Julkinen ja yksityinen talous http://willerydman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135316/all Tue, 03 Apr 2018 22:10:52 +0300 fi Yksin materiaalia hallussaan pitävän käden raakuus on rajatonta http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253285-yksin-materiaalia-hallussaan-pitavan-kaden-raakuus-on-rajatonta <p>Jokainen ihminen tekee jotakin, näkyvää tai näkymätöntä, siksi yhteisön on koottava hyvälaatuiselle elämälle myönteistä kollektiivista varallisuutta, joka mahdollistaa poliittisen, taloudellisen ja hallinnollisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen. On hyödytöntä erottaa poliittinen ja taloudellinen toisistaan, sillä vailla pääomaa olevan poliittisen enemmistön valta jatkuu silloin vain elämänä vähemmistön rikkauksien tuottajana. Väitetään tuntemattomassa kädessä olevan omaisuuden olevan samaa, kuin luonnontieteiden kerrostumista kumpuavat ihmisen tuntemat tosiasiat. Jos tämä olisi totta, silloin poliittisella järjestelmällä ei olisi mitään vastuuta väestön toimeentulosta.</p> <p>Sillä kukapa voisikaan mitään tosi olevalle, sille täysin yksityisyyden käteen laitetulle materiaalille, josta itsestään kumpuaa kaikki määräykset, käskyt, vieläpä eettiset arvot. Sellainen käsi on kahleeton, se valvoo kaikkia muita käsiä kaikkialla universumissa. Väitetään, että yksin materiaalia hallussaan pitävän ihmisen käden raakuus on rajatonta, koska sitä rankaisevaa toista kättä ei ole olemassa. Niinpä yli puolet kansalaisista omistaa vain vaatteensa. Jumalalla sanotaan olevan myös suunnitelmia, siten myös ihmisellä on luonnollinen kyky suunnitella ja säännöstellä sekä omaa että yhteisönsä taloutta poliittisilla päätöksillä.&nbsp; Kaikki taloudellinen toiminta ei voi olla pelkkää sokeaa, kaikkialla läsnä olevaa markkinaa.</p> <p>Emme ole siis näkymättömän, ainetta hallussa pitävän käden kahleissa olevia idiootteja. Vapaus ei tarkoita irti päästettyä ahneutta, joka kaikkialla hahmottuu totaalisena sotana siitä, kenen yksittäisen käden hallussa on kulloinkin materiaa. Se on kuitenkin aina tilapäistä, sillä yksilöinä&nbsp; kuolemme tuota pikaa, sillä vain pienen hetken kukin ihminen elää. Jumala on siis antanut pienen määrän energiaa syntymälahjana kullekin yksilölle elämää varten, eikä yhtään enempää. Ikuisuuden verran materiaa ei ole olemassa, joten sokeassa kädessäkin oleva, tarkasti aidattu materia, on pelkkää ahneuden luomaa harhaa. Miljardeja vuosia kosmoksessa ollut materia ei ole omaisuutta, se on luonteeltaan olemista.&nbsp;</p> <p>Hyvinvointivaltio on yhteisten ponnistusten tulos. Näinä päivinä sen julkiset rikkaudet hävitetään maan päältä pääomia omistamattomien ihmisten suureksi tappioksi. Se tarkoittaa ihmisen suurta henkistä ja fyysistä taantumaa, josta valtavat joukot joutuvat kärsimään lopun elämänsä ajan. Se kaikki johtuu kaiken tuhoavasta kovasta kapitalismista, jota ei enää säädellä millään tavalla. Se tuottaa satumaisia voittoja harvoille, mutta samalla suuret määrät ihmisiä elää pahenevassa turvattomuuden ja rahattomuuden tilanteessa. Uutta hyvinvointivaltiota saadaan odottaa satoja vuosia, sitä ennen edessä on pelkkää tuhon aikakautta.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jokainen ihminen tekee jotakin, näkyvää tai näkymätöntä, siksi yhteisön on koottava hyvälaatuiselle elämälle myönteistä kollektiivista varallisuutta, joka mahdollistaa poliittisen, taloudellisen ja hallinnollisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen. On hyödytöntä erottaa poliittinen ja taloudellinen toisistaan, sillä vailla pääomaa olevan poliittisen enemmistön valta jatkuu silloin vain elämänä vähemmistön rikkauksien tuottajana. Väitetään tuntemattomassa kädessä olevan omaisuuden olevan samaa, kuin luonnontieteiden kerrostumista kumpuavat ihmisen tuntemat tosiasiat. Jos tämä olisi totta, silloin poliittisella järjestelmällä ei olisi mitään vastuuta väestön toimeentulosta.

Sillä kukapa voisikaan mitään tosi olevalle, sille täysin yksityisyyden käteen laitetulle materiaalille, josta itsestään kumpuaa kaikki määräykset, käskyt, vieläpä eettiset arvot. Sellainen käsi on kahleeton, se valvoo kaikkia muita käsiä kaikkialla universumissa. Väitetään, että yksin materiaalia hallussaan pitävän ihmisen käden raakuus on rajatonta, koska sitä rankaisevaa toista kättä ei ole olemassa. Niinpä yli puolet kansalaisista omistaa vain vaatteensa. Jumalalla sanotaan olevan myös suunnitelmia, siten myös ihmisellä on luonnollinen kyky suunnitella ja säännöstellä sekä omaa että yhteisönsä taloutta poliittisilla päätöksillä.  Kaikki taloudellinen toiminta ei voi olla pelkkää sokeaa, kaikkialla läsnä olevaa markkinaa.

Emme ole siis näkymättömän, ainetta hallussa pitävän käden kahleissa olevia idiootteja. Vapaus ei tarkoita irti päästettyä ahneutta, joka kaikkialla hahmottuu totaalisena sotana siitä, kenen yksittäisen käden hallussa on kulloinkin materiaa. Se on kuitenkin aina tilapäistä, sillä yksilöinä  kuolemme tuota pikaa, sillä vain pienen hetken kukin ihminen elää. Jumala on siis antanut pienen määrän energiaa syntymälahjana kullekin yksilölle elämää varten, eikä yhtään enempää. Ikuisuuden verran materiaa ei ole olemassa, joten sokeassa kädessäkin oleva, tarkasti aidattu materia, on pelkkää ahneuden luomaa harhaa. Miljardeja vuosia kosmoksessa ollut materia ei ole omaisuutta, se on luonteeltaan olemista. 

Hyvinvointivaltio on yhteisten ponnistusten tulos. Näinä päivinä sen julkiset rikkaudet hävitetään maan päältä pääomia omistamattomien ihmisten suureksi tappioksi. Se tarkoittaa ihmisen suurta henkistä ja fyysistä taantumaa, josta valtavat joukot joutuvat kärsimään lopun elämänsä ajan. Se kaikki johtuu kaiken tuhoavasta kovasta kapitalismista, jota ei enää säädellä millään tavalla. Se tuottaa satumaisia voittoja harvoille, mutta samalla suuret määrät ihmisiä elää pahenevassa turvattomuuden ja rahattomuuden tilanteessa. Uutta hyvinvointivaltiota saadaan odottaa satoja vuosia, sitä ennen edessä on pelkkää tuhon aikakautta. 

 

]]>
0 http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253285-yksin-materiaalia-hallussaan-pitavan-kaden-raakuus-on-rajatonta#comments Ahneus Halpatyömarkkinat Julkinen ja yksityinen talous Vapaat markkinat Yhteinen hyvä Tue, 03 Apr 2018 19:10:52 +0000 Kai Backman http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253285-yksin-materiaalia-hallussaan-pitavan-kaden-raakuus-on-rajatonta
Valinnanvapaus on vain epäluottamuslause ja liiketoiminnan siirto http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251968-valinnanvapaus-on-vain-epaluottamuslause-ja-liiketoiminnan-siirto Meille on kerrottu, että valinnanvapaus terveydenhuollossa on hieno asia. Se parantaa asiakkaan saamaa palvelua ja laskee kuluja. Ainakin 25.000 alan ihmistä siirtyy yksityisiin alan firmoihin. Tuhannet saavat kenkää. Syntyy kuulemma 5 miljardin terveysalan lisämarkkinat. No nämä markkinat ovat olleet koko ajan olemassa, nyt vain asiakkaat siirretään yksityiselle puolelle ja palvelut maksetaan edelleen veroista. Ei tämä mikään uusi markkina ole. Totuus on se, että mikään muu ei muutu kuin sijoittajien markkinan kasvu. Samat ihmiset ovat hoitoja antamassa paitsi pienempänä joukkona. Rahaa valuu yksityisiin taskuihin enemmän. Ja voitot ties minne veroparatiiseihin. Tämä hanke on mitä selkein epäluottamuslause julkiselle terveydenhuollolle. sen osaamiselle sekä johdolle. Tällaisesta lainsäädännöstä nyt sitten äänestetään pian.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 14 http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251968-valinnanvapaus-on-vain-epaluottamuslause-ja-liiketoiminnan-siirto#comments Julkinen ja yksityinen talous Maakunta-ja soteuudistus Thu, 08 Mar 2018 16:15:03 +0000 Juha Hämäläinen http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251968-valinnanvapaus-on-vain-epaluottamuslause-ja-liiketoiminnan-siirto Tuloerot ja olkiukot http://mattiuuk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244011-tuloerot-ja-olkiukot <p>Viimeaikoina on käyty kiivasta keskustelua siitä, miten Suomen tuloerot ovat kasvamassa kestämättömiin mittasuhteisiin. Tämä viesti on tietenkin tullut enemmän opposition suunnasta, vaikka Suomen tuloerot ovat Euroopan mittapuulla verrattain alhaiset. Tämän valheellisen maailmankuvan viljely on tietenkin Vasemmistolle tarpeellista äänien saannin varmistamiseksi.</p><p>Toinen asia, mikä vasemman laidan kannattajilta jää ottamatta huomioon (tahallisesti tai vahingossa) on köyhyyden ja tuloerojen erottaminen toisistaan. Oppositio on tarpeettomasti tehnyt tuloeroista olkiukon, että ne automaattisesti tarkoittaisivat ihmisten köyhyyden lisäämistä. Missään vaiheessa ei ole ollut ideana, poislukien Vasemmiston mielikuvissa, että tuloeroilla pyritään vain polkemaan matalapalkkaisia alaspäin oikeiston toimesta. Tietenkin Vasemmiston olemassaolo edellyttää, että myös keskituloiset ajattelevat tarvitsevansa tulonsiirtoja ja muita tukiaisia, puhumattakaan pienituloisista.</p><p>Näiden asioiden lisäksi tuloeroista puhuttaessa ihmisiltä usein tuntuu unohtuvan, että isompituloiset myös tekevät lähes jatkuvasti töitä. Milloin istuvat toimistolla, millon lukevat alan kirjallisuutta, milloin tekevät töitä kotoa. Jos teet robotilla korvattavaa työtä klo 8-16 päivästä toiseen, olet ehkä syystäkin pienituloinen. Tämän takia meillä on tulonsiirrot olemassa, vaikkakin huonosti suunnitellusti. Tämäkin asia on mahdollista muuttaa. Siitä tämä taantuva valtio ei hyödy yhtään mitään, että kaikista tehdään väkisin yhtä köyhiä.</p><p>Ensimmäisiä askelia parempaan olisi ehdottomasti julkisen sektorin pienentäminen ja täten kulujen karsiminen. Valtion ei tarvitse olla kaikessa mukana ja yksilön vastuuta tulee lisätä merkittävästi tämänhetkisestä. Julkisen sektorin tulisi hoitaa vain asioita, jotka ovat kannattamattomia yksityisen puolen hoitaa. Kaikesta muusta jokainen voi maksaa rahoistaan, joita säästyy ratkaisevia määriä, kun veroja ei tarvitse enää kerätä samalla mittapuulla. Tulonsiirrot taas auttavat yksilöitä, jotka ovat haastavammassa elämäntilanteessa, mutta niiden ei pitäisi olla automaatio, joiden määrän jokainen pyrkii maksimoimaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viimeaikoina on käyty kiivasta keskustelua siitä, miten Suomen tuloerot ovat kasvamassa kestämättömiin mittasuhteisiin. Tämä viesti on tietenkin tullut enemmän opposition suunnasta, vaikka Suomen tuloerot ovat Euroopan mittapuulla verrattain alhaiset. Tämän valheellisen maailmankuvan viljely on tietenkin Vasemmistolle tarpeellista äänien saannin varmistamiseksi.

Toinen asia, mikä vasemman laidan kannattajilta jää ottamatta huomioon (tahallisesti tai vahingossa) on köyhyyden ja tuloerojen erottaminen toisistaan. Oppositio on tarpeettomasti tehnyt tuloeroista olkiukon, että ne automaattisesti tarkoittaisivat ihmisten köyhyyden lisäämistä. Missään vaiheessa ei ole ollut ideana, poislukien Vasemmiston mielikuvissa, että tuloeroilla pyritään vain polkemaan matalapalkkaisia alaspäin oikeiston toimesta. Tietenkin Vasemmiston olemassaolo edellyttää, että myös keskituloiset ajattelevat tarvitsevansa tulonsiirtoja ja muita tukiaisia, puhumattakaan pienituloisista.

Näiden asioiden lisäksi tuloeroista puhuttaessa ihmisiltä usein tuntuu unohtuvan, että isompituloiset myös tekevät lähes jatkuvasti töitä. Milloin istuvat toimistolla, millon lukevat alan kirjallisuutta, milloin tekevät töitä kotoa. Jos teet robotilla korvattavaa työtä klo 8-16 päivästä toiseen, olet ehkä syystäkin pienituloinen. Tämän takia meillä on tulonsiirrot olemassa, vaikkakin huonosti suunnitellusti. Tämäkin asia on mahdollista muuttaa. Siitä tämä taantuva valtio ei hyödy yhtään mitään, että kaikista tehdään väkisin yhtä köyhiä.

Ensimmäisiä askelia parempaan olisi ehdottomasti julkisen sektorin pienentäminen ja täten kulujen karsiminen. Valtion ei tarvitse olla kaikessa mukana ja yksilön vastuuta tulee lisätä merkittävästi tämänhetkisestä. Julkisen sektorin tulisi hoitaa vain asioita, jotka ovat kannattamattomia yksityisen puolen hoitaa. Kaikesta muusta jokainen voi maksaa rahoistaan, joita säästyy ratkaisevia määriä, kun veroja ei tarvitse enää kerätä samalla mittapuulla. Tulonsiirrot taas auttavat yksilöitä, jotka ovat haastavammassa elämäntilanteessa, mutta niiden ei pitäisi olla automaatio, joiden määrän jokainen pyrkii maksimoimaan.

]]>
4 http://mattiuuk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244011-tuloerot-ja-olkiukot#comments Julkinen ja yksityinen talous Olkiukko Tuloerot Fri, 06 Oct 2017 10:04:06 +0000 Matti Uusi-Kokko http://mattiuuk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244011-tuloerot-ja-olkiukot
Koulujen yksityisomistus ratkaisisi homeongelmat http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238982-koulujen-yksityisomistus-ratkaisisi-homeongelmat <p>Vietin ensimmäiset kouluvuoteni Sarvaston viipalekoulussa. Kun vuosia sitten kävelin kyseisen paikan ohi, paikalla oli vain hiekkakenttä ja mietin että mitäköhän koululle on käynyt. Kirjoittaessani nyt tätä juttua selvittelin asiaa ja Google osasi kertoa, että kyseinen viipalekoulu ilmeisesti&nbsp;<a href="https://www.hel.fi/static/rakvv/VIPA/YA/16-YAPTK.pdf">jatkaa elämäänsä Itä-Helsingin musiikkipiston väistötilana</a>&nbsp;(hel.fi 3.3.2015), homeettomana:</p><p>&quot;Ilmanlaatu ja vaihtuvuus on hyvä; tarkastuksessa ei todettu poikkeavia hajuja eikä home- tai kosteusvaurioita.&quot;</p><p>Kaikkialla Suomessa eivät koululaiset ole yhtä onnekkaita.</p><p><a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005259764.html">Hallitus haluaa kuntien purkavan vanhat homekoulut &ndash; Sipilä myöntää julkisen rakentamisen kärsivän ongelmista</a>&nbsp;(Yle 18.6.2017):</p><p>&quot;HELSINGIN kouluista ja päiväkodeista vastaava apulaispormestari Pia Pakarinen kertoi sunnuntain Helsingin Sanomissa (HS 18.6.), että hän aikoo selvityttää, mistä koulujen sisäilmaongelma johtuu.&quot;</p><p>Ehdotan, että selvittelyjen suunnittelujen sijaan aloittavat lukemalla&nbsp;<a href="https://www.rakennuslehti.fi/2016/06/nain-suomi-homehtui-hyva-rakentamistapa-sai-aikaan-pahaa-jalkea/">Näin Suomi homehtui &ndash; hyvä rakentamistapa sai aikaan pahaa jälkeä</a>&nbsp;(Rakennuslehti 19.04.2017).</p><p>Rakennustekniikka ei ole triviaalia, ja siihen liittyviin kysymyksiin minulla ei ole kompetenssia ottaa kantaa, mutta pari kohtaa artikkelissa pistivät silmään:</p><p>&quot;Ongelma koskee myös julkisia rakennuksia, kuten kouluja ja virastotaloja. Varsinkin kouluissa urakan valmistumispäivämäärä on ehdoton, mitä edes rakennusvalvonta ei välttämättä ota huomioon omassa päätöksenteossaan. Urakoitsija saattaa siksi miettiä, onko edullisempaa maksaa mahdolliset korjauskustannukset kuin myöhästymisestä aiheutuvat sanktiot.</p><p>Julkisessa rakentamisessa siivousvaatimukset ovat lisänneet muovimattojen tiiviysvaatimuksia moninkertaisiksi.&quot;</p><p>&quot;<strong>Julkisissa rakennuksissa ollut eniten ongelmia</strong></p><p>Koulujen ja sairaaloiden ohella koko julkinen rakennuskanta kärsii kosteus- ja homeongelmista.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Uskon, että korrelaatio kiinteistön julkisen omistuksen ja homeongelmien välillä on tilastollisesti merkittävä. Jos näin, voi sanoa että koulujen homeongelmat johtuvat merkittäviltä osin siitä, että ne ovat julkisessa omistuksessa.</p><p>Tästä on helppo johtaa homeongelmaan eräs ratkaisu - kuntien ei pitäisi omistaa koulukiinteistöjä, vaan niiden pitäisi vuokrata ne markkinoilta sellaisin ehdoin, että jos kolmannen osapuolen toteuttamat sisäilmamittaukset osoittavat toistuvia ongelmia, niin vuokrasopimus katkaistaan.</p><p>Tämän jälkeen edessä on muutto uuteen kouluun. Tämä saattaa tuntua kalliilta, mutta uuden koulun pystyttäminen ei itseasiassa ole kovin kummoinen <a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/432891-kaisaniemen-ala-asteen-oppilaille-loytyi-vaistotilat-siirtyvat-kruununhakaan">urakka</a>&nbsp;(HU 12.09.2016) - varsinkin kun sen maksaa kiinteistön omistaja, eikä kunta.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä luonnolliset monopolit on syytä pitää julkisessa omistuksessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vietin ensimmäiset kouluvuoteni Sarvaston viipalekoulussa. Kun vuosia sitten kävelin kyseisen paikan ohi, paikalla oli vain hiekkakenttä ja mietin että mitäköhän koululle on käynyt. Kirjoittaessani nyt tätä juttua selvittelin asiaa ja Google osasi kertoa, että kyseinen viipalekoulu ilmeisesti jatkaa elämäänsä Itä-Helsingin musiikkipiston väistötilana (hel.fi 3.3.2015), homeettomana:

"Ilmanlaatu ja vaihtuvuus on hyvä; tarkastuksessa ei todettu poikkeavia hajuja eikä home- tai kosteusvaurioita."

Kaikkialla Suomessa eivät koululaiset ole yhtä onnekkaita.

Hallitus haluaa kuntien purkavan vanhat homekoulut – Sipilä myöntää julkisen rakentamisen kärsivän ongelmista (Yle 18.6.2017):

"HELSINGIN kouluista ja päiväkodeista vastaava apulaispormestari Pia Pakarinen kertoi sunnuntain Helsingin Sanomissa (HS 18.6.), että hän aikoo selvityttää, mistä koulujen sisäilmaongelma johtuu."

Ehdotan, että selvittelyjen suunnittelujen sijaan aloittavat lukemalla Näin Suomi homehtui – hyvä rakentamistapa sai aikaan pahaa jälkeä (Rakennuslehti 19.04.2017).

Rakennustekniikka ei ole triviaalia, ja siihen liittyviin kysymyksiin minulla ei ole kompetenssia ottaa kantaa, mutta pari kohtaa artikkelissa pistivät silmään:

"Ongelma koskee myös julkisia rakennuksia, kuten kouluja ja virastotaloja. Varsinkin kouluissa urakan valmistumispäivämäärä on ehdoton, mitä edes rakennusvalvonta ei välttämättä ota huomioon omassa päätöksenteossaan. Urakoitsija saattaa siksi miettiä, onko edullisempaa maksaa mahdolliset korjauskustannukset kuin myöhästymisestä aiheutuvat sanktiot.

Julkisessa rakentamisessa siivousvaatimukset ovat lisänneet muovimattojen tiiviysvaatimuksia moninkertaisiksi."

"Julkisissa rakennuksissa ollut eniten ongelmia

Koulujen ja sairaaloiden ohella koko julkinen rakennuskanta kärsii kosteus- ja homeongelmista."

 

Uskon, että korrelaatio kiinteistön julkisen omistuksen ja homeongelmien välillä on tilastollisesti merkittävä. Jos näin, voi sanoa että koulujen homeongelmat johtuvat merkittäviltä osin siitä, että ne ovat julkisessa omistuksessa.

Tästä on helppo johtaa homeongelmaan eräs ratkaisu - kuntien ei pitäisi omistaa koulukiinteistöjä, vaan niiden pitäisi vuokrata ne markkinoilta sellaisin ehdoin, että jos kolmannen osapuolen toteuttamat sisäilmamittaukset osoittavat toistuvia ongelmia, niin vuokrasopimus katkaistaan.

Tämän jälkeen edessä on muutto uuteen kouluun. Tämä saattaa tuntua kalliilta, mutta uuden koulun pystyttäminen ei itseasiassa ole kovin kummoinen urakka (HU 12.09.2016) - varsinkin kun sen maksaa kiinteistön omistaja, eikä kunta.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä luonnolliset monopolit on syytä pitää julkisessa omistuksessa.

]]>
16 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238982-koulujen-yksityisomistus-ratkaisisi-homeongelmat#comments Homekoulut Julkinen ja yksityinen talous Tue, 20 Jun 2017 18:10:26 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238982-koulujen-yksityisomistus-ratkaisisi-homeongelmat
Sote-uudistus ei tarvitse maakuntia http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234581-sote-uudistus-ei-tarvitse-maakuntia <p>Minulla oli tilaisuus esiintyä tänään <a href="http://areena.yle.fi/1-4091942">Ylen aamu-tv:ssä</a>&nbsp;yhdessä Piraattipuolueen ja SKP:n edustajien kanssa. Vaikka koulujen kasviruokapäiviin on helppo ottaa kantaa, mukana oli myös vaikeampi kysymys: Mitä Sote-uudistukselle pitäisi tehdä?</p><p>Vastasin, että koska en harjoituksesta ole juuri mistään suunnasta mitään positiivista ole kuullut, sillä on suuri riski mennä ns. metsään, ja olisin valmis perumaan Sote-uudistuksen sen nykymuodossa.</p><p>Kuten pitääkin, eräs katsoja tarttui tähän, ja esitti haasteen - jos olet valmis perumaan Sote-uudistuksen, mitä ehdotat tilalle?</p><p>Maailmahan ei ehdotuksista huonone, vain niiden esittäjä voi saada aasinhatun, joten täältä pesee. En nyt keskity ehdotetun uudistuksen epäkohtien kritisointiin, vaan tämä on ns. puhtaalta pöydältä ehdotus.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähdetään siitä, että terveydenhuollosta keskustellessa sekoittuvat mielestäni aivan liian usein <a href="https://www.kuntamaisema.fi/files/Perusterveydenhuolto%20ja%20erikoissairaanhoito%20-%20miss%C3%A4%20menee%20raja%20vai%20meneek%C3%B6%20(Keistinen)%2025052010.pdf">erityissairaanhoito ja perusterveydenhuolto</a>&nbsp;(Timo Kiestinen,&nbsp;Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito &ndash; missä menee raja vai meneekö), tai <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Terveydenhuolto">Wikipediasta</a>:</p><p>&quot;Terveydenhuoltopalvelut voidaan jakaa&nbsp;<strong>perusterveydenhuoltoon</strong>&nbsp;ja&nbsp;<strong>erikoissairaanhoitoon</strong>. Perusterveydenhuoltoon kuuluvat esimerkiksi terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta saadut palvelu. Erikoissairaanhoitoon kuuluvat palvelut ovat erikoislääkärijohtoisia; näitä palveluja on saatavissa esimerkiksi poliklinikoilla, sairaaloissa ja yliopistollisissa keskussairaaloissa.&quot;</p><p>Olen sitä mieltä, että perusterveydenhuolto kannattaa toteuttaa (pääosin) yksityisesti, ja erikoissairaanhoito julkisesti, ja molempien rahoituksen kannattaa olla julkista (mutta perusterveydenhuollossa pienellä omavastuulla).</p><p>Tämä siksi, että perusterveydenhuollossa syntyy aitoa kilpailua - koska toiminta on rutiinia, asiakkaan pitäisi itse saada valita mihin terveyskeskukseen menee. Kilpailu on paras tapa parantaa palveluiden laatua ja alentaa hintaa, mutta se ei ole ratkaisu erikoissairaanhoidon kysymyksiin, sillä sillä puolella todellista kilpailua ei mielestäni voi syntyä, ainakaan asukasluvultaan Suomen kokoisessa maassa.</p><p>Tällä logiikalla Sote-uudistus pitäisi tehdä ensisijaisesti erikoissairaanhoidon näkökulmasta - ja näin uudistuksen alkuvaiheissa oli tarkoituskin (kts. kuvaliite 2). En kuitenkaan kannata sitä, että tämän uudistuksen myötä pitäisi synnyttää uusi hallintokerros, eli maakunnat - samaan lopputulokseen päästäisiin määräämällä erikoissairaanhoidon järjestämisvastuu Sote-alueella sille kunnalle, jossa yliopistollinen sairaala sijaitsee. Jos paikallispoliitikot nokittelevat siitä kummalla puolella kuntarajaa vallan pitäisi olla, niin asukasluvultaan tiheimpien kuntien pakkoliitokset ovat paikallaan.</p><p>Mitä perusterveydenhuoltoon tulee, &nbsp;niin sen järjestämisvastuu voidaan säätää myös samoille &quot;keskuskunnille&quot; samoja aluerajoja seuraten, mutta järjestämisvastuu tässä tapauksessa tarkoittaa vain&nbsp;halukkaiden perusterveydenhuollon tuottajien hyväksymisen &ndash; julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin tahot, joista potilaat voivat valita tuottajista itselleen sopivimman.</p><p>Tämän jaottelun jälkeen ainoa kysymysmerkki ovat oikeastaan keskussairaalat - kuinka monta ja missä ne sijaitsevat? Jättäisin tämän päätösvallan keskuskunnille, mutta asettaisin palvelutason vaatimukset lakiin (esim. aika jossa hoitoon on akuutissa tapauksessa päästävä).</p><p>Tässä vaiheessa monelle voi herätä kysymys, että kuka maksaa? Maksaja voisi edelleen olla asukkaan kotikunta, perusterveydenhuollossa käytännössä palvelusetelien tai terveystilin muodossa, erikoissairaanhoidossa keskuskunnat ja keskussairaalat laskuttavat muita kuntia palveluistaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä rahan pitää seurata potilasta, ja ylimääräisiä hallintokerroksia kannattaa välttää kuin ruttoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minulla oli tilaisuus esiintyä tänään Ylen aamu-tv:ssä yhdessä Piraattipuolueen ja SKP:n edustajien kanssa. Vaikka koulujen kasviruokapäiviin on helppo ottaa kantaa, mukana oli myös vaikeampi kysymys: Mitä Sote-uudistukselle pitäisi tehdä?

Vastasin, että koska en harjoituksesta ole juuri mistään suunnasta mitään positiivista ole kuullut, sillä on suuri riski mennä ns. metsään, ja olisin valmis perumaan Sote-uudistuksen sen nykymuodossa.

Kuten pitääkin, eräs katsoja tarttui tähän, ja esitti haasteen - jos olet valmis perumaan Sote-uudistuksen, mitä ehdotat tilalle?

Maailmahan ei ehdotuksista huonone, vain niiden esittäjä voi saada aasinhatun, joten täältä pesee. En nyt keskity ehdotetun uudistuksen epäkohtien kritisointiin, vaan tämä on ns. puhtaalta pöydältä ehdotus.

 

Lähdetään siitä, että terveydenhuollosta keskustellessa sekoittuvat mielestäni aivan liian usein erityissairaanhoito ja perusterveydenhuolto (Timo Kiestinen, Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito – missä menee raja vai meneekö), tai Wikipediasta:

"Terveydenhuoltopalvelut voidaan jakaa perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuoltoon kuuluvat esimerkiksi terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta saadut palvelu. Erikoissairaanhoitoon kuuluvat palvelut ovat erikoislääkärijohtoisia; näitä palveluja on saatavissa esimerkiksi poliklinikoilla, sairaaloissa ja yliopistollisissa keskussairaaloissa."

Olen sitä mieltä, että perusterveydenhuolto kannattaa toteuttaa (pääosin) yksityisesti, ja erikoissairaanhoito julkisesti, ja molempien rahoituksen kannattaa olla julkista (mutta perusterveydenhuollossa pienellä omavastuulla).

Tämä siksi, että perusterveydenhuollossa syntyy aitoa kilpailua - koska toiminta on rutiinia, asiakkaan pitäisi itse saada valita mihin terveyskeskukseen menee. Kilpailu on paras tapa parantaa palveluiden laatua ja alentaa hintaa, mutta se ei ole ratkaisu erikoissairaanhoidon kysymyksiin, sillä sillä puolella todellista kilpailua ei mielestäni voi syntyä, ainakaan asukasluvultaan Suomen kokoisessa maassa.

Tällä logiikalla Sote-uudistus pitäisi tehdä ensisijaisesti erikoissairaanhoidon näkökulmasta - ja näin uudistuksen alkuvaiheissa oli tarkoituskin (kts. kuvaliite 2). En kuitenkaan kannata sitä, että tämän uudistuksen myötä pitäisi synnyttää uusi hallintokerros, eli maakunnat - samaan lopputulokseen päästäisiin määräämällä erikoissairaanhoidon järjestämisvastuu Sote-alueella sille kunnalle, jossa yliopistollinen sairaala sijaitsee. Jos paikallispoliitikot nokittelevat siitä kummalla puolella kuntarajaa vallan pitäisi olla, niin asukasluvultaan tiheimpien kuntien pakkoliitokset ovat paikallaan.

Mitä perusterveydenhuoltoon tulee,  niin sen järjestämisvastuu voidaan säätää myös samoille "keskuskunnille" samoja aluerajoja seuraten, mutta järjestämisvastuu tässä tapauksessa tarkoittaa vain halukkaiden perusterveydenhuollon tuottajien hyväksymisen – julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin tahot, joista potilaat voivat valita tuottajista itselleen sopivimman.

Tämän jaottelun jälkeen ainoa kysymysmerkki ovat oikeastaan keskussairaalat - kuinka monta ja missä ne sijaitsevat? Jättäisin tämän päätösvallan keskuskunnille, mutta asettaisin palvelutason vaatimukset lakiin (esim. aika jossa hoitoon on akuutissa tapauksessa päästävä).

Tässä vaiheessa monelle voi herätä kysymys, että kuka maksaa? Maksaja voisi edelleen olla asukkaan kotikunta, perusterveydenhuollossa käytännössä palvelusetelien tai terveystilin muodossa, erikoissairaanhoidossa keskuskunnat ja keskussairaalat laskuttavat muita kuntia palveluistaan.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä rahan pitää seurata potilasta, ja ylimääräisiä hallintokerroksia kannattaa välttää kuin ruttoa.

]]>
6 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234581-sote-uudistus-ei-tarvitse-maakuntia#comments Julkinen ja yksityinen talous Kunta ja sote-uudistus Maakunnat Yksityinen terveydenhuolto Hoito 2.4: Kunnallisten terveyspalveluiden yksityistäminen tuo palveluihin tehokkuutta ja säästää kustannuksia. Thu, 30 Mar 2017 14:36:15 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234581-sote-uudistus-ei-tarvitse-maakuntia
Talousjärjestelmän perusteista http://kobakukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234381-talousjarjestelman-perusteista <p>Kannanotto kansanuutisten artikkeliin:&nbsp;http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3692088-vasemmisto-kapitalismin-puolustajana<br /><br />Itse en kyllä näe että sitä lisäarvoa, eli osinkoa täytyy lähtökohtaisesti olla tuottamassa. Mitä sekin on? Että meidän pitäisi vielä verorahoilla kustannettavasta terveydenhuollosta, vanhustenhoidosta, yms. maksaa välistä omistuksillaan elävälle luokalle siitä hyvästä että, he vaivautuvat omistamaan osakkeita, eli sijoittamaan rahojaan. Kyllä niillä verorahoilla varsinkin pitäisi ensisijaisesti tuottaa niitä palveluita ihan itse, eikä kuvitella että välistä vetävä taho voisi&nbsp;jotenkin tehdä ne tehokkaammin ja paremmin ja vielä kaiken lisäksi halvemmalla. Ei käy minun ymmärrykseen tämä tämmönen yhtälö. Tehokkuutta en vastusta, mutta miten se voi olla tehokasta että maksetaan jollekkin kolmannelle taholle vielä jotain osinkoja.<br />Jos kerran keskuspankit voivat luoda rahaa, jota lainata, miksemme maksa rahoituskuluja suoraan keskuspankeille, tai parempaa vielä, miksemme itse hallinnoisi omia pankkijärjestelmiämme siten, että turhat korko ja osingon maksukierrokset jäisivät välistä? Miksi palveluita tuottaessa tulisi tuottaa lisäarvoa osakkaille, kun kerran palveluita tuotetaan ensisijaisesti kansalaisten hyvinvoinnin takaamiseksi? Ei kuin seula vuotavan talousjärjestelmän pystyssä pitäminen julkisin varoin ole ainakaan mitää ideologioista vapaata reaalipolitiikkaa. Vastakkainasettelun aika on ohi, koska voitontavoittelu ei ole vain sallittua vaan suotavaa? Koska se on luonnontila?<br />Noh, luonnossa meillä on parasiittisia suhteita ja symbioottisia suhteita, ja jos meillä kerran täytyy olla valtahierarkioita ja talousjärjestelmiä, eikö olisi suotavampaa, että moiset järjestelmät olisivat symbioottisessa suhteessa isäntäeläimeen, eli tässä tapauksessa kansaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kannanotto kansanuutisten artikkeliin: http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3692088-vasemmisto-kapitalismin-puolustajana

Itse en kyllä näe että sitä lisäarvoa, eli osinkoa täytyy lähtökohtaisesti olla tuottamassa. Mitä sekin on? Että meidän pitäisi vielä verorahoilla kustannettavasta terveydenhuollosta, vanhustenhoidosta, yms. maksaa välistä omistuksillaan elävälle luokalle siitä hyvästä että, he vaivautuvat omistamaan osakkeita, eli sijoittamaan rahojaan. Kyllä niillä verorahoilla varsinkin pitäisi ensisijaisesti tuottaa niitä palveluita ihan itse, eikä kuvitella että välistä vetävä taho voisi jotenkin tehdä ne tehokkaammin ja paremmin ja vielä kaiken lisäksi halvemmalla. Ei käy minun ymmärrykseen tämä tämmönen yhtälö. Tehokkuutta en vastusta, mutta miten se voi olla tehokasta että maksetaan jollekkin kolmannelle taholle vielä jotain osinkoja.
Jos kerran keskuspankit voivat luoda rahaa, jota lainata, miksemme maksa rahoituskuluja suoraan keskuspankeille, tai parempaa vielä, miksemme itse hallinnoisi omia pankkijärjestelmiämme siten, että turhat korko ja osingon maksukierrokset jäisivät välistä? Miksi palveluita tuottaessa tulisi tuottaa lisäarvoa osakkaille, kun kerran palveluita tuotetaan ensisijaisesti kansalaisten hyvinvoinnin takaamiseksi? Ei kuin seula vuotavan talousjärjestelmän pystyssä pitäminen julkisin varoin ole ainakaan mitää ideologioista vapaata reaalipolitiikkaa. Vastakkainasettelun aika on ohi, koska voitontavoittelu ei ole vain sallittua vaan suotavaa? Koska se on luonnontila?
Noh, luonnossa meillä on parasiittisia suhteita ja symbioottisia suhteita, ja jos meillä kerran täytyy olla valtahierarkioita ja talousjärjestelmiä, eikö olisi suotavampaa, että moiset järjestelmät olisivat symbioottisessa suhteessa isäntäeläimeen, eli tässä tapauksessa kansaan.

]]>
0 http://kobakukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234381-talousjarjestelman-perusteista#comments Demokratia ja talous Julkinen ja yksityinen talous Osingot Arvot 5.4: Pohjimmiltaan elämässä vallitsee kilpailu resursseista ja vallasta, eikä siinä pärjää ilman taistelua. Tue, 28 Mar 2017 10:01:52 +0000 Jukka Ylisuvanto http://kobakukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234381-talousjarjestelman-perusteista
Mitä kuuluu - kuka käskee? http://hannuaro1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231189-mita-kuuluu-kuka-kaskee <p>Sipilä ohjailee ja määräilee mediaa kuin banaanitasavallan päämies. Miksi ihmeessä?</p><p>&nbsp;</p><p>Koska he eivät tee niin kuin pääministeri haluaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Sipilän käytös hätkähdyttää hänet aikoinaan valinneita. Ylen toimittajista on parhaat eronneet Ylen palveluksesta, ylhäältä määrätty uutisoinnin sisältö lannistaa ja lamauttaa vapaan kritiikin nykymenosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Selitys Sipilän käytökselle taitaa olla se, että Sipilä yrittää johtaa maata kuin yritystä. Kun toimitusjohtaja määrää, alaiset tottelevat.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta kun pääministeri määrää, eduskunta tai oikeuslaitos saattaakin olla eri mieltä. Jonkun on pakko huomauttaa että,<strong> alaisten sijasta kansa onkin pääministerin työnantaja.</strong>&nbsp;Media on tärkeä vallan vahtikoira.</p><p>Paskalaki tai tuulivoiman syöttötariffi ei enää onnistuisi, Sipilän Chempolis-kuviot vielä meni läpi, mutta ei enää tieverkon yksityistämiseen tähtäävät esitykset..&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Julkiset varat on tarkoitettu yleisen edun mukaiseen käyttöön, eikä yksityisen bisneksen käyttövaroiksi. - Esim. tuulivoima: &nbsp;&nbsp;&nbsp;<a href="http://tuulivahinko.fi/" target="_blank">http://tuulivahinko.fi/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Varaa on vielä, mutta ei hukattavaksi pois yhteiskunnan edun mukaisesta käytöstä, - yksityisiin taskuihin.</p><p><a href="http://ketoharju.info/saatavakello/" title="http://ketoharju.info/saatavakello/">http://ketoharju.info/saatavakello/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Demokratia, sotesotkut ja rahasotkut, kriisit ja yt-neuvottelut.. -&nbsp;miten sotkuista, hidasta ja turhauttavaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sipilä ohjailee ja määräilee mediaa kuin banaanitasavallan päämies. Miksi ihmeessä?

 

Koska he eivät tee niin kuin pääministeri haluaa.

 

Sipilän käytös hätkähdyttää hänet aikoinaan valinneita. Ylen toimittajista on parhaat eronneet Ylen palveluksesta, ylhäältä määrätty uutisoinnin sisältö lannistaa ja lamauttaa vapaan kritiikin nykymenosta.

 

Selitys Sipilän käytökselle taitaa olla se, että Sipilä yrittää johtaa maata kuin yritystä. Kun toimitusjohtaja määrää, alaiset tottelevat.

 

Mutta kun pääministeri määrää, eduskunta tai oikeuslaitos saattaakin olla eri mieltä. Jonkun on pakko huomauttaa että, alaisten sijasta kansa onkin pääministerin työnantaja. Media on tärkeä vallan vahtikoira.

Paskalaki tai tuulivoiman syöttötariffi ei enää onnistuisi, Sipilän Chempolis-kuviot vielä meni läpi, mutta ei enää tieverkon yksityistämiseen tähtäävät esitykset.. 

 

Julkiset varat on tarkoitettu yleisen edun mukaiseen käyttöön, eikä yksityisen bisneksen käyttövaroiksi. - Esim. tuulivoima:    http://tuulivahinko.fi/

 

Varaa on vielä, mutta ei hukattavaksi pois yhteiskunnan edun mukaisesta käytöstä, - yksityisiin taskuihin.

http://ketoharju.info/saatavakello/

 

Demokratia, sotesotkut ja rahasotkut, kriisit ja yt-neuvottelut.. - miten sotkuista, hidasta ja turhauttavaa.

]]>
1 http://hannuaro1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231189-mita-kuuluu-kuka-kaskee#comments Julkinen ja yksityinen talous Korruptio Thu, 09 Feb 2017 17:39:32 +0000 Hannu Aro http://hannuaro1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231189-mita-kuuluu-kuka-kaskee
Sote-uudistus, palkanmaksaja vaihtuu! http://juhanihirvonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228240-sote-uudistus-palkanmaksaja-vaihtuu <p>Kunta-alalla on työntekijöitä reilut 400 000. Soten tullessa noin puolella heistä palkanmaksaja vaihtuu. Käsitykseni mukaan opettajat ja yleensä koulutoimi jäävät uudistuksen ulkopuolelle. Hyvä näin! Tietenkin myös tämä kunnan &quot;virastoväki&quot; jää ulkopuolelle! He työskentelevät pääosin virastoaikana.</p><p>Mutta tämä &quot;Soteväki&quot;. He eivät käsitykseni mukaan tiedä! Työskentelevätkö he yksityisellä vai kunnallisella puolella, vai työskentelevätkö olleenkaan.... Onko päätetty, että jonkun &quot;Kimalaisen&quot; tullessa palveluntuottajaksi, ottaako se töihin nyt kuntapuolelta vapautuvia työntekijöitä. Vaikka ottaisikin, mitkä ovat työehdot. On vaarana, että tulee liian suuri myllerrys, Myös paikkakunta, missä työskennellään voi vaihtua. Kyseessä on usein vuorotyö, kulkeeko julkinen liikenne yms. Monia muita kysymyksiä herää.</p><p>Olisi syytä selvittää jo hyvissä ajoin ennakkoon nämäkin asiat, palvelun laatua unohtamatta. Hoitajamitoitus on yksi mittari, mutta on myös katsottava se, että pelkkä määrä ei ratkaise. Jos &quot;tuodaan&quot; hoitajia, ainakin alkuvaiheessa on vaara, että &quot;sopeutuminen&quot; on vaikeaa, sekä hoitajalla, että palvelunsaajalla.</p><p>Tulevissa kunnallisvaaleissa tulisi ainakin pitää &quot;ääntä&quot; tästäkin asiasta, vaikka varsinaista vaikutusvaltaa ei kunnilla paljon olisikaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kunta-alalla on työntekijöitä reilut 400 000. Soten tullessa noin puolella heistä palkanmaksaja vaihtuu. Käsitykseni mukaan opettajat ja yleensä koulutoimi jäävät uudistuksen ulkopuolelle. Hyvä näin! Tietenkin myös tämä kunnan "virastoväki" jää ulkopuolelle! He työskentelevät pääosin virastoaikana.

Mutta tämä "Soteväki". He eivät käsitykseni mukaan tiedä! Työskentelevätkö he yksityisellä vai kunnallisella puolella, vai työskentelevätkö olleenkaan.... Onko päätetty, että jonkun "Kimalaisen" tullessa palveluntuottajaksi, ottaako se töihin nyt kuntapuolelta vapautuvia työntekijöitä. Vaikka ottaisikin, mitkä ovat työehdot. On vaarana, että tulee liian suuri myllerrys, Myös paikkakunta, missä työskennellään voi vaihtua. Kyseessä on usein vuorotyö, kulkeeko julkinen liikenne yms. Monia muita kysymyksiä herää.

Olisi syytä selvittää jo hyvissä ajoin ennakkoon nämäkin asiat, palvelun laatua unohtamatta. Hoitajamitoitus on yksi mittari, mutta on myös katsottava se, että pelkkä määrä ei ratkaise. Jos "tuodaan" hoitajia, ainakin alkuvaiheessa on vaara, että "sopeutuminen" on vaikeaa, sekä hoitajalla, että palvelunsaajalla.

Tulevissa kunnallisvaaleissa tulisi ainakin pitää "ääntä" tästäkin asiasta, vaikka varsinaista vaikutusvaltaa ei kunnilla paljon olisikaan.

]]>
2 http://juhanihirvonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228240-sote-uudistus-palkanmaksaja-vaihtuu#comments Julkinen ja yksityinen talous Kuntatyönantajat Kuntavaalit Tue, 20 Dec 2016 15:12:06 +0000 Juhani Hirvonen http://juhanihirvonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228240-sote-uudistus-palkanmaksaja-vaihtuu
Sote-uudistuksessa yksityinen diagnosoija on aivan liian jäävi http://nikuhinkka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225542-sote-uudistuksessa-yksityinen-diagnosoija-on-aivan-liian-jaavi <p>Yhteiskunnallisesti merkittävät diagnostiset palvelut eivät sovi yhteen markkinatalouden kanssa. Monelle autoa korjauttaneelle maallikolle on tuttua, kuinka korjaajasetä &quot;ennakoi&quot; tulevia vikoja, ehdottaa mittavia toimenpiteitä ja löytää yllättäviä vikoja ihan hyvin toimivasta autosta. Ainoa suoja tilanteessa on:</p><p>a) Päästä tutulle ammattilaiselle, joka ei yritä saada kyseenalaisin keinoin lisämyyntiä.</p><p>b) Olla niin perehtynyt asioista, että voi kiistää jäävin diagnoosin.</p><p>Autotietoutta voidaan vielä odottaa ihmisten opettelevan itsekseen &quot;Tyhmähän se on joka maksaa&quot;-ajattelijoidenkin mielestä. Autojen kanssa on myös ihan yleistä ja ymmärrettävää saada joitain tuhansia turpaan, mutta mitä jos puhutaan elämän kokoisista päätöksistä? Isompaa vaihdetta silmään. Juristeilla on huono maine aivan samasta syystä.</p><p>Hulluimmissakin jutuissa juristi voi hokea euronkuvat silmissä asiakkaalle asiantuntijaroolissa &rdquo;Kyllä me tämä tapaus voitetaan&rdquo;. Lehdissä oli tapaus, jossa selkeästi mielenterveydeltään kyseenalainen henkilö oli viiden vuoden aikana haastanut perinteiseen tapaan naapureitaan oikeuteen jatkuvasti, hävinnyt kaikki jutut ja kerryttänyt viisi-kuusinumeroisen summan velkaa ulosottoon. Sitten mies voitti Veikkauksen Kenosta 200 000 euroa ja yritti epätoivoisesti piilottaa rahat ulosotolta vaimolle. Jälleen juristi valehteli ilmiselvään tapaukseen, että &rdquo;kyllä me voitetaan&rdquo;. Mies hävisi ja menetti voittonsa juristeille. Asianajajiensa takia kyseinen henkilö todennäköisesti syrjäytyi lopullisesti työelämästä. Miksi samaa järjestelmän valuvikaa pitäisi levittää? Eivät kaikki ihmiset voi olla kaikkien alojen asiantuntijoita.</p><p>Mitä tapahtuu, kun terveysdiagnostiikasta vastaa henkilö, joka voi potilaalle hieman totuutta venyttämällä ja &rdquo;kaiken varalta&rdquo; kuiskauksilla saada veronmaksajilta tuhansia ylimääräisiä liikevaihtoeuroja? Muistelen tutkimusta, jonka mukaan ihmisten on kaikista helpointa varastaa valtiolta ja se koetaan usein jopa oikeutetuksi. <strong>Valtiolla on maksajan roolissa intressi hoitaa potilas nopeasti kuntoon. Markkinataloudessa toimiva yksityinen terveystoimija haluaa, että maksava asiakas pysyy hoidettavana mahdollisimman pitkään.</strong></p><p>Julkista terveydenhoitohenkilökuntaa on usein ylhäältä päin ohjeistettu välttämään kalleimpia hoitomenetelmiä aina, kun se on ollut mahdollista. Nykymallissa, jossa köyhä saa rahapulan takia perustuslain henkeä loukkaavaa, työssäkäyvä kohtuullista työterveyden kautta ja maksukykyinen tehokasta palvelua on parempi, kuin että kaikki saavat hämärin motiivein huonoa palvelua, jossa verorahat karkaavat lopuksi ulkomaille.</p><p>Ellei toimintaa rajoiteta meidän sairaustilastomme ampaisevat nousuun, kun yksityiset ruokkivat pelkoja, määrävät jokaiseen mahdolliseen kokeeseen ja leimaavat puoliterveitä ihmisiä monisairaiksi. Yksityistäminen pilaa terveydenhuoltomme myös hoitotyön osalta, kun asiakkaat lakkaavat lopullisesti uskomasta hoitohenkilökuntaa ja googletetut &rdquo;Mulla on lepra!&rdquo; -diagnoosit ja vaihtoehtohoidot saavat vallan. Sote-uudistus pitäisi rajoittaa hallintopuolen leikkausprojektiksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhteiskunnallisesti merkittävät diagnostiset palvelut eivät sovi yhteen markkinatalouden kanssa. Monelle autoa korjauttaneelle maallikolle on tuttua, kuinka korjaajasetä "ennakoi" tulevia vikoja, ehdottaa mittavia toimenpiteitä ja löytää yllättäviä vikoja ihan hyvin toimivasta autosta. Ainoa suoja tilanteessa on:

a) Päästä tutulle ammattilaiselle, joka ei yritä saada kyseenalaisin keinoin lisämyyntiä.

b) Olla niin perehtynyt asioista, että voi kiistää jäävin diagnoosin.

Autotietoutta voidaan vielä odottaa ihmisten opettelevan itsekseen "Tyhmähän se on joka maksaa"-ajattelijoidenkin mielestä. Autojen kanssa on myös ihan yleistä ja ymmärrettävää saada joitain tuhansia turpaan, mutta mitä jos puhutaan elämän kokoisista päätöksistä? Isompaa vaihdetta silmään. Juristeilla on huono maine aivan samasta syystä.

Hulluimmissakin jutuissa juristi voi hokea euronkuvat silmissä asiakkaalle asiantuntijaroolissa ”Kyllä me tämä tapaus voitetaan”. Lehdissä oli tapaus, jossa selkeästi mielenterveydeltään kyseenalainen henkilö oli viiden vuoden aikana haastanut perinteiseen tapaan naapureitaan oikeuteen jatkuvasti, hävinnyt kaikki jutut ja kerryttänyt viisi-kuusinumeroisen summan velkaa ulosottoon. Sitten mies voitti Veikkauksen Kenosta 200 000 euroa ja yritti epätoivoisesti piilottaa rahat ulosotolta vaimolle. Jälleen juristi valehteli ilmiselvään tapaukseen, että ”kyllä me voitetaan”. Mies hävisi ja menetti voittonsa juristeille. Asianajajiensa takia kyseinen henkilö todennäköisesti syrjäytyi lopullisesti työelämästä. Miksi samaa järjestelmän valuvikaa pitäisi levittää? Eivät kaikki ihmiset voi olla kaikkien alojen asiantuntijoita.

Mitä tapahtuu, kun terveysdiagnostiikasta vastaa henkilö, joka voi potilaalle hieman totuutta venyttämällä ja ”kaiken varalta” kuiskauksilla saada veronmaksajilta tuhansia ylimääräisiä liikevaihtoeuroja? Muistelen tutkimusta, jonka mukaan ihmisten on kaikista helpointa varastaa valtiolta ja se koetaan usein jopa oikeutetuksi. Valtiolla on maksajan roolissa intressi hoitaa potilas nopeasti kuntoon. Markkinataloudessa toimiva yksityinen terveystoimija haluaa, että maksava asiakas pysyy hoidettavana mahdollisimman pitkään.

Julkista terveydenhoitohenkilökuntaa on usein ylhäältä päin ohjeistettu välttämään kalleimpia hoitomenetelmiä aina, kun se on ollut mahdollista. Nykymallissa, jossa köyhä saa rahapulan takia perustuslain henkeä loukkaavaa, työssäkäyvä kohtuullista työterveyden kautta ja maksukykyinen tehokasta palvelua on parempi, kuin että kaikki saavat hämärin motiivein huonoa palvelua, jossa verorahat karkaavat lopuksi ulkomaille.

Ellei toimintaa rajoiteta meidän sairaustilastomme ampaisevat nousuun, kun yksityiset ruokkivat pelkoja, määrävät jokaiseen mahdolliseen kokeeseen ja leimaavat puoliterveitä ihmisiä monisairaiksi. Yksityistäminen pilaa terveydenhuoltomme myös hoitotyön osalta, kun asiakkaat lakkaavat lopullisesti uskomasta hoitohenkilökuntaa ja googletetut ”Mulla on lepra!” -diagnoosit ja vaihtoehtohoidot saavat vallan. Sote-uudistus pitäisi rajoittaa hallintopuolen leikkausprojektiksi.

]]>
0 Julkinen ja yksityinen talous Julkisen terveydenhuollon palvelut Kansanterveys Puolueellisuus Sote Fri, 04 Nov 2016 18:25:04 +0000 Niku Hinkka http://nikuhinkka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225542-sote-uudistuksessa-yksityinen-diagnosoija-on-aivan-liian-jaavi
Päivähoidossa olisi mikroyrittäjyyden sauma, jos http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211397-paivahoidossa-olisi-mikroyrittajyyden-sauma-jos <p>Voimakkaasti kasvavat kunnat kuten Vantaa kärvistelevät päiväkoti-investointiensa kanssa samanaikaisesti, kun yksityisten kattojen alla olisi sekä tilaa että perhepäivähoitajana töihin kykeneviä ja halukkaita työttömiä tai omaa lastaan täyspäiväisesti hoitavia vanhempia.</p><p>Mikä on johtanut siihen, että julkinen sektori omii väen vängällä pienimuotoisen yksityisen yrittäjyyden mahdollisuuden päivähoidossa?</p><p>Kunnat ottavat subventaatioina kantaakseen isomman osan omien päivähoitopaikkojensa kustannuksista kuin mitä ne ovat halukkaita lasta kohden maksamaan perhepäivähoitajille. Lisäksi perhepäivähoitajien omat lapset asetetaan eriarvoiseen asemaan, kun näiden hoidosta ei suostuta korvaamaan hoitajalle euroakaan.</p><p>Nyt nousee kova poru päivähoitomaksujen omavastuun korotuksista. Silti se korkeimmassakaan luokassa ei ole kuin hieman yli 300 euron, joka kunnasta riippuen lienee jossain 35 ja 50 prosentin välillä hoitopaikan todellisista kustannuksista.</p><p>Päivähoitopalvelujen markkinan nurinkurista kilpailutilannetta voisi alkaa oikaista ainakin suuri- ja keskituloisten kunnallisen ja yksityisen päiväkotihoidon omavastuita merkittävästi korottaen, jopa kaksinkertaistaen. Perhepäivähoitajien kunnilta saama kompensaatio pitäisi oikaista mielekkäälle ja kilpailukykyiselle tasolle. Samalla tulisi huomioitua se tosiasia, että vielä pääkaupunkiseudullakin ruuhkavuosia elävän vanhemman arjen järjestelyjen kannalta se kelvollisin hoitopaikka on usein OIKEASTI löydettävissä lähempänä kotia tai työpaikkaa kuin lähin päiväkoti. Ja tiedämme, että turhat siirtymiset ovat rasite ja kulu.</p><p>-</p><p>Kirjoitus on uudelleenjulkaisu eiliseltä, kommentointimahdollisuus oli epähuomiossa jäänyt pois.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Voimakkaasti kasvavat kunnat kuten Vantaa kärvistelevät päiväkoti-investointiensa kanssa samanaikaisesti, kun yksityisten kattojen alla olisi sekä tilaa että perhepäivähoitajana töihin kykeneviä ja halukkaita työttömiä tai omaa lastaan täyspäiväisesti hoitavia vanhempia.

Mikä on johtanut siihen, että julkinen sektori omii väen vängällä pienimuotoisen yksityisen yrittäjyyden mahdollisuuden päivähoidossa?

Kunnat ottavat subventaatioina kantaakseen isomman osan omien päivähoitopaikkojensa kustannuksista kuin mitä ne ovat halukkaita lasta kohden maksamaan perhepäivähoitajille. Lisäksi perhepäivähoitajien omat lapset asetetaan eriarvoiseen asemaan, kun näiden hoidosta ei suostuta korvaamaan hoitajalle euroakaan.

Nyt nousee kova poru päivähoitomaksujen omavastuun korotuksista. Silti se korkeimmassakaan luokassa ei ole kuin hieman yli 300 euron, joka kunnasta riippuen lienee jossain 35 ja 50 prosentin välillä hoitopaikan todellisista kustannuksista.

Päivähoitopalvelujen markkinan nurinkurista kilpailutilannetta voisi alkaa oikaista ainakin suuri- ja keskituloisten kunnallisen ja yksityisen päiväkotihoidon omavastuita merkittävästi korottaen, jopa kaksinkertaistaen. Perhepäivähoitajien kunnilta saama kompensaatio pitäisi oikaista mielekkäälle ja kilpailukykyiselle tasolle. Samalla tulisi huomioitua se tosiasia, että vielä pääkaupunkiseudullakin ruuhkavuosia elävän vanhemman arjen järjestelyjen kannalta se kelvollisin hoitopaikka on usein OIKEASTI löydettävissä lähempänä kotia tai työpaikkaa kuin lähin päiväkoti. Ja tiedämme, että turhat siirtymiset ovat rasite ja kulu.

-

Kirjoitus on uudelleenjulkaisu eiliseltä, kommentointimahdollisuus oli epähuomiossa jäänyt pois.

]]>
0 http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211397-paivahoidossa-olisi-mikroyrittajyyden-sauma-jos#comments Julkinen ja yksityinen talous Kilpailun lisääminen Lähipalvelut Omavastuu Päivähoitomaksujen korotus Sat, 06 Feb 2016 07:04:25 +0000 Petri Muinonen http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211397-paivahoidossa-olisi-mikroyrittajyyden-sauma-jos
Lähiyhteistyön romahdus http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208688-lahiyhteistyon-romahdus <p><em>&ldquo;Universumi on suunnaton, mutta itse olen vaikuttunut myös ihmisestä itsestään,<br />hänen kyvystään ymmärtää maailmankaikkeutta. Vaivaiset satatuhatta vuotta<br />sitten esi-isämme, levottomien uskalikkojen pieni joukkio, karistivat Afrikan<br />punaisen tomun jaloistaan. Sauvaan nojaten ja kivityökalut nahkapussissa he&nbsp;<br />levittäytyivät ympäri maapalloa. Ja tässä me nyt olemme, heidän jälkeläisensä,<br />käsi lattemukin korvassa, älypuhelinta näpläten jutustelemassa<br />maailmankaikkeuden ensimmäisestä sekunnista arkitodellisuudessa, joka on<br />kaikin tavoin tieteen saavutusten lävistämä.&quot;​&#39;</em></p><p><em>&nbsp; &nbsp;&nbsp;</em><em>&nbsp;&nbsp; &nbsp;</em><em>&nbsp;&nbsp; &nbsp;</em>Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti, s. 206-207</p><p><br />&nbsp;</p><p><strong>Romahdus tapahtui vasta sähkön aikakaudella</strong></p><p>&nbsp;</p><p><em>&ldquo;Syvällisempi ja ajallisesti kauemmas ulottuva tarkastelu osoitti, että tehtävät<br />olivat muuttuneet runsaan sadan vuoden aikana pienin askelin, mutta<br />kokonaisuutta katsoen hyvin paljon. Esimerkiksi tieto- ja muun tekniikan<br />käyttöönoton johdosta.&quot;</em></p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><p>Ihmislaji valloitti kaikki ilmastovyöhykkeet noin 50:n ihmisen ryhmissä jo esihistoriallisena aikana. Onnistumisen yksi välttämätön ehto oli epäilemättä joustava yhteistyö elossapitoryhmän sisällä. Kaikki pääsivät ja joutuivat käytännössä osallistumaan kykyjensä ja voimiensa mukaisesti elannon hankintaan, vaatteiden sekä työ- ja tarvekalujen valmistamiseen ja muuhunkin tekemiseen. Antropologien laskelmien mukaan naiset hankkivat noin puolet ravinnosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Maanviljelyyn siirtyminen lisäsi ravinnon ylijäämää ja mahdollisti paljon aikaisempaa syvemmän erikoistumisen ja eriarvoistumisen. Vasta hyvinvointiyhteiskunnan synty teollistumisen ja &nbsp;kaupungistumisen myötä eriytti ansiotyön sekä vaatteiden ja työ- ja tarvekalujen valmistuksen ryhmän ulkopuolelle. &nbsp;Lisäksi hyvin monet sinänsä myönteiset muutokset ovat vähentäneet yhteistyön tarpeen monissa muissakin suhteissa hyvin vähäiseksi (<a href="https://docs.google.com/presentation/d/1rVN8yFCNuD4jYsW3T-1ELNxYSurEiZIrIYFmdI9RU90/edit#slide=id.gea7a63ffa_0_6"><u>katso kuva</u></a>). Tieteen ja tekniikan huiman kehityksen oheisvahinkona yhteistyö ja sen tarve on romahtanut. Esimerkiksi edes uutisten vuoksi ei tarvitse enää olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Muutosten seurauksena ryhmä on voinut supistua jopa vain yhdeksi ihmiseksi tai pariskunnaksi tai pariskunnaksi yhden tai kahden lapsen kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Päätoimisesti kodin ja lasten hoitamiseen keskittyvä äidin toimenkuva syntyi käytännössä vasta teollistumisen alettua kaupunkien työläisluokan keskuuteen. Ihannekuva ja samalla virheellinen menneisyyskuva kodin ja lasten hoitamiseen päätoimisesti keskittyneestä äidistä syntyi ylempien yhteiskuntaluokkien parissa ja sen (menneisyyteen ja myös ajankohtaan liittyvä) tosiasiatiedon vastaisuus palveli monien aikalaisten, myös työläisluokan äitien, tavoitteita ainakin lyhyellä tähtäimellä (<a href="https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/11020/abstract.pdf?sequence=1"><u>katso lisää täältä</u></a>). Ihannekuvaa ja sen edelleen sitkeästi jatkuvaa perustelua virheellisillä väitteillä voi pitää myös reaktiona ryhmän rajun pienentymisen ja tehtäväkadon aiheuttamaan turvattomuuden tunteeseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Ryhmän piirissä tehtäväksi yksin tai harvojen kumppanien kanssa on jäänyt 80-100 prosenttia vuoden tunneista käsittävänä aikana hyvin vähän tehtäviä. Harvoja isompia jäljellä olevia, mutta välttämättömiä tehtäviä on lasten ja vanhusten hoitaminen tai auttaminen. Pienten lasten ja eniten hoivaa tarvitsevien vanhusten osalta kyse on 7/24 -tarpeesta, jota lyhentää ryhmän näkökulmasta katsoen mahdollinen lasten päivähoito kotitalouden ulkopuolella enintään 20 prosenttia vuoden tunneista.</p><p>&nbsp;</p><p>Hoivatyö on lisäksi siirtynyt ryhmien pienentymisen seurauksena suurelta osin aivan eri tekijöille kuin perinteellisessä toimintamallissa, jossa hoivatyöt kuuluivat pääosin muille kuin parhaassa työiässä oleville ryhmän jäsenille, joille tämä tehtävä siirtyi ja joiden osalta puhutaan nyt ruuhkavuosi-ilmiöstä. Nykyinen tilanne poikkeaa myös hoivan kohteiden näkökulmasta katsoen hyvin paljon perinteellisestä, sillä parin työikäisen ihmisen seura on vain aneeminen varjo perinteen osoittamasta monipuolisesta, tutusta seurasta. Toisaalta samaan aikaan monet voivat huonosti mielekkään tekemisen ja sosiaalisen seuranpidon puutteen vuoksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Hoivatehtävien keskittyminen pienelle osalle ihmisisistä ja ryhmistä on johtanut siihen, että julkinen sektori on joutunut järjestämään palveluita lievittämään joustamattomaksi muuttuneen työnjaon haittoja ja korjaamaan sen aiheuttamia monia ongelmia. Haittoja on yritetty lievittää myös palveluilla ja &nbsp;tulonsiirroilla, joista osa jopa niukentaa yhteistyötä.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhteistyön romahdus elämän pääosassa on suuri tai suurin syy myös monille muille ongelmille tai kehittämistarpeille, jotka liittyvät esimerksi kotitalouksien ja julkisen sektorin kustannuksiin, sukupuolten tasa-arvoon, eriarvoisuuteen, kansanterveyteen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, taloudelliseen kasvuun ja työelämän ongelmiin</p><p><br />&nbsp;</p><p><strong>Järkiperäisiä johtopäätöksiä</strong></p><p>&nbsp;</p><p><em>&ldquo;Seurauksena oli, että työn tekeminen palautui yhteisöllisemmäksi ja<br />mahdollisuus joustavaan, vastavuoroiseen ja riittävän usein toistuvaan&nbsp;<br />yhteistyöhön helpottui käytännössä huomattavasti.&quot;</em></p><p><em>&quot;Laatu ja työtyytyväisyys paranivat. Resurssitarve väheni yleensä ainakin<br />kymmeniä prosentteja, usein huomattavasti enemmänkin eli jopa<br />yli 50 prosenttia.&quot;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Perinteellisen elossapitoryhmän raju pienentyminen ja tehtävien iso vähentyminen ovat ilmeisen vääjäämättömiä hyvinvoinnin seurauksia tai jopa edellytyksiä. Muutoksen aiheuttamia monialaisia haittoja voi kuitenkin vähentää tai poistaa vanhaa menestysreseptia eli yhteistyötä lisäämällä, jos avuksi löydetään nykyaikaan sopivia menetelmiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Järkiperäisesti ajatellen ei ilmeisesti ole muuta mielekästä suuntaa kuin yrittää lisätä ja parantaa pysyvää, vastavuoroista ja palkatonta yhteistyötä yksilöiden ja tai kotitalouksien välillä ja siten, että ryhmäkoko pysyy tuttuuden ja turvallisuuden takaavalla tasolla. Kyse on tietenkin myös vapauden ja yhteistyön yhteensovittamisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Hyvin samankaltaisesta pitkän ajan kuluessa tapahtuneen yhteistyön heikentymisen onnistuneesta korjaamisesta on ainakin yksi <a href="http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206353-onko-itsehallinto-ja-sote-alueiden-tulevien-paattajien-tehtava-mahdoton"><u>esimerkki</u></a>, ansiotyön puolelta. Todennäköisesti useita muitakin hyviä esimerkkejä on olemassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Käytännössä yhteistyön kehittäminen on haasteellista esimerkiksi sen vuoksi, että jäljellä on hyvin vähän tekemistä lähtökohtatilanteeseen eli esiteolliseen aikaan verrattuna. Lisävaikeutta tuottaa, että suurin osa jäljelläolevasta tekemisestä on sellaista, joka perinteellisesti on ollut niukasti arvostettua, mihin viittaa vahvasti esimerkiksi palkallisen hoivatyön nykyinen palkkataso.</p><p>&nbsp;</p><p>Hyväntekeväisyysluontoista eli yksipuolista ja tai kapea-alaista apua epäilemättä tarvitaan jatkossakin, mutta ne eivät riitä, jos halutaan parantaa tilannetta selvästi enemmän ja pysyvämmin.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhteiskunnan ja muiden instituutioiden maltillinen tuki mahdollisille kokeiluille erityisesti alkuvaiheessa on suotavaa, mutta se ei saa rajoittaa yhteistyöryhmien vapautta päättää toiminnastaan. Ei pidä esimerkiksi odottaa, että ryhmien pitäisi hyväksyä jäseniä hyväntekeväisyyspohjalta. Jos lähtökohtana pidetään ryhmien autonomiaa, niin hyvien toimintamallien käytäntöjen leviäminen käytännössä jopa koko väestön keskuuteen on paljon todennäköisempää, jos toiminta tapahtuu omaehtoisesti. Näin seuraa tehokkaimmin ja nopeimmin väestötasolla esimerkiksi yksinäisyyden, eriarvoisuuden, turhien kustannusten ym. kielteisten ilmiöiden vähenemistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhteistyöryhmien yleistymisessä on kyse sosiaalisen tavan omaksumisesta ja leviämisestä. Nykyaikana se voi olla myös hyvin nopeaa, jos toiminta vastaa ihmisten tarpeita ja toiveita riittävän hyvin. Koulutetut naiset ovat sosiaalisten tapojen historian valossa todennäköisimpiä kokeilujen, &ldquo;vakuutuspoolien&rdquo; käynnistäjiä.</p><p><br />&nbsp;</p><p><strong>Onko uusi suunta ylipäänsä mahdollinen?</strong></p><p>&nbsp;</p><p><em>&ldquo;Pääosa asianomaisia tehtäviä tekevistä ihmisistä ja myös yksikön<br />ulkopuolisista asiantuntijoista ja organisaation omasta johdosta<br />pitivät analyysiä ja siihen sopivia toimenpiteitä alussa väärinä,<br />mahdottomina tai jopa järjettöminä.&quot;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Moni voi tähän asti luettuaan todeta, että kirjoituksessa esitetään &nbsp;täysin utopistisia keinoja. Näihin ajatuksiin suosittelen vastalääkkeeksi havaintoa, että joustava lähiyhteistyö on käytännössä toiminut tuhansien sukupolvien ajan. Joustava lähiyhteistyö ei ole vain utopiaa. Niukan lähiyhteistyön aikaa on eletty vasta muutaman sukupolven ajan.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähiyhteistyön syvällinen parantaminen eli onnistunut paluu lajimme vanhan menestyskonseptin käyttämiseen ei voi olla mahdotonta, jos riittävän moni ottaa sen tietoiseksi tavoitteeksi. Ihminen on päässyt kuuhun ja sekunnin murto-osien päähän alkuräjähdyksestä. Lähiyhteistyön olennaista elvyttämistä ei voi pitää näihin saavutuksiin verrattuna mitenkään ylivoimaisena. Mitään täydellistä harmoniaa tai onnelaa ei tarvitse tai pidä havitella, vain olennaisesti nykytilaa parempaa ja vakaampaa yhteistyön mallia. Antropologisen tutkimuksen piiristä löytyy runsaasti hyviä jo koeteltuja esimerkkejä keinoista. Suosittelen esimerkiksi professori Ilmari Vesterisen tutkimuksia.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaihtoehtoisesti on sallittua ja suotavaa ideoida ja julkistaa parempi eli myös enemmän ilmiöitä kattava selitys nykyajan ongelmille ja joka selitys vielä osoittaa tehokkaiden toimenpiteiden suunnan.</p><p><br />&nbsp;</p><p><strong>Miksi on tarpeen selvittää romahduksen niukan tuntemuksen syitä?</strong></p><p>&nbsp;</p><p><em>&ldquo;Asenteet, viestintä, johtaminen ja resurssien vähyys eivät<br />siis olleet ongelmien oikeita syitä. Niihin panostaminen ei<br />ollut aina ollut aivan turhaa, mutta hyöty niistä oli parhaimmillaankin<br />vain murto-osa ydinongelmien ratkaisemisen hyödyistä. Ne eivät&nbsp;<br />parhaimmalla tavallakaan toteutettuina olisi muuttaneet<br />työyhteisön faasia. Työnjaon syvällinen muuttaminen oli&nbsp;<br />ilmeisesti ainoa tehokas ratkaisu.&quot;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Romahduksen niukan tuntemuksen syitä kannattaa selvittää. Se edistää osaltaan lähiyhteistyön romahduksen arviointia ja sen tuottaman tilanteen muuttamista entistä kestävämmän ja toimivamman hyvinvoinnin perustaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Syiden tarkempi selvittäminen tarjoaa hedelmällistä tutkittavaa lukuisille tutkijoille. Itselläni on esimerkiksi seuraavat kaksi toisiaan täydentävää hypoteesia ei-näkemisen selitykseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Ensimmäinen on, että meillä ihmisillä on vahva taipumus katsella asioita liian lyhyesti, pinnallisesti sekä kulloinkin vallitsevan ajattelun mukaisesti.&rdquo;Ei nähdä metsää puilta&rdquo;. Tästä todistaa esimerkiksi jo edellä viitattu kirjoitus <a href="http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206353-onko-itsehallinto-ja-sote-alueiden-tulevien-paattajien-tehtava-mahdoton"><u>palkkatöiden kehittämisestä</u></a>. Edellä olevat sitaatit ovat ensimmäistä lukuunottamatta tästä kirjoituksesta. Samasta taipumuksesta todistaa hauskasti professori <a href="http://www.helsinki.fi/~enqvist/artikkeli.dir/yo004.html"><u>Kari Enqvistin kirjoitus</u></a>, joka kertoo päätoimisten tutkijoiden maailmasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Toinen on, että (tiedostamattomasti) virheellisestä tilannearviosta on ollut hyötyä monille eri tahoille, jo ilmeisesti 1800-luvulla eli aineellisen hyvinvoinnin lisääntymisen ja kansallisen heräämisen alkaessa vaikuttaa kehitykseen. Virheelliseen tilannearvioon liittyy myös paljon tunneperäisiä kytköksiä, jotka aiheuttavat sen, että ihmiset toimivat jopa omien unelmiensa vastaisesti, kun kiinnittyvät hitaan muutoksen seurauksena syntyneisiin lajin taipumusten vastaisiin käytäntöihin. On kiinnostavaa nähdä, mitä mahdolliset uudet tutkimukset osoittavat.</p><p>&nbsp;</p><p>Molempia edellä mainittuja syitä syventää ja vankistaa tiedetoimittaja Johanna Junttilan kirjoitus (HS 24.4.2017), jonka otsikko on&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/tiede/art-2000005180311.html">&quot;Miksi fakta ei kelpaa? Kun tieto horjuttaa omaa maailmankuvaa, on helpompi päätellä se humpuukiksi kuin muuttaa uskomuksiaan.&quot;</a>&nbsp;(tämä kappale on lisätty 24.4.2017)</p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p>Analyysiä esitellään myös esimerkiksi Tulevaisuuden tutkimuksen seuran <u><a href="https://drive.google.com/file/d/0B9RU-Zt2lE9BWV8ySGlPb0Z6WW8/view?ts=5677a2f1">Futura-lehdessä 4/2015, s. 59-68</a></u>&nbsp; (löytyy myös <a href="http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-1759056"><u>Elektran</u></a> kautta) sekä <u><a href="http://journal.fi/tt/article/view/48249/14024">Tieteessä tapahtuu -lehdessä 6/2014, s. 55-58</a></u>. Futuran kirjoituksessa on fiktiivinen <u><a href="http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208727-suomi-vuonna-2055">lainaus lukion oppikirjasta vuodelta 2055.</a></u> Sen lukeminen auttanee hahmottamaan miten isoista potentiaalisista hyödyistä ja säästöistä kotitalouksille sekä julkiselle sektorille on todennäköisesti kyse (miljardeja euroja vuositasolla).&nbsp;</p><p>Analyysin ymmärtämistä voi osaltaan edistää opinnäytetyöni &nbsp;<u><a href="https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/11020/abstract.pdf?sequence=1">&quot;Vapauden tavoittelua suotuisan kehityksen uhkaamana..&quot;</a></u> tiivistelmän lukeminen. &nbsp;Työ osoittaa, että ensisijaiseksi keinoksi &quot;jäätyi&quot; ilmeisesti jo 1800-luvulla palkatun työvoiman käyttäminen lähiyhteistyön romahduksesta johtuvien keskeisten ongelmien paikkaamiseen ja jota työläisluokankin äidin lisääntyneen hoivatyöpanoksen/sidonnaisuuden piti korvata vain tilapäisluontoisesti. Palkkatyön valinta ensisijaiseksi keinoksi tapahtui aikoinaan monista ymmärrettävistä syistä (mm. yhteiskunnassa tuolloin vallinnut syvä epätasa-arvo, tekniikan ja nationalismin nousu sekä koulutuksen niukkuus) eikä tuon valinnan esim. julkiselle taloudelle tai aktiivissa työiässä olevien enemmistölle monen sukupolven päästä tuottamaa ahdinkoa voinut kukaan aikalainen ennakoida. Taustalla oli myös se, että hoivatyöt olivat perinteellisesti olleet hyvin vähän arvostettuja ja kuuluneet sukupuolten työnjaossa naisten tehtäväksi, mutta ne olivat kuitenkin siedettävämpi vaihtoehto kuin maalaisäitien raskaat ulkotyöt tai työläisluokan äideille tarjolla olleet raskaat, mutta hyvin pienipalkkaiset työt kaupungeissa.</p><p>Facebookissa on <a href="https://www.facebook.com/groups/205578993107030/?fref=ts"><u>Lähiyhteistyöromahdus - varasto</u></a>&nbsp;(julkinen ryhmä), johon kerätään<strong> </strong>lähiyhteistyön romahdusta &nbsp;koskevia linkkejä sekä myös linkkejä lähiyhteistyön muutosta laajemmin ja paremmin selittäviin analyyseihin.&nbsp;Twitterissä ym. &nbsp;#lähiyhteistyöromahdus.</p><p>***</p><p><u><a href="https://docs.google.com/document/d/1A4szBi3B_UvdaYHs5xn3CpDJJGQTAztCYQJDk9Sx3JE/edit#">Tässä</a></u> on linkki kaikkien kirjoitelmieni luetteloon.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> “Universumi on suunnaton, mutta itse olen vaikuttunut myös ihmisestä itsestään,
hänen kyvystään ymmärtää maailmankaikkeutta. Vaivaiset satatuhatta vuotta
sitten esi-isämme, levottomien uskalikkojen pieni joukkio, karistivat Afrikan
punaisen tomun jaloistaan. Sauvaan nojaten ja kivityökalut nahkapussissa he 
levittäytyivät ympäri maapalloa. Ja tässä me nyt olemme, heidän jälkeläisensä,
käsi lattemukin korvassa, älypuhelinta näpläten jutustelemassa
maailmankaikkeuden ensimmäisestä sekunnista arkitodellisuudessa, joka on
kaikin tavoin tieteen saavutusten lävistämä."​'

            Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti, s. 206-207


 

Romahdus tapahtui vasta sähkön aikakaudella

 

“Syvällisempi ja ajallisesti kauemmas ulottuva tarkastelu osoitti, että tehtävät
olivat muuttuneet runsaan sadan vuoden aikana pienin askelin, mutta
kokonaisuutta katsoen hyvin paljon. Esimerkiksi tieto- ja muun tekniikan
käyttöönoton johdosta."

         

Ihmislaji valloitti kaikki ilmastovyöhykkeet noin 50:n ihmisen ryhmissä jo esihistoriallisena aikana. Onnistumisen yksi välttämätön ehto oli epäilemättä joustava yhteistyö elossapitoryhmän sisällä. Kaikki pääsivät ja joutuivat käytännössä osallistumaan kykyjensä ja voimiensa mukaisesti elannon hankintaan, vaatteiden sekä työ- ja tarvekalujen valmistamiseen ja muuhunkin tekemiseen. Antropologien laskelmien mukaan naiset hankkivat noin puolet ravinnosta.

 

Maanviljelyyn siirtyminen lisäsi ravinnon ylijäämää ja mahdollisti paljon aikaisempaa syvemmän erikoistumisen ja eriarvoistumisen. Vasta hyvinvointiyhteiskunnan synty teollistumisen ja  kaupungistumisen myötä eriytti ansiotyön sekä vaatteiden ja työ- ja tarvekalujen valmistuksen ryhmän ulkopuolelle.  Lisäksi hyvin monet sinänsä myönteiset muutokset ovat vähentäneet yhteistyön tarpeen monissa muissakin suhteissa hyvin vähäiseksi (katso kuva). Tieteen ja tekniikan huiman kehityksen oheisvahinkona yhteistyö ja sen tarve on romahtanut. Esimerkiksi edes uutisten vuoksi ei tarvitse enää olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Muutosten seurauksena ryhmä on voinut supistua jopa vain yhdeksi ihmiseksi tai pariskunnaksi tai pariskunnaksi yhden tai kahden lapsen kanssa.

 

Päätoimisesti kodin ja lasten hoitamiseen keskittyvä äidin toimenkuva syntyi käytännössä vasta teollistumisen alettua kaupunkien työläisluokan keskuuteen. Ihannekuva ja samalla virheellinen menneisyyskuva kodin ja lasten hoitamiseen päätoimisesti keskittyneestä äidistä syntyi ylempien yhteiskuntaluokkien parissa ja sen (menneisyyteen ja myös ajankohtaan liittyvä) tosiasiatiedon vastaisuus palveli monien aikalaisten, myös työläisluokan äitien, tavoitteita ainakin lyhyellä tähtäimellä (katso lisää täältä). Ihannekuvaa ja sen edelleen sitkeästi jatkuvaa perustelua virheellisillä väitteillä voi pitää myös reaktiona ryhmän rajun pienentymisen ja tehtäväkadon aiheuttamaan turvattomuuden tunteeseen.

 

Ryhmän piirissä tehtäväksi yksin tai harvojen kumppanien kanssa on jäänyt 80-100 prosenttia vuoden tunneista käsittävänä aikana hyvin vähän tehtäviä. Harvoja isompia jäljellä olevia, mutta välttämättömiä tehtäviä on lasten ja vanhusten hoitaminen tai auttaminen. Pienten lasten ja eniten hoivaa tarvitsevien vanhusten osalta kyse on 7/24 -tarpeesta, jota lyhentää ryhmän näkökulmasta katsoen mahdollinen lasten päivähoito kotitalouden ulkopuolella enintään 20 prosenttia vuoden tunneista.

 

Hoivatyö on lisäksi siirtynyt ryhmien pienentymisen seurauksena suurelta osin aivan eri tekijöille kuin perinteellisessä toimintamallissa, jossa hoivatyöt kuuluivat pääosin muille kuin parhaassa työiässä oleville ryhmän jäsenille, joille tämä tehtävä siirtyi ja joiden osalta puhutaan nyt ruuhkavuosi-ilmiöstä. Nykyinen tilanne poikkeaa myös hoivan kohteiden näkökulmasta katsoen hyvin paljon perinteellisestä, sillä parin työikäisen ihmisen seura on vain aneeminen varjo perinteen osoittamasta monipuolisesta, tutusta seurasta. Toisaalta samaan aikaan monet voivat huonosti mielekkään tekemisen ja sosiaalisen seuranpidon puutteen vuoksi.

 

Hoivatehtävien keskittyminen pienelle osalle ihmisisistä ja ryhmistä on johtanut siihen, että julkinen sektori on joutunut järjestämään palveluita lievittämään joustamattomaksi muuttuneen työnjaon haittoja ja korjaamaan sen aiheuttamia monia ongelmia. Haittoja on yritetty lievittää myös palveluilla ja  tulonsiirroilla, joista osa jopa niukentaa yhteistyötä.

 

Yhteistyön romahdus elämän pääosassa on suuri tai suurin syy myös monille muille ongelmille tai kehittämistarpeille, jotka liittyvät esimerksi kotitalouksien ja julkisen sektorin kustannuksiin, sukupuolten tasa-arvoon, eriarvoisuuteen, kansanterveyteen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, taloudelliseen kasvuun ja työelämän ongelmiin


 

Järkiperäisiä johtopäätöksiä

 

“Seurauksena oli, että työn tekeminen palautui yhteisöllisemmäksi ja
mahdollisuus joustavaan, vastavuoroiseen ja riittävän usein toistuvaan 
yhteistyöhön helpottui käytännössä huomattavasti."

"Laatu ja työtyytyväisyys paranivat. Resurssitarve väheni yleensä ainakin
kymmeniä prosentteja, usein huomattavasti enemmänkin eli jopa
yli 50 prosenttia."

 

Perinteellisen elossapitoryhmän raju pienentyminen ja tehtävien iso vähentyminen ovat ilmeisen vääjäämättömiä hyvinvoinnin seurauksia tai jopa edellytyksiä. Muutoksen aiheuttamia monialaisia haittoja voi kuitenkin vähentää tai poistaa vanhaa menestysreseptia eli yhteistyötä lisäämällä, jos avuksi löydetään nykyaikaan sopivia menetelmiä.

 

Järkiperäisesti ajatellen ei ilmeisesti ole muuta mielekästä suuntaa kuin yrittää lisätä ja parantaa pysyvää, vastavuoroista ja palkatonta yhteistyötä yksilöiden ja tai kotitalouksien välillä ja siten, että ryhmäkoko pysyy tuttuuden ja turvallisuuden takaavalla tasolla. Kyse on tietenkin myös vapauden ja yhteistyön yhteensovittamisesta.

 

Hyvin samankaltaisesta pitkän ajan kuluessa tapahtuneen yhteistyön heikentymisen onnistuneesta korjaamisesta on ainakin yksi esimerkki, ansiotyön puolelta. Todennäköisesti useita muitakin hyviä esimerkkejä on olemassa.

 

Käytännössä yhteistyön kehittäminen on haasteellista esimerkiksi sen vuoksi, että jäljellä on hyvin vähän tekemistä lähtökohtatilanteeseen eli esiteolliseen aikaan verrattuna. Lisävaikeutta tuottaa, että suurin osa jäljelläolevasta tekemisestä on sellaista, joka perinteellisesti on ollut niukasti arvostettua, mihin viittaa vahvasti esimerkiksi palkallisen hoivatyön nykyinen palkkataso.

 

Hyväntekeväisyysluontoista eli yksipuolista ja tai kapea-alaista apua epäilemättä tarvitaan jatkossakin, mutta ne eivät riitä, jos halutaan parantaa tilannetta selvästi enemmän ja pysyvämmin.

 

Yhteiskunnan ja muiden instituutioiden maltillinen tuki mahdollisille kokeiluille erityisesti alkuvaiheessa on suotavaa, mutta se ei saa rajoittaa yhteistyöryhmien vapautta päättää toiminnastaan. Ei pidä esimerkiksi odottaa, että ryhmien pitäisi hyväksyä jäseniä hyväntekeväisyyspohjalta. Jos lähtökohtana pidetään ryhmien autonomiaa, niin hyvien toimintamallien käytäntöjen leviäminen käytännössä jopa koko väestön keskuuteen on paljon todennäköisempää, jos toiminta tapahtuu omaehtoisesti. Näin seuraa tehokkaimmin ja nopeimmin väestötasolla esimerkiksi yksinäisyyden, eriarvoisuuden, turhien kustannusten ym. kielteisten ilmiöiden vähenemistä.

 

Yhteistyöryhmien yleistymisessä on kyse sosiaalisen tavan omaksumisesta ja leviämisestä. Nykyaikana se voi olla myös hyvin nopeaa, jos toiminta vastaa ihmisten tarpeita ja toiveita riittävän hyvin. Koulutetut naiset ovat sosiaalisten tapojen historian valossa todennäköisimpiä kokeilujen, “vakuutuspoolien” käynnistäjiä.


 

Onko uusi suunta ylipäänsä mahdollinen?

 

“Pääosa asianomaisia tehtäviä tekevistä ihmisistä ja myös yksikön
ulkopuolisista asiantuntijoista ja organisaation omasta johdosta
pitivät analyysiä ja siihen sopivia toimenpiteitä alussa väärinä,
mahdottomina tai jopa järjettöminä."

 

Moni voi tähän asti luettuaan todeta, että kirjoituksessa esitetään  täysin utopistisia keinoja. Näihin ajatuksiin suosittelen vastalääkkeeksi havaintoa, että joustava lähiyhteistyö on käytännössä toiminut tuhansien sukupolvien ajan. Joustava lähiyhteistyö ei ole vain utopiaa. Niukan lähiyhteistyön aikaa on eletty vasta muutaman sukupolven ajan.

 

Lähiyhteistyön syvällinen parantaminen eli onnistunut paluu lajimme vanhan menestyskonseptin käyttämiseen ei voi olla mahdotonta, jos riittävän moni ottaa sen tietoiseksi tavoitteeksi. Ihminen on päässyt kuuhun ja sekunnin murto-osien päähän alkuräjähdyksestä. Lähiyhteistyön olennaista elvyttämistä ei voi pitää näihin saavutuksiin verrattuna mitenkään ylivoimaisena. Mitään täydellistä harmoniaa tai onnelaa ei tarvitse tai pidä havitella, vain olennaisesti nykytilaa parempaa ja vakaampaa yhteistyön mallia. Antropologisen tutkimuksen piiristä löytyy runsaasti hyviä jo koeteltuja esimerkkejä keinoista. Suosittelen esimerkiksi professori Ilmari Vesterisen tutkimuksia.

 

Vaihtoehtoisesti on sallittua ja suotavaa ideoida ja julkistaa parempi eli myös enemmän ilmiöitä kattava selitys nykyajan ongelmille ja joka selitys vielä osoittaa tehokkaiden toimenpiteiden suunnan.


 

Miksi on tarpeen selvittää romahduksen niukan tuntemuksen syitä?

 

“Asenteet, viestintä, johtaminen ja resurssien vähyys eivät
siis olleet ongelmien oikeita syitä. Niihin panostaminen ei
ollut aina ollut aivan turhaa, mutta hyöty niistä oli parhaimmillaankin
vain murto-osa ydinongelmien ratkaisemisen hyödyistä. Ne eivät 
parhaimmalla tavallakaan toteutettuina olisi muuttaneet
työyhteisön faasia. Työnjaon syvällinen muuttaminen oli 
ilmeisesti ainoa tehokas ratkaisu."

 

Romahduksen niukan tuntemuksen syitä kannattaa selvittää. Se edistää osaltaan lähiyhteistyön romahduksen arviointia ja sen tuottaman tilanteen muuttamista entistä kestävämmän ja toimivamman hyvinvoinnin perustaksi.

 

Syiden tarkempi selvittäminen tarjoaa hedelmällistä tutkittavaa lukuisille tutkijoille. Itselläni on esimerkiksi seuraavat kaksi toisiaan täydentävää hypoteesia ei-näkemisen selitykseksi.

 

Ensimmäinen on, että meillä ihmisillä on vahva taipumus katsella asioita liian lyhyesti, pinnallisesti sekä kulloinkin vallitsevan ajattelun mukaisesti.”Ei nähdä metsää puilta”. Tästä todistaa esimerkiksi jo edellä viitattu kirjoitus palkkatöiden kehittämisestä. Edellä olevat sitaatit ovat ensimmäistä lukuunottamatta tästä kirjoituksesta. Samasta taipumuksesta todistaa hauskasti professori Kari Enqvistin kirjoitus, joka kertoo päätoimisten tutkijoiden maailmasta.

 

Toinen on, että (tiedostamattomasti) virheellisestä tilannearviosta on ollut hyötyä monille eri tahoille, jo ilmeisesti 1800-luvulla eli aineellisen hyvinvoinnin lisääntymisen ja kansallisen heräämisen alkaessa vaikuttaa kehitykseen. Virheelliseen tilannearvioon liittyy myös paljon tunneperäisiä kytköksiä, jotka aiheuttavat sen, että ihmiset toimivat jopa omien unelmiensa vastaisesti, kun kiinnittyvät hitaan muutoksen seurauksena syntyneisiin lajin taipumusten vastaisiin käytäntöihin. On kiinnostavaa nähdä, mitä mahdolliset uudet tutkimukset osoittavat.

 

Molempia edellä mainittuja syitä syventää ja vankistaa tiedetoimittaja Johanna Junttilan kirjoitus (HS 24.4.2017), jonka otsikko on "Miksi fakta ei kelpaa? Kun tieto horjuttaa omaa maailmankuvaa, on helpompi päätellä se humpuukiksi kuin muuttaa uskomuksiaan." (tämä kappale on lisätty 24.4.2017)

 

***

Analyysiä esitellään myös esimerkiksi Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Futura-lehdessä 4/2015, s. 59-68  (löytyy myös Elektran kautta) sekä Tieteessä tapahtuu -lehdessä 6/2014, s. 55-58. Futuran kirjoituksessa on fiktiivinen lainaus lukion oppikirjasta vuodelta 2055. Sen lukeminen auttanee hahmottamaan miten isoista potentiaalisista hyödyistä ja säästöistä kotitalouksille sekä julkiselle sektorille on todennäköisesti kyse (miljardeja euroja vuositasolla). 

Analyysin ymmärtämistä voi osaltaan edistää opinnäytetyöni  "Vapauden tavoittelua suotuisan kehityksen uhkaamana.." tiivistelmän lukeminen.  Työ osoittaa, että ensisijaiseksi keinoksi "jäätyi" ilmeisesti jo 1800-luvulla palkatun työvoiman käyttäminen lähiyhteistyön romahduksesta johtuvien keskeisten ongelmien paikkaamiseen ja jota työläisluokankin äidin lisääntyneen hoivatyöpanoksen/sidonnaisuuden piti korvata vain tilapäisluontoisesti. Palkkatyön valinta ensisijaiseksi keinoksi tapahtui aikoinaan monista ymmärrettävistä syistä (mm. yhteiskunnassa tuolloin vallinnut syvä epätasa-arvo, tekniikan ja nationalismin nousu sekä koulutuksen niukkuus) eikä tuon valinnan esim. julkiselle taloudelle tai aktiivissa työiässä olevien enemmistölle monen sukupolven päästä tuottamaa ahdinkoa voinut kukaan aikalainen ennakoida. Taustalla oli myös se, että hoivatyöt olivat perinteellisesti olleet hyvin vähän arvostettuja ja kuuluneet sukupuolten työnjaossa naisten tehtäväksi, mutta ne olivat kuitenkin siedettävämpi vaihtoehto kuin maalaisäitien raskaat ulkotyöt tai työläisluokan äideille tarjolla olleet raskaat, mutta hyvin pienipalkkaiset työt kaupungeissa.

Facebookissa on Lähiyhteistyöromahdus - varasto (julkinen ryhmä), johon kerätään lähiyhteistyön romahdusta  koskevia linkkejä sekä myös linkkejä lähiyhteistyön muutosta laajemmin ja paremmin selittäviin analyyseihin. Twitterissä ym.  #lähiyhteistyöromahdus.

***

Tässä on linkki kaikkien kirjoitelmieni luetteloon.

 

 

]]>
0 http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208688-lahiyhteistyon-romahdus#comments Hyvinvointiyhteiskunta Julkinen ja yksityinen talous Lähiyhteistyöromahdus Miesten ja naisten välinen tasa-arvo Työnjakaminen Sat, 19 Dec 2015 19:16:37 +0000 Timo Lampinen http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208688-lahiyhteistyon-romahdus
Sote-palveluiden valinnanvapaus on fiasko http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206236-sote-palveluiden-valinnanvapaus-on-fiasko <p>Valinnanvapaus kuulostaa hienolta asialta. Kukapa ei olisi sen lisäämisen kannalla?</p><p>SSS-hallitus <a href="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallitus-paatti-sote-uudistuksen-jatkosta-ja-itsehallintoalueista?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10616" target="_blank">tiedotti</a> tänään sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen yksityiskohdista. Samalla tarkentui linjaus potilaan valinnanvapauden lisäämisestä.</p><p>Se, että julkisin varoin ylläpidettävien sote-palveluiden rinnalla rahoitetaan myös yksityisiä sote-palveluiden tuottajia, oli hinta, jolla Kepu osti Kokoomuspuolueen tuen uuden maakuntabyrokratian perustamiselle 18 itsehallintoalueella ja 15 sote-alueella. Kepu-johtaja <strong>Juha Sipilä</strong> alisti uudistuksen ja sen aikataulun varjolla jopa pääministerin arvovallan ja hallituksen tulevaisuuden ajaakseen läpi Kepun valtapoliittiset vaatimukset.</p><p>Kokoomus sen sijaan onnistui kiristämään sote-alueiden määrällä ja hallituksen kaatamisella oman vaatimuksensa palveluiden valinnanvapaudesta, jonka varjolla julkisia varoja ohjataan julkisten palveluiden lisäksi yksityiselle yrityssektorille ja järjestösektorillekin.</p><p>Tämänkin kalliin lehmänkaupan maksajana on Suomen kansa. Se tehtiin, koska <em>Kaikilla oli isänmaan etu etusijalla</em>, kuten Kokoomuksen puoluejohtaja <strong>Alexander Stubb </strong><a href="http://yle.fi/uutiset/stubb_sote-alueiden_maaraa_voidaan_karsia_jos_tehtavia_ei_pystyta_hoitamaan/8441245" target="_blank">Ylen haastattelussa </a>naama vakavana tiivisti.</p><p>Valtioneuvoston<a href="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallitus-paatti-sote-uudistuksen-jatkosta-ja-itsehallintoalueista?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10616" target="_blank"> tiedotteen </a>mukaan tulevaisuudessa palveluiden käyttäjä voi itse valita palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan. Sitä varten säädetään erillinen valinnanvapauslainsäädäntö.</p><p><em>&ndash; Valinnanvapaus on jatkossa pääsääntö perustasolla ja soveltuvin osin käytössä erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluissa</em>, <a href="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallitus-paatti-sote-uudistuksen-jatkosta-ja-itsehallintoalueista?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10616" target="_blank">tiedotteessa</a> todetaan.</p><p>Suuryritysten pääsyä julkisin varoin rahoitettavaan sote-bisnekseen ajanut valtiovarainministeri Stubb selitteli uudistusta tiedotustilaisuudessaan niin, että <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1446864522626.html" target="_blank">yksittäinen potilas voi käyttää kolmea kanavaa</a>, jotka kilpailevat keskenään, mikä Stubbin mielestä tuo tehokkuutta järjestelmään.</p><p><em>&ndash; Valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että päästään toivon mukaan eroon terveyskeskus- ja lääkärijonoista. Valtion vahvassa ohjauksessa meillä on kolme tuottajaa, julkinen sektori, yksityinen sektori ja kolmas sektori. Tämä tulee lisäämään kilpailua ja kun tulee kilpailua syntyy kustannushyötyä, </em>arvio Kokoomuspamppu Ylen haastattelussa <a href="http://www.pohjalainen.fi/uutiset/kotimaa/stubb-ylell%C3%A4-sote-alueita-arvioidaan-viiden-vuoden-v%C3%A4lein-1.1941210" target="_blank">Pohjalainen -lehden</a> mukaan.</p><p>Miten tämä on mahdollista? <em>&ndash;</em> Tuskin mitenkään.</p><p>Erittäin vaikea on nähdä, että lailla voitaisiin vapaassa maassa määrätä yksityisen sektorin yrityksiä ja kolmannen sektorin järjestöjä tarjoamaan perustason sote-palveluita yhdenveroisesti kaikille kansalaisille eri puolille maata. Suomi ei sentään ole<em> &ndash;</em> onneksi ainakaan vielä <em>&ndash; </em>totalitaarinen valtio, jossa tällainen pakkolainsäädäntö olisi mahdollinen. Todennäköisesti sellaista enemmistöä ei eduskunnasta löydy, että tähän vaadittava perustuslain muuttaminen onnistuisi.</p><p>Valinnanvapauden toteutumiseksi veronmaksajien varoilla olisi ylläpidettävä paitsi julkisia perustason sote-palveluita myös subventoitava sitä, että yksityinen ja kolmas sektori tarjoaisivat vastaavat palvelut.</p><p>Rahalla voi saada melkein kaikkea. Veronmaksajienkaan varat tuskin riittävät siihen, että yksityinen ja kolmas sektori saadaan ylläpitämään esimerkiksi terveyskeskusta yhdenvertaisesti jokaisella paikkakunnalla sen lisäksi, että siellä olisi julkisen sektorin terveyskeskus.&nbsp;</p><p>Käyttäjälle sote-palvelun olisi kaikissa kolmessa vaihtoehdossa oltava maksultaan samanhintainen, että hänellä olisi todellinen valinnanvapaus ja <em>raha seuraa potilasta</em> -malli toteutuisi. Periaatteessa palveluntarjoajat kilpailisivat käyttäjistä vain palvelun laadulla. Ellei palveluita&nbsp; hinnoiteltaisi maksuiltaan käyttäjille riittävän korkeiksi, palveluntarjoajilla tuskin olisi riittävää yllykettä kilpailla keskenään asiakkaista.</p><p>Se, että veronmaksajien varoilla joudutaan julkisten palveluiden lisäksi joka tapauksessa tarjoamaan ja tukemaan yksityistä ja kolmatta sektoria, että nekin tarjoaisivat samat palvelut, tarkoittaa, ettei hintakilpailulle alemmista tuotantokustannuksista näiden välillä ole tarvetta.</p><p>Ilman palvelun käyttäjälle säädettävää valinnanvapautta, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntarjoajien keskinäinen hintakilpailu olisi periaatteessa mahdollista. Käytännössä se ei kuitenkaan voisi olla reilua ja tasapuolista niiden ominaispiirteiden erilaisuuden takia. Esimerkiksi julkisella ja yksityisellä puolella on keskenään aivan erilaiset työehdot ja kolmannen sektorin järjestötyö taas perustuu vapaaehtoisuuteen.</p><p>Periaatteessa yksityiset sote-alan yritykset voivat kilpailla keskenään ja kolmannen sektorin palveluntarjoajat voivat kilpailla keskenään, jos veronmaksajien varoilla tuetaan kullakin paikkakunnalla vain yhtä&nbsp;yksityisen sektorin yritystä ja yhtä kolmannen sektorin järjestöä. Nämä kilpailisivat siitä, mikä niistä saisi veromaksajien rahoitustuen omalla sektorillaan. Julkinen palveluntarjoaja ei kilpailisi kummankaan kanssa muusta kuin asiakkaasta palvelun laadulla. Kustannushyötyä näin rajatusta kilpailusta tuskin kuitenkaan voi olla.</p><p>Kokonaistaloudellisesti tilanne, jossa verovaroin ylläpidettäisiin valinnanvapauden takia paitsi julkista sote-palvelutuotantoa myös yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajia ja nämä kolme &quot;kilpailisivat&quot; palvelun käyttäjistä keskenään, on kestämätön.</p><p>Veronmaksajien varoilla tuntuu valinnanvapauden nimissä järjettömältä ylläpitää jokaisella paikkakunnalla kolmea sote-palvelun tuottajaa niin, että potilas voi itse valita vapaasti (palvelumaksun ollessa hänelle sama) julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajan väliltä. Kilpailu jäisi näennäiseksi kilpailuksi asiakkaista. Kilpailua edullisemmista tuotantokustannuksista ei niiden välillä varsinaisesti olisi. Valinnanvapauden takaamiseksi palvelun järjestäminen kaikilla sektoreilla näet joka tapauksessa kustannettaisiin julkisin varoin ainakin palvelumaksujen tasaamisen osalta.</p><p>Sote-uudistukseen sisältyvällä valinnanvapaudella terveyskeskus- ja lääkärijonoista epäilemättä päästään eroon, jos myös eri palveluntuottajien tarjoaman palvelutarjonnan volyymit ovat riittävät. Kolminkertaisen peruspalvelutuotannon ylläpitäminen ei kuitenkaan ole toiminnan tehostamista vaan veronmaksajien varojen haaskaamista.</p><p>Lisäksi siinä todennäköisesti menetettäisiin palvelujen saumattomat hoitoketjut, mitä pidettiin yhtenä sote-uudistuksen&nbsp;tärkeimmistä tavoitteista.</p><p>Sen sijaan, että verovaroja kanavoitaisiin kolminkertaisen järjestelmän pönkittämiseen, kustannustehokkaampaa olisi järjestää julkiset sote-palvelut yksinkertaisesti niin, että ulkoistamiskelpoiset osat hankittaisiin niiltä palveluntuottajilta, jotka kykenevät tuottamaan tarvittavat palvelut hinta-laatu -suhteeltaan edullisimmin <em>&ndash; </em>olivatpa nämä julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoita. Järjestelmällä, joka tällä tavoin perustuisi vahvaan julkisen vallan ohjaukseen, olisi paremmat edyllytykset myös varmistaa hoitoketjujen saumattomuus.</p><p>Hallituksen esittämä sote-ratkaisu tarkoittaa valtavaa julkisten varain siirtoa yksityiselle ja kolmannelle sektorille julkisten palveluiden ylläpitämisen lisäksi. Julkiset menot tulevat kasvamaan ennen näkemättömällä tavalla. Sen sijaan, että uudistuksella kurottaisiin asetetun tavoitteen mukaisesti kestävyysvajetta runsaalla kolmanneksella, ratkaisu näyttää päinvastoin kasvattavan sitä entisestään.</p><p>Julkisen talouden kannalta hallituksen esittämä sote-palveluiden valinnanvapaus on fiasko.</p><p><strong>Petteri Hiienkoski</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valinnanvapaus kuulostaa hienolta asialta. Kukapa ei olisi sen lisäämisen kannalla?

SSS-hallitus tiedotti tänään sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen yksityiskohdista. Samalla tarkentui linjaus potilaan valinnanvapauden lisäämisestä.

Se, että julkisin varoin ylläpidettävien sote-palveluiden rinnalla rahoitetaan myös yksityisiä sote-palveluiden tuottajia, oli hinta, jolla Kepu osti Kokoomuspuolueen tuen uuden maakuntabyrokratian perustamiselle 18 itsehallintoalueella ja 15 sote-alueella. Kepu-johtaja Juha Sipilä alisti uudistuksen ja sen aikataulun varjolla jopa pääministerin arvovallan ja hallituksen tulevaisuuden ajaakseen läpi Kepun valtapoliittiset vaatimukset.

Kokoomus sen sijaan onnistui kiristämään sote-alueiden määrällä ja hallituksen kaatamisella oman vaatimuksensa palveluiden valinnanvapaudesta, jonka varjolla julkisia varoja ohjataan julkisten palveluiden lisäksi yksityiselle yrityssektorille ja järjestösektorillekin.

Tämänkin kalliin lehmänkaupan maksajana on Suomen kansa. Se tehtiin, koska Kaikilla oli isänmaan etu etusijalla, kuten Kokoomuksen puoluejohtaja Alexander Stubb Ylen haastattelussa naama vakavana tiivisti.

Valtioneuvoston tiedotteen mukaan tulevaisuudessa palveluiden käyttäjä voi itse valita palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan. Sitä varten säädetään erillinen valinnanvapauslainsäädäntö.

– Valinnanvapaus on jatkossa pääsääntö perustasolla ja soveltuvin osin käytössä erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluissa, tiedotteessa todetaan.

Suuryritysten pääsyä julkisin varoin rahoitettavaan sote-bisnekseen ajanut valtiovarainministeri Stubb selitteli uudistusta tiedotustilaisuudessaan niin, että yksittäinen potilas voi käyttää kolmea kanavaa, jotka kilpailevat keskenään, mikä Stubbin mielestä tuo tehokkuutta järjestelmään.

– Valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että päästään toivon mukaan eroon terveyskeskus- ja lääkärijonoista. Valtion vahvassa ohjauksessa meillä on kolme tuottajaa, julkinen sektori, yksityinen sektori ja kolmas sektori. Tämä tulee lisäämään kilpailua ja kun tulee kilpailua syntyy kustannushyötyä, arvio Kokoomuspamppu Ylen haastattelussa Pohjalainen -lehden mukaan.

Miten tämä on mahdollista? Tuskin mitenkään.

Erittäin vaikea on nähdä, että lailla voitaisiin vapaassa maassa määrätä yksityisen sektorin yrityksiä ja kolmannen sektorin järjestöjä tarjoamaan perustason sote-palveluita yhdenveroisesti kaikille kansalaisille eri puolille maata. Suomi ei sentään ole onneksi ainakaan vielä totalitaarinen valtio, jossa tällainen pakkolainsäädäntö olisi mahdollinen. Todennäköisesti sellaista enemmistöä ei eduskunnasta löydy, että tähän vaadittava perustuslain muuttaminen onnistuisi.

Valinnanvapauden toteutumiseksi veronmaksajien varoilla olisi ylläpidettävä paitsi julkisia perustason sote-palveluita myös subventoitava sitä, että yksityinen ja kolmas sektori tarjoaisivat vastaavat palvelut.

Rahalla voi saada melkein kaikkea. Veronmaksajienkaan varat tuskin riittävät siihen, että yksityinen ja kolmas sektori saadaan ylläpitämään esimerkiksi terveyskeskusta yhdenvertaisesti jokaisella paikkakunnalla sen lisäksi, että siellä olisi julkisen sektorin terveyskeskus. 

Käyttäjälle sote-palvelun olisi kaikissa kolmessa vaihtoehdossa oltava maksultaan samanhintainen, että hänellä olisi todellinen valinnanvapaus ja raha seuraa potilasta -malli toteutuisi. Periaatteessa palveluntarjoajat kilpailisivat käyttäjistä vain palvelun laadulla. Ellei palveluita  hinnoiteltaisi maksuiltaan käyttäjille riittävän korkeiksi, palveluntarjoajilla tuskin olisi riittävää yllykettä kilpailla keskenään asiakkaista.

Se, että veronmaksajien varoilla joudutaan julkisten palveluiden lisäksi joka tapauksessa tarjoamaan ja tukemaan yksityistä ja kolmatta sektoria, että nekin tarjoaisivat samat palvelut, tarkoittaa, ettei hintakilpailulle alemmista tuotantokustannuksista näiden välillä ole tarvetta.

Ilman palvelun käyttäjälle säädettävää valinnanvapautta, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntarjoajien keskinäinen hintakilpailu olisi periaatteessa mahdollista. Käytännössä se ei kuitenkaan voisi olla reilua ja tasapuolista niiden ominaispiirteiden erilaisuuden takia. Esimerkiksi julkisella ja yksityisellä puolella on keskenään aivan erilaiset työehdot ja kolmannen sektorin järjestötyö taas perustuu vapaaehtoisuuteen.

Periaatteessa yksityiset sote-alan yritykset voivat kilpailla keskenään ja kolmannen sektorin palveluntarjoajat voivat kilpailla keskenään, jos veronmaksajien varoilla tuetaan kullakin paikkakunnalla vain yhtä yksityisen sektorin yritystä ja yhtä kolmannen sektorin järjestöä. Nämä kilpailisivat siitä, mikä niistä saisi veromaksajien rahoitustuen omalla sektorillaan. Julkinen palveluntarjoaja ei kilpailisi kummankaan kanssa muusta kuin asiakkaasta palvelun laadulla. Kustannushyötyä näin rajatusta kilpailusta tuskin kuitenkaan voi olla.

Kokonaistaloudellisesti tilanne, jossa verovaroin ylläpidettäisiin valinnanvapauden takia paitsi julkista sote-palvelutuotantoa myös yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajia ja nämä kolme "kilpailisivat" palvelun käyttäjistä keskenään, on kestämätön.

Veronmaksajien varoilla tuntuu valinnanvapauden nimissä järjettömältä ylläpitää jokaisella paikkakunnalla kolmea sote-palvelun tuottajaa niin, että potilas voi itse valita vapaasti (palvelumaksun ollessa hänelle sama) julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajan väliltä. Kilpailu jäisi näennäiseksi kilpailuksi asiakkaista. Kilpailua edullisemmista tuotantokustannuksista ei niiden välillä varsinaisesti olisi. Valinnanvapauden takaamiseksi palvelun järjestäminen kaikilla sektoreilla näet joka tapauksessa kustannettaisiin julkisin varoin ainakin palvelumaksujen tasaamisen osalta.

Sote-uudistukseen sisältyvällä valinnanvapaudella terveyskeskus- ja lääkärijonoista epäilemättä päästään eroon, jos myös eri palveluntuottajien tarjoaman palvelutarjonnan volyymit ovat riittävät. Kolminkertaisen peruspalvelutuotannon ylläpitäminen ei kuitenkaan ole toiminnan tehostamista vaan veronmaksajien varojen haaskaamista.

Lisäksi siinä todennäköisesti menetettäisiin palvelujen saumattomat hoitoketjut, mitä pidettiin yhtenä sote-uudistuksen tärkeimmistä tavoitteista.

Sen sijaan, että verovaroja kanavoitaisiin kolminkertaisen järjestelmän pönkittämiseen, kustannustehokkaampaa olisi järjestää julkiset sote-palvelut yksinkertaisesti niin, että ulkoistamiskelpoiset osat hankittaisiin niiltä palveluntuottajilta, jotka kykenevät tuottamaan tarvittavat palvelut hinta-laatu -suhteeltaan edullisimmin olivatpa nämä julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoita. Järjestelmällä, joka tällä tavoin perustuisi vahvaan julkisen vallan ohjaukseen, olisi paremmat edyllytykset myös varmistaa hoitoketjujen saumattomuus.

Hallituksen esittämä sote-ratkaisu tarkoittaa valtavaa julkisten varain siirtoa yksityiselle ja kolmannelle sektorille julkisten palveluiden ylläpitämisen lisäksi. Julkiset menot tulevat kasvamaan ennen näkemättömällä tavalla. Sen sijaan, että uudistuksella kurottaisiin asetetun tavoitteen mukaisesti kestävyysvajetta runsaalla kolmanneksella, ratkaisu näyttää päinvastoin kasvattavan sitä entisestään.

Julkisen talouden kannalta hallituksen esittämä sote-palveluiden valinnanvapaus on fiasko.

Petteri Hiienkoski

]]>
6 http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206236-sote-palveluiden-valinnanvapaus-on-fiasko#comments Julkinen ja yksityinen talous Kolmas sektori Sote -uudistus Valinnanvapaus Yksityinen palvelutuotanto Mon, 09 Nov 2015 22:58:24 +0000 Petteri Hiienkoski http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206236-sote-palveluiden-valinnanvapaus-on-fiasko
Myönteisiä toimenpiteitä http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202070-myonteisia-toimenpiteita <p>On tätä odotettukin!</p><p>Sipilän hallituksen kiittäminen lienee vielä turhan aikaista, nuo toimenpiteet pitäisi vielä saada käytäntöönkin.​</p><p>Palkansaaja lienee nyt osansa saanut, entäpä miten ne pääomatuloverorälssin jäsenet? Saako bulvaanien kautta osingot yhä KORKEIMMILLAAN&nbsp; 19,6% tasolla verotettuina?<br /><br />Keskitytään nyt hallituksen kehumiseen, ehkä se menee Puheenvuoron sensuurista paremmin läpi kuin taannoinen raportointini, josta kävi ilmi&nbsp;Vantaan kaduille kakkaajien kansalaisuus ja implikoitiin näiden sukupuolista suuntautumista</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On tätä odotettukin!

Sipilän hallituksen kiittäminen lienee vielä turhan aikaista, nuo toimenpiteet pitäisi vielä saada käytäntöönkin.​

Palkansaaja lienee nyt osansa saanut, entäpä miten ne pääomatuloverorälssin jäsenet? Saako bulvaanien kautta osingot yhä KORKEIMMILLAAN  19,6% tasolla verotettuina?

Keskitytään nyt hallituksen kehumiseen, ehkä se menee Puheenvuoron sensuurista paremmin läpi kuin taannoinen raportointini, josta kävi ilmi Vantaan kaduille kakkaajien kansalaisuus ja implikoitiin näiden sukupuolista suuntautumista

]]>
0 http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202070-myonteisia-toimenpiteita#comments Julkinen ja yksityinen talous Kohentunut kustannuskilpailukyky Sairasloma-ajan palkka Ylityöt Wed, 09 Sep 2015 10:26:12 +0000 Petri Muinonen http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202070-myonteisia-toimenpiteita
Yhteiskuntasopimus-mörkö http://mikaelapeth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199595-yhteiskuntasopimus-morko <p>Suomenlinnan siivoojajupakan aikoihin Suomessa suunniteltiin yhteiskuntasopimusta. Neuvotteluja käytiin hämmentävissä merkeissä.</p><p>- No niin, Juha Sipilä sanoi. - Minä olen nyt päättänyt miten tämä homma hoidetaan.</p><p>- Oletko koskaan kuullut puhuttavan kolmikannasta? Lauri Lyly kysyi.</p><p>- Ehkä joskus, Sipilä vastasi. - Mutta ei minua oikeastaan kiinnosta mikään kolmikanta. Etenkään kun kolmikanta tyypillisesti vähät välittää hallituksen näkökulmasta, joten oikeastaanhan siinä on kyse EK:n ja teikäläisten kaksintaistelusta.</p><p>- Minusta hallituksen kuuluukin pysyä vähän taka-alalla, Jyri Häkämies huomautti. - Me neuvottelemme työntekijäjärjestöjen kanssa oman sopimuksemme, ja sitten hallitus paikkaa verotuksen keinoin pahimmat sopimuksen epäkohdat.</p><p>- Mutta eihän tuollaisessa nukketeatterissa ole mitään järkeä! Sipilä huudahti. - Minusta meidän pitäisi kaikkien yhdessä tehdä niin hyvä sopimus, että kaikki voivat seistä sen takana!</p><p>- Ei sellainen ole mahdollista, Häkämies totesi. - Työntekijäjärjestöt ovat niin sekalaista sakkia, että jokainen kompromissiratkaisu on aina kiero kuin korkkiruuvi.</p><p>- Emmekä ole! Lyly kielsi. - Kyse on vain siitä, että meidän etumme on eri kuin teidän, eikä siinä ole mitään kieroa.</p><p>- Että sinä osasitkin sanoa juuri nuo sanat, Häkämies sanoi. - Tuo on juuri se asia, jossa te olette totaalisen väärässä. Meillä on kuin onkin yhteinen etu. Yritys, joka ei menesty, ei pysty maksamaan edes huonoja palkkoja, hyvistä puhumattakaan! Jos yritys ei tuota riittävästi juuri omistajilleen, yritys ei myöskään saa riittävästi rahoitusta!</p><p>- Hiljaa nyt molemmat! Sipilä huudahti. - Juuri tähän minä olin puuttumassa! Entä jos lyhentäisimmekin kaikkien julkisen sektorin työntekijöiden työpäivät kuusituntisiksi, mutta säilyttäisimme tuntipalkat ennallaan? Siitä tulisi 25% säästöä työntekijää kohden.</p><p>- No mutta, sittenhän niiltä jäisi neljännes töistä tekemättä, Lyly huomautti.</p><p>- Ei jäisi, Sipilä sanoi. - Julkisen puolen työtahti on juuri tuon verran hitaampi kuin yksityisellä puolella, joten suuri osa saisi työnsä tehtyä entiseen malliin. Nopeasti myös kävisi ilmi, missä oikeasti tarvitaan lisää työvoimaa, ja kun rahaa säästyisi joka tapauksessa se 25%, voisi osalla säästyneistä rahoista palkata uusia kuusituntisia työntekijöitä, ja työttömyys kääntyisi laskuun. Sitten kun vielä virka-aika määriteltäisiin kaksivuorotyöksi, pystyisivät ihmisetkin entistä paremmin hoitamaan virka-asiansa. Ensimmäinen vuoro työskentelisi 7-13 ja jälkimmäinen 13-19.</p><p>- Mitä hyötyä tuosta olisi meille? kysyivät Lyly ja Häkämies yhteen ääneen.</p><p>- No, kun julkisia kuluja saataisi tiputettua reippaasti, voisi veroja ja veroluontoisia maksuja pienentää samassa suhteessa. Palkkaamisesta tulisi halvempaa, ja kyllähän Saksassakin moni yritys on jo siirtynyt kuusituntisiin työpäiviin, ja huomannut tuottavuutensa parantuneen merkittävästi, joten yksityinen sektori voisi halutessaan noudattaa julkisen sektorin esimerkkiä.</p><p>- Minä en itse asiassa näe tuossa kovinkaan suurta ongelmaa, Lyly totesi. - Tosin minä en edusta STTK:ta tai Akavaa, joilla saattaa olla aika erilaiset näkemykset asiasta. Mutta eivätpä nuo tietenkään pystyisi estämään muutosta millään keinolla, sillä jos ne yrittäisivät, valtio ja kunnat voisivat aina turvautua osa-aikaiseen lomautukseen.</p><p>- Niin, ja tietenkin muuttaa rahoitusmalleja niin, ettei valtio osallistuisi korkeintaan kahden päivätyötunnin lomautuskorvausten maksamiseen, jolloin ammattiliitot eivät pystyisi maksamaan niitä, Häkämies sanoi.</p><p>- En minä tuota tarkoittanut! Lyly huudahti.</p><p>- Mutta minä tarkoitin, Häkämies totesi kuivasti.</p><p>- Voitaisiinko tässä tilanteessa unohtaa nuo puheet työaikojen pidentämisestä ilman palkankorotuksia? Lyly tiedusteli.</p><p>- Ehkä, Sipilä myönsi. - Sitä täytyy kuitenkin vielä vähän laskeskella, sillä kyllähän tämä kokonaisuus väkisinkin vaikuttaisi kansan kulutuskykyyn. Suomalaisista niin suuri osa on julkisen sektorin palveluksessa, että vaikka työttömyys kutistuisikin paljon, kysyntä todennäköisesti hiipuisi entisestäänkin. Toki eläkeläisten suuri määrä hillitsee kysyntäkatoa, eli moni muuttuja vaikuttaa kokonaisuuteen, ja kaikkien vaihtoehtojen vaikutuksia täytyy vielä laskeskella paljon.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomenlinnan siivoojajupakan aikoihin Suomessa suunniteltiin yhteiskuntasopimusta. Neuvotteluja käytiin hämmentävissä merkeissä.

- No niin, Juha Sipilä sanoi. - Minä olen nyt päättänyt miten tämä homma hoidetaan.

- Oletko koskaan kuullut puhuttavan kolmikannasta? Lauri Lyly kysyi.

- Ehkä joskus, Sipilä vastasi. - Mutta ei minua oikeastaan kiinnosta mikään kolmikanta. Etenkään kun kolmikanta tyypillisesti vähät välittää hallituksen näkökulmasta, joten oikeastaanhan siinä on kyse EK:n ja teikäläisten kaksintaistelusta.

- Minusta hallituksen kuuluukin pysyä vähän taka-alalla, Jyri Häkämies huomautti. - Me neuvottelemme työntekijäjärjestöjen kanssa oman sopimuksemme, ja sitten hallitus paikkaa verotuksen keinoin pahimmat sopimuksen epäkohdat.

- Mutta eihän tuollaisessa nukketeatterissa ole mitään järkeä! Sipilä huudahti. - Minusta meidän pitäisi kaikkien yhdessä tehdä niin hyvä sopimus, että kaikki voivat seistä sen takana!

- Ei sellainen ole mahdollista, Häkämies totesi. - Työntekijäjärjestöt ovat niin sekalaista sakkia, että jokainen kompromissiratkaisu on aina kiero kuin korkkiruuvi.

- Emmekä ole! Lyly kielsi. - Kyse on vain siitä, että meidän etumme on eri kuin teidän, eikä siinä ole mitään kieroa.

- Että sinä osasitkin sanoa juuri nuo sanat, Häkämies sanoi. - Tuo on juuri se asia, jossa te olette totaalisen väärässä. Meillä on kuin onkin yhteinen etu. Yritys, joka ei menesty, ei pysty maksamaan edes huonoja palkkoja, hyvistä puhumattakaan! Jos yritys ei tuota riittävästi juuri omistajilleen, yritys ei myöskään saa riittävästi rahoitusta!

- Hiljaa nyt molemmat! Sipilä huudahti. - Juuri tähän minä olin puuttumassa! Entä jos lyhentäisimmekin kaikkien julkisen sektorin työntekijöiden työpäivät kuusituntisiksi, mutta säilyttäisimme tuntipalkat ennallaan? Siitä tulisi 25% säästöä työntekijää kohden.

- No mutta, sittenhän niiltä jäisi neljännes töistä tekemättä, Lyly huomautti.

- Ei jäisi, Sipilä sanoi. - Julkisen puolen työtahti on juuri tuon verran hitaampi kuin yksityisellä puolella, joten suuri osa saisi työnsä tehtyä entiseen malliin. Nopeasti myös kävisi ilmi, missä oikeasti tarvitaan lisää työvoimaa, ja kun rahaa säästyisi joka tapauksessa se 25%, voisi osalla säästyneistä rahoista palkata uusia kuusituntisia työntekijöitä, ja työttömyys kääntyisi laskuun. Sitten kun vielä virka-aika määriteltäisiin kaksivuorotyöksi, pystyisivät ihmisetkin entistä paremmin hoitamaan virka-asiansa. Ensimmäinen vuoro työskentelisi 7-13 ja jälkimmäinen 13-19.

- Mitä hyötyä tuosta olisi meille? kysyivät Lyly ja Häkämies yhteen ääneen.

- No, kun julkisia kuluja saataisi tiputettua reippaasti, voisi veroja ja veroluontoisia maksuja pienentää samassa suhteessa. Palkkaamisesta tulisi halvempaa, ja kyllähän Saksassakin moni yritys on jo siirtynyt kuusituntisiin työpäiviin, ja huomannut tuottavuutensa parantuneen merkittävästi, joten yksityinen sektori voisi halutessaan noudattaa julkisen sektorin esimerkkiä.

- Minä en itse asiassa näe tuossa kovinkaan suurta ongelmaa, Lyly totesi. - Tosin minä en edusta STTK:ta tai Akavaa, joilla saattaa olla aika erilaiset näkemykset asiasta. Mutta eivätpä nuo tietenkään pystyisi estämään muutosta millään keinolla, sillä jos ne yrittäisivät, valtio ja kunnat voisivat aina turvautua osa-aikaiseen lomautukseen.

- Niin, ja tietenkin muuttaa rahoitusmalleja niin, ettei valtio osallistuisi korkeintaan kahden päivätyötunnin lomautuskorvausten maksamiseen, jolloin ammattiliitot eivät pystyisi maksamaan niitä, Häkämies sanoi.

- En minä tuota tarkoittanut! Lyly huudahti.

- Mutta minä tarkoitin, Häkämies totesi kuivasti.

- Voitaisiinko tässä tilanteessa unohtaa nuo puheet työaikojen pidentämisestä ilman palkankorotuksia? Lyly tiedusteli.

- Ehkä, Sipilä myönsi. - Sitä täytyy kuitenkin vielä vähän laskeskella, sillä kyllähän tämä kokonaisuus väkisinkin vaikuttaisi kansan kulutuskykyyn. Suomalaisista niin suuri osa on julkisen sektorin palveluksessa, että vaikka työttömyys kutistuisikin paljon, kysyntä todennäköisesti hiipuisi entisestäänkin. Toki eläkeläisten suuri määrä hillitsee kysyntäkatoa, eli moni muuttuja vaikuttaa kokonaisuuteen, ja kaikkien vaihtoehtojen vaikutuksia täytyy vielä laskeskella paljon.

]]>
1 http://mikaelapeth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199595-yhteiskuntasopimus-morko#comments Julkinen ja yksityinen talous Yhteiskuntasopimus Mon, 03 Aug 2015 19:18:07 +0000 Mikaela Peth http://mikaelapeth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199595-yhteiskuntasopimus-morko
Suomi on toimiva maa http://mikaelapeth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195449-suomi-on-toimiva-maa <p>PersKeKo-hallitusneuvotteluissa alkoi herätä epäilyksiä. Timo Soini ja Juha Sipilä olivat alkaneet ihmetellä, miksi EU muka olisi valinnut juuri Suomen tuon valtavan hankkeen toteutuspaikaksi. Kyllähän nyt Kreikastakin olisi löytynyt hyviä saaria, ja sinnehän ne pakolaisetkin pyrkivät. Miksi ne kaikki olisi pitänyt kuskata juuri pohjoiseen ja kalliiseen Suomeen. Lopulta miehet päätyivät siihen, että asiasta pitäisi kysyä suoraan EU:sta. Niinpä Juha Sipilä soitti takaisin Elmar Brokille.</p><p>- Hei Elmar, Sipilä aloitti. - Me olemme täällä kovasti miettineet ehdotustasi, ja meillä on herännyt yksi iso kysymys. Miksi EU valitsi tämän hankkeen kohdemaaksi juuri Suomen? Eikö pakolaiset kannattaisi sijoittaa sinne, minne he tulevat? Kaikkihan on siellä halvempaakin kuin täällä.</p><p>- Sepä se ongelma juuri onkin, Brok totesi. - Pilvenpiirtäjien rakentaminen ei ole mitään halpaa lystiä, neliöhinta olisi täysin mahdoton paikalliselle väestölle. Suomenlinna ja lähisaaret on kätevässä paikassa, lähellä monia rikkaita Pohjois-Euroopan maita. Ei olisi mitään järkeä edes yrittää rakentaa uutta valtiota pelkille pakolaisille, haluamme sinne myös eurooppalaisen liiketoiminnan keskittymän.</p><p>- No joo, Sipilä myönsi. - Mutta silti. Miksei vaikka Ruotsi tai Tanska?</p><p>- Suomen historia on mielenkiintoinen, Venäjän autonomisena osana Suomi on pitkään ollut raportointivelvollinen maan ulkopuolelle. Se on johtanut byrokraattiseen kulttuuriin, jossa asioita valvotaan objektiivisesti, sillä Venäjän tahdon noudattaminen oli tärkeämpää kuin asioiden toimivuus. Välillä tämä tietenkin on hankalaa, sillä samassa yhteydessä byrokraattisesta kulttuurista on kadonnut tahto löytää ratkaisuja. Kiellot ovat kieltoja, eikä virkamieskoneisto edes yritä ymmärtää kieltojen perustarkoitusta ja etsimään tapoja toimia, jotka eivät riko kiellon henkeä. Kuitenkin kokonaisuus on toimiva, sillä pilvenpiirtäjäkaupungin rakentamista ja ylläpitoa täytyy valvoa huolella, koska mikään ei vain saa mennä pieleen. Myös virkamiesten suhteessa korkeat palkat ovat yllättäen olleet etu tässä kulttuurissa, sillä hyvätuloisia virkamiehiä on vaikeampaa lahjoa kuin pienituloisia. Pitkällä tähtäimellä tässä puhutaan niin monen sadan miljardin panostuksesta, että sen tärkeimmän valvojan täytyy olla täysin luotettu.</p><p>- Tuo taitaa sitten asettaa aika paljonkin rajoja siihen, miten paljon me voimme karsia julkishallintoamme seuraavan vaalikauden aikana. Mietin vain, kun meillä nyt kuitenkin on säästösuunnitelmat tekeillä...</p><p>- Ei tuo mitään muita rajoja aseta, kuin mitä teillä joka tapauksessa on. Ettehän te voi karsia oikeasti tärkeitä tehtäviä. Tärkeämpää olisi päästä eroon päällekkäisistä tehtävistä, joissa samoja tietoja käsitellään samanaikaisesti useissa eri virastoissa osittain päällekkäisistä syistä. Jos kolme eri virastoa tekee keskenään vastaavat raportit, joita kukaan ei kuitenkaan edes lue, on siinä käytetty paljon rahaa aivan turhaan. Ja toisaalta, jos virkamiehet oikeasti kieltojen sijasta pyrkisivät löytämään ratkaisuja yritysten ja kansalaisten ongelmiin, vähenisivät mm. valitukset päätöksistä ja niiden oikeuskäsittelyt runsaasti, kun valituksen aiheet vähenisivät. Samaten yhteistyön ja tiedonkulun parantaminen eri virastojen ja myös yritysten ja kolmannen sektorin kanssa tehostaisi kaikkea toimintaa. Ihmiset pitää saada oikeasti kommunikoimaan toistensa kanssa raporttien kirjoittamisen sijasta. Kymmenen yhteistyötä tekevää aivoa on paljon enemmän kuin kymmenen yksinään puurtavaa aivoa.</p><p>- Vähän niin kuin nämä meidän hallitusneuvottelut, Sipilä naurahti. - Keskustelu on ollut yllättävän helppoa, kun kaikki ovat suhtautuneet avoimin mielin toistensa ehdotuksiin, ja parantaneet niitä omilla lisäyksillään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> PersKeKo-hallitusneuvotteluissa alkoi herätä epäilyksiä. Timo Soini ja Juha Sipilä olivat alkaneet ihmetellä, miksi EU muka olisi valinnut juuri Suomen tuon valtavan hankkeen toteutuspaikaksi. Kyllähän nyt Kreikastakin olisi löytynyt hyviä saaria, ja sinnehän ne pakolaisetkin pyrkivät. Miksi ne kaikki olisi pitänyt kuskata juuri pohjoiseen ja kalliiseen Suomeen. Lopulta miehet päätyivät siihen, että asiasta pitäisi kysyä suoraan EU:sta. Niinpä Juha Sipilä soitti takaisin Elmar Brokille.

- Hei Elmar, Sipilä aloitti. - Me olemme täällä kovasti miettineet ehdotustasi, ja meillä on herännyt yksi iso kysymys. Miksi EU valitsi tämän hankkeen kohdemaaksi juuri Suomen? Eikö pakolaiset kannattaisi sijoittaa sinne, minne he tulevat? Kaikkihan on siellä halvempaakin kuin täällä.

- Sepä se ongelma juuri onkin, Brok totesi. - Pilvenpiirtäjien rakentaminen ei ole mitään halpaa lystiä, neliöhinta olisi täysin mahdoton paikalliselle väestölle. Suomenlinna ja lähisaaret on kätevässä paikassa, lähellä monia rikkaita Pohjois-Euroopan maita. Ei olisi mitään järkeä edes yrittää rakentaa uutta valtiota pelkille pakolaisille, haluamme sinne myös eurooppalaisen liiketoiminnan keskittymän.

- No joo, Sipilä myönsi. - Mutta silti. Miksei vaikka Ruotsi tai Tanska?

- Suomen historia on mielenkiintoinen, Venäjän autonomisena osana Suomi on pitkään ollut raportointivelvollinen maan ulkopuolelle. Se on johtanut byrokraattiseen kulttuuriin, jossa asioita valvotaan objektiivisesti, sillä Venäjän tahdon noudattaminen oli tärkeämpää kuin asioiden toimivuus. Välillä tämä tietenkin on hankalaa, sillä samassa yhteydessä byrokraattisesta kulttuurista on kadonnut tahto löytää ratkaisuja. Kiellot ovat kieltoja, eikä virkamieskoneisto edes yritä ymmärtää kieltojen perustarkoitusta ja etsimään tapoja toimia, jotka eivät riko kiellon henkeä. Kuitenkin kokonaisuus on toimiva, sillä pilvenpiirtäjäkaupungin rakentamista ja ylläpitoa täytyy valvoa huolella, koska mikään ei vain saa mennä pieleen. Myös virkamiesten suhteessa korkeat palkat ovat yllättäen olleet etu tässä kulttuurissa, sillä hyvätuloisia virkamiehiä on vaikeampaa lahjoa kuin pienituloisia. Pitkällä tähtäimellä tässä puhutaan niin monen sadan miljardin panostuksesta, että sen tärkeimmän valvojan täytyy olla täysin luotettu.

- Tuo taitaa sitten asettaa aika paljonkin rajoja siihen, miten paljon me voimme karsia julkishallintoamme seuraavan vaalikauden aikana. Mietin vain, kun meillä nyt kuitenkin on säästösuunnitelmat tekeillä...

- Ei tuo mitään muita rajoja aseta, kuin mitä teillä joka tapauksessa on. Ettehän te voi karsia oikeasti tärkeitä tehtäviä. Tärkeämpää olisi päästä eroon päällekkäisistä tehtävistä, joissa samoja tietoja käsitellään samanaikaisesti useissa eri virastoissa osittain päällekkäisistä syistä. Jos kolme eri virastoa tekee keskenään vastaavat raportit, joita kukaan ei kuitenkaan edes lue, on siinä käytetty paljon rahaa aivan turhaan. Ja toisaalta, jos virkamiehet oikeasti kieltojen sijasta pyrkisivät löytämään ratkaisuja yritysten ja kansalaisten ongelmiin, vähenisivät mm. valitukset päätöksistä ja niiden oikeuskäsittelyt runsaasti, kun valituksen aiheet vähenisivät. Samaten yhteistyön ja tiedonkulun parantaminen eri virastojen ja myös yritysten ja kolmannen sektorin kanssa tehostaisi kaikkea toimintaa. Ihmiset pitää saada oikeasti kommunikoimaan toistensa kanssa raporttien kirjoittamisen sijasta. Kymmenen yhteistyötä tekevää aivoa on paljon enemmän kuin kymmenen yksinään puurtavaa aivoa.

- Vähän niin kuin nämä meidän hallitusneuvottelut, Sipilä naurahti. - Keskustelu on ollut yllättävän helppoa, kun kaikki ovat suhtautuneet avoimin mielin toistensa ehdotuksiin, ja parantaneet niitä omilla lisäyksillään.

]]>
0 http://mikaelapeth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195449-suomi-on-toimiva-maa#comments Byrokratia Hallitusneuvottelut Julkinen ja yksityinen talous Laillisuusvalvonta Sisäpolitiikka Tue, 19 May 2015 08:15:35 +0000 Mikaela Peth http://mikaelapeth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195449-suomi-on-toimiva-maa