopulistiseen liikkeeseen ratkaisuna saada asiat paremmalle tolalle tekemättä itse mitään. Kysymys on siitä, että omat laskut halutaan muiden maksettavaksi.

Italiasta on tullut oikeistopopulistisen liikkeen johtovaltio, ja se on nähnyt mahdollisuudekseen kokoamalla Euroopan oikeistopopulistiset liikkeet yhteen pönkittää omaa asemaansa EU:ssa. Italia on siis pyrkimässä eurooppalaisen oikeistopopulismin vetäjäksi - ja Venäjän avittamana, tietty.

Suomessa mukaan tuohon EU:n sisällä Italian johdolla törröttävään sekasikiölaumaan on lähtenyt Perussuomalaiset.

Muutoin en tuon ”vika kaikkiin ongelmiin on muissa, ei missään nimissä meissä ” -sekasikiölauman toimiin puuttuisi, mutta Venäjä on nähnyt liikkeessä taas kerran oivallisen mahdollisuuden hajottaa EU:ta sisältä päin.

Venäjä on  toiminut määrätietoisesti jo vuosien ajan oikeistopopulististen liikkeiden tukemisessa. Venäjä on jo saanut itselleen myös jo tulosta aikaan.  

Onko Venäjälle tulossa eurovaaleissa jättipotti?

Jos minusta on kiinni, ei kuuna päivänä. En koskaan voisi äänestää Putin- ja Venäjä-mielisiä Euroopan parlamenttiin eurovaaleissa. En koskaan.

                                                                                  ****

Itävallan hallituspuolueen ryhmänjohtaja lieventäisi Venäjä-pakotteita: ’Pakotteista ei ole ollut minkäänlaista apua’” (IL 10.11.2018).

Tuo Iltalehden uutisotsikko oli siis viime vuoden puolelta. Itävallan oikeistopopulistinen hallitus halusi ja haluaa Venäjä-pakotteista eroon.

Itävallan varaliittokansleri Strache eroaa tehtävästään: käy salaa kuvatulla videolla kauppaa venäläis­oligarkin sukulaista esittävän naisen kanssa” on tuore uutisotsikko Helsingin Sanomien nettisivuilla (HS 18.5.2019).

Oikeistopopulistisen hallituspuolueen FPÖ:n johtaja, varaliittokansleri Heinz-Christian Strache joutui tänään eroamaan tiedotusvälineiden kerrottua hänen halukkuudestaan ottaa vastaan lahjuksia venäläisen oligarkin sukulaisena esiintyneeltä naiselta. Nainen kertoi olevansa Putinin ystävä.  

Strache suostui salaa kuvatulla videolla Kronen Zeitung -lehteä koskeviin venäläisnaisen esittämiin järjestelyihin, jos lehti puolestaan auttaa FPÖ:n vaalikampanjointia. Vastineeksi Strache lisäksi esitti, että hallitukseen noustuaan hän voisi tehdä venäläisnaisen kanssa tätä hyödyttäviä julkisia sopimuksia esimerkiksi rakennusalalla.

Tuo Itävallan tapaus on hyvä esimerkki, miksi tuota helvetin oikeistopopulistista sekasikiölaumaa ei kenenkään pidä äänestää Euroopan parlamenttiin.

                                                                                  ****

Oheinen tämän luvun jälkeinen kirjoitus on siis julkaistu ensi kerran 9.7.2018 ja siinä on kirjattuna tuon ajankohdan tapahtumia, jotka saattavat tuntua nyt vanhoilta.

Kyse kaiken kaikkiaan on siis siitä, että Venäjällä ja Venäjää ennen Neuvostoliitolla on erittäin hyvä hajuaisti haistella Euroopasta sellaisia trendejä ja ihmisten mieltymyksiä, joita se osaa taitavasti vahvistaa edukseen ja hajottaa vastapuolta. Rauhanliikkeen on korvannut oikeistopopulismi.

Nyt oikeistopopulistit keinolla millä hyvänsä pyrkivät saamaan valtaa hinnasta tai keinoista välittämättä. Venäjä on haistanut oikeistopopulistisen haaskan ja käyttää tuota halukasta haaskaa häikäilemättä hyväkseen. On käyttänyt jo pitkän aikaa kuten rauhanliikettäkin aikanaan.

                                                                                  ****

Elokuva Mieletön elokuu, 22.6.2018 klo 20.45, TV 1.

Komedia kylmän sodan Helsingistä vuonna 1962. Kansainvälinen nuorisofestivaali aiheuttaa mellakoita ja naiset menettävät sydämensä ulkomaalaisille miehille. N: Kati Outinen, Laura Birn. O: Taru Mäkelä. Suomi 2013. (U) 1 h 39 min.

Edellä mainittu TV 1:ssä juhannusaattona esitetty elokuva antoi minulle kipinän kirjoittaa tämän pitkän blogikirjoituksen. Elokuva ensiesitys televisiossa oli 3.1.2016 (Yle Areena 3.1.2016).

Tämä kirjoitus edellyttää lukijalta suurta kärsivällisyyttä. Blogikirjoitus on tarkoitettu luettavaksi kirjoituksen teemaan syvästi vihkiytyneille - siis niille, joita kiinnostaa itäisen naapurinne kyseenalaiset toimintatavat länsimaissa niin historiassa kuin tänä päivänä.

Itäisen naapurimme toimintatavat noudattavat edelleen samaa peruskaavaa kuin kylmän sodan aikaan. Mikään ei ole muuttunut.

Tuo Mieletön elokuu -elokuva on vain aasinsilta kirjoitukseni aiheeseen. Aasinsilta siihen, millaisia keinoja entinen Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä ovatkaan keksineet edistääkseen omia päämääriä länsimaissa. Miten tavallisia ihmisiä eikä vain pelkästään poliitikkoja tai silmäätekeviä on käytetty hyväksi.

”Rauha ja ystävyys”, ”rauha ja ystävyys”, ”rauha ja ystävyys” -huudot toistuvat Mieletön elokuu -elokuvassa noin kahdeksan minuutin kohdalla, kun nuorisofestivaalilaiset vyöryivät banderolleineen pitkin Helsinkiä.

Helsingin kymmenpäiväisen nuorisofestivaalin (Yle 8.9.2006) järjestäjinä toimivat Demokraattisen nuorison maailmanliitto (DNML) sekä Prahassa päämajaansa pitänyt International Union of Students (IUS). Kyseisten järjestöjen taustalla oli Neuvostoliitto liittolaisineen.

Vuosikymmentä myöhemmin vuonna 1973 Agit Prop lauloi Rauha, ystävyys, solidaarisuus -kappaletta jatkaen vuoden 1962 kansainvälisen nuorisofestivaalin teemaa sanasta sanaan. Tuo Agit Propin esitys löytyy vaikkapa YouTubesta tuolla laulun nimen hakusanalla. Kannattaa käydä kuuntelemassa, että pääsee mukaan itäisen ystävämme rauhanaatteen tunnelmaan.

Noina kylmän sodan vuosina ja vuosikymmeninä Neuvostoliitolla riitti lännessä ja lännen tuntumassa rauhanaatteen agitaattoreita ihan ilmaiseksi aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Kolme vuosikymmentä aikaisemmin 1950-luvun alussa Neuvostoliitto myös tiesi, mikä vetosi sodan kokeneiden tunteeseen, kun toisen maailmansota oli vielä tuoreessa muistissa.

Rauhanliike ennen

Maailman rauhanneuvosto - World Peace Council (WPC) - on omien sanojensa mukaa anti-imperialistinen, riippumaton ja liittoutumaton rauhanliike. Siis riippumaton ja liittoutumaton.

WPC perustettiin vuoden 1950 marraskuussa, mutta liikkeen synnyinprosessi sai alkunsa jo vuonna 1948 Puolassa pidetyssä Älymystön rauhankongressissa rauhan puolustamiseksi (Мировой Конгресс Интеллектуалов в защиту Мира, Światowy Kongres Intelektualistów w Obronie Pokoju). Ajankohta on melko tarkalleen sama, jolloin myös Naton perustamisprosessi alkoi.

Puolan rauhankongressilla ei tosiasiallisesti ollut mitään tekemistä rauhanliikkeen kanssa.

Raadollisesti rauhankongressi oli osa Neuvostoliiton ja Stalinin alkavaa tavoitetta hidastaa Yhdysvaltain johtamaa ydinaseohjelmaa länsimaissa vaikuttamalla maailman yleiseen mielipiteeseen edistämällä kommunistisia voimia rauhankannattajina ja vastaavasti kuvaamalla lännen toimia uhkana rauhalle.

Tuolloin vuonna 1948 sai alkunsa myös nykyisessä muodossa Neuvostoliiton määrittelemänä käsite ”amerikkalainen imperialismi”, joka edelleen pitää puoliaan täällä Suomessa vielä 70 vuoden jälkeen.

WPC:stä muodostui Neuvostoliiton tärkein sodanjälkeinen näyteikkunajärjestö ja politiikantekoväline, jolla pyrittiin vaikuttamaan länsimaissa asuvien ihmisten mielipiteeseen tavoilla, jotka ihmiset kokivat tärkeäksi tuolloin. WPC oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean kansainvälinen osaston ja Neuvostoliiton rauhan komitean suorassa ohjauksessa.

WPC:n ensimmäinen päämaja oli Pariisissa, mistä se karkotettiin ns. viidennen kolonnan edustajana, kun Ranskalle selvisi rauhanneuvoston todellinen luonne. Pariisin jälkeen WPC:n päämajalle ei enää löytynyt tilaa Nato-maissa, ja Neuvostoliitto joutui etsimään uutta päämajasijaintia blokkien väliseltä alueelta.

Itävallassa vuosina 1954-1968 ollessaan neuvosto joutui vuonna 1957 muuttamaan nimeään International Institute for Peace -järjestöksi tullakseen jotenkin toiminnalleen mahdolliseksi Itävallassa. Vuodesta 1968 vuoteen 1991 WPC:n päämaja oli Helsingissä ja sen jälkeen Kreikassa.

Jos Neuvostoliiton kylmän sodan alkuvaiheen rauhankampanja kiinnostaa enemmän, esitän luettavaksi Vladimir Dobrenkon laatiman tutkielman otsikolla ”Conspiracy of Peace: The Cold War, the International Peace Movement, and the Soviet Peace Campaign, 1946-1956”, joka löytyy täältä.

                                                                                  ****

Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhanliikkeen välineeksi suurvaltapolitiikkaan heti toisen maailmansodan jälkeen? Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhan käsitteen kaikessa mahdollisessa välineeksi suurvaltapolitiikkaan, josta yhtenä esimerkkinä olivat nuorisofestivaalit vaikkapa Helsingin tapaan vuonna 1962?

Rauhalla ja pyyteettömällä rauhatahtoisuudella ei ollut mitään tekemistä Neuvostoliiton tavoitteissa, kyse oli puhtaasta turvallisuus-, puolustus- ja suurvaltastrategiasta. Jo vuoden 1948 Puolan rauhankongressissa kyse oli ydinaseista ja niihin liittyen Naton perustamisesta. Toisen maailmansodan tiimoilta Yhdysvalloilla oli jo ydinase, mitä Neuvostoliitolla ei vielä ollut.

Naton perustamisen myötä länsi pyrki luomaan vastavoimaa Neuvostoliiton konventionaalisten aseiden ylivoimalle Euroopassa. Neuvostoliitto olisi kyennyt tuolla ylivoimalla valtaamaan koko Euroopan ilman suurempia menetyksiä aina Atlantin rannikolle saakka.

Läntisen Euroopan puolustaminen perustui Natossa toisen maailmasodan jälkeen siis ydinaseisiin.

Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen atomipomminsa 29. elokuuta 1949 ollen reilun puolivuosikymmentä Yhdysvaltoja jäljessä. Puolivuosikymmentä ydinaseiden kaltaisissa joukkotuhoaseissa on pitkä aika. Stalin ja Neuvostoliitto olivat hieman hädissään.

Offset strategy on nimitys yhdysvaltalaiselle turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle strategialle, joita Yhdysvallat on luonut toisen maailmansodan jälkeen sekä itsensä että liittolaistensa turvaksi. Osuvin suomalainen käännös Offset strategy -sanalle lienee vastavoimastrategia.

Ensimmäisen strategian loi kenraali Dwight David Eisenhower 1950-luvun puolivälissä ja tuon vastavoimastrategian kausi kesti 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin. Alun perin strategian nimi oli New Look, historian valossa käytetään nykyisin nimenä myös Offset Strategy (The U.S. Offset Strategy).

Neuvostoliiton konventionaalinen armeija oli siis vahva toisen maailmasodan jäljiltä. Vastavoimastrategian pohjimmainen lähtökohta oli, ettei Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden kannata rakentaa Neuvostoliiton vertaista konventionaalista armeijaa, vaan vastavoima luodaan asymmetrisesti ydinasein.

Ensimmäinen vastavoimastrategia olikin hyvin toimiva strategia siihen saakka, kunnes Neuvostoliitto teki suuria panostuksia taktiseen ja strategiseen ydinasearsenaaliinsa ja ylitti lännen ydinasekapasiteetin kuvan 1 mukaisesti 1970-luvun jälkipuolella. Kuva 1 kertoo myös Yhdysvaltain ydinaseiden ylivoiman toisen sodan jälkeen, joka perustui siis Eisenhowerin johdolla luotuun ensimmäiseen vastavoimastrategiaan.

Ymmärrettävästi rauhanaatteella oli laajaa kantapintaa Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Lännessä ihmiset eivät vielä 1940- ja 1950-lukujen taitteessa täysin ymmärtäneet muuttunutta tilannetta, jossa Neuvostoliitto olisi lännen vihollinen.

Neuvostoliitto otti yhdeksi keskeisemmäksi toimintastrategiakseen pyrkimyksen vaikuttaa eurooppalaisten ihmisten rauhantahtoisuuteen perustamalla rauhanaatteen liikkeitä eri muodoissa. Muotoja ja liikkeitä rauhan ja solidaarisuuden teemoilla Neuvostoliitolla riitti.

Kun nyt 2010-luvulla puhutaan Venäjän hybridivaikuttamisesta, ei mitään uutta ole tapahtunut. Neuvostoliitolle ja nykyisin Venäjälle mielipidevaikuttaminen vastustajien joukossa on tuttua puuhaa. Nyt poikkeuksellista on se, että toisin kuin kylmän sodan aikaan, Venäjä on onnistunut tällä vuosikymmenellä tavoitteissaan lähes täysin.

                                                                                  ****

Neuvostoliitolla oli ja Venäjä edelleen on suuri kyky löytää lännestä ns. hyödyllisiä idiootteja ajamaan etujaan. 1950-luvulla WPC värväsi johtoasemiin vasemmistolaisia rauhanaktivisteja, jotka eivät välttämättä oivaltaneet liittyneensä järjestöön, jota Neuvostoliitto käytti vain välineenä ajamaan raadollisia suurvaltapoliittisia päämääriään.

Neuvostoliitto onnistui valjastamaan runsaasti eurooppalaisia kuuluisuuksia ajamaan pyyteellisiä etujaan WPC-rauhanliikkeen kautta.

Yksi esimerkki WPC:hen ”värvätyistä” on ranskalainen Jean Frédéric Joliot-Curie, josta tuli Maailman rauhanneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja. Nuorempana Joliot-Curie toimi nobelisti Marie Curien assistenttina. Hänen tieteellinen uransa koski atomin ytimen tutkimusta, kuinkas muuten. Joliot-Curie sai vaimonsa Irène Joliot-Curien kanssa kemian Nobelin vuonna 1935.

Muita kylmän sodan aikaisia Neuvostoliiton palvelukseen rauhanliikkeen kautta valjastaneita suuruuksia olivat muun muassa yhdysvaltalainen sosiologi ja kansalaisoikeusliikkeen johtajia W. E. B. Du Bois, yhdysvaltalainen näyttelijä, urheilija, kirjailija ja kansalaisoikeusaktivisti Paul Robeson, yhdysvaltalainen kirjailija Howard Fast, espanjalainen kuvataiteilija Pablo Picasso, ranskalainen historioitsija, runoilija ja kirjailija Louis Aragon, brasilialainen kirjailija Jorge Amado, chileläinen Nobel-palkittu runoilija Pablo Neruda, unkarilainen marxilainen filosofi ja kirjallisuuskriitikko György Lukacs, italialainen taidemaalari Renato Guttuso, ranskalainen filosofi ja kirjailija Jean-Paul Sartre, meksikolainen taidemaalari ja graafikko Diego Rivera ja syyrialainen vallankumousjohtaja Muhammad al-Ashmar.

Neuvostoliiton hybridivaikuttamisen kyvykkyydestä jo tuolloin kertoo Pablo Picasson tapaus. Picasson kuuluisa kyyhkynen (La Colombe -litografia) valittiin aluksi Pariisissa vuonna 1949 pidetyn Rauhankannattajien maailmankongressin (World Congress of Partisans for Peace) tunnukseksi ja myöhemmin Picasson kyyhkynen hyväksyttiin koko WPC:n symboliksi.  

Kuva 2 on otettu vuonna 1952 Itä-Berliinissä pidetyssä WPC:n kongressissa, jossa Picasson kyyhkysen alapuolisessa bannerissa luki ”Deutschland muss ein Land des Friedens sein“. Vapaasti suomennettuna: "Saksan on oltava rauhan maa".

Neuvostoliitto tyrkytti siis rauhaa ihan joka paikkaan.

Jaetusta Saksasta ”rauhan maana” oli tulossa Neuvostoliiton seuraava ongelma. Berliinin saarto oli jo ollut 24.6.1948-12.5.1949 välisenä aikana, ja Saksan tilanne kärjistyi Berlinin muurin rakentamiseen vuonna 1961. Ponnisteluilla rauhaan vedoten Neuvostoliitto ei kyennyt ratkaisemaan Saksan kysymystä luomansa rauhanliikeagendan ja WPC:n avulla.

Tuorein WPC:n esimerkki Venäjän poliittisten etujen ajamisesta tältä kesältä on ”WPC against NATO Summit 2018” -tapahtumat, joiden iskulause on ”Yes to peace, no to Nato” (WPC 6.7.-7.7.2018). Kuvassa 3 esitetty WPC:n Naton vastainen juliste kertoo paljon järjestöstä, joka näyttää edelleenkin perustavan toimintaansa kylmän sodan aikaisiin menetelmiin.

                                                                                  ****

Rauhanaatteella ja rauhanliikkeellä ratsastaminen osoittaa entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän kyvykkyyttä löytää lännessä tapoja, jotka vetoavat päättäjiin, merkkihenkilöihin sekä myös tavallisiin ihmisiin.

WPC:n pääsihteeriksi vuonna 1977 valitun intialaisen Romesh Chandran ”Neuvostoliiton ulkopolitiikan päämäärinä ovat saada aikaan pysyvä rauha ja rauhanomainen rinnakkaiselo erilaisten yhteiskuntajärjestelmien omaavien maiden kesken” -sanojen perusta kantaa edelleen hyvin etenkin Suomessa.

Chandran rakentamat rauhankampanjat oli suunnattu pelkästään länttä vastaan. Rauhanomainen rinnakkaiselo -termi on meille liiankin tuttu, jonka käyttöä ei presidentti Urho Kekkonenkaan kavahtanut.

Olisi pitänyt kavahtaa.

Venäjä osaa edelleen muodostaa monimutkaisia kuvioita ja valjastaa länsimaissa vaikutusvaltaisia ihmisiä mukaansa täyttämään Venäjän intressejä. Monet WPC:n piirissä keksityt vanhat iskulauseet ja iskusanat toistettuna ovat iskostuneet ihmismieliin pysyvästi ja ne vaikuttavat takaraivossa edelleen.

WPC:n rahoitus kokonaisuudessaan tuli käytännössä Neuvostoliitolta. 1970-luvun lopulla Neuvostoliitto antoi järjestölle noin 50 miljoonaa dollaria vuodessa, mikä oli tuohon aikaan iso rahasumma. Rahaa kierrätettiin WPC:n päämajan kautta, siis vuosina 1968-1991 Helsingin kautta ja osaltaan - mutta vain osaltaan - Neuvostoliitto sijoitti päämajan maahan, josta rahan liikkeet länteen olivat helpommin mahdollisia.

Neuvostoliiton rahavirroille otollisia kanavia WPC:n kautta länteen olivat mm. Sosialistinen internationaali (SI), joka oli sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö ja jossa myös Suomen SDP oli mukana. WPC:n kautta Neuvostoliiton rahavirroille Suomeen oli esimerkiksi SDP:n Kansainvälinen solidaarisuussäätiö (nykyinen Solidaarisuus).

SDP:n Nato-vastaisuudella ja Yhdysvaltojen vastustamisella on siis vanhat juuret pitkälle kylmän sodan aikaan. Noista WPC:n rahavirroista löytyisi vielä paljon tutkittavaa Suomenkin osalta.

Suomessa WPC:hen kuului aikaisemmin myös vuonna 1949 perustettu Suomen rauhanpuolustajat ry (Suomen Rauhanpuolustajat), joka ei ollut sidoksissa SDP:hen. Sen sijaan SKDL oli Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö ennen puolueen lakkauttamista.

Jos haluaa peilata Venäjän nykyisiä vaikutustapoja ja vaikutuskyvykkyyttä lännessä, kannattaa tutustua tarkasti siihen laajaan kudelmaan, jonka Neuvostoliitto loi kylmän sodan jälkeen ja joka kesti voimissaan pitkälle 1980-luvulle aina Reaganin ja Gorbatšovin aikoihin saakka. Aineistoa on runsaasti, jonka tunteminen on suureksi eduksi Venäjän nykyajan monimutkaisten toimintamallien ymmärtämiseksi.

Pari lukemisen arvoista kirjaa on vuonna 1991 julkaistu Richard F. Staarin Foreign Policies of the Soviet Union -kirja ja vuonna 2001 julkaistu Andrew G. Bonen Russell and the Communist-Aligned Peace Movement in the Mid-1950s -kirja.

                                                                                  ****

Vietnamin sodan jälkeen WPC sai uutta nostetta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun maailmanpoliittinen tilanne kiristyi. Vaikka Vietnamin sodan vastaisen rauhanliikkeen enemmistöllä ei ollut mitään tekemistä WPC:n kanssa, Vietnamin sotaan liittyvä rauhanliike loi kuitenkin Neuvostoliiton päämääriä tukevaa kansaismielipidettä Eurooppaan.

Vuodesta 1976 Neuvostoliitto alkoi sijoittaa Eurooppaan SS-20 keskipitkän matkan ydinohjuksia. Nuo ohjukset käänsivät kuvan 1 mukaisesti Neuvostoliiton ydinaseiden lukumäärän Yhdysvaltoja suuremmaksi.

Yhdysvallat oli kuitenkin aloittanut toisen vastavoimastrategian (The Second U.S. Offset Strategy) kehittämisen jo ennen 1970-luvun puoliväliä, kun Neuvostoliiton ydinaseiden määrän kehityssuunta ja sen muodostama uhka Euroopalle oli tiedossa.

Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden huoli 1970-luvun alkupuolelta oli ollut, miten pitää yllä turvallisuutta turvautumatta ydinaseisiin, kun Neuvostoliitto oli saavuttamassa Yhdysvaltain ydinase-etumatkan. Neuvostoliiton ydinasemäärä ja tuhovoima ylitti siis Yhdysvaltain ydinasemäärän ja tuhovoiman vuosien 1977-78 ajankohtana.

Vuonna 1979 Nato ja Yhdysvallat tekivät päätöksen sijoittaa Eurooppaan uuden sukupolven tutkaohjatut Pershing II -ohjukset sekä BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset.

Pershing II -ohjukset tulivat Saksaan vuonna 1983 ja BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset kuuteen eri sijaintipaikkaan Euroopassa niin ikään vuodesta 1983 lähtien. Vuodesta 1984 lähtien Euroopassa oli ilmasta maahan laukaistavia tuolloin uudentyyppisiä laserohjattuja AGM-114 Hellfire -panssarintorjuntaohjuksia.

Noina 1980-luvun alun vuosina uudet risteilyohjukset tulivat tutuksi käsitteeksi koko Euroopassa. Puheissa olivat myös euro-ohjukset. Parhaillaan uusintana esitettävä Deutchland 83 -saksalaissarja kuvaa hyvin vallinnutta kireää ydinaseiden luomaa turvallisuustilannetta Euroopassa 1980-luvun alkupuolella (Yle Areena, Deutchland 83).

                                                                                  ****

WPC kampanjoi voimakkaasti uusien yhdysvaltalaisohjuksien sijoittamista vastaan. 1980-luvun alussa Euroopassa oli laajoja ydinohjuksia vastustavia mielenosoituksia ja ohjusvastainen toiminta oli kiivasta. WPC järjesti mielenosoituksia nimenomaan yhdysvaltalaisohjuksia vastaan, ei neuvostoliittolaisohjuksia vastaan. Se siitä järjestön riippumattomuudesta ja liittoutumattomuudesta.

WPC rahoitti 1980-luvun alkupuolella eurooppalaista rauhanliikettä, joka pääosin tietämättään tuki Neuvostoliiton päämääriä ydinasekysymyksissä.

Syyskuussa 1981 Tanskan viranomaiset karkottivat Neuvostoliiton suurlähetystön toisen sihteerin ja KGB:n toimihenkilön Vladimir Merkulovin. Tanskalaisviranomaisten mukaan Merkulov antoi rahaa tanskalaiselle Arne Herløv Petersenille hämärässä tarkoituksessa (U.S. Department of State, Foreign Affairs Note, 3-1983). Petersen johti tuolloin kööpenhaminalaista rauhan ja turvallisuuden yhteyskomiteaa (Liaison Committee for Peace and Security), joka toimi yhteistyössä WPC:n kanssa ja tavallaan WPC:n alaisuudessa. Vladimir Merkulovin antamilla rahoilla kööpenhaminalaisen rauhankomitean oli määrä rahoittaa sanomalehtikampanjaa, jossa vaaditaan pohjoismaisen ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista.

Pohjolan ydinaseeton vyöhyke oli ollut Neuvostoliiton pitkäaikainen toive ja tavoite.

Oheinen on vain yksi esimerkki, kuinka Neuvostoliitto toimi lännessä ajaakseen etujaan rauhanliikkeen kautta toisesta maailmansodassa pitkälle hajoamiseensa saakka. Salaisia rahavirtoja Venäjä käyttää edelleen.

Tuskinpa kaikki ydinaseita vastustavat mielenosoittajat tuolloin tajusivat, mikä merkitys läntisillä ydinaseilla oli myös heidän turvallisuudelleen. Monien mieli on muuttunut tuon jälkeen päinvastaiseksi, esimerkkinä Naton nykyinen pääsihteeri Jens Stoltenberg, joka oli 1960-luvulla Rød Ungdom -järjestön ahkera Vietnamin sodan, ydinaseiden ja Naton vastustaja.

Oikeistopopulismi nyt

Helsingin Sanomissa oli viime vuoden helmikuussa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Saska Saarikosken kirjoitus otsikolla ”Lännen hyödylliset idiootit Putinin apureina – Takinkääntö on ollut Suomessakin vauhdikasta” (HS 23.2.2017).

Kirjoitus kannattaa käydä kertaamassa nyt ja tulevaisuudessa vielä uudelleen ymmärtääkseen yhä enemmän Venäjän tämän vuosikymmenen toimia ja ennen kaikkea sitä, miten Venäjä taitavasti osaa käyttää hyväkseen länsimaihin syntyviä suuntauksia ja teemoja sekä niitä kannattavia poliitikkoja. 

Saska Saarikoski kirjoitti: ”Länsimaiden vasemmistolaiset tukivat aikanaan Neuvostoliiton diktatuuria, nyt oikeistopopulistit tukevat Venäjän diktatuuria. Moskovassa tiedetään, että lännessä riittää hyödyllisiä idiootteja.

Juuri tuosta kysymys oli ennen kylmän sodan aikaan. Juuri tuosta kysymys on edelleen nyt: hyödyllisistä idiooteista, joita tuntuu lännessä aina vain riittävän.

Kerroin edellä lähes neljä vuosikymmentä kestäneen esimerkin, kuinka Neuvostoliitto käytti rauhanliikettä ajamaan etujaan lännessä. Kylmän sodan aikaan näitä hyödyllisiä idiootteja oli älymystössä ja korkeasti koulutettujen keskuudessa eikä niinkään poliitikkojen keskuudessa kommunismiin ja sosialismiin vetoa tuntevia vasemmistopoliitikkoja lukuun ottamatta.

Nyt tilanne kääntynyt päinvastaiseksi.

Venäjän pitkäaikainen ulkoministeri Sergei Lavrov lausui vuoden 2017 Münchenin turvallisuuskonferenssissa Venäjän kannan länsimaiseen demokratiaan ja markkinatalouteen: ”Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä”.

Lavrov tarkoitti lännen liberaalia maailmanjärjestystä, jonka Venäjä on kokenut samalla tavalla eduilleen uhkana kuin Neuvostoliitto Yhdysvaltain ydinaseita heti toisen maailmansodan jälkeen ja 1980-luvun alussa ja johon se valjasti yhdeksi toimintavälineekseen rauhanliikkeen.

Vielä tuolloin vuoden 2017 talvella Lavrovin sanoja ei juurikaan noteerattu lännessä. Ehkäpä viimeistään nyt noteerataan, kun maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka kurittaa läntistä Eurooppaa ja haastaa Euroopan kautta vähäpätöisenä asiana jopa lännen maailmanjärjestystä.

                                                                                  ****

Venäjä on aina perustunut autoritääriseen yhden johtajatahon järjestelmään. Niin tsaarin aika, niin kommunismin aika Neuvostoliiton ilmentymänä, niin Putinin aika. Venäjällä ei tule koskaan olemaan muun muotoista aatejärjestelmää, ei koskaan.

Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti toukokuun 7. päivänä vuonna 2000, ja sitä ennen hän oli ollut virkaa tekevä presidentti vuoden 1999 viimeisestä päivästä lukien.

Valtaan noustuaan Putin sai voimakkaasti tukea venäläisiltä neo-eurasianisteilta, joiden kärkihahmo oli Moskovan valtionyliopiston professori Aleksandr Dugin (Александр Дугин).

Dugin kirjoitti vuonna 1997 kirjan nimellä Geopolitiikan perusteet, Venäjän geopoliittinen tulevaisuus (Основы Геополитики, Геополитическое будущее России).

Kirja on melko ikävää luettavaa eikä sitä jaksa oikein kokonaan lukea, mutta siitä on kaivettavissa Putinin toteuttamien Venäjän toimien 2000-luvun ideologinen perusta, joka perustuu pitkälti imperialismiin ja Venäjän halukkuuteen laajentaa intressipiiriään.

Putinin aikakaudella keskeisin pilari Venäjän ideologisessa perustelussa mm. vahvistaa otetta rajanaapurimaissa pohjautuu jo 1920-luvulla alkunsa saaneisiin eurasianismiin (евразийство) ja neo-eurasianismiin (неоевразийство). Nykyajan tunnetuin venäläinen neo-eurasianisti on juuri Aleksandr Dugin.

Venäjän imperialistiset pyrkimykset ja halukkuus laajentaa intressipiiriään on vain toinen puoli Venäjän geopolitiikkaa ja maailmanpolitiikkaa. Toinen puoli on pyrkimys hajottaa Venäjän vastavoimia ja mieluummin vieläpä sisältäpäin ikään kuin virus.

                                                                                  ****

Oikeistoradikalismia, uuskonservatismia ja oikeistopopulismia on läntisessä maailmassa ollut aina muodossa tai toisessa, enemmän tai vähemmän.

Lännessä vahvistuneilla oikean laidan oikeistoaatteilla populistisessa muodossa on yllättäen yhteyttä Duginin ajatuksiin, vaikka yhteyttä ei ole luotu tietoisesti. Duginin teoria näyttää vain kohtaavan käytännön.

Toisen maailmansodan jälkeen oikeistopopulismi eri muodoissa ei ole koskaan ollut lännessä niin vahva ja vaikuttava kuin nyt. Osittain tähän löytyy vastaus Venäjältä, joka on haistanut hyvin vaikutusmahdollisuudet toimintaan lännen sisällä vastaavasti kuten Neuvostoliitto oli haistanut rauhanliikkeen vaikutusmahdollisuudeksi toimintaan lännen sisällä.

Läntisten maiden oikeistopopulismin perusta ei siis kuitenkaan ole lähtenyt Venäjältä, mutta Venäjä on edesauttanut syntynyttä tilaisuutta edistääkseen päämääriään maailmanpolitiikassa sekoittamalla ja hajottamalla länttä vähäisin voimavaroin. Hajotukseen tarvittavia voimavaroja ja välineitä Venäjä on saanut lännestä itsessään. Venäjän ei ole tarvinnut tehdä kummoisia investointeja suureen aikaansaannokseen. Pelkkä venäläinen katalyytti on riittänyt lännen sekoittamiseen.

Aleksandr Dugin tunnetaan melko hyvin lännen tietyissä piireissä, muttei täysin.

Duginin vahva noususuhdanne muutama vuosi sitten Venäjän ulkopuolella mm. Itä-Euroopan ns. ”epäliberaalin demokratian” teoreetikoiden ja lännen uustraditionalistien piirissä ei kuitenkaan perustu geopolitiikkaan tai eurasianismin muotoisiin ajatuksiin vaan ns. Neljänteen poliittiseen teoriaan (The Fourth Political Theory, Четвертая политическая теория), jonka Dugin julkaisi vuonna 2009.

Duginin kirja neljännestä poliittisesta teoriasta löytyy venäjänkielisenä täältä.

Duginin neljännen poliittisen teorian päämäärä on korvata ja yhdistää liberaali demokratia, marxismi ja fasismi. Neljäs teoria hyökkää erityisesti liberalismia vastaan, koska liberalismi on jo voittanut fasismin ja marxismin. Fasismi oli voitettu kuusivuotisessa toisessa maailmansodassa ja marxismi 45-vuotisessa kylmässä sodassa.

Neljäs poliittinen teoria näkee individualismiin perustuvan liberalismin viholliseksi. Duginin näkemyksen mukaan menetettyään haastajansa liberalismi - tai liberaali demokratia - menettää myös aktiivisen roolinsa poliittisena voimana ja jähmettyy ”postliberalismiksi”, joka on haastettavissa uudella yhteiskunnallisella aatesuuntauksella.

Liberaalidemokratiaan kohdistuva haaste on nyt meneillään.

Eteneminen liberalismista neljänteen poliittiseen teoriaan ei kuitenkaan ole Duginin mukaan helppoa, koska teoria on käytännössä vastakohta kaikenlaiselle liberalismille. Koska vallankumouksia ei enää nykymaailmassa tapahdu, eteneminen on hidasta askel askeleelta.

Neljännessä poliittisessa teoriassa kylmän sodan jälkeinen kahden ideologisen leirin sijaan maailma jakautuu historian, kulttuuriperinnön, uskonnon, kielen tai kansallisuuden määrittämiin piireihin, jotka eivät ole liberalismia ja individualismia. Kehityksessä voi syntyä valtiollisesti epäyhtenäisiä, mutta yhteisiä arvoja ja intressejä omaavia etupiirejä.

Oleelliset sanat edellisessä kappaleessa ovat epäyhtenäisyys ja etupiiri. Epäyhtenäisyyttä voi olla valtion sisällä ja liittokunnissa eivätkä etupiirit muodostaisi yhteistä rajaa, siis blokkia. Etupiirien muodostuminen luo siis hajaannusta ja siihen myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov viittasi viime vuonna Münchenissä: ”Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä”.

Yle Areenasta reilun vuoden takaa löytyvä Duginia käsittelevä radiojuttu otsikolla "Alexander Dugin: Liberalismi on tullut hulluksi" kertoo hyvin neljännestä poliittisesta teoriasta (Yle Areena 24.4.2017): 

"Dugin kertoo edustavansa 'neljättä poliittista teoriaa' - eli käytännössä hän haluaisi katkaista läntisen liberalismin voittokulun. Tilalle traditionalistinen Dugin tarjoaa konservatiivisia arvoja ja uskonnon maineenpalautusta. Duginin näkemyksen mukaan läntinen liberalismi on tullut hulluksi ja tätä hulluutta edustavat niin rajat auki -politiikka kuin sukupuolivähemmistöjen oikeudetkin."

                                                                                  ****

Neljännessä poliittisessa teoriassa 2000-luvun maailma olisi siis moninapainen. Maailma olisi sitä, mitä Venäjä on pitkään halunnut edistääkseen asemaansa maailmanpolitiikassa.

Lännessä on yllättävän paljon myötämieltä Duginin ajatuslogiikalle, vaikka Duginin teoria ei olekaan ollut lähtökohta. Kehityskulku on tapahtunut ilman tietoa Duginista, mutta Venäjä on tietoisesti edesauttanut toimillaan asioiden kehittymistä kohti hajaannusta.

Tällä hetkellä eniten meidän on syytä olla huolissaan Yhdysvalloista. Presidentti Donald Trump on käytännön toiminnassaan jo toteuttanut Duginin teoriaa osoittaessaan myötämieltä autoritääristä johtamismallia kohtaan sekä myös Venäjää kohtaan. Euroopassa Donald Trump on löytänyt läheisimmän hengenheimolaisen Puolasta, jonne hän olisi tuoreimpana kiitollisen myötämielisyyden esimerkkinä siirtämässä yhdysvaltalaisia sotajoukkoja Saksasta ikään kuin kiitoksena.

Euroopan oikeistopopulistiset puolueet ja oikeistopopulistisesti ajattelevat poliitikot ovat alttiimpia neljännen poliittisen teorian vaikutuksille, vaikkeivat nämä tahot tietäisikään mitään koko teoriasta. Visegrád-maat ovat Duginin neljännen teorian ajatusten ensimmäiset ja tukevimmat kannattajat tietämättään teoriasta mitään.

Oleellista tässä on, että Venäjä sen sijaan tietää Duginin teorian ja osaa siksi käyttää syntynyttä tilannetta lännessä hyväkseen. Hyväksikäyttö on periaatteiltaan samaa kuin rauhanliike kylmän sodan aikaan. Viljellään ajatuksia, jotka saavat länsimaiden kansalaisissa ja poliitikoissa vastakaikua.

Kun puhutaan Venäjästä, ideologia on vain väline venäläiselle vallalle ja venäläiseen vallanhankintaan. Niin oli ennen kommunismi niin kotimaassa kuin myös maailmalla ja on niin nyt se uusi ideologia niin kotimaassa kuin myös maailmalla, jonka eteen Venäjä tekee kovasti työtä.

Kyse Venäjälle on hajottamisesta ja sitä kautta hallitsemisesta. Hajottamisesta hyvä esimerkki on Viktor Orbánin yksinvaltaisesti johtama Visegrád-maa Unkari. Unkari on jopa valmis haastamaan EU:n veto-oikeudellaan Venäjän etuja puolustaessaan. Venäjä kykenee tarvittaessa tekemään Orbánin johtaman Unkarin avulla EU:n toimintakyvyttömäksi.

Kehitys monessa länsimaassa on nyt mennyt Duginin neljännen teorian mukaisesti. Liberaali demokratia on haastettu lännen sisällä Venäjän ja Kiinan harjoittamalla autoritarismilla.

Esimerkiksi pakolaiskysymyserimielisyydet, maahanmuuttoerimielisyydet, erimielisyydet oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden asemasta sekä erimielisyydet suhtautumisessa Venäjään ovat vain ilmentymiä eivätkä vielä välttämättä osoita suurtakaan erimielisyyttä ideologian perusteissa. Sen sijaan ideologisesti ratkaisevaa pitemmällä aikavälillä on, onko EU löysä kansallisvaltioiden liitto - jos sitäkään - vai kohti maailmanpolitiikan vaikuttajaksi pyrkivä monoliittinen yhteenliittymä yhtenevine kantoineen.

Hajotetaanko läntiset liittoutumat ja instituutiot, joka olisi Venäjän etu. Läntisten liittoutumien ja instituutioiden hajoaminen tai rapautuminen olisi Venäjälle todellinen jättipotti. Duginin ajatuksista mitään tietämättään Trump toimii jo nyt hajottaen juuri näitä läntisiä liittoutumia ja instituutioita. Trump jakaa Duginin teorian mukaisesti maailmaa uusiin etupiireihin, joiden perusta ei ole samanlaisten maiden muodostamat blokit.

Venäjä ei ole kyennyt luomaan Euraasian unionilla eikä BRICS-maiden liittoutumalla Venäjän johdettavissa olevaa maailmaanpolitiikan hallintaan kykenevää yhteenliittymää, joten ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt pyrkiä hajottamaan muut maailmapolitiikan hallintaan kykenevät yhteenliittymät.

                                                                                  ****

Vielä vuonna 2010 Euroopan maista vain kahdessa nationalistipuolueet olivat hallituksessa: Sveitsin kansanpuolue Sveitsissä ja Pohjoisen liitto Italiassa. Tanskan kansanpuolue on ollut Tanskan hallituksen tukipuolue vuodesta 2001. Muukalaisvihamieliset puolueet olivat kuitenkin edustettuina noin joka toisen EU-maan sekä Sveitsin ja Norjan parlamenteissa.  

Nyt tilanne on muuttunut. Kevään 2018 Italian parlamenttivaaleissa yli puolet kansasta kannatti populistisia puolueita. Syksyn 2017 parlamenttivaaleissa Itävallan kansanpuolue ÖVP voitti vaalit nationalistisella ja maahanmuuttovastaisella ohjelmalla ja muodosti Itävallan vapauspuolueen kanssa äärioikeistolaismieliseksi mielletyn koalitiohallituksen. Itävalta on ensimmäinen Länsi-Euroopan maa, jossa äärioikeisto nousi hallitukseen.

Putin kiitti Itävaltaa ja teki maahan presidenttikautensa ensimmäisen EU-vierailun 5.6.2018.

Venäjä on nyt haistanut taas kerran ne keinot, joilla toimia vastapuolen sisällä ajaakseen omia etuja. Kylmän sodan aikaan yhtenä keinona oli vetoaminen ihmisten rauhantunteeseen, nyt vetoaminen tunteisiin, jotka ovat voimistaneet oikeistopopulistisia suuntauksia ja joita Venäjän on sekä rahoittanut että auttanut menestymään muutoin.

Tukea Venäjältä ovat saaneet varmuudella ainakin Ranskan Kansallinen rintama, Hollannin Vapauspuolue ja Saksan Vaihtoehto Saksalle. Venäjä on myös vaaleissa auttanut menestymään kyseenalaisilla toimilla niitä voimia, jotka Venäjän mielestä parhaiten kykenisivät haastamaan Duginin neljännen poliittisen teorian mukaisesti liberaalia ideologiaan ja individualismia. Venäjä on sekaantunut varmuudella Yhdysvaltain vuoden 2017 presidentinvaaleihin.

Venäjän nykyiset toimet eivät nyt ole niin läpinäkyviä kuin kylmän sodan aikaan. Venäjän toimien pohjimmaisista päämääristä on vaikeampi ottaa nyt selvää. Venäjä osaa aina olla pitkäjännitteinen ja kärsivällinen.

Missään nimessä oikeistopopulistia liikkeitä ei pidä nyt syyllistää vastaavasti kuten ei niitäkään, jotka tukivat neuvostoliitolaislähtöistä rauhanliikettä kylmän sodan aikaan. Pitää vaan ymmärtää maailmapolitiikan kuviot laajemmin ja mitkä ovat Venäjän sekä myös Kiinan päämäärät noissa kuvioissa.

Arvostelua on sen sijaan syytä esittää liberaalia ideologiaa kohtaan, jonka kehityksessä on havaittavissa piirteitä, joista Dugin kirjoitti vuonna 2009. Ideologia haastetaan nyt ja sen on kyettävä vastaamaan.

Yhdysvallat harjoittaa nyt omalta kannaltaan huonoa maailmanpolitiikkaa. Suorastaan järjetöntä maailmanpolitiikkaa. Yhdysvallat ei selviä enää maailmanpolitiikan haasteista yksin, vaan tarvitsee Euroopan avukseen. Euroopan on myös syytä kantaa oma vastuunsa eikä pitää yllä turvallisuuttaan muiden kustannuksella.

On helppo kirjoittaa yksityiskohtaisesti Neuvostoliiton rauhanliikkeen historiasta, mutta vielä ei ole helppo kirjoittaa niistä toimista, mitä Venäjä tekee nyt lännessä vastaavasti. Harva meistä tiesi esimerkiksi 1980-luvun alussa Euroopan ydinaseiden suhteen, mistä oli kysymys ja mikä oli Neuvostoliiton agenda.

Me tiedämme nyt Venäjälle myönteisten toimijoiden rahoituksen ja puuttumiset vaaleihin sekä yleisen hybridiagitaation, mutta herkulliset yksityiskohtaiset faktat dokumentteineen ja samalla kokonaiskuva ovat vielä jäsentymättömiä. Asia on kuitenkin syytä jo nyt tiedostaa, eikä odottaa vuosikymmenten päästä historiankirjoitusta nyt tapahtuneesta.

]]>
12 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276154-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit#comments Eurovaalit 2019 Nato Oikeistopopulismi Presidentti Putin Venäjän uhka Sat, 18 May 2019 13:58:00 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276154-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit
Sauli Niinistö jatkaa Suomen hivuttamista Natoon http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275870-sauli-niinisto-jatkaa-suomen-hivuttamista-natoon <p>&nbsp;</p><p>Presidentti Sauli Niinistö kommentoi Ylen Ykkösaamussa Puolustusvoimien uuden komentajan valintaa. Nimitys on jäämässä uuden hallituksen vastuulle, koska Sipilän hallituksen erottua se ei enää virallisesti kykene nimitystä tekemään. Tämä asia ei kuitenkaan estä Sauli Niinistöä, vaan hän yrittää saada komentajan nimitetyksi jo eronneen hallituksen toimesta. Syy, miksi Niinistö näin haluaa toimia on selvä ja se syy on Nato.</p><p>Sauli Niinistö on tehnyt kaikkensa hivuttaakseen Suomea kohti Natoa. Ennen vaaleja ollut hallitus suhtautuu Natoon paljon tulossa olevaa myönteisemmin ja Jussi Niinistökin vaikuttaa olevan Naton miehiä. Jos tämä hallitusneuvottelijoiden vedättämisyritys onnistuu, niin Niinistöjen tavoitteena on junailla komentajan virkaan Natoa kannattava komentaja, joka istuu virassaan vähintään mahdollisen Rinteen hallituksen ajan. Jos tässä onnistutaan, Suomella on Nato-hivutusta kannattava presidentti ja Nato-mielinen Puolustusvoimien komentaja. Tämä kaksikko toimisi syntymässä olevan, Nato-vastaisen hallituksen vastavoimana ja se pyrkisi jatkamaan Suomen hivuttamista kohti Natoa.</p><p>Hallitusneuvottelijoiden tulee viheltää tämä peli poikki ja presidentin koijausyritys tulee estää. Jos Rinteen mahdollisessa hallituksessa on jotain hyvää, niin sitä löytyy siitä, että se suhtautuu kielteisesti Suomelle haitalliseen Nato-jäsenyyteen. Presidentin vedätysyrityksen tarkoitus on luoda vastavoima tälle linjalle ja jos vedätys onnistuu, niin Nato-myönteinen presidentti ja Puolustusvoimien komentaja ovat yhdistelmä, jolla Suomen hivuttaminen Natoon voi jatkua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Presidentti Sauli Niinistö kommentoi Ylen Ykkösaamussa Puolustusvoimien uuden komentajan valintaa. Nimitys on jäämässä uuden hallituksen vastuulle, koska Sipilän hallituksen erottua se ei enää virallisesti kykene nimitystä tekemään. Tämä asia ei kuitenkaan estä Sauli Niinistöä, vaan hän yrittää saada komentajan nimitetyksi jo eronneen hallituksen toimesta. Syy, miksi Niinistö näin haluaa toimia on selvä ja se syy on Nato.

Sauli Niinistö on tehnyt kaikkensa hivuttaakseen Suomea kohti Natoa. Ennen vaaleja ollut hallitus suhtautuu Natoon paljon tulossa olevaa myönteisemmin ja Jussi Niinistökin vaikuttaa olevan Naton miehiä. Jos tämä hallitusneuvottelijoiden vedättämisyritys onnistuu, niin Niinistöjen tavoitteena on junailla komentajan virkaan Natoa kannattava komentaja, joka istuu virassaan vähintään mahdollisen Rinteen hallituksen ajan. Jos tässä onnistutaan, Suomella on Nato-hivutusta kannattava presidentti ja Nato-mielinen Puolustusvoimien komentaja. Tämä kaksikko toimisi syntymässä olevan, Nato-vastaisen hallituksen vastavoimana ja se pyrkisi jatkamaan Suomen hivuttamista kohti Natoa.

Hallitusneuvottelijoiden tulee viheltää tämä peli poikki ja presidentin koijausyritys tulee estää. Jos Rinteen mahdollisessa hallituksessa on jotain hyvää, niin sitä löytyy siitä, että se suhtautuu kielteisesti Suomelle haitalliseen Nato-jäsenyyteen. Presidentin vedätysyrityksen tarkoitus on luoda vastavoima tälle linjalle ja jos vedätys onnistuu, niin Nato-myönteinen presidentti ja Puolustusvoimien komentaja ovat yhdistelmä, jolla Suomen hivuttaminen Natoon voi jatkua.

]]>
41 http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275870-sauli-niinisto-jatkaa-suomen-hivuttamista-natoon#comments Erkki Tuomioja Hallitusneuvottelut maanpuolustus Nato Uusi hallitus Sun, 12 May 2019 10:08:31 +0000 Risto Huovinen http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275870-sauli-niinisto-jatkaa-suomen-hivuttamista-natoon
Nato for dummies http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275832-nato-for-dummies <p>Suosittua ulkomaista kirjasarjaa läheisesti lainaten Nato for dummies -kirjoitus perustuu Suomen ulkopolitiikan erityispiirteisiin,&nbsp; joita ilman täsmällistä termistöä on vaikea muuten selittää asiaan perehtymättömille. Virheitä kirjoituksesta on turha etsiä, koska se on erehtymätön ja täydellinen tekele.</p><p>NATO:&nbsp;Järjestö, joka etsii syytä ja jäseniä hyökätäkseen kaikin voimin Venäjälle. Eurooppalaisten sotahullujen valtioiden yhteenliittymä, joiden ainoa päämäärä on tuhota rauhaa rakastava Venäjä ja sen erityisen viisaat johtajat. USA johtaa sotahulluja ja voi tuoda ydinaseet milloin tahansa Suomeen lupaa kysymättä.</p><p>VENÄJÄ: Rauhaa rakastava, viisaiden johtajien johdossa toimiva demokratia. Ainoa maailman maa, joka on mainittu kuuluvaksi Suomen ulkoturvallisuuspolitiikan peruspilareihin, ja jonka etu huomioidaan kaikessa suomalaisessa ulkoturvallisuuspäätöksenteossa. Ainoa eurooppalainen maa, joka on toisen maailmansodan jälkeen huomioinut naapurimaansa haluamalla siirtyä vapaaseen liikkuvuuteen ainakin sotavoimiensa osalta ja siirtänyt joukkoja niihin melkein sulassa yhteistyössä naapureidensa kanssa.</p><p>SUOMEN JA VENÄJÄN RAJA: Reilu 1300 kilometriä, toistaiseksi Venäjän armosta. Raja, johon vedotaan aina välillä kun halutaan korostaa ystävällisiä välejä rauhaa rakastavien naapureiden välillä. Tällä hetkellä raja kulkee reilusti Kymijoen itäpuolella eikä Pohjanlahdella. Kiitos, Vladimir.</p><p>NATO-OPTIO: Turvallisuuspolitiikan ammattilaisten luoma käsite, joka takaa Suomen turvallisuuden kaikissa tilanteissa, varsinkin pahassa paikassa.&nbsp; &nbsp;</p><p>PAHA PAIKKA: Tilannekombinaatio Suomessa, jossa Nato-kortti vedetään esiin ja esitetään maahan ystävällisesti siirtyneille Venäjän sotilasjoukoille. Nato-kortin odotetaan tässä vaiheessa poistavan tänne siirtyneet joukot. Pahaa paikkaa ei tule, jos teemme kuten naapuri kertoo. Paikka sinänsä ei ole sen pahempi kuin ennen, mutta tilannetta voi kuvata pahaksi, jos Venäjän etua ei huomioida sen armeijan Suomeen siirtymisen jälkeen.&nbsp;</p><p>NATO-JÄSENYYS: Sotahullujen eurooppalaisten maiden kerho, johon Suomi pääsee uskomuksen mukaan heti, ilman vuosia kestävää hakuvaihetta. Jäsenyys lopettaa erään uskomuksen mukaan Suomen ja Venäjän välisen kaupan kokonaan. Tasapainon vuoksi muut Nato-maat onneksi lisäävät kahdenvälistä kauppaa Venäjän kanssa, jotta järjestö ei näyttäytyisi nappikauppiaana.&nbsp;&nbsp;</p><p>HUOLTOVARMUUS: Ei koske Suomea, joka pystyy lentokoneillaan ja sotalaivastollaan turvaamaan meriliikenteen missä tahansa ja miten pitkään hyvänsä. Suomessa uskotaan olevan rajattomat resurssit myös sotatilanteessa. Meriliikenne tavaran kuljetuksissa on yliarvostettua muutenkin. Tavaran odotetaan sotatilanteessa muutenkin tulevan idästä.</p><p>USA: Maa, joka yksin johtaa eurooppalaisia valtioita sotaan kaikkialle maailmassa, erityisesti Venäjälle.</p><p>ITÄMERI: Kommunistikielellä Rauhanmeri, pahimmassa tapauksessa Nato-meri, jossa Naton sotalaivat rauhan aikana tuhoavat ja estävät venäläisiä aluksia kulkemasta siellä. Ikävimmässä tilanteessa, eli sotatilanteessa, Nato upottaa ystävällismielisiä vaikkakin sotaa käyviä venäläisiä sota-aluksia. Siksi Itämeri pitää jättää venäläisille. He eivät upota aluksia tai estä niiden kulkua rauhan aikana missään päin maailmaa.&nbsp; &nbsp;</p><p>SUOMALAINEN TURVALLISUUSPOLITIIKKA Lujaan uskoon ja juoksuhautoihin perustuva agenda, jolle ei löydy vertaa maailmasta. Talvisotakin voitettiin, joten se takaa kaikki voitot jatkossa. Tosi sissit elävät vuosikausia metsässä ja iskevät puukoilla ja kivillä ketä tahansa miehittäjää ja kovaa. Usko voittaa sopimusvelvoitteet ja sanonnan mukaan usko siirtää vuoria. Tähän eivät sopimukset pysty, paperia kun ovat.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suosittua ulkomaista kirjasarjaa läheisesti lainaten Nato for dummies -kirjoitus perustuu Suomen ulkopolitiikan erityispiirteisiin,  joita ilman täsmällistä termistöä on vaikea muuten selittää asiaan perehtymättömille. Virheitä kirjoituksesta on turha etsiä, koska se on erehtymätön ja täydellinen tekele.

NATO: Järjestö, joka etsii syytä ja jäseniä hyökätäkseen kaikin voimin Venäjälle. Eurooppalaisten sotahullujen valtioiden yhteenliittymä, joiden ainoa päämäärä on tuhota rauhaa rakastava Venäjä ja sen erityisen viisaat johtajat. USA johtaa sotahulluja ja voi tuoda ydinaseet milloin tahansa Suomeen lupaa kysymättä.

VENÄJÄ: Rauhaa rakastava, viisaiden johtajien johdossa toimiva demokratia. Ainoa maailman maa, joka on mainittu kuuluvaksi Suomen ulkoturvallisuuspolitiikan peruspilareihin, ja jonka etu huomioidaan kaikessa suomalaisessa ulkoturvallisuuspäätöksenteossa. Ainoa eurooppalainen maa, joka on toisen maailmansodan jälkeen huomioinut naapurimaansa haluamalla siirtyä vapaaseen liikkuvuuteen ainakin sotavoimiensa osalta ja siirtänyt joukkoja niihin melkein sulassa yhteistyössä naapureidensa kanssa.

SUOMEN JA VENÄJÄN RAJA: Reilu 1300 kilometriä, toistaiseksi Venäjän armosta. Raja, johon vedotaan aina välillä kun halutaan korostaa ystävällisiä välejä rauhaa rakastavien naapureiden välillä. Tällä hetkellä raja kulkee reilusti Kymijoen itäpuolella eikä Pohjanlahdella. Kiitos, Vladimir.

NATO-OPTIO: Turvallisuuspolitiikan ammattilaisten luoma käsite, joka takaa Suomen turvallisuuden kaikissa tilanteissa, varsinkin pahassa paikassa.   

PAHA PAIKKA: Tilannekombinaatio Suomessa, jossa Nato-kortti vedetään esiin ja esitetään maahan ystävällisesti siirtyneille Venäjän sotilasjoukoille. Nato-kortin odotetaan tässä vaiheessa poistavan tänne siirtyneet joukot. Pahaa paikkaa ei tule, jos teemme kuten naapuri kertoo. Paikka sinänsä ei ole sen pahempi kuin ennen, mutta tilannetta voi kuvata pahaksi, jos Venäjän etua ei huomioida sen armeijan Suomeen siirtymisen jälkeen. 

NATO-JÄSENYYS: Sotahullujen eurooppalaisten maiden kerho, johon Suomi pääsee uskomuksen mukaan heti, ilman vuosia kestävää hakuvaihetta. Jäsenyys lopettaa erään uskomuksen mukaan Suomen ja Venäjän välisen kaupan kokonaan. Tasapainon vuoksi muut Nato-maat onneksi lisäävät kahdenvälistä kauppaa Venäjän kanssa, jotta järjestö ei näyttäytyisi nappikauppiaana.  

HUOLTOVARMUUS: Ei koske Suomea, joka pystyy lentokoneillaan ja sotalaivastollaan turvaamaan meriliikenteen missä tahansa ja miten pitkään hyvänsä. Suomessa uskotaan olevan rajattomat resurssit myös sotatilanteessa. Meriliikenne tavaran kuljetuksissa on yliarvostettua muutenkin. Tavaran odotetaan sotatilanteessa muutenkin tulevan idästä.

USA: Maa, joka yksin johtaa eurooppalaisia valtioita sotaan kaikkialle maailmassa, erityisesti Venäjälle.

ITÄMERI: Kommunistikielellä Rauhanmeri, pahimmassa tapauksessa Nato-meri, jossa Naton sotalaivat rauhan aikana tuhoavat ja estävät venäläisiä aluksia kulkemasta siellä. Ikävimmässä tilanteessa, eli sotatilanteessa, Nato upottaa ystävällismielisiä vaikkakin sotaa käyviä venäläisiä sota-aluksia. Siksi Itämeri pitää jättää venäläisille. He eivät upota aluksia tai estä niiden kulkua rauhan aikana missään päin maailmaa.   

SUOMALAINEN TURVALLISUUSPOLITIIKKA Lujaan uskoon ja juoksuhautoihin perustuva agenda, jolle ei löydy vertaa maailmasta. Talvisotakin voitettiin, joten se takaa kaikki voitot jatkossa. Tosi sissit elävät vuosikausia metsässä ja iskevät puukoilla ja kivillä ketä tahansa miehittäjää ja kovaa. Usko voittaa sopimusvelvoitteet ja sanonnan mukaan usko siirtää vuoria. Tähän eivät sopimukset pysty, paperia kun ovat.

     

 

]]>
17 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275832-nato-for-dummies#comments Nato Suomi Sat, 11 May 2019 11:15:32 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275832-nato-for-dummies
Tuleva hallitus, Naton sotapolitiikasta irtautuminen ja vasemmiston rooli http://juhakovanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275167-tuleva-hallitus-naton-sotapolitiikasta-irtautuminen-ja-vasemmiston-rooli <p>Onko tulevalla hallituksella mahdollisuuksia luopua harjoitettusta sotilas- ja hybridipolitiikasta Natomaiden ja erityisesti USAn kanssa, mikä on lisännyt jännitystä alueellamme?</p> <p>Puolustuspoliittisia kysymyksiä käsiteltiin eduskuntavaalikeskusteluissa vain ohuesti.&nbsp; Ajankohtaiset hävittäjä- ja muut puolustusvälinehankinnat olivat esillä, mutta ne liittyvät vain osaan Suomen sotilaallista sitoutumista länteen. Laajemmin puolustuspolitiikasta vaiettiin eduskuntapuolueiden keskeisellä sopimuksella. Vaikeneminen jatkuu Antti Rinteen hallitustunnustelijana esittämissä kysymyksissä puolueille.</p> <p>Suomalaisen politiikan natottumisen ensimmäinen iso askel otettiin v. 1994 Suomen liittymiessä Naton rauhankumppanuusohjelmaan, jota kukaan (vasemmistokaan) ei vastustanut eikä Eduskunta käsitellyt ja jolla ei ollut mitään tekemistä rauhanturvaamisen kanssa. Se oli ja on ohjelma Suomen puolustuvoimien Nato-yhteeensopivuuden ja yhteistoiminnan kehittämiseksi ja Suomen ulkopolitiikan reivaamiseksi Yhdysvalloille suopeaksi.</p> <p>Suomi lähti yksimielisenä Naton kanssa Afganistaniin.&nbsp;</p> <p>Pentagonin esitys Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan Naton kanssa oli pari vuotta jäissä perustuslainvastaisuutensa takia. Esitys eteni Suomen politiikassa vasta kun vasemmistopoliitikot Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki ilmiotivat kannattavansa sitä.</p> <p>Viime vuodet ovat olleet kiihtyvää nato-yhteistyön tiivistämistä isäntämaasopimuksineen, kahdenvälisine sotilassopimuksineen Yhdysvaltain, Britanninan ja Ranskan kanssa sekä kymmenin vuosittaisin sotaharjoituksin, kaikki vasemmiston siunaamana. Yksittäisiä vastalauseita on sentään kuulunut.</p> <p>Vasemmisto on 25 vuotta ollut mukana lähentämässä Suomea sotilallisesti USAhan ja Natoon ja suunta todennäköisesti jatkuu seuraavassa hallituksessa ellei vasemmistossa ja laajemminkin tapahdu perusteellista puolustuspoliittista uudelleenarviota. Vasemmisto ei ole tällä politiikallaan parantanut rooliaan yhteiskunnassamme. Politiikan seurauksena sodan vaara on kasvanut.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onko tulevalla hallituksella mahdollisuuksia luopua harjoitettusta sotilas- ja hybridipolitiikasta Natomaiden ja erityisesti USAn kanssa, mikä on lisännyt jännitystä alueellamme?

Puolustuspoliittisia kysymyksiä käsiteltiin eduskuntavaalikeskusteluissa vain ohuesti.  Ajankohtaiset hävittäjä- ja muut puolustusvälinehankinnat olivat esillä, mutta ne liittyvät vain osaan Suomen sotilaallista sitoutumista länteen. Laajemmin puolustuspolitiikasta vaiettiin eduskuntapuolueiden keskeisellä sopimuksella. Vaikeneminen jatkuu Antti Rinteen hallitustunnustelijana esittämissä kysymyksissä puolueille.

Suomalaisen politiikan natottumisen ensimmäinen iso askel otettiin v. 1994 Suomen liittymiessä Naton rauhankumppanuusohjelmaan, jota kukaan (vasemmistokaan) ei vastustanut eikä Eduskunta käsitellyt ja jolla ei ollut mitään tekemistä rauhanturvaamisen kanssa. Se oli ja on ohjelma Suomen puolustuvoimien Nato-yhteeensopivuuden ja yhteistoiminnan kehittämiseksi ja Suomen ulkopolitiikan reivaamiseksi Yhdysvalloille suopeaksi.

Suomi lähti yksimielisenä Naton kanssa Afganistaniin. 

Pentagonin esitys Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan Naton kanssa oli pari vuotta jäissä perustuslainvastaisuutensa takia. Esitys eteni Suomen politiikassa vasta kun vasemmistopoliitikot Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki ilmiotivat kannattavansa sitä.

Viime vuodet ovat olleet kiihtyvää nato-yhteistyön tiivistämistä isäntämaasopimuksineen, kahdenvälisine sotilassopimuksineen Yhdysvaltain, Britanninan ja Ranskan kanssa sekä kymmenin vuosittaisin sotaharjoituksin, kaikki vasemmiston siunaamana. Yksittäisiä vastalauseita on sentään kuulunut.

Vasemmisto on 25 vuotta ollut mukana lähentämässä Suomea sotilallisesti USAhan ja Natoon ja suunta todennäköisesti jatkuu seuraavassa hallituksessa ellei vasemmistossa ja laajemminkin tapahdu perusteellista puolustuspoliittista uudelleenarviota. Vasemmisto ei ole tällä politiikallaan parantanut rooliaan yhteiskunnassamme. Politiikan seurauksena sodan vaara on kasvanut.

]]>
5 http://juhakovanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275167-tuleva-hallitus-naton-sotapolitiikasta-irtautuminen-ja-vasemmiston-rooli#comments hallitus Nato Sotapolitiikka Vasemmisto Sun, 28 Apr 2019 09:50:16 +0000 Juha Kovanen http://juhakovanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275167-tuleva-hallitus-naton-sotapolitiikasta-irtautuminen-ja-vasemmiston-rooli
Antti Rinne Nato-vastaisena on Venäjälle mieluisin pääministeri http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274035-antti-rinne-nato-vastaisena-on-venajalle-mieluisin-paaministeri <p>SDP:n puheenjohtaja ja SDP:n pääministeriehdokas on onnistunut vaalitaistossaan läpäisemään kansainvälisen uutiskynnyksen.</p><p>Kyse uutiskynnyksen ylittämisessä ei ole ollut sotesta eikä muusta vastaavasta, vaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja siinä meille pyhimmästä: Natosta.</p><p>&ldquo;<em>Option of joining NATO loses credibility in Finland following comment by PM hopeful</em>&rdquo; oli kiinalaisen Xinhua-lehden englanninkielisen version otsikko (<u><a href="http://www.xinhuanet.com/english/2019-04/06/c_137954533.htm">Xinhua 6.4.2019</a></u>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;P<em>ääministeriehdokkaan kommentissa Suomen Nato-optio menetti uskottavuuttaan</em>&rdquo;.</p><p>SDP:n puheenjohtaja Rinteen - sanotaanko varsin yllättävät - Nato-kommentit noteerattiin laajasti maailmalla. Maailmalla tulkittiin, että Suomi on muuttamassa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa seuraavan hallituksen aikana. SDP:n johtamassa Suomessa Nato-optio turvallisuuden luojana ollaan heittämässä roskakoriin.</p><p>&ldquo;<em>Political rift over NATO widens in Finland</em>&rdquo; oli kyproslaisen englanninkielisen Fagamusta Gasette -julkaisun otsikko eilen (<u><a href="http://famagusta-gazette.com/2019/04/10/political-rift-over-nato-widens-in-finland/">Famagusta Gazette 10.4.2019</a></u>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Poliittinen vääntö Naton laajenemisesta kasvaa Suomessa</em>&rdquo;. Tämäkin julkaisu tulkitsi edellä mainitun kiinalaisjulkaisun tapaan, että Suomen Nato-kanta on muuttumassa uuden pääministerin myötä.</p><p>Kiinalaislehdistössä Rinteen kannanotot noteerattiin yleisesti, onhan kyseessä kenties tuleva pääministerimme:</p><p>&rdquo;<em>总理候选人,民意调查领导的反对党社会民主党主席安提&bull;</em><em>林</em><em>纳</em><em> (Antti Rinne</em> <em>质疑芬兰加入北约的现实主义。在一次芬兰商业电视频道的采访中</em><em>, Rinne </em><em>表示他完全不相信芬</em><em>兰会&ldquo;</em><em>被芬</em><em>兰申请成为北约成员</em>&rdquo; (<u><a href="http://www.xtwxjx.com/xwzx/44.html">Xtwxjx 6.4.2019</a></u>).</p><p>En osaa kiinan kieltä kuin kaksi merkkiä, joten konekäännös on:</p><p><em>&rdquo;Pääministerinehdokas ja mielipidemittauksia johtava oppositiopuolueen puheenjohtaja Antti Rinne kyseenalaisti Suomen mahdollisuuden liittyä Natoon. Haastattelussa suomalaisella kaupallisella televisiokanavalla Rinne totesi, että hän ei usko, että Suomea &rsquo;haettaisiin Naton jäseneksi&rsquo;</em>&quot;.</p><p>Harvoin pelkkä pääministeriehdokas pääsee kommenteillaan vastaavaan julkisuuteen ympäri maailman. Kun nyt Suomi on muuttamassa Rinteen johdolla ryminällä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa, niin varmasti pääsee maailmanlaajuiseen julkisuuteen.</p><p>Johtopäätös:</p><p>Jos Antti Rinne on tuleva pääministeri, maailmalla tulkitaan Suomen suhtautuvan entistä kielteisemmin Natoon ja Suomen Nato-jäsenyyteen. Suomen Nato-optio on kuopattu eikä Suomi missään olosuhteissa voi liittyä Natoon.</p><p>No, Venäjä kiittää tästäkin Suomea sekä Rinnettä. Venäjä kumartaa Rinteelle syvään. Venäjä voi aina luottaa suomalaiseen sosialidemokratiaan, ikuisesti ja joka ikisessä paikassa. Suomessa ei ole mikään muuttunut Tarja Halosen aikakaudesta, jos vain demarit johtavat Suomea vähintään pääministerin voimin. Suomessa SDP on Venäjän luottopeluri.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Venäläisillä uutissivustoilla seurataan tarkasti Suomen eduskuntavaaleja. Venäläismediassa pidetään yleisesti SDP:n pääsemistä valtaan hyvänä sekä Venäjän että Suomen Nato-jäsenyyden estämisen kannalta.</p><p>Onpahan Suomen Nato-jäsenyys onnistuttu torppaamaan jälleen kerran ainakin neljäksi vuodeksi ihan suomalaisten omalla äänestyspäätöksellä. Nuo ajatukset ovat kiteytettyjä monessa venäläislehdissä. Jokaisessa venäläislehtijutussa muistutetaan jollain tavoin SDP:n Nato-vastaisuutta.</p><p>&rdquo;<em>Партия выступает за не присоединение к военному альянсу НАТО.</em>&rdquo; uutisoi Ria Novosti vastikään <a href="https://ria.ru/20.3.2019">(<u>РИА Новости 20.3.2019</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Puolue [SDP] kannattaa sitä, ettei se [Suomi] liittyisi Natoon.</em>&rdquo;</p><p>Pääministeriehdokas Rinne on venäläisen Ria Novostin jutun perustella varmasti miellyttänyt kannanotoillaan venäläistä lukijakuntaa.</p><p>Nykyinen pääministeriehdokas Rinne on miellyttänyt venäläistä Nato-ajattelumaailmaa jo kauan sitten istuessaan valtiovarainministerinä Stubbin ja Kataisen hallituksessa. Venäläislehdistössä ollaan hanakoita tarttumaan kaikkiin niihin SDP:stä kumpuaviin viesteihin, jotka ovat Nato-vastaisia ja Suomen Nato-jäsenyyttä kieltäviä.</p><p>&rdquo;<em>Министр финансов Финляндии: идея вступления страны в НАТО в нынешних условиях ошибочна</em>&rdquo; (<u><a href="https://tass.ru15.4.2015/">Тасс 15.4.2015</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Suomen valtiovarainministeri [Rinne]: ajatus maasta, joka liittyy Natoon nykyisissä olosuhteissa, on väärä</em>&rdquo;.</p><p>Rinteellä ei siis ollut oheisen Tassin jutun perusteella Nato-optio voimassa edes vuonna 2015 kuten ei nytkään ole tuoreimpien lausuntojen perusteella. Rinteen lausuntojen ajankohtaa peilaten Venäjä oli vain vuotta aikaisemmin miehittänyt Krimin niemimaan rikkoen kaikki yhteiset turvallisuusrakennelmat Euroopassa.</p><p>Tuossa uutistoimisto Tassin jutussa Rinne laukoi Suomesta ja Natosta:</p><p>&rdquo;<em>Это было бы ошибкой. Не могу оценить, насколько фатальной, но точно ошибкой. А их не нужно совершать во внешней политике и политике безопасности.</em>&quot;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Se [Suomen Nato-jäsenyys] olisi virhe. En osaa arvioida kuinka kohtalokas virhe, mutta virhe kuitenkin. Ja niitä [virheitä] ei ole syytä tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.</em>&rdquo;</p><p>Rinne oli sulkemassa pois Suomen Nato-jäsenyyden jo vuonna 2015 venäläisten eduksi.</p><p>&rdquo;<em>Две трети членов оппозиционной Социал-демократической партии Финляндии </em><em>SDP</em><em> в последнем опросе высказались против вступления страны в НАТО.</em></p><p>&rdquo;<em>Противниками членства в Альянсе являются и основные претенденты на февральских выборах председателя этой политической силы - это нынешний лидер социал-демократов Антти Ринне и депутат Тимо Харакка</em>.&rdquo; kirjoitti Venäjän suurin päivälehti Komsomolskaja pravda tammikuussa 2017 (<u><a href="https://www.kompravda.eu/daily/26632/3650867/">Комсомольская правда 20.1.2017</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Kaksi kolmasosaa Suomen sosialidemokraattisen puolueen jäsenistä vastusti edellisessä mielipidekyselyssä maan liittymisestä Natoon.</em></p><p>&rdquo;<em>[Suomen] Nato-jäsenyyden <u>vastustajat</u> ovat myös keskeiset kilpailijat SDP:n helmikuisessa puheenjohtajakisassa - nykyinen sosiaalidemokraattien johtaja Antti Rinne ja debytantti Timo Harakka.&rdquo;</em></p><p>Venäläislehdistö noteerasi siis jo SDP:n puheenjohtajavaalien alkumetreillä, että SDP:n puheenjohtajakisan kaksi kärkiehdokasta ovat Suomen Nato-jäsenyyden vastustajia.</p><p>Venäjällä Suomen Nato-jäsenyysvastustajat ovat yhtä kuin SDP ja SDP takaa Venäjälle sen, ettei Suomi liity Natoon eikä nyt ole edes Nato-optiotakaan.</p><p>Venäjän henkivakuutus Suomen Nato-vastaisuudelle on siis Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP. Se on varsin halpa henkivakuutus. Venäjä kiittää.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Nyt tässä tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen presidentin epävarmuustekijät kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat, en ole yhtään vakuuttunut siitä, että meitä edes hyväksyttäisiin Natoon, jos me hakisimme.</em>&rdquo; (<a href="https://www.mtv.fi/sarja/paaministeritentti-33001053001/paaministeritentti-1066046"><u>MTV3 2.4.2019</u></a>).</p><p>Noilla sanoilla pääministeriehdokas Antti Rinne teki itsestään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhä syvemmän Nato-vastustajan juuri ennen eduskuntavaaleja.</p><p>Kuten aikaisemmin totesin, Venäjä kiittää Suomen SDP:tä ja kumartaa syvään pääministeriehdokas Antti Rinteelle.</p><p>Kun kuulin nuo Rinteen sanat televisiosta viikko sitten suorana, ajattelin, että mikä helvetin sekopää siellä oikein horisee puolikuntoisena. Ärtymys ei ole laantunut vieläkään, kuten tästä kirjoituksestani voi päätellä.</p><p>Tollojen tollo, sekopäitten sekopää, ääliöitten ääliö siis tuo Rinne. Miten tuollaisella älyttömyyksien laukojalla ja Venäjän etujen ajajana voisi olla mitään asiaa Suomen pääministeriksi? Ei pitäisi olla mitään eikä pienintäkään asiaa. Rinne on tehnyt jo ehdokkaana Suomelle enemmän hallaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle kuin moni istunut pääministeri neljän vuoden aikana.</p><p>Nyt on tehtävä kaikki se, ettei tuollaisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta katastrofista vain tulisi Suomen seuraavaa pääministeriä. Ylen uusimman mielipidetiedustelun perusteella vain perussuomalaisista on enää SDP:n haastajaksi (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10731903">Yle 11.4.2019</a></u>). Kokoomuksesta ja Keskustasta ei enää ole haastajaksi.</p><p>Toivon Perussuomalaisten menestystä näissä vaaleissa niin, ettei Antti Rinteestä ulko- ja turvallisuuspoliittisena katastrofina vain tulisi Suomen seuraavaa pääministeriä. 29.3.2019 julkaisemani &rdquo;<em>Perussuomalaiset tulevat tekemään sen taas ja nousevat toiseksi suurimmaks</em>i&rdquo; -bogikirjoituksen ennuste on nyt jo pitkälti toteutunut (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272933-perussuomalaiset-tulevat-tekemaan-sen-taas-ja-nousevat-toiseksi-suurimmaksi">US-blogi 29.3.2019</a></u>).</p><p>Kovaa vauhtia supistuva 2,7 prosentin ero on vielä sunnuntaina kurottavissa täysin kiinni. Sitä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja ennen kaikkea puolustuspolitiikan länsimyönteisyyttä, jota nyt neljän vuoden aikana ilman sosiaalidemokraatteja on saatu aikaan, ei saa ensi vaalikaudella tuhota.</p><p>Antti Rinteestä ei ole pääministeriksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP:n puheenjohtaja ja SDP:n pääministeriehdokas on onnistunut vaalitaistossaan läpäisemään kansainvälisen uutiskynnyksen.

Kyse uutiskynnyksen ylittämisessä ei ole ollut sotesta eikä muusta vastaavasta, vaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja siinä meille pyhimmästä: Natosta.

Option of joining NATO loses credibility in Finland following comment by PM hopeful” oli kiinalaisen Xinhua-lehden englanninkielisen version otsikko (Xinhua 6.4.2019). Vapaasti suomennettuna: ”Pääministeriehdokkaan kommentissa Suomen Nato-optio menetti uskottavuuttaan”.

SDP:n puheenjohtaja Rinteen - sanotaanko varsin yllättävät - Nato-kommentit noteerattiin laajasti maailmalla. Maailmalla tulkittiin, että Suomi on muuttamassa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa seuraavan hallituksen aikana. SDP:n johtamassa Suomessa Nato-optio turvallisuuden luojana ollaan heittämässä roskakoriin.

Political rift over NATO widens in Finland” oli kyproslaisen englanninkielisen Fagamusta Gasette -julkaisun otsikko eilen (Famagusta Gazette 10.4.2019). Vapaasti suomennettuna: ”Poliittinen vääntö Naton laajenemisesta kasvaa Suomessa”. Tämäkin julkaisu tulkitsi edellä mainitun kiinalaisjulkaisun tapaan, että Suomen Nato-kanta on muuttumassa uuden pääministerin myötä.

Kiinalaislehdistössä Rinteen kannanotot noteerattiin yleisesti, onhan kyseessä kenties tuleva pääministerimme:

总理候选人,民意调查领导的反对党社会民主党主席安提• (Antti Rinne 质疑芬兰加入北约的现实主义。在一次芬兰商业电视频道的采访中, Rinne 表示他完全不相信芬兰会“被芬兰申请成为北约成员” (Xtwxjx 6.4.2019).

En osaa kiinan kieltä kuin kaksi merkkiä, joten konekäännös on:

”Pääministerinehdokas ja mielipidemittauksia johtava oppositiopuolueen puheenjohtaja Antti Rinne kyseenalaisti Suomen mahdollisuuden liittyä Natoon. Haastattelussa suomalaisella kaupallisella televisiokanavalla Rinne totesi, että hän ei usko, että Suomea ’haettaisiin Naton jäseneksi’".

Harvoin pelkkä pääministeriehdokas pääsee kommenteillaan vastaavaan julkisuuteen ympäri maailman. Kun nyt Suomi on muuttamassa Rinteen johdolla ryminällä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa, niin varmasti pääsee maailmanlaajuiseen julkisuuteen.

Johtopäätös:

Jos Antti Rinne on tuleva pääministeri, maailmalla tulkitaan Suomen suhtautuvan entistä kielteisemmin Natoon ja Suomen Nato-jäsenyyteen. Suomen Nato-optio on kuopattu eikä Suomi missään olosuhteissa voi liittyä Natoon.

No, Venäjä kiittää tästäkin Suomea sekä Rinnettä. Venäjä kumartaa Rinteelle syvään. Venäjä voi aina luottaa suomalaiseen sosialidemokratiaan, ikuisesti ja joka ikisessä paikassa. Suomessa ei ole mikään muuttunut Tarja Halosen aikakaudesta, jos vain demarit johtavat Suomea vähintään pääministerin voimin. Suomessa SDP on Venäjän luottopeluri.

                                                                                      ****

Venäläisillä uutissivustoilla seurataan tarkasti Suomen eduskuntavaaleja. Venäläismediassa pidetään yleisesti SDP:n pääsemistä valtaan hyvänä sekä Venäjän että Suomen Nato-jäsenyyden estämisen kannalta.

Onpahan Suomen Nato-jäsenyys onnistuttu torppaamaan jälleen kerran ainakin neljäksi vuodeksi ihan suomalaisten omalla äänestyspäätöksellä. Nuo ajatukset ovat kiteytettyjä monessa venäläislehdissä. Jokaisessa venäläislehtijutussa muistutetaan jollain tavoin SDP:n Nato-vastaisuutta.

Партия выступает за не присоединение к военному альянсу НАТО.” uutisoi Ria Novosti vastikään (РИА Новости 20.3.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Puolue [SDP] kannattaa sitä, ettei se [Suomi] liittyisi Natoon.

Pääministeriehdokas Rinne on venäläisen Ria Novostin jutun perustella varmasti miellyttänyt kannanotoillaan venäläistä lukijakuntaa.

Nykyinen pääministeriehdokas Rinne on miellyttänyt venäläistä Nato-ajattelumaailmaa jo kauan sitten istuessaan valtiovarainministerinä Stubbin ja Kataisen hallituksessa. Venäläislehdistössä ollaan hanakoita tarttumaan kaikkiin niihin SDP:stä kumpuaviin viesteihin, jotka ovat Nato-vastaisia ja Suomen Nato-jäsenyyttä kieltäviä.

Министр финансов Финляндии: идея вступления страны в НАТО в нынешних условиях ошибочна” (Тасс 15.4.2015).

Vapaasti suomennettuna:

Suomen valtiovarainministeri [Rinne]: ajatus maasta, joka liittyy Natoon nykyisissä olosuhteissa, on väärä”.

Rinteellä ei siis ollut oheisen Tassin jutun perusteella Nato-optio voimassa edes vuonna 2015 kuten ei nytkään ole tuoreimpien lausuntojen perusteella. Rinteen lausuntojen ajankohtaa peilaten Venäjä oli vain vuotta aikaisemmin miehittänyt Krimin niemimaan rikkoen kaikki yhteiset turvallisuusrakennelmat Euroopassa.

Tuossa uutistoimisto Tassin jutussa Rinne laukoi Suomesta ja Natosta:

Это было бы ошибкой. Не могу оценить, насколько фатальной, но точно ошибкой. А их не нужно совершать во внешней политике и политике безопасности."

Vapaasti suomennettuna:

Se [Suomen Nato-jäsenyys] olisi virhe. En osaa arvioida kuinka kohtalokas virhe, mutta virhe kuitenkin. Ja niitä [virheitä] ei ole syytä tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Rinne oli sulkemassa pois Suomen Nato-jäsenyyden jo vuonna 2015 venäläisten eduksi.

Две трети членов оппозиционной Социал-демократической партии Финляндии SDP в последнем опросе высказались против вступления страны в НАТО.

Противниками членства в Альянсе являются и основные претенденты на февральских выборах председателя этой политической силы - это нынешний лидер социал-демократов Антти Ринне и депутат Тимо Харакка.” kirjoitti Venäjän suurin päivälehti Komsomolskaja pravda tammikuussa 2017 (Комсомольская правда 20.1.2017).

Vapaasti suomennettuna:

Kaksi kolmasosaa Suomen sosialidemokraattisen puolueen jäsenistä vastusti edellisessä mielipidekyselyssä maan liittymisestä Natoon.

[Suomen] Nato-jäsenyyden vastustajat ovat myös keskeiset kilpailijat SDP:n helmikuisessa puheenjohtajakisassa - nykyinen sosiaalidemokraattien johtaja Antti Rinne ja debytantti Timo Harakka.”

Venäläislehdistö noteerasi siis jo SDP:n puheenjohtajavaalien alkumetreillä, että SDP:n puheenjohtajakisan kaksi kärkiehdokasta ovat Suomen Nato-jäsenyyden vastustajia.

Venäjällä Suomen Nato-jäsenyysvastustajat ovat yhtä kuin SDP ja SDP takaa Venäjälle sen, ettei Suomi liity Natoon eikä nyt ole edes Nato-optiotakaan.

Venäjän henkivakuutus Suomen Nato-vastaisuudelle on siis Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP. Se on varsin halpa henkivakuutus. Venäjä kiittää.

                                                                                      ****

Nyt tässä tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen presidentin epävarmuustekijät kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat, en ole yhtään vakuuttunut siitä, että meitä edes hyväksyttäisiin Natoon, jos me hakisimme.” (MTV3 2.4.2019).

Noilla sanoilla pääministeriehdokas Antti Rinne teki itsestään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhä syvemmän Nato-vastustajan juuri ennen eduskuntavaaleja.

Kuten aikaisemmin totesin, Venäjä kiittää Suomen SDP:tä ja kumartaa syvään pääministeriehdokas Antti Rinteelle.

Kun kuulin nuo Rinteen sanat televisiosta viikko sitten suorana, ajattelin, että mikä helvetin sekopää siellä oikein horisee puolikuntoisena. Ärtymys ei ole laantunut vieläkään, kuten tästä kirjoituksestani voi päätellä.

Tollojen tollo, sekopäitten sekopää, ääliöitten ääliö siis tuo Rinne. Miten tuollaisella älyttömyyksien laukojalla ja Venäjän etujen ajajana voisi olla mitään asiaa Suomen pääministeriksi? Ei pitäisi olla mitään eikä pienintäkään asiaa. Rinne on tehnyt jo ehdokkaana Suomelle enemmän hallaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle kuin moni istunut pääministeri neljän vuoden aikana.

Nyt on tehtävä kaikki se, ettei tuollaisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta katastrofista vain tulisi Suomen seuraavaa pääministeriä. Ylen uusimman mielipidetiedustelun perusteella vain perussuomalaisista on enää SDP:n haastajaksi (Yle 11.4.2019). Kokoomuksesta ja Keskustasta ei enää ole haastajaksi.

Toivon Perussuomalaisten menestystä näissä vaaleissa niin, ettei Antti Rinteestä ulko- ja turvallisuuspoliittisena katastrofina vain tulisi Suomen seuraavaa pääministeriä. 29.3.2019 julkaisemani ”Perussuomalaiset tulevat tekemään sen taas ja nousevat toiseksi suurimmaksi” -bogikirjoituksen ennuste on nyt jo pitkälti toteutunut (US-blogi 29.3.2019).

Kovaa vauhtia supistuva 2,7 prosentin ero on vielä sunnuntaina kurottavissa täysin kiinni. Sitä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja ennen kaikkea puolustuspolitiikan länsimyönteisyyttä, jota nyt neljän vuoden aikana ilman sosiaalidemokraatteja on saatu aikaan, ei saa ensi vaalikaudella tuhota.

Antti Rinteestä ei ole pääministeriksi.

]]>
38 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274035-antti-rinne-nato-vastaisena-on-venajalle-mieluisin-paaministeri#comments 2019 eduskuntavaalit Antti Rinne Nato SDP Venäjän uhka Thu, 11 Apr 2019 06:08:08 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274035-antti-rinne-nato-vastaisena-on-venajalle-mieluisin-paaministeri
Natossa ei olla mutta Nato on täällä. http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274007-natossa-ei-olla-mutta-nato-on-taalla <p>Paavo Väyrysen vaalimainos on kummallinen &quot;Suomi ei ole NATO:ssa, mutta NATO on Suomessa&quot;. &nbsp; Kaikki puolueiden puheenjohtajat kannattivat juuri päättyneessä MTV3 puheenjohtajatentissä Nato-optiota. &nbsp;Paavo siis toteaa vaalimainoksessaan vain todellisen tilanteen.</p><p>&nbsp;</p><p>Sen verran kettu Paavokin on, ettei kerro mainoksessaan onko tuo hyvä vai huono asia.&nbsp; Hän haluaa äänet sekä kannattajilta että vastustajilta.&nbsp; Todella venkoilun mestari.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paavo Väyrysen vaalimainos on kummallinen "Suomi ei ole NATO:ssa, mutta NATO on Suomessa".   Kaikki puolueiden puheenjohtajat kannattivat juuri päättyneessä MTV3 puheenjohtajatentissä Nato-optiota.  Paavo siis toteaa vaalimainoksessaan vain todellisen tilanteen.

 

Sen verran kettu Paavokin on, ettei kerro mainoksessaan onko tuo hyvä vai huono asia.  Hän haluaa äänet sekä kannattajilta että vastustajilta.  Todella venkoilun mestari.

]]>
1 http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274007-natossa-ei-olla-mutta-nato-on-taalla#comments Nato Wed, 10 Apr 2019 19:48:24 +0000 Matti Villikari http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274007-natossa-ei-olla-mutta-nato-on-taalla
Kaakkois-Suomi konkurssiin, Suomi Natoon ja EU:n liittovaltioon http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273987-kaakkois-suomi-konkurssiin-suomi-natoon-ja-eun-liittovaltioon <p>&nbsp;</p><p>Kävin eilen Imatralla vaalitilaisuudessa, jossa esiteltiin konsulttiselvitys koskien Etelä-Karjalan tulevaisuutta. Selvitys kertoi karulla tavalla sen, mihin nykyisen politiikan jatkuminen vaalien jälkeen johtaa. Etelä-Karjalan kunnat tyhjenevät työikäisistä ja kunnat ovat konkurssissa muutamassa vuodessa. Sama kehitys tulee tapahtumaan koko Kaakkois-Suomessa. Näin tulee tapahtumaan, jos nykyisen tilanteen aiheuttaneet puolueet voittavat vaalit ja saavat kansalta valtuudet jatkaa sitä samaa linjaa, joka on nykyisen kehityksen aiheuttanut. Jos puolestaan haluamme muutoksen siihen politiikkaan, joka&nbsp; johtaa maakuntien tyhjenemiseen, kannattaa äänestää sitä puoluetta, joka haluaa palauttaa elinvoiman maakuntiin ja lopettaa nykyisen keskittämispolitiikan.</p><p>Ennen vaaleja kansa raivosi myös maahanmuutosta. Silloin haluttiin, että naisten kauloja katkoneet, useita suomalaisia murhanneet ja kymmeniä lapsia raiskanneet maahanmuuttajat pidetään jatkossa rajojemme ulkopuolella ja näin taataan suomalaisten turvallisuus. Tällä hetkellä gallupeissa kärjessä keikkuvat ne puolueet, jotka haluavat laskea Suomeen lisää niitä väestöryhmiä, jotka syyllistyvät juuri niihin tekoihin, joista ennen vaaleja eniten raivostuttiin. Jos Suomesta halutaan tehdä turvallinen paikka lapsille ja ylipäätään kaikille kansalaisille, niin näissä vaaleissa kannattaa äänestää puoluetta, joka ajaa tätä linjaa.</p><p>Kansa myös haluaa laajasti pysyä Naton ulkopuolella. Nato-jäsenyyttä vastustaa jopa 80% suomalaisista. Kun gallupeja katsoo, ovat kärkipäässä avoimesti Natoa kannattava Kokoomus ja Natoon myönteisesti suhtautuva Perussuomalaiset. Lisäksi kärkipäästä löytyy muita puolueita, jotka suhtautuvat EU:n liittovaltiokehitykseen myönteisesti. Nämä puolueet siis kannattavat EU:n tiivistämistä, jossa yksi pilari on EU:n yhteisten asevoimien perustaminen. Tähän mukaan lähteminen tarkoittaa käytännössä Suomen liittämistä Natoon, sillä vain kolme EU-maata on Naton ulkopuolella ja jos perustetaan EU:n yhteinen armeija, ajaudutaan väistämättä tilanteeseen, jossa konflikti EU-alueella johtaa Naton sekaantumiseen. Poliitikot tulevat tulkitsemaan tilannetta niin, että koska olemme jo tässä tilanteessa, voimme liittyä aivan hyvin Natoon. Tämä tullaan tekemään tässä tilanteessa ilman kansanäänestystä. Jos ei halua tätä kehitystä, kannattaa äänestää vaaleissa sitä vastaan.</p><p>EU:n liittovaltiokehitys tulee kiihtymään eduskuntavaalien jälkeen. Kun Britannia lähtee EU:sta, ryhtyvät Saksa ja Ranska ajamaan EU:n liittovaltiota. Jos Suomessa vaaleissa voiton vievät Kokoomus ja SDP, tullaan Suomi viemään osaksi tätä liittovaltiota. Tämä tulee johtamaan käytännössä siihen, että menetämme päätösvallan kaikista asioistamme Brysselille ja sen epädemokraattisesti valitulle johdolle. Kansallisen itsenäisyyden lopullinen menettäminen voidaan torjua vain äänestämällä oikein näissä vaaleissa.</p><p>Suomi on myös viety euroon. On vain ajan kysymys, kun seuraava taantuma iskee ja se tarkoittaa uutta eurokriisiä. Silloin euromaiden syliin tulevat EKP:n noin 2000-3000 miljardin roskalainat, Italian noin 1800 miljardin velat, Saksan pankin ja monet muut kriisimaat. Jos vaalien voittajiksi nousevat SDP ja Kokoomus, tarkoittaa tämä sitä, että Suomi lähtee pelastamaan kaikkia näitä ja silloin Suomi sidotaan taloudellisesti kiinni niin suureen uppoavaan laivaan, että se vetää meidät mukanaan pohjaan. Tähänkin mukaan lähtö voidaan estää vain oikein äänestämällä.</p><p>Ainoa puolue, joka vastustaa nykyistä linjaa, jossa ihmiset keskitetään muutamaan suureen kaupunkiin ja jossa Suomea ollaan viemässä niin EU:n liittovaltioon kuin Natoonkin on Seitsemän tähden liike. Tähtiliike ajaa koko&nbsp;Suomen asuttuna pitämistä ja maamme itsenäisyyden turvaamista. Tähtiliike ei tule viemään Suomea sen enempää Natoon, kuin EU:n liittovaltioonkaan. Tähtiliike tiedostaa myös euron aiheuttamat ongelmat ja pyrkimyksenämme on saada Suomi irti taloudellemme tuhoisasta yhteisvaluutasta. Jos siis haluaa pitää Suomen tasaisesti asuttuna, itsenäisenä kansallisvaltiona, kannattaa äänestää Tähtiliike valtaan. Jos taas haluaa nykyisen kehityksen jatkuvan, jossa maakunnat tyhjenevät ja Suomen itsenäisyyttä ollaan menettämässä lopullisesti, kannattaa äänestää niitä puolueita, jotka ovat Suomen nykytilaan ajaneet.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kävin eilen Imatralla vaalitilaisuudessa, jossa esiteltiin konsulttiselvitys koskien Etelä-Karjalan tulevaisuutta. Selvitys kertoi karulla tavalla sen, mihin nykyisen politiikan jatkuminen vaalien jälkeen johtaa. Etelä-Karjalan kunnat tyhjenevät työikäisistä ja kunnat ovat konkurssissa muutamassa vuodessa. Sama kehitys tulee tapahtumaan koko Kaakkois-Suomessa. Näin tulee tapahtumaan, jos nykyisen tilanteen aiheuttaneet puolueet voittavat vaalit ja saavat kansalta valtuudet jatkaa sitä samaa linjaa, joka on nykyisen kehityksen aiheuttanut. Jos puolestaan haluamme muutoksen siihen politiikkaan, joka  johtaa maakuntien tyhjenemiseen, kannattaa äänestää sitä puoluetta, joka haluaa palauttaa elinvoiman maakuntiin ja lopettaa nykyisen keskittämispolitiikan.

Ennen vaaleja kansa raivosi myös maahanmuutosta. Silloin haluttiin, että naisten kauloja katkoneet, useita suomalaisia murhanneet ja kymmeniä lapsia raiskanneet maahanmuuttajat pidetään jatkossa rajojemme ulkopuolella ja näin taataan suomalaisten turvallisuus. Tällä hetkellä gallupeissa kärjessä keikkuvat ne puolueet, jotka haluavat laskea Suomeen lisää niitä väestöryhmiä, jotka syyllistyvät juuri niihin tekoihin, joista ennen vaaleja eniten raivostuttiin. Jos Suomesta halutaan tehdä turvallinen paikka lapsille ja ylipäätään kaikille kansalaisille, niin näissä vaaleissa kannattaa äänestää puoluetta, joka ajaa tätä linjaa.

Kansa myös haluaa laajasti pysyä Naton ulkopuolella. Nato-jäsenyyttä vastustaa jopa 80% suomalaisista. Kun gallupeja katsoo, ovat kärkipäässä avoimesti Natoa kannattava Kokoomus ja Natoon myönteisesti suhtautuva Perussuomalaiset. Lisäksi kärkipäästä löytyy muita puolueita, jotka suhtautuvat EU:n liittovaltiokehitykseen myönteisesti. Nämä puolueet siis kannattavat EU:n tiivistämistä, jossa yksi pilari on EU:n yhteisten asevoimien perustaminen. Tähän mukaan lähteminen tarkoittaa käytännössä Suomen liittämistä Natoon, sillä vain kolme EU-maata on Naton ulkopuolella ja jos perustetaan EU:n yhteinen armeija, ajaudutaan väistämättä tilanteeseen, jossa konflikti EU-alueella johtaa Naton sekaantumiseen. Poliitikot tulevat tulkitsemaan tilannetta niin, että koska olemme jo tässä tilanteessa, voimme liittyä aivan hyvin Natoon. Tämä tullaan tekemään tässä tilanteessa ilman kansanäänestystä. Jos ei halua tätä kehitystä, kannattaa äänestää vaaleissa sitä vastaan.

EU:n liittovaltiokehitys tulee kiihtymään eduskuntavaalien jälkeen. Kun Britannia lähtee EU:sta, ryhtyvät Saksa ja Ranska ajamaan EU:n liittovaltiota. Jos Suomessa vaaleissa voiton vievät Kokoomus ja SDP, tullaan Suomi viemään osaksi tätä liittovaltiota. Tämä tulee johtamaan käytännössä siihen, että menetämme päätösvallan kaikista asioistamme Brysselille ja sen epädemokraattisesti valitulle johdolle. Kansallisen itsenäisyyden lopullinen menettäminen voidaan torjua vain äänestämällä oikein näissä vaaleissa.

Suomi on myös viety euroon. On vain ajan kysymys, kun seuraava taantuma iskee ja se tarkoittaa uutta eurokriisiä. Silloin euromaiden syliin tulevat EKP:n noin 2000-3000 miljardin roskalainat, Italian noin 1800 miljardin velat, Saksan pankin ja monet muut kriisimaat. Jos vaalien voittajiksi nousevat SDP ja Kokoomus, tarkoittaa tämä sitä, että Suomi lähtee pelastamaan kaikkia näitä ja silloin Suomi sidotaan taloudellisesti kiinni niin suureen uppoavaan laivaan, että se vetää meidät mukanaan pohjaan. Tähänkin mukaan lähtö voidaan estää vain oikein äänestämällä.

Ainoa puolue, joka vastustaa nykyistä linjaa, jossa ihmiset keskitetään muutamaan suureen kaupunkiin ja jossa Suomea ollaan viemässä niin EU:n liittovaltioon kuin Natoonkin on Seitsemän tähden liike. Tähtiliike ajaa koko Suomen asuttuna pitämistä ja maamme itsenäisyyden turvaamista. Tähtiliike ei tule viemään Suomea sen enempää Natoon, kuin EU:n liittovaltioonkaan. Tähtiliike tiedostaa myös euron aiheuttamat ongelmat ja pyrkimyksenämme on saada Suomi irti taloudellemme tuhoisasta yhteisvaluutasta. Jos siis haluaa pitää Suomen tasaisesti asuttuna, itsenäisenä kansallisvaltiona, kannattaa äänestää Tähtiliike valtaan. Jos taas haluaa nykyisen kehityksen jatkuvan, jossa maakunnat tyhjenevät ja Suomen itsenäisyyttä ollaan menettämässä lopullisesti, kannattaa äänestää niitä puolueita, jotka ovat Suomen nykytilaan ajaneet.

]]>
8 http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273987-kaakkois-suomi-konkurssiin-suomi-natoon-ja-eun-liittovaltioon#comments EU Euro Nato Sotilasliitto Vaalit Wed, 10 Apr 2019 14:01:52 +0000 Risto Huovinen http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273987-kaakkois-suomi-konkurssiin-suomi-natoon-ja-eun-liittovaltioon
Bold Quest- Jenkit johtaa Sotaharjoituksen Suomessa- Putinin dialogi hiljaista. http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273926-bold-quest-jenkit-johtaa-sotaharjoituksen-suomessa-putinin-dialogi-hiljaista <p><em><strong>Presidentti Sauli Niinistö&nbsp; on Venäjällä tapaamassa Vladimir Putinia Arktisessa foorumissa. Niinistö on ilmaissut huolensa Venäjän vetäytymisestä pois Euroopan neuvostosta.</strong> Niinistö haluaisi puhua Putinin kanssa Euroopan neuostosta-mutta en maallikkona jaksa uskoa, että Putinia kiinnostaa keskuskustella siitä- sanktiointi ym turvallisuuspolittiinen toiminta mitä Suomi on osoittanut Venäjälle on varmasti lyönyt särön suhteisiin!</em></p><p><em>Venäjän äänioikeus Euroopan neuvostossa jäädytettiin Krimin miehityksen jälkeen, ja Venäjän pelätään jättäytyvän pian kokonaan pois neuvostosta. <strong>Maallikkona kysyn,että onko ihme?Venäjän alueelliset konfliktit ja niiden selvittäminen kuuluu näemmä koko maailmalle-mutta vastaavat Jenkkien tekemät tepposet omassa etupiirissä jää pohtimatta ja vaille sanktioita. Idän ja lännen vastakkainasettelun mestari maa on edelleen Jenkkilä. </strong></em></p><p><em>Ihmettelevät jos Venäjä jää ulkopuolelle?Niinistö haluaisi ratkaista asian, mutta luulen maallikkona, että Venäjän pakotteet ,ja nato optiot painaa salkussa raskaasti- ja Putinia on turha pitää hyppykeppinä ja tyhmänä. Hienostihan Suomi veti pakotteet- jopa oman kansan kustannuksella, samaan aikaan Ranska toimitti Venäjälle aseistusta, muistaakseni laivoja. <strong>Maallikko taas hymähtää... Ja muistaa Jari Sarasvuon sanat &quot;Slaavilanen orjakansa&quot;, hyppää kun muut huutaa &quot;HYPPÄÄ&quot;... sekö on sitä diplomatiaa?</strong></em></p><p><em><strong>Niinistö on huolissaan Suomen, ja Euroopan dialogista Venäjän kanssa. Niin on maallikkokin, mutta maallikko on huolissaan naton sotaharjoituksista joiden kokee uhkaavan Suomen ulkopolittiista tasa-painoa. Maallikon mielestä täytyy olla idiootti jos ei ymmärrä, että Itsenäisen maan sisällä vieraan vallan johtama sotaharjoitus ei puhuttaisi naapuriamme Venäjää negatiivisessä mielessä. </strong>Kuinka monen mielestä&nbsp;&nbsp; Jenkit ja Venäjä olivat samalla puolella Syyrian sodassa? Maallikon mielestä nollassa olevaa dialogia Venäjän kanssa ihmetellessään saa Nato ja Europppa sekä Niinistö ottaa peilin naamansa eteen - siellä se dialogin vähäisyyden suurin syyllinen lurkkii!</em></p><p><em>Itsekin elän maallikkona aikaa, jolloin päävastuun Suomen sotilaallisesta puolustuksesta kuului Suomelle, ja tätä Venäjä varmasti odottaa Suomelta. En ole myöskään maallikkona NL hajoamisen jälkeen kokenut Venäjän olevan uhka Suomelle. Maailman uhkakuvat ovat olleet lisääntynyt terrorismin-ja aasian maiden sodat, kriisit,asevarustelu, ja lähi-idän konfliktit. </em></p><p><strong><em>Itse arvelen Putinin ottavan etäisyyttä&nbsp; myös Suomeen Naton viimekesäisen laajan Suomen sisällä tapahtuneen sotaharjoituksen takia- Tekee mieli hiukan heittää tähän vinha vertaus- JOS Putin järjestäisi laajan sotaharjoituksen maassaan Kiinan kanssa miten maailma ja Suomi reagoisi. ?</em></strong></p><p><em>Noh, itseäni huolettaa erityisesti naton pyrkimykset laajentaa sotaharjoituksia Suomessa siten, että he JOHTAVAT ISÄNTÄMAAN SOTAHARJOITUSTA!? MITÄH, juu luit oikein. Nato harjoituksia on paljon ja Suomi on osallistunut esim Alaskassa ilmavoimien harjoitukseeen joka on ollut osa kokonaisuutta. Tällähetkellä eli 8-12.4 2019 on menossa Locked Shields 2019 -kyberpuolustusharjoitus.&nbsp; Harjoituksen järjestää ja johtaa NATO:n kyberosaamiskeskus (NATO Cooperative Cyber Defence Centre of Excellence, CCDCOE).</em></p><p><em>Puolustusvoimat muodostaa harjoitukseen Suomessa toimivan kansallisen harjoitusosaston, ja asettaa edustajat johto- ja peliorganisaatioon Virossa.</em></p><p><em>&quot;Puolustusvoimat selittää harjoitusta siten, että uskottava kyberpuolustuskyky edellyttää kansainvälistä yhteistoimintaa ja myös&nbsp; ammattitaitoista henkilöstöä ja reserviläisiä. Locked Shields&nbsp;on maailman suurin tekninen kyberpuolustusharjoitus ja siksi loistava mahdollisuus kansainvälisen yhteistoiminnan kehittämiseen. Sekä&nbsp; myös henkilöstön ja&nbsp; reserviläisten osaamisen kehittämiseen. Suomen harjoitusosasto eli sininen ryhmä on muodostettu puolustusvoimien palkattuun henkilökuntaan kuuluvista, opintojaan suorittavista kadeteista, reserviläisistä ja kybervarusmiehistä. Osaston kokonaisvahvuus on noin neljäkymmentä henkeä&quot;, kertoo Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen kyberosaston päällikkö everstiluutnantti Harry Kantola.&quot;</em></p><p><em>Harjoitusskenaario on kuvitteellinen ja harjoitus toteutetaan sitä varten rakennetussa tietoteknisessä ympäristössä. Osallistuvat joukot suojaavat kriittistä infrastruktuuria ja tietojärjestelmiä kyberhyökkäyksiltä. Harjoituksen johto-organisaatio toimii Virossa ja harjoitusjoukot omista maistaan etäyhteyksin....</em></p><p><em>Puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja peräänkuuluttaa lisätietoja. Asiantuntijoilta ei ollut selvää vastausta, milloin viimeksi olisi toimittu näin.</em></p><p><em><strong>Mielenkiitoista- itsellä herää paljon kysymyksiä, miksi nato johtaa kyber harjoitusta Suomen maaperällä-onko isäntämaa antanut pirulle pikkusormen ja se on viemässä koko käden.? Noh, ainakin sen vie sen huhti-toukokuussa jolloin nato tulee suurella voimalla Isänmaamme sisään johtamaan suurta sotaharjoitusta.</strong></em></p><p><em><strong>Suomen maaperällä käydään ensi keväänä erikoiset sotaharjoitukset, sillä niitä johtaa Yhdysvallat, todella erikoiset ja erikoisen huolestuttavat. Ihmettelen Presidentti Niinistön siunausta harjoituksen johtajalle. Se on vääränlainen signaali Putinille- Ajatelkaa mitä Putin ajattelee, kun Suomen maaperällä johtaa harjoitusta YHDYSVALLAT? - Mitä ajattelisi MAAILMA, jos Yhdysvaltojen maaperällä johtaisi sotaharjoituksia Pohjois-Korea? </strong>Vastakkain asettelu saattaa olla räikeä- mutta ajatus Jenkkien johtamasta sotaharjoituksesta Suomen maaperällä on minulle vastenmielinen ja vaarantaa suhteemme rajanaapuriimme. Yhteinen harjoitus kulkee nimelle BOLD QUEST- KARKEA KÄÄNNÖS GOOGLELLA OLI &quot;ROHKEA ETSINTÄ?&quot;- Pelottaako Jenkkejä sittenkin Venäjän mahdollinen reagtio-ja odottavatko hekin innolla konflktin mahdollisuutta jotta saataisiin joukko tositoimiin. Edesmennyt Opistoupseerimieheni kääntyisi haudassaan jos kuulisi harjoituksesta ja lataisi pyödälle metrisen listan syistä miksi sitä EI saisi järjestää tai johtaa Jenkit. </em></p><p><em>Harjoituksen tavoitteena on testata muun muassa tieto- ja johtamisjärjestelmien yhteensopivuutta. Useita viikkoja kestävään harjoitukseen on osallistumassa 19 maata ja Nato. </em></p><p><em>Eduskunnan puolustusvaliokunta on informoitu harjoituksesta ja sen kokonaiskuva on selvillä, mutta ovat olleet vailla tietoa - esim Mika Kari (SD), on sanonut seuraavaa; </em><em>Valiokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari (sd.) kertoo, että hän kaipaa harjoituksesta yksityiskohtaisempaa tietoa.</em></p><p><em>&quot;Olen pitänyt hyvänä periaatteena sitä, että Suomen maaperällä pidettävissä sotaharjoituksissa ovat johtajana suomalaiset, tässä harjoituksessa ei näin ole. Maaperällämme järjestettävät harjoitukset ovat usein laajoja ja näkyvät kansalaisille. Siksi pidän erittäin tärkeänä aikaisempaa käytäntöä, jonka mukaan suomalaiset ovat johtajana&quot;- <strong>Miksi harjoitukselle tuli niin vähän vastusta- jos näin ajatellaan kysyy maallikko?</strong></em></p><p><em>Kari korostaa, ettei usko olevansa ainoa kansanedustaja, joka ajattelee informaatio olevan vajaata.Hän oli myös selvittänyt,että milloin Suomessa on viimeksi pidetty harjoitus, jota olisi johtanut Suomi.?&nbsp; <strong>Maallikko taas kysyy- kuka tämän maan puolustusvoimia siis johtaa?</strong>&nbsp;&nbsp; Asiantuntijat eivät osanneet vastata kysymykseen. Kari kertoi ja oli saanut&nbsp; myöhemmin pienen viestin sähköpostin muodossa, mutta sen sisältö oli varsin niukka.- <strong>Maallikko kysyy on asetelma Nato ja isäntämaa- vain nato ja sen orjamaa?</strong></em></p><p><strong><em>Puolustusvoimat osallistuu vuosittain noin 80&ndash;90 kansainväliseen harjoitukseen ja koulutustapahtumaan.</em></strong></p><p><strong><em>Yhdysvaltalaisten johtama harjoitus kuten muutkin kansainväliset harjoitukset saavat sinetin ulko- ja turvallisuuspoliittiselta johdolta. Niistä päätetään tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksissa.- Maallikko tajuaa, että hallitus ja presidentti ovat siunanneet tämän.</em></strong></p><p><em>Suomi harjoittelee runsaasti, puolustusvoimien kansainvälinen koulutus ja harjoitussuunnitelma sisältää 92 tapahtumaa. Kustannukset 8,8 miljoonasta 11 miljoonaan. BOLD QUESTIN osuus on 4,5 miljoonaa. Harjoitus on laaja, eli monikansallisena sitä toteutetaan maassa, ilmassa, merellä eriasejärjestelmillä. Maallikko on kauhuissaan, ja ennustaa, että vaalit ym ilmastohömpötys on vienyt Suomen ja Venäjän välisen rajan läheisyydessä olevien Venäjän sotilastukikohtien mahdollisen toiminnan uudelleen järjestäytymisestä huomiota pois. </em></p><p><em><strong>Maallikko on jopa niin vainoharhainen, että antaa vedonlyöntikertoimen mahdolliselle konflktille sotaharjoituiksen aikana.- ikäänkuin mainilan laukausten tyyliin-jossa natokentsut harjoituksen johtajana saisivat päättää miten konfliktiin regoidaan. Tai sitten Suomalaiset sotilaat joutuvat ulkoistamaan natojoukot lapin kautta ikäänkuin Saksalaiset aikoinaan. No nämä ovat maallikon ennustuksia- ja silti maallikko on varautunut poistumaan Suomesta. Reppu on pakattu- pyörät kunnossa. Miten maallikko ennustaa konfliktin tapahtuvan. Ilmatilassa tietenkin. </strong></em></p><p><em>Vaikka maallikko on oikeistoonpäin kallellaan&nbsp; ei hän voi olla siteeraamatta<em> </em>Kansanedustaja, puolustusvaliokunnan jäsen Markus Mustajärveä (vas.) </em><em>&ndash;&quot;On turha puhua kumppanimaan roolista tai kansallisesta lähtökohdasta. Harjoitus on aggressiivinen voimannäyttö ja osa Yhdysvaltain pullistelupolitiikkaa.&quot;</em></p><p><em>&quot;Mustajärvi jatkaa tällaisen harjoitustoiminnan johtavan väistämättä kansainvälisen tilanteen kiristymiseen pohjoisessa. Venäjä ilmoittikin jo vastatoimenaan aloittavansa oman ohjusharjoituksensa Naton harjoitusalueen keskellä.&quot;</em></p><p><em>&thinsp;Suomi ei kaipaa räyhän- vaan rauhanpolitiikkaa, Mustajärvi sanoo.&quot;Maallikko toteaa;&nbsp; Naton pääasiallinen toiminta on omat edut ja sotaoligaatioiden pysyminen hyvässä kurssissa. WAR IS GAME AND BISNES. </em></p><p><em>KOSKAAN AIKAISEMMIN MIKÄÄN VIERAS VALTIO EI OLE JOHTANUT SOTAHRJOITUSTA SUOMESSA. Sotaa on käyty- mutta se on eriasia. Ilmarajan pinnassa näitä johtosuhteiden vaihtoja on tehty, erityisesti Ruotsi-yhteistyössä. Nyt puhutaan kuitenkin HARVINAISESTA TAPAUKSESTA lajissaan ensimmäisestä harjoituskokonaisuudesta Suomessa.Maallikon johtopäätös on, Nato harjoittelee sodankäyntiä Venäjää vastaan, Urhea etsintä,&nbsp; BOLD QUEST, tuo 19 erimaan sotilaat Suomeen. Valtava määrä.- kalustoa, ja miehiä.<br />Jos olisin Putin dialogi olisi todella vaiennut. </em></p><p><em>Maallikko ihmettelee,miten ihmeessä Suomella on varaa riskeerata suhteensa Venäjään, ja miten ihmeessä Suomi antaa Jenkkin johtaa harjoitusta maassamme. Ja miten ihmeessä tähän on päädytty?</em></p><p><em>Ja vielä kysyisin naivisti- että uskooko joku että mitään konfliktia ei tapahdu?</em></p><p><em>Ollaanko tämän harjoituksen jälkeen liittymässä natoon ja alkaa uusi kylmänsodankausi? </em></p><p><em><strong>Maallikko kysyy, että eikö nykyiset politiikot oppineet MAAN ISÄLTÄ- KEKKOSELTA MITÄÄN?- Parhaimmat välit lähimpään- ja paskemmat kaukaisempaan. - Minna</strong></em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Sauli Niinistö  on Venäjällä tapaamassa Vladimir Putinia Arktisessa foorumissa. Niinistö on ilmaissut huolensa Venäjän vetäytymisestä pois Euroopan neuvostosta. Niinistö haluaisi puhua Putinin kanssa Euroopan neuostosta-mutta en maallikkona jaksa uskoa, että Putinia kiinnostaa keskuskustella siitä- sanktiointi ym turvallisuuspolittiinen toiminta mitä Suomi on osoittanut Venäjälle on varmasti lyönyt särön suhteisiin!

Venäjän äänioikeus Euroopan neuvostossa jäädytettiin Krimin miehityksen jälkeen, ja Venäjän pelätään jättäytyvän pian kokonaan pois neuvostosta. Maallikkona kysyn,että onko ihme?Venäjän alueelliset konfliktit ja niiden selvittäminen kuuluu näemmä koko maailmalle-mutta vastaavat Jenkkien tekemät tepposet omassa etupiirissä jää pohtimatta ja vaille sanktioita. Idän ja lännen vastakkainasettelun mestari maa on edelleen Jenkkilä.

Ihmettelevät jos Venäjä jää ulkopuolelle?Niinistö haluaisi ratkaista asian, mutta luulen maallikkona, että Venäjän pakotteet ,ja nato optiot painaa salkussa raskaasti- ja Putinia on turha pitää hyppykeppinä ja tyhmänä. Hienostihan Suomi veti pakotteet- jopa oman kansan kustannuksella, samaan aikaan Ranska toimitti Venäjälle aseistusta, muistaakseni laivoja. Maallikko taas hymähtää... Ja muistaa Jari Sarasvuon sanat "Slaavilanen orjakansa", hyppää kun muut huutaa "HYPPÄÄ"... sekö on sitä diplomatiaa?

Niinistö on huolissaan Suomen, ja Euroopan dialogista Venäjän kanssa. Niin on maallikkokin, mutta maallikko on huolissaan naton sotaharjoituksista joiden kokee uhkaavan Suomen ulkopolittiista tasa-painoa. Maallikon mielestä täytyy olla idiootti jos ei ymmärrä, että Itsenäisen maan sisällä vieraan vallan johtama sotaharjoitus ei puhuttaisi naapuriamme Venäjää negatiivisessä mielessä. Kuinka monen mielestä   Jenkit ja Venäjä olivat samalla puolella Syyrian sodassa? Maallikon mielestä nollassa olevaa dialogia Venäjän kanssa ihmetellessään saa Nato ja Europppa sekä Niinistö ottaa peilin naamansa eteen - siellä se dialogin vähäisyyden suurin syyllinen lurkkii!

Itsekin elän maallikkona aikaa, jolloin päävastuun Suomen sotilaallisesta puolustuksesta kuului Suomelle, ja tätä Venäjä varmasti odottaa Suomelta. En ole myöskään maallikkona NL hajoamisen jälkeen kokenut Venäjän olevan uhka Suomelle. Maailman uhkakuvat ovat olleet lisääntynyt terrorismin-ja aasian maiden sodat, kriisit,asevarustelu, ja lähi-idän konfliktit.

Itse arvelen Putinin ottavan etäisyyttä  myös Suomeen Naton viimekesäisen laajan Suomen sisällä tapahtuneen sotaharjoituksen takia- Tekee mieli hiukan heittää tähän vinha vertaus- JOS Putin järjestäisi laajan sotaharjoituksen maassaan Kiinan kanssa miten maailma ja Suomi reagoisi. ?

Noh, itseäni huolettaa erityisesti naton pyrkimykset laajentaa sotaharjoituksia Suomessa siten, että he JOHTAVAT ISÄNTÄMAAN SOTAHARJOITUSTA!? MITÄH, juu luit oikein. Nato harjoituksia on paljon ja Suomi on osallistunut esim Alaskassa ilmavoimien harjoitukseeen joka on ollut osa kokonaisuutta. Tällähetkellä eli 8-12.4 2019 on menossa Locked Shields 2019 -kyberpuolustusharjoitus.  Harjoituksen järjestää ja johtaa NATO:n kyberosaamiskeskus (NATO Cooperative Cyber Defence Centre of Excellence, CCDCOE).

Puolustusvoimat muodostaa harjoitukseen Suomessa toimivan kansallisen harjoitusosaston, ja asettaa edustajat johto- ja peliorganisaatioon Virossa.

"Puolustusvoimat selittää harjoitusta siten, että uskottava kyberpuolustuskyky edellyttää kansainvälistä yhteistoimintaa ja myös  ammattitaitoista henkilöstöä ja reserviläisiä. Locked Shields on maailman suurin tekninen kyberpuolustusharjoitus ja siksi loistava mahdollisuus kansainvälisen yhteistoiminnan kehittämiseen. Sekä  myös henkilöstön ja  reserviläisten osaamisen kehittämiseen. Suomen harjoitusosasto eli sininen ryhmä on muodostettu puolustusvoimien palkattuun henkilökuntaan kuuluvista, opintojaan suorittavista kadeteista, reserviläisistä ja kybervarusmiehistä. Osaston kokonaisvahvuus on noin neljäkymmentä henkeä", kertoo Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen kyberosaston päällikkö everstiluutnantti Harry Kantola."

Harjoitusskenaario on kuvitteellinen ja harjoitus toteutetaan sitä varten rakennetussa tietoteknisessä ympäristössä. Osallistuvat joukot suojaavat kriittistä infrastruktuuria ja tietojärjestelmiä kyberhyökkäyksiltä. Harjoituksen johto-organisaatio toimii Virossa ja harjoitusjoukot omista maistaan etäyhteyksin....

Puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja peräänkuuluttaa lisätietoja. Asiantuntijoilta ei ollut selvää vastausta, milloin viimeksi olisi toimittu näin.

Mielenkiitoista- itsellä herää paljon kysymyksiä, miksi nato johtaa kyber harjoitusta Suomen maaperällä-onko isäntämaa antanut pirulle pikkusormen ja se on viemässä koko käden.? Noh, ainakin sen vie sen huhti-toukokuussa jolloin nato tulee suurella voimalla Isänmaamme sisään johtamaan suurta sotaharjoitusta.

Suomen maaperällä käydään ensi keväänä erikoiset sotaharjoitukset, sillä niitä johtaa Yhdysvallat, todella erikoiset ja erikoisen huolestuttavat. Ihmettelen Presidentti Niinistön siunausta harjoituksen johtajalle. Se on vääränlainen signaali Putinille- Ajatelkaa mitä Putin ajattelee, kun Suomen maaperällä johtaa harjoitusta YHDYSVALLAT? - Mitä ajattelisi MAAILMA, jos Yhdysvaltojen maaperällä johtaisi sotaharjoituksia Pohjois-Korea? Vastakkain asettelu saattaa olla räikeä- mutta ajatus Jenkkien johtamasta sotaharjoituksesta Suomen maaperällä on minulle vastenmielinen ja vaarantaa suhteemme rajanaapuriimme. Yhteinen harjoitus kulkee nimelle BOLD QUEST- KARKEA KÄÄNNÖS GOOGLELLA OLI "ROHKEA ETSINTÄ?"- Pelottaako Jenkkejä sittenkin Venäjän mahdollinen reagtio-ja odottavatko hekin innolla konflktin mahdollisuutta jotta saataisiin joukko tositoimiin. Edesmennyt Opistoupseerimieheni kääntyisi haudassaan jos kuulisi harjoituksesta ja lataisi pyödälle metrisen listan syistä miksi sitä EI saisi järjestää tai johtaa Jenkit.

Harjoituksen tavoitteena on testata muun muassa tieto- ja johtamisjärjestelmien yhteensopivuutta. Useita viikkoja kestävään harjoitukseen on osallistumassa 19 maata ja Nato.

Eduskunnan puolustusvaliokunta on informoitu harjoituksesta ja sen kokonaiskuva on selvillä, mutta ovat olleet vailla tietoa - esim Mika Kari (SD), on sanonut seuraavaa; Valiokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari (sd.) kertoo, että hän kaipaa harjoituksesta yksityiskohtaisempaa tietoa.

"Olen pitänyt hyvänä periaatteena sitä, että Suomen maaperällä pidettävissä sotaharjoituksissa ovat johtajana suomalaiset, tässä harjoituksessa ei näin ole. Maaperällämme järjestettävät harjoitukset ovat usein laajoja ja näkyvät kansalaisille. Siksi pidän erittäin tärkeänä aikaisempaa käytäntöä, jonka mukaan suomalaiset ovat johtajana"- Miksi harjoitukselle tuli niin vähän vastusta- jos näin ajatellaan kysyy maallikko?

Kari korostaa, ettei usko olevansa ainoa kansanedustaja, joka ajattelee informaatio olevan vajaata.Hän oli myös selvittänyt,että milloin Suomessa on viimeksi pidetty harjoitus, jota olisi johtanut Suomi.?  Maallikko taas kysyy- kuka tämän maan puolustusvoimia siis johtaa?   Asiantuntijat eivät osanneet vastata kysymykseen. Kari kertoi ja oli saanut  myöhemmin pienen viestin sähköpostin muodossa, mutta sen sisältö oli varsin niukka.- Maallikko kysyy on asetelma Nato ja isäntämaa- vain nato ja sen orjamaa?

Puolustusvoimat osallistuu vuosittain noin 80–90 kansainväliseen harjoitukseen ja koulutustapahtumaan.

Yhdysvaltalaisten johtama harjoitus kuten muutkin kansainväliset harjoitukset saavat sinetin ulko- ja turvallisuuspoliittiselta johdolta. Niistä päätetään tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksissa.- Maallikko tajuaa, että hallitus ja presidentti ovat siunanneet tämän.

Suomi harjoittelee runsaasti, puolustusvoimien kansainvälinen koulutus ja harjoitussuunnitelma sisältää 92 tapahtumaa. Kustannukset 8,8 miljoonasta 11 miljoonaan. BOLD QUESTIN osuus on 4,5 miljoonaa. Harjoitus on laaja, eli monikansallisena sitä toteutetaan maassa, ilmassa, merellä eriasejärjestelmillä. Maallikko on kauhuissaan, ja ennustaa, että vaalit ym ilmastohömpötys on vienyt Suomen ja Venäjän välisen rajan läheisyydessä olevien Venäjän sotilastukikohtien mahdollisen toiminnan uudelleen järjestäytymisestä huomiota pois.

Maallikko on jopa niin vainoharhainen, että antaa vedonlyöntikertoimen mahdolliselle konflktille sotaharjoituiksen aikana.- ikäänkuin mainilan laukausten tyyliin-jossa natokentsut harjoituksen johtajana saisivat päättää miten konfliktiin regoidaan. Tai sitten Suomalaiset sotilaat joutuvat ulkoistamaan natojoukot lapin kautta ikäänkuin Saksalaiset aikoinaan. No nämä ovat maallikon ennustuksia- ja silti maallikko on varautunut poistumaan Suomesta. Reppu on pakattu- pyörät kunnossa. Miten maallikko ennustaa konfliktin tapahtuvan. Ilmatilassa tietenkin.

Vaikka maallikko on oikeistoonpäin kallellaan  ei hän voi olla siteeraamatta Kansanedustaja, puolustusvaliokunnan jäsen Markus Mustajärveä (vas.) –"On turha puhua kumppanimaan roolista tai kansallisesta lähtökohdasta. Harjoitus on aggressiivinen voimannäyttö ja osa Yhdysvaltain pullistelupolitiikkaa."

"Mustajärvi jatkaa tällaisen harjoitustoiminnan johtavan väistämättä kansainvälisen tilanteen kiristymiseen pohjoisessa. Venäjä ilmoittikin jo vastatoimenaan aloittavansa oman ohjusharjoituksensa Naton harjoitusalueen keskellä."

 Suomi ei kaipaa räyhän- vaan rauhanpolitiikkaa, Mustajärvi sanoo."Maallikko toteaa;  Naton pääasiallinen toiminta on omat edut ja sotaoligaatioiden pysyminen hyvässä kurssissa. WAR IS GAME AND BISNES.

KOSKAAN AIKAISEMMIN MIKÄÄN VIERAS VALTIO EI OLE JOHTANUT SOTAHRJOITUSTA SUOMESSA. Sotaa on käyty- mutta se on eriasia. Ilmarajan pinnassa näitä johtosuhteiden vaihtoja on tehty, erityisesti Ruotsi-yhteistyössä. Nyt puhutaan kuitenkin HARVINAISESTA TAPAUKSESTA lajissaan ensimmäisestä harjoituskokonaisuudesta Suomessa.Maallikon johtopäätös on, Nato harjoittelee sodankäyntiä Venäjää vastaan, Urhea etsintä,  BOLD QUEST, tuo 19 erimaan sotilaat Suomeen. Valtava määrä.- kalustoa, ja miehiä.
Jos olisin Putin dialogi olisi todella vaiennut.

Maallikko ihmettelee,miten ihmeessä Suomella on varaa riskeerata suhteensa Venäjään, ja miten ihmeessä Suomi antaa Jenkkin johtaa harjoitusta maassamme. Ja miten ihmeessä tähän on päädytty?

Ja vielä kysyisin naivisti- että uskooko joku että mitään konfliktia ei tapahdu?

Ollaanko tämän harjoituksen jälkeen liittymässä natoon ja alkaa uusi kylmänsodankausi?

Maallikko kysyy, että eikö nykyiset politiikot oppineet MAAN ISÄLTÄ- KEKKOSELTA MITÄÄN?- Parhaimmat välit lähimpään- ja paskemmat kaukaisempaan. - Minna

]]>
22 http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273926-bold-quest-jenkit-johtaa-sotaharjoituksen-suomessa-putinin-dialogi-hiljaista#comments Kriisin Nato Sotaharjoitukset Ulkopolitiikka Venäjä Tue, 09 Apr 2019 22:59:30 +0000 Katriina Minna Koskela http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273926-bold-quest-jenkit-johtaa-sotaharjoituksen-suomessa-putinin-dialogi-hiljaista
Kannatti yrittää - Kiinnostus nolla. http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273792-kannatti-yrittaa-kiinnostus-nolla <p><strong><em>Olen seurannut jo kolme vuotta noin 50-60 vuotiaan afrikkalaistaustaisen miehen liikkumista kylillä aina kun olen sattunut samaan aikaan olemaan liikkeellä. En ole siis vakoillut miestä. </em></strong></p><p><em>Merkille laiton miehen ulkoisen olemuksen, väsyneet kasvot ja juonteet- surullisuus. Eilen näin hänet kahden poikalapsen seurassa ja mieskin näytti virkistyneen. Katselin kun pojat noin 8- vuotias ja noin 10-vuotias ajoivat polkupyörällä. Nuoremman pojan pyöräilystä näkyi nautinto- aivan kuin hänen esimmäinen omistamansa polkupyörä olisi ollut kyseessä. Mieleen muistui oman lapsuuteni eka pyörä- ja onni. </em></p><p><em>Hymyilin. Menin kauppaan ja palautin pulloja tämä isä lapsineen tuli samaan kauppaan, hymyilin nuoremmalle, ja sain kauniin hymyn takaisin. He lähtivät kaupasta samaan aikaan kuin minä ja kysyin isältä, ovatko nämä sinun lapsiasi, johon mies kyllä- minulla on kolme poikaa ja viisi tytärtä- kaikki nyt tulivat Suomeen. Isä oli odottanut kolme vuotta perheensä saapumista. Vaimo oli kuulemma nairobissa ja tulossa huomenna- sitten perhe olisi kasassa. Mies oli onnellinen. Nämä ihmiset esittelevät lapsensa nimet- sanoin miehelle että Jumala oli sinulle armoillinen kun sait koko perheesi tänne. Kerroin ensimmäisen mieheni isänveljen vaimonsa kanssa tehneen Keniassa vuosia lähtetystyötä. </em></p><p><em>Mies kertoi että he ovat Etioipiasta. Minulta hän kysyi olenko minä Suomalainen- jäin pohtimaan kysymystä jälkikäteeen. Eilen keskustelin irak-marokko miehen kanssa, joka on pakolaisena täällä. sanoin hänelle, että on hyvä jutella ja kysellä taustoja ym. Hänkin totesi, että keskustelisi mielellään.</em></p><p><strong><em>Olemmeko me Suomalaiset liian jäykkiä- kyllä heille ja myös meille omillemme.</em></strong></p><p><em>Mielellään menemme kylmästi ohitse tyydymme tuomitsemaan ja emme keskustele. Kannattaa keskustella kaikkien pakolaisten kanssa joita tapaa - saa infoa- ja tietoa, ja myös totuuksia selville. Pääsääntöisesti löytyy aitoja pakolaisia, mutta ne jotka tulee paremman elämän perässä tai sotilaskarkureina kyllä tunnustavat sen. Illalla pohdin ihmisen maailmanlaajuista toimintaa- nato, spr, ja globaali kansainvölinen työ- ihmisoikeusjärjestöt ym- On todella kornia että yk tehtiin sodan ehkäisemiseksi, mutta siihen kuuluu natomaat jotka kylvää sotaa taloudellisin ja geopolittisin syin. Samoin oli Afrikaan kansan kehitysavun johon nato olis sitonut eettisesti arveluttavia ehtoja- aseita myydään muuten afrikkaan joka on köyhä maa kansalle. Ne timantit ym rikkaudet menee parempiin piireihin. Jos tämäkin maa olisi alunperinkin saanut toisenlaista apua olisi se nyt kehittynyt yhteiskunta. On sen vaan niin että joitakin tahoja palvelee köyhät ja sairaat, nälähätää kärsivät maat- Afrikasta ja Venezuelasta puhumattakaan.</em></p><p><em>Muistutaan myös sukumme suurmiehen aikoinaan Suomen hallituksen kanssa 30-luvulla kuitanneen Amerikasta suuren velan että kansamme saisi ruokaa. Kunniaksemme voimme todeta että Suomi oli ainoa maa joka maksoi velkansa. </em><em>Vuonna 1919 Suomi oli saanut Amerikasta lainaa viljan hankkimiseksi 9 miljoonaa dollaria. Sitä kutsuttiin sotalainaksi, ensimmäiseen maailmansotaan liittyen. VELKA oli maksettava takaisin vuoteen 1948, 3,5 korolla. Vaikka Hooveri maailmanlaajuisen talouslaman takia salli maksujen jäädytyksen joka toiselle vuodelle oli Suomi ainoa maa joka piti sopimuksesta kiinni. LOPULTA SUOMI OLI AINOA MAA JOKA MAKSOI VELKANSA. </em></p><p><em>EI KANNATA ALIARVIOIDA NÄLÄNHÄTÄÄ. SE VOI OLLA OVELLA KOSKA VAAN. </em></p><p><em>KESKUSTELU KANNATTAA AINA KOSKA SE AVARTAA-EI TARVITSE HYVÄKSYÄ KAIKKEA, MUTTA TIETO ON HYVÄSTÄ. </em></p><p><em>LINKKI EILISEEN POHDINTAN NATOSTA- MITÄ SITOUMUKSIA NATOLLA VOISI OLLA SUOMELLE? vesi? </em></p><p>&nbsp;</p><p><em>http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273727-natomaatkin-sitova</em>t-kehitysapuun-sotilaallisia-sitoumuksia-moraalitonta#comment-4143949</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen seurannut jo kolme vuotta noin 50-60 vuotiaan afrikkalaistaustaisen miehen liikkumista kylillä aina kun olen sattunut samaan aikaan olemaan liikkeellä. En ole siis vakoillut miestä.

Merkille laiton miehen ulkoisen olemuksen, väsyneet kasvot ja juonteet- surullisuus. Eilen näin hänet kahden poikalapsen seurassa ja mieskin näytti virkistyneen. Katselin kun pojat noin 8- vuotias ja noin 10-vuotias ajoivat polkupyörällä. Nuoremman pojan pyöräilystä näkyi nautinto- aivan kuin hänen esimmäinen omistamansa polkupyörä olisi ollut kyseessä. Mieleen muistui oman lapsuuteni eka pyörä- ja onni.

Hymyilin. Menin kauppaan ja palautin pulloja tämä isä lapsineen tuli samaan kauppaan, hymyilin nuoremmalle, ja sain kauniin hymyn takaisin. He lähtivät kaupasta samaan aikaan kuin minä ja kysyin isältä, ovatko nämä sinun lapsiasi, johon mies kyllä- minulla on kolme poikaa ja viisi tytärtä- kaikki nyt tulivat Suomeen. Isä oli odottanut kolme vuotta perheensä saapumista. Vaimo oli kuulemma nairobissa ja tulossa huomenna- sitten perhe olisi kasassa. Mies oli onnellinen. Nämä ihmiset esittelevät lapsensa nimet- sanoin miehelle että Jumala oli sinulle armoillinen kun sait koko perheesi tänne. Kerroin ensimmäisen mieheni isänveljen vaimonsa kanssa tehneen Keniassa vuosia lähtetystyötä.

Mies kertoi että he ovat Etioipiasta. Minulta hän kysyi olenko minä Suomalainen- jäin pohtimaan kysymystä jälkikäteeen. Eilen keskustelin irak-marokko miehen kanssa, joka on pakolaisena täällä. sanoin hänelle, että on hyvä jutella ja kysellä taustoja ym. Hänkin totesi, että keskustelisi mielellään.

Olemmeko me Suomalaiset liian jäykkiä- kyllä heille ja myös meille omillemme.

Mielellään menemme kylmästi ohitse tyydymme tuomitsemaan ja emme keskustele. Kannattaa keskustella kaikkien pakolaisten kanssa joita tapaa - saa infoa- ja tietoa, ja myös totuuksia selville. Pääsääntöisesti löytyy aitoja pakolaisia, mutta ne jotka tulee paremman elämän perässä tai sotilaskarkureina kyllä tunnustavat sen. Illalla pohdin ihmisen maailmanlaajuista toimintaa- nato, spr, ja globaali kansainvölinen työ- ihmisoikeusjärjestöt ym- On todella kornia että yk tehtiin sodan ehkäisemiseksi, mutta siihen kuuluu natomaat jotka kylvää sotaa taloudellisin ja geopolittisin syin. Samoin oli Afrikaan kansan kehitysavun johon nato olis sitonut eettisesti arveluttavia ehtoja- aseita myydään muuten afrikkaan joka on köyhä maa kansalle. Ne timantit ym rikkaudet menee parempiin piireihin. Jos tämäkin maa olisi alunperinkin saanut toisenlaista apua olisi se nyt kehittynyt yhteiskunta. On sen vaan niin että joitakin tahoja palvelee köyhät ja sairaat, nälähätää kärsivät maat- Afrikasta ja Venezuelasta puhumattakaan.

Muistutaan myös sukumme suurmiehen aikoinaan Suomen hallituksen kanssa 30-luvulla kuitanneen Amerikasta suuren velan että kansamme saisi ruokaa. Kunniaksemme voimme todeta että Suomi oli ainoa maa joka maksoi velkansa. Vuonna 1919 Suomi oli saanut Amerikasta lainaa viljan hankkimiseksi 9 miljoonaa dollaria. Sitä kutsuttiin sotalainaksi, ensimmäiseen maailmansotaan liittyen. VELKA oli maksettava takaisin vuoteen 1948, 3,5 korolla. Vaikka Hooveri maailmanlaajuisen talouslaman takia salli maksujen jäädytyksen joka toiselle vuodelle oli Suomi ainoa maa joka piti sopimuksesta kiinni. LOPULTA SUOMI OLI AINOA MAA JOKA MAKSOI VELKANSA.

EI KANNATA ALIARVIOIDA NÄLÄNHÄTÄÄ. SE VOI OLLA OVELLA KOSKA VAAN.

KESKUSTELU KANNATTAA AINA KOSKA SE AVARTAA-EI TARVITSE HYVÄKSYÄ KAIKKEA, MUTTA TIETO ON HYVÄSTÄ.

LINKKI EILISEEN POHDINTAN NATOSTA- MITÄ SITOUMUKSIA NATOLLA VOISI OLLA SUOMELLE? vesi?

 

http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273727-natomaatkin-sitovat-kehitysapuun-sotilaallisia-sitoumuksia-moraalitonta#comment-4143949

]]>
3 http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273792-kannatti-yrittaa-kiinnostus-nolla#comments Kehitysmaa Moraali Nato Mon, 08 Apr 2019 15:05:34 +0000 Katriina Minna Koskela http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273792-kannatti-yrittaa-kiinnostus-nolla
Mitä Väyrynen tekisi? http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273684-mita-vayrynen-tekisi <p>Harva se päivä väyrysläiset, nuo neuvostoaikaan stagnoituneet puolueet, pitävät melko jonninjoutavaa älämölöä Suomen ulkoturvallisuuspolitiikasta mutta ilman toimenpideohjelmaa. Kysytäänpä suoraan, mitä Väyrynen tekisi. Tätä ette lue puolueohjelmasta.</p><p>Miten Väyrynen turvaa Suomen Venäjän hyökkäykseltä?</p><p>Jos Venäjä on niin länsi- ja Nato-vihamielinen&nbsp; kuin väyrysläiset antavat ymmärtää, Venäjä joutuu jossain kohtaa hyökkäämään Natoa vastaan jo pelkässä Nato-raivossaan. Koska Venäjä on pakotettu hyökkäämään, lähdetään väyrysläisten oletuksesta, että Venäjän hyökkäys on sen omasta mielestä oikeutettu. Jätetään siten Venäjän osalta suosiolla kaikki vessapaperin arvoiset kansainväliset ja kahdenväliset sopimukset, Lissabonin sopimus ja YK:n peruskirja syrjään. Nehän eivät sido kuitenkaan, paitsi tietysti jos niissä lukee YYA tai ne ovat Suomen ja Venäjän välisiä.&nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><p>Ennen kuin Venäjä lähtee hyökkäykseen, Venäjä joutuu ennakkoturvaamaan Pietarin ja Muurmanskin alueet, arvaatteko minkä valtion alueita käyttäen? Pietari ja Muurmansk ovat Naton ensisijaisia kohteita ja Venäjä joutuu ottamaan tämän huomioon jo ennakkoon, ymmärrättehän miksi ennakkoon eikä jälkikäteen? Mitä Väyrynen tekee kun Venäjä pyytää osana hyökkäysvalmisteluja Suomelta muutamia maanvuokrakohteita Ahvenanmaalta, Porkkalasta, Lapista ja Kymenlaaksosta sotilastarkoituksiin?</p><p>Jos ja kun Venäjä joutuu hyökkäämään Natoa vastaan, eli lähialueillamme Baltian maita, Tanskaa, Puolaa ja Norjaa vastaan, miten Suomen tulee reagoida siihen että Venäjä hyökkää ystäviämme vastaan? Jätetään se rauhallisen keskustelun edistäminen ja muu pasifistipellervojen rakkausjarauhadiibadaaba hetkeksi syrjään ja puhutaan sodasta, jossa ihmisiä tapetaan. Jos sota on terminä ja käsitteenä unohtunut, muistin virkistämiseksi, ihmisiä tapetaan summittain Balkan-Syyria -malliin. Hyökätyt maat pyytävät Suomea auttamaan sotilaallisesti Lissabonin sopimukseen ja YK:n peruskirjaan nojaten. Mitä Väyrynen tekee?</p><p>Venäjä joukkomurhaa länsiystäviemme siviiliväestöä silmittömillä pommituksilla, mitä Väyrynen tekee?</p><p>Niin, ja mitä luulette, että Venäjä tekisi, jos se saisi Suomelta kieltävän vastauksen alueluovutuksiin? Tai jos Suomi päättäisi auttaa hyökättyjä maita? Tätä voi kysyä myös muilta kuin väyrysläisiltä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Harva se päivä väyrysläiset, nuo neuvostoaikaan stagnoituneet puolueet, pitävät melko jonninjoutavaa älämölöä Suomen ulkoturvallisuuspolitiikasta mutta ilman toimenpideohjelmaa. Kysytäänpä suoraan, mitä Väyrynen tekisi. Tätä ette lue puolueohjelmasta.

Miten Väyrynen turvaa Suomen Venäjän hyökkäykseltä?

Jos Venäjä on niin länsi- ja Nato-vihamielinen  kuin väyrysläiset antavat ymmärtää, Venäjä joutuu jossain kohtaa hyökkäämään Natoa vastaan jo pelkässä Nato-raivossaan. Koska Venäjä on pakotettu hyökkäämään, lähdetään väyrysläisten oletuksesta, että Venäjän hyökkäys on sen omasta mielestä oikeutettu. Jätetään siten Venäjän osalta suosiolla kaikki vessapaperin arvoiset kansainväliset ja kahdenväliset sopimukset, Lissabonin sopimus ja YK:n peruskirja syrjään. Nehän eivät sido kuitenkaan, paitsi tietysti jos niissä lukee YYA tai ne ovat Suomen ja Venäjän välisiä.     

Ennen kuin Venäjä lähtee hyökkäykseen, Venäjä joutuu ennakkoturvaamaan Pietarin ja Muurmanskin alueet, arvaatteko minkä valtion alueita käyttäen? Pietari ja Muurmansk ovat Naton ensisijaisia kohteita ja Venäjä joutuu ottamaan tämän huomioon jo ennakkoon, ymmärrättehän miksi ennakkoon eikä jälkikäteen? Mitä Väyrynen tekee kun Venäjä pyytää osana hyökkäysvalmisteluja Suomelta muutamia maanvuokrakohteita Ahvenanmaalta, Porkkalasta, Lapista ja Kymenlaaksosta sotilastarkoituksiin?

Jos ja kun Venäjä joutuu hyökkäämään Natoa vastaan, eli lähialueillamme Baltian maita, Tanskaa, Puolaa ja Norjaa vastaan, miten Suomen tulee reagoida siihen että Venäjä hyökkää ystäviämme vastaan? Jätetään se rauhallisen keskustelun edistäminen ja muu pasifistipellervojen rakkausjarauhadiibadaaba hetkeksi syrjään ja puhutaan sodasta, jossa ihmisiä tapetaan. Jos sota on terminä ja käsitteenä unohtunut, muistin virkistämiseksi, ihmisiä tapetaan summittain Balkan-Syyria -malliin. Hyökätyt maat pyytävät Suomea auttamaan sotilaallisesti Lissabonin sopimukseen ja YK:n peruskirjaan nojaten. Mitä Väyrynen tekee?

Venäjä joukkomurhaa länsiystäviemme siviiliväestöä silmittömillä pommituksilla, mitä Väyrynen tekee?

Niin, ja mitä luulette, että Venäjä tekisi, jos se saisi Suomelta kieltävän vastauksen alueluovutuksiin? Tai jos Suomi päättäisi auttaa hyökättyjä maita? Tätä voi kysyä myös muilta kuin väyrysläisiltä. 

]]>
27 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273684-mita-vayrynen-tekisi#comments Nato Paavo Väyrynen Venäjä Sun, 07 Apr 2019 13:02:16 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273684-mita-vayrynen-tekisi
Ilman Nato-jäsenyyttä ei ole turvatakuita http://catharinacandolin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273541-ilman-nato-jasenyytta-ei-ole-turvatakuita <p>Suomen Nato-keskustelu, siltä osin kun sitä ylipäätänsä käydään, on monessa mielessä varsin outo. Nato on poliittis-sotilaallinen liitto, johon kuuluu 29 jäsenmaata. Liittouman keskeisenä tukipilarina toimii niin kutsuttu artikla 5, eli turvatakuut, jonka mukaan jokainen jäsenmaa sitoutuu auttamaan toista, hyökkäykseen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tämän niin pyytäessä. Vain ja ainoastaan Naton jäsenmaat nauttivat näistä turvatakuista ja niiden tuomasta pelotteesta.</p><p>Natolla on maailmanlaajuisesti useita kumppaneita, joihin lukeutuu 41 valtiota, kansainvälisiä organisaatioita (EU, ETYJ, YK) sekä teollisuutta. Kumppanimaat voidaan jakaa useampaan eri ohjelmaan. Euro-Atlantic Partnership Council (EAPC) -ohjelmaan kuuluu 21 maata, Suomi mukaan lukien. Todettakoon, että myös Venäjä on EAPC -maa, joskin yhteistyö Venäjän kanssa on hivenen jäissä tällä hetkellä. Naton &rdquo;Mediterranean Dialogue&rdquo; (MD) -ohjelmaan kuuluu seitsemän valtiota Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueelta. Istanbul Cooperation Initiative (ICI) -ohjelma pitää sisällään neljä valtiota Persianlahden alueelta. Partners Across the Globe -ohjelma pitää sisällään yhdeksän kumppania muualta maailmasta, mm Australia ja Uusi-Seelanti.&nbsp;</p><p>Nato tekee erimuotoista yhteistyötä kaikkien kumppanimaidensa kanssa. Yhteistyö räätälöidään jokaisen kanssa erikseen ja siitä päätetään tapauskohtaisesti. Tämä on luonnollista, sillä kumppanimailla on hyvinkin erilaiset turvallisuushaasteet ja lähtökohdat. Yhteistyön mahdollisuuksia on lukuisia, esim. kumppanimaiden osallistuminen Naton harjoituksiin, yhteiset tutkimushankkeet Science for Peace and Security (SPS) -ohjelman kautta, kahdenväliset esikuntaneuvottelut, jne. Yhteistä kumppanimaille kuitenkin on se, että yksikään ei nauti Naton turvatakuista riippumatta siitä, kuinka tiiviistä yhteistyötä tehdään.</p><p>Kreeta Karvala otsikoi Iltalehden pääkirjoituksessa 3.4., että &rdquo;Naton turvatakuita väläytetään myös Suomelle ja Ruotsille&rdquo;. Mikäli pääkirjoituksen sisältö olisi käsitellyt Suomen ja Ruotsin mahdollista Nato-jäsenyyttä, olisi otsikko ollut paikallaan. Otsikko osoittautui kuitenkin Atlantic Council -ajatushautomon Pohjois-Euroopan johtajan, Ruotsin maanpuolustusyhdistyksen pääsihteerin Anna Wieslanderin tekstiksi, jossa hän kehottaa Natoa miettimään, voitaisiinko artikla 5. turvatakuut jatkossa ulottaa koskemaan myös Suomen ja Ruotsin kaltaisia läheisiä kumppanimaita. Ehdotus on hyvin erikoinen. Miksi Nato antaisi Suomelle ja Ruotsille sitovat turvatakuut ilman, että Suomi ja Ruotsi sitoutuisivat Naton yhteisiin periaatteisiin ja kustannuksiin? Tämä johtaisi tilanteeseen, missä myös muut kumppanimaat rupeaisivat esittämään vastaavanlaisia vaatimuksia. Osalla kumppanimailla on jopa jäsenyysprosessi kesken, eli nämä ovat ilmaisseet poliittisen tahtotilan saavuttaa Nato-jäsenyys ja ovat myös käymässä Membership Action Plan (MAP)-prosessia läpi. Nato olisi poliittisesti hankalassa tilanteessa perustellessaan, minkä takia joillekin kumppanimaille tarjotaan jäsenetuja, vaikka näillä ei ole mitä ilmeisimmin edes tarkoitus liittyä Natoon, kun taas jäsenyyttä hakevalle ei tarjota vastaavanlaisia etuja. Lisäksi jäsenvaltiotkin saattaisivat kyseenalaistaa omia sitoumuksiaan, jos ilman jäsenyyttäkin saa samat edut.&nbsp;</p><p>Wieslander spekuloi lisäksi, että Suomi ja Ruotsi saisivat kriisin tullen tukea Natolta. Tämän tuen varaan ei voi kuitenkaan laskea ilman turvatakuita. Tuki ei myöskään välttämättä tarkoita sitä, että Nato tai sen jäsenmaat lähettäisivät Suomelle ja Ruotsille joukkoja tai kalustoa. Lisäksi on muistettava, että Naton päätöksenteko toimii konsensusperiaatteella. Riittää, että yksi Naton jäsenvaltio on tuen antamista vastaan, jolloin tuki jää Naton toimesta antamatta.</p><p>Ukraina on käynyt korkean tason keskusteluita sekä tehnyt yhteistyötä Naton kanssa 90-luvun alusta. Yhteistyö on kattanut useita osa-alueita. Ukraina on mm. osallistunut Naton rauhanturvaamisoperaatioihin ja Nato on vastaavasti tukenut Ukrainaa esim. sen puolustus- ja turvallisuussektorin uudistuksessa. Venäjän konfliktin osalta Nato on ilmaissut tuomitsevan kannan Venäjän toimia vastaan ja tiivistänyt yhteistyönsä monella osa-alueella tavoitteena parantaa Ukrainan kykyä huolehtia omasta turvallisuudestaan. Nato ei kuitenkaan ole tarjonnut sotilaallista apua Ukrainalle.</p><p>Nato-optiosta, puhumattakaan turvatakuista ilman jäsenyyttä, on edesvastuutonta edes spekuloida. Nato on ollut harvinaisen selvä asiassa: ilman jäsenyyttä ei ole turvatakuita. Karvalan mukaan Suomi ja Ruotsi kulkevat turvatakuiden suhteen hämärän rajamailla. Päinvastoin. Suomi ja Ruotsi soutavat hyvin selvillä vesillä. Kumpikaan ei ole Naton jäsenmaa, minkä takia turvatakuita ei myöskään ole.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Nato-keskustelu, siltä osin kun sitä ylipäätänsä käydään, on monessa mielessä varsin outo. Nato on poliittis-sotilaallinen liitto, johon kuuluu 29 jäsenmaata. Liittouman keskeisenä tukipilarina toimii niin kutsuttu artikla 5, eli turvatakuut, jonka mukaan jokainen jäsenmaa sitoutuu auttamaan toista, hyökkäykseen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tämän niin pyytäessä. Vain ja ainoastaan Naton jäsenmaat nauttivat näistä turvatakuista ja niiden tuomasta pelotteesta.

Natolla on maailmanlaajuisesti useita kumppaneita, joihin lukeutuu 41 valtiota, kansainvälisiä organisaatioita (EU, ETYJ, YK) sekä teollisuutta. Kumppanimaat voidaan jakaa useampaan eri ohjelmaan. Euro-Atlantic Partnership Council (EAPC) -ohjelmaan kuuluu 21 maata, Suomi mukaan lukien. Todettakoon, että myös Venäjä on EAPC -maa, joskin yhteistyö Venäjän kanssa on hivenen jäissä tällä hetkellä. Naton ”Mediterranean Dialogue” (MD) -ohjelmaan kuuluu seitsemän valtiota Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueelta. Istanbul Cooperation Initiative (ICI) -ohjelma pitää sisällään neljä valtiota Persianlahden alueelta. Partners Across the Globe -ohjelma pitää sisällään yhdeksän kumppania muualta maailmasta, mm Australia ja Uusi-Seelanti. 

Nato tekee erimuotoista yhteistyötä kaikkien kumppanimaidensa kanssa. Yhteistyö räätälöidään jokaisen kanssa erikseen ja siitä päätetään tapauskohtaisesti. Tämä on luonnollista, sillä kumppanimailla on hyvinkin erilaiset turvallisuushaasteet ja lähtökohdat. Yhteistyön mahdollisuuksia on lukuisia, esim. kumppanimaiden osallistuminen Naton harjoituksiin, yhteiset tutkimushankkeet Science for Peace and Security (SPS) -ohjelman kautta, kahdenväliset esikuntaneuvottelut, jne. Yhteistä kumppanimaille kuitenkin on se, että yksikään ei nauti Naton turvatakuista riippumatta siitä, kuinka tiiviistä yhteistyötä tehdään.

Kreeta Karvala otsikoi Iltalehden pääkirjoituksessa 3.4., että ”Naton turvatakuita väläytetään myös Suomelle ja Ruotsille”. Mikäli pääkirjoituksen sisältö olisi käsitellyt Suomen ja Ruotsin mahdollista Nato-jäsenyyttä, olisi otsikko ollut paikallaan. Otsikko osoittautui kuitenkin Atlantic Council -ajatushautomon Pohjois-Euroopan johtajan, Ruotsin maanpuolustusyhdistyksen pääsihteerin Anna Wieslanderin tekstiksi, jossa hän kehottaa Natoa miettimään, voitaisiinko artikla 5. turvatakuut jatkossa ulottaa koskemaan myös Suomen ja Ruotsin kaltaisia läheisiä kumppanimaita. Ehdotus on hyvin erikoinen. Miksi Nato antaisi Suomelle ja Ruotsille sitovat turvatakuut ilman, että Suomi ja Ruotsi sitoutuisivat Naton yhteisiin periaatteisiin ja kustannuksiin? Tämä johtaisi tilanteeseen, missä myös muut kumppanimaat rupeaisivat esittämään vastaavanlaisia vaatimuksia. Osalla kumppanimailla on jopa jäsenyysprosessi kesken, eli nämä ovat ilmaisseet poliittisen tahtotilan saavuttaa Nato-jäsenyys ja ovat myös käymässä Membership Action Plan (MAP)-prosessia läpi. Nato olisi poliittisesti hankalassa tilanteessa perustellessaan, minkä takia joillekin kumppanimaille tarjotaan jäsenetuja, vaikka näillä ei ole mitä ilmeisimmin edes tarkoitus liittyä Natoon, kun taas jäsenyyttä hakevalle ei tarjota vastaavanlaisia etuja. Lisäksi jäsenvaltiotkin saattaisivat kyseenalaistaa omia sitoumuksiaan, jos ilman jäsenyyttäkin saa samat edut. 

Wieslander spekuloi lisäksi, että Suomi ja Ruotsi saisivat kriisin tullen tukea Natolta. Tämän tuen varaan ei voi kuitenkaan laskea ilman turvatakuita. Tuki ei myöskään välttämättä tarkoita sitä, että Nato tai sen jäsenmaat lähettäisivät Suomelle ja Ruotsille joukkoja tai kalustoa. Lisäksi on muistettava, että Naton päätöksenteko toimii konsensusperiaatteella. Riittää, että yksi Naton jäsenvaltio on tuen antamista vastaan, jolloin tuki jää Naton toimesta antamatta.

Ukraina on käynyt korkean tason keskusteluita sekä tehnyt yhteistyötä Naton kanssa 90-luvun alusta. Yhteistyö on kattanut useita osa-alueita. Ukraina on mm. osallistunut Naton rauhanturvaamisoperaatioihin ja Nato on vastaavasti tukenut Ukrainaa esim. sen puolustus- ja turvallisuussektorin uudistuksessa. Venäjän konfliktin osalta Nato on ilmaissut tuomitsevan kannan Venäjän toimia vastaan ja tiivistänyt yhteistyönsä monella osa-alueella tavoitteena parantaa Ukrainan kykyä huolehtia omasta turvallisuudestaan. Nato ei kuitenkaan ole tarjonnut sotilaallista apua Ukrainalle.

Nato-optiosta, puhumattakaan turvatakuista ilman jäsenyyttä, on edesvastuutonta edes spekuloida. Nato on ollut harvinaisen selvä asiassa: ilman jäsenyyttä ei ole turvatakuita. Karvalan mukaan Suomi ja Ruotsi kulkevat turvatakuiden suhteen hämärän rajamailla. Päinvastoin. Suomi ja Ruotsi soutavat hyvin selvillä vesillä. Kumpikaan ei ole Naton jäsenmaa, minkä takia turvatakuita ei myöskään ole. 

]]>
34 http://catharinacandolin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273541-ilman-nato-jasenyytta-ei-ole-turvatakuita#comments Kotimaa maanpuolustus Nato Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Fri, 05 Apr 2019 16:28:10 +0000 Catharina Candolin http://catharinacandolin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273541-ilman-nato-jasenyytta-ei-ole-turvatakuita
Ilta-Sanomat roskalehtien joukkoon http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273475-ilta-sanomat-roskalehtien-joukkoon <p>Eilinen Ilta-Sanomat liittyi roskalehtien joukkoon näennäisen ylpeästi vedetyllä pääkirjoituksellaan: Nato-optio syytä pitää voimassa. Nyt siis ihan pääkirjoitustasolla osoitetaan ammattitaidottomuus. Onneksi olkoon, IS.</p><p>IS:n pääkirjoituksen tekijältä voi perustellusti kysyä ammattitaidon perään. Miten pidetään oikeus voimassa kun se on jo olemassaoleva ja pysyy voimassa ilman pitelemistä? Suomellahan on oikeus hakea jäsenyyttä ilman oikeuden erillistä pidättämistäkin. Kaikilla maailman valtioilla on oikeus hakea jäsenyyttä mutta missään asiasta ei kohkata kuin Suomessa: Vain Suomella on hakemiseen optio.Jäsenyyden saaminen onkin sitten täysin eri juttu.&nbsp;</p><p>IS:n pääkirjoituksen mukaan optio on Suomelle tärkeä turvallisuuspoliittinen mahdollisuus. Oikeus hakemiseen on tärkeä mahdollisuus? Millä tapaa? Erään suuren edesmenneen filosofin mukaan jokainen tsäännssi on mahdollisuus mutta miten hakeminen Natoon on mahdollisuus? Miten tärkeää on turvallisuuspoliittisesti oikeus hakea? Miten pelkkä oikeus hakemiseen ratkaisee Suomen ongelmia?</p><p>Sitten ne tärkeimmät: Missä vaiheessa suurta mahdollisuutta pitäisi käyttää? Ja onko se silloin liian myöhäistä? Ja mitä pelkkä hakemuksen jättäminen lopulta korjasi turvallisuuspoliittisesti? Kuinka kauan hakemuksen käsitteleminen kestää ja takaako se käsittely jäsenyyden?</p><p>IS:n pääkirjoittaja ja muut ammattitaidottomat: Nato-optio on tyhjä termi, jolla ei ole mitään tekemistä turvallisuuspolitiikan kannalta. Oikeudella hakemiseen ei ratkaista yhtään mitään, vain saadulla jäsenyydellä on merkitystä. Kun turvallisuuspolitiikan hölmöläisiä kuuntelee, hakeminen todennäköisesti joka tapauksessa tehdään liian myöhään. Ja muuten pikku vinkki: ei varmasti kannata kysellä näitä juttuja keneltäkään ennen vaaleja?&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p><a href="https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006058996.html" title="https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006058996.html">https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006058996.html</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilinen Ilta-Sanomat liittyi roskalehtien joukkoon näennäisen ylpeästi vedetyllä pääkirjoituksellaan: Nato-optio syytä pitää voimassa. Nyt siis ihan pääkirjoitustasolla osoitetaan ammattitaidottomuus. Onneksi olkoon, IS.

IS:n pääkirjoituksen tekijältä voi perustellusti kysyä ammattitaidon perään. Miten pidetään oikeus voimassa kun se on jo olemassaoleva ja pysyy voimassa ilman pitelemistä? Suomellahan on oikeus hakea jäsenyyttä ilman oikeuden erillistä pidättämistäkin. Kaikilla maailman valtioilla on oikeus hakea jäsenyyttä mutta missään asiasta ei kohkata kuin Suomessa: Vain Suomella on hakemiseen optio.Jäsenyyden saaminen onkin sitten täysin eri juttu. 

IS:n pääkirjoituksen mukaan optio on Suomelle tärkeä turvallisuuspoliittinen mahdollisuus. Oikeus hakemiseen on tärkeä mahdollisuus? Millä tapaa? Erään suuren edesmenneen filosofin mukaan jokainen tsäännssi on mahdollisuus mutta miten hakeminen Natoon on mahdollisuus? Miten tärkeää on turvallisuuspoliittisesti oikeus hakea? Miten pelkkä oikeus hakemiseen ratkaisee Suomen ongelmia?

Sitten ne tärkeimmät: Missä vaiheessa suurta mahdollisuutta pitäisi käyttää? Ja onko se silloin liian myöhäistä? Ja mitä pelkkä hakemuksen jättäminen lopulta korjasi turvallisuuspoliittisesti? Kuinka kauan hakemuksen käsitteleminen kestää ja takaako se käsittely jäsenyyden?

IS:n pääkirjoittaja ja muut ammattitaidottomat: Nato-optio on tyhjä termi, jolla ei ole mitään tekemistä turvallisuuspolitiikan kannalta. Oikeudella hakemiseen ei ratkaista yhtään mitään, vain saadulla jäsenyydellä on merkitystä. Kun turvallisuuspolitiikan hölmöläisiä kuuntelee, hakeminen todennäköisesti joka tapauksessa tehdään liian myöhään. Ja muuten pikku vinkki: ei varmasti kannata kysellä näitä juttuja keneltäkään ennen vaaleja?            

https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006058996.html

 

]]>
36 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273475-ilta-sanomat-roskalehtien-joukkoon#comments Nato Fri, 05 Apr 2019 04:45:39 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273475-ilta-sanomat-roskalehtien-joukkoon
Itsenäisyydestä on kysymys http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273454-itsenaisyydesta-on-kysymys <p><strong>Olen seurannut pettyneenä, joskaan en yllättyneenä nykyisten vaalien aikana käytyä keskustelua. Vaalipaneeleissa ja tenteissä käytetään suuri osa ajasta ilmastokysymysten vatvomiseen. Samalla jäävät kokonaan uupumaan EU:ta, euroa ja Natoa koskevat kysymykset. Epäsuhta on sitä suurempi, kun huomataan, että maapallon ilmastoon suomalaisten toimilla ei ole mitään vaikutusta, ja toisaalta EU:n, euron ja maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitys on suurempi kuin koskaan. </strong></p><p>&nbsp;</p><p>Edellä mainitut seikat nimittäin ovat suoraan yhteydessä maamme itsemääräämisoikeuteen ja sitä kautta meidän mahdollisuuksiimme huolehtia omasta hyvinvoinnistamme. Lyhyesti sanottuna, itsenäisyydestä on kysymys. Lainaan tekstini otsikon mm. edesmenneen Antti Pesosen kirjasta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>EU:n liittovaltiokehitys</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan unionista värkätään koko ajan liittovaltiota, vaikka kansojen tuki hankkeelle on loppunut jo ajat sitten. Eurokriisi ei ole missään nimessä ohi, vaan se on edelleen kytemässä. Suomella on edelleen riskejä Kreikan lainoissa &ndash; viimeksihän koko hallitus, eli Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmät kokonaisuudessaan, äänestivät Kreikan tukipaketin puolesta. Selitys oli, että &rdquo;Suomen vastuut eivät lisääntyneet, vain riskit&rdquo;. Vastaan yritti yksin laittaa Vesa-Matti Saarakkala.</p><p>&nbsp;</p><p>Brysselissä tiedetään oikein hyvin, että mikäli suuret riskit laukeavat Italiassa ja Espanjassa, saatetaan jossakin maassa tukipaketti kaataa, koska vakausrahaston käyttö vaatii maiden yksimielisyyden. Tästä yksimielisyydestä aiotaan luopua siten, että pienet maat eivät voi tukipakettia kaataa, vaan rahastoa käytetään määräenemmistöllä.</p><p>&nbsp;</p><p>EU:lle aletaan rakentaa myös yhteistä talouspolitiikkaa, mihin kuuluvat ainakin euroalueen maat &ndash; niiden taloudet kun on sidottu toisiinsa, ja niitä hyppyyttää sama keskuspankki (EKP). Lisäksi EU:n pakotepolitiikka Venäjää vastaan työntää meitä koko ajan sivuun Venäjän markkinoista. Tässä on turhaa ajatella vanhakantaisen &rdquo;ryssä on ryssä&rdquo;-sapluunan kautta. Suomelle pääsy Venäjän markkinoille on yhtä kuin itsenäisyys. Me olemme pussissa Pohjolan perällä, ja lähimmät markkinat ovat euroalue ja Venäjä. Etäännyttämällä meidät Venäjän markkinoista meidät tehdään aina vain riippuvaisemmaksi euroalueen politiikasta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Euro</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Euro on paska raha, sanoisin jos keihästä osaisin heittää. Valuutan ulkoinen arvo määrittyy yleisesti sen mukaan, ollaanko valuuttaa halukkaita vaihtamaan ja mihin suuntaan. Kun amerikkalaiset haluavat ostaa jotain Euroopasta, he vaihtavat dollareita euroiksi, ja näin euron arvo suhteessa dollariin nousee.</p><p>&nbsp;</p><p>Koska Suomi on euroalueessa, ei valuuttamme arvo määräydy oman taloudellisen tilanteemme mukana. Valuuttamme arvo seuraa muun euroalueen, lähinnä Saksan talouskehitystä. Saksan vienti euroalueen ulkopuolelle on niin suurta, että se hilaa euron kurssia koko ajan ylös &ndash; mutta mikäli Saksa ei olisi euromaa, olisi Saksan markan arvo revalvoitunut eli sen arvo olisi noussut niin paljon, että esimerkiksi amerikkalaisten olisi ollut haettava tuotteensa muualta. Dollareilla saisi vähemmän Saksan markkoja kuin sillä saisi euroja. Siksi Saksan kannattaa pitää heikommat vientimaat mukana samassa valuutta-alueessa kanssaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen tapauksessa taas tilanne on päinvastainen. Meille euron arvo on kroonisesti liian suuri, niin kauan kuin olemme samassa valuutta-alueessa edellä kuvailemaani kilpailuetua nauttivan Saksan kanssa. Siksi meillä on työttömyyttä, siksi täältä kannattaa siirtää teollisuutta pois. Polttoaine-, päästö- ja ilmastoverot ovat lillukanvarsia tämän tosiasian rinnalla. Jokainen vuosi eurovaluutassa tuo meille lisää pitkäaikaistyöttömiä ja hukattuja elämiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Koska meidän valuuttamme ei jousta, silloin on palkkojen ja muiden tuotantokustannusten joustettava. Siitä oli Sipilän kikyssä kysymys. Suomi haki kilpailuetua laskemalla palkkoja ja leikkaamalla sosiaalietuuksia, joista säästetyt rahat voitaisiin käyttää yhtiöiden veronalennuksiin. Tästä ei seurannut työllisyyttä, vaan johtajien ja osakkeenomistajien bonus- ja osinkojuhlat. Työllisyyden ja siis tuotannon lisääminen johtuivat kansainvälisen kysynnän lisääntymisestä.</p><p>&nbsp;</p><p>Euro on myös vallankäytön väline. Koska me olemme samalla valuutta-alueella muiden euromaiden kanssa, ei varallisuuden siirtämiseen muualle euroalueelle ns. valuuttariskiä. Valuuttariski tarkoittaa sitä, että mikäli siirrän kirjani markka-Suomesta euroalueelle, saan markoillani vain vähän euroja, ja lisäksi markka saattaa revalvoitua, jolloin hävisin siirrollani nettona markkamääräistä rahaa. Tämä on yritysmaailman lobbareille oikea paratiisi. Kaikkea verotusta ja sääntelyä sekä yritystukien leikkauksia voidaan vastustaa uhkaamalla lopettaa tuotanto Suomesta tai siirtää varallisuus muutoin muualle.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nato vie meiltä itsenäisen puolustuksen</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka Venäjän ja lännen vastakkainasettelu on voimissaan, ei meillä ole aiheesta käyty juuri mitään keskustelua. Puoluejohtajat pääsevät kuin koira veräjästä toteamalla, että heidän puolueensa mielestä Nato-jäsenyyttä ei pidä hakea seuraavalla vaalikaudella. Kuitenkin Suomea hivutetaan koko ajan lähemmäs Natoa siten, että olemme pian jo tosiasiassa Naton jäsen ja suurimman naapurimme, Venäjän, vihollisten leirissä. Siitä vastakkainasettelusta meillä ei ole nykymaailmassa mitään mahdollisuutta hyötyä, vaan siitä aiheutuu meille vain haittaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Isäntämaasopimuksella Suomesta on tehty Nato-joukkojen huoltaja ja Suomesta kauttakulkumaa. Tätä voisi verrata Saksan kanssa tehtyyn kauttakulkusopimukseen 1940-luvulla. Ero on se, että tuolloin Suomea vastaan oli hyökätty vasta vuosi aiemmin ja Suomi tarvitsi turvaa entistä Neuvostoliittoa vastaan. Nyt Suomi on hankkiutunut vastapuolelle oma-aloitteisesti vuosikymmenien yhteiselon jälkeen. Venäjälle Suomi ja sen naapurimaat ovat puolustusvyöhyke. Se käy puolustustaistelunsa kaukana omalta maaperältään. Siksi Suomen on ollut aina toisen maailmansodan jälkeen järkevintä tehdä selväksi, että missään tapauksessa Suomen aluetta ei voida käyttää Venäjää vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa on tapana uutisoida hysteerisenä Venäjän sotaharjoituksista Suomen läheisyydessä. Asettukaamme katsomoon toiselle puolelle. Miltähän venäläisistä näyttää se, että amerikkalaisjoukot harjoittelevat sen naapurimaissa, jopa niissä, jotka väittävät itseään liittoutumattomiksi? Kuka tässä on kaukana kotoa? Mitä amerikkalaiset tekisivät, mikäli venäläiset harjoittelisivat maahanlaskuja ja panssarihyökkäyksiä yhdessä Meksikon ja Kanadan kanssa? Suomen nykyinen toiminta on harkittua provosointia. Presidentti Sauli Niinistö sanoi presidentinvaalien alla, että Suomen tulee hakea Nato-jäsenyyttä, mikäli Venäjä alkaisi pitää meitä vihollisenaan. Tässä on kaikki tehty sen eteen, että se tapahtuisi.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomea sidotaan Natoon myös kalustohankinnoilla. Mikäli Suomi &rdquo;natottaa&rdquo; armeijansa hankkimalla kaiken kalustonsa Nato-maista, pääasiassa Yhdysvalloista, ajamme itsemme tilanteeseen, jossa amerikkalaiset voivat kieltäytyä myymästä meille kalustoomme aseistusta, mikäli emme osoita aina vain suurempaa intomieltä Venäjä-vastaisissa pakotehankkeissa ja mikäli emme osta muutakin aseistusta amerikkalaisilta. Venäjältä aseistuksen osto on jo Turkilta yritetty kieltää, ja kuka takaa sen, että tämä kiellettyjen hankintakohteiden lista ei myöhemmin laajene?</p><p>&nbsp;</p><p>Lisäksi Suomessa pyritään tulkitsemaan EU:n Lissabonin sopimus siten, että se velvoittaa EU-maat puolustamaan toisiaan. EU-maista suuri osa on Natossa. Mikäli Natossa tulkitaan vaikkapa terrori-isku hyökkäykseksi kaikkia Nato-maita vastaan, laukeaisiko tämä myös EU:n kautta Suomeen, ja meidän olisi käytävä Naton pakkodemokratisoimissotia kaukana kotoa?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Itsenäisyys on vaakalaudalla</strong></p><p>&nbsp;</p><p>EU, euro ja Nato nakertavat Suomen itsemääräämisoikeutta kiihtyvällä tahdilla. Tämä on kuin rasvattu kalteva pinta. Kun sille joutuu, vauhti vain kiihtyy. Meidän on hypättävä pois. Ainoa, joka vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä, euroa ja tosiasiallisesti kannattaa Suomen puolueettomuutta, on Paavo Väyrynen. Siksi hänelle ei anneta areenaa tuoda ajatuksiaan julki. Suomessa on jopa aivan julkilausuttuja yhteiskunnallisia ohjelmia ja valtion rahoittamia instituutioita, joiden pääasiallinen tehtävä on vaikeuttaa edellä esiteltyjen kehitystoimien kritisoimista. Hybridiuhkalla väitetään tarkoitettavan vieraan vallan sotkeutumista Suomen politiikkaan, mutta tosiasiassa hyridiuhkien torjunta on kotimaisen opposition hiljentämistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Itsenäisyydestä on nyt kysymys.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen seurannut pettyneenä, joskaan en yllättyneenä nykyisten vaalien aikana käytyä keskustelua. Vaalipaneeleissa ja tenteissä käytetään suuri osa ajasta ilmastokysymysten vatvomiseen. Samalla jäävät kokonaan uupumaan EU:ta, euroa ja Natoa koskevat kysymykset. Epäsuhta on sitä suurempi, kun huomataan, että maapallon ilmastoon suomalaisten toimilla ei ole mitään vaikutusta, ja toisaalta EU:n, euron ja maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitys on suurempi kuin koskaan.

 

Edellä mainitut seikat nimittäin ovat suoraan yhteydessä maamme itsemääräämisoikeuteen ja sitä kautta meidän mahdollisuuksiimme huolehtia omasta hyvinvoinnistamme. Lyhyesti sanottuna, itsenäisyydestä on kysymys. Lainaan tekstini otsikon mm. edesmenneen Antti Pesosen kirjasta.

 

EU:n liittovaltiokehitys

 

Euroopan unionista värkätään koko ajan liittovaltiota, vaikka kansojen tuki hankkeelle on loppunut jo ajat sitten. Eurokriisi ei ole missään nimessä ohi, vaan se on edelleen kytemässä. Suomella on edelleen riskejä Kreikan lainoissa – viimeksihän koko hallitus, eli Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmät kokonaisuudessaan, äänestivät Kreikan tukipaketin puolesta. Selitys oli, että ”Suomen vastuut eivät lisääntyneet, vain riskit”. Vastaan yritti yksin laittaa Vesa-Matti Saarakkala.

 

Brysselissä tiedetään oikein hyvin, että mikäli suuret riskit laukeavat Italiassa ja Espanjassa, saatetaan jossakin maassa tukipaketti kaataa, koska vakausrahaston käyttö vaatii maiden yksimielisyyden. Tästä yksimielisyydestä aiotaan luopua siten, että pienet maat eivät voi tukipakettia kaataa, vaan rahastoa käytetään määräenemmistöllä.

 

EU:lle aletaan rakentaa myös yhteistä talouspolitiikkaa, mihin kuuluvat ainakin euroalueen maat – niiden taloudet kun on sidottu toisiinsa, ja niitä hyppyyttää sama keskuspankki (EKP). Lisäksi EU:n pakotepolitiikka Venäjää vastaan työntää meitä koko ajan sivuun Venäjän markkinoista. Tässä on turhaa ajatella vanhakantaisen ”ryssä on ryssä”-sapluunan kautta. Suomelle pääsy Venäjän markkinoille on yhtä kuin itsenäisyys. Me olemme pussissa Pohjolan perällä, ja lähimmät markkinat ovat euroalue ja Venäjä. Etäännyttämällä meidät Venäjän markkinoista meidät tehdään aina vain riippuvaisemmaksi euroalueen politiikasta.

 

Euro

 

Euro on paska raha, sanoisin jos keihästä osaisin heittää. Valuutan ulkoinen arvo määrittyy yleisesti sen mukaan, ollaanko valuuttaa halukkaita vaihtamaan ja mihin suuntaan. Kun amerikkalaiset haluavat ostaa jotain Euroopasta, he vaihtavat dollareita euroiksi, ja näin euron arvo suhteessa dollariin nousee.

 

Koska Suomi on euroalueessa, ei valuuttamme arvo määräydy oman taloudellisen tilanteemme mukana. Valuuttamme arvo seuraa muun euroalueen, lähinnä Saksan talouskehitystä. Saksan vienti euroalueen ulkopuolelle on niin suurta, että se hilaa euron kurssia koko ajan ylös – mutta mikäli Saksa ei olisi euromaa, olisi Saksan markan arvo revalvoitunut eli sen arvo olisi noussut niin paljon, että esimerkiksi amerikkalaisten olisi ollut haettava tuotteensa muualta. Dollareilla saisi vähemmän Saksan markkoja kuin sillä saisi euroja. Siksi Saksan kannattaa pitää heikommat vientimaat mukana samassa valuutta-alueessa kanssaan.

 

Suomen tapauksessa taas tilanne on päinvastainen. Meille euron arvo on kroonisesti liian suuri, niin kauan kuin olemme samassa valuutta-alueessa edellä kuvailemaani kilpailuetua nauttivan Saksan kanssa. Siksi meillä on työttömyyttä, siksi täältä kannattaa siirtää teollisuutta pois. Polttoaine-, päästö- ja ilmastoverot ovat lillukanvarsia tämän tosiasian rinnalla. Jokainen vuosi eurovaluutassa tuo meille lisää pitkäaikaistyöttömiä ja hukattuja elämiä.

 

Koska meidän valuuttamme ei jousta, silloin on palkkojen ja muiden tuotantokustannusten joustettava. Siitä oli Sipilän kikyssä kysymys. Suomi haki kilpailuetua laskemalla palkkoja ja leikkaamalla sosiaalietuuksia, joista säästetyt rahat voitaisiin käyttää yhtiöiden veronalennuksiin. Tästä ei seurannut työllisyyttä, vaan johtajien ja osakkeenomistajien bonus- ja osinkojuhlat. Työllisyyden ja siis tuotannon lisääminen johtuivat kansainvälisen kysynnän lisääntymisestä.

 

Euro on myös vallankäytön väline. Koska me olemme samalla valuutta-alueella muiden euromaiden kanssa, ei varallisuuden siirtämiseen muualle euroalueelle ns. valuuttariskiä. Valuuttariski tarkoittaa sitä, että mikäli siirrän kirjani markka-Suomesta euroalueelle, saan markoillani vain vähän euroja, ja lisäksi markka saattaa revalvoitua, jolloin hävisin siirrollani nettona markkamääräistä rahaa. Tämä on yritysmaailman lobbareille oikea paratiisi. Kaikkea verotusta ja sääntelyä sekä yritystukien leikkauksia voidaan vastustaa uhkaamalla lopettaa tuotanto Suomesta tai siirtää varallisuus muutoin muualle.

 

Nato vie meiltä itsenäisen puolustuksen

 

Vaikka Venäjän ja lännen vastakkainasettelu on voimissaan, ei meillä ole aiheesta käyty juuri mitään keskustelua. Puoluejohtajat pääsevät kuin koira veräjästä toteamalla, että heidän puolueensa mielestä Nato-jäsenyyttä ei pidä hakea seuraavalla vaalikaudella. Kuitenkin Suomea hivutetaan koko ajan lähemmäs Natoa siten, että olemme pian jo tosiasiassa Naton jäsen ja suurimman naapurimme, Venäjän, vihollisten leirissä. Siitä vastakkainasettelusta meillä ei ole nykymaailmassa mitään mahdollisuutta hyötyä, vaan siitä aiheutuu meille vain haittaa.

 

Isäntämaasopimuksella Suomesta on tehty Nato-joukkojen huoltaja ja Suomesta kauttakulkumaa. Tätä voisi verrata Saksan kanssa tehtyyn kauttakulkusopimukseen 1940-luvulla. Ero on se, että tuolloin Suomea vastaan oli hyökätty vasta vuosi aiemmin ja Suomi tarvitsi turvaa entistä Neuvostoliittoa vastaan. Nyt Suomi on hankkiutunut vastapuolelle oma-aloitteisesti vuosikymmenien yhteiselon jälkeen. Venäjälle Suomi ja sen naapurimaat ovat puolustusvyöhyke. Se käy puolustustaistelunsa kaukana omalta maaperältään. Siksi Suomen on ollut aina toisen maailmansodan jälkeen järkevintä tehdä selväksi, että missään tapauksessa Suomen aluetta ei voida käyttää Venäjää vastaan.

 

Suomessa on tapana uutisoida hysteerisenä Venäjän sotaharjoituksista Suomen läheisyydessä. Asettukaamme katsomoon toiselle puolelle. Miltähän venäläisistä näyttää se, että amerikkalaisjoukot harjoittelevat sen naapurimaissa, jopa niissä, jotka väittävät itseään liittoutumattomiksi? Kuka tässä on kaukana kotoa? Mitä amerikkalaiset tekisivät, mikäli venäläiset harjoittelisivat maahanlaskuja ja panssarihyökkäyksiä yhdessä Meksikon ja Kanadan kanssa? Suomen nykyinen toiminta on harkittua provosointia. Presidentti Sauli Niinistö sanoi presidentinvaalien alla, että Suomen tulee hakea Nato-jäsenyyttä, mikäli Venäjä alkaisi pitää meitä vihollisenaan. Tässä on kaikki tehty sen eteen, että se tapahtuisi.

 

Suomea sidotaan Natoon myös kalustohankinnoilla. Mikäli Suomi ”natottaa” armeijansa hankkimalla kaiken kalustonsa Nato-maista, pääasiassa Yhdysvalloista, ajamme itsemme tilanteeseen, jossa amerikkalaiset voivat kieltäytyä myymästä meille kalustoomme aseistusta, mikäli emme osoita aina vain suurempaa intomieltä Venäjä-vastaisissa pakotehankkeissa ja mikäli emme osta muutakin aseistusta amerikkalaisilta. Venäjältä aseistuksen osto on jo Turkilta yritetty kieltää, ja kuka takaa sen, että tämä kiellettyjen hankintakohteiden lista ei myöhemmin laajene?

 

Lisäksi Suomessa pyritään tulkitsemaan EU:n Lissabonin sopimus siten, että se velvoittaa EU-maat puolustamaan toisiaan. EU-maista suuri osa on Natossa. Mikäli Natossa tulkitaan vaikkapa terrori-isku hyökkäykseksi kaikkia Nato-maita vastaan, laukeaisiko tämä myös EU:n kautta Suomeen, ja meidän olisi käytävä Naton pakkodemokratisoimissotia kaukana kotoa?

 

Itsenäisyys on vaakalaudalla

 

EU, euro ja Nato nakertavat Suomen itsemääräämisoikeutta kiihtyvällä tahdilla. Tämä on kuin rasvattu kalteva pinta. Kun sille joutuu, vauhti vain kiihtyy. Meidän on hypättävä pois. Ainoa, joka vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä, euroa ja tosiasiallisesti kannattaa Suomen puolueettomuutta, on Paavo Väyrynen. Siksi hänelle ei anneta areenaa tuoda ajatuksiaan julki. Suomessa on jopa aivan julkilausuttuja yhteiskunnallisia ohjelmia ja valtion rahoittamia instituutioita, joiden pääasiallinen tehtävä on vaikeuttaa edellä esiteltyjen kehitystoimien kritisoimista. Hybridiuhkalla väitetään tarkoitettavan vieraan vallan sotkeutumista Suomen politiikkaan, mutta tosiasiassa hyridiuhkien torjunta on kotimaisen opposition hiljentämistä.

 

Itsenäisyydestä on nyt kysymys.

]]>
43 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273454-itsenaisyydesta-on-kysymys#comments Eduskuntavaalit EU Euro Itsenäisyys Nato Thu, 04 Apr 2019 16:35:42 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273454-itsenaisyydesta-on-kysymys
Venäjällä pelotellaan kansaa EU:n pelastamiseksi ja Naton takia http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273440-venajalla-pelotellaan-kansaa-eun-pelastamiseksi-ja-naton-takia <p>&nbsp;</p><p>Saamme kuulla jatkuvasti mölinöitä siitä, miten Venäjä on nostanut poliitikkoja - kuten Donald Trumpin - valtaan ja miten Venäjä vaikuttaa vaaleihimme. Nämä väitteet ovat osoittautuneet toistuvasti täysin perusteettomiksi ja sopiikin pohtia, mikä motiivi näiden perättömien väitteiden levittämisessä on takana.</p><p>Syy perusteettomaan Venäjällä pelotteluun on tietenkin se, että Venäjästä halutaan tehdä valehtelemalla uhka, jota se ei&nbsp;todellisuudessa ole. Venäjästa halutaan maalata kuva pelottavana ja salakavalasti juonivana roistona, joka odottaa tykit sojossa rajojemme takana sopivaa hetkeä hyökätä maahamme.</p><p>Todellisuus on aivan toinen, Venäjä kyllä turvaa suurvalta-asemansa, jos se kokee itsensä uhatuksi, mutta sen käytös on varsin rationaalista ja jos Venäjän kanssa pysyy väleissä, ei se uhkaa tällöin ketään. Harhaiset väitteet Venäjän tarpeesta vallata lisää maata voi jättää omaan arvoonsa, sillä Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin maa ja sillä on vaikeuksia pitää nykyinenkin alueensa asuttuna. Miksi ihmeessä se muka haluaisi vallata lisää alueita?</p><p>Esimerkiksi EU on totaalisen epäonnistunut ja pian omaan mahdottomuuteensa kaatuva kammotus. Yksi epätoivoinen tapa saada EU pysymään pystyssä ja muuttumaan liittovaltioksi on väittää ilman mitään perusteita, että Venäjä haluaa EU:n kaatuvan ja EU:n todelliset ongelmat ovat Venäjän levittämää propagandaa. Todellisuudessa EU on epäonnistunut täysin ja EU:n mahdollistama kehitysmaalaisten vyöry maanosaamme, yhdessä ylikansallisen pääoman ja halpatyövoiman vyöryn&nbsp;kanssa tulee johtamaan nykymuotoisen EU:n loppuun ja tässä asiassa ei Venäjällä ole mitään osuutta. EU:ta ollaan myös muuttamassa liittovaltioksi ja tällekin mielettömyydelle haetaan oikeutusta Venäjällä pelottelulla.</p><p>Myös Naton kannatusta halutaan lisätä pelottelemalla kansaa perusteettomasti Venäjällä. Suomi on ollut pian 75-vuotta ilman sotaa ja puolueettomuutemme on taannut rauhan ja taloudellisen hyvinvoinnin. Todellisuudessa ei siis ole mitään perustetta väittää, että Venäjä olisi hyökkäämässä Suomeen, mutta tällainen täysin perusteeton uhkakuva halutaan luoda sen takia, että kansa saataisiin kääntymään Nato-jäsenyyden kannalle. Esimerkiksi Ukrainan kriisiä käytetään pelottelun välineenä, vaikka Ukraina toimi täysin toisin, kuin puolueeton Suomi, pyrkiessään tuomaan Naton lähelle Moskovaa ja pyrkiessään ajamaan Venäjän pois Krimillä, Mustanmeren rannalla sijaitsevasta Sevastopolin laivastotukikohdasta. Suomen puolueettomuus on perustunut siihen, että emme ärsytä Venäjää ja tämän takia Ukrainan kriisi pikemminkin todistaa linjamme oikeaksi. Tämäkin pelottelu on vailla mitään totuuspohjaa.</p><p>Jospa vaan unohdettaisiin näiden Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta vihaavien tahojen valheet ja jätettäisiin ne omaan arvoonsa. Suomi tulee pitää itsenäisenä ja puolueettomana maana ja sellaisena se on paras niin itselleen, kuin kaikille muille. Pitää muistaa, että Venäjällä pelottelua harrastavat itsenäisen Suomen vihaajat, joiden tavoitteena on viedä Suomi Natoon ja EU:n liittovaltioon. Nämä tahot ovat EU:n trolleja ja heidän propagandaansa uskominen johtaa Suomen itsenäisyyden menettämiseen EU:n byrokraateille. Tämä kehitys on ehtottomasti suurin uhka Suomelle lähitulevaisuudessa ja tämä kehitys tulee torjua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Saamme kuulla jatkuvasti mölinöitä siitä, miten Venäjä on nostanut poliitikkoja - kuten Donald Trumpin - valtaan ja miten Venäjä vaikuttaa vaaleihimme. Nämä väitteet ovat osoittautuneet toistuvasti täysin perusteettomiksi ja sopiikin pohtia, mikä motiivi näiden perättömien väitteiden levittämisessä on takana.

Syy perusteettomaan Venäjällä pelotteluun on tietenkin se, että Venäjästä halutaan tehdä valehtelemalla uhka, jota se ei todellisuudessa ole. Venäjästa halutaan maalata kuva pelottavana ja salakavalasti juonivana roistona, joka odottaa tykit sojossa rajojemme takana sopivaa hetkeä hyökätä maahamme.

Todellisuus on aivan toinen, Venäjä kyllä turvaa suurvalta-asemansa, jos se kokee itsensä uhatuksi, mutta sen käytös on varsin rationaalista ja jos Venäjän kanssa pysyy väleissä, ei se uhkaa tällöin ketään. Harhaiset väitteet Venäjän tarpeesta vallata lisää maata voi jättää omaan arvoonsa, sillä Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin maa ja sillä on vaikeuksia pitää nykyinenkin alueensa asuttuna. Miksi ihmeessä se muka haluaisi vallata lisää alueita?

Esimerkiksi EU on totaalisen epäonnistunut ja pian omaan mahdottomuuteensa kaatuva kammotus. Yksi epätoivoinen tapa saada EU pysymään pystyssä ja muuttumaan liittovaltioksi on väittää ilman mitään perusteita, että Venäjä haluaa EU:n kaatuvan ja EU:n todelliset ongelmat ovat Venäjän levittämää propagandaa. Todellisuudessa EU on epäonnistunut täysin ja EU:n mahdollistama kehitysmaalaisten vyöry maanosaamme, yhdessä ylikansallisen pääoman ja halpatyövoiman vyöryn kanssa tulee johtamaan nykymuotoisen EU:n loppuun ja tässä asiassa ei Venäjällä ole mitään osuutta. EU:ta ollaan myös muuttamassa liittovaltioksi ja tällekin mielettömyydelle haetaan oikeutusta Venäjällä pelottelulla.

Myös Naton kannatusta halutaan lisätä pelottelemalla kansaa perusteettomasti Venäjällä. Suomi on ollut pian 75-vuotta ilman sotaa ja puolueettomuutemme on taannut rauhan ja taloudellisen hyvinvoinnin. Todellisuudessa ei siis ole mitään perustetta väittää, että Venäjä olisi hyökkäämässä Suomeen, mutta tällainen täysin perusteeton uhkakuva halutaan luoda sen takia, että kansa saataisiin kääntymään Nato-jäsenyyden kannalle. Esimerkiksi Ukrainan kriisiä käytetään pelottelun välineenä, vaikka Ukraina toimi täysin toisin, kuin puolueeton Suomi, pyrkiessään tuomaan Naton lähelle Moskovaa ja pyrkiessään ajamaan Venäjän pois Krimillä, Mustanmeren rannalla sijaitsevasta Sevastopolin laivastotukikohdasta. Suomen puolueettomuus on perustunut siihen, että emme ärsytä Venäjää ja tämän takia Ukrainan kriisi pikemminkin todistaa linjamme oikeaksi. Tämäkin pelottelu on vailla mitään totuuspohjaa.

Jospa vaan unohdettaisiin näiden Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta vihaavien tahojen valheet ja jätettäisiin ne omaan arvoonsa. Suomi tulee pitää itsenäisenä ja puolueettomana maana ja sellaisena se on paras niin itselleen, kuin kaikille muille. Pitää muistaa, että Venäjällä pelottelua harrastavat itsenäisen Suomen vihaajat, joiden tavoitteena on viedä Suomi Natoon ja EU:n liittovaltioon. Nämä tahot ovat EU:n trolleja ja heidän propagandaansa uskominen johtaa Suomen itsenäisyyden menettämiseen EU:n byrokraateille. Tämä kehitys on ehtottomasti suurin uhka Suomelle lähitulevaisuudessa ja tämä kehitys tulee torjua.

]]>
46 http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273440-venajalla-pelotellaan-kansaa-eun-pelastamiseksi-ja-naton-takia#comments EU Itsenäisyys Nato Puolueettomuus Venäjä Thu, 04 Apr 2019 14:37:37 +0000 Risto Huovinen http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273440-venajalla-pelotellaan-kansaa-eun-pelastamiseksi-ja-naton-takia
Suomen ei tule liittyä sotilasliitto Natoon http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273425-suomen-ei-tule-liittya-sotilasliitto-natoon <p>&nbsp;</p><p>Pieni, mutta äänekäs joukko kannattaa Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon. Valtaosa, eli noin 80% suomalaisista vastustaa jäsenyyttä ja syyt tähän ovat selvät. Olemme harjoittaneet koko sotienjälkeisen ajan puolueettomuuspolitiikkaa, jonka ansiosta olemme saaneet olla rauhassa ja kauppaa on käyty niin&nbsp;Venäjän&nbsp;kuin lännenkin kanssa.</p><p>Suomessa on aina tiedetty, että Venäjän ärsyttämisestä ei seuraa meille mitään hyvää, tämän tiedämme jo historiamme kautta. Suomessa on aina osattu ottaa huomioon se, miten Venäjä näkee asiat ja Venäjän näkökulman huomioiminen on ollut yksi merkittävä asia ulkopoliittisesta linjastamme päätettäessä.</p><p>Suomen kannalta ei ole mitään järkevää syytä pyrkiä Naton jäseneksi. Viimeistään Ukrainan kriisi todisti meille sen, että pyrkimyksemme olla ärsyttämättä Venäjää on toimiva ratkaisu, kun taas Venäjän päävihollisen, Naton tuominen Venäjän rajojen tuntumaan aiheuttaa jopa sotilaallisen yhteenoton. Moskova sijaitsee noin 300 kilometrin päässä Itä-Ukrainasta ja tämä lienee ollut yksi syy, miksi Venäjä päätti toimia kuten se Itä-Ukrainassa toimi. Suomen itäraja on noin 200 kilometrin päässä Pietarista, joka on Venäjälle niin tärkeä kaupunki, että siitä puhutaan Venäjällä toisena pääkaupunkina. Jos Suomi pyrkisi Naton jäseneksi, Venäjä toimisi luultavasti aivan samoin, kuin se toimi Ukrainassa. Tätä taustaa vasten Nato-jäsenyyden hakeminen olisi täyttä typeryyttä.</p><p>Jos Suomi menisi Natoon ja onnistuisi pääsemään sinne ilman Venäjän vastatoimia, niin ongelmat eivät loppuisi tähän. Venäjä on jo nyt - johtuen Suomen taloudelle erittäin haitallisista pakotteista&nbsp;- korvannut tuontia Suomesta omalla tuotannolla ja tuontia on lisätty myös muista maista. Naton tuominen lähelle Pietaria johtaisi Venäjän-viennin pysyvään tyrehtymiseen ja muutaman sadan kilometrin päässä itärajasta olevat Pietarin ja Moskovan markkinat menetettäisiin pysyvästi. Tämä olisi suuri ongelma, sillä Suomen tulevaa talouskasvua on helpoin saada aikaan suurista ja lähelläolevista markkinoista.</p><p>Tämän lisäksi Venäjällä ei olisi enää mitään intressiä pitää rajojaan kiinni Suomeen pyrkiviltä turvapaikanhakijoilta ja tämän takia rajojemme yli voisi vyöryä jopa suurempia määriä tulijoita vuodessa, kuin vuonna 2015 nähtiin. Tämä on erityinen ongelma siksi, että Suomen ja Venäjän välinen raja on EU:n ulkoraja, jonka takia kaikki Venäjältä tänne tulevat ovat EU:n Dublin III -asetuksen mukaan Suomen vastuulla. Jos reitti Venäjältä Suomeen muodostuu uudeksi pääreitiksi turvapaikanhakijoille, voi maahamme vyöryä vuodessa jopa satojatuhansia turvapaikanhakijoita Venäjän kautta, jos ryhdymme sitä ärsyttämään.</p><p>Suomi hyötyy hyvistä Venäjä-suhteista monin tavoin. Saamme Venäjältä edullista energiaa ja vientialueena Venäjän potentiaali on suuri. Ukrainan kriisiin tulee löytää ratkaisu ja pakotteista tulee tämän jälkeen pyrkiä eroon. Hyvät suhteet Venäjään tulee palauttaa ja tästä koituu Suomelle suuria hyötyjä. Erityisesti hyvistä Venäjä-suhteista hyötyy Kaakkois-Suomi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Pieni, mutta äänekäs joukko kannattaa Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon. Valtaosa, eli noin 80% suomalaisista vastustaa jäsenyyttä ja syyt tähän ovat selvät. Olemme harjoittaneet koko sotienjälkeisen ajan puolueettomuuspolitiikkaa, jonka ansiosta olemme saaneet olla rauhassa ja kauppaa on käyty niin Venäjän kuin lännenkin kanssa.

Suomessa on aina tiedetty, että Venäjän ärsyttämisestä ei seuraa meille mitään hyvää, tämän tiedämme jo historiamme kautta. Suomessa on aina osattu ottaa huomioon se, miten Venäjä näkee asiat ja Venäjän näkökulman huomioiminen on ollut yksi merkittävä asia ulkopoliittisesta linjastamme päätettäessä.

Suomen kannalta ei ole mitään järkevää syytä pyrkiä Naton jäseneksi. Viimeistään Ukrainan kriisi todisti meille sen, että pyrkimyksemme olla ärsyttämättä Venäjää on toimiva ratkaisu, kun taas Venäjän päävihollisen, Naton tuominen Venäjän rajojen tuntumaan aiheuttaa jopa sotilaallisen yhteenoton. Moskova sijaitsee noin 300 kilometrin päässä Itä-Ukrainasta ja tämä lienee ollut yksi syy, miksi Venäjä päätti toimia kuten se Itä-Ukrainassa toimi. Suomen itäraja on noin 200 kilometrin päässä Pietarista, joka on Venäjälle niin tärkeä kaupunki, että siitä puhutaan Venäjällä toisena pääkaupunkina. Jos Suomi pyrkisi Naton jäseneksi, Venäjä toimisi luultavasti aivan samoin, kuin se toimi Ukrainassa. Tätä taustaa vasten Nato-jäsenyyden hakeminen olisi täyttä typeryyttä.

Jos Suomi menisi Natoon ja onnistuisi pääsemään sinne ilman Venäjän vastatoimia, niin ongelmat eivät loppuisi tähän. Venäjä on jo nyt - johtuen Suomen taloudelle erittäin haitallisista pakotteista - korvannut tuontia Suomesta omalla tuotannolla ja tuontia on lisätty myös muista maista. Naton tuominen lähelle Pietaria johtaisi Venäjän-viennin pysyvään tyrehtymiseen ja muutaman sadan kilometrin päässä itärajasta olevat Pietarin ja Moskovan markkinat menetettäisiin pysyvästi. Tämä olisi suuri ongelma, sillä Suomen tulevaa talouskasvua on helpoin saada aikaan suurista ja lähelläolevista markkinoista.

Tämän lisäksi Venäjällä ei olisi enää mitään intressiä pitää rajojaan kiinni Suomeen pyrkiviltä turvapaikanhakijoilta ja tämän takia rajojemme yli voisi vyöryä jopa suurempia määriä tulijoita vuodessa, kuin vuonna 2015 nähtiin. Tämä on erityinen ongelma siksi, että Suomen ja Venäjän välinen raja on EU:n ulkoraja, jonka takia kaikki Venäjältä tänne tulevat ovat EU:n Dublin III -asetuksen mukaan Suomen vastuulla. Jos reitti Venäjältä Suomeen muodostuu uudeksi pääreitiksi turvapaikanhakijoille, voi maahamme vyöryä vuodessa jopa satojatuhansia turvapaikanhakijoita Venäjän kautta, jos ryhdymme sitä ärsyttämään.

Suomi hyötyy hyvistä Venäjä-suhteista monin tavoin. Saamme Venäjältä edullista energiaa ja vientialueena Venäjän potentiaali on suuri. Ukrainan kriisiin tulee löytää ratkaisu ja pakotteista tulee tämän jälkeen pyrkiä eroon. Hyvät suhteet Venäjään tulee palauttaa ja tästä koituu Suomelle suuria hyötyjä. Erityisesti hyvistä Venäjä-suhteista hyötyy Kaakkois-Suomi.

]]>
34 http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273425-suomen-ei-tule-liittya-sotilasliitto-natoon#comments Nato Turvapaikan hakijat Ukrainan kriisi Venäjä Vienti Thu, 04 Apr 2019 11:15:03 +0000 Risto Huovinen http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273425-suomen-ei-tule-liittya-sotilasliitto-natoon